Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Edesmenneen koirani uurnasta kirjahyllyssä. Suututtiin vielä enemmän kun en antanut heittää sitä roskiin. Nykyinen koirani ei ole kuulemma minkään arvoinen kun se ei ole näyttelykoira, koiratanssin harrastaminen on turhaa hömpötystä. Jotenkuten hyväksyttiin se että koulutus etsijäkoiraksi on meneillään.

Mäkin olen kuulemma vääränlainen, ja perään pitkä lista että mitä kaikkea mun pitäs tähän ikään mennessä olla, ja miltä pitäs näyttää.

Onneksi sukulaisiin on pitkä välimatka ( n. 400 km) ja nähdään harvoin.

No nyt hermostun sun puolesta!! Meillä on kissa, jolla on käytöshäiriö. Eli pissailee vääriin paikkoihin. Onhan huonekaluja vaihdeltu, mutta se kun joku olettaa, että vien noin vain lopetettavaksi, on saanut minut räjähtämään. Minä rakastan tuota omahyväistä pulleroista koko sydämestäni, kissani on minulle äärimmäisen tärkeä. Kukaan ei tule minulle sanomaan lemmikinpidostani yhtään mitään. Kissalla on hyvät oltavat ja se on varma se, että pistän silmää räpäyttämättä luottotilin sileäksi, jos esimerkiksi eläinlääkärimaksut sitä vaativat. Minä pystyn itse arvioimaan, mitä milloinkin tarvitsen, eläintä ei jätetä kärsimään.

Rapsutuksia koirallesi ja tsemppiä sinulle, kenelläkään ei ole nokan koputtamista vaikka tanssisitte ripaskaa ja pitäisit uurnia ympäri kämppääsi.

Vierailija kirjoitti:

Monta asiaa: - en osaa taitella oikein tyhjää mehupurkkia roskikseen

-en osaa taitella pöytärattiä oikein

-en osaa käyttää ketsupurkkia sotkematta korkkia

-laitan silityslaudan väärin siivouskomeroon

-autonpesu on turhaa, autoni on liian siisti

-kun otettu kuumaa vettä niin ei saa ottaa perään kylmää vettä (joutuu lorottamaan vettä hukkaan että tulee kylmää)

jne. jne

Suuttujana on mieheni.

Joskus parisuhteemme alkuaikoina minullekin jäkätettiin siivouksesta. Jätin rätit ja imurit siihen ja tokaisin, että herra on hyvä ja ottaa imurin kauniiseen käteen tai hyväksyy minun tapani siivota ja lopettaa nillittämisen. Lopetti leukailun siihen.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri suuttui kun en suostunut tekemään hänelle kuuluvaa työtä. Siis yritti delegoida ihan pokkana erään asian mulle sen 7:llä verukkeella. Ymmärsin heti yskän miksi hän ei sitä halunnut itse hoitaa, ei siis osannut ja hänen osaamattomuus olisi paljastunut. Lisäksi olisi joutunut ehkä tekemään enemmän kuin 7,5h päivässä töitä.

Kieltäydyin sujuvasti vedoten vaan siihen etten ehdi, mulla itsellänikin to do lista vaan kasvaa ja muutenkin jo teen 10h työpäiviä. Lisäksi sanoin että tämähän ei kuulu millään muotoa minulle, hän suuttui ja oli käynyt haukkumassa minut pomolle joustamattomaksi työkaveriksi.

Ja hassua sinällään että minä sain närkästyneitä kommentteja asiasta myös pomolta vaikka hymyssä suin yritin hänellekin selitellä ettei meistä kukaan voi tunkea omia ikäviä ja hankalia töitään muille ja olettaa että toinen ottaa ne avosylin vastaa. Miksi ihmeessä minä tekisin muiden töitä, tyhmähän minä olisin jos tuohon olisin suostunut. Eikä ollut siitäkään kyse vaan siitä ettei oikeesti ollut aikaa eikä jaksamista, omatkin työt vaatii 100% panoksen.

Vahinko oli jo tapahtunut, minusta taisi tulla kuitenkin tilanteen syntipukki, olen joustamaton enkä auta tarvittaessa. Kuulin rivienvälikettuilua tästä vielä kk jälkikäteenkin. Fack.

Ihan käsittämätöntä tilanne.

