Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6336)
Vanha kaverini tuli käymään pitkästä aikaa (oli asunut ulkomailla pari vuotta) ja suuttui kun en tiennyt että hän oli alkanut vegaaniksi. Olisi pitänyt kai pitänyt omistaa kristallipallo, jotta olisin tiennyt asian, kun ei ollut itse koskaan siitä maininnut.
Toisaalta mietin että keksi tekosyyn katkaista välit, koska en vielä ole törmännyt yhteenkään vegaaniin, joka ei kerro asiasta kaikille ja mainosta vegaaniuttaan somessa yms.
Vierailija kirjoitti:
Minkku kirjoitti:
Parkkeerasin auton kaupan pihaan kohtaan jossa ei ollut muita autoja. Kaupassakäynnin aikana molemmille puolille oli ilmestynyt autot ja tuskailin kun kuskinpuolelta ei päässyt sisään, niin lähellä toinen auto oli. Mukana vauva kantokopassa ja 3v taapero.
Sitten huomasin että liian lähellä olevassa autossa istuu nuori hermostuneen oloinen tyttö ratissa.
Koputin ikkunaan että hei, voitko siirtää autoa kun en pääse lähtemään.
Tämä alkoi huutaa aivan palosireenin lailla että katso itse mihin autosi jätät ja on kuule hänelläkin koira takakontissa!!Pointtina. Hän oli tullut siihen minun jälkeen?! Ja koira versus lapset kyytiin sivuovista on kaks saatanan eri asiaa. Et nakkaa ne penskas konttiin, niinkö?
Kolmevuotiaani näki tietysti tämän episodin ja sanoi lopulta, äiti tuo täti tais olla hullu.
Tuo on usein minulla ongelma. Joku ajaa niin lähelle, että ei pääse autoon hakkaamatta hänen autoaan ovella. Mikä järki?
Mulle käy silloin tällöin niin että kun jätän autoni parkkialueen toiseen laitaan, siihen mikä on kaukana kaupasta ja missä ei ole muita autoja, niin joku tomppeli parkkeeraa autonsa mun auton viereen vaikka tyhjiä ruutuja on vaikka kuinka paljon. Raivostuttavaa jos on vauva istuimessa tai joku muu syy että pitää saada ovi auki kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Keräilen vanhoja korvakoruja ja minulle on kertynyt vuosien myötä ihan mukava kokoelma klipsi- ja ruuvikorviksia, siksi en ole koskaan rei'ittänyt korviani. Kaverini halusi käyttää ruuvattavia korviksiani juhlissaan ja ne olisivatkin sopineet täydellisesti hänen asuunsa. Mutta, kun en suostunut siihen että hän muokkauttaa niistä kultasepällä läpikorvan menevät ja tekee samalla niistä käyttökelvottomat minulle, hän suuttui totaalisesti ja kielsi minua tulemasta juhliinsa.
Kammottava egoisti ja täysin tilannetajuton yksilö.
Kissaansa ulkoiluttanut mies suuttui, kun kaksi pienehköä koiraani eivät haukkuneet hänen kissalleen. Kuulemma kaikki pienet koirat räkyttävät.
Saan hyttysen puremista isot punaiset läikät, ja raapiminen vielä pahentaa niitä. Taannoin 90 luvulla mulla oli polvista alaspäin jaloissa useita puremia. Kundikaverini (13v minua vanhempi) suuttui niistä, koska oli varma että olin pettänyt häntä, ja jäljet oli fritsuja.
Samainen tyyppi suuttui siitä kun tulin liian hyvin toimeen hänen lapsen kanssa ja pilaan hänen isäviikonloput ja kaikki aika minkä leikin ja vietän aikaa lapsen kanssa on pois häneltä. Lopulta hän ei enää halunnut että olen lapsiviikonloppuina hänen luonaan.
Oli muitakin älyttömyyksiä mistä se veti herneet, mutta nämä ehkä lapsellisimmat ja tyhmimmät.
Vierailija kirjoitti:
Lähetin sukulaiselle kukkia kiitokseksi hänen tekemästään työstä hyväkseni. Hän suuttui.
