Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Jouduin perumaan ystävän nelikymppisille menon, koska olin kovassa keuhkokuumeessa. Olin kuulemma tahallani ajoittanut taudin juuri sille viikonlopulle! 

Koulu aikainen kaverini suuttui kun ei päässytkään meillä vieraillessaan poimimaan omenia suoraan puusta. Hän oli meillä kylässä toukokuussa.

Kun en lähettänyt joulukortteja.

Kaverini oli ostanut kengät joihin ihastuin ja joita sain kokeilla jalkaani ja ne olivat niin hyvän malliset että sanoin ostavani samanlaiset. Hän kertoi ostopaikan ja kävin hakemassa saman mallin kengät, mutta eri väriset ja ilman koristetta, joka kaverini kengissä oli. Kaverini suuttui kun en ostanut täsmälleen samanlaisia...

Mummuni oli nähnyt jonkin reseptin netissä ja halusi näyttää sen minulle. Suutahti kun omalla koneellani olikin erilainen järjestys eikä mummun tallettamaa pikalinkkiä löytynytkään... 🤦‍♀️

Yksi uusi tuttava veti 2 kuukauden mykkäkoulun, koska unohdimme hänen nimipäivänsä. Kyseessä siis ihan aikuinen 40 ikävuotta lähentelevä ihminen. Ja mistä hitosta me olisimme voineet tietää, että se nimipäivä oli hänelle joku hypertärkeä asia, josta pitää saada onnitteluja?

Minä ja kaikki kaverini kun puolestaan muutenkin ollaan sellaisia, jotka eivät edes muista omia nimipäiviään, koska emme piittaa niistä pätkän vertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini päätti että minun pitää leikata nykyaikainen kampaus, eihän vyötärölle ulottuva, kiiltävä ja paksu tukka voi olla kaunis. Suuttui kun en suostunut.

Kuvauksesi perusteella sinulla on oikeasti hyvät ja kauniit hiukset, kaverillasi ei ole tyylitajua tai tajua muutenkaan. 

Tai "kaveri" oli "hieman" kateellinen kauniista hiuksistasi. Jännä juttu kun itselläkin kaverit kehuu mun hiuksia mutta sitten nää ns. kaverit ehdottelee hiusten leikkaamista. Ihme ettei ehdottele lihomista samantien. xD

Voihan hiukset olla paksut, pitkä, upean sävyiset eli kauniit. Toinen juttu on, että onko se teininä pitkäksi kasvatettu tasapitkä kampaus aina kantajalleen imartelevin. Paljon näkee näitä, jotka juuttuu siihen oman nuoruuden lookiin ja ajatukseen siitä että vain pitkät hiukset on kauniit, ikuiseksi ajaksi. Eli hyvinkin voi olla ihan vilpitön neuvo, ja voihan sitä jotain uuttakin kokeilla. Hiukset kasvaa takaisin.

Äiti pyysi viemään matot ulos tuulettumaan. Minä vein. Myöhemmin valitti, kun en ollut laittanut kaikkien raitoja samoinpäin. Oli kuulemma pahannäköistä. Enpä vienyt enää muutamaan vuoteen mattoja ulos ja kuuntelin valitukset laiskoista teineistä

Töissä eräs asiakas suuttui, kun en tiennyt minkä kokoinen koppa hänellä on perunoille. Toinen halusi minun kertovan puutarharuiskusta. Meillä oli esittelykappale, jolla näytin miten toimii. Hän alkoi murista, ettei hän käytettyä osta. Näytin hyllystä pakatut kannut. Otti sellaisen mutta kun kirjoitin takuulappua, kilahti uudelleen, ettei osta käytettyä. Näytin että pakkauksessa on ja koottava osat. Kääntyi ja kiroillen marssi pois

Oli menkat ja vähän huono olo,otin mäkkäristå vain kahvin. Ystäväni suuttui koska olimme tulleet SYÖMÄÄN.

Emmekä olleet 15vuotiaita vaan kolmevitosia.

Upup

Pitkäaikainen naapuri suuttui kun juteltiin ja olin aloittamassa nurmikon leikkausta sanoin että nyt täytyy aloittaa että ehdin tekemään. Sen jälkeen tuli yhtäkkiä kirje postilaatikkoon jossa minua haukuttiin kaikella tavalla itsekkääksi naapuriksi ja myös miten olen väärin kohdellut muka toisia naapureita ja kaikkea mahdollista keksittyä. Minulla on muiden naapureiden kanssa hyvät välit ja niin oli tämänkin tähän asti.

