Lempihahmo tuntemattomasta sotilaasta

Joku taisi aikaisemmin kirjoittaa, että Koskela oli laiska, hän ei halunnut ottaa vastuuta mistään eikä antaa miehille vastenmielisiä käskyjä. Hän oli alaisten mielistelijä. Tämä johtunee siitä, että hän ei punataustansa vuoksi tuntenut yhteenkuuluvuutta muihin upseereihin, joista ainakin Lammio ja Kariluoto olivat herraspoikia. Toisaalta hän ei asemansa vuoksi oikein samaistunut miehistöön ja aliupseereihinkaan.

Mielestäni Koskelan ylistäminen hyvänä johtajana on saanut naurettavia piirteitä, hän ei ollut hyvä johtaja. On tietenkin syytä muistaa, että henkilöt ovat romaanihenkilöitä ja samat johtaja-asetelmat on ollut useissa sotakirjoissa ennen ja jälkeen. Kenen johtajaan herravihaisessa Suomessa olisi voinut samaistua kuin maalaistaustaiseen punapäällikön poikaan? Kariluoto oli märkäkorvainen herraspoika ja Lammio ammattiupseeri. Kaarna puolestaan oli kaiken nähnyt ja kokenut sotavanhus, joten hänet saattoi tappaakin alussa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vielä kirjoittaa omat ajatukseni Lehdosta ja Riitaojasta. Olen vain tämän kyseisen sarjan katsonut ja kirjasta en paljon muista enää joten voin olla väärässä kyllä. Itselle tuli  vaan tämän sarjan perusteella mieleen, että Lehto kuitenkin jotenkin yritti auttaa Riitaojaa. Ehkä hän ajatteli, että se "huutaminen" jotenkin rohkaisi ja minusta ei ollut kuitenkaan mikään hirveän ilkeä Riitaojalle kuitenkaan.  Antoihan omaa puuroaankin hänelle ja silloin yöllä sanoi, että voi kantaa tämän kivääriä. Tietysti muistan sen potkimisen, mutta näin senkin jotenkin sellaisena huolena, että nouse nyt ylös sieltä ja auttoi hän kuitenkin tämän pystyyn. Ja  silloin kun niiden eräiden ( oliko ollut Rahikainen, Hietanen, Lehto, Riitaoja, muita en muista)  piti lähteä sinne mikä  "tiedusteluretki" olikaan  niin tämä Lehto sanoi ettei ota Riitaojaa. Hänet piti sitten muistaakseni juuri Lammion käskystä ottaa mukaan. Jos Lehto ajatteli, että Riitaoja joutuu tietysti vaikeuksiin.

Sitten se loppu oli minusta todella mieleen jäävä, kun Riitaoja lähti pois ja sitten Lehtoon osui. Muut eivät kuitenkaan menneet katsomaan miten hänen kävi vaan Riitaoja oli osin sattumaltakin ainoa joka näki mitä oli tapahtunut ja huomasi ehkä, että Lehto oli vielä hengissä ja yritti hiljaa kutsua tätä. Siinä mielessä tämä oli hieno kohtaus, koska ne kaksi vähän kuin "riitapukaria" jakoivat tämän viimeisen hetken ja samalla sitten kuolivat myös yhdessä. Jäi jotenkin eniten tämä mieleen. Tietysti myönnän, ettei Lehto mikään symppis ollut ja toki muistan sen vangin ampumisen kyllä. Voi olla, että minulla väärä käsitys silti tästä, mutta jotenkin en täysin tuomitse Lehtoa kuitenkaan. Minusta sarjassa oli monta paljon ikävämpää tyyppiä ja teloituttihan Sarasvuokin omia miehiään.

No tämä on yksi esimerkki Louhimiehen omasta tulkinnasta - ja minun mielestäni se  menee kaikkein eniten metsään. Lehto on erittäin ankeista oloista lähtöisin oleva, toisten hyväntahtoisuuden takia hengissä ylipäätään oleva katujen kasvatti, joka kerran elämässään tuntee, että häntä tarvitaan johonkin, hän voi olla jossakin hyvä. Linna on laittanut Lehdolle kirjaan kaksi peilikuvaa - Riitaoja ja Lammio - joita kumpaakaan hän ei siedä silmissä. Miksi? Koska Lehto vihaa heikkoutta ja pelkoa itsessään ja muissa, hän ei siedä Riitaojaa, joka ei osaa/kykene/pysty peittämään pelkoaan (umpiuskovaisen perheen herkkä poika on todella väärässä paikassa), Lehto yksiselitteisesti vihaa Riitaojaa. Samoin hän vihaa Lammiota, mutta vastakkaisesta syystä, Lammio on yhtä tyly kuin Lehto, mutta hän ei pelkää. Kaikkein parhaiten Lehtoa on käsitelty Mollbergin versiosta, se on eheä psykologinen kuva Lehdon -kaltaisesta tyypistä. 

