Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Olen myyjänä melko pienessä kaupassa jossa monet asiakkaat tulevat ainakin ulkonäöltään tutuksi. Eräs miespuolinen käy ostamassa todella usein energiajuomia ja ostaa niitä yleensä melko monta kerralla. Kerran minä kysyin häneltä ihmeissäni, että "Miten ihmeessä sinä viitsit juoda noin paljon tuollaista paskaa". Hän hermostui selvästi ja tokaisi minulle ilkeällä äänellä että asia ei kuulu minulle. Siihen minä tokaisin, että "Älä nyt tyhjästä hermostu, ihan sama se minulle on vaikka sinä hampaasi ja muutenkin terveytesi tuollaisella myrkyllä pilaat". Eipä ole sitä asiakasta meidän kaupassa ainakaan minun työvuoroni aikana näkynyt eli helpostipa hän suuttui jos tuon vuoksi lakkasi meidän kaupassa käydä.

Sinä olet siellä kaupassa töissä auttamassa ja palvelemassa maksavia asiakkaita. Et pitämässä moraalisaarnoja asiakkaan ostoksiin liittyen. Kuinkakohan monta asiakasta oletkaan ehtinyt karkottaa lausunnoillasi? Kauppiasta varmaan itkettäisi, jos tietäisi.

Tai sitten työpaikkasi on lähikaupan sijaan Porvoon trollitehdas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myyjänä melko pienessä kaupassa jossa monet asiakkaat tulevat ainakin ulkonäöltään tutuksi. Eräs miespuolinen käy ostamassa todella usein energiajuomia ja ostaa niitä yleensä melko monta kerralla. Kerran minä kysyin häneltä ihmeissäni, että "Miten ihmeessä sinä viitsit juoda noin paljon tuollaista paskaa". Hän hermostui selvästi ja tokaisi minulle ilkeällä äänellä että asia ei kuulu minulle. Siihen minä tokaisin, että "Älä nyt tyhjästä hermostu, ihan sama se minulle on vaikka sinä hampaasi ja muutenkin terveytesi tuollaisella myrkyllä pilaat". Eipä ole sitä asiakasta meidän kaupassa ainakaan minun työvuoroni aikana näkynyt eli helpostipa hän suuttui jos tuon vuoksi lakkasi meidän kaupassa käydä.

Sinä olet siellä kaupassa töissä auttamassa ja palvelemassa maksavia asiakkaita. Et pitämässä moraalisaarnoja asiakkaan ostoksiin liittyen. Kuinkakohan monta asiakasta oletkaan ehtinyt karkottaa lausunnoillasi? Kauppiasta varmaan itkettäisi, jos tietäisi.

Tai sitten työpaikkasi on lähikaupan sijaan Porvoon trollitehdas.

Minulta vain meni hermot, kun hän osti aina sitä samaa merkkiä energiajuomaa vähintään 10 tölkkiä kerralla 2-3 kertaa viikossa ja koska meillä ei ole kovin suuria tiloja säilyttää myyntiin laitettavaa tavaraa niin kyseinen energiajuoma oli todella usein loppu. Sitten hän kävi usein kyselemässä, että eikö sitä ole jo tullut myyntiin ja piti vastata, että ei ole vaikka sitä on tilattu. Eikä hän edes ollut ainoa asiakas joka sitä osti vaan todella useat asiakkaat kysyivät, että onko sitä varastossa kun hyllyssä ei ole niin piti sanoa, että valitettavasti ei ole. Sitten siitä syntyi valituksia siihen tyyliin, että on se kumma kun aina se yksi energiajuomamerkki on lopussa mikä oli melko pitkälle tuon yhden asiakkaan syytä. Sitä paitsi hän joi sitä selvästi liikaa kun hän osti ja varmasti myös joi sitä jotain 30 tölkkiä viikossa kun sen käyttösuositus oli korkeintaan 2 tölkkiä vuorokaudessa eli 14 viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa rinnakkaisluokalla ollut poika suuttui minulle siitä, että meillä oli samat etunimet. Olemme syntyneet sana vuonna ja tämä nimi vain sattui olemaan tuolloin muodissa, oliko se nyt neljänneksi suosituin pojan nimi syntymävuonnamme. Hän myös haukkui vanhempiani matkijoiksi koska he olivat antaneet minulle saman etunimen kun hänen vanhempansa olivat antaneet hänelle. Minun vanhempani ja hänen vanhempansa eivät tunteneet toisiaan ollenkaan ja vaikka he olisivatkin tunteneet toisensa, niin hänen vanhempiaan olisi siinä voinut matkimisesta syyttää. Minä nimittäin synnyin alkuvuodesta kun hän syntyi loppuvuodesta ja minulle oli siis annettu nimi nimi jo ennen kuin hän oli vielä edes syntynyt. Hänen mielestään oli kuitenkin väärin, että samalla luokka-asteella on ksksi saman nimistä poikaa vaikka emme edes olleet samalla luokalla.

