Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Itse olen myös todistanut kuinka isäpuoleni suuttui Äidilleni mustikkapiirakasta. Äiti leipoi sen murutaikinapohjaan, kun se olisi miehen mielestä pitänyt tehdä pullataikinapohjaan. Mies haukkui koko piirakan ja huusi kun piirakka oli vääränlainen. Taisi haukkua Äitinikin siinä samalla. Ei silti tekovaiheessa sanonut sanallakaan millainen piirakan olisi pitänyt olla. Naisten pitäisi olla jotain ihmeen ajatustenlukijoita vai?

Olin 10-11v ja olin juuri tulossa suihkusta ja menossa omaan huoneeseeni. Tämä matka taittui olohuoneen kautta, jossa isosiskoni (18v) oli. En sanonut hänelle mitään koska halusin vain mennä huoneeseeni, mutta yhtäkkiä siskoni alkoi raivoamaan minulle että olin "pukeutunut kuin l*tka". Päälläni oli löysä lasten yöpaita, joka ulottui n. puolireiteen. En viitsi tähän kirjoittaa mitä kaikkea muistan hänen minusta tuolloin sanoneen, mutta en edelleenkään ymmärrä miten joku voi alkaa raivoamaan lapselle tuollaisesta asiasta.

Tätä ketjua kun lukee, huomaa että taitaa oikeasti olla vain murto-osa päästään terveitä suomalaisista. Suututaan ihan typeristä asioista. Mahtaako muissa maissa olla yhtään terveempiä ihmisiä?

Siitä että tein työtäni. Kukaan ei ollut kiroillut mulle päin naamaa, mutta tuo työkaveri kiroili. Hän tuli taloon 1kk ennen minua ja molemmat olimme ensin määräaikaisia. Luulen hänen kokeneen asemansa uhatuksi. Jälkikäteen tulimme kyllä hyvin toimeen, mutta silti en ikinä unohda tuota päivää. Huono fiilishän tuollaisesta jäi - kiroilla typerästä ja joutavanpäiväisestä. Onneksi on ollut jo eri yksikössä työssä vuosia, ei tarvitse enää murehtia.

Kokkasimme meillä kaveriporukalla lasagnea ja kaveri suuttui kun laitoin käyttämättömän puolikkaan lasagnelevyn takaisin laatikkoon ja laatikon takaisin kaappiin. Olisi pitänyt heittää kaikki käyttämä jääneet levyt roskiin kun paketti oli nyt avattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini suuttui kun sanoin että hän muistuttaa mummiani, siis omaa äitiään. Kuulemma ei halunnut tulla verratuksi "vanhaan naiseen".

En ole ihan varma olenko kertonut tämän jo tässä ketjussa, mutta kerran kaverini loukkaantui kun en ollut tullut hänelle kaapista. En siis ollut salannut asiaa, en vain suoraan ollut maininnutkaan.

Harva haluaa tulla verratuksi ikääntyvään äitiinsä, varsinkaan jos välit äitiin ei ole kovinkaan lämpimät. Tuntuisiko sinusta kivalta, jos joku sanoisi sinun olevan ihan kuin äitisi joko luonteeltaan tai ulkonäöltään?

Tosiasioille ei mitään mahda. Biologia on biologiaa, muitutamme vanhempiamme ja heidän vanhempiaan ja ihminen vanhenee. Tarvitseeko asia sanoa ääneen? Ei varmaankaan. Tarvitseeko asian toteamisesta suuttua? En sanoisi niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miespuolinen pomo suuttui verisesti kun naisena autoin häntä tietokoneongelman kanssa. Sen jälkeen ei katsonut minuun päinkään moneen kuukauteen, ei enää tervehtinyt vastaantullessa, ei halunnut olla samassa tilassa ja suorastaan hyljeksi. Kun irtisanouduin, ei tullut läksiäisiin ja kirjoitti surkean työtodistuksen.

Irtisanouduitko vai saitko potkut? Kukaan ei anna huonoa työtodistusta pelkästään mainitsemasi tapauksen vuoksi.

Mitä SÄ besserwisseröit toisten muistoihin? Käyttäydy.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myös todistanut kuinka isäpuoleni suuttui Äidilleni mustikkapiirakasta. Äiti leipoi sen murutaikinapohjaan, kun se olisi miehen mielestä pitänyt tehdä pullataikinapohjaan. Mies haukkui koko piirakan ja huusi kun piirakka oli vääränlainen. Taisi haukkua Äitinikin siinä samalla. Ei silti tekovaiheessa sanonut sanallakaan millainen piirakan olisi pitänyt olla. Naisten pitäisi olla jotain ihmeen ajatustenlukijoita vai?

Äidilläsi on temperamenttinen mies. Taitaa olla pääasia, että on edes mies.

