Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6335)
Olin noin 8v ja kerroin maanantaina koulussa katsoneeni viikonloppuna Tappajahain iskän luona, eräs luokkakaverini kilahti ja kiljui ettei lapset saa katsoa semmoisia, kertoi vielä opettajallekin joka totesi että "Jos Titan isä antaa Titan katsoa, en minä mitään voi"
Ollessani ammattikoulussa äitini tekemä pipo katosi takkini hupusta, näin pipon yhdellä tytöllä joka huusi että ei tosiaan on sun, en tahdo sun kuppaista pipoa mutta otti pipon kuitenkin päästään ja heitti vesilammikkoon. Viherkasveja rakastanut äitini oli tehnyt pipon eteen vähän h""nlehteä muistuttavan kuvan, josta tuo pipovaras rastoineen ja huulikoruineen todennäköisesti innostui
Aikuisiällä taas eräs nyt jo entinen ystävä raivostui kun olimme juhlimassa yökerhossa hänen synttäreitään ja joku mies koetti työntää minut portaita alas ilman syytä, portsari heitti tyypin ulos ja kaikki oli huolissaan että olinko kunnossa jolloin ystäväni koki, että varastin hänen huomionsa
Kaikkea sitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkaohjaaja suuttui minulle, kun kuulemma autoin häntä liikaa. 😅
Ohjaajan ja opiskelijan nimenomaan kuuluu tehdä yhteistyötä. Ei opiskelija yksin opi. Tämä samainen henkilö myöskin antoi ymmärtää, ettei kysymyksiä saa kysyä, vaikka koulussa nimenomaan kehotettiin kysymään kysymyksiä ja hyödyntämään opiskelijan asemaa työpaikalla...
Samassa talossa asuva henkilö on kuin olisi suuttunut jostain ja en tiedä mistä. Pahasti mulkaisee ja ei tervehdi enää ☺
Siitä, että halusin noudattaa koronasääntöjä. Aika moni suuttui. Olisi pitänyt kyläillä kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa rinnakkaisluokalla ollut poika suuttui minulle siitä, että meillä oli samat etunimet. Olemme syntyneet sana vuonna ja tämä nimi vain sattui olemaan tuolloin muodissa, oliko se nyt neljänneksi suosituin pojan nimi syntymävuonnamme. Hän myös haukkui vanhempiani matkijoiksi koska he olivat antaneet minulle saman etunimen kun hänen vanhempansa olivat antaneet hänelle. Minun vanhempani ja hänen vanhempansa eivät tunteneet toisiaan ollenkaan ja vaikka he olisivatkin tunteneet toisensa, niin hänen vanhempiaan olisi siinä voinut matkimisesta syyttää. Minä nimittäin synnyin alkuvuodesta kun hän syntyi loppuvuodesta ja minulle oli siis annettu nimi nimi jo ennen kuin hän oli vielä edes syntynyt. Hänen mielestään oli kuitenkin väärin, että samalla luokka-asteella on ksksi saman nimistä poikaa vaikka emme edes olleet samalla luokalla.
60-luvulla luvulla ois moni poika saanu vetää kilarit, kun yhdellä luokalla saattoi suunnilleen puolet pojista olla Jari-nimisiä ja toinen puoli Juha-nimisiä. Sama juttu tyttöjen nimissä.
90-luvulla serkkuni vauhkosi siitä että olen tarkoituksella antanut lapselleni nimen Aleksi, se kun on hänen poikansa nimi. No, kun 2005 saatiin eka lapsi, poika, vaimo halusi ehdottomasti antaa sille nimeksi Aleksi. Hmm..
En tajunnut tätä. Siis 90-luvulla serkkusi haukkui sinut nimivalinnasta, joka tapahtui vasta 2005? Vai että sinulla oli lapsi jo 90-luvulla (jonkun toisen kanssa), ja sitten (uuden vaimon kanssa) teit uuden lapsen 2005, ja tällekin olisi pitänyt antaa nimeksi Aleksi, eli sitten sinulla olisi ollut kaksi Aleksi-nimistä poikaa? Mitenkä ei mene mulle nyt jakeluun, mikä oli juttusi pointti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa rinnakkaisluokalla ollut poika suuttui minulle siitä, että meillä oli samat etunimet. Olemme syntyneet sana vuonna ja tämä nimi vain sattui olemaan tuolloin muodissa, oliko se nyt neljänneksi suosituin pojan nimi syntymävuonnamme. Hän myös haukkui vanhempiani matkijoiksi koska he olivat antaneet minulle saman etunimen kun hänen vanhempansa olivat antaneet hänelle. Minun vanhempani ja hänen vanhempansa eivät tunteneet toisiaan ollenkaan ja vaikka he olisivatkin tunteneet toisensa, niin hänen vanhempiaan olisi siinä voinut matkimisesta syyttää. Minä nimittäin synnyin alkuvuodesta kun hän syntyi loppuvuodesta ja minulle oli siis annettu nimi nimi jo ennen kuin hän oli vielä edes syntynyt. Hänen mielestään oli kuitenkin väärin, että samalla luokka-asteella on ksksi saman nimistä poikaa vaikka emme edes olleet samalla luokalla.