60-luvulla luvulla ois moni poika saanu vetää kilarit, kun yhdellä luokalla saattoi suunnilleen puolet pojista olla Jari-nimisiä ja toinen puoli Juha-nimisiä. Sama juttu tyttöjen nimissä.

Mun luokalla oli aikoinaan viisi Mikkoa ja neljä Samia... ja sitten muutama muunniminen :D

Vierailija kirjoitti:

Mulle suuttui eräs puolituntematon täti siitä, etten kertonut hänen sitä suoraan kypsyessään, missä olin ollut lomalla, koska mua ei ollut pariin viikkoon näkynyt. Tapaamme erään harrastuksen yhteydessä ainoastaan. Hän soitti minulle udellakseen, että olisi mutusteltavaa toisten kanssa ja hän saisi pudottaa tietopomminsa. Suoraan sanoen, tuli vaikutelma, että ehkä asiasta oli ollut arvelua tätä puhelua ennen. Tieto on valtaa. Sanoin ette aio nyt kuitenkaan kertoa missä olin lomaillut. Itseäni suututtaa todella tuon kaltainen toisten elämään tunkeutuminen. Meillä ei ollut mitään asiaa toisillemme, emme ole tuttavia.

Itse suutuin viikko sitten. Meillä on töissä epäpätevä tuuraaja johtohommissa. Ei hallitse hommaa kuin puolittain korkeintaan ja silloinkin eräänlaisen tutorin ohjaamana. Itse en ole kiinnostunut johtotehtävistä, minulle riittävät avustavat tehtävät, mutta haluan selkeän vastauksen, jos joudun kysymään jotain.

Hän yrittää saada jostain syystä minut puolelleen. Luultavasti hänelle on sanottu että osaan ja tiedän paljon. Pimahdin jo aiemmin turhautuneena hänelle, kun hommat tökkivät siksi että hänen haluamansa hitaus ja epäpätevyys johtajana tuo epävarmuutta koko porukalle. Kysyin muutaman kysymyksen kaikkien kuullen ja sain parannusta aikaan. Hän kai pelkää kasvojensa menetystä, mutta miksi suostuu haarukoimaan sekavaa vyyhtiä!

Viikko sitten alkoivat hihat palaa. Kysyin jotain juu/ei -tyyppistä asiaa, tarvitsin vain yhden sanan vastauksen että itse pääsen asiassa eteenpäin. Hän alkaa selittää jotain kummallista siitä, kuinka olen niin hyvä, loistava ja pätevä jne. Siis selittää hieman alentuvasti kuin lapselle, jolle ei haluta antaa säikäyttävää vastausta, vaan se kiedotaan ensin kehuihin ja annetaan jonkinlainen vastaus hiljaisella äänellä lopuksi. Selitetään vielä jotain ihme juttua samalla, jota en kysynyt. Ei ollut mitään syytä tähän! Siis tyyliin kuinka itse joskus itse perustelin jotain vastausta omille lapsilleni. Tämä tuuraaja on minua abt 10 vuotta nuorempi, ilmeisesti lapseton mies ja onneton tunari.. Mä en pidä mielistelystä. Sillä mua ei osteta. Ei mua tarvitse ostaa ollenkaan, tehdään vain kukin oma duunimme! Haluan selkeyttä tekemisiin enkä epäasiallisuutta, epäpätevyyttä ja nuolemista.

