Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Kun vihdoin aloin laittaa rajat enkä enää ollutkaan aina 24/7 saatavilla ja aina auttamassa silloin, kun ystäväni halusivat, sain kuulla tulleeni kylmäksi ja kovaksi.

Oltiin ekaa kertaa käymässä silloisen poikaystäväni vanhemmilla Kärsämäellä. Ruokapöydässä tunnelma oli jäykkä ja vaivuunuttava hiljaisuus vallitsi. Yritin vapauttaa tunnelmaa, nostin hieman hameenhelmaa ja päästin puupenkkiä vasten narahtavan pitkän pierun. Nauraa remautin perään, mutta kukaan ei yhtynyt nauruun. Kukaan ei sanonut ruokailun aikana enää sanaakaan. Ruokailun jälkeen poikaystäväni sanoi, että lähdemme ajamaan takaisin kotiin. Hän ei halunnut puhua asiasta sanaakaan emmekä tavanneet enää koskaan takaisin Helsinkiin päästyämme.

65

Tutustuin pariskuntaan, jolla oli lapsia. Melko pian he alkoivat puhumaan, että minusta tulee lapsille täydellinen leikkisetä joka leikkii heidän kanssaan täysin luontevasti ja sen lisäksi lastenhoitaja, joka hoitaa lapsia kun vanhemmilla on menoja. Kieltäydyin, koska minulla ei ole mitään kokemusta lastenhoidosta tai mitä lasten kanssa kuuluu tehdä. Oikeasti en tiedä lapsista mitään ja minua huonompaa lastenhoitajaa ei ole.

Pariskunta raivostui kun kun en todellakaan tiedä lapsista mitään enkä suostunut lastenhoitajaksi mutta minusta taas on outoa, että miten he suunnilleen parin viikon tuttavuuden jälkeen olivat valmiit jättämään lapset keskenään minun kanssani kun eivät todellakaan voineet tietää että mikä lasten hyväksikäyttävä tai muu luonnevikainen sekopää oikeasti olisin (en siis tietenkään ole). En vain halunnut hoitaa minulle tuntemattomia lapsia koska en todellakaan osaa hoitaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hoidan  lapsia ja tällä kyseisellä perheellä olin käynyt noin vuoden verran silloin tällöin. Tähän kuului pianon ja saksan opettaminen. No kerran kun menin niin heillä oli mikro hajonnut, olivat hommanneet uuden, mutta eivät osanneet käyttää sitä. No  sattui että olin ostanut meille saman laitteen kuukautta aikaisemmin joten asensin kellot ja näytin miten se toimii.

Tämä nainen sitten raivostui siitä että minulla, alamaisella, oli myös varaa 500€:n mikroon. Syytteli varkaaksi ja vaikka mitä. He maksoivat minulle 60€/h mutta ilmeisesti se ajatus että palkollisella oli varaa samaan mikroon katkaisi aasin selän. 

Enkä edes tee tuolla mikrolla muuta kuin poppareita pari kertaa kuussa.

Minulle tuli mieleen tästä kun omistin aikoinaan kotisiivousfirman jonka olin aloittanut joskus opiskelu-ikäisenä. Tämän tapahtuman aikoihin minulla oli useita kymmeniä työntekijöitä mutta heitin itsekin keikkaa jos en löytänyt heti sopivaa työntekijää/jollain oli lomia/sairaslomatapauksissa jne.

Yksi asiakas jota oli hoitanut useampia kuukausia halusi lyhyellä varoitusajalla siivouksen ajalle jolloin he olivat poissa pidemmän aikaa ja ehdotti että hän voisi tuoda minulle varmuuslukon avaimen kotiini mikä oli minulle ok. Kun tämä rouva sitten ajoi pihallemme hän alkoi jo autosta astuessaan huutaa minulle miten olin esittänyt köyhää ja minun pitäisi hävetä ja kuinka hän jatkossa veisi bisneksensä "oikeaan firmaan eikä k* settajille". Ilmeisesti otti vähän koville että meillä oli iso ok hyvällä alueella ja heillä kerrostalokolmio.

Minulla oli aikoinaan pizzeria, jossa oli myös kotiinkuljetuspalvelu. Mainosteipattu pizza-automme oli huollossa tms. . Halusimme kuitenkin palvella kotiinkuljetusasiakkaita keskeytyksettä, joten kuskasimme ruuat mieheni vanhalla mersulla. Eräs keski-ikäinen miesasiakas raivostui tästä ja huusi naama punaisena, että antaa olla viimeinen kerta kun hänelle tuodaan pizzaa MERSULLA!