Itseasiassa asiasta kyseltiin jälkikäteen muilta ja kenelläkään ei ollut minua vastaan mitään minua ei koettu ongelmana häiriönä tai mitään muutakaan vain tämä yksi kokee. Käyn töissä ja elelen rauhallisesti omissa oloissani.

Pyörittelin epäuskoisena kirjettä ja ajattelin että menen kysymään mikä on ongelma. Kirjeessä kuulemma lukee. En vielä tänäkään päivänä tiedä mistä veti noin isot pultit ja edelleenkään tämän naapurin kanssa ei olla tekemisissä. Ehdotin hänelle mielenterveyspalveluita kuten eräs toinenkin naapuri josta myös luki kirjeessä jotain alentavaa. Elän omaa elämääni ja he omaansa. En kiinnitä asiaan sen enempää enää huomiota. Naapurit on pelanneet korttinsa vaan sen verran huonosti että joutuvat piileskelemään kun eivät kehtaa naamaansa näyttää. Sääliksi käy.

Minulla oli työkaveri, jonka kanssa tulimme todella hyvin juttuun. Hänestä kaavailtiin meille esihenkilöä ja hän kertoi, että voisi suostua jos saa ison palkankorotuksen. Jäin itse lomalle ja ja laitoin hänelle viestin jossa kysyin että saiko hän paikan ja ison palkan. Tämä viesti oli virhe, koska työkaveri suuttui tästä niin verisesti, että alkoi inhota minua. Hän haukkui minua pomolle ja työkavereille. Yritin asioita selvittää ja sanoin etten tarkoittanut mitään pahaa, mutta ei auttanut. Jouduin lopulta vaihtamaan työpaikkaa, kun työskentely alkoi olla todella tukalaa tämän ihmisen takia.

Parkkeerasin auton kaupan pihaan kohtaan jossa ei ollut muita autoja. Kaupassakäynnin aikana molemmille puolille oli ilmestynyt autot ja tuskailin kun kuskinpuolelta ei päässyt sisään, niin lähellä toinen auto oli. Mukana vauva kantokopassa ja 3v taapero.

Sitten huomasin että liian lähellä olevassa autossa istuu nuori hermostuneen oloinen tyttö ratissa.

Koputin ikkunaan että hei, voitko siirtää autoa kun en pääse lähtemään.

Tämä alkoi huutaa aivan palosireenin lailla että katso itse mihin autosi jätät ja on kuule hänelläkin koira takakontissa!!

Pointtina. Hän oli tullut siihen minun jälkeen?! Ja koira versus lapset kyytiin sivuovista on kaks saatanan eri asiaa. Et nakkaa ne penskas konttiin, niinkö?

Kolmevuotiaani näki tietysti tämän episodin ja sanoi lopulta, äiti tuo täti tais olla hullu.

Keräilen vanhoja korvakoruja ja minulle on kertynyt vuosien myötä ihan mukava kokoelma klipsi- ja ruuvikorviksia, siksi en ole koskaan rei'ittänyt korviani. Kaverini halusi käyttää ruuvattavia korviksiani juhlissaan ja ne olisivatkin sopineet täydellisesti hänen asuunsa. Mutta, kun en suostunut siihen että hän muokkauttaa niistä kultasepällä läpikorvan menevät ja tekee samalla niistä käyttökelvottomat minulle, hän suuttui totaalisesti ja kielsi minua tulemasta juhliinsa.

Sukulainen suuttui kun en enää luvannut ottaa hänen lapsiaan kesäisin hoitoon. Lopetti puhelut lyhyeen jos minä soitin. Itse ei enää soittanut minulle päin. Joskus ilkeili kun en muistanut hänen nimipäiväänsä kuin vasta seuraavana päivänä. Kun onnittelin, sain ilkeilyjä mutta toinen sukulainen sai kehut kun minun jälkeeni onnitteli.

Minkku kirjoitti:

Parkkeerasin auton kaupan pihaan kohtaan jossa ei ollut muita autoja. Kaupassakäynnin aikana molemmille puolille oli ilmestynyt autot ja tuskailin kun kuskinpuolelta ei päässyt sisään, niin lähellä toinen auto oli. Mukana vauva kantokopassa ja 3v taapero.

Sitten huomasin että liian lähellä olevassa autossa istuu nuori hermostuneen oloinen tyttö ratissa.

Koputin ikkunaan että hei, voitko siirtää autoa kun en pääse lähtemään.