Mites tuo mahdollinen lapsettomuus liittyy työasioihin?

Samasta ärsyyntynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudoin tapaus on se, että pysäytin auton suojatien eteen jotta tien reunassa odottanut vanhempi nainen pääsisi suojatien yli, ja kyseinen rouva vetikin kohteliaaksi tarkoitetusta teostani armottomat kilarit. Pui nyrkkiään ja näytti vielä keskisormeaan. 

Kyseinen nainen on tietääkseni ihan normaali, ei siis mielenterveystapaus, vanhuuden höperö, tai aineiden käyttäjä. Tuolloinkin näytti ihan tavalliselta seistessään tien reunassa ennen raivopuuskaa. 

Myös toinenkin jalankulkija on pahoittanut mielensä kun olen antanut tietä. Tämä on outo pikkukaupunki.

Jalankulkijoita ärsyttää, jos auto tulee suojatien eteen liian suurta nopeutta ja liian lähelle. Syntyy ajatus, että autoilija on huomannut jalankulkijan liian myöhään (liiallisen nopeuden takia vaikkapa - tai oletuksena, että nopeutta on ollut liikaa) ja tunnekuohu syntyy siitä, että olet vaarantanut jalankulkijan terveyden/hengen.

Esimerkiksi.

Kokeilepa jatkossa jarruttaa aiemmin ja jäädä vähän kauemmaksi. Peiliinkin voisit vilkaista, kun et edes ajattele toistuvan kuvion johtuvan mitenkään sinusta, vaan vanhuuden höperyydestä ym.

Olen vanhempi nainen. Jos olen jalankulkijana menen tietenkin kun autoilija antaa tietä. Mutta sitten on eri asia kun olen pyörällä liikkeellä. Pyörällä saattaa herkästi tulla kolari, koska jotkut autoilijat eivät vaan pysähdy vaikka pyöräilijä on jo suojatiellä menossa. Siitä johtuen en jäykkäliikkeisenä ota riskiä, vaan pysähdyn jos näen auton lähestyvän ja annan mennä ensin. Sattuipa eräänä päivänä, että pysähdyin jo matkan päähän ja oletin että autoilija nyt siinä vaan menee ensin. No, ei kun autoilija pysähtyi, mutta kun nyt olin jo pyöräni päältä pois hypännyt niin odottelin vaan. Vihdoin viimein autoilija sitten ymmärsi että mummo nyt pysyy siellä tien poskessa, mutta oli ilmiselvästi loukkaantunut.

Huuti nimittäin ikkunasta, että et nyt sitten mennyt kun minä annoin tietä.

Huusin takaisin, että en mennyt. En kuitenkaan jaksanut ruveta selittelemään enempää. Nyrkkiä en kuitenkaan puinut.

- en suostunut osallistumaan kaverini aloittamaan järjettömään someriitaan, kun hän komensi

- pyysin ystävääni olemaan huutamatta päälle koko ajan

nämä ihmiset eivät ole puhuneet minulle sen koommin.

Olemme yrittäneet mieheni kanssa kohta vuoden päivät tuloksetta lasta. Nyt kesällä meillä viimein tärppäsi. Kärsin valitettavasti pahasta alkuraskauden pahoinvoinnista ja huimauksesta. Lisäksi emme ole kertoneet raskaudesta vielä juuri kenellekään emmekä haluakaan kertoa vielä tässä vaiheessa. Ystävälleni järjestettiin tässä joku aika sitten ylläripolttarit ja ilmoitin etten pääse osallistumaan. Polttari iltana laitoin ystävälleni viestin jossa pahoittelin etten päässyt osallistumaan (kerroin hänelle myös syyn) ja toivotin kivaa iltaa. Laitoin viestiin myös että treffataan myöhemmin kahdestaan polttareiden jälkeen ja istutaan iltaa. Ystäväni vastasi takaisin loukkaantuneena koska en osallistunut polttareihin, kuulemma raskaus ei ole syy. Tuossa porukassa käytetään muutenkin alkoholia reilusti, eikä itseäni ole enää vuosiin kiinnostanut viinalla läträäminen. Nyt sitten ystävä ei vastaa enää viesteihin. En vaan ymmärrä koska itse en olisi suuttunut jos ystävä ei olisi päässyt minun polttareihin oli syy mikä tahansa. (En siis ole itse naimisissa). Harmittaa koko tilanne mutta eikait tässä voi muutakuin odottaa että ystävä ehkä jossain kohtaa ”leppyy”. En aio itse kuitenkaan enää hänelle viestitellä koska en koe tehneeni mitään väärää.

