Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Työpaikan pikkujouluissa esimies suuttui kun olisin ottanut vettä juomana ravintolassa.

Otin sitten valkoviiniä, joka jäi juomatta.

Eräs aikuinen ja käsitykseni mukaan ihan tavallinen ihminen suuttui minulle kun sanoin, että en pidä makkaraperunoista vaikka hän pitää. Suuttui vielä enemmän kun sanoin, että eri ihmiset pitävät eri asioista ja että jo noin 3-4 vuotta vanha lapsi tajuaa, että vaikka hän pitää jostain, niin joku toinen ei ehkä pidä. Minä itse olen kehitysvammainen autisti, jolla on mielenterveysongelmia, mutta mieleeni ei kuitenkaan koskaan tulisi suuttua toiselle jos hän sattuu pitämään jostain mistä minä en pidä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 42-vuotias nainen, haluan keskittyä uraan, vaurastumiseen, fitness- tyyppiseen kuntoiluun ilman kisoja ja kansainvälisiin hyväntekeväisyysprojekteihin. En ole kiinnostunut seksistä tai perheen perustamisesta. Sekä sukulaiset että muutamat miehet ovat suuttuneet minulle "hyvä nainen menee hukkaan" ja "tuhlaat elämäsi", kun en ole halunnut lähteä treffeille jonkun kanssa.

Hyvät valinnat meillä 🙌 miehet ja seksi pilaavat vain elämän. Aina jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs aikuinen ja käsitykseni mukaan ihan tavallinen ihminen suuttui minulle kun sanoin, että en pidä makkaraperunoista vaikka hän pitää. Suuttui vielä enemmän kun sanoin, että eri ihmiset pitävät eri asioista ja että jo noin 3-4 vuotta vanha lapsi tajuaa, että vaikka hän pitää jostain, niin joku toinen ei ehkä pidä. Minä itse olen kehitysvammainen autisti, jolla on mielenterveysongelmia, mutta mieleeni ei kuitenkaan koskaan tulisi suuttua toiselle jos hän sattuu pitämään jostain mistä minä en pidä.

Minun kaveri (entinen) suuttui, kun tykkäsin Tupla-suklaapatukasta. "Hyi vi**u, en käsitä miten voit syödä sitä, se on ihan kauheeta, yääääk!" Ja tämä sama ralli joka ikinen kerta. Oli himppasen rasittavaa kuunneltavaa, kukapa ei halua kuunnella toisen yökkäilyä suklaata nauttien. 

Hän taas rakasti graavilohta, mitä kala-allegikkona en ole koskaan edes maistanut, mutta pelkkä tuoksukin kuvottaa. En tosin siitä koskaan hänelle rallatellut saati suuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on paha maitoallergia, eli en pysty juomaan laktoositontakaan maitoa.  Kaverini ja perheeni tietävät asian ja olen tottunut kokkamaan ruokaa sekä maidon kanssa että ilman: teen aika usein samasta ruuasta kaksi eri versiota tai jos laiskottaa, niin vain sen maidottoman, jota kaikki voivat syödä. 

Jostain syystä yhden kaverini poikaystävä kyseenalaistaa tämän allergian ja on useamman kerran vetänyt herneen nenäänsä kun en ole maistanut hänen kokkailujaan jotka ovat olleet maitoa sisältäviä. No kerran sitten erehdyin ja oli vielä sellainen reissu, että yövyin heillä. Söimme päivällisen ja sen jälkeen ihmettelin poikkiksen omahyväistä virnuilua. Pari tuntia ruuan jälkeen sain kuulla, että allergiani on pelkkää valetta, kun en ole reagoinut mitenkään. Illalla tilanne muuttuui ja sain sitten kuunnella kun 30v mieslapsi karjuu naama punaisena paskan hajusta, kun mahani reagoi syömääni maitoon ja olin oksentamassa ja ripuloimassa heidän vessassaan koko yön + suuriman osan seuraavasta päivästä. Siihen lisäksi koko vartalo kutina ja ihottuma. Lähdin kotiin heti kun sain vähän ruokaa pysymään sisällä ja olin kipeä vielä 3 seuraavaa päivää. Lisäksi sain vielä pari viikkoa haukkumisviestejä, kun viitsin piereskellä toisten asunnosssa. Lopulta kerroin asiasta kaverilleni ja hän käski poikakaverinsa joko tulla järkiinsä tai häipyä.

