Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Olin vielä pienempänä tosi sosiaalinen ja hassutteleva. Oltiin parin kaverin porukalla n. 7v yhden hyvän kaverini luona ja jostain syystä näytin hänen äidilleen kieltä/yritin tehdä hassun äänen kielellä. Kaverin äiti ei oikeen fiilannut ja alkoi räyhäämään miten päiväkodin lapsetkin käyttäytyy paremmin kuin minä. Ja sen jälkeen taidettiin joutua lähtemään ulos. Pienenä herkkänä traumatisoiduin.

Naapurini suuttui, kun en jäänyt juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia kauppakeskuksen parkkihallissa. Yritin päästä naapurista nopeasti eroon, koska viides perättäinen keskenmenoni oli juuri käynnistynyt ja pelkäsin, että vuodan kuiviin siellä parkkihallissa :-/

Vierailija kirjoitti:

Naapurini suuttui, kun en jäänyt juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia kauppakeskuksen parkkihallissa. Yritin päästä naapurista nopeasti eroon, koska viides perättäinen keskenmenoni oli juuri käynnistynyt ja pelkäsin, että vuodan kuiviin siellä parkkihallissa :-/

Millaisia muita keskenmenoja on kuin perättäisiä?

Voi ihmiskuntaa, tämä on yhtä aikaa hillittömän hauska ja aivan kamala ketju :D

Olin itse nuorempana tällainen satunnainen kilahtelija, jos asiat eivät menneet mieleni mukaan. Olin henkisesti hukassa, koi itseni voimattomaksi ja minulla oli huono itsetunto. Lapsuudenkodissani saatiin huutoraivareita milloin mistäkin, ja minä ujona ja herkkänä kärsin siitä. Kasvettuani pistin tajuamattani vahingon kiertämään ja yritin saada jonkinlaista itsetuntoa ja voimantunnetta siitä, että olin arvaamaton, raivokas ja yritin pakottaa tahtoani muille. Olinhan sen mallin oppinut kotoa.

Teinivuosien jälkeen onneksi kasvoin ihmisenä ja rauhoituin ja enää ei tulisi mieleenkään vedellä kilareita ihmisille. Luulen, että useimmilla tyhjästä sekoajilla on tosiaan itsessään jokin arka paikka tai henkinen haava, jonka seudulle sohiminen edes vahingossa saa aikaan älyvapaan voimakkaan reaktion.

Muistan kyllä, että mullekin on suututtu, kun oli ranne murtunut. On muitakin kertoja!  Mutta kun en vaan muista mitä olen tehnyt, että hän suuttui. Olen todella tyytyväinen, että en muista, eli annan anteeksi ja unohdan. Unohdan! ja porskutan positiivisesti eteenpäin.

Olin naperona mennyt venäyttämään nilkan nivelsiteet, sain jalkaan liimasiteen ja kepit joilla konkata menemään. Koulussa opettaja suuttui ja huusi raivoissaan pää punaisena kuinka sotken tahallani kaupungin omaisuutta. Kepit olivat siis kaupungin omaisuutta ja koulun piha oli yhtä isoa kuravelliä :D en oikein ilman keppejäkään voinut olla ja sinne liejuun oli kuulemma pakko mennä seisoskelemaan.

Muistan vieläkin kuinka raivoissaan opettaja oli asiasta, tömisteli luokseni pihan toiselta puolelta tuulipuku kahisten ja tuli naamaani kiinni huutamaan.

Kaveri suuttui kerran kun olin meidän tyttöjen baari iltaan laittanut mekon jossa takapuoleni näyttää todella hyvältä, siis hänen mielestään, suuttui koska nyt kaikki miehet täällä halusi minut eikä häntä. Oli hänellä muitakin näitä ulkonakö ongelmia, aina olin liian sitä tai tätä, ihoni parempi kuin hänellä ja hiukset liia

täydelliset yms, onneksi tajusin laittaa välit poikki aikaisin.