Kaverini suuttui kun löysin kunnan kierrätyspisteeltä maahan jätetyn ehjän vanhan lasimaljakon. Olisi pitänyt jättää se sinne hänen löydettäväkseen. Huom. Kaverini asuu kerrostalossa, jossa on oma kierrätyspiste, eikä koskaan käy kunnan siellä kierrätyspaikassa.

Poika n.13 v tykkäsi tehdä puutöitä. Synttärilahjaksi sai pistosahan. Pappa kävi autotallista kysymättä "lainaamassa" sitä.

Etsittiin sitä sitten aikamme, kunnes kysyin papalta, oisko hänellä tietoa.

Sanoi sitten ottaneensa sen. Meni rikki, ja alkoi pää punaisena minulle huutamaan, että tuommoisia paskakoneita ei kannata ostaa, eihän ne mitään kestä... (B&D) Eli minun syy kun en ostanut laatutavaraa.

Ei mitään aikomusta lapselle korvata. Pojalla olisi varmaan kestänyt omissa askareissaan.

Teen koruja visakoivusta, en myyntiin, mutta omaksi ilokseni ja annan niitä lahjaksi jos joku kertoo niistä pitävänsä. Siskoni halusi korvakorut, mutta suuttui kun pari ei ollutkaan täysin identtinen, puunsyyt olivat erilailla niin kuin puissa yleensäkin.

Mun kaveri veti herneen nokkaan kun laitoin ruisleipää leivänpaahtimeen. Paahdin menee rikki jos paahtaa muuta kuin PAAHTOleipää.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, huomaa että taitaa oikeasti olla vain murto-osa päästään terveitä suomalaisista. Suututaan ihan typeristä asioista. Mahtaako muissa maissa olla yhtään terveempiä ihmisiä?

Eipä ole ei. Jo 1600-luvun lopulla elänyt ranskalainen kirjailija kirjoitti "Älkää olko huolissanne, rauhoittelin häntä. -Ei ole mitään syytä uskoa, että me olisimme maailmankaikkeuden ainoat tyhmät olennot." Fontenelle: Maailmojen moninaisuudesta

T: eräs äärettömän tyhmä ja päästään pipi

ps. Eli kyllä hyvän pätkän myös seuraavalla vuosisadallakin, ettei siitä nyt kenenkään tarvitse turhaan suuttua, kun kerron vain osan korostaakseni ettei ihmisten tyhmyys ole mikään uusi havainto

Ostin meille popcorni-koneen Big Popperin ja kaverini suuttui kun se mahtui meillä ongelmitta keittiön kaappiin. Se on liian iso hänen mielestään, joten kukaan eisaa ostaa sellaista tavaraa joka ei mahdu Hänen keittiöönsä. Huom. pikku kaksio vs omakotitalo...

Asiakas, joka oli tilannut ruokaa ja seisoi luukulta sen verran sivulla etten voinut sitä hänelle suoraan vain ojentaa, suuttui kun en kurkotellut luukulta hänen luokseen valmiin ruoan kanssa vaan sen sijaan ystävällisesti (kuten tapoihin kuuluu) kerroin, että ruoka olisi valmis ja odotin luukulla valmiina jotta hän lähestyisi niin voisin sen hänelle antaa.

Ystäväni oli liimannut lasipurkin ULKOpintaan erikeeperillä koristeita ja halusi nyt poistaa ne koristeet. Sanoin että on varmaan helpointa laittaa koko purkki veteen likoamaan ja odottaa että liimatut muovinpalat irtoavat. Hän oli sitten täyttänyt sen koristellun purkin vedellä ja suuttui minulle kun koristeet eivät irronneet. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, huomaa että taitaa oikeasti olla vain murto-osa päästään terveitä suomalaisista. Suututaan ihan typeristä asioista. Mahtaako muissa maissa olla yhtään terveempiä ihmisiä?

Ei taida tältä pallolta löytyä yhtään ihmistä joka ei olisi joskus väsyneenä, nälissään, stressaantuneena, milloin mistäkin syystä suuttunut jostain typerästä asiasta. Ihmisluonne vain on sellainen. 

Olin aina syntipukki jos olimme kaverini kanssa katsoneet jotain pelottavaa (mistä kumpikaan ei etukäteen tiennyt mitä se oli tai tuli telkkarista) ja kaverin äiti lohdutteli että "mitä se Minna sulle tommosta näytti" ja saattoi toruakin minua jälkikäteen kun minut näki että tämmösiä ei katsota.

Olimme myös siskoni kanssa yökylässä kaverilla, katsottiin muumeja niin nämä pienemmät kirkuivat sitä mörköä. Kaverin äiti jokaisesta inahduksesta tuli "Minna! Nyt ihan oikeesti lopetat sen pelottelun!"

