Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Meillä oli noin 2v Teini-ikäisinä 4 hengen porukka.

Oltiin koulussa ja monesti Vapaa-ajalla yhdessä.

En tiedä miksi, mutta sitten näistä 2 alkaa tuntua _todella_ etäisiltä ja tavallaan porukka alko hajaantuu. Nää 2 vietti silti aikaa yhdessä paljon, ja olivat niinkuin ei mitään. Tuntui siltä, että olen i.d.i.o.o.t.t.i. ja pelkkä haamu.

Tää 1 ns. Lällypoika/kiltti poika ei ikinä uskaltanut pistää niille stoppia missään vaiheessa, vaik ois mitä touhua. Noh, hän sitten hyppis mun ja näiden välissä. "Tuun kohta", "menen noiden kanssa, moi".

Ajattelin, että no mikäs siinä ku porukkaan en kerran enää kelpaa.

Sitten jo kirjoitinkin WA ryhmässä tyyliin, :"tunnen itseni todella ulkopuoliseksi, joten tää oli varmaan mun osalta tässä. Moro vaan!".

Sitte tää yks omahyväinen kerskailija vastaa vain, "ok".

Siis joo, itteppä lopetin, mutta jos joku mulle kirjoittaisi noin nii kyllä hetken kattoisin peiliin ja kysyisin mitä olen tehnyt. Jos en keksisi mitään järkevää, jättäisin vastaamatta. Iha kuin huvi vuoksi olisi halunnut pahaa mieltäni entisestään pahentaa tolla kommentilla. Ja ajatelkaa, että sama en jätkä oli älä-asteella muhun ihastunut.

Ollessani 6-vuotias sain uuden polkupyörän, koska vanha oli käynyt jo pieneksi. Silloinen paras kaverini (pari vuotta vanhempi) ei tykännyt asiasta ja ilmoitti, että ensinnäkin pyörä oli tosi ruma, ja toiseksi olin liian pieni ajamaan sellaista "isojen pyörää". Ehdotti sitten, että vaihtaisimme pyöriä, mihin en suostunut. Kaveri sai kunnon itkuraivarit ja sanoi, ettei kehtaa liikkua kanssani, jos minulla on tuollainen pyörä käytössä. Lähti sitten kotiin, enkä nähnyt häntä ainakaan viikkoon. Tottakai ymmärsin myöhemmin, että kyse oli kateudesta, mutta noihin aikoihin en ymmärtänyt ollenkaan, mikä hänelle tuli.

- Ku""pää exäni teki meille lettuja tavalliseen maitoon koska halusi todistaa siskolleen ja tämän poikakaverille että minulla ei ole laktoosi-intoleranssia. Olimme mökillä, oli syksy ja minä sitten valtasin kipeän vatsani kanssa sisävessan, muiden piti kävellä ulkohuussiin. Ex suuttui minulle kun siskonsa poikaystävineen suuttui hänelle.

- Kaverini halusi järjestää minulle 30v bileet, kunnon kotibileet jotka olisi pidetty luonani. Olin kuudennella raskaana enkä usko että naapuritkaan olisivat ilahtuneet bilemöykästä.

- Tuntematon pappa alkoi huutaa soittavansa poliisit ellen lakkaa seuraamasta, kävelin kaupasta kotiin ihan yleistä kävelytietä.

Viikkasin vaatteita kuulemma väärin. Ei siinä mitään, että kertoo paremman tavan viikata vaatteita, mutta voi sen tehdä ilman suuttumista/raivoamista.

Vierailija kirjoitti:

Viikkasin vaatteita kuulemma väärin. Ei siinä mitään, että kertoo paremman tavan viikata vaatteita, mutta voi sen tehdä ilman suuttumista/raivoamista.

Muistakin asioista sama henkilö on suuttunut, joissa tapani toimia ei ehkä ole ollut parhain. En kuitenkaan pidä siitä, että asioista ei voi sanoa ilman suuttumisen tai vihan tunteita.