Olisin ehkä ymmärtänyt, jos auto olisi uusi tai muuten hieno. Mutta kyseinen mersu oli lähes 20 vuotias savuttava dieseli jossa yksi ovikin oli korvattu erivärisestä autosta otetulla käytetyllä varaosalla. Ja todellakin hänen mielipahansa aiheutui auton merkistä, eikä esim. siitä että autonriiska olisi herättänyt epäilyksiä pizzojen syömäkelpoisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on naapurustossa yksi äiti jonka lapsi kaveeraa omamme kanssa. Tilanne oli jo ennen koronaa inhottava koska lapsi tuli äitinsä lähettämänä ihan jatkuvasti pimpottamaan kelloa, viikonloppuisin jo kahdeksan-yhdeksän aikaan vaikka olin tuolle äidille jo useampaan kertaan maininnut että viikonloppu-aamut ovat meille perhe-aikaa ja 12 maissa voi tulla hakemaan leikkimään. Itse veikkaan että poika lähetettiin meille jotta kerkeäisi aamupalalle koska tuossa vaiheessa poika söi jo melkein kaikki ateriansa meillä. Ja siis minua ei haittaa ollenkaan syöttää lasteni kavereita. Tuo pojan lähettäminen meille ruoka-aikoina alkoi vain mennä niin systemaattiseksi että sain tarpeekseni. Tätä on niin vaikea selittää niin etten kuulostaisi k* sipää mutsilta joka jättää lasten kaverit nälkään, mutta tuo viikonloppu kyläilykin meni aluksi niin että ilmaantui paikalle 10-11 aikaan ja kun aloin ruokkimaan lapset sitä ennen niin kyläilyt vain aikaistuivat ja aikaistuivat ja poika  ilmoitti ettei ole kerennyt syömään vielä aamupalaa. Kun sitten laitettiin summeri aina perjantai iltana kiinni niin tuo poika oli soitellut naapureiden summereita jotta pääsi rappuun sisään. Kun juttelin pojan kanssa siitä ettei meidän naapureita saa häiritä siihen aikaan viikonloppuna niin sanoi että äiti oli käskenyt.

Sitten sanoin äidille ettei meille enää viikonloppuisin oteta vieraita vastaan. Tuo äiti lähetti lapsensa silti. En avannut enää ovea vaikka se inhottavalta tuntuikin. Tuota jatkui joku kolmisen viikkoa.

Kun hän kuuli että teen töitä kotona hän alkoi lähettää poikaa meille myös silloin kun lapseni eivät olleet edes kotona. En avannut ovea ja sain viestejä missä sanoi että tietää että olen kotona kun autoni on pihassa. Tuo äiti heitti minusta skeidaa ympäri naapurustoa ja useampi eri ihminen otti minuun yhteyttä kertoakseen asiasta. Loppuhuipentuma oli lastensuojeluilmoitus meidän perheestämme. Kävivät tsekkaamassa kotimme, juttelivat lapsille ja niin edelleen. Onneksi tajusin heti mistä oli kysymys ja sanoin että tiedän että XXX on tehnyt ilmoituksen ja kerroin minkä takia. Näytin heille myös tuon äidin tekstarit minulle.

Toivottavasti he kävivät tsekkaamassa hänen perheensä! Kuulostaa pahalta ettei saa kotona ruokaa. Tiedätkö kävivätkö he siellä?

Itsellä oli mt ongelmainen äiti, jonka takia en mielellään kutsunut meille kavereita kylään. Äiti myös mielellään käski menemään muualle, olisin saanut hänen puolestaan olla aina muiden vaivana ja muiden ruokia syömässä. Se tuntui itsestä tosi nololta. Että itsestä riippumattomista syistä en voinut olla tasavertainen ja pyytää muita vastavuoroisesti kylään, tai että olisin tajunnut olla syömättä muualla tms. Toivottavasti et syytä siis tätä poikaa, kun hänen äitinsä on syypää. Tietenkään ei tarvitse kutsua kylään, mutta muista ettei ole pojan vika.

pesin hampaita.

Tien linkoamisesta. Ten traktorilla lumitöitä. Linkoan ja väliin etukuormaajallakin,samoin takalevyllä. Linkosin naapurin tienhaarasta lumia,kun oli aura-auto aurannut lunta ison vallin. Ajattelin,että samallahan nuo menee...No,eikös talosta hypänny äkänen mies,vävy siihen riehumaan,että " Mitäs sä siinä niit hierot?" Sanoin,että ajattelin vain samalla koneella pyyhkästä lumet pois,kun raskasta kolata... No ei menny mieliksi,mutta ei siinä. 