Minulla on paha maitoallergia, eli en pysty juomaan laktoositontakaan maitoa.  Kaverini ja perheeni tietävät asian ja olen tottunut kokkamaan ruokaa sekä maidon kanssa että ilman: teen aika usein samasta ruuasta kaksi eri versiota tai jos laiskottaa, niin vain sen maidottoman, jota kaikki voivat syödä. 

Jostain syystä yhden kaverini poikaystävä kyseenalaistaa tämän allergian ja on useamman kerran vetänyt herneen nenäänsä kun en ole maistanut hänen kokkailujaan jotka ovat olleet maitoa sisältäviä. No kerran sitten erehdyin ja oli vielä sellainen reissu, että yövyin heillä. Söimme päivällisen ja sen jälkeen ihmettelin poikkiksen omahyväistä virnuilua. Pari tuntia ruuan jälkeen sain kuulla, että allergiani on pelkkää valetta, kun en ole reagoinut mitenkään. Illalla tilanne muuttuui ja sain sitten kuunnella kun 30v mieslapsi karjuu naama punaisena paskan hajusta, kun mahani reagoi syömääni maitoon ja olin oksentamassa ja ripuloimassa heidän vessassaan koko yön + suuriman osan seuraavasta päivästä. Siihen lisäksi koko vartalo kutina ja ihottuma. Lähdin kotiin heti kun sain vähän ruokaa pysymään sisällä ja olin kipeä vielä 3 seuraavaa päivää. Lisäksi sain vielä pari viikkoa haukkumisviestejä, kun viitsin piereskellä toisten asunnosssa. Lopulta kerroin asiasta kaverilleni ja hän käski poikakaverinsa joko tulla järkiinsä tai häipyä.

Vierailija kirjoitti:

Olen myyjänä melko pienessä kaupassa jossa monet asiakkaat tulevat ainakin ulkonäöltään tutuksi. Eräs miespuolinen käy ostamassa todella usein energiajuomia ja ostaa niitä yleensä melko monta kerralla. Kerran minä kysyin häneltä ihmeissäni, että "Miten ihmeessä sinä viitsit juoda noin paljon tuollaista paskaa". Hän hermostui selvästi ja tokaisi minulle ilkeällä äänellä että asia ei kuulu minulle. Siihen minä tokaisin, että "Älä nyt tyhjästä hermostu, ihan sama se minulle on vaikka sinä hampaasi ja muutenkin terveytesi tuollaisella myrkyllä pilaat". Eipä ole sitä asiakasta meidän kaupassa ainakaan minun työvuoroni aikana näkynyt eli helpostipa hän suuttui jos tuon vuoksi lakkasi meidän kaupassa käydä.

Mun tutulle kassa sanoi ei sun kannattais ostaa näin paljon herkkuja.

Tuttu pimahti ja pyysi vastaavaa paikalle.

Kassa sanoi sinun hyvääsi mä vaan aattelin.

Eipä näkynyt sitä kassaa enää töissä

Vierailija kirjoitti:

Minulla on paha maitoallergia, eli en pysty juomaan laktoositontakaan maitoa.  Kaverini ja perheeni tietävät asian ja olen tottunut kokkamaan ruokaa sekä maidon kanssa että ilman: teen aika usein samasta ruuasta kaksi eri versiota tai jos laiskottaa, niin vain sen maidottoman, jota kaikki voivat syödä. 

