Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Olin eräällä kuntosalilla töissä, ja tein tutuille siellä treenaaville ilmaiseksi treeniohjelmia vapaa-aikanani. Eräs pitkäaikainen tuttu hiukan alle kolmekymppinen naispuolinen tuttu oli jo jonkin aikaa treenannut tuloksellisesti ohjelmallani, ja oli aika katsoa tuliko muutoksia tehdä koska mikään ohjelma ei toimi ikuisesti.

Hän oli erittäin tyytyväinen kehitykseensä. Kertoi että etenkin rintatreeni ohjelma oli toiminut ja toimi edelleen yli odotusten. Muissa kehon osissa kehitys alkoi hidastua. Sanoin hänelle, että hyvä juttu kun ohjelmat toimineet halutulla tavalla, ja että ei kannata muuttaa niitä juttuja jotka vielä toimivat, ainoastaan tehonsa hiipuneet osat.

Sanoin hänelle, että kannattaa jatkaa etenkin rinta-ohjelmaa sellaisenaan koska se vielä toimi, ja etenkin hyvin, ja muutetaan toisia osia. Tämä nainen räjähti huutamaan pää punaisena;"Mikä sua vaivaa, mähän juuri kerroin että se rintatreeni on toiminut hyvin?!"

Olin lievästi sanottuna ymmälläni, koska niinhän olin minäkin sanonut ja ymmärtänyt, juuri noita tuloksiahan oli halunnut!

Hän jatkoi raivoamistaan, että miksi pitäisi jatkaa kun kerran sanoi että oli saanut tuloksia. Sanoin että ei tietenkään tarvitse jos kokee että kaikki tavoitteet on täysin saavutettu, mutta koska oli aina kokenut rintalihaksensa olevan selvästi heikoin lihasryhmänsä, niin oletin että kehitys oli haluttua. Muutenkin hämmentävää koska hän nautti liikunnasta ja treenaamisesta.

No sinänsä ikävää että saa ohjelman täysin ilmaiseksi, ja tulokset ylittivät odotukset, mutta silti tyytymättömyys johti siihen että yhteistyömme loppui. Kaikkia ei vaan voi miellyttää vaikka mitä tekisi!

Miesystävä suuttui siitä heti seurustelun alkajaisiksi, kun kuuli että minulla on laktoosi-intoleranssi. "V..tu mitä p.skaa, et pysty syömään oikeeta ruokaa!". Sama mies suuttui myös siitä kun tykkäsin katsoa säännöllisesti erästä mieliohjelmaani.

Äitini suuttui kun emme ko. miesystävän kanssa suostuneet syömään hänen tekemiään lihapullia. Hänellä oli kylään mennessämme jauheliha huoneenlämmössä sulamassa. Oli ottanut sen pakastimesta pöydälle edellisenä päivänä.

Mieleen on jäänyt, kun parikymppisenä eräs kaverin kaveri (nainen hänkin) suuttui minulle täysin tyhjästä. Oltiin viettämässä iltaa kaveriporukalla, kaikki olimme tuttuja keskenämme ja tunteneet toisemme yläasteelta saakka. Paikalla oli myös tämä kaverin kaverin poikaystävä, he olivat seurustelleet jo useamman vuoden ajan. Siinä jutusteltiin rennosti, kun yhtäkkiä tämä kaverin kaveri pomppasi istumaan minua vastapäätä sohvalle poikaystävänsä viereen ja kietoi kätensä tämän ympärille. Hän mulkaisi minua ja ilmoitti kovaan ääneen "(poikaystävän nimi) on sitten mun, ettäs tiedät". Vastasin vähän ihmeissäni, että juu tiedetään, tehän ootte olleet yhdessä iät ajat. Hän antoi poikaystävälle pusun poskelle ja mulkaisi minua taas.

Tuon illan jälkeen hän käyttäytyi pitkän aikaa kiukkuisesti minun ollessani paikalla, eikä puhunut minulle oikeastaan mitään. Selitystä en tuohon koskaan saanut. Ilmeisesti hän jostain syystä luuli, että olin kiinnostunut hänen poikaystävästään, mutta en tiedä, mistä hän sellaista keksi. Tuskin olin antanut mitään signaaleja siihen suuntaan, sillä en oikeastaan pahemmin edes välittänyt koko tyypistä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että en edes tiedä mistä minua haukutaan...

Nyt tätä on tullut lisää... 

Sanotaan vain, että sun kanssa en puhu... siis oma serkku...

Sanotaan vain, että sun kanssa en tee mitään... toinen oma serkku...

Laitan eston kaikkiin sulta tuleviin viesteihin... veli...

Jne... en ymmärrä laisinkaan kun en ole tehnyt näille ihmisille yhtään mitään pahaa... 