Lehto ei kunnioita kuin vähän Koskelaa, ehkä myös Kaarnaa hieman. Molemmat ovat Lehtoa vanhempia miehiä, ja varsinkaan Koskela ei ole kilpailuhenkinen, hän ei lähde kenenkään kanssa vallasta kilpasille (Kariluoto, Rokka tmv), pitkälti koska hänen ei tarvitse, hänellä on sitä luonnon täysosumaa johtajana, toisekseen hänen luonteensa on sellainen, että tehdään se mikä on tarpeen, muu on toissijaista (asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat).

Sitten olen ehkä väärässä ja sain Lehdosta liian hyvän kuvan.  Toisaalta itselle oli silti varmaan yksi ikävämmistä hetkistä kun hän haavoittui ja sitten ampui itsensä. Toiset eivät ainakaan näissä uudemmissa versioissa menneet katsomaan miten hänen kävi. Ja Hietanen oli ainoa joka vähän paheksui sitä, että miten muka kuollut mies voi ampua itseään eli arvasi sen , että Lehto oli vielä hengissä ollut kun hänet sinne jätettiin. Olisin silti mielelläni vielä seurannut Lehtoa pidempään. Pitää varmaan tutustua tähän "henkilöön" paremmin niin saan paremman kuvan mitä tapahtui muissa elokuvissa.  Minusta Lehto on silti jollakin tavalla sympaattinen. Kaikesta huolimatta. Jos esim vertaa siihen Karjulaan. Itse en vaan siedä Lammiota, koska hän on minusta niinkuin joku pahanilmanlintu, joka vie muilta kaiken vähäisenkin hauskuuden ja Sarastiekin ärsyttää. Välillä olen miettinyt, että ketä henkilöä minä muistuttaisin. Ehkä Lahtinen on vähän sellainen ja voin kuvitella kuinka itse olisin pitänyt esitelmää ihmisen synnystä. Tai sitten olisin ollut Määttä. 

Korpela. On se nimi siellä, s**tana!

Soiko Mollbergin versiossa Finlandia?

Vierailija kirjoitti:

Lopputekstit ja kaikki ne 364 päivää, kun ei ole itsenäisyyspäivä ja tuo tekele ei tule televisiosta.

Laineen versiossa ei muistaakseni ole lopputekstejä lainkaan, vain SF-mutteri. Kuten tuon ajan suomalaisissa elokuvissa muutenkaan.

B.... ..stä ne johtajat paitsi Koskela.

Vesalan tissit.

Lotta Kotilainen. Kunnon kone.

Jorma. Jorman konekivääri meni lukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Soiko Mollbergin versiossa Finlandia?

Mollbergin versiossa ei tainnut soida minkäänlaista taustamusiikkia ollenkaan.

Harmi, että elokuvassa oli aivan turhia ja hölmöjä liekkitehosteita laitettu paikkoihin, jossa liekkejä ei todellakaan ole (kranaattikeskitykseen ym.) Muuten leffa ylsi hienoon realismiin, mutta sen rikkoi juuri tuollaiset tietämättömyysvirheet. Mollen leffasta siis edelleen puhe. Laineen elokuva on mielestäni hieno ja huomattava teos, vaikka on tietenkin aikansa tuote, eikä edes 50-luvun tapaan pyri sellaiseen raakaan, tyylittelemättömään realismiin. Uusi taas oli tehosteiltaan onnistunut, mutta tunnelmaltaan ja muulta uskottavuudeltaan taas mielestäni epäonnistunut. Voi olla, että itselleni vaikuttaa myös se, että se on kuvattu digitaalisella kameralla. En ole koskaan päässyt niiden estetiikkaan sisälle, mielestäni kaikki digielokuvat näyttävän järjestään tietokonepeleiltä, vaikka cgi-grafiikkaa ei olisikaan käytetty.

T. vanhan liiton elokuvafani.

Rokka oli kyllä mun mielestä ihan uskomaton hahamo! Hän oli kuin miesversio minusta! En ole muita tuntemattomia nähnyt, mutta tuon Louhimiehen voisin katsoa uudelleenkin!! Tietysti olisi mukava nähdä myös muut. 

