Lempihahmo tuntemattomasta sotilaasta

Kariluoto oli paras Johannes Holopaisen näyttelemänä. Hietanen ja Rokka myös. Tässä Louhimiehen tuntemattomassa vilisi paljon asia- ja historiavirheitä ja lapsen (nuoren tytön) hyväksikäyttö kasarmilla  oli kuvottavaa samoin yleinen juominkien pitäminen. Suomen armeija oli kurillinen ja siellä vallitsi kuri, järjestys ja moraali. Elokuvassa monilla hahmoilla oli nykyihmisen manöövereitä mitä siihen aikaan kun kirja julkaistiin ei ollut kirjoitettu. Ohjaaja oli ottanut omia vapauksiaan mikä ei antanut totuudenmukaista kuvaa. Edvin Laineen tuntemattoman voittanutta ei ole, se oli totuudenmukainen ja aito. Sellainen mitä nykyihmiset eivät osaa enää tehdä ja kuka ei ole sotahistoriaa lukenut ei voikaan tietää. Esim. Lehto sanoi itse lähtevänsä viemään venäläistä vankia, jota ampui selkään. Alempi sotamies ei lähde viemään vankia ilman erillistä määräystä ja vangin selkään ampumisesta olisi tullut  jälkiseuraukset, tässä vain olankohautukset asialle.

Vierailija kirjoitti:

Eihän Lammio ole sen enempää vastenmielinen kuin sympaattinenkaan. Hän hoitaa hommansa ja hyvin hoitaakin. Ammattilainen. Se, että asia vituttaa alaisia, on ihan normaalia armeijassa.

Lammiolle on viimeinkin annettava synninpäästö! 

Vanhala Lammiosta: Kuovi tulee.....Kuovi menee. ;-)

Hannes Suomisen Vanhala on kyllä mainio hahmo. Pidän kovasti. Eero Ahon Rokka on hyvä ja tv-sarjassa syvenee vielä elokuvaan verrattuna. Nämä suosikkini. Juho Milonoffin Honkajoki on kyllä myös hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hietanen on yksi suosikeistani hyväsydämisenä, oikeudenmukaisena ja herkkyytensä huumorin ja positiivisuuden alle piilottavana veijarina. Hänen haavoittumisensa ja loppuhetkensä ovat riipaisevimpia kohtauksia tuossa😭😭😭 Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun näen Hirviniemen vakavassa roolissa ja sehän toimii.

Minusta Hirviniemi oli enimmäkseen tahattoman koominen, jopa haavoituttuaan. Sen sijaan Heikki Savolaisen Hietanen palavassa ambulanssissa on piirtynyt verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi. Lapsuuden trauma!

Hietasen rooliin on aina otettu koomikko. Heikki Savolaisen leffaroolit olivat aina koomisia, PP Petelius on tehnyt kaikkea, mutta on tunnetuin koomikkona, Hirviniemi on myös profiloitunut koomikoksi. Ehkä ohjaajat ajattelevat, että koomikot osaavat ottaa oikein kiinni hahmon tragiikan - ja että  ei-komediallinen- näyttelijä saattaisi olla liian dramaattinen ja raskas.

Hietanen hahmona on vaikea, koska se on aluksi kepeä, 'harvinaisen surutoin', nuori mies,  joka on omasta mielestään kuolematon , huoleton, pinnallinenkin (ei ole paljon lehtiä tai kirjoja luettu, yleistiedot olemattomat), iloinen ja koko elämä edessä, ja hänellä on lähes kaikki vielä kokematta, kaikki. Elokuvan aikana hänen hahmonsa on muututtava mieleltään raskaammaksi, haavoittuvaksi, hän tajuaa vähitellen, että kaikki jää ehkä kokematta, hän ei ole kuolematon, hetkittäin näkyy epätoivoa (varsinkin turhautuminen Rahikaisen kaltaisiin vapaamatkustajiin), sitten tulee silmien menetys ( ei oo silmiä, joten ei käy poraaminen, minä olen harvinaisen suruton poika) ja sitten tunnollisuutensa takia kuolee, kun ei suojaudu vaan yrittää auttaa muita.

Totta. Itse olen aina mieltänyt Hietasen Tuntemattoman sotilaan "päähenkilöksi" (monet taas mieltävät Koskelan), koska hänessä tiivistyy se silloisen nuoren polven tragedia ja hänen hahmokehityksensä mukailee myös jatkosodan "draamakaarta" optimistisesta ja reippaasta masentavaan, lähes irvokkaaseen loppuun. Sydämellisyys ja kunnollisuus myös voittavat lukijan/katsojan puolelleen. Siksi minusta oli outo (typerä) valinta keskittyä uudessa versiossa ensisijaisesti Rokkaan, joka on sivuhenkilö, eräänlaisen myyttisen vanhan viisaan arkkityyppi. Rokka on ihannoitu, mutta myös ylivoimaisuudessaan Hietasta vaikeampi samaistuttava.

Itsekin miellän Tuntemattoman päähenkilöiksi Koskelan ja Hietasen. Hietanen kuvastaa kaikkien niiden nuorten miesten kohtaloa, joilta jäi elämä elämättä. Koskela taas kuvastaa koko Suomea, silloin kun Koskela kuolee, kaik on mänt.

