Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena harjoittelemassa toimistotyötä työpaikassa ja tein tietysti virheen, niinkuin kaikki joskus. Perehdyttäjänäni oli iäkäs vanhapiika ja kyllä antoi kuulua asiasta kaikkien kuullen osastolla. Joku ystävällinen työntekijä vähän toppuutteli mutta eukko lisäsi vaan bensaa valkeeseen ja haukkui kaikki mitä osasi. Asian olisi voinut hoitaa fiksumminkin, vahingostahan oli kyse eikä tahallisesta. Tämä sama eukko ei edes tervehtinyt kädestä koskaan kun tulin harjoitteluun. Suorastaan pelkäsin sitä naista ja aamuisin olikin pala kurkussa hiipiessäni toimistoon. Kaikenlaisia hirmuja ennen olikin töissä.

On vieläkin... Meillä on sellainen joka kuvittelee KAIKEN liittyvän itseensä ja jolle pitää olla äärettömän mielinkielin. Jos olet omissa mietteissäsi neutraalilla naamalla etkä ehdi ottamaan sitä mielinkielin -ilmettä kasvoillesi, saat vihat niskoillesi koska tämä lähellä eläkeikää oleva nainen ottaa sen henkilökohtaisena vattuiluna. Vaikka et edes olisi huomannut koko tyyppiä. Niin raskas ihminen että pidän nykyään tauot eri aikaan.

Eräs asiakas ei uskonut, kun kerroin hänelle useaan otteeseen etten ole kiinnostunut hänestä ja minulla on jo mies, ja tämän asiakkaan käytös ei ole soveliasta. Kun sanat eivät menneet perille, tein rikosilmoituksen. Tämän jälkeen hän ei sanonut minulle sanaakaan, mutta haukkui minua kyllä työkavereilleni ja oli todella vihainen.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä ainakin vielä 15-20 vuotta sitten opettajilla oli oikeus kilahtaa mitä typerimmistä asioista. Kerran kasiluokan saksantunnilla rupesimme nauramaan hassunkuuloiselle sanalle. Opettaja luuli että nauroimme hänelle ja aloitti varmaan varttitunnin kestäneen raivarin. Huusi niin kovaa että se ääniaalto tuntui joltain atomipommilta ja samalla paiskoi tavaroita. Lopetti rauhalliseen tokaisuun "Ensi kerralla sanakoe, voitte poistua". Itse aloin tuon jälkeen voida pahoin hänen tunneillaan, vaikka ei enää koskaan tuon jälkeen raivonnut meille.

Ysillä matikantunnilla vastasin kysymykseen väärin ja ope alkoi raivota että "sä olet niin p*sk... siis huono oppilas että sun ei kuuluis olla täällä normaalien tunnilla". Joo, olimme vanhempien kanssa anoneet matikan erityisopetukseen pääsyä mutta kutosen matikalla olin liian hyvä sinne...

Jouduin myös rehtorin puhutteluun koska olin valittanut kiusaamisesta.

Joo, minullekin on moni opettaja kilahtanut siitä, kun vastasin väärin tunnilla tai en ollut saanut ratkaistua kaikkia läksyjä oikein. Erityisesti vanhan kansan naisopettajat olivat tasapainottoman ja suorastaan narsistisen oloisia. Onneksi nykyään ainakin nuoret aineenopet ovat aiempaa vuorovaikutteisempia, ymmärtäväisempiä ja rauhallisempia.

Hiljaisuuteni on aika provosoivaa. Useinkin ihmiset, erityisesti miehet (olen itse nainen), kysyvät että miksi olen hiljaa. Varsinkin tuntemattomassa seurassa menen nykyään lukkoon, kun en oikein tiedä, mistä keskustella. Ennen minua ei haitannut hiljaisuuteni, koska perustelen sen sillä, että puhun vain silloin kun on asiaa. Eräissä bileissä nuorempana tunsin vain yhden kaverin, ja siellä oli todella paljon klikkiytynyttä porukkaa, joten en päässyt mihinkään sisään. Toki kuuntelin muita, mutta eräs tyyppi sitten alkoi kysellä että miksi olen hiljaa. Selitin, etten tunne ketään muuta kuin kaverini, ja tykkään muutenkin kuunnella muiden tarinoita. Tyyppi alkoi jankuttaa, että olenpa tylsä, kyllä ihmisen pitäisi puhua eikä hiljaiset tyypit ole kivoja. Lähdin sitten aika pian tuon jälkeen, ja muistan tuon varmaan jokaisessa illanistujaisissa. Ennen hiljaisuuteni ei ollut minulle ongelma, mutta nykyään on, kun tuntuu että on pakko puhua.