Veikkaan, että tuollainen suuttumalla asioista sanomisen monet on oppineet lapsuudessa. Että äiti päästänyt lapsen tahdon läpi kun lapsi on suuttunut ja se tapa jäänyt sitten aikuisenakin opituksi tavaksi toimia tilanteessa jossa muut ei toimi niin kuin haluaisi muiden toimia.

Viime joulun alla kävin kaupassa ja vein ostokset kärryn kanssa autolle. Olin sulkenut ovet ja aikeissa palauttaa kärryn, kun paikalle käveli vajaa 70 v täti. Koska ajattelin hänen tarvitsevan kärryjä, kerroin että ne voi viedä jos haluaa.

Kiitokseksi nainen piti kiukkuisen puheen, miten hän ei tarvitse niitä mutta hänet on kasvatettu palauttamaan esineet paikalleen. Sitten hän lähti työntämään kärryjä nalkutustaan jatkaen.

Olin itsekin miltei käsi kahvassa, minkä kyllä kerroin. Ei näyttänyt kiinnostavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikkasin vaatteita kuulemma väärin. Ei siinä mitään, että kertoo paremman tavan viikata vaatteita, mutta voi sen tehdä ilman suuttumista/raivoamista.

Muistakin asioista sama henkilö on suuttunut, joissa tapani toimia ei ehkä ole ollut parhain. En kuitenkaan pidä siitä, että asioista ei voi sanoa ilman suuttumisen tai vihan tunteita.

Veikkaan, että tuollainen suuttumalla asioista sanomisen monet on oppineet lapsuudessa. Että äiti päästänyt lapsen tahdon läpi kun lapsi on suuttunut ja se tapa jäänyt sitten aikuisenakin opituksi tavaksi toimia tilanteessa jossa muut ei toimi niin kuin haluaisi muiden toimia.

Äiti on suuttunut, ja sitä pidetään järkevyyden osoituksena. Lapsi ei ole saanut suuttua ja käyttää nyt aikuisena etuoukeuttaan.

Suututtiin siitä, että teen liian ison numeron onnittelukorteista joita olen hyvä väsäämään.. teen ne askarrellen ja lisään runoja ja koristeita yms. Ne ovat olleet työpaikalla suosittuja. Kuulin sitten, että minusta puhutaan pahaa: vien juhlakalulta sen spottivalon kun kaikki vain ihastelevat korttejani. Kai se on kateutta mikä tämmöstä teettää. Ei voi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisyys.

Toden puhuja ei tahdo menestyä.

Vierailija kirjoitti:

Suututtiin siitä, että teen liian ison numeron onnittelukorteista joita olen hyvä väsäämään.. teen ne askarrellen ja lisään runoja ja koristeita yms. Ne ovat olleet työpaikalla suosittuja. Kuulin sitten, että minusta puhutaan pahaa: vien juhlakalulta sen spottivalon kun kaikki vain ihastelevat korttejani. Kai se on kateutta mikä tämmöstä teettää. Ei voi ymmärtää.

Vau, miten aiot ratkaista asian? Jättää kortit tekemättä tai antamalla kortin kahdenkesken saajalle? Ehkä voit tehdä korttien tekemisestä sivubisneksen! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikkasin vaatteita kuulemma väärin. Ei siinä mitään, että kertoo paremman tavan viikata vaatteita, mutta voi sen tehdä ilman suuttumista/raivoamista.

Muistakin asioista sama henkilö on suuttunut, joissa tapani toimia ei ehkä ole ollut parhain. En kuitenkaan pidä siitä, että asioista ei voi sanoa ilman suuttumisen tai vihan tunteita.

Veikkaan, että tuollainen suuttumalla asioista sanomisen monet on oppineet lapsuudessa. Että äiti päästänyt lapsen tahdon läpi kun lapsi on suuttunut ja se tapa jäänyt sitten aikuisenakin opituksi tavaksi toimia tilanteessa jossa muut ei toimi niin kuin haluaisi muiden toimia.