Olin saanut kaksoset ja kummini tuli auttamaan kun mieheni joutui menemään töihin. Olin aika huonossa hapessa rankan synnytyksen jälkeen ja kuukauden vanhat lapset teettivät paljon työtä, joten olin kiitollinen avusta. Sain sitten lapset nukkumaan ja päätin itsekin torkahtaa, kummini sanoi menevänsä talon alakertaan siivoilemaan. 

Iltapäivällä kummi alkoi selittää että oli ollut aikamoinen työ käydä läpi alakerran iso pakaste ja hän oli heittänyt roskiin vaikka kuinka paljon vanhentunutta tavaraa. Pois heittämisen syynä oli se, että paketeissa oli ollut punaiset ale-laput. Meillä on tapana ostaa päiväystavaraa kun sen saa 60% alella ennen kaupan sulkemista,  pussittaa liha / kana / kala uusiksi, että se menee pienempään tilaan ja sitten pakastaa ja laitttaa putsattu etiketti pussin päälle. 

Menetin useamman sadan euron ruuat, joita oli hankittu, ettei tarvitsisi käydä niin usein kaupassa ja kummini raivostui minulle kun purskahdin itkuun ja kerroin asiasta. Ruuat olivat olleet siinä vaiheessa piha roskiksessa ja useamman tunnin kesähelteessä  eikä niitä voinut pelastaa.

Kummini veti herneen nokkaan ja lähti talosta ovia paiskoen ja oli kertonut sukulaisille, että meillä syödään vain vanhaa mätää ruokaa. 

Kaveri suuttui ja järjesti kunnon mielenilmauksen muiden ihmisten läsnäollessa kun hänen kysyessä onko maksanut minulle velkaansa (muutama kymppi), vastasin että ei vielä. Omasta mielestään oli, vaikka asiaa kysyikin. Oli siinä kaverinkin lapset ihmeissään kun rouva lähti tuoli kolisten sadatellen ovesta ulos. Onneksi minun elämä ei kaadu noihin pariin kymppiin.

Tämä tapahtui kun olin vielä ala-koulussa vitosluokalla; oli juuri ollut historian kokeet ja kaikki olivat saaneet kokeensa takaisin. Huomasin kun yksi tytöistä, Aila* (vähän hikke, veti herneet nenään pienistä), meni open kanssa juttelemaan sivummalle ja myöhemmin samalla välitunnilla tämä tyttö itkeä vollotti luokassa. Kysyin muilta että mikä Ailalla* on hätänä. Sanoivat että itkee sitä kun ei voi uusia koetta, sai "vain" 8 puolikkaan. Ihmetellen sanoin että miksi, kasihan on hyvä numero. Silloin muut tytöt suuttuivat minulle kun "ethän sinä voi ymmärtää tällaista!". Tehtiin selväksi miten kasi on ihan p*ska numero ja että en ymmärrä mistään mitään.

*= nimi muutettu.

Lainasin kaverille rahaa että päästiin yhdessä pariin reissuun. Noin 400€. Saattoi olla enemmänkin, aikaa kulunut jo melko paljon. Olin opiskelija ja hän töissä. Olin saanut ehkä 1000€ perintöä ja itsellä ei ollut akuuttia käyttöä rahoille. Sovittiin että lyhentää pikkuhiljaa. Jotain maksoi mutta 5 vuoden päästä oli vielä puolet maksamatta. Olin tässä välissä ohjannut hänet velkaneuvontaan kun oli velkaa vähän joka puolelle. Aloin keksiä palveluksia joilla voi maksaa mutta aina tuntui olevan tekosyitä. Ongelma oli myös se että en voinut käydä hänen luonaan koska kämppä oli niin siivoton ja mulla astma. Asui muuten ilmaisessa talossa. Kävi joka viikonloppu keikoilla ja vähän ennen viimeistä episodia Keski Euroopassa lomalla. Kamelin selkä katkesi kun aloin tosissaan perimään ja sanoin kämpän saastaisuudesta. Olin aina tukenut kun häntä "kiusattiin" työpaikoilla ja kun miehet "kohteli huonosti". Toivotti hyvää loppuelämää ja esti somessa. Kertaakaan ei oo tullut ikävä ja jälkeenpäin oon kuullut että on omilla sekoiluilla saanut potkut ja muutenki kohdellut ihmisiä huonosti.

