Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Erikoisin taisi olla, kun kättelin nykyisen mieheni sisarusta tavatessani hänet ensimmäistä kertaa. Se viha, mikä paistoi silmistä kun ojensin käteni ja kerroin kuka olen, oli jotain sanoinkuvaamatonta. En vieläkään tiedä, mitä tein tuossa kohtaa väärin, mutta hän sihahti hampaiden välistä oman nimensä, käänsi selkänsä ja ei ole puhunut minulle sen jälkeen nyt lähes kymmeneen vuoteen vaikka välillä sukutapaamisissa näemmekin. Hänellä ei ole mitään ns. vammaa  joka aiheuttaisi esimerkiksi puheenmuodostamisessa ongelmia eikä hän ole myöskään kuuro tai mykkä. Hän on vaan töykeä.

Oliko miehelläsi ennen sinua tyttökaveri josta tämä sisarus erityisesti piti? ehkä peräti tämän paras kaveri?

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan jo laittanut tämän tännä vai ajatellut vain. Noh, joka tapauksessa.

Tuossa muutamisen vuotta sitten olin työkkärissä pupukurssilla. Eräänä viikonloppuna kissani sai jonkinlaisen kohtauksen ja oli pakko viedä se päivystävälle. Pyöri ja kieri ja huusi kivusta. Se oli ollut aiemmin kipeä ja saanut lääkekuurin, mutta tulehdus pääsi aivoihin asti siitä huolimatta. Tulimme siihen tulokseen että parempi päästää se pois kärsimyksistään.

Maanantaina sitten menin mieli maassa sinne pupukurssille. En millään olisi jaksanut puhua kenenkään kanssa, joten tein vain allapäin niitä hommiani. Ohjaajalle tämä ei känyt vaan hän suuttui ja kovaan ääneen paasasi että et voi olla allapäin täällä muillekin tulee paha mieli ryhmähenki kärsii. Ymmärrystä siihen miksi olin allapäin ei liiennyt yhtään vaikka kerroin syyn.

Toivottavasti laitoit tuollaisesta idiootista valitusta eteenpäin. Itse olisin lähtenyt kävelemään kansainvälisen käsimerkin saattelemana.

Olin kerran huoltoasemalla töissä, ja asiakas kysyi, että maksaako lasillinen vettä mitään. Vastasin, että vesi on ilmaista. Pomoni kuuli tämän, ja rupesi huutamaan ja raivoamaan että vesi ei todellakaan ole ilmaista. Toi vielä vesilaskunkin näytille. Kyllähän minä sen ymmärsin että vesi maksaa, mutta huoltoasemallamme oli sellainen käytäntö että asiakkaat saa juoda vettä ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran huoltoasemalla töissä, ja asiakas kysyi, että maksaako lasillinen vettä mitään. Vastasin, että vesi on ilmaista. Pomoni kuuli tämän, ja rupesi huutamaan ja raivoamaan että vesi ei todellakaan ole ilmaista. Toi vielä vesilaskunkin näytille. Kyllähän minä sen ymmärsin että vesi maksaa, mutta huoltoasemallamme oli sellainen käytäntö että asiakkaat saa juoda vettä ilmaiseksi.

Toivottavasti pomosi ei käyttäytynyt joka päivä tuolla tavalla. Kuulostaa nimittäin aika ikävältä tyypiltä.

Ex suuttui mulle kun lapset kävelivät hangessa terassille eikä polkua pitkin. Tuli rumia jälkiä, äijä huusi pää punaisena. Samoin kun ripustin lasten piirustuksia vessan seinälle. Raivosi kun leluja oli olkkarissa. Jätin sen hullun, eikä hän kyllä ole enempää lapsia kenenkään kanssa tehnyt.

Niin. Sai yleisraivarin kun näki kukkapenkissä koloja, Stn myyriä! ja lorotti jotain polttoöljyä reikiin. Sanoin että huomasitko miten kolot on tollee neliössä, pesin ikkunoita ja ne on keittiöjakkaran jalanjäljet.