Mikä voisi olla selitys sillä tämä  ei ole kivaa - tämä on todella surkeeta...

Mulla serkut pistivät välit poikki, kun muistisairas tätini, heidän äitinsä, alkoi väittää minusta kaikenlaista, mikä ei pidä paikkansa. En ymmärrä, miten he itse eivät näe äitinsä tilaa.

Myös monet mielenterveyden häiriöt voivat saada aikaan harhoja muista. Syntyy tosi ikäviä tilanteita, kun niitä ilkeitä väitteitä sairastunut sitten levittää tuttavapiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Ja totta kai toisen myyjän päästessä paikalle asiakas yht äkkiä muistikin lisää asioita joita halusi tiskistä :D

Vääriä pohjatietoja antavat asiakkaat ovat aika erikoisia.

Olin 90-luvulla harjoittelemassa kirkkoherranvirastossa. Pääasiassa avustin sukututkijoita, kirjoittelin sukuselvityksisä.

Kerran sinne tuli n.30-v. nainen, joka kertoi haluavansa aloittaa sukututkimuksen. Hän ei halunnut tilata selvitystä ja koska mikrofilminlukulaitteita oli vapaana ohjasin hänen tutkimaan filmejä. Kysyin aluksi onko hänellä tietoa miten sukututkimusta tehdään: Ei. Onko hänellä mitään tietoa vanhemmistaan tai isovanhemmistaan joista voisi aloittaa: Ei. Oliko hänen suvustaan tehty tutkimusta: Ei.

Hänellä oli ainostaan jokin nimi ja paikka. No, sellainen paikka (maatila) löytyi ja siellä olikin asunut mainittu henkilö joten näytin hänelle miten homma etenee.

Muutaman päivän päästä kanslisti oli saanut palautetta jonka mukaan olin tarkoituksella antanut asiakkaalle vääriä tietoja. Perusteena oli se että asiakkaan saamat tiedot eivät täsmänneet suvusta jo aiemmin tehdyn tutkimuksen kanssa. Lisäksi asiakkaalle ei oltu kerrottu että hän väärässä seurakunnassa.

:D

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverillani on Cotton de tulear ja joku toinen saman tyylinen koira. Molemmat vihaavat ja räksyttävät muita koiria, ihmisiä, mopoja, autoja jne. Minulla on aina ollut "tuhman-rotuisia"koiria jotka ovat aina tulleet toimeen kaikkien kanssa. Tuo kaverini sanoi oikeasti minulle että yritän tahallaan sabotoida pienempien koirien mainetta jotta omani "näyttäysivät paremmilta".

Nuo koirat olivat joskus meillä hoidossa ja sain ne kyllä käyttäytymään ihan hyvin ihan päivässä, mutta tuo ihminen kuvittelee että koska minun koirani toimivat niin hänenkin pitäisi ikuisesti vaikka nuo olivat meillä esim. 4 päivää. Hän oikeasti syytti minua siitä kun hänen koiransa tappelivat keskenään n.2 viikkoa sen jälkeen kun ne olivat olleet meillä ja sanoi että hänelle riittää että maksan puolet el-kuluista. Tässä meni välit poikki. Hänestä minun agressiivisten koirien vibat tarttuivat hänen koiriinsa.

Hän oli ihan raivoissaan etten pidä huolta hänen koiristaan vaikka minulla oli varaa lähettää jo edesmennyt koirani kalliille lääkärille ja ostaa niille kamaa, mutten  maksa hänen koiriensa laskuja vaikka ne on osittain jotenkin mun vika. 

Jouduin vielä käymään poliisilaitoksella kuulusteluissa kun olin käskenyt häntä s*  ksimaan v** tuun kun hän syytti minua siitä että hänen omat koiransa kävivät toistensa kimppuun 2 viikkoa sen jälkeen olivat olleet meillä.

Hän oikeasti sanoi että hän oletti että koirat ovat turvassa meillä ja meillä oli ymmärrys että minä saan koirat tulemaan toimeen keskenään. Ja ne tulivat meillä toimeen kun niille asetettiin rajat.

Sain todella pitkän meilin missä kerrottiin mikä minussa on vikana kun en saa koiria käyttäytymään kun olivat alkaneet taas käyttäytymään huonosti.

Outo ihminen tuo kaverisi.Luulisi hänen olevan kiitollinen,kun huolehdit hänen koiristaan monta päivää.Sitten vielä yritti syyllistää.Meitä on moneksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja. Yhden oppilaani äiti olisi halunnut että alan antamaan hänen lapselleen tuki-opetusta omalla ajallani ja ilmaiseksi.