Mitä sukulainen teki ?
Arvo on ollut useampi kymppi, kun on kukat ja lähetys. Itse ottaisin mielummin jauhelihapaketin, kuin kukkia
Vierailija kirjoitti:
"kaveri" suuttui, kun en yöllä kahden aikaan vastannut hänen puheluun. Sieltä oli tullut 10 viestiä missä haukkui mut ihan pystyyn. Ja sitten kun se soitti päivällä ja vastasin niin hyvä ettei tullut linjoja pitkin kimppuun, loppujen lopuksi ilmoitti ettei halua enää ikinä olla kanssani tekemisissä. En menettänyt tuossa mitään, koska kyseinen tyyppi soitteli aina kännissä ja sillon kun tarvitsi rahaa.
Mulla oli myös tällainen kaveri. Kerran soitti ja pyysi, että lähden viemään hänelle baariin rahaa.
Kerroin oon jo pyjama päällä, huomenna on työpäivä. Meni ehkä 1,5 h , kun soitteli ovikelloa ja pyysi taksirahaa.
Viestejä tuli koko yön. Luin viestin, kun oli näytöllä, eli klikannut. Yritti sitten soittaa alhaalta, en vastannut.
Tuli sitten todella katkuinen viesti, kun hän tuli taksilla minun kautta, jotta saa rahaa. Enkä avannut ovea, taksi maksoi.
En tiedä miten oli kuskille maksanut.
Seuraavana päivänä laitoin viestin mitä ihmettä. Olin nukkumassa, puhelin oli äänettömällä, miksi ihmeessä tuli mun kautta hakemaan rahaa, jota en ollut luvannut.
Mulla oli kuulemma valo päällä. Vastadin klo 2 yöllä ei ollut, olin nukkumassa.
Laittoi pari krt vielä viestiä saan maksaa hänen taksin jne ja laittoi tilinron. Ilmoitin en ole veljaa, enkä maksa mitään.
Vasta, kun laittoi fb.hen tämän ja tägäsi minut.
Otin kuvakaappaukset hänen viesteistään, liitin siihen ja poistin ystävistäni.
Se siitä
Vierailija kirjoitti:
Konmaritus. Lapseton sinkku halusi konmarittaa meilläkin. Omakotitalo jossa asuu 2 aikuista ja 3 alle 6v lasta. Ei oikein tajunnut, että tarvitaan vähän enemmän tavaraa kuin kerrostalo kaksiossa ja halusi heittää pois mm. puutarhatyökalut, mukaan lukien oksasilppurin ja (1 harava ja 1 oksasakset ja ruohonleikkuri olisivat jääneet) työkaluista olisi pitänyt pärjätä yhdellä vasaralla ja parilla ruuvimeisselillä.
Lapsille olisi jätetty 2 pehmolelua + n. 5 kirjaa / lapsi, kaikille yhteiseksi yhdet vesivärit, pieni määrä muovailuvahaa jne. Keittiöstä olisi poistanut mm. monitoimikoneen, vedenkeittimen, tuttien desinfiointi laitteen jne. Olohuoneen tyynyt ja toinen sohva pois jne.
Suuttui kun en halunnut muuttuu kotiamme steriiliksi ja tyhjäksi asunnoksi, vaan halusin pitää sen sellaisena kun itse tykkäämme.
Mun kuopuksen ystävän äiti yrittää saada kaikkia palkkaamaan tyttärensä.
Olin töissä ja tytär päätti hänpä alkaa siivoamaan meillä. Oli mennyt tyhjentämään pakkasta. Katsoi päiväyksen ja roskiin.
Tytär soitti ja minä pyysin laittamaan äkkiä takaisin ja sanoin tälle toiselle ei koske mihinkään.
Meni uudestaan keittiöön ja alkoi katsomaan jauhoja läpi. Joku pussi oli tippunut. Tässä vaiheessatulin kotiin.
Tyttö selitti meillä on kaikkea vanhaa ja hän siivoaa, veloittaa kympin tunti ja voisin maksaa tästä.