Joo tätä on tullut eteen useassakin työpaikassa. Kaiken huippu on jos pomo on myös tähän lähtenyt mukaan. Saa kuulla vinoilua siitä ettei jousta vaikka on tehnyt ylitöitä ties millä mitalla, tullut vapailta töihin, iltavuoroihin etuajassa, siirrellyt jopa lomia ja jäänyt tekemään pitkää päivää. Vaikea keksiä tuohon enää mitään, miten voisi joustaa työnantajan eteen.

Lammaskallioneito kirjoitti:

Olin eilen pitkästä aikaa treffeillä, kun parisuhteeni on päättänyt.

Treffeillä mies vaikutti olevan ihan rentoa seuraa, toi jopa mäyräkoiransa mukaan. Vietimme aikaa ulkona ja kävi ilmi että mies on työtön, vaikkakin maalaili itsensä valokuvaajaksi, jolle kyllä kysyntää riittää.

Hän varasi itselleen hotellin kun oli ajanut paikalle 100 km. Hän oletti ilmeisesti mielessään, että tulisin yöpymään hänen kanssaan hotellissa.

Kun sitten lähdin kotiin, kun itselläni on kuitenkin töitä, hän sanoi mulle bussin ovella, että tuuthan sitten takaisin hotellille.

Hän vaati viesteillään mua palaamaan takaisin kun olin juuri päässyt kotiin ja tehnyt eväät seuraavaa päivää varten. Sitten alkoi puheluilla pommitus. Kieltäydyin kohteliaasti hotelliyöstä ja tämä uusi mies alkoi huutaa minulle puhelimessa.

Kun lopetin puhelun kohteliaasti, sanoen ettemme edes tunne toisiamme, hän jatkoi puheluilla pommitusta 16 puhelun verran. Estin toki numeron.

Ei apua 😂😂😂 tähän variaatioon törmää somessa, tähän tyyliin:

"Hi beautiful

I scrolled my feed and your face seemed friendly

What is your name (kirjoittajan huomio: reps)

What's your age

You're fat but I still like you

*Kolme peräkkäistä videopuhelua joihin en vastaa*

Why don't you answer??

You're s**pid b***h

Bye"

Ja kaikki tämä yhteen pötköön kahdessa minuutissa 😂😂😂😂

Minut heitettiin veteen vaatteet päällä ja kaverini suuttui, kun halusin lähteä kotiin enkä enää baariin.

Olin n. 5-6v. ja olin leikkimässä parhaan kaverini luona. Kaverin äiti oli ostanut 3 laatikollista mansikoita joista aikoi leipoa ja pakastaa sitten loput talvea varten. Hän antoi meille luvan ottaa yhdet mansikat. Valitsimme tottakai isoimmat mitä löysimme ja vertailimme niitä kumpi löysi isoimman ja maukkaimman. Yhtäkkiä kaverin äiti suuttui minulle, kun olin ottanut hänen mielestä isomman mansikan kuin kaverini. Äiti antoi kaverini valita toisen mansikan ja käski minut lähtemään heti kotiin. Asuin n. 1,5-2km päässä ja äitini ei antanut vielä minun yksin kävellä niin pitkää matkaa. Pyysin että kaverin äiti ilmottaisi äidilleni että tulee hakemaan minut aikaisemmin. Osasin kuulemma kävellä itsekkin eikä hänen tarvinnut kellekkään soittaa. Olin hyvin hämilläni ja lähdin kotiin omin päin. Kotona äitini sitten suuttui minulle kun olin lähtenyt sieltä yksin kävelemään.

Suututin siis samana päivänä sekä kaverini äidin, että oman äitini, enkä oikein ymmärtänyt miksi minulle suututtiin kun tein kuten pyydettiin

On kyllä erikoisia tarinoita:D näitähän lukisi vaikka iltasaduksi.

Mulle tuli mieleen kun viime kesänä sain töissä kaikki 4 lomaviikkoani putkeen kesä-heinäkuun taitteeseen, kun taas eräs työkaveri halusi omansa kahdessa osassa, kesäkuussa ja elokuussa oman lapsensa koulujen loppuun sekä alkuun. Suuttui mulle sit siitä että olin kerennyt oman loman aikaan hankkimaan paremman rusketuksen kun hän. Koska mulla oli kuulemma paremmat lomaviikot?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi vanha juttu, mutta yhä on paha mieli siitä. 

Oltiin leirintäalueella teltassa perheen kanssa, minä n. 6 V.

Isä antoi rahan, ja pyysi käymään kioskilta hakemassa maitopurkin. Kun lähdin takaisin, en löytänyt takaisin, eksyin täysin. Kaikki teltat oli samanlaisia keltaisia kupolitelttoja, ja olin jo aivan hysteerinen eksyksissä.