Eikä siinä vielä kaikki! Kun kerran olisin tullut heille joka tapauksessa niin olisin voinut hakea heidän nuoremman lapsensa päiväkodista samalla reissulla.

Kun en suostunut hän oikeasti suuttui ja alkoi kyselemään miksi olen hakeutunut alalle jos minua ei kiinnosta tehdä työtäni. Hän myös valitti minusta koululle.

Olen alkanut vihaamaan työtäni.

Ihmiset on röyhkeitä.Hyvä jos osasit pitää puolesi !

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 10, ja veljeni oli ostanut lomareissulta  matkamuistomyymälästä pienoispelikortit. Meillä ei koskaan ollut kotona korttipelejä pelattu, mutta kaverilta olin oppinut miten pasianssia pelataan. Nautin siitä minkä hyvänsä älypelin tapaan. Erään kerran sattui olemaan sunnuntai, pelasin pasianssia sohvapöydän ääressä ja äiti torui tosi vihaisena, että ei nyt pitäisi sunnuntaina korttia lyödä. 

Mikä tästä tekee kummallista on se, että meillä ei puhuttu uskonnosta koskaan, ei siis koskaan. Kirkossa käytiin jouluna, ja sekin vain sen vuoksi että kaupungin naiskuoro, johon äitini kuului, esiintyi siellä. Koskaan ei puhuttu siitä, että jokut puuhat olisivat sunnuntaisin kiellettyjä, tai ylipäätään syntiä. Muutenkin meillä oli suht liberaali arvomaailma kaikessa. Minulla ei ollut tuohon ikään mitään konseptia siitä, että pelikortit liitetään sellaiseen asiaan kuin synti, joka sekin itsessään oli minulle aika lailla vieras käsite.

Toisekseen meillä ei yleensä tuolla lailla komenneltu lainkaan, oli senkin puolesta hyvin outo tilanne.

Jäi todella se fiilis, että häntä jokin muu vaivasi tuona päivänä, ja joku oma ongelma pisti rähisemään minulle. Ehkä jostakin omasta lapsuuden arvomaailmoista sitten kumpusi joku "hyvä" syy vähän räjähtää. 

Vähän ohis mutta kortinpelaami seen on monella vanhemman sukupolven ihmisellä kummallinen suhde. Lapsena ehdotin kerran mummolleni että pelattaisiin kortti kun odoteltiin huoltoaseman kahvilassa bussia. Hän torui että eihän nyt julkisella paikalla saa korttia pelata. Ihmettelin kovasti kun kotona hän oli aina ensimmäisenä ehdottamassa korttipelejä mutta myöhemmin tajusin että häneen oli varmaan iskostettu lapsena että se on syntiä tai ajatteli että muut luulee että uhkapelejä pelataan (joo varmaan parin kouluikäisen kanssa huoltsikalla mutta aina ei aivot toimi kunnolla;)).

Tämähän on klassikko: mies kysyy mikä mikä nyt oikein vtutaa? Ei, ei mikään. No kerro nyt ei se mua haittaa. Ja sitte kun kerrotaan niin se vtu haittaa!

Vierailija kirjoitti:

Vaimo suuttui, kun kävin sen siskoa nussimassa. Ihme juttu kun pitää hermostua.

Mä kävin nuorena tyttönä "koeajamassa" kaverin avomiehen.. huutia tuli, molemmille. No mutta pitäis kai se nyt ymmärtää että komeeta ja mukavaa haluaa muutkin...

Työmatkaliikenteessä rauhallisella pyörätiellä Heurekanrannassa tuli toinen pyöräilijä vastaan ja hiljensi risteyksessä näyttäen käsimerkkiä vasemmalle. Minä tulin siis häntä vastaan ja kaarsin pyörätien vasempaan reunaan (vastaatulijan oikeaan reunaan) kun ei meitä ollut muita kuin me kaksi pyöräilijä ajatuksella että äijä pääsee kääntymään reitilleen ilman että tarvitsee pysähtyä odottaakseen minun ohitusta ennen kääntymistään. Liikaa kilometrejä, äijä veti aivan järkyt kilarit huutaen ja mesoten kun en noudata liikennesääntöjä (ja pakota häntä pysähtymään). Oli kyl ihan fiilis et sori kun koitin helpottaa elämää. Vaikeeksi meni, ei kannata antaa pyöräilijälle tietä toisenkaan pyöräilijän.

-89 kirjoitti:

Kaikista omituisin asia josta oon saanut elämäni aikana huudot, on... LUMISADE!!!