60-luvulla luvulla ois moni poika saanu vetää kilarit, kun yhdellä luokalla saattoi suunnilleen puolet pojista olla Jari-nimisiä ja toinen puoli Juha-nimisiä. Sama juttu tyttöjen nimissä.
90-luvulla serkkuni vauhkosi siitä että olen tarkoituksella antanut lapselleni nimen Aleksi, se kun on hänen poikansa nimi. No, kun 2005 saatiin eka lapsi, poika, vaimo halusi ehdottomasti antaa sille nimeksi Aleksi. Hmm..
En tajunnut tätä. Siis 90-luvulla serkkusi haukkui sinut nimivalinnasta, joka tapahtui vasta 2005? Vai että sinulla oli lapsi jo 90-luvulla (jonkun toisen kanssa), ja sitten (uuden vaimon kanssa) teit uuden lapsen 2005, ja tällekin olisi pitänyt antaa nimeksi Aleksi, eli sitten sinulla olisi ollut kaksi Aleksi-nimistä poikaa? Mitenkä ei mene mulle nyt jakeluun, mikä oli juttusi pointti?
Mäkään en tajunnu! Voisko kirjoittaja tulla tarkentamaan?
Työkaveri sanoi nukkuneena todella huonosti ja sanoi olevansa väsynyt. Sanoin, että näytätkin vähän väsyneeltä. Suuttui siitä....
Itse ainakin, jos olen väsynyt, en loukkaanu siitä, jos joku sanoo minun näyttävän väsyneeltä. Sehän vain todistaa, etten valehtele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla serkkuni vauhkosi siitä että olen tarkoituksella antanut lapselleni nimen Aleksi, se kun on hänen poikansa nimi. No, kun 2005 saatiin eka lapsi, poika, vaimo halusi ehdottomasti antaa sille nimeksi Aleksi. Hmm..
En tajunnut tätä. Siis 90-luvulla serkkusi haukkui sinut nimivalinnasta, joka tapahtui vasta 2005? Vai että sinulla oli lapsi jo 90-luvulla (jonkun toisen kanssa), ja sitten (uuden vaimon kanssa) teit uuden lapsen 2005, ja tällekin olisi pitänyt antaa nimeksi Aleksi, eli sitten sinulla olisi ollut kaksi Aleksi-nimistä poikaa? Mitenkä ei mene mulle nyt jakeluun, mikä oli juttusi pointti?
Ei. Serkkuni on ns.pöpipää. Hän oli antanut lapselleen nimen ja kuvitteli että yritän varastaa sen. Minulla ei tuolloin ollut lapsia. Hauskasti vaimoni (jonka tapasin myöhemmin) halusi antaa esikoiselle saman nimen kuin serkkuni pojalla.
Kerran yks talvi oli noin - 35 astetta pakkasta, seuraavana aamuna ilma oli lauhtunut huomattavasti, ja oli tullut paljon lunta. Olimme lähdössä mieheni kanssa autolla jonnekin. Pyyhkäisin lumia oven ympäriltä, jotta sain oven avattua niin, ettei kaikki lumet mene sisään. Osa lumista kuitenkin meni välisinkin sisään. Sitten kun käynnistin auton, niin huomasimme että ajovalo-polttimo oli palanut. Mies sai tästä aivan järjettömät kilarit! Hän jopa löi minua! Väitti, että se lumi joka meni auton sisään, rikkoi sähkölaitteet välittömästi. Hän repi minut autosta ulos ja huusi, naapuri oli tulossa itsekin parkkipaikalle, mutta kääntyi takaisin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran yks talvi oli noin - 35 astetta pakkasta, seuraavana aamuna ilma oli lauhtunut huomattavasti, ja oli tullut paljon lunta. Olimme lähdössä mieheni kanssa autolla jonnekin. Pyyhkäisin lumia oven ympäriltä, jotta sain oven avattua niin, ettei kaikki lumet mene sisään. Osa lumista kuitenkin meni välisinkin sisään. Sitten kun käynnistin auton, niin huomasimme että ajovalo-polttimo oli palanut. Mies sai tästä aivan järjettömät kilarit! Hän jopa löi minua! Väitti, että se lumi joka meni auton sisään, rikkoi sähkölaitteet välittömästi. Hän repi minut autosta ulos ja huusi, naapuri oli tulossa itsekin parkkipaikalle, mutta kääntyi takaisin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran yks talvi oli noin - 35 astetta pakkasta, seuraavana aamuna ilma oli lauhtunut huomattavasti, ja oli tullut paljon lunta. Olimme lähdössä mieheni kanssa autolla jonnekin. Pyyhkäisin lumia oven ympäriltä, jotta sain oven avattua niin, ettei kaikki lumet mene sisään. Osa lumista kuitenkin meni välisinkin sisään. Sitten kun käynnistin auton, niin huomasimme että ajovalo-polttimo oli palanut. Mies sai tästä aivan järjettömät kilarit! Hän jopa löi minua! Väitti, että se lumi joka meni auton sisään, rikkoi sähkölaitteet välittömästi. Hän repi minut autosta ulos ja huusi, naapuri oli tulossa itsekin parkkipaikalle, mutta kääntyi takaisin..