Soitin tytön äidille, pyysin kylään ja toivoin yhdessä selitetään toisten keittiöihin ei mennä. Äiti oli toista mieltä. Ei vanhaa lihaa säilytetä pakkasessa ja minun pitäisi maksaa siivouksesta.
Kehoitin heitä lähtemään heti, kun tyttö on siivonnut jauhot lattialta. Kuulemma tästä pitää maksaa. Ilmoitin olen samaa mieltä. Odotan saavani jauhojen hinnan.
Seuraavana päivänä koulussa tämä tyttö kertoi kaikille meillä syödään pilaantunutta ruokaa ja häntä käytettiin siivousorjana.
Lopulta asia meni siihen, että kotitaloustunnilla opettaja selitti kauanko liha säilyy ja kertoi toisten kaappeja ei mennä siivoamaan.
Tästä on muutama vuosi aikaa ja tää tyttö aina välillä yrittää aloittaa riitaa. Kaikki vastaa tästä hetkestä.
Ystävä suuttui koska saimme koiranpennun ennen häntä. Olimme molemmat kasvattajan jonotuslistalla, eri kasvattaja ja eri rotu, hän oli jonossa suosittuun rotuun ja minä vähemmän suosittuun.
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja. Yhden oppilaani äiti olisi halunnut että alan antamaan hänen lapselleen tuki-opetusta omalla ajallani ja ilmaiseksi.
Eikä siinä vielä kaikki! Kun kerran olisin tullut heille joka tapauksessa niin olisin voinut hakea heidän nuoremman lapsensa päiväkodista samalla reissulla.
Kun en suostunut hän oikeasti suuttui ja alkoi kyselemään miksi olen hakeutunut alalle jos minua ei kiinnosta tehdä työtäni. Hän myös valitti minusta koululle.
Olen alkanut vihaamaan työtäni.
Mun ystävä on opettaja.
Jää oppilaiden jälkeen tekemään aina töitä useammaksi tunniksi.
Saa jatkuvasti pyyntöjä vanhemmilta voiko kuskata oppilaan jonnekin.
Eivät ymmärrä hänen työpäivä ei pääty silloin, kuin oppilaat lähtee
Pääsiäisenä lapsuudessamme serkkuni söi itsensä sairaaksi namuista. Syytti tästä minua. Minä joku 7 v, serkkutyttö joku 5 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun otettiin koira jota omat lapseni olivat jo pitkään toivoneet.
Veljeni sai slaagin ja haukkui minut pataluhaksi koska hänen vähän autistinen lapsensa ei nyt voinut tulla meille jatkuvasti hoitoon koska pelkäsi koiria. Jos olen ihan rehellinen niin se oli kyllä osasyy miksi annoimme lapsille niin helposti periksi koiran hommaamisen suhteen.
Hän sai vielä pari muuta raivaria samasta aiheesta kun meillä ei ollut mitään mestaa mihin paiskata koira kun hän olisi halunnut lastenhoitoapua. Oh well...
Veljesi on p*ska isä, autistisen lapsen voi pikkuhiljaa totuttaa koiriin. Ihan kuin hän haluaisi lapsen elävän ikuisessa koirapelossa. No joka tapauksessa teillä on oikeus ottaa koira, ei se muille kuulu.
Olen autistisen lapsen äiti. Lapseni pelkää koiria, koska pari krt on eri koiran omistajat antaneet koiransa olla vapaana. Lähikontaktia ei ole tullut, koska lapsi on otettu äkkiä syliin, tai koira estetty muuten. Koirien omistajat ovat samalla sanoneet kuolleen lauseen ei se pitää tee.
Tulee tassuillaam 1,5 m korkeuteen.
Sisarukset eivät mitenkään auta lastenhoidossa. Itse pikkusiskona olen auttanut monen kk verran, mutta mitään apua ei voida vastavuoroisesti antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun otettiin koira jota omat lapseni olivat jo pitkään toivoneet.