Kaikki muut hahmot ovat enemmän tai vähemmän sivuhahmoja. Rokka on nostettu päärooliin, koska se viehättää tietynlaisia nuoria miehiä ja on varmaan ohjaajan mielestä nykyaikana myyvempi maailmalla kuin melankolinen, vaitelias Koskela ja 'hyvän pojan' maineessa oleva Hietanen, nykyäänhän kaikkien pitää olla pahiksia.

Rokka on tosiaan ehkä hahmona sellainen joka "myy", mutta itse en ole koskaan oikein sen kummemmin jaksanut syttyä hänestä hahmona. Hän on liian ehjä ja jotenkin supersankarimainen kaikessa olemisessaan, ei sillä tavalla samaistuttava kuin jotkut muut. Sanoisin, että Lehto, Riitaoja ja vaikkapa Lahtinen ovat mielenkiintoisempia persoonia. Tietysti jos kirjaa lukee/elokuvaa katsoo lähinnä toiminnallisena seikkailuna, niin sittenhän se hahmo toimii hyvin. Mutta jos on yhtään kiinnostunut raaputtamaan sitä pintaa ja näkemään syvemmälle, alkaa muut hahmot ottaa sijaa paljon enemmän.

Niin, siellä oli oikeasti mm. näitä riitaojia aika paljon, joiden psyyke ei kestänyt sotaa tai joita ei olisi pitänyt rintamalle lähettää ollenkaan. Nykyään pidettäisiin itsestäänselvänä, että lähes jokainen reagoi ja oireilee jotenkin tuollaisista kokemuksista, mutta sodan aikana ja sen jälkeen heitä pidettiin enimmäkseen heikkoina ja epäonnistuneina yksilöinä. Kannattaa lukea Ville Kivimäen Murtuneet mielet, Tieto-Finlandia voittaja muutaman vuoden takaa.

No suurin osa tavallisista pulliaisista ei ole kuullutkaan tuollaisesta kirjasta, vaan pitävät Riitaojaa luuserina ja samaistuvat pienessä kännissä Rokkaan.

Siitä huolimatta, että aika harva varmasti olisi mikään "Rokka" joutuessaan rintamalle...

Siinäpä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hietanen on yksi suosikeistani hyväsydämisenä, oikeudenmukaisena ja herkkyytensä huumorin ja positiivisuuden alle piilottavana veijarina. Hänen haavoittumisensa ja loppuhetkensä ovat riipaisevimpia kohtauksia tuossa😭😭😭 Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun näen Hirviniemen vakavassa roolissa ja sehän toimii.

Minusta Hirviniemi oli enimmäkseen tahattoman koominen, jopa haavoituttuaan. Sen sijaan Heikki Savolaisen Hietanen palavassa ambulanssissa on piirtynyt verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi. Lapsuuden trauma!

Hietasen rooliin on aina otettu koomikko. Heikki Savolaisen leffaroolit olivat aina koomisia, PP Petelius on tehnyt kaikkea, mutta on tunnetuin koomikkona, Hirviniemi on myös profiloitunut koomikoksi. Ehkä ohjaajat ajattelevat, että koomikot osaavat ottaa oikein kiinni hahmon tragiikan - ja että  ei-komediallinen- näyttelijä saattaisi olla liian dramaattinen ja raskas.

Hietanen hahmona on vaikea, koska se on aluksi kepeä, 'harvinaisen surutoin', nuori mies,  joka on omasta mielestään kuolematon , huoleton, pinnallinenkin (ei ole paljon lehtiä tai kirjoja luettu, yleistiedot olemattomat), iloinen ja koko elämä edessä, ja hänellä on lähes kaikki vielä kokematta, kaikki. Elokuvan aikana hänen hahmonsa on muututtava mieleltään raskaammaksi, haavoittuvaksi, hän tajuaa vähitellen, että kaikki jää ehkä kokematta, hän ei ole kuolematon, hetkittäin näkyy epätoivoa (varsinkin turhautuminen Rahikaisen kaltaisiin vapaamatkustajiin), sitten tulee silmien menetys ( ei oo silmiä, joten ei käy poraaminen, minä olen harvinaisen suruton poika) ja sitten tunnollisuutensa takia kuolee, kun ei suojaudu vaan yrittää auttaa muita.

Totta. Itse olen aina mieltänyt Hietasen Tuntemattoman sotilaan "päähenkilöksi" (monet taas mieltävät Koskelan), koska hänessä tiivistyy se silloisen nuoren polven tragedia ja hänen hahmokehityksensä mukailee myös jatkosodan "draamakaarta" optimistisesta ja reippaasta masentavaan, lähes irvokkaaseen loppuun. Sydämellisyys ja kunnollisuus myös voittavat lukijan/katsojan puolelleen. Siksi minusta oli outo (typerä) valinta keskittyä uudessa versiossa ensisijaisesti Rokkaan, joka on sivuhenkilö, eräänlaisen myyttisen vanhan viisaan arkkityyppi. Rokka on ihannoitu, mutta myös ylivoimaisuudessaan Hietasta vaikeampi samaistuttava.