Hortoilin ympäri aluetta, ja olin aivan epätoivoinen, kunnes isoveli löysi minut jostain itkemässä. Saatteli sitten minut omalle teltalle.

Vaan mitenkäs siellä sitten otettiin vastaan pelästynyt ja kauhuissaan ollut itkevä lapsi...

Tajuton huuto ja tukkapöllyt--- Missä hitossa oot ollut, kaikki ovat sinua etsineet. että saa hävetä että muutkin ihmiset joutu sinua etsimään. Ei pienintäkään lohdutusta, että olet nyt täällä ja kaikki hyvin. Itkin koko yön hiljaa, mutta senkin tuo ukko kuuli, ja tokasi että lopeta tuo vollotus.

Tuo aiempien sukupolvien sokea itsekeskeisyys ja täydellinen empatiakyvyn puute varsinkin heikompia kohtaan jaksaa vain edelleen ällistyttää.

Nimenomaan tuo "saa hävetä" ja "mitähän nekin ajattelee" asenne on tyypillinen vanhemmassa ikäpolvessa. Niiden seurauksena tiedän erään mummon joka on jo 40 vuotta polttanut piilossa naapureiltaan koska "mitähän nekin ajattelee" siitä.

Itsensä ja elämänsä piilottelu on hyvin yleinen menneen maailman toimintatapa.

Ulospäin oltiin kyllä ystävällisiä mutta samalla tutkittiin

pieniä merkkejä asioista joita vieraat ehkä piilottelivat.

Ja sama vieraiden osalta.

Tämän kipeän tavan vuoksi monen elämä meni tavallaan hukkaan niissä ajatuksissa, että

ulospäin pitää olla hienoa ja puhdasta.

OT itse omaa äitiä ja saman iän porukkaa seuranneena hirveästi tiedetään asioista, jotka ovat huonosti - kaltoinkohtelu, eläinrääkkäys, kotiväkivalta, lasten laiminlyönti, ryöstöt, pahoinpitelyt jne. - mutta niihin ei koskaan puututa esim. soittamalla apua, kun "mitä ne muut nyt ajattelee" ja "sitten se perhe häpeää".

Nämä asiat jatkuvat vielä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, eikä niihin puututa, vaikka toinen olisi tyyliin kuolemassa. Tosin omatkin asiat ovat sitten retuperällään tyyliin "Mies ei anna minun ottaa verenpainelääkkeitä, mutta ei tästä suhteesta voi lähteä, kun mitä ne muut nyt ajattelee ja saa sittne hävetä."

Enemmin kuollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta asiaa: - en osaa taitella oikein tyhjää mehupurkkia roskikseen

-en osaa taitella pöytärattiä oikein

-en osaa käyttää ketsupurkkia sotkematta korkkia

-laitan silityslaudan väärin siivouskomeroon

-autonpesu on turhaa, autoni on liian siisti

-kun otettu kuumaa vettä niin ei saa ottaa perään kylmää vettä (joutuu lorottamaan vettä hukkaan että tulee kylmää)

jne. jne

Suuttujana on mieheni.

Joskus parisuhteemme alkuaikoina minullekin jäkätettiin siivouksesta. Jätin rätit ja imurit siihen ja tokaisin, että herra on hyvä ja ottaa imurin kauniiseen käteen tai hyväksyy minun tapani siivota ja lopettaa nillittämisen. Lopetti leukailun siihen.

Meidän koti on kyllä siisti. Pidän siitä että on siistiä ja tykkään siivota.

Ongelma lienee siinä, että asiat pitää tehdä just samalla lailla kuin puoliso. Vain hänen tapansa on oikea. Se on rasittavaa. Ja vastaan ei saa sanoa, sen olen oppinut, koska silloin "akka nalkuttaa". Kun Hän sanoo asioista se on sanomista, ei nalkuttamista.

Ehkä erikoisin oli se, kun miesystäväni jäi kiinni pettämisestä ja suuttui siitä minulle. Että siis itse jäi kiinni kyseisestä käytöksestä. Oli kyllä aina todella yltiö-mustasukkainen ja epäili minua milloin mistäkin petoksesta. Mä ajattelen niin että kyllä ne jotka kehtaa syyttä suotta toista väittää pettäjäksi on itse niitä pettäjiä ja niiden omat epävarmuudet ja teot heijastaa tollaseen epäilevään käytökseen parisuhteessa. Suuttui myös millon mistäkin, eikä osannut puhua vakavista asioista saati tunteista. Onneksi jäi kiinni pettämisestä, etten tuhlannut enää hetkeäkään ylimääräistä hänen kaltaisen ihmisen kanssa

Vein teininä itsetuhoisen kaverini kotiin, kun oli niin kännissä ja yritti jättäytyä autojen alle.