Oliko tuo kenties jotain oman syyllisyyden projisointia suuttua minulle kun oma lapsi pelkää?

Menikö tuo palaute ihan oikein vai olisiko noista katseluista voinut sopia etukäteen että mitä ei saa katsoa ja vaikka "Minna" nyt käskiskin kun piti jotenkin saada syyttää.

Olin n 10 v mutta jo tuolloin ihmettelin tuota aikuisen epäjohdonmukaisuutta

Todistin usein lapsena sitä, että aikuiset on omien muksujensa kanssa ihan pää puskassa ja mielellään syytettiin vaikka sitä naapurin kakaraa.

Vierailija kirjoitti:

Olin aina syntipukki jos olimme kaverini kanssa katsoneet jotain pelottavaa (mistä kumpikaan ei etukäteen tiennyt mitä se oli tai tuli telkkarista) ja kaverin äiti lohdutteli että "mitä se Minna sulle tommosta näytti" ja saattoi toruakin minua jälkikäteen kun minut näki että tämmösiä ei katsota.

Olimme myös siskoni kanssa yökylässä kaverilla, katsottiin muumeja niin nämä pienemmät kirkuivat sitä mörköä. Kaverin äiti jokaisesta inahduksesta tuli "Minna! Nyt ihan oikeesti lopetat sen pelottelun!"

Oliko tuo kenties jotain oman syyllisyyden projisointia suuttua minulle kun oma lapsi pelkää?

Menikö tuo palaute ihan oikein vai olisiko noista katseluista voinut sopia etukäteen että mitä ei saa katsoa ja vaikka "Minna" nyt käskiskin kun piti jotenkin saada syyttää.

Olin n 10 v mutta jo tuolloin ihmettelin tuota aikuisen epäjohdonmukaisuutta
Todistin usein lapsena sitä, että aikuiset on omien muksujensa kanssa ihan pää puskassa ja mielellään syytettiin vaikka sitä naapurin kakaraa.

Joo muistan saman havainnon eräästä naapurin perheestä. Naapuruston lapset juoksenteli porukassa, minä mukana, naapurin tyttö oli vanhin, joten hän usein oli se pikkupomo, jolta tuli tekemis ehdotukset/ideat/määräykset. Hänen aloitteestaan sitten aloimme pienesti kiusaamaan erästä toista naapurin tyttöä, siksi, kun hänen äitinsä haukkui sitä toisen äitiä. Kun tämä kiusatun äiti sitten kävi taloissa juttelemassa, syntipukiksi nimitettiin minä ja siskoni. Tämä porukan vanhin siis äidilleen kirkkain silmin valehteli, että kun ne yhdet keksivät tämän idean ja minä vain viattomana menin mukana. Meidän äiti puolestaan oli, että ihan sama nyt menette porukalla pyytämään anteeksi. Yritettiin hakea tämä pääpahis mukaan anteeksipyyntö reissulle, niin hänen äitinsä alkoi raivoomaan meille... Tuli vaan aikuisten epäoikeuden mukaisuudesta oikein paikkaansa pitävä kuva. Eivät ole.

Niin ja toki tiedän myös lasten hätävalheet, aina "en se minä ollut".

Exä suuttui mulle aina jos kuuntelin miesten esittämää musiikkia/miesbändejä, esim Ismo Alankoa. Siitä myös että oon erittäin intohimoinen lätkäfani, ja muutenkin seuraan paljon urheilua ja harrastan myös itse.

Kävi sitten niin, että jos olin menossa lenkille tai varsinkin uimaan (lempiharrastukseni), kielsi mua menemästä koska "meen sinne vaan paneskelemaan ja iskemään muita miehiä".

Alkoi sitten kostoksi kuunnella sannia, shakiraa, ja printtasi dita von teesen kuvan seinälle. Vttuili että "oi, kuinka kauniita naisia on niin paljon... haluisin maistaa niiden p*llua aaahh"

Eli suuttui siis siitä että harrastan muutakin kuin ruokaa ja kotitöitä, kuuntelen muutakin musiikkia kuin pissispoppia, ja kehtasin kerran jopa moikata miespuolista amiskaveria kaupungilla.

Kolme sanaa: "moi, mitäs kuuluu?"

Seurauksena tuli turpaan kotona.

Se oli viimeinen niitti.

Siihen loppu sairas suhde. Ois pitäny loppuu jo aikasemmin... nyt voin harrastaa liikuntaa, kuunnella mitä musiikkia lystään ja olla yhteydessä kavereihin (tosin monet katkaisi välit exäni ansiosta).

Nykyään ihana, uusi mies jonka kanssa tehdään yhdessä näitä asioita!💖