Ihanan temperamenttinen mies sinulla. Pidä siitä kiinni.
Minun kaverillani on Cotton de tulear ja joku toinen saman tyylinen koira. Molemmat vihaavat ja räksyttävät muita koiria, ihmisiä, mopoja, autoja jne. Minulla on aina ollut "tuhman-rotuisia"koiria jotka ovat aina tulleet toimeen kaikkien kanssa. Tuo kaverini sanoi oikeasti minulle että yritän tahallaan sabotoida pienempien koirien mainetta jotta omani "näyttäysivät paremmilta".
Nuo koirat olivat joskus meillä hoidossa ja sain ne kyllä käyttäytymään ihan hyvin ihan päivässä, mutta tuo ihminen kuvittelee että koska minun koirani toimivat niin hänenkin pitäisi ikuisesti vaikka nuo olivat meillä esim. 4 päivää. Hän oikeasti syytti minua siitä kun hänen koiransa tappelivat keskenään n.2 viikkoa sen jälkeen kun ne olivat olleet meillä ja sanoi että hänelle riittää että maksan puolet el-kuluista. Tässä meni välit poikki. Hänestä minun agressiivisten koirien vibat tarttuivat hänen koiriinsa.
Hän oli ihan raivoissaan etten pidä huolta hänen koiristaan vaikka minulla oli varaa lähettää jo edesmennyt koirani kalliille lääkärille ja ostaa niille kamaa, mutten maksa hänen koiriensa laskuja vaikka ne on osittain jotenkin mun vika.
Jouduin vielä käymään poliisilaitoksella kuulusteluissa kun olin käskenyt häntä s* ksimaan v** tuun kun hän syytti minua siitä että hänen omat koiransa kävivät toistensa kimppuun 2 viikkoa sen jälkeen olivat olleet meillä.
Hän oikeasti sanoi että hän oletti että koirat ovat turvassa meillä ja meillä oli ymmärrys että minä saan koirat tulemaan toimeen keskenään. Ja ne tulivat meillä toimeen kun niille asetettiin rajat.
Sain todella pitkän meilin missä kerrottiin mikä minussa on vikana kun en saa koiria käyttäytymään kun olivat alkaneet taas käyttäytymään huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opettaja. Yhden oppilaani äiti olisi halunnut että alan antamaan hänen lapselleen tuki-opetusta omalla ajallani ja ilmaiseksi.
Eikä siinä vielä kaikki! Kun kerran olisin tullut heille joka tapauksessa niin olisin voinut hakea heidän nuoremman lapsensa päiväkodista samalla reissulla.
Kun en suostunut hän oikeasti suuttui ja alkoi kyselemään miksi olen hakeutunut alalle jos minua ei kiinnosta tehdä työtäni. Hän myös valitti minusta koululle.
Olen alkanut vihaamaan työtäni.