Hänen äitinsä suuttui, "aina kun te kaksi olette liikkeellä sattuu jotain.."

Muuten hyvä, mutta olin liikkeellä ihan eri seurueessa kun silloinen kaverini. Sattumalta törmäsin häneen ja puoliksi väkisin vein ympäri kännisen kotiinsa. Sain useamman kerran estää, ettei juokse autojen alle.

Haukut molemmilta kiitoksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta asiaa: - en osaa taitella oikein tyhjää mehupurkkia roskikseen

-en osaa taitella pöytärattiä oikein

-en osaa käyttää ketsupurkkia sotkematta korkkia

-laitan silityslaudan väärin siivouskomeroon

-autonpesu on turhaa, autoni on liian siisti

-kun otettu kuumaa vettä niin ei saa ottaa perään kylmää vettä (joutuu lorottamaan vettä hukkaan että tulee kylmää)

jne. jne

Suuttujana on mieheni.

Joskus parisuhteemme alkuaikoina minullekin jäkätettiin siivouksesta. Jätin rätit ja imurit siihen ja tokaisin, että herra on hyvä ja ottaa imurin kauniiseen käteen tai hyväksyy minun tapani siivota ja lopettaa nillittämisen. Lopetti leukailun siihen.

Meidän koti on kyllä siisti. Pidän siitä että on siistiä ja tykkään siivota.

Ongelma lienee siinä, että asiat pitää tehdä just samalla lailla kuin puoliso. Vain hänen tapansa on oikea. Se on rasittavaa. Ja vastaan ei saa sanoa, sen olen oppinut, koska silloin "akka nalkuttaa". Kun Hän sanoo asioista se on sanomista, ei nalkuttamista.

Tuosta nalkutus-kortista minä vedän sen päiväiset raivarit, että mies lopulta toivoo että olisin vain tyytynyt "nalkuttamiseen". Sanon että huomaako, että yhtä lailla hänkin kritisoi - millä perusteella se ei muka ole nalkuttamista? Kuulemma miehet eivät nalkuta. Minä sanon aina, että voi työntää lokeroinnin sinne mihin aurinko ei paista, nyt puhutaan asiat halki.

Tässä vaiheessa mies on jo luovuttanut ja rukoilee armoa, mutta minä sanon, että saapi luvan kestää kerta jutun aloittikin. Että keskustellaanpas vähäsen. Joudun yleensä noin puoli tuntia säksättämään miehelle, että menee jokin asia jakeluun.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä kissanhiekkapussin avaamiseen kannattaa käyttää eri saksia kuin makaronipaketinnavaamiseen.Kissanhiekka ei ole elintarvike,eikä hygieeeninen tuote.

Minulla on useammat sakset ja aina kun käytän niitä, niin laitan ne sen jälkeen pesuun.

Entinen työkaveri suuttui kun en halunnut juoruilla enkä kertoa millä hammaslääkärille käyn, montako reikää hampaissa, mitä on tähän mennessä tullut maksamaan, mikä on kokonaiskustannusarvio. On meitä moneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle suuttuu kaikki muut paitsi työkaverit omista oletuksistaan. Tai jostain mitä teen tai olen tottunut tekemään eritavalla kuin he. Esimerkiksi katsomistani tv- ohjelmista, kiinnostuksestani itseapu- oppaisiin, verhojen kiinnilaitosta, sairauksista, joille en mitään mahda tai joita pitää lääkitä. Kuuntelemani musiikkikin on p*skaa ja kotona sisustuksessa käyttämäni värit vääriä. Näin toimivat lähimmät ihmiset, joten olen tietoisesti vähentänyt kanssakäymisiä minimiin. Enkä solmi enää uusia ihmissuhteita. Parempi yksin, säilyy itsekunnioitus.