Jostain syystä yhden kaverini poikaystävä kyseenalaistaa tämän allergian ja on useamman kerran vetänyt herneen nenäänsä kun en ole maistanut hänen kokkailujaan jotka ovat olleet maitoa sisältäviä. No kerran sitten erehdyin ja oli vielä sellainen reissu, että yövyin heillä. Söimme päivällisen ja sen jälkeen ihmettelin poikkiksen omahyväistä virnuilua. Pari tuntia ruuan jälkeen sain kuulla, että allergiani on pelkkää valetta, kun en ole reagoinut mitenkään. Illalla tilanne muuttuui ja sain sitten kuunnella kun 30v mieslapsi karjuu naama punaisena paskan hajusta, kun mahani reagoi syömääni maitoon ja olin oksentamassa ja ripuloimassa heidän vessassaan koko yön + suuriman osan seuraavasta päivästä. Siihen lisäksi koko vartalo kutina ja ihottuma. Lähdin kotiin heti kun sain vähän ruokaa pysymään sisällä ja olin kipeä vielä 3 seuraavaa päivää. Lisäksi sain vielä pari viikkoa haukkumisviestejä, kun viitsin piereskellä toisten asunnosssa. Lopulta kerroin asiasta kaverilleni ja hän käski poikakaverinsa joko tulla järkiinsä tai häipyä.

Kai teit poikaystävästä rikosilmoituksen? Eiköhän tahallaan toisen myrkyttäminen rikoksen merkit täytä.

Vierailija kirjoitti:

Kerjääjä kadulla suuttui tutulle , kun sai vain kymmenen euroa, ei kahtakymmentä.

Ohis, mutta oon törmännyt varmaan samaan tyyppiin (monta kertaa) Helsingissä. Tää nainen pummasi aikoinaan 20 markkaa, euroihin siirryttäessä 20 euroa. Mikään muu ei kelpaa! Suuttui eräälle mukavalle rouvalle, joka olisi antanut hyväkuntoiset talvisaappaat. Vähän erikoinen tapaus, ei vaikuta siltä, että joutuisi henkensäpitimiksi kerjäämään, vaan on mielenterveysongelmainen.936

Eräs henkilö kysyi minulta, että onko minulla sisaruksia. Minä vastasin, että on 2 veljeä. Sitten hän kysyi, että ovatko he minun isoveljiä vai pikkuveljiä. Minä vastasin, että toinen on isoveli ja toinen on pikkuveli sillä olen meistä veljeksistä keskimmäinen. Siitä hän jostain syystä suuttui. Hänen mielestään minun olisi pitänyt olla veljeksistä joko vanhin tai nuorin.

Minulle on myös suututtu siitä, että minulla ei ole lainkaan siskoja. Kysyjä ei meinannut uskoa, että vanhemmillani on "vain kolme poikaa mutta ei edes yhtä tytärtä". Sitten kun hän tajusi minun olevan tosissani sen suhteen, että siskoja ei ole niin hän suuttui. Hänen mielestään jokaisessa vähintään kaksi lasta sisältävässä perheessä pitäisi olla sekä tyttöjä ja poikia eli jos lapsia on 2, niin näiden pitää olla tyttö ja poika. Lisäksi hänen mukaansa pojan tässä tapauksessa pitää olla vanhempi kuin tyttö eikä päinvastoin.

Laitan perunamuusiin mausteeksi valkopippuria, mutta koska kaikki eivät siitä pidä, niin sekoitan sitä vain omaan annokseeni. Sukulainen suuttui tästä ja väitti ettei voi inhon vuoksi syödä omaakaan annostaan kun vihaa valkopippuria.

Mieheni veljen vaimo oli aivan viimeisillään raskaana ja postasi someen kuvan johon kirjoitti kuvatekstiksi jotain tyyliin "minä hetkenä hyvänsä".

Minä tokaisin miehelleni, että itse en varmaan pystyisi tekemään samantyyppistä postausta, kun olen niin yksityinen ihminen, että minua häiritsisi ajatus raskauskuvan kaltaisen asian jakamisesta kaikkien erilaisista yhteyksistä peräisin olevien tuttujen ja vähemmän tuttujen kanssa. 