Äiti on suuttunut, ja sitä pidetään järkevyyden osoituksena. Lapsi ei ole saanut suuttua ja käyttää nyt aikuisena etuoukeuttaan.

Näin ainakin minun lähipiirissäni on toimittu.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri räyhää siitä kun kerrostalon parkkipaikalla yrittää saada kolattua autopaikan lumet edes jonnekin penkkaan. Tontilla ei hirveästi paikkoja ole ja kun yrität kolata niin ettei kippaisi niitä muiden riesaksi niin tulee huutoa. Ens kerralla työnnän omat lumet niiden ruutuun kun ovat autollaan poissa.

Kannattaa isännöitsijälle ilmoittaa että piha täynnä lunta ja tulee riitaa kun ei saa sitä mahtumaan minnekään. Tämä tilaa koneet pihaan ja vievät liiat pois. Ongelmat voi ratkaista niin ei tarvitse riidellä eikä huutaa.

Meillä on naapurustossa yksi äiti jonka lapsi kaveeraa omamme kanssa. Tilanne oli jo ennen koronaa inhottava koska lapsi tuli äitinsä lähettämänä ihan jatkuvasti pimpottamaan kelloa, viikonloppuisin jo kahdeksan-yhdeksän aikaan vaikka olin tuolle äidille jo useampaan kertaan maininnut että viikonloppu-aamut ovat meille perhe-aikaa ja 12 maissa voi tulla hakemaan leikkimään. Itse veikkaan että poika lähetettiin meille jotta kerkeäisi aamupalalle koska tuossa vaiheessa poika söi jo melkein kaikki ateriansa meillä. Ja siis minua ei haittaa ollenkaan syöttää lasteni kavereita. Tuo pojan lähettäminen meille ruoka-aikoina alkoi vain mennä niin systemaattiseksi että sain tarpeekseni. Tätä on niin vaikea selittää niin etten kuulostaisi k* sipää mutsilta joka jättää lasten kaverit nälkään, mutta tuo viikonloppu kyläilykin meni aluksi niin että ilmaantui paikalle 10-11 aikaan ja kun aloin ruokkimaan lapset sitä ennen niin kyläilyt vain aikaistuivat ja aikaistuivat ja poika  ilmoitti ettei ole kerennyt syömään vielä aamupalaa. Kun sitten laitettiin summeri aina perjantai iltana kiinni niin tuo poika oli soitellut naapureiden summereita jotta pääsi rappuun sisään. Kun juttelin pojan kanssa siitä ettei meidän naapureita saa häiritä siihen aikaan viikonloppuna niin sanoi että äiti oli käskenyt.

Sitten sanoin äidille ettei meille enää viikonloppuisin oteta vieraita vastaan. Tuo äiti lähetti lapsensa silti. En avannut enää ovea vaikka se inhottavalta tuntuikin. Tuota jatkui joku kolmisen viikkoa.

Kun hän kuuli että teen töitä kotona hän alkoi lähettää poikaa meille myös silloin kun lapseni eivät olleet edes kotona. En avannut ovea ja sain viestejä missä sanoi että tietää että olen kotona kun autoni on pihassa. Tuo äiti heitti minusta skeidaa ympäri naapurustoa ja useampi eri ihminen otti minuun yhteyttä kertoakseen asiasta. Loppuhuipentuma oli lastensuojeluilmoitus meidän perheestämme. Kävivät tsekkaamassa kotimme, juttelivat lapsille ja niin edelleen. Onneksi tajusin heti mistä oli kysymys ja sanoin että tiedän että XXX on tehnyt ilmoituksen ja kerroin minkä takia. Näytin heille myös tuon äidin tekstarit minulle.

Ja lisään vielä että kumpikaan meistä ei ole köyhysti oloista, päinvastoin. Hän ei vaan ollut kiinnostunut huolehtimaan omasta lapsestaan.