Lähdettiin Etelä-Afrikkaan.

Meidän perhe reissaa paljon. Asumme vaatimattomasti, mutta olemme onnistuneet ostamaan aika monta sijoitusasuntoa ja ovat lähes kaikki velattomia.

Meidän palkkatulot menevät lähes kokonaan lentolippuihin, hotelleihin jne ja kävimme yhdellä reissulla mm Kapkaupungissa.

Mun hyvän ystävän hyvä ystävä on halunnut sinne aina. Minä en kyseistä henkilöä ole nähnyt yli 15 vuoteen. En tiennyt tästä asiasta.

Lähetin ystävälle kortin, en niitäkään hirveesti lähettele ja tämä henkilö oli nähnyt kortin.

On yli 40 vuotias, 2 lapsen äiti ja oli saanut ihan hirveen kohtauksen, kun vien häneltä kaiken. Asuntobusineksen omin ja nyt vielä Kapkaupungin.

Lähti ovet paukkuen ja repi kortin ovella

Vierailija kirjoitti:

Lähdettiin Etelä-Afrikkaan.

Meidän perhe reissaa paljon. Asumme vaatimattomasti, mutta olemme onnistuneet ostamaan aika monta sijoitusasuntoa ja ovat lähes kaikki velattomia.

Meidän palkkatulot menevät lähes kokonaan lentolippuihin, hotelleihin jne ja kävimme yhdellä reissulla mm Kapkaupungissa.

Mun hyvän ystävän hyvä ystävä on halunnut sinne aina. Minä en kyseistä henkilöä ole nähnyt yli 15 vuoteen. En tiennyt tästä asiasta.

Lähetin ystävälle kortin, en niitäkään hirveesti lähettele ja tämä henkilö oli nähnyt kortin.

On yli 40 vuotias, 2 lapsen äiti ja oli saanut ihan hirveen kohtauksen, kun vien häneltä kaiken. Asuntobusineksen omin ja nyt vielä Kapkaupungin.

Lähti ovet paukkuen ja repi kortin ovella

Oh hoh. Nyt ei kyseisellä henkilöllä tainnut olla kaikki pingviinit Simon's Townissa.

Minun ex-ystäväni sai raivarit siitä, kun huumorimielessä totesin sipseistä, että kyllä peruna on sitten parhainta epäterveellisimmässä muodossaan. Huusi ja raivosi, että sipseissä on niin paljon rasvaa ja lisäaineita, ettei niitä voi kutsua perunaksi. Oli muutenkin raskas ihminen, veetuileva ja itsekeskeinen, mutta tuon kohtauksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että eiköhän meidän ystävyytemme ollut siinä.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuuteni on aika provosoivaa. Useinkin ihmiset, erityisesti miehet (olen itse nainen), kysyvät että miksi olen hiljaa. Varsinkin tuntemattomassa seurassa menen nykyään lukkoon, kun en oikein tiedä, mistä keskustella. Ennen minua ei haitannut hiljaisuuteni, koska perustelen sen sillä, että puhun vain silloin kun on asiaa. Eräissä bileissä nuorempana tunsin vain yhden kaverin, ja siellä oli todella paljon klikkiytynyttä porukkaa, joten en päässyt mihinkään sisään. Toki kuuntelin muita, mutta eräs tyyppi sitten alkoi kysellä että miksi olen hiljaa. Selitin, etten tunne ketään muuta kuin kaverini, ja tykkään muutenkin kuunnella muiden tarinoita. Tyyppi alkoi jankuttaa, että olenpa tylsä, kyllä ihmisen pitäisi puhua eikä hiljaiset tyypit ole kivoja. Lähdin sitten aika pian tuon jälkeen, ja muistan tuon varmaan jokaisessa illanistujaisissa. Ennen hiljaisuuteni ei ollut minulle ongelma, mutta nykyään on, kun tuntuu että on pakko puhua.