Maitoallergia tarkoittaa allergiaa maidon proteiinille ja laktoosi-intoleranssi on maitosokerille oireilua. Maitoallergia voi viedä hengen. Laktoosi-intoleranssi aiheuttaa ikäviäkin oireita, mutta henkeä se ei vie. Mutta jos maidosta tulee allergisia oireita tai kuumetta on kyllä syytä hakeutua tarkempiin tutkimuksiin.

No eiköhän hän ole käynyt niissä tarkemmissa tutkimuksissa jos kerta tietää että hänellä on maitoallergia

Olin ollut ketjukolarissa nuorena, pappani ajoi autoa. Odotin tuolloin lastani. Minua kuulustellut poliisi oli myötätuntoinen ja mukava, ja kun kuulin, että kolarissa oli ollut osallisena rattijuoppo, vaadin hänelle rangaistusta varsinkin jos käy ilmi, että onnettomuus on hänen syytään.

Sitten minulle soittikin eri poliisi, ilmeisesti tutkinnanjohtaja. Alkoi karjua minulle puhelimeen, että enkö tajua, ettei lähdetä ajamaan jos aurinko paistaa silmiin eikä näe mitään. Sain itku kurkussa soperrettua etten edes ajanut. Siihen vastattiin että olisi pitänyt sen verran kuskia tajuta estää. Minulla ei ollut ajokorttia enkä tosiaan osannut arvioida, mistä kulmasta aurinko silloin paistaisi kun ajaisimme.

Pappani oli hyvä kuski ja aurinko tosiaan paistoi silmiin sen pari sekuntia niin, ettei ehtinyt reagoimaan äkisti pysähtyvään autojonoon.

Poliisi katsoi vielä asiakseen rähjätä että hän on saanut kunnon naurut useimmista kuulustelukertomuksista, että "mitä ihmeen p**kaa tännekin on suollettu, heehehe". Tiuskaisi että:"Mitä sinä sitä rattijuoppoa syytät, etkö tajua että häneen törmättiin. Hän saa sakot ja siinä se! Anna olla viimeinen kerta kun tästä asiasta puhutaan! Ja mitä tekemistä sillä on minkään kanssa että oikein raskaana olet!"

Olin siis syyllistynyt autossa istumiseen ja siihen, että en ollut varoittanut kuskia eli pappaa olosuhteista, jotka saattaisivat ehkä aiheuttaa vaaraa.

Olen suunnitellut kaivavani tyypin nimen esille jostain ja antavani vähän palautetta.

Eräs henkilö vaati, että hänen pitää saada nyt ( loppukeväästä tai kesällä) punkkirokote, koska hän lähtee Turun saaristoon ja siellä on punkkeja. Kerroin ohjeet punkeilta suojautumiseen. Hän suuttui ja sanoi, että ei suostu pukeutumaan suojaavasti. Hän menee sinne aurinkoa ottamaan! Olipas siinä niin uhmakas ihminen ettei olisi aikuiseksi uskonut. Ja kaupunkilainen tietysti kyseessä. Ihan Suomen suurkaupungissa tämä tapahtui.

Minulle on melkein suututtu siitä etten juo alkoholia. Lähisuvussa ja kaveriporukassa tätä ei tehdä, mutta joissain juhlissa kyllä. Onneksi alkoholin tuputus on väistymässä; aikaisemmin alkoholitonta juomaa piti pyytää, nykyään se menee luontevasti alkoholipitoisten rinnalla.

Mutta ennen oli tosiaan se:"Oot sä autolla? No ota nyt yksi. Ei ku oot sä raskaana? Ei se yksi haittaa mitään. Oot sä entinen alkoholisti? Ai et? No mikä sit mättää kun ilmaiseksi saat??"

Nykyään sanon että olen tehnyt 15 vuotta sitten raittiuslupauksen enkä voi lääkityksen takia juoda. Enkä halua. Sitten alkaa aina se selittely omasta juomisesta. Minua ei oikeasti haittaa kenenkään juominen tai juomattomuus vähän vertaa. Aina on ollut juhlissa hauskaa humalaistenkin kanssa.