Tämä alkoi huutaa aivan palosireenin lailla että katso itse mihin autosi jätät ja on kuule hänelläkin koira takakontissa!!

Pointtina. Hän oli tullut siihen minun jälkeen?! Ja koira versus lapset kyytiin sivuovista on kaks saatanan eri asiaa. Et nakkaa ne penskas konttiin, niinkö?

Kolmevuotiaani näki tietysti tämän episodin ja sanoi lopulta, äiti tuo täti tais olla hullu.

Tuo on usein minulla ongelma. Joku ajaa niin lähelle, että ei pääse autoon hakkaamatta hänen autoaan ovella. Mikä järki?

Olin luvannut yhdelle kaverille lähteä hänen kanssaan kesäloma reissulle kotimaassa. Pahaksi onneksi nivelrikko polvessa äityi varsin pahaksi ennen reissua ja jokainen askel teki kipeää. Lähdin silti. Kävelimme päivän kaupungilla ja sen jälkeen ilmoitin etten pysty enää lähtemään illalla mihinkään vaan aion syödä hotellilla. Selitin että polveni on niin kipeä etten pysty. Sanoin myös että jos hän haluaa lähteä muualle ravintolaan tai yöelämään, niin on vapaa menemään. Kaverini suuttui ja meni mykäksi ja sanoi pitääkö hänen sitten mennä puiston penkille istumaan. Sanoin että menen hotellin ravintolaan syömään tulee sinne jos haluaa. Tuli sinne ja meillä oli sitten oikein kivaa. En ole sen jälkeen lähtenyt hänen kanssaan koska polveni ovat edelleen huonossa kunnossa. Turha on hänelle enää mielipahaa tuottaa minun kiipeillä polvillani.

Ravintolassa  tuolini keikkui ja tarjoilijan tullessa ottamaan tilaukseni huomautin asiasta ystävällisesti ilmoittaen vaihtavani toiseen pöytään.  Tarjoilija ei sanonut sanaakaan vaan otti tuolin sivuun, haki toisen tilalle ja ilmoitti kiukkuiseen sävyyn että "ei tehdä tästä sen kummempaa numeroa".  En uskaltanut sanoa mitään, vaikka uusikin tuoli keikkui jonkin verran.  Outo paikka, johon en enää jalallani astu.

Tämä jäi mieleen tilanteen epäreiluuden takia.

Olen töissä kirjastossa, siis asiakaspalvelijana (muun muassa, se on vain yksi velvollisuuksistani). Elettiin lokakuuta, oli perjantai ja me olimme juuri sulkemassa kirjastoa. Minulle soitti nainen, joka silloin tällöin tahtoi kaupata omakustannenuottejaan ja levyjään. Sanoin heti, että nyt on huono hetki, minun pitäisi sulkea kirjasto. Hän puhui päälle ja kun yritin lopettaa järkevästi, hän huusi, että kuuntele nyt edes loppuun, että tiedät, mistä on kysymys. Sanoin että tiedän kyllä, olenhan ostanut häneltä ennen, mutta nyt on hankintarahat käytetty eikä meillä ole tarvetta tälle. (Aiempia ei ollut lainannut edes hänen siskonsa, johon nainen vetosi, että ostaisimme kotiseutukokoelmaan, vaikka hän ei itse ollut asunut kunnassa kuin hetken.) Nainen kysyi, että jos hän soittaa sitten maanantaina. Sanoin että maanantaina tilanne on ihan sama eikä rahaa ole yhtään enempää. Nainen alkoi huutaa ja haukkua minua, että olen tyly ja minun pitäisi olla asiakaspalvelijana ystävällisempi ja kuinka edes saan olla kirjastossa töissä. Myönnän että olin puhunut välillä vähän kovaäänisemmin, kun hän ei lopettanut puhetulvaansa ja minun oikeasti piti päästä tekemään yhtä ja toista, että saataisiin kirjasto kiinni. Siinä paikassa sitten sanoin hänelle tiukasti, että kyllä, ja juuri nyt palvelen asiakkaita siten, että lopetan puhelun, kierrän kirjaston, kerron että me suljemme, suljen laitteet ja ovet. 

Vasta jälkeenpäin tuli mieleen oikea vastaus. Kun minulle myydään jotain, en ole asiakaspalvelija vaan asiakas. Ja on todella huono myyntikikka alkaa haukkua asiakasta, kun tämä on jo perustellut, miksi ei voi ostaa jotain, mihin ei ole varaa eikä tarvetta.