Itsekin miellän Tuntemattoman päähenkilöiksi Koskelan ja Hietasen. Hietanen kuvastaa kaikkien niiden nuorten miesten kohtaloa, joilta jäi elämä elämättä. Koskela taas kuvastaa koko Suomea, silloin kun Koskela kuolee, kaik on mänt.

Kaikki muut hahmot ovat enemmän tai vähemmän sivuhahmoja. Rokka on nostettu päärooliin, koska se viehättää tietynlaisia nuoria miehiä ja on varmaan ohjaajan mielestä nykyaikana myyvempi maailmalla kuin melankolinen, vaitelias Koskela ja 'hyvän pojan' maineessa oleva Hietanen, nykyäänhän kaikkien pitää olla pahiksia.

Rokka on tosiaan ehkä hahmona sellainen joka "myy", mutta itse en ole koskaan oikein sen kummemmin jaksanut syttyä hänestä hahmona. Hän on liian ehjä ja jotenkin supersankarimainen kaikessa olemisessaan, ei sillä tavalla samaistuttava kuin jotkut muut. Sanoisin, että Lehto, Riitaoja ja vaikkapa Lahtinen ovat mielenkiintoisempia persoonia. Tietysti jos kirjaa lukee/elokuvaa katsoo lähinnä toiminnallisena seikkailuna, niin sittenhän se hahmo toimii hyvin. Mutta jos on yhtään kiinnostunut raaputtamaan sitä pintaa ja näkemään syvemmälle, alkaa muut hahmot ottaa sijaa paljon enemmän.

Niin, siellä oli oikeasti mm. näitä riitaojia aika paljon, joiden psyyke ei kestänyt sotaa tai joita ei olisi pitänyt rintamalle lähettää ollenkaan. Nykyään pidettäisiin itsestäänselvänä, että lähes jokainen reagoi ja oireilee jotenkin tuollaisista kokemuksista, mutta sodan aikana ja sen jälkeen heitä pidettiin enimmäkseen heikkoina ja epäonnistuneina yksilöinä. Kannattaa lukea Ville Kivimäen Murtuneet mielet, Tieto-Finlandia voittaja muutaman vuoden takaa.

No suurin osa tavallisista pulliaisista ei ole kuullutkaan tuollaisesta kirjasta, vaan pitävät Riitaojaa luuserina ja samaistuvat pienessä kännissä Rokkaan.

Luuseri (...eli sanotaan se nyt siis ihan  suomeksi: häviäjä)

siinä sodassa oli lopulta kuitenkin  koko tämäkin Saksan rinnalla taistellut valtio...

(voittajien puolella olisi Suomi voinut olla vain siinä tapauksessa, että Saksa olisi voittanut maailmansodan Euroopassa ja onni on vain siinä ,että se EI voittanut, vaan saatiin lopulta antautumaan ehdoitta ja sota Euroopassa päättyi.)

Upseerit vaan on komeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hietanen on yksi suosikeistani hyväsydämisenä, oikeudenmukaisena ja herkkyytensä huumorin ja positiivisuuden alle piilottavana veijarina. Hänen haavoittumisensa ja loppuhetkensä ovat riipaisevimpia kohtauksia tuossa😭😭😭 Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun näen Hirviniemen vakavassa roolissa ja sehän toimii.

Minusta Hirviniemi oli enimmäkseen tahattoman koominen, jopa haavoituttuaan. Sen sijaan Heikki Savolaisen Hietanen palavassa ambulanssissa on piirtynyt verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi. Lapsuuden trauma!

Hietasen rooliin on aina otettu koomikko. Heikki Savolaisen leffaroolit olivat aina koomisia, PP Petelius on tehnyt kaikkea, mutta on tunnetuin koomikkona, Hirviniemi on myös profiloitunut koomikoksi. Ehkä ohjaajat ajattelevat, että koomikot osaavat ottaa oikein kiinni hahmon tragiikan - ja että  ei-komediallinen- näyttelijä saattaisi olla liian dramaattinen ja raskas.

Hietanen hahmona on vaikea, koska se on aluksi kepeä, 'harvinaisen surutoin', nuori mies,  joka on omasta mielestään kuolematon , huoleton, pinnallinenkin (ei ole paljon lehtiä tai kirjoja luettu, yleistiedot olemattomat), iloinen ja koko elämä edessä, ja hänellä on lähes kaikki vielä kokematta, kaikki. Elokuvan aikana hänen hahmonsa on muututtava mieleltään raskaammaksi, haavoittuvaksi, hän tajuaa vähitellen, että kaikki jää ehkä kokematta, hän ei ole kuolematon, hetkittäin näkyy epätoivoa (varsinkin turhautuminen Rahikaisen kaltaisiin vapaamatkustajiin), sitten tulee silmien menetys ( ei oo silmiä, joten ei käy poraaminen, minä olen harvinaisen suruton poika) ja sitten tunnollisuutensa takia kuolee, kun ei suojaudu vaan yrittää auttaa muita.