Tutun tuttu suuttui, kun ostin häneltä häämekon, mutta en kutsunut häihin.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa on aika ilmiselvää että pettymys ja turhautuminen triggeröi suuttumisen mikä sitten kanavoituu viestin tuojaan tai vain johonkuhun joka on lähellä kun pettymys iskee vasten kasvoja.

Joku ei saa poikaa lastenlapseksi vaikka on salaa odottanut, joku ei pääse omista läskeistä eroon, joku ei opi matikkaa vaikka haluaisi.

Itse suutun narsistisille yms ihmisille. Olen tehnyt aivan älyttömästi töitä jotta elämäni olisi mukavaa ja tasapainoista ja ihmissuhteet terveitä epävakaan lapsuuden jälkeen. Näen kuitenkin punaista huomatessani että joku tuollainen on edelleen päässyt kiemurtelemaan elämääni vaikka teen kaikkeni ettei niin tapahtuisi enää ikinä. Niille jotka ei noita käärmeitä tunnista suuttumus saattaa vaikuttaa siltä että johtuu jostain pienestä asiasta, minulle se pieni asia on se mistä tunnistan käärmeen.

Sama täällä. Ulkopuoliselle se voi vaikuttaa tosi omituiselta jos vaikka suuttuu perheenjäsenelle, mutta sä et koskaan voi tietää mitä siellä suutumuksen takana on - esimerkiksi henkistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, varsinkin jos se perhe vaikuttaa täysin normaalilta.

Hyvä puoli siinä on se, että oppii lukemaan ihmisiä. Mulle on sanottu terapiassa, että osaan lukea ihmisiä hyvin ja että on hyvä ihmistuntemus, hyvät sosiaaliset taidot ja tunteidenkäsittelytaidot... omia tarpeita en aina tunnista.

Mutta olen kohdannut näitä tilanteita, joissa joku on suuttunut myös absurdisti ilman että se olisi minun vikani. Tässä äskettäinkin sellainen, että lähes tuntematon mies suuttui minulle asiasta, josta en olisi voinut mitenkään tietää pahoittavan mielensä. Jotenkin tuli tunne, että on ihastunut mutta ei uskalla lähestyä ja siksi purkaa sen minuun.

Musta olis hyvä jos olis jokin "itsetuntemuksen harjoituskirja" tai harjoituksia, joita käytäisiin vaikka jo alakoulussa läpi. Niin moni ihminen ei tunnista itsessään esim sitä, miksi ärjyy toiselle kun on oikeasti vihainen itselleen tai jollekin toiselle.

Olin siis tuo 182 ja 185.

T. 225.

Äitini suuttui minulle, kun kerroin olevani raskaana. En ollut naimisissa! Ikää oli 34, minulla siis. Tuli tiukka käsky mennä heti naimisiin. Siinä kaikki, ei onnitellut tai kysynyt miten voin.

En sitten pariin kuukauteen puhunut äidille, niin paljon suutuin hänen reaktiostaan.

Kerran eräs henkilö alkoi huutamaan minulle, koska laitoin hiuksiani kiinni. Kyseinen henkilö kyllä oli muutenkin henkisesti kipeä ja sekosi tuon tuosta milloin mistäkin syystä\syyttä.

Paras kaveri suuttui ensimmäisestä seurustelusuhteestani, josta en heti samana päivänä tiedottanut.

Tapailtiin koulun jälkeen ja vietettiin aikaa yhdessä. Muutaman viikon päästä sovittiin että seurustellaan. Vasta sitten kerrottiin kavereille. Tästä siis suuttui, ei puhunut kuukauteen mulle. Lähetteli omituisia sähköpostiviestejä (huom. silloin kommunikointi oli joko tekstari ja jokainen tekstari maksoi tai sähköposti). Noissa sähköposteissa kertoi miten oli nähnyt poikaystäväni kaupungilla ja mennyt juttelemaan tai kehui isoja rintojaan ja pitkää tukkaansa.

Jotenkin se tuosta järkytyksestä sitten tokeni... saattoi jopa pahoitella.