Mieheni veti tästä herneen nenään ja syytti minua veljen vaimon halveksimisesta ja mollaamisesta. Minä sanoin, ettei se, että joku tekee jotain, mutta minä en tee samaa, tarkoita sitä että halveksisin. Meitä on moneen junaan, ja se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella, ja se on ihan fine. Tämän asian tiedostaminen ja hyväksyminen on nimen omaan kunnioittavaa. Mies ei tätä ymmärtänyt, ja sain hirveät haukut halveksuvasta ja epäkunnioittavasta asenteestani. Eli ei saisi olla eri mieltä tai toimia eri tavalla kuin joku muu, tai ainakaan tuoda sitä esille. Just, just...

Minun isäni sai raivarit kun muutimme työn perässä ulkomaille. Hän uhkasi huostaanottaa lapsemme ja kutsui minua muun muassa  h* oraksi. Hän myös totesi minulle kuinka hän ei tarvitse "äpäröitäni" koska hän on sitten iso-isä veljeni lapsille. Nyt hän on vihainen kun hänellä ei ole mitään suhdetta meihin ja veljenikin paljastui homoksi. Olen kyllä vähän vahingoniloinen.

Hän soittaa parin päivän välein mutta en vastaa koskaan.

Se, kun autoin kaveriani.

Hän oli melkoisen tukevassa humalassa ja pidin huolen siitä, että pääsee turvallisesti kotiin; kävelin samaa matkaa ja loppuillasta soitin taksin jne. Toinen mukana ollut kaveri veti tästä jälkikäteen kilarit, ilmeisesti otti egon päälle että minä autoin kaveria kun hän itse oli sitä mieltä että "kyllä se pärjää". Sain haukut ja kuulla, kuinka leikin jotain sankaria yritin vieläpä iskeä tätä kyseistä kaveria. Molemmat siis miehiä, minä nainen. Ilmeisesti inhimillisyys ja ihmisten auttaminen on väärin? Onneksi tämä kaveri jota autoin, oli kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Se, kun autoin kaveriani.

Hän oli melkoisen tukevassa humalassa ja pidin huolen siitä, että pääsee turvallisesti kotiin; kävelin samaa matkaa ja loppuillasta soitin taksin jne. Toinen mukana ollut kaveri veti tästä jälkikäteen kilarit, ilmeisesti otti egon päälle että minä autoin kaveria kun hän itse oli sitä mieltä että "kyllä se pärjää". Sain haukut ja kuulla, kuinka leikin jotain sankaria yritin vieläpä iskeä tätä kyseistä kaveria. Molemmat siis miehiä, minä nainen. Ilmeisesti inhimillisyys ja ihmisten auttaminen on väärin? Onneksi tämä kaveri jota autoin, oli kiitollinen.

Ja yritin vieläpä iskeä*. Tämä siis toisen, tämän suuttuneen kaverin suusta. Se, että meillä oli kiva ilta, halasimme tämän kaverin kanssa ja autoin häntä, oli iskuyritys.

Vaihdoin sukunimeni kun menin naimisiin, eli otin mieheni nimen. Isä huusi ja mökötti kuin viimeistä päivää ja aloitti mykkäkoulun jota nyt kestänyt yhtä kauan kuin liittoamme, 3 vuotta.

Puhuu siis aivan pakolliset jos tyyliin kysyy ottaako maitoa kahviin mutta muuten anteeksiantamaton tässä asiassa.

Kun meillä ei ole vakio imurointipäivää! Tuttu imuroi AINA lauantai aamuna ja muutoin vain pakon edessä jos esim. kaatuu kukkapurkista paljon multaa lattialle. Meillä imuroidaan kun on tarve, eli 1-4 kertaa viikossa, mikä on aika tavallista varsinkin kesäisin kun on useampi lapsi ja pari koiraa. 

Mitään ei voi suunnitella eikä ennakoida kun ei tiedä milloin meillä imuroidaan!!! Apuvaaaaa......!

^ Imuroidaan 1-4 kertaa viikossa.

No jo on aikamoista intoilua. Ei parhaimmillaan vähintään joka toinen päivä. Meillä imuroidaan kun tarve on eikä aina silloinkaan eikä ole vielä pölyyn kuoltu tai tukehduttu.