Sahasi parkettiin aukon, vesivahinko saat ana! - oli siinä olkkarin isolla ikkunalla olevasta kasvista valunut kasteluvesiä parketille. Äijä sai pitää kotitalonsa joten mun puolesta sai sahailla mitä huvitti kun sain osuuteni. Nämä tapahtui kauan kauan aikaa sitten. Johtaja isossa firmassa nykyään. Hyvin rasittava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Olimme askartelemassa ja kun saimme hommat valmiiksi ja putsasimme pöydän, niin laitoin sakset takaisin laatikkoon jossa oli muitakin saksia. Kaverini äiti sai melkein hermoromahduksen, otti koko laatikon pois ja kaatoi kaikki sakset tiskialtaaseen ja huusi kurkku suorana, ettenkö osaa laittaa likaisia tavaroita oikeaan paikkaan ja miksi piti sotkea koko laatikollinen saksia. Olimme leikanneet niillä saksilla pahvia ja paperia. 

Tuli mieleen: olin vapaaehtoisena yhdistyksen kesäkahvilavuorolla, ja edelliseltä yhdistykseltä oli jäänyt ihan puhdas ruudullinen pyyhe. Minä otin sen ja taittelin, niin yhdistyksen jäsen alkoi huutaa miten tuollaisia paskaisia rättejä ei tänne säilötä HYI nyt heität pois sen! Ja peset kätesi. Minä puolustauduin että miten niin likainen.? Hyyi heitä nyt se pois tai peset koko keittiön! Ihan seko muija. -Tämä on pieni paikkakunta ja rättiepisodi varmaankin johtui yhdistysten välisistä jutuista, muuten en tajua ylihygieenisyyttä. Huutaja aika homssuinen. Jäin myöhemmin pois toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Lähdin taksilla baariin poikaystävän kanssa. Matka oli lyhyt ja minä tiesin maksavani, persaukinen kun oli, joten menin heti etupenkille.

Poikakaveri ei ikinä päässyt tästä yli.

Voi kyynel.

Non onhan se vähän noloa mennä taksissa istumaan eteen :) Mikset istunut takana ja vaikka jutellut poikaystäväsi kanssa?

Taidat olla jostakin pikkupaikkunnalta ja työläisperheestä?

Vierailija kirjoitti:

Ex suuttui mulle kun lapset kävelivät hangessa terassille eikä polkua pitkin. Tuli rumia jälkiä, äijä huusi pää punaisena. Samoin kun ripustin lasten piirustuksia vessan seinälle. Raivosi kun leluja oli olkkarissa. Jätin sen hullun, eikä hän kyllä ole enempää lapsia kenenkään kanssa tehnyt.

Niin. Sai yleisraivarin kun näki kukkapenkissä koloja, Stn myyriä! ja lorotti jotain polttoöljyä reikiin. Sanoin että huomasitko miten kolot on tollee neliössä, pesin ikkunoita ja ne on keittiöjakkaran jalanjäljet.

Sahasi parkettiin aukon, vesivahinko saat ana! - oli siinä olkkarin isolla ikkunalla olevasta kasvista valunut kasteluvesiä parketille. Äijä sai pitää kotitalonsa joten mun puolesta sai sahailla mitä huvitti kun sain osuuteni. Nämä tapahtui kauan kauan aikaa sitten. Johtaja isossa firmassa nykyään. Hyvin rasittava ihminen.

Voin kuvitella miten rasittava ihminen ollut, mutta eihän tuolle voinut kuin purskahtaa nauruun : polttoöljyä keittiöjakkaran jälkiin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdin taksilla baariin poikaystävän kanssa. Matka oli lyhyt ja minä tiesin maksavani, persaukinen kun oli, joten menin heti etupenkille.

Poikakaveri ei ikinä päässyt tästä yli.

Voi kyynel.

Häh?

Eikö taksissa nyt yleensä istuta kaikki takapenkillä jos siellä on tilaa? Miksi ihmeessä joku istuisi taksissa eteen?