Olin joskus aikoja sitten töiden jälkeen Rautatientorilla menossa omalle bussipysäkille, kun vanhempi mies kysyi miltä laiturilta joku tietty bussi lähtee (en muista enää mikä bussinumero oli kyseessä). Kun vastasin, etten tiennyt valitettavasti, niin ukko suuttui pahanpäiväisesti ja haukkui kuinka helsinkiläiset ovat juuri tuollaisia epäauttavaisia ja epäkohteliaita, etteivät voi edes opastaa oikealle laiturille.

Ehkä oudointa tähän mennessä on kuin yksi tuttava pariskunta suuttui minuun ilman järkevää syytä. En ikinä saanut tietää miksi, vaikka kuinka koitin selvittää välejä. No, he olivat muutenkin aika omalaatuisia noin kauniisti muotoiltuna...

(Syystäkin) ex-mies murjotti ja piti mykkäkoulua kokonaisen päivän nähtyään unta, että petin häntä.

Lapsena keräilin postimerkkejä. Vanhemmalla veljelläni oli paljon kirjeenvaihtoystäviä ympäri maailmaa mm.Brasiliassa, jossa oli kauniita postimerkkejä.

Veljeni antoi sitten minulle luvan leikata postimerkit irti kirjekuorista. Siihen aikaan säilytettiin kaikki kirjeet.

Kun äitini sai tietää tästä, hän suuttui minulle pitkäksi aikaa. Olin kuulemma mennyt pilaamaan veljeni kirjeet. Pitkään aikaan luulin itsekin, että olin pilannut veljeni kirjeet ja tunsin kamalaa syyllisyyttä.  Äitini ei leppynyt edes siitä, että veljeni kertoi antaneensa luvan, vaan veljeni olisi kuulemma pitänyt tietää paremmin!

Ystäväni suuttui kun en huolinut hänen ehdottomaansa biisiä meidän häävalssi kappaleeksi.

Halusin tarjota kaverille illalla ruokaa, olin laittanut itselleni liikaa. Tuli, oli vihainen, haukkui minut jostakin monta vuotta sitten tapahtuneesta, jätti syömättä ja lähti ovet paukkuen. Oltiin ihyvissä väleissä.

Mun mielestä tyhjästä raivoaminen ei aina ole pelkästään huonoa itsetuntoa tai mt-ongelmaa, vaan henkilö saattaa vaan olla oppinut huonot käytöstavat: hän saa käyttäytyä ihan miten haluaa toisia ihmisiä kohtaan.

Minulla on sukulainen, joka valittaa koko ajan ja saa myös arvaamattomia raivareita. Hän saattaa olla kateellinen, voi olla katkerakin ja varmasti on jotain alemmuuskompleksia jne, mutta suurin syy käytökseen on vain se, että hän on antanut itselleen luvan käyttäytyä huonosti: käyttää toisia tunkiona valittamalla ja kaatamalla huoliaan toisten niskaan ja toisaalta keskustelu hänen kanssaan on vaikeaa, kun saattaa yhtäkkiä alkaa huutamaan holtittomasti.

Muistaakseni on esim. huutanut kampaustyylistäni minulle, johon sanoin tyynesti, että ikävää, että hiukseni noin harmittavat SINUA. Vaikeni tyrmistyneenä, kun en yhtään loukkaantunut hänen raivoamisestaan. Eihän se minun vikani ole, jos hänellä hermo pettää toisen ihmisen kampauksen takia, se raivoaminenhan on hänen oma valintansa. :D

Viimeksi alkoi huutamaan, kun oli luulotellut mielessään jotain, eikä voinut myöntää olevansa väärässä ihan omien luulottelujensa vuoksi, vaan alkoi väittämään, että minä olin sanonut väärin. Kyseessä ihan arkipäiväinen asia, mistä normaali ihminen ei ala karjumaan...

Tämä henkilö on työelämässä ja sillä tavalla mielenterveydeltään kohtuullisessa kunnossa, mutta on niin ylimielinen, että hänellä on "oikeus" kohdella muita miten sattuu.

Sietämätön tapaus enkä ole mielelläni häneen missään yhteydessä, ainoastaan sukulaisuuden vuoksi täytyy silloin tällöin keskustella hänen kanssaan.