2683/2683

Vähemmästäkin kateellinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hoidan  lapsia ja tällä kyseisellä perheellä olin käynyt noin vuoden verran silloin tällöin. Tähän kuului pianon ja saksan opettaminen. No kerran kun menin niin heillä oli mikro hajonnut, olivat hommanneet uuden, mutta eivät osanneet käyttää sitä. No  sattui että olin ostanut meille saman laitteen kuukautta aikaisemmin joten asensin kellot ja näytin miten se toimii.

Tämä nainen sitten raivostui siitä että minulla, alamaisella, oli myös varaa 500€:n mikroon. Syytteli varkaaksi ja vaikka mitä. He maksoivat minulle 60€/h mutta ilmeisesti se ajatus että palkollisella oli varaa samaan mikroon katkaisi aasin selän. 

Enkä edes tee tuolla mikrolla muuta kuin poppareita pari kertaa kuussa.

60 euroa tunnissa. Mistä noin mahtavan palkan saa? Lasten katsomisesta ja pianon soiton opettamisesta?

Itse teen töitä omalla toiminimellä. Asiakkaat ovat tulleet suositteluiden kautta.

Olimme askartelemassa ja kun saimme hommat valmiiksi ja putsasimme pöydän, niin laitoin sakset takaisin laatikkoon jossa oli muitakin saksia. Kaverini äiti sai melkein hermoromahduksen, otti koko laatikon pois ja kaatoi kaikki sakset tiskialtaaseen ja huusi kurkku suorana, ettenkö osaa laittaa likaisia tavaroita oikeaan paikkaan ja miksi piti sotkea koko laatikollinen saksia. Olimme leikanneet niillä saksilla pahvia ja paperia. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on naapurustossa yksi äiti jonka lapsi kaveeraa omamme kanssa. Tilanne oli jo ennen koronaa inhottava koska lapsi tuli äitinsä lähettämänä ihan jatkuvasti pimpottamaan kelloa, viikonloppuisin jo kahdeksan-yhdeksän aikaan vaikka olin tuolle äidille jo useampaan kertaan maininnut että viikonloppu-aamut ovat meille perhe-aikaa ja 12 maissa voi tulla hakemaan leikkimään. Itse veikkaan että poika lähetettiin meille jotta kerkeäisi aamupalalle koska tuossa vaiheessa poika söi jo melkein kaikki ateriansa meillä. Ja siis minua ei haittaa ollenkaan syöttää lasteni kavereita. Tuo pojan lähettäminen meille ruoka-aikoina alkoi vain mennä niin systemaattiseksi että sain tarpeekseni. Tätä on niin vaikea selittää niin etten kuulostaisi k* sipää mutsilta joka jättää lasten kaverit nälkään, mutta tuo viikonloppu kyläilykin meni aluksi niin että ilmaantui paikalle 10-11 aikaan ja kun aloin ruokkimaan lapset sitä ennen niin kyläilyt vain aikaistuivat ja aikaistuivat ja poika  ilmoitti ettei ole kerennyt syömään vielä aamupalaa. Kun sitten laitettiin summeri aina perjantai iltana kiinni niin tuo poika oli soitellut naapureiden summereita jotta pääsi rappuun sisään. Kun juttelin pojan kanssa siitä ettei meidän naapureita saa häiritä siihen aikaan viikonloppuna niin sanoi että äiti oli käskenyt.

Sitten sanoin äidille ettei meille enää viikonloppuisin oteta vieraita vastaan. Tuo äiti lähetti lapsensa silti. En avannut enää ovea vaikka se inhottavalta tuntuikin. Tuota jatkui joku kolmisen viikkoa.

Kun hän kuuli että teen töitä kotona hän alkoi lähettää poikaa meille myös silloin kun lapseni eivät olleet edes kotona. En avannut ovea ja sain viestejä missä sanoi että tietää että olen kotona kun autoni on pihassa. Tuo äiti heitti minusta skeidaa ympäri naapurustoa ja useampi eri ihminen otti minuun yhteyttä kertoakseen asiasta. Loppuhuipentuma oli lastensuojeluilmoitus meidän perheestämme. Kävivät tsekkaamassa kotimme, juttelivat lapsille ja niin edelleen. Onneksi tajusin heti mistä oli kysymys ja sanoin että tiedän että XXX on tehnyt ilmoituksen ja kerroin minkä takia. Näytin heille myös tuon äidin tekstarit minulle.