Totta. Itse olen aina mieltänyt Hietasen Tuntemattoman sotilaan "päähenkilöksi" (monet taas mieltävät Koskelan), koska hänessä tiivistyy se silloisen nuoren polven tragedia ja hänen hahmokehityksensä mukailee myös jatkosodan "draamakaarta" optimistisesta ja reippaasta masentavaan, lähes irvokkaaseen loppuun. Sydämellisyys ja kunnollisuus myös voittavat lukijan/katsojan puolelleen. Siksi minusta oli outo (typerä) valinta keskittyä uudessa versiossa ensisijaisesti Rokkaan, joka on sivuhenkilö, eräänlaisen myyttisen vanhan viisaan arkkityyppi. Rokka on ihannoitu, mutta myös ylivoimaisuudessaan Hietasta vaikeampi samaistuttava.

Itsekin miellän Tuntemattoman päähenkilöiksi Koskelan ja Hietasen. Hietanen kuvastaa kaikkien niiden nuorten miesten kohtaloa, joilta jäi elämä elämättä. Koskela taas kuvastaa koko Suomea, silloin kun Koskela kuolee, kaik on mänt.

Kaikki muut hahmot ovat enemmän tai vähemmän sivuhahmoja. Rokka on nostettu päärooliin, koska se viehättää tietynlaisia nuoria miehiä ja on varmaan ohjaajan mielestä nykyaikana myyvempi maailmalla kuin melankolinen, vaitelias Koskela ja 'hyvän pojan' maineessa oleva Hietanen, nykyäänhän kaikkien pitää olla pahiksia.

Rokka on tosiaan ehkä hahmona sellainen joka "myy", mutta itse en ole koskaan oikein sen kummemmin jaksanut syttyä hänestä hahmona. Hän on liian ehjä ja jotenkin supersankarimainen kaikessa olemisessaan, ei sillä tavalla samaistuttava kuin jotkut muut. Sanoisin, että Lehto, Riitaoja ja vaikkapa Lahtinen ovat mielenkiintoisempia persoonia. Tietysti jos kirjaa lukee/elokuvaa katsoo lähinnä toiminnallisena seikkailuna, niin sittenhän se hahmo toimii hyvin. Mutta jos on yhtään kiinnostunut raaputtamaan sitä pintaa ja näkemään syvemmälle, alkaa muut hahmot ottaa sijaa paljon enemmän.

Niin, siellä oli oikeasti mm. näitä riitaojia aika paljon, joiden psyyke ei kestänyt sotaa tai joita ei olisi pitänyt rintamalle lähettää ollenkaan. Nykyään pidettäisiin itsestäänselvänä, että lähes jokainen reagoi ja oireilee jotenkin tuollaisista kokemuksista, mutta sodan aikana ja sen jälkeen heitä pidettiin enimmäkseen heikkoina ja epäonnistuneina yksilöinä. Kannattaa lukea Ville Kivimäen Murtuneet mielet, Tieto-Finlandia voittaja muutaman vuoden takaa.

No suurin osa tavallisista pulliaisista ei ole kuullutkaan tuollaisesta kirjasta, vaan pitävät Riitaojaa luuserina ja samaistuvat pienessä kännissä Rokkaan.

Luuseri (...eli sanotaan se nyt siis ihan  suomeksi: häviäjä)

siinä sodassa oli lopulta kuitenkin  koko tämäkin Saksan rinnalla taistellut valtio...

(voittajien puolella olisi Suomi voinut olla vain siinä tapauksessa, että Saksa olisi voittanut maailmansodan Euroopassa ja onni on vain siinä ,että se EI voittanut, vaan saatiin lopulta antautumaan ehdoitta ja sota Euroopassa päättyi.)

Pointti oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hietanen on yksi suosikeistani hyväsydämisenä, oikeudenmukaisena ja herkkyytensä huumorin ja positiivisuuden alle piilottavana veijarina. Hänen haavoittumisensa ja loppuhetkensä ovat riipaisevimpia kohtauksia tuossa😭😭😭 Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun näen Hirviniemen vakavassa roolissa ja sehän toimii.

Minusta Hirviniemi oli enimmäkseen tahattoman koominen, jopa haavoituttuaan. Sen sijaan Heikki Savolaisen Hietanen palavassa ambulanssissa on piirtynyt verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi. Lapsuuden trauma!

Hietasen rooliin on aina otettu koomikko. Heikki Savolaisen leffaroolit olivat aina koomisia, PP Petelius on tehnyt kaikkea, mutta on tunnetuin koomikkona, Hirviniemi on myös profiloitunut koomikoksi. Ehkä ohjaajat ajattelevat, että koomikot osaavat ottaa oikein kiinni hahmon tragiikan - ja että  ei-komediallinen- näyttelijä saattaisi olla liian dramaattinen ja raskas.

Hietanen hahmona on vaikea, koska se on aluksi kepeä, 'harvinaisen surutoin', nuori mies,  joka on omasta mielestään kuolematon , huoleton, pinnallinenkin (ei ole paljon lehtiä tai kirjoja luettu, yleistiedot olemattomat), iloinen ja koko elämä edessä, ja hänellä on lähes kaikki vielä kokematta, kaikki. Elokuvan aikana hänen hahmonsa on muututtava mieleltään raskaammaksi, haavoittuvaksi, hän tajuaa vähitellen, että kaikki jää ehkä kokematta, hän ei ole kuolematon, hetkittäin näkyy epätoivoa (varsinkin turhautuminen Rahikaisen kaltaisiin vapaamatkustajiin), sitten tulee silmien menetys ( ei oo silmiä, joten ei käy poraaminen, minä olen harvinaisen suruton poika) ja sitten tunnollisuutensa takia kuolee, kun ei suojaudu vaan yrittää auttaa muita.