Opiskelin amiksessa toisella paikkakunnalla toista vuotta ja oli loka-marraskuu. Lunta alkoi tulla koulupäivän viimeisien kahden tunnin aikana ja sitähän tuli sitten ihan urakalla. No, bussi, jolla mun olisi pitänyt päästä kotikaupunkiin, oli noin 30min myöhässä. Matka kotikaupunkiin, joka normaalisti kesti noin 45min, kesti ainakin tunnin. Joten olin reilusti myöhässä normaalista kotiintulosta koulun jälkeen. Soitin kyllä opiskelupaikkakunnalta kotiin, että täällä tulee lunta vaakasuoraan ja kunnolla, että tuun kun bussi nyt joskus tulee. Pääsin kotiin lopulta ja mitä vanhempi tekeekään ensimmäisenä ennenkun sain edes kenkiä jalasta, aloitti aivan järkyttävän huudon siitä että olin myöhässä normaalista kotiintulosta. Aivan kuin se lumisade ja bussin myöhässä olo olisi olleet asioita joihin olisin voinut vaikuttaa? 

Aivan kuten äitini.

En koskaan tule aidosti häntä kunnioittamaan tai arvostamaan, vaan halveksunta säilyy lopun ikääni.

90-luvulla maalla poikaystävän naapurit olivat lähdössä lomalle ja esittelivät poikaystävälle poikimista lähellä olevia lehmiään, jos sattuisivat poikimaan odotettua aikaisemmin ja lomittaja tarvitsisi apua. Lomittaja sitten tuli hakemaan poikaystävää apuun, mutta hän oli kyläyhdistyksen talkoissa. Pääsin yhden papparaisen kyydissä talkoopaikalle. Ihan vieras mies, jolle en ollut ikinä ennen edes päivää sanonut. Small talkina juttelin, että tämä naapurin emäntä oli sanonut, ettei lehmän pitäisi vielä poikia. Papparainen sai kauhean kilarin ja alkoi huutaa miten minä en tiedä lehmistä mitään. Myönnän, etten ollut mikään lehmäasiantuntija, mutta toisaalta olin vain sanonut mitä lehmän omistaja oli kertonut. Papparaisen vaimo puolestaan suuttui kerran poikaystävälle, koska hänellä oli punaiset collegehousut päällä keskipäivällä. Poikaystävä auttoi kyseistä pariskuntaa monesti, koska vaimo oli äitinsä juorukaveri. Molemmat suhtautuivat vihamielisesti minuun ja poikaystävään enkä tiedä miksi. Itse en ollut missään tekemisissä heidän kanssaan.

Kaupassa täysin tuntematon nainen suuttui kun oli itse tukkimassa käytävää mutta minä en ollut pyytänyt häntä siirtymään. Ei mulla ollut edes mihinkään kiire kun etsin siinä itselleni oikeaa tuotetta hyllystä, niin en tajunnut että pitäisi komentaa häntä siirtymään. Muutamaa minuuttia myöhemmin näin kun hän kiukkusi kassalla miehelleen ja lapsilleen kun nämä eivät osanneet pakata ostoksia oikein :D

Meni kuulemma maatalousnaisilla koko kahvitus pieleen, kun meidän seurojentalolla oli 9 kahvipannua mutta vain 8 kantta. Mamma oli _aivan_hiilenä. Minun olisi pitänyt tietää astioiden täsmällinen lukumäärä! ! Luulen kyllä että siinä oli menossa jonkun sairauden puhkeaminen. Ei kukaan normaali käyttäydy sillä tavoin.

Lasten suuttumista on joskus surkuhupaisaa seurata. Toki yritän ymmärtää aina. Tänään lapseni suuttuivat, kun olin tuonut kaupasta kaksi erilaista suklaapatukkaa. He sentään saivat suklaata, mutta siitä ei kannata olla iloinen. Mieluummin kannattaa suuttua, kun ei saa samaa kuin toinen.

Toinen lapseni suuttui myös tänään verisesti, kun en luvannut järjestää hänelle ja hänen kaikille luokkakavereilleen juhlia.

Naiset kummasti suuttuu mun vaatteille kun tapaan jonkun uuden kokoontuvissa porukoissa. Hirveästi kommenttia kuinka mun kuuluisi hankkia ehjät vaatteet. Tukankin voin kammata ja ties mitä ulkonäköparannusehdotusta.

Kummallsta, ihan kuin moisilla ous mitään väliä millekkään.

Minusta käyttäydyit tosi epäkohteliaasti juomien ostajalle.

Musta ei pidetä töissä. Onko nyt sit 'suuttumusta' , mutta juoruja ja mustamaalaamista. Keski-ikäinen akkakerho se pahin.

Tämä nyt menee lapsen kiukkuun, mutta kuopukseni suuttui tulisesti ala-asteen loppupuolella kun en ostanut hänelle kääntöveistä. Kuulemma kaikilla muillakin oli. Piti pitkään mykkäkoulua.