Itse pidin kuitenkin tästä uudestakin versioista. Ehkä oli hyvä päivittää, että nuoretkin katsoisivat. Omassa koulussa oli aikoinaan hyvin huonoa historian tuntemusta ja monille se oli kaikista tylsin aine. Itselle  puolestaan ainainen kiinnostuksen kohde. Nuori olen silti minäkin, mutta tiedän varmaan asioista ehkä vähän enemmän kuin muut samanikäiset ja ainakin ne kiinnostavat.

Paula Vesala. Hän oli ehdottomasti kaunein noista näyttelijöistä ollessaan alasti.

Riitaoja. Hän on realistinen tulevaisuudenkuvaus tämän päivän pillittäjämiehistä.

Lehdon suhtautuminen Riitaojaan oli peiteltyä homoseksuaalista himoa. Tuossa ajassa ja vieläpä sotatilassa Lehto kuitenkin joutui koko ajan torjumaan omat eroottiset ajatuksensa Riitaojasta. Riitaojahan oli Lehdon täydellinen vastakohta, pehmeä ja jopa feminiinen. Tukahdutettu eroottinen lataus noissa oloissa purkautuikin sitten vihamielisyytenä Riitaojaa kohtaan ja jopa käsiksi käymisenä, joka sekin kenties toi kuitenkin Lehdolle eroottista mielihyvää. Saihan hän siinä koskea ihastuksensa kohdetta.

Hauhia - hän on niin aito miehenalku!

Mitä mieltä Mäkilästä?

Vierailija kirjoitti:

Lehdon suhtautuminen Riitaojaan oli peiteltyä homoseksuaalista himoa. Tuossa ajassa ja vieläpä sotatilassa Lehto kuitenkin joutui koko ajan torjumaan omat eroottiset ajatuksensa Riitaojasta. Riitaojahan oli Lehdon täydellinen vastakohta, pehmeä ja jopa feminiinen. Tukahdutettu eroottinen lataus noissa oloissa purkautuikin sitten vihamielisyytenä Riitaojaa kohtaan ja jopa käsiksi käymisenä, joka sekin kenties toi kuitenkin Lehdolle eroottista mielihyvää. Saihan hän siinä koskea ihastuksensa kohdetta.

Kieltämättä itselle tuli heti sama ajatus ja sen takia en toisaalta edes tuominnut Lehtoa miksikään psykopaatiksi. Hän kuitenkin tässä uudessa versioissa jotenkin huolehtikin Riitaojasta ja kyllä hän siis jotakin tunteita pystyi kuitenkin tuntemaan. Ehkä yritti omalla karkealla tavallaan kannustaa Riitaojaa ja oma lapsuus tuli mieleen, kun hänestä ei huolehtinut kukaan. Tämä sarja vielä jotenkin lisäsi näitä ajatuksia, kun Riitaoja vielä kutsui Lehtoa tämän ollessa haavoittunut. Ja miksi Riitaoja toisaalta hakeutui myös tämän läheisyyteen esim istui syödessä ihan tämän vieressä, marssi tämän perässä jne jos olisi kuitenkaan pelännyt Lehtoa? Jos tämä kuitenkin tuo jotakin turvaa Riitaojalle. Itse olisin jotenkin tahtonut, että edelle mainutut henkilöt olisi pysyneet pidempäänkin mukana sarjassa. Voin olla ihan väärässä, mutta omat ajatukset tällaiset. En vaan näe Lehtoa ( ainakaan tätä uutta) mitenkään niin pahana kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Lehdon suhtautuminen Riitaojaan oli peiteltyä homoseksuaalista himoa. Tuossa ajassa ja vieläpä sotatilassa Lehto kuitenkin joutui koko ajan torjumaan omat eroottiset ajatuksensa Riitaojasta. Riitaojahan oli Lehdon täydellinen vastakohta, pehmeä ja jopa feminiinen. Tukahdutettu eroottinen lataus noissa oloissa purkautuikin sitten vihamielisyytenä Riitaojaa kohtaan ja jopa käsiksi käymisenä, joka sekin kenties toi kuitenkin Lehdolle eroottista mielihyvää. Saihan hän siinä koskea ihastuksensa kohdetta.

Juurikin näin. Lehto oli pakotettu tuon ajan miesihanteeseen, joka oli karski ja tunteetonkin. Ja koska hän kuitenkin oli homoseksuaali, hän kävi alituista sisäistä kamppailua tuon ihanneodotteen ja oman homoseksuaalisuutensa kanssa. Tämä jatkuva sisäinen risitiriita sitten purkautui ulospäin vihamielisyytenä ja inhorealistisena suhtautumisena asioihin. Tässä ajassa ja paikassa Lehto ja Riitaoja olisivat onnellinen ja tasapainoinen miespari.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä Mäkilästä?

Ei osannut puhua Pohjanmaan murretta yhtään.