Tai siis komppaan tässä poikaystävääsi, oli noloa että istuit edessä jos takana oli tilaa

No EI ole noloa istua edessä! Minä istun aina edessä, koska selkä ja jalkani eivät taivu istumaan takana (monta estettä ja syntymäperäinen selkärankavamma). Tosin kysyn myös aina kuljettajalta, sopiiko hänelle se, että istun edessä. Noloa se ei missään nimessä ole eikä (kysyinpä kuskilta, kun luin tämän) kuljettajaltakaan tarvitse kysellä. Miksi me suomalaiset olemme niin ongelmaisia tuostakin?

*huoh*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.

On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D

No ei aikuiset peru sovittuja juttuja päänsäryn vuoksi vaan ottavat buranan ja hoitavat homman. Olet itsekäs kun ajattelet ettei ystävällesi ole aikataululla väliä.

Kaikkien päänsärky ei lähde "buranalla" eikä muillakaan särkylääkkeillä, lisäksi päänsärky on usein oire jostain, joka voi olla paljon pahempikin asia.

Maailma ei ole = sinä.

Joskus 20-vuotiaana kun kotibileissä päätin juoda alkoholitonta olutta, ja kaveri tokaisi että "mitä helvettiä, miksi juot alkoholitonta!?". Kysyin että mitä se sua liikuttaa mitä mä juon? Ja sain vastaukseksi "No kyllä harmittaa perkele!" :D

Naisten tuomiot selvästi miesten tuomioita lyhyempiä

https://yle.fi/uutiset/3-6222547

Mammat sekasin

Vierailija kirjoitti:

Tein töissä päätöksiä keskiarvotavoitteen verran päivässä, oli kuulemma liian paljon.??? Esimies kävi oikein huutamassa tästä työhuoneessani, hänelle tuli haitarirypyt ylähuuleen kun kiristeli siinä.

Auts! Et kai ollut ns. sossutätsynä eräässä Hgin sos.tstossa? :D Minä olin sijaisena ja minulle myös ilmoitettiin, että teen "liikaa töitä" eli liikaa päätöksiä. Eivätkä ne siis olleet kaikki myönteisiä, ihan ohjeiden mukaan tehtyjä. Hiljensin tietysti tahtia ja aloin katsella uutta työtä hyvissä ajoin ennen sijaisuuden päättymistä. Myöhemmin selvisi, että olisivat halunneet pitää minut pidempään ja olivat puuhanneet vakinaista virkaa. No ei, ei noin! ;)

Vierailija kirjoitti:

Erikoisin taisi olla, kun kättelin nykyisen mieheni sisarusta tavatessani hänet ensimmäistä kertaa. Se viha, mikä paistoi silmistä kun ojensin käteni ja kerroin kuka olen, oli jotain sanoinkuvaamatonta. En vieläkään tiedä, mitä tein tuossa kohtaa väärin, mutta hän sihahti hampaiden välistä oman nimensä, käänsi selkänsä ja ei ole puhunut minulle sen jälkeen nyt lähes kymmeneen vuoteen vaikka välillä sukutapaamisissa näemmekin. Hänellä ei ole mitään ns. vammaa  joka aiheuttaisi esimerkiksi puheenmuodostamisessa ongelmia eikä hän ole myöskään kuuro tai mykkä. Hän on vaan töykeä.

Onhan se nyt yhtä helvettiä, kun joku naikkonen vie veljen, ilmaisen kuskin ja lastenvahdin, remonttimiehen, kummilapsille lahjoja ostavan ilmaisia matkoja tarjoavan anteliaan sedän. Vähemmästäkin tulee vihaiseksi, kyllä veri on vettä sakeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Asiakaspalvelutyössä on suututtu vaikka mistä. Opiskeluaikoina olin töissä kotikaupunkini apteekissa teknisenä työntekijänä (eli käytännössä kassalla). Oli rauhallinen aamupäivä ja sisään astui keski-ikäinen mies. Hän kysyi aluksi ihan ystävällisesti, että missä päin on XXX-katu (en enää muista kadun nimeä, jota hän kysyi).