Totta. Itse olen aina mieltänyt Hietasen Tuntemattoman sotilaan "päähenkilöksi" (monet taas mieltävät Koskelan), koska hänessä tiivistyy se silloisen nuoren polven tragedia ja hänen hahmokehityksensä mukailee myös jatkosodan "draamakaarta" optimistisesta ja reippaasta masentavaan, lähes irvokkaaseen loppuun. Sydämellisyys ja kunnollisuus myös voittavat lukijan/katsojan puolelleen. Siksi minusta oli outo (typerä) valinta keskittyä uudessa versiossa ensisijaisesti Rokkaan, joka on sivuhenkilö, eräänlaisen myyttisen vanhan viisaan arkkityyppi. Rokka on ihannoitu, mutta myös ylivoimaisuudessaan Hietasta vaikeampi samaistuttava.

Itsekin miellän Tuntemattoman päähenkilöiksi Koskelan ja Hietasen. Hietanen kuvastaa kaikkien niiden nuorten miesten kohtaloa, joilta jäi elämä elämättä. Koskela taas kuvastaa koko Suomea, silloin kun Koskela kuolee, kaik on mänt.

Kaikki muut hahmot ovat enemmän tai vähemmän sivuhahmoja. Rokka on nostettu päärooliin, koska se viehättää tietynlaisia nuoria miehiä ja on varmaan ohjaajan mielestä nykyaikana myyvempi maailmalla kuin melankolinen, vaitelias Koskela ja 'hyvän pojan' maineessa oleva Hietanen, nykyäänhän kaikkien pitää olla pahiksia.

Rokka on tosiaan ehkä hahmona sellainen joka "myy", mutta itse en ole koskaan oikein sen kummemmin jaksanut syttyä hänestä hahmona. Hän on liian ehjä ja jotenkin supersankarimainen kaikessa olemisessaan, ei sillä tavalla samaistuttava kuin jotkut muut. Sanoisin, että Lehto, Riitaoja ja vaikkapa Lahtinen ovat mielenkiintoisempia persoonia. Tietysti jos kirjaa lukee/elokuvaa katsoo lähinnä toiminnallisena seikkailuna, niin sittenhän se hahmo toimii hyvin. Mutta jos on yhtään kiinnostunut raaputtamaan sitä pintaa ja näkemään syvemmälle, alkaa muut hahmot ottaa sijaa paljon enemmän.

Niin, siellä oli oikeasti mm. näitä riitaojia aika paljon, joiden psyyke ei kestänyt sotaa tai joita ei olisi pitänyt rintamalle lähettää ollenkaan. Nykyään pidettäisiin itsestäänselvänä, että lähes jokainen reagoi ja oireilee jotenkin tuollaisista kokemuksista, mutta sodan aikana ja sen jälkeen heitä pidettiin enimmäkseen heikkoina ja epäonnistuneina yksilöinä. Kannattaa lukea Ville Kivimäen Murtuneet mielet, Tieto-Finlandia voittaja muutaman vuoden takaa.

No suurin osa tavallisista pulliaisista ei ole kuullutkaan tuollaisesta kirjasta, vaan pitävät Riitaojaa luuserina ja samaistuvat pienessä kännissä Rokkaan.

Siitä huolimatta, että aika harva varmasti olisi mikään "Rokka" joutuessaan rintamalle...

Ja yllättävän moni olisi "Riitaoja".

Onpa hienoja analyyseja mm. Hietasen kohtalosta ja siitä, mitä se symboloi. Miellyttävän ja hyväsydämisen Hietasen kuolema sokeutumisineen oli kaikkein karmein , eikä se varmaankaan ollut kirjassa sattumaa. Väinö Linna halusi "tappaa" Hietasen brutaalisti, jotta sodan karmeus ja seuraukset vaikuttaisivat syvästi myös lukijan tunteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hietanen on yksi suosikeistani hyväsydämisenä, oikeudenmukaisena ja herkkyytensä huumorin ja positiivisuuden alle piilottavana veijarina. Hänen haavoittumisensa ja loppuhetkensä ovat riipaisevimpia kohtauksia tuossa😭😭😭 Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun näen Hirviniemen vakavassa roolissa ja sehän toimii.

Minusta Hirviniemi oli enimmäkseen tahattoman koominen, jopa haavoituttuaan. Sen sijaan Heikki Savolaisen Hietanen palavassa ambulanssissa on piirtynyt verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi. Lapsuuden trauma!

Hietasen rooliin on aina otettu koomikko. Heikki Savolaisen leffaroolit olivat aina koomisia, PP Petelius on tehnyt kaikkea, mutta on tunnetuin koomikkona, Hirviniemi on myös profiloitunut koomikoksi. Ehkä ohjaajat ajattelevat, että koomikot osaavat ottaa oikein kiinni hahmon tragiikan - ja että  ei-komediallinen- näyttelijä saattaisi olla liian dramaattinen ja raskas.