Kävin nuorempana aivan kuumana poliiseihin ja chattäilin ihan tietokoneella aika ahkeraankin joskus 2005. Tapasin sitten oman poliisimieheni ja olin aivan taivaissa. Kerroin tästä intoa piukassa ystävälleni ja hän otti sellaisen liioitellun haukkovan ilmeen ja luulin, että hän olisi ollut ihan äärimmäisen onnellinen puolestani. No ei ollut vaan sai ihan järkyttävän raivokohtauksen, että mun pitäisi antaa poliisien tehdä työnsä rauhassa eikä häiritä heitä ja haukkui vielä h.ksi. Ihan kuin poliiseilla ei olisi lainkaan muuta elämää kuin työ. Sain vielä tekstiviestin myöhemmin, miten pettynyt hän on minuun ja pilasin kaiken. En muista enää tarkkaan, mutta ihan käsittämätöntä. Ex-ystäväni ei kai tajunnut siihen aikaan mikä chat on etten suinkaan livenä ollut keikistelemässä nakuna poliisilaitoksella. Ei vieläkään olla väleissä. Pyysin facebook-kaveriksi vuosia sitten, niin esti mut. Tämä chatista "iskemäni" poliisi on enemmänkin mieheni kaveri nykyään eikä tunneta enää vetoa toisiimme. Toivottavasti mieheni ja hänkään ei tunne vetoa toisiinsa.
Kun otettiin koira jota omat lapseni olivat jo pitkään toivoneet.
Veljeni sai slaagin ja haukkui minut pataluhaksi koska hänen vähän autistinen lapsensa ei nyt voinut tulla meille jatkuvasti hoitoon koska pelkäsi koiria. Jos olen ihan rehellinen niin se oli kyllä osasyy miksi annoimme lapsille niin helposti periksi koiran hommaamisen suhteen.
Hän sai vielä pari muuta raivaria samasta aiheesta kun meillä ei ollut mitään mestaa mihin paiskata koira kun hän olisi halunnut lastenhoitoapua. Oh well...
Vierailija kirjoitti:
Kun otettiin koira jota omat lapseni olivat jo pitkään toivoneet.
Veljeni sai slaagin ja haukkui minut pataluhaksi koska hänen vähän autistinen lapsensa ei nyt voinut tulla meille jatkuvasti hoitoon koska pelkäsi koiria. Jos olen ihan rehellinen niin se oli kyllä osasyy miksi annoimme lapsille niin helposti periksi koiran hommaamisen suhteen.
Hän sai vielä pari muuta raivaria samasta aiheesta kun meillä ei ollut mitään mestaa mihin paiskata koira kun hän olisi halunnut lastenhoitoapua. Oh well...
Veljesi on p*ska isä, autistisen lapsen voi pikkuhiljaa totuttaa koiriin. Ihan kuin hän haluaisi lapsen elävän ikuisessa koirapelossa. No joka tapauksessa teillä on oikeus ottaa koira, ei se muille kuulu.
Kaikista omituisin asia josta oon saanut elämäni aikana huudot, on... LUMISADE!!!
Opiskelin amiksessa toisella paikkakunnalla toista vuotta ja oli loka-marraskuu. Lunta alkoi tulla koulupäivän viimeisien kahden tunnin aikana ja sitähän tuli sitten ihan urakalla. No, bussi, jolla mun olisi pitänyt päästä kotikaupunkiin, oli noin 30min myöhässä. Matka kotikaupunkiin, joka normaalisti kesti noin 45min, kesti ainakin tunnin. Joten olin reilusti myöhässä normaalista kotiintulosta koulun jälkeen. Soitin kyllä opiskelupaikkakunnalta kotiin, että täällä tulee lunta vaakasuoraan ja kunnolla, että tuun kun bussi nyt joskus tulee. Pääsin kotiin lopulta ja mitä vanhempi tekeekään ensimmäisenä ennenkun sain edes kenkiä jalasta, aloitti aivan järkyttävän huudon siitä että olin myöhässä normaalista kotiintulosta. Aivan kuin se lumisade ja bussin myöhässä olo olisi olleet asioita joihin olisin voinut vaikuttaa?
Itselle jäänyt mieleen kun olin nuorena kaupan lihatiskin takana kesätöissä. Paikalle tuli sitten iäkkäämpi mies ja pyysi paistia. Meillä ei tiskin puolella ollut tuotteissa lappuja ja en erottanut sisä/ulko/kulmapaisteja toisistaan joten pyysin kohteliaasti häntä odottamaan hetken niin haen toisen myyjän. Kipaisin takahuoneessa ja tulin takaisin, kerroin asiakkaalle että menee viisi minuuttia. Kysyin vielä ystävällisesti joskos saisi olla jotain muuta tiskistä odotellessa.
Tämä asiakashan veti herneen nenäänsä ja vain tuhisi koko keskustelun ajan ärsyyntyneenä siitä miten joutuu odottamaan. Siis muutaman minuutin jotta saisi haluamansa tuotteen.
Ja totta kai toisen myyjän päästessä paikalle asiakas yht äkkiä muistikin lisää asioita joita halusi tiskistä :D
Up