Mun pitää saada, niih! kirjoitti:

Eräs henkilö vaati, että hänen pitää saada nyt ( loppukeväästä tai kesällä) punkkirokote, koska hän lähtee Turun saaristoon ja siellä on punkkeja. Kerroin ohjeet punkeilta suojautumiseen. Hän suuttui ja sanoi, että ei suostu pukeutumaan suojaavasti. Hän menee sinne aurinkoa ottamaan! Olipas siinä niin uhmakas ihminen ettei olisi aikuiseksi uskonut. Ja kaupunkilainen tietysti kyseessä. Ihan Suomen suurkaupungissa tämä tapahtui.

Outoa jos tuosta suuttuu, mutta hyvä se rokote on ottaa. Me matkaillaan joka vuosi pari viikkoa Ahvenanmaalla eikä sitä aina jaksa olla neuroottinen vaatetuksesta. Ihan tavallisissa topeissa, sandaaleissa, kesämekoissa ja shortseissa kulkevat Ahvenanmaalaisetkin. Ja ottavat aurinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä juttu on ihan älyttömän typerä, mutta olkoot. Tapasin uudessa työpaikassa mukavan, joskin aika päällekäyvän naisen. Tulimme hyvin juttuun ja kaveruus alkoi orastaa jo ensimmäisellä viikolla kun tämä kysyi innoissaan voisiko piipahtaa luonani illalla teellä. Kun vastasin myöntävästi, hän kysyi voisiko tuoda kaksi koiraansakin mukaan. Sanoin ystävällisesti ettei se käy, sillä mieheni on todella allerginen koirille ja asumme pienehkössä kerrostalokaksiossa kahden kissan kanssa. Sovimme ajan, näimme ja kiehautimme teen. Siinä juodessamme ja rupatellessamme nainen paljasti yllättäen että hän otti kuitenkin koirat mukaansa ja ne odottivat autossa. Hämmästyin ja ehdotin että voisimme ulkoiluttaa niitä yhdessä, mutta sisään ne eivät voisi tulla. Menimme yhdessä portaat alas ja kerrostalon parkkipaikalle, missä kaksi valtavaa luppakorvaista tankkia tuijotti meitä auton ikkunasta. Nainen otti hihnat, eikä suunnannutkaan kävelytietä kohti vaan avasi rapun oven ja alkoi ohjata koiria portaita ylös. Yritin hädissäni estellä ja puhua tälle järkeä niin nätisti kuin pystyin, mutta tämä vain naureskeli puheeni päälle ja kieltäytyi kuuntelemasta "hupsutuksiani." Hätäännyin kun oma ovi tuli jo kohdalle, joten avasin sen työntyen ensin naisen ja koirien väliin ja livahdin sisälle paiskaten oven perässäni lukkoon. Nainen alkoi hölmistyksen jälkeen huudella minulle rauhoittelevasti ja kun en vieläkään avannut, alkoi hirveä raivoaminen ja haukkuminen. Tämä potki ovea, kirkui kirosanoja ja lopulta lähti hihnoja kiskoen ja sadatellen tiehensä. Seuraavana aamuna oli työpöydälleni kaadettu kupillinen kahvia papereiden päälle ja kaikki muutenkin sotkettu. Oli niin epämukava olo että pyysin saada vaihtaa työpistettä mahdollisimman kauas tästä lyhyeksi jääneestä kaverisuhteestani. Sen jälkeen näimme vain satunnaisesti erinäisissä yrityksen kokoontumisissa ja sain osakseni rumia katseita.

Muuten hyvä tarina mutta mikä kiire sitä ovea oli avata ennen tätä koiratyrkkyä? Kai ne kerrostaloissa pidetään muutenkin lukossa vai oliko ovi vain jätetty auki (mikä kuulostaa uskomattomalta?)

Edelliseen: siis ei kai se koiratyrkkykään olisi sisään päässyt jos ovi oli lukossa??

Up

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut ketjukolarissa nuorena, pappani ajoi autoa. Odotin tuolloin lastani. Minua kuulustellut poliisi oli myötätuntoinen ja mukava, ja kun kuulin, että kolarissa oli ollut osallisena rattijuoppo, vaadin hänelle rangaistusta varsinkin jos käy ilmi, että onnettomuus on hänen syytään.