Liekö tämä lukiokateusepisodi tapahtunut Etelä-Pohjanmaalla?

Tämä tapahtui noin kolmisen vuotta sitten. Eräs ystäväni jota en ollut nähnyt aikoihin tuli kaupunkiin ja päätimme pitää "catch up dayn", ostoksia, jutustelua kahvilassa jne.

Kuukautiseni olivat alkaneet aamulla, ja oli ihan mielettömän huono olo kuten yleensä. Kipulääke naamaan ja ystävän kanssa päivää viettämään.

Jossakin vaiheessa kipu sitten tietenkin palasi huonon olon kera, ja pyörryin keskellä kahvilaa.

Tästä ystäväni veti herneen nenäänsä, koska nolasin kuulemma hänet täysin ja pilasin meidän päivämme, kahvilan työntekijä kun soitti ambulanssinkin paikalle vaikka sanoin että ei tarvitse ja että pyörryin kuukautisten takia, ja sitä käy toisinaan.

Vierailija kirjoitti:

Huh, aikamoisia tarinoita! Koko ketjun läpi lukeneena ei voi kun hämmästellä, mutta myös muistella omaa narsku-eksää. Puoli vuotta katselin häntä, ja hän muun muassa suuttui jos en tyttöjen illassa soittanut joka 10 minuutin välein videopuhelua.

"Kamelinselän" katkoi itselläni se, kun hän suuttui siitä, kun en päästänyt häntä vessaan, kun olin siellä ripuloimassa. Tarina meni niin, että olin syönyt vahingossa pilaantunutta tonnikalaa, ja vähän sen jälkeen aloin ripuloimaan noin vartin välein ja oksentamaankin välillä. Kun olin neljännen kerran vessassa ripuloimassa hän flippasi ihan täysin, koska luuli, että laitoin vessassa viestejä jollekin salasuhteelle. Laitoin oven lukkoon (kuten aina) ja hän sitten rikkoi oven tuhannen pirstaleiksi (kaikki tämä siis siinä ajassa, kun olin vielä pöntöllä). Tervehdyttyäni pakkasin kamat ja kaksi vuotta meni, ennenkuin lopetti viestien laittamisen (sai jostain aina selville numeroni). Luojan kiitos ei tarvitse nähdä häntä enää!

Tää on niin tyypillistä narsistin käytöstä eikä kukaan usko vaikka siitä kertoisi miten. On omakohtaistakin kokemusta enkä koskaan ole kenellekään kertonut sillä kukaan ei uskoisi, paitsi joku toinen joka on saman kokenut. Meillä taas samanlainen seko hakkasi paljain käsin seiniin reikiä kun ei saanut seksiä aina ja silloin kuin itse halusi. Ihan sama olinko kovassa kuumeessa, valvonut vauvan kanssa, nukkumassa sikiunessa jne.

Ystäväni suuttui minulle kun en voinut viedä häntä autolla kotiinsa. Asumme eri puolilla Helsinkiä ja hän halusi nähdä Itiksessä (joka on kotini lähellä). Tulin suoraan töistä autolla Itikseen ja hän tuli omasta kodistaan bussilla noin 20min matka. Kun olimme lopuksi lähdössä pois kauppakeskuksesta alkoi ystäväni vaatimaan, että minun pitää viedä hänet kotiin sillä se on odotettavaa, koska hän on tullut näin kauas. Sanoin hänelle, että bensaa on vain vähän jäljellä ja itselläni menee sitten edestakaisiin matkoihin se reilu 40min ja taloyhtiön pyykkivuoro alkaa pian. Ystävällä on kuitenkin voimassa oleva bussilippu, jota mainosti juuri aiemmin samana päivänä kuinka oli sen saanut sen vain 30euron hintaan tänään ladattua kuukaudeksi. Siinä sitten keskellä kauppakeskusta hän alkoi huutamaan pää punaisena minulle ja itkemään aikuinen nainen, kuinka en voi häntä viedä kotiin. Lopulta halusin hänen lopettavan meuhkaamisen ja lähdin viemään häntä kotiinsa. Hän istui koko tuon matkan tumppisuuna puhelimellaan. Vein hänet kotiovelleen asti ja hän ei edes sanonut kiitosta ja paiskoi auton oven niin kovaa kiinni kuin pystyi. Ikkunalasiin tuli tästä pienisärökin.. Muutenkin aina jos menen autolla jonnekkin ja hän tulee julkisilla haluaa saada kyydin kotiinsa eikä kieltävä vastaus kelpaa.. :/ 