Kuulostaa vähän siltä, että taitaa olla narsistisia kavereita sinulla. Ei voi muuten suuttua mielipideasioista tai jaksaa naljailla ihan joka asiasta. Suosittelen etsimään parempaa seuraa vaikka jostain harrastusryhmistä, mitkä nimenomaan liittyy näihin sinun kiinnostuksenkohteisiin. Ei kannata eristäytyä kaikista ihmisistä, kaikki ei ole noin ilkeitä kuin kuvailemasi tyypit. Ihan varmasti löytyy monia, joille sinä olisit hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin olet. Mutta tiedän kokemuksesta, että on vaikea uskoa siihen, jos on kauan ollut vaikkapa persoonallisuushäiriöisten ihmisten silmätikkuna (en nyt tietenkään diagnosoi näitä kuvailemiasi ihmisiä, puhun vaan omista kokemuksistani). Ansaitset kuitenkin paljon parempaa.

Kiitos myötätunnosta! Minussa on joku magneetti, sillä olen koko ikäni vetänyt sellaisia ihmisiä puoleeni. En siedä enää yhtään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle suuttuu kaikki muut paitsi työkaverit omista oletuksistaan. Tai jostain mitä teen tai olen tottunut tekemään eritavalla kuin he. Esimerkiksi katsomistani tv- ohjelmista, kiinnostuksestani itseapu- oppaisiin, verhojen kiinnilaitosta, sairauksista, joille en mitään mahda tai joita pitää lääkitä. Kuuntelemani musiikkikin on p*skaa ja kotona sisustuksessa käyttämäni värit vääriä. Näin toimivat lähimmät ihmiset, joten olen tietoisesti vähentänyt kanssakäymisiä minimiin. Enkä solmi enää uusia ihmissuhteita. Parempi yksin, säilyy itsekunnioitus.

Kuulostaa vähän siltä, että taitaa olla narsistisia kavereita sinulla. Ei voi muuten suuttua mielipideasioista tai jaksaa naljailla ihan joka asiasta. Suosittelen etsimään parempaa seuraa vaikka jostain harrastusryhmistä, mitkä nimenomaan liittyy näihin sinun kiinnostuksenkohteisiin. Ei kannata eristäytyä kaikista ihmisistä, kaikki ei ole noin ilkeitä kuin kuvailemasi tyypit. Ihan varmasti löytyy monia, joille sinä olisit hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin olet. Mutta tiedän kokemuksesta, että on vaikea uskoa siihen, jos on kauan ollut vaikkapa persoonallisuushäiriöisten ihmisten silmätikkuna (en nyt tietenkään diagnosoi näitä kuvailemiasi ihmisiä, puhun vaan omista kokemuksistani). Ansaitset kuitenkin paljon parempaa.

Kiitos myötätunnosta! Minussa on joku magneetti, sillä olen koko ikäni vetänyt sellaisia ihmisiä puoleeni. En siedä enää yhtään!

Omalla kohdallani tämä meni niin, että vanhempani olivat persoonallisuushäiriöisiä, eli kotona ei opetettu, että on oikeus pistää rajat ihmisten kanssa, että kaikkeen ei tarvitse reagoida, ja että vihaisuutta voi ilmaista terveellä tavalla. Ja että ilkeiden ihmisten kanssa ei tarvitse olla. Eli se oli tavallaan siedätyshoitoa tällaiselle käytökselle. Vaatii tosi paljon töitä (ja omalla kohdallani monta vuotta terapiaa) opetella näkemään itsensä uudella tavalla, ja oppia toimimaan näiden ihmisten kanssa eri tavalla. He kyllä yrittävät tätä käytöstä muidenkin kanssa, mutta jos joku on kasvanut terveessä kodissa tai muuten on oppinut, että ihmisten ei pitäisi kohdella toisia noin, niin usein osaa nopeammin tunnistaa huonon käytöksen ja vältellä näitä tyyppejä. Eli, sinussa ei ole mitään vikaa, et ole magneetti, mutta voi olla että joudut opettelemaan uusia taitoja, että häiriintyneet ihmiset eivät pääse takertumaan sinuun. Ja empatiaa itseäsi kohtaan. Netissä on tosi paljon hyviä videoita ja muita resursseja, varsinkin enkuksi.

Jos jotain kiinnostaa, niin voin laittaa tänne ehdotuksia joistain terapeuteista ja muista, jotka tekee videoita näistä aiheista. Englanniksi tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vein teininä itsetuhoisen kaverini kotiin, kun oli niin kännissä ja yritti jättäytyä autojen alle.

Hänen äitinsä suuttui, "aina kun te kaksi olette liikkeellä sattuu jotain.."

Muuten hyvä, mutta olin liikkeellä ihan eri seurueessa kun silloinen kaverini. Sattumalta törmäsin häneen ja puoliksi väkisin vein ympäri kännisen kotiinsa. Sain useamman kerran estää, ettei juokse autojen alle.