Sitten minulle soittikin eri poliisi, ilmeisesti tutkinnanjohtaja. Alkoi karjua minulle puhelimeen, että enkö tajua, ettei lähdetä ajamaan jos aurinko paistaa silmiin eikä näe mitään. Sain itku kurkussa soperrettua etten edes ajanut. Siihen vastattiin että olisi pitänyt sen verran kuskia tajuta estää. Minulla ei ollut ajokorttia enkä tosiaan osannut arvioida, mistä kulmasta aurinko silloin paistaisi kun ajaisimme.

Pappani oli hyvä kuski ja aurinko tosiaan paistoi silmiin sen pari sekuntia niin, ettei ehtinyt reagoimaan äkisti pysähtyvään autojonoon.

Poliisi katsoi vielä asiakseen rähjätä että hän on saanut kunnon naurut useimmista kuulustelukertomuksista, että "mitä ihmeen p**kaa tännekin on suollettu, heehehe". Tiuskaisi että:"Mitä sinä sitä rattijuoppoa syytät, etkö tajua että häneen törmättiin. Hän saa sakot ja siinä se! Anna olla viimeinen kerta kun tästä asiasta puhutaan! Ja mitä tekemistä sillä on minkään kanssa että oikein raskaana olet!"

Olin siis syyllistynyt autossa istumiseen ja siihen, että en ollut varoittanut kuskia eli pappaa olosuhteista, jotka saattaisivat ehkä aiheuttaa vaaraa.

Olen suunnitellut kaivavani tyypin nimen esille jostain ja antavani vähän palautetta.

Tiedän useita kunnon tyyppejä, jotka eivät ole päässeet poliisikouluun. Miten tuollaiset luonnevikaiset idiootit ovat päässeet psykologiset testit läpi? Olikohan oma lehmä ojassa, joku kollega, tuttava tai sukulainen rattijuoppona ja tavoitteena painaa asia niin villaisella kuin mahdollista?

Käyttäjä43176 kirjoitti:

Sydämeni on leikattu vauvana, joten kehossani on iso leikkausarpi. Kaveri suuttui, kun hänen mielestään arpi on ruma, ja mun olisi pitänyt mennä poistattamaan se. Raivon lomassa laittoi hoitavien tahojen yhteystietoja ja hintoja.

Itteenihän ei oo ikinä arpi ulkonäöllisesti haitannut, se on tasainen ja menee suoraan rintojen välistä hieman navan yläpuolelle, missä on pieni kuoppa. Arpi ei myöskään muille näy, jos mulla ei oo avonaista paitaa, ja silloinkin heikosti koska on niin vaalea.

Miten arpi poistetaan? Jos leikkaamalla, niin eikö siitä tule vain uusi arpi?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on isokokoinen koira, joka kävelee ihan rauhallisesti vierelläni lenkillä. Aina välillä huomaa kun ihmisiä ärsyttää koirani, tuijottaa sitä todella ilkeästi kun kävellään ohi, kerran sitä kutsuttiin otukseksi. Ihan puhdasrotuinen kaunis koira ja alle vuoden ikäinen eli pentu vielä.

Jätitkö nyt jotain kertomatta? Oma kokemus on ollut, että jos ihmiset katsovat vihaisen näköisesti koiraa, se on ollut laittomasti irrallaan tai paikassa, johon sitä ei saisi ollenkaan viedä (uimaranta, pururata, leikkipuisto). Silloin kiukkuiset katseet ovat aivan perusteltuja, vaikka ne eivät kohdistukaan koiraan vaan sen omistajaan.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä43176 kirjoitti:

Sydämeni on leikattu vauvana, joten kehossani on iso leikkausarpi. Kaveri suuttui, kun hänen mielestään arpi on ruma, ja mun olisi pitänyt mennä poistattamaan se. Raivon lomassa laittoi hoitavien tahojen yhteystietoja ja hintoja.

Itteenihän ei oo ikinä arpi ulkonäöllisesti haitannut, se on tasainen ja menee suoraan rintojen välistä hieman navan yläpuolelle, missä on pieni kuoppa. Arpi ei myöskään muille näy, jos mulla ei oo avonaista paitaa, ja silloinkin heikosti koska on niin vaalea.