Veljeni sai slaagin ja haukkui minut pataluhaksi koska hänen vähän autistinen lapsensa ei nyt voinut tulla meille jatkuvasti hoitoon koska pelkäsi koiria. Jos olen ihan rehellinen niin se oli kyllä osasyy miksi annoimme lapsille niin helposti periksi koiran hommaamisen suhteen.
Hän sai vielä pari muuta raivaria samasta aiheesta kun meillä ei ollut mitään mestaa mihin paiskata koira kun hän olisi halunnut lastenhoitoapua. Oh well...
Veljesi on p*ska isä, autistisen lapsen voi pikkuhiljaa totuttaa koiriin. Ihan kuin hän haluaisi lapsen elävän ikuisessa koirapelossa. No joka tapauksessa teillä on oikeus ottaa koira, ei se muille kuulu.
Olen autistisen lapsen äiti. Lapseni pelkää koiria, koska pari krt on eri koiran omistajat antaneet koiransa olla vapaana. Lähikontaktia ei ole tullut, koska lapsi on otettu äkkiä syliin, tai koira estetty muuten. Koirien omistajat ovat samalla sanoneet kuolleen lauseen ei se pitää tee.
Tulee tassuillaam 1,5 m korkeuteen.Sisarukset eivät mitenkään auta lastenhoidossa. Itse pikkusiskona olen auttanut monen kk verran, mutta mitään apua ei voida vastavuoroisesti antaa.
Ei kai siskolla ole mitään velvollisuutta olla veljensä lapsen hoitoapuna, oli lapsi autistinen tai ei. Ei kai veli määrää, otetaanko siskon perheeseen koira, vaikka menettäisikin silloin ilmaisen lastenhoitoavun.
Entinen mies suuttui baarista tullessaan (ei asunut luonani, mutta oli avaimet), kun vessassa haisi kissankakka koska kissa oli yöllä käynyt tarpeillaan. Minun olisi pitänyt kuulemma herätä siihen p*skaa hajuun ja siivota se ennen hänen tuloaan :D veti huutoraivarit keskellä yötä, naapurit ei onneksi valittaneet.
Tämä tapahtui vuonna 2012, eräs takavuosien ystävä suuttui verisesti siitä, että muutin. Olisi kuulemma pitänyt kysyä LUPA, sillä hänellä oli kuulemma niin kova tunneside asuntooni. Olin kyllä puhunut jo aikaisemmin, että kyseisessä asunnossa on liian suuri vuokra tuloihini nähden ja että etsin asuntoa. Muutto kuitenki konkretisoitui hänelle todenteolla kun kerroin, että löysin uuden asunnon ja aion irtisanoa senhetkisen. Ei silti itse halunnut muuttaa siihen (ehdotin, että voin antaa va:lle hänen tietonsa jos on kiinnostunut), koska vuokra oli kuulemma liian korkea. Kaveri löysi sitten uudesta asunnosta kaikkia vikoja, eikä kaunistellut kertoa niitä. Lienee selvää että se ystävyyssuhde sitten näivettyi aika nopeasti. Ehkä ihan hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun otettiin koira jota omat lapseni olivat jo pitkään toivoneet.
Veljeni sai slaagin ja haukkui minut pataluhaksi koska hänen vähän autistinen lapsensa ei nyt voinut tulla meille jatkuvasti hoitoon koska pelkäsi koiria. Jos olen ihan rehellinen niin se oli kyllä osasyy miksi annoimme lapsille niin helposti periksi koiran hommaamisen suhteen.
Hän sai vielä pari muuta raivaria samasta aiheesta kun meillä ei ollut mitään mestaa mihin paiskata koira kun hän olisi halunnut lastenhoitoapua. Oh well...
Veljesi on p*ska isä, autistisen lapsen voi pikkuhiljaa totuttaa koiriin. Ihan kuin hän haluaisi lapsen elävän ikuisessa koirapelossa. No joka tapauksessa teillä on oikeus ottaa koira, ei se muille kuulu.
Olen autistisen lapsen äiti. Lapseni pelkää koiria, koska pari krt on eri koiran omistajat antaneet koiransa olla vapaana. Lähikontaktia ei ole tullut, koska lapsi on otettu äkkiä syliin, tai koira estetty muuten. Koirien omistajat ovat samalla sanoneet kuolleen lauseen ei se pitää tee.