Haukut molemmilta kiitoksena.

Olisit sanonut, että seuraavalla kerralla juoskoot auton alle. Sekin olisi tietenkin ollut sinun syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta asiaa: - en osaa taitella oikein tyhjää mehupurkkia roskikseen

-en osaa taitella pöytärattiä oikein

-en osaa käyttää ketsupurkkia sotkematta korkkia

-laitan silityslaudan väärin siivouskomeroon

-autonpesu on turhaa, autoni on liian siisti

-kun otettu kuumaa vettä niin ei saa ottaa perään kylmää vettä (joutuu lorottamaan vettä hukkaan että tulee kylmää)

jne. jne

Suuttujana on mieheni.

Joskus parisuhteemme alkuaikoina minullekin jäkätettiin siivouksesta. Jätin rätit ja imurit siihen ja tokaisin, että herra on hyvä ja ottaa imurin kauniiseen käteen tai hyväksyy minun tapani siivota ja lopettaa nillittämisen. Lopetti leukailun siihen.

Meidän koti on kyllä siisti. Pidän siitä että on siistiä ja tykkään siivota.

Ongelma lienee siinä, että asiat pitää tehdä just samalla lailla kuin puoliso. Vain hänen tapansa on oikea. Se on rasittavaa. Ja vastaan ei saa sanoa, sen olen oppinut, koska silloin "akka nalkuttaa". Kun Hän sanoo asioista se on sanomista, ei nalkuttamista.

Tuosta nalkutus-kortista minä vedän sen päiväiset raivarit, että mies lopulta toivoo että olisin vain tyytynyt "nalkuttamiseen". Sanon että huomaako, että yhtä lailla hänkin kritisoi - millä perusteella se ei muka ole nalkuttamista? Kuulemma miehet eivät nalkuta. Minä sanon aina, että voi työntää lokeroinnin sinne mihin aurinko ei paista, nyt puhutaan asiat halki.

Tässä vaiheessa mies on jo luovuttanut ja rukoilee armoa, mutta minä sanon, että saapi luvan kestää kerta jutun aloittikin. Että keskustellaanpas vähäsen. Joudun yleensä noin puoli tuntia säksättämään miehelle, että menee jokin asia jakeluun.

Ihana parisuhde💘

Ex-ystävä kysyi josko voisin hoitaa hänen hevosiaan(lannat, heinät, vedet yms) hänen 20h-risteilynsä ajan. Lupasin toki, lähti risteilylle perjantaina ja kotiutui siis lauantaina. Sunnuntai-iltana sain tulikivenkatkuista viestiä, kun en sunnuntaina mennytkään tallille. Oltiin muka sovittu viikonlopusta, vaikka puhe oli vain risteilystä, tästä diilistä oli viestitkin tallella.

Hän suuttui niin verisesti, että haukkui minut laiskaksi itsekkääksi epäluotettavaksi paskiaiseksi ja uhkasi, että jos joskus vielä näkee minut tallilla, tekee ilmoituksen kotirauhan häirinnästä.

Surkuhupaisaa tässä on se, että olisin mielelläni huolehtinut hepoista myös silloin sunnuntaina, mutta koska hän pyysi hoitoapua vain pe-la, luotin siihen, että se riittää.

Hevoset siis olivat hänen kotonaan ja oli ne itse sunnuntaina hoitanut.

Kaverilla oli hetken aikaa jokin Tinder-säätö erään miehen kanssa. Kesti pari kuukautta ja loppui. Mies ei halunnut jatkaa ystäväni kanssa ja hommat laitettiin seis.

Meni jonkin aikaa ja Instagramin ihmeellinen maailma toi yhteen minut ja erään miehen.... joka paljastui tämän ystäväni Tinder-säädön veljeksi. Tähän väliin huomio, että nuo veljekset olivat kotoisin ihan toiselta puolelta Suomea kuin minä ja kaverini, joten ei ollut mitään pienen kylän piiri pieni pyörii-leikkiä. Lisäksi tämä kaverini ei ollut koskaan nähnytkään tätä kyseistä velipoikaa.

Noh, kaveri suuttui joka tapauksessa ja pisti välit poikki.

Olisin ymmärtänyt suuttumuksen jos olisin ryhtynyt tapailemaan tuota hänen Tinder-säätöään.

Kaveri palasi vuoden tauon jälkeen linjoille ja välit korjattiin. Enää tosin emme ole tekemisissä.

Hyvä vain.