Olin asunut koko ikäni kyseisessä suht pienessä kaupungissa ja tiesin erittäinkin hyvin keskustan katujen nimet. Kyseinen katu ei ollut yhtään tuttu eikä varsinkaan mikään isommista/merkittävimmistä kaduista. Vastasin miehelle ystävällisesti että "hmm, nyt ei kuulosta tutulta". Huikkasin toiselle työntekijällekin että, tiedätkö missä XXX-katu on, mutta hänkään ei osannut sanoa.

Ennen kuni ehdin edes ehdottaa, että voin toki koneelta katsoa googlesta, tiuskaisi mies vihaisesti "on kyllä ihme juttu, ettei paikkoja tunneta!" Hämmennyin ja ennen kuin ehdin tähänkään sanoa mitään, mies sanoi v-mäisesti: "tiedätkö missä me edes nyt ollaan?!". Sitten hän säntäsi ulos ja pamautti oven kiinni. Me jäimme toisen työntekijän kanssa silmät pyöreinä katsomaan että mitähän ihmettä.

(Googletin ko. kadun ja se olikin keskustan laitamilla oleva erittäin pieni sivukatu, jossa ei ollut mitään merkittävää.)

Olin nuorena myymässä lippuja eräässä syrjässä sijaitsevassa turistikohteessa, jossa ei ollut omaa kahviota tms. Eräs aika iso, bussilla tullut turistiryhmä sitten alkoi kysellä että mistäs täälläpäin oikein kahvia saa, ja pahoittelin kohteliaasti etten oikein tiedä. Tästä eräs vanhempi nainen oikein sihahti hampaittensa välistä että kyllä pitäis tietää! inhottavalta tuo tuntui juuri siksi, että aidosti yritin olla vain ystävällinen ja palvelualtis. Kyllä mä sitä sitten asiaa omalla puhelimellani googlasinkin, mutta en kyllä voinut mitään sille, ettei monen kilometrin säteellä ollut mitään muita kahviapaikkoja kuin r-kioski ja kesäaikaan kiinni oleva uimahallin kahvio. Jokin vastuuhan matkailijoilla itselläänkin kai olisi ottaa selvää paikasta, johon ovat menossa.

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.

Kyllä 50 markkaa 90-luvulla oli oikeasti rahaa verrattuna vaikka johonkin kymmeneen euroon tänä päivänä.

Käytännön suhteutus: 10 markalla sai tuolloin tarjouksesta paketin Saludoa, Costarican tarjoushinta oli 9 markkaa. Eli 50 mk oli iso raha käydä esim. ruokaostoksilla.

Olin lainannut kaverille rahaa ja kun maksun aika olisi ollut niin kaverista ei kuulunut mitään.

Soitin perään ja pyysin omiani takaisin.

Siitäkös riemu repes, olin paska ihminen koska mulla on rahaa mies. Pitäisi ymmärtää häntä koska on kotihoidontuella ja yksinhuoltaja.

Sain kyllä omani takaisin mutta en enää lainannut hänelle ikinä lisää.

Oisin voinut lainaa jos olisi hoitanut asian toisin, eli olisi soittanut ja kertonut että nyt ei pystykkään maksamaan velkaansa heti ja todellakin olisi saanut jättää mut haukkumatta!

Sattuipa sopivaan väliin silmille tämäkin lanka, kun juuri jokunen viikko sitten töissä sattui tilanne joka sopii tänne kuin valettu :D

Olen PK-seudulla töissä eräässä liikuntahallissa ja meillä on hinnastossa tietyille erityisryhmille alennuksia kuten varmaan suurimmassa osassa Suomen liikuntahalleja on tapana. Eli siis esim. opiskelijoille, työttömille jne annetaan alennusta vuoroista ja kuntosalikorteista todistusta vastaan.

Yleensä näitä todistuksia kysellään ekalla kerralla kun uusi naama näkyy luukulla, sen jälkeen vain satunnaisesti ikäänkuin "pistarin" omaisesti, mutta ei joka kerta.