Hietanen hahmona on vaikea, koska se on aluksi kepeä, 'harvinaisen surutoin', nuori mies,  joka on omasta mielestään kuolematon , huoleton, pinnallinenkin (ei ole paljon lehtiä tai kirjoja luettu, yleistiedot olemattomat), iloinen ja koko elämä edessä, ja hänellä on lähes kaikki vielä kokematta, kaikki. Elokuvan aikana hänen hahmonsa on muututtava mieleltään raskaammaksi, haavoittuvaksi, hän tajuaa vähitellen, että kaikki jää ehkä kokematta, hän ei ole kuolematon, hetkittäin näkyy epätoivoa (varsinkin turhautuminen Rahikaisen kaltaisiin vapaamatkustajiin), sitten tulee silmien menetys ( ei oo silmiä, joten ei käy poraaminen, minä olen harvinaisen suruton poika) ja sitten tunnollisuutensa takia kuolee, kun ei suojaudu vaan yrittää auttaa muita.

Totta. Itse olen aina mieltänyt Hietasen Tuntemattoman sotilaan "päähenkilöksi" (monet taas mieltävät Koskelan), koska hänessä tiivistyy se silloisen nuoren polven tragedia ja hänen hahmokehityksensä mukailee myös jatkosodan "draamakaarta" optimistisesta ja reippaasta masentavaan, lähes irvokkaaseen loppuun. Sydämellisyys ja kunnollisuus myös voittavat lukijan/katsojan puolelleen. Siksi minusta oli outo (typerä) valinta keskittyä uudessa versiossa ensisijaisesti Rokkaan, joka on sivuhenkilö, eräänlaisen myyttisen vanhan viisaan arkkityyppi. Rokka on ihannoitu, mutta myös ylivoimaisuudessaan Hietasta vaikeampi samaistuttava.

Itsekin miellän Tuntemattoman päähenkilöiksi Koskelan ja Hietasen. Hietanen kuvastaa kaikkien niiden nuorten miesten kohtaloa, joilta jäi elämä elämättä. Koskela taas kuvastaa koko Suomea, silloin kun Koskela kuolee, kaik on mänt.

Kaikki muut hahmot ovat enemmän tai vähemmän sivuhahmoja. Rokka on nostettu päärooliin, koska se viehättää tietynlaisia nuoria miehiä ja on varmaan ohjaajan mielestä nykyaikana myyvempi maailmalla kuin melankolinen, vaitelias Koskela ja 'hyvän pojan' maineessa oleva Hietanen, nykyäänhän kaikkien pitää olla pahiksia.

Rokka on tosiaan ehkä hahmona sellainen joka "myy", mutta itse en ole koskaan oikein sen kummemmin jaksanut syttyä hänestä hahmona. Hän on liian ehjä ja jotenkin supersankarimainen kaikessa olemisessaan, ei sillä tavalla samaistuttava kuin jotkut muut. Sanoisin, että Lehto, Riitaoja ja vaikkapa Lahtinen ovat mielenkiintoisempia persoonia. Tietysti jos kirjaa lukee/elokuvaa katsoo lähinnä toiminnallisena seikkailuna, niin sittenhän se hahmo toimii hyvin. Mutta jos on yhtään kiinnostunut raaputtamaan sitä pintaa ja näkemään syvemmälle, alkaa muut hahmot ottaa sijaa paljon enemmän.

Niin, siellä oli oikeasti mm. näitä riitaojia aika paljon, joiden psyyke ei kestänyt sotaa tai joita ei olisi pitänyt rintamalle lähettää ollenkaan. Nykyään pidettäisiin itsestäänselvänä, että lähes jokainen reagoi ja oireilee jotenkin tuollaisista kokemuksista, mutta sodan aikana ja sen jälkeen heitä pidettiin enimmäkseen heikkoina ja epäonnistuneina yksilöinä. Kannattaa lukea Ville Kivimäen Murtuneet mielet, Tieto-Finlandia voittaja muutaman vuoden takaa.

No suurin osa tavallisista pulliaisista ei ole kuullutkaan tuollaisesta kirjasta, vaan pitävät Riitaojaa luuserina ja samaistuvat pienessä kännissä Rokkaan.

Luuseri (...eli sanotaan se nyt siis ihan  suomeksi: häviäjä)

siinä sodassa oli lopulta kuitenkin  koko tämäkin Saksan rinnalla taistellut valtio...

(voittajien puolella olisi Suomi voinut olla vain siinä tapauksessa, että Saksa olisi voittanut maailmansodan Euroopassa ja onni on vain siinä ,että se EI voittanut, vaan saatiin lopulta antautumaan ehdoitta ja sota Euroopassa päättyi.)

Pointti oli?

Totuus siitä koko  sodasta.