Ihmiset pitävät hiljaisia tyyppejä jotenkin uhkana tai sitten ylimielisinä. Kokemusta on, olen porukassa melko hiljainen itsekin.

Todella monia kertoja on käynyt niin, että olemme kaveriporukkani (parikymppisiä naisia kaikki) kanssa jossain iltaa viettämässä, ja porukkamme seuraan liittyy jotain tyyppejä - baarissa miehiä, tai esim. jotain kännikaloja snägärillä yön pikkutunteina. Tällaisissa tilanteissa pyrin olemaan huomaamaton enkä puhu mitään, ja todella monesti se olen kuitenkin juuri MINÄ johon nuo ulkopuoliset kiinnittävät huomiota. Sitten sateleekin kommentteja: mitäs toi teidän kaveri on noin hiljaa? Onko se mykkä vai eikö puhu suomea? Eiks sulla oo hauskaa? Miksi oot noin vihaisen näköinen? Hymyile nyt ees vähän, hei! Pidätkö sä itseäs jotenkin mua parempana? Haista kuule p*ska!

On melkein enemmän sääntö kuin poikkeus, että illanviettoihimme kuuluu tuollainen episodi :D

Sanoin totuuden päin naamaa. Oli sitten kuukausi tolkulla kiukutellut tästä minulle enkä huomannut mitään. Ja sitten kun asia tuli selville, olin kuulema autistinen kun en huomaa kun joku kiukuttelee.

Sama tyyppi suuttui myös minulle useasti jos olin häntä parempi esim videopeleissä tai muussa.

Olemme myös molemmat taiteellisia, en tosin ollut niin hyvä piirtmään kuin hän, mutta kuviksen numeroni oli parempi kuin hänen. Hänen mielestään opettaja oli epäreilu ja palkitsi vain harrastuneisuuden. Tästäkin oli sitten minulle vihainen.

Ei kestänyt kun kaverinsa pääsi taidekujalle myymään juttujaan. Sanoi ettei itse ostaisi, mutta osti silti. Valitti sitten että kaveri oli katsonut häntä nenänvartta pitkin. Ei kuulema antanut edes kaveri alennusta.

Tässä muutamia, onneksi en ole tekemisissä tämän henkilön kanssa enää.

Hauska tyyppi oli ainakin seurata, hyvät muistot koitan kumminkin pitää mielessä niiden huonojen sijaan.

Se, että työssäni keskittyisin työhöni.

Äitipuoleni on toisinaan hyvin raskasta ihminen, erityisesti silloin kun hän juo alkoholia. Kerran eräässä illanistujaisissa (olin selvinpäin) taas jälleen kerran lähti äitipuolella mopo käsistä ja hän otti raivarin kohteeksi minut ja veljeni. Raivosi täysin kohtuuttomasti veljelleni, kävi henkilökohtaisuuksiin jne. Puolustin veljeäni ja samalla sain itse oman osuuteni raivareista.

Syy mikä raivarin aiheutti: eriävä mielipide musiikkimausta. Keskustelu käytiin asiallisesti, mutta äitipuolelleni on hyvin tyypillistä että hän ei voi sietää eriäviä mielipiteitä. Kaikki jotka eivät suostu tekemään kuten hän haluaa tai ole samaa mieltä, ovat narsisteja.

Lapsena vanhempani suuttuivat milloin mistäkin tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Muun muassa siitä, että käytin huulirasvaa. Olin kuulemma turhamainen. Myös siitä on suututtu, kun minulla ei ollut juurikaan kavereita uudella paikkakunnalla, enkä halunnut mennä yksin pihalle leikkimään.

Ja siitä, että pidin huoneeni ovea kiinni kun halusin olla rauhassa. Siitä että kerran unohdin kuivata suihkun jälkeen pesuhuoneen lattian. Mutta pahin tekoni oli 11v. tyttönä kun olimme kaverini luona kokeilleet ripsiväriä ja kajaalia (jotka pesimme pois). Lähinnä äitini pahastui tästä (emmekä ole muuten lestoja tms) eikä suostunut puhumaan minulle koko iltana.

Tuossa muutama älyttömin mitä tuli mieleen.