N24 kirjoitti:

Ystäväni suuttui minulle kun en voinut viedä häntä autolla kotiinsa. Asumme eri puolilla Helsinkiä ja hän halusi nähdä Itiksessä (joka on kotini lähellä). Tulin suoraan töistä autolla Itikseen ja hän tuli omasta kodistaan bussilla noin 20min matka. Kun olimme lopuksi lähdössä pois kauppakeskuksesta alkoi ystäväni vaatimaan, että minun pitää viedä hänet kotiin sillä se on odotettavaa, koska hän on tullut näin kauas. Sanoin hänelle, että bensaa on vain vähän jäljellä ja itselläni menee sitten edestakaisiin matkoihin se reilu 40min ja taloyhtiön pyykkivuoro alkaa pian. Ystävällä on kuitenkin voimassa oleva bussilippu, jota mainosti juuri aiemmin samana päivänä kuinka oli sen saanut sen vain 30euron hintaan tänään ladattua kuukaudeksi. Siinä sitten keskellä kauppakeskusta hän alkoi huutamaan pää punaisena minulle ja itkemään aikuinen nainen, kuinka en voi häntä viedä kotiin. Lopulta halusin hänen lopettavan meuhkaamisen ja lähdin viemään häntä kotiinsa. Hän istui koko tuon matkan tumppisuuna puhelimellaan. Vein hänet kotiovelleen asti ja hän ei edes sanonut kiitosta ja paiskoi auton oven niin kovaa kiinni kuin pystyi. Ikkunalasiin tuli tästä pienisärökin.. Muutenkin aina jos menen autolla jonnekkin ja hän tulee julkisilla haluaa saada kyydin kotiinsa eikä kieltävä vastaus kelpaa.. :/ 

Erikoinen ystävä sinulla. Jos on itse päättänyt tapaamispaikankin niin varmasti osaa myös pois sieltä. En itse olettaisi jos menen porukalla ulos, että saisin kyydin kotiin jos ei erikseen mitää ole sovittu. 

Aloitettiin laihduttaminen yhtä aikaa, molemmat siis reilusti lihavia. Minä pudotin 40 kg, hän muutaman kilon ja lihoi ne saman tien takaisin.

Järkyttävä kiukuttelu, valitus siitä miten ruma olen, kuinka minun pitäisi mennä nenäleikkaukseen ja ottaa pakaraimplantit jne.

Sanoisin että huono häviäjä.

Erikoisin taisi olla, kun kättelin nykyisen mieheni sisarusta tavatessani hänet ensimmäistä kertaa. Se viha, mikä paistoi silmistä kun ojensin käteni ja kerroin kuka olen, oli jotain sanoinkuvaamatonta. En vieläkään tiedä, mitä tein tuossa kohtaa väärin, mutta hän sihahti hampaiden välistä oman nimensä, käänsi selkänsä ja ei ole puhunut minulle sen jälkeen nyt lähes kymmeneen vuoteen vaikka välillä sukutapaamisissa näemmekin. Hänellä ei ole mitään ns. vammaa  joka aiheuttaisi esimerkiksi puheenmuodostamisessa ongelmia eikä hän ole myöskään kuuro tai mykkä. Hän on vaan töykeä.

Olenkohan jo laittanut tämän tännä vai ajatellut vain. Noh, joka tapauksessa.

Tuossa muutamisen vuotta sitten olin työkkärissä pupukurssilla. Eräänä viikonloppuna kissani sai jonkinlaisen kohtauksen ja oli pakko viedä se päivystävälle. Pyöri ja kieri ja huusi kivusta. Se oli ollut aiemmin kipeä ja saanut lääkekuurin, mutta tulehdus pääsi aivoihin asti siitä huolimatta. Tulimme siihen tulokseen että parempi päästää se pois kärsimyksistään.

Maanantaina sitten menin mieli maassa sinne pupukurssille. En millään olisi jaksanut puhua kenenkään kanssa, joten tein vain allapäin niitä hommiani. Ohjaajalle tämä ei känyt vaan hän suuttui ja kovaan ääneen paasasi että et voi olla allapäin täällä muillekin tulee paha mieli ryhmähenki kärsii. Ymmärrystä siihen miksi olin allapäin ei liiennyt yhtään vaikka kerroin syyn.