Vierailija kirjoitti:

Kariluoto oli paras Johannes Holopaisen näyttelemänä. Hietanen ja Rokka myös. Tässä Louhimiehen tuntemattomassa vilisi paljon asia- ja historiavirheitä ja lapsen (nuoren tytön) hyväksikäyttö kasarmilla  oli kuvottavaa samoin yleinen juominkien pitäminen. Suomen armeija oli kurillinen ja siellä vallitsi kuri, järjestys ja moraali. Elokuvassa monilla hahmoilla oli nykyihmisen manöövereitä mitä siihen aikaan kun kirja julkaistiin ei ollut kirjoitettu. Ohjaaja oli ottanut omia vapauksiaan mikä ei antanut totuudenmukaista kuvaa. Edvin Laineen tuntemattoman voittanutta ei ole, se oli totuudenmukainen ja aito. Sellainen mitä nykyihmiset eivät osaa enää tehdä ja kuka ei ole sotahistoriaa lukenut ei voikaan tietää. Esim. Lehto sanoi itse lähtevänsä viemään venäläistä vankia, jota ampui selkään. Alempi sotamies ei lähde viemään vankia ilman erillistä määräystä ja vangin selkään ampumisesta olisi tullut  jälkiseuraukset, tässä vain olankohautukset asialle.

Itse wanha, kaikennähnyt veteraaniko se siellä?

Mitenköhän Lahtinen kommunismiin ja pessimismiin taipuvaisena olisi reagoinut asemasodan puuduttavaan odottamiseen ja turhautumiseen? Veikkaan, että olisi joutunut ongelmiin. Kenties itsensä Lammion komentokorsuun haukuttavaksi/suota kuokkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän Lahtinen kommunismiin ja pessimismiin taipuvaisena olisi reagoinut asemasodan puuduttavaan odottamiseen ja turhautumiseen? Veikkaan, että olisi joutunut ongelmiin. Kenties itsensä Lammion komentokorsuun haukuttavaksi/suota kuokkimaan.

Ehkä Linna tappoi hahmon ajoissa juuri siksi, että Lahtinen oli jo sanonut sanottavansa, eikä hahmo olisi enää ollut sympaattinen asemasotavaiheessa. Olisi varmaan pitänyt pitkiä saarnoja ja luentoja, joita kukaan ei olisi enää jaksanut kuunnella :D

Vierailija kirjoitti:

Koskela, luotettava, rohkea, miehiään ajatteleva, ymmärtävä, ei mikään nipottaja, hyvä mies. Tuollainen mies kun olisi aviomiehenä.

Oma mieheni on sotilas, ja äitini sanoi kerran, että miehessäni ja Koskelassa on jotenkin paljon samaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Louhimiehen elokuvan huonoin roolisuoritus on mielestäni Janne Virtasella. Keinot loppuivat hänellä alkuunsa, meni pelkäksi perrrrkeleen huutamiseksi.

Juu, todella ällö hahmo, en tykkää muutenkaan tosta näyttelijästä.

Ois näytetty vaan kunnolla miten suolet lensi ja naama murskaantui, kun jäi tankin alle.

Oli niin ääliömäinen kukko, että olisin oikein nauttinut.

Turha hahmo joka ilmesty vaan jostain kiekumaan siihen kuin mikäkin adolf.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskela on ihan tossu. Ei mitään auktoriteettiä, minä oon vaan yksi jätkistä. Ei se minulle kuulu jos joku ampuu sotavankeja, mitä se minulle kuuluu jos joku poistuu luvatta. Kaikki ikävät jutut saa joku toinen tehdä.

Juuri näin! En ole uusinta Tuntematonta nähnyt, mutta kirjassa kuvataan, kuinka vastenmielistä hänelle on puuttua mihinkään asiaan tai edes antaa käskyjä. Ja kännissä alkaa rähistä. Koskelan ihannointi on merkki siitä, mikä kaikki on suomalaisessa johtamiskulttuurissa pielessä.

Koskela johtaa konekiväärijoukkuetta, eikä mitään suuryritystä tai divisioonaa.

En-mää-oikein-jaksas-Koskela johti loppupuolella pataljoonaa, tai sen rippeitä, kun jäi Sarastien kaatumisen jälkeen ylimmäksi upseeriksi murtokohdan sisäpuolella. Määrävahvuisessa pataljoonassa on noin 1000 miestä, eli aika iso pumppu, vaikka Koskella toki oli vain pieni osa siitä.

Ja heitätti konekiväärit lampeen ja kiersi vihollista karkuun. Onneksi Lammio viimein tuli ja otti pataljoonan haltuunsa. Heti nousi taisteluhenki!

Taisteluhenkeä ei tarvittu siinä kohdassa enää mihinkään. Pelihän oli menetetty. Jaa, kylmää rautaa olisi pitänyt uupuneitten äijien mieluummin kanniskella kuin haavoittuneita? Ihan v*tun sama, missä ne konekiväärit siinä vaiheessa makaavat.

Niinpä, Koskela oli järkevä mies, samaa en sanoisi turhaan tärkeilevästä Lammiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en ymmärrä hietasen suosiota, minua on joka elokuvassa ällöttänyt hietasen hahmo, se turun murre vielä sen pönttöpäisyyden päälle. toki ihan mukava ja herkkäkin mies oli, en sillä. :D

Turun murre oli vaan hauskaa ja plussaa sille Hietasen hahmolle.