Miten arpi poistetaan? Jos leikkaamalla, niin eikö siitä tule vain uusi arpi?

Laserilla.

Huomasin kissan kävelevän 4 kerroksen ikkunalaudalla. Ei ollut siellä ekaa kertaa ja tiesin omistajan. Olin menossa baariin ja omistaja sattui olemaan siellä. Sanoin että kissasi on ikkunalaudalla niin alkoi väittämään vastaan ja huutamaan ettei hänen kissa kulje ikkunalaudalla. Oli tippunut sieltä,kuulin sen myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi vanha juttu, mutta yhä on paha mieli siitä. 

Oltiin leirintäalueella teltassa perheen kanssa, minä n. 6 V.

Isä antoi rahan, ja pyysi käymään kioskilta hakemassa maitopurkin. Kun lähdin takaisin, en löytänyt takaisin, eksyin täysin. Kaikki teltat oli samanlaisia keltaisia kupolitelttoja, ja olin jo aivan hysteerinen eksyksissä.

Hortoilin ympäri aluetta, ja olin aivan epätoivoinen, kunnes isoveli löysi minut jostain itkemässä. Saatteli sitten minut omalle teltalle.

Vaan mitenkäs siellä sitten otettiin vastaan pelästynyt ja kauhuissaan ollut itkevä lapsi...

Tajuton huuto ja tukkapöllyt--- Missä hitossa oot ollut, kaikki ovat sinua etsineet. että saa hävetä että muutkin ihmiset joutu sinua etsimään. Ei pienintäkään lohdutusta, että olet nyt täällä ja kaikki hyvin. Itkin koko yön hiljaa, mutta senkin tuo ukko kuuli, ja tokasi että lopeta tuo vollotus.

Tuo aiempien sukupolvien sokea itsekeskeisyys ja täydellinen empatiakyvyn puute varsinkin heikompia kohtaan jaksaa vain edelleen ällistyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi vanha juttu, mutta yhä on paha mieli siitä. 

Oltiin leirintäalueella teltassa perheen kanssa, minä n. 6 V.

Isä antoi rahan, ja pyysi käymään kioskilta hakemassa maitopurkin. Kun lähdin takaisin, en löytänyt takaisin, eksyin täysin. Kaikki teltat oli samanlaisia keltaisia kupolitelttoja, ja olin jo aivan hysteerinen eksyksissä.

Hortoilin ympäri aluetta, ja olin aivan epätoivoinen, kunnes isoveli löysi minut jostain itkemässä. Saatteli sitten minut omalle teltalle.

Vaan mitenkäs siellä sitten otettiin vastaan pelästynyt ja kauhuissaan ollut itkevä lapsi...

Tajuton huuto ja tukkapöllyt--- Missä hitossa oot ollut, kaikki ovat sinua etsineet. että saa hävetä että muutkin ihmiset joutu sinua etsimään. Ei pienintäkään lohdutusta, että olet nyt täällä ja kaikki hyvin. Itkin koko yön hiljaa, mutta senkin tuo ukko kuuli, ja tokasi että lopeta tuo vollotus.

Tuo aiempien sukupolvien sokea itsekeskeisyys ja täydellinen empatiakyvyn puute varsinkin heikompia kohtaan jaksaa vain edelleen ällistyttää.

Nimenomaan tuo "saa hävetä" ja "mitähän nekin ajattelee" asenne on tyypillinen vanhemmassa ikäpolvessa. Niiden seurauksena tiedän erään mummon joka on jo 40 vuotta polttanut piilossa naapureiltaan koska "mitähän nekin ajattelee" siitä.

Itsensä ja elämänsä piilottelu on hyvin yleinen menneen maailman toimintatapa.

Ulospäin oltiin kyllä ystävällisiä mutta samalla tutkittiin

pieniä merkkejä asioista joita vieraat ehkä piilottelivat.

Ja sama vieraiden osalta.

Tämän kipeän tavan vuoksi monen elämä meni tavallaan hukkaan niissä ajatuksissa, että

ulospäin pitää olla hienoa ja puhdasta.