Kävin Alkossa ostoksilla, ja myyjä pyysi minua näyttämään henkkarit. Olin lähes 30, ja tämä oli ennen sitä sääntöä, että paperit pitää pyytää kaikilta alle kolmekymppisen näköisiltä. Totesin iloisesti naurahtaen, että sehän on mukavaa kun vielä tässä iässä kysytään henkkareita. Myyjä suuttui silmin nähden ja ärähti, että kuule kun säännöt on sääntöjä eikä koskaan voi olla liian tarkka, ja kiva kun mitään ei voi tehdä ilman, että asiakkaat vinoilee.

Juu, enkä todellakaan pahalla tarkoittanut :D

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen kaveri suuttui verisesti kun en ottanut hänen lastaan hoitoon. Ei siinä muuten olisi ollut mitään, mutta meillä oli miehen kanssa juuri silloin pitkästä aikaa omat lapset mummolassa ja vietimme parisuhdeaikaa kahdestaan sen illan. Aika nopeasti tämän jälkeen laitoin välit poikki, tuollaista perseilyä oli jatkuvasti hänen osaltaan, enkä todellakaan jaksa katsoa aikuisen ihmisen kiukuttelua täysin naurettavista asioista.

Nyt kuulostaa tutulta :)

N.....

Tämä ketju on toisaalta huvittava mutta sitten taas toisaalta kertoo karua kieltä siitä, miten tasapainottomia ihmisiä tästä maasta löytyy. Tuntuu uskomattomalta, että aikuinen ihminen voi vetää pahat raivarit toisen seurustelemattomuudesta, tai sipseistä heitetystä vitsistä, tai mistä tahansa muusta asiasta.

Olin n. 10-vuotias ja vietin päivää kaupungilla isän kanssa kahdestaan (tätä ei tapahtunut koskaan). Olin todella ujo lapsi. Isä kysyi, haluanko jätskiä, johon vastasin varmaan, että "en tiedä,ihan sama." Kun oltiin jätskikiskalla, en osannut valita. Isä sai yhtäkkiä ihan hirveän raivarin ja alkoi huutaa, että "Aina sama juttu sun kanssa, sä et sitten tiedä ikinä mitään, sä olet ihan mahdoton", jne. Muistaakseni ei sitten ostettu jätskiä ja se päivä kaupungilla loppui sitten siihen heti alkuunsa ja lähdettiin kotiin.

Kristiina xx kirjoitti:

Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.

Kyllä se kuule oli iso raha siihen aikaan.

Sain 80-luvulla lapsena ekat silmälasini. Likinäköä oli aika paljon eikä siihen aikaan ollut niin hienoja ohennettuja linssejä kuten nykyään, joten lasini olivat rumat ja paksut. Näkö muuttui lisäksi joka vuosi, ja isäni suuttui hinnan takia aina kun linssit piti uusia. Lasit olivat niin kalliit, että minut pakotettiin ottamaan halvimmat mahdolliset kehykset (eivät sopineet paksuihin linsseihin) ja sain vaihtaa ne vasta kun edelliset menivät rikki. Lisäksi isäni etsi kaupungin halvimman optikon joka myös suostui ottamaan maksun pimeästi.

Isäni suuttui kun kysymättä häneltä neuvoa ostin 40-vuotiaana mieheni kanssa puoliksi elämäni kolmannen omistusasunnon. Kaksi ensimmäistä kämppää omistin yksin. Miehen kanssa oltiin yhdessä asuttu vuokralla siihen asti. Isäni mukaan (Helsingissä siis) olisi fiksumpaa asua vuokralla eikä tuhlata rahojaan asuntoon. Huusi puhelimessa puoli tuntia. Siinä oli selittämistä lapsille, miksi vaari huutaa...

Äitini puki paidan liian tiukkojen housujen sisään, joten totesin että näyttäisi paremmalta jos paita olisi housujen päällä. Sanoin tämän hyvänä vinkkinä eikä tarkoitus ollut missään tapauksessa loukata.

Tästä syystä piti yli kuukauden (!) täyttä mykkäkoulua, jopa korosti aina jollekin muulle jutellessaan miten hieno siskoni on tässä ja tuossa asiassa, (teki siis tätä minun ollesaani läsnä, ihan vaan kostoksi).

Ex-mies muotoili spektaakkelin, kun radio-dj luki toiveeni ääneen kanavalla ja soitti biisin. Minulla oli kuulemma suhde häne kanssaan, vaikka olin kaikki vapaa-ajat lapsen kanssa kotona miehen vaellellessa terasseilla.