Kai itse teit tuosta lapsesta lastensuojelu ilmoituksen, koska ei kotonaan saa ruokaa ja koko ajan on teidän luoksenne lähetetty eli luulisi ettei kotonaan kaikki todellakaan ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluaikoina kaveri suuttui, kun huomautin, että sade oli tehnyt hänen meikkipohjaansa laikkuja.

Enpä ihmettele jos suuttui, koska osoittaa huonoja tapoja huomautella toisen habituksesta yhtään mitään. Muistan että yläasteella kyllästyin näihin alituisiin huomauttelijoihin, joilla ei ollut mitään tajua missä kohtaa kannattaa sanoa meikeistä, vaatteista tai hiuksista ja varsinkin vielä asioista joille ei joko mahtanut mitään just sillä hetkellä tai joilla ei ollut mitään väliä, mutta oli pakko päästä nipottamasta. Inhosimme melkein kaikki yhtä tyttöä, joka koko ajan kovalla äänellä teki näitä huomioitaan. "Hei mikä sulla on siinä - just siinä" ja kaikkien kääntyessä katsomaan selvisikin, että kaverin vaatteesta riippuu viiden sentin mittainen lanka.*silmät ylöspäin hymiö* 

En tiedä onko tämä joku itsetuntojuttu, koska jos joku kävi parturissa, niin nämä samat naamat olivat antamassa ohjeitaan tukan laittoon ja hoitoon ja esittämässä et "sano sille kampaajalle seuraavalla kerralla ettei noin lyhyt sovi sulle." tai tarttumassa toisten hiustenlatvoihin ja kyselemässä et käviskö jos he hiukan leikkaisivat niitä, Yllättäen näillä tytöillä oli itsellään kaikkea muuta kuin kunnossa olevat hiukset. 

Veikkaan, että kaveri olisi suuttunut myös jos kirjoittaja ei olisi huomauttanut laikukkaasta naamasta. Ainakin jos jossain ihmisten ilmoilla olisivat pitempään kuljeskelleet.

Huh, aikamoisia tarinoita! Koko ketjun läpi lukeneena ei voi kun hämmästellä, mutta myös muistella omaa narsku-eksää. Puoli vuotta katselin häntä, ja hän muun muassa suuttui jos en tyttöjen illassa soittanut joka 10 minuutin välein videopuhelua.

"Kamelinselän" katkoi itselläni se, kun hän suuttui siitä, kun en päästänyt häntä vessaan, kun olin siellä ripuloimassa. Tarina meni niin, että olin syönyt vahingossa pilaantunutta tonnikalaa, ja vähän sen jälkeen aloin ripuloimaan noin vartin välein ja oksentamaankin välillä. Kun olin neljännen kerran vessassa ripuloimassa hän flippasi ihan täysin, koska luuli, että laitoin vessassa viestejä jollekin salasuhteelle. Laitoin oven lukkoon (kuten aina) ja hän sitten rikkoi oven tuhannen pirstaleiksi (kaikki tämä siis siinä ajassa, kun olin vielä pöntöllä). Tervehdyttyäni pakkasin kamat ja kaksi vuotta meni, ennenkuin lopetti viestien laittamisen (sai jostain aina selville numeroni). Luojan kiitos ei tarvitse nähdä häntä enää!

Eräs äijä ei suostunut jättämään rauhaan, vaan ärähdin ja kunnolla.

Sitten naama venyy ja tosiaan jättää rauhaan. Huomasi hyvin, että hänen teki mieli sanoa jotain, mutta varmaan huomasi asenteesta i, että nyt parempi ku antaa olla.