Tulee tassuillaam 1,5 m korkeuteen.Sisarukset eivät mitenkään auta lastenhoidossa. Itse pikkusiskona olen auttanut monen kk verran, mutta mitään apua ei voida vastavuoroisesti antaa.
Ei kai siskolla ole mitään velvollisuutta olla veljensä lapsen hoitoapuna, oli lapsi autistinen tai ei. Ei kai veli määrää, otetaanko siskon perheeseen koira, vaikka menettäisikin silloin ilmaisen lastenhoitoavun.
Kyse on vastavuoroisuudesta. Kuvittelin sisaruksilla tämä tulisi automaattisesti. Olen itse auttanut vuosikausia ollessani sisaruksieni lasten lastenvahtina. Olen tehnyt sen mielelläni, koska ovat sisaruksieni lapsia.
Me emme ole saaneet koskaan heiltä apua. Ei edes lapsen ollessa vauva. Ei mitään kiinnostusta oman siskon lapseen. Autismista ei tiedetty vasta, kuin oli täyttänyt 3 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun otettiin koira jota omat lapseni olivat jo pitkään toivoneet.
Veljeni sai slaagin ja haukkui minut pataluhaksi koska hänen vähän autistinen lapsensa ei nyt voinut tulla meille jatkuvasti hoitoon koska pelkäsi koiria. Jos olen ihan rehellinen niin se oli kyllä osasyy miksi annoimme lapsille niin helposti periksi koiran hommaamisen suhteen.
Hän sai vielä pari muuta raivaria samasta aiheesta kun meillä ei ollut mitään mestaa mihin paiskata koira kun hän olisi halunnut lastenhoitoapua. Oh well...
Veljesi on p*ska isä, autistisen lapsen voi pikkuhiljaa totuttaa koiriin. Ihan kuin hän haluaisi lapsen elävän ikuisessa koirapelossa. No joka tapauksessa teillä on oikeus ottaa koira, ei se muille kuulu.
Olen autistisen lapsen äiti. Lapseni pelkää koiria, koska pari krt on eri koiran omistajat antaneet koiransa olla vapaana. Lähikontaktia ei ole tullut, koska lapsi on otettu äkkiä syliin, tai koira estetty muuten. Koirien omistajat ovat samalla sanoneet kuolleen lauseen ei se pitää tee.
Tulee tassuillaam 1,5 m korkeuteen.Sisarukset eivät mitenkään auta lastenhoidossa. Itse pikkusiskona olen auttanut monen kk verran, mutta mitään apua ei voida vastavuoroisesti antaa.
Olet tartuttanut oman koirapelkosi lapseen.
Ex sekosi kun tuli yöllä töistä ja astui kissan oksennukseen. Minä nukuin,enkä ollut kuullut kissan oksentavan. Ex repi sitten sängystä siivoamaan ja haukkui kuuroksi. Syystäkin ex.
Naapuri suuttui etten lähtenyt hänelle kauppaan kipeänä, rupesi sitten räyhäämään miten kauhea olen, ja hän ei aio maksaa edellisiä ostoksia, kun hänellä on oikeus olla maksamatta kun en lähtenyt heti käskystä.
olin pitänyt jo aiemmin huolen ettei velkaa pääse paljoa syntymään. Hauskinta tässäon se että hän on n. 60 vuotias ja minä yli kaksikymmentä vuotta häntä vanhempi. Autoin jos voin, hyvä tekosyy lähteä liikkeelle,olihan se kuntoutusta.
Kerran kun olin töistä viemässä paketteja Matkahuoltoon, niin siinä parkissa tuli joku kansallispukuinen nainen huutamaan ja säksättämään siitä että minulla on töitä. Heitti tupakkansa silmille ja vielä kengälläkin yritti heittää ennen kuin miehensä taltutti hänet ja sulloi takaisin autoon. Vieläkään en vuosien jälkeen tiedä mikä sitä muijaa riivasi. Sentään mies pyysi anteeksi.