Tampereen murretta ei tainnut olla kellään. (Koskela ja Lehto olisivat voineet puhua hämäläisittäin, mutta jostain syystä puhuivat kirjakieltä)

No joo, ihan kiva että oli eri murteita, mutta jotenkin vaan en saa siitä hahmosta mieluistani. :)

Se Lehto ei tainnut puhua oikein mitään, oli mystinen ja juro mies. Ajattelin kokoaika, että millonhan tekee murhan tms, ampuihan se sitten ainakin sitä vankia selkään. Mutta ei siitä saanu selvää, oliko hyvis vai tahtoiko kaikille pahaa. 

Itse olen kanssa hiljanen tyyppi, ja päässäni liikkuu katalia ajatuksia, ehkä siksi. Hiljaset on vaarallisimpia.

Kirjassa kerrotaan, että Lehto oli lapsesta saakka elänyt omillaan ja ollut pula-aikana Tampereella "kulkukoirana", oli siis katulapsi tai laitoskasvatti. Siksi hän kirjailijan mukaan vihasi ihmisiä, kaikkea heikkoutta eikä sietänyt ketään lähellään. Hänessä oli kuitenkin eräitä piirteitä, joita esimerkiksi kapteeni Kaarna arvosti. Kirjan alussa Lehto myöhästyy pari viikkoa lomalta ja vastaa vihaiselle Kaarnalle, että "ei huvittanut tulla aikaisemmin". Kaarna vaistoaa tämän asenteen ja kysyy, että onko sinulla pokkaa asettua lauman tahtoa vastaan vaikka se johtaisi siihen, että lauma ei sinua enää suojele. Lehto vastaa että on ja Kaarna uskoo sen. Tämä muuttaa Kaarnan asenteen, koska hän tietää että sellainen tahto ja kovuus on oikein käytettynä erittäin arvokasta. Rangaistuksen sijaan hän päästääkin Lehdon menemään, mutta antaa tälle tehtäviä, jotka Lehto hoitaa viimeisen päälle pikkutarkasti ja huolellisesti. Kapina Lehdon mielessä hälvenee ja hän sopeutuu armeijaan, alkaapa kunnioittaa Kaarnaakin. 

Hän oli porukan kovin luonne, ehkä tosiaan psykopaatti, mutta luotettava ryhmänjohtaja. Hän tappoi parikin vankia ja oli raaka Riitaojaa kohtaan, mutta silti hän pysyi kasassa "sekoamatta" Oman ryhmän miehet eivät erityisemmin pitäneet hänestä, mutta tämän kovuus sai heidät luottamaan häneen. Lehdon loppu on kirjan hienoimpia lukuja ja hän ampuu itsensä pahasti haavoittuneena ilman pelkoa tai anelua. Hieno ja moniulotteinen hahmo, lukekaa mieluummin kirjasta kuin leffasta.

Hyvä teksti. Kirjassa Lehto on tosiaan kiinnostava hahmo. Åke Lindman mielestäni onnistuu saamaan hahmoon sen sekoituksen kovuutta, ylpeyttä ja jollain kummalla tavalla rautaista selkärankaa. Louhimiehen ja muistaakseni myös Mollen versiossa Lehto harmikseni tulkitaan sekopääksi ja inhottavaksi isoksi lapseksi, joka ei missään nimessä soveltuisi ryhmänjohtajaksi.

Minusta taas Äke ei ollut niin sopiva siihen rooliin kuin tämän uuden elokuvan näyttelijä.

Muuten kyllä pidän enemmän Laineen elokuvasta. Mutta tässä uusimmassa elokuvassa tosta Lehdosta huokuu oikeesti semmonen vaara, Äkestä ei huokunut kuin suomenruotsalaisuus, ravut ja snapsit, ehken vain pitänyt sen naamasta. Tällä oli täydellinen naama tähän Lehdon rooliin, tällä uudella.

Kirjaa en ole koskaan lukenut.

Rokka ehdottomasti!

My name is Pokka, Hannele Pokka!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Louhimiehen elokuvan huonoin roolisuoritus on mielestäni Janne Virtasella. Keinot loppuivat hänellä alkuunsa, meni pelkäksi perrrrkeleen huutamiseksi.

Juu, todella ällö hahmo, en tykkää muutenkaan tosta näyttelijästä.

Ois näytetty vaan kunnolla miten suolet lensi ja naama murskaantui, kun jäi tankin alle.

Oli niin ääliömäinen kukko, että olisin oikein nauttinut.

Turha hahmo joka ilmesty vaan jostain kiekumaan siihen kuin mikäkin adolf.

No semmoinen sekopäähän se Karjula oli kirjassakin, perkelettä huusi ja vaati mahdottomia. Kirjassa jalka luiskahtaa irti kun tankki sen ampuu, mutta ei kuole, vaikka lähellä on. Mitään armoa Karjula ei muuten anele siinäkään tilanteessa, vaan raivoaa ja vaatii tuomaan itselleen konepistoolin. Louhimiehen leffassahan mies alkaa pillittää ennen kuin jää tankin alle, mutta kirjassa on täyttä terästä oleva psykopaatti.

kyllä se rokka on