Ihan yleinen käytäntö on myös, että vaikka ei olisi uudella asiakkaalla todistusta juuri sillä hetkellä esittää, päästetään silti sillä alennetulla hinnalla vuorolle ja ohjeistetaan ottamaan laput ensi kerralla mukaan sitten.

Tässä tosiaan hiljattain tietty vakkari tuli luukulle normi tapaan ja tyrkytti sitä opiskelijoille ymv ryhmille tarkoitettua, alennettua sisäänpääsymaksua mulle. Päätin sitten kysyä tyypiltä todistusta, joka oikeuttaa tähän hinnanalennukseen koska mun muistin mukaan siltä ei olla aiemmin kyselty mitään ja kaveri tosiaan käynyt viikottain pitkän aikaa meillä.

Ilmeisesti jonkinlainen hämmennyksen sekainen vihan tunne valtasi tyypin, koska ei ensin saanut sanotuksi muuta kuin, että "ei multa aiemmin ole mitään kyselty". Tähän totesin sitten, että näin olin itsekin asian tulkinnut ja juuri siksi päätinkin nyt tiedustella onko mitään lappuja/opiskelijakorttia esittää.

Tyyppi sai tämän kysymyksen saattelemana jonkunlaisen hepulin ja alkoi kiihtyneesti tivaamaan ensin mun nimeä, sitten selittämään kuinka mun esimies tuntee sen ja voi "taata", että ei tarvi mitään todistuksia ja lopulta selitti ettei pyydetyn kaltaisia todistuksia ole edes olemassa.... :D

Olin tässä vaiheessa aika hämillään itsekin ja päätin, että koska tilanne meni melko kireäksi niin sanoin sille, että menee nyt vielä vaan tolla alennetulla hinnalla ja ottaa laput sitten ensi kerralla mukaan.

Maksoi sitten vuoronsa ja paineli menemään rivakkaa tahtia.

Seuraavana päivänä aamuvuorossa episodi sai päätöksensä kun asiakkaan äiti soitti mulle ja sanoi, että "hänen lapseltaan ei mitään lappuja tarvitse kysellä ja asia on loppuun käsitelty"... Aha. :X

Suunnilleen nelikymppinen ihminen kyseessä siis :D

N25

Ei varmaan oudoin, mutta tämmöinen tuli mieleen...

Lapsena (ala-asteikäisinä) kiivettiin kaverin kanssa hyppyrimäen huipulle.

Yhtäkkiä alhaalta kuului vihaista karjuntaa ja huitova mieshahmo komensi mylvi että alas sieltä ja sassiin. Olisikohan sillä ollut jopa megafoni kun niin säikähdettiin ja kuultiin selvästi mikä oli asia.

Alas meno oli vaikeaa kun oli yhtäkkiä jalat menneet ihan veltoiksi ja pelotti sen ärjyvän ukon takia.

En muista yhtään oliko ukko vastassa ottamassa raiveleista kiinni vai päästikö meidät vapaasti luikkimaan tiehemme.

Parikymppisenä olin työharjotelussa tms yhdessä pienessä leipomossa, jonka johtaja oli ilkeä ja selvästi ytimiä myöten paha n. kuusikymppinen nainen.

Akan lempipuuhaa oli haukkua ja näemmä myös kiduttaa työntekijöitään.

Minua ilkkui koska vatsani oli pallomainen, alkoi mm yhtäkkiä laulaa vieressäni putte possusta ja käkätti kuin noita-akka. Häijy ja hirveä ihminen. Raivosi siitäkin kun en tietenkään ollut yhtä nopea kuin kokeneet työntekijät siellä. Ton puttepossulaulu-pilkan jälkeen muuten sain tarpeekseni ja riisuin esiliinan ja lähdin sieltä, se akka oli ihmeissään ja taisi jotain uhkailla vielä kun tiesi että oon työkkärin kurssilainen, minulle oli ihan sama mitä työkkärissä sanotaan siinä vaiheessa.

Yksi mistä se mielipuoli mulle raivosi oli mm. siitä etten pystynyt käsittelemään tulikuumia peltejä paljain käsin. Miettikää. Tein väärin kun käytin patakintaita.