Lempihahmo tuntemattomasta sotilaasta

Hietasen venäläinen naisystävä. On niin järkyttävän hyvännäköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä uudesta Tuntemattomasta puuttui jotenkin sellainen sielu ja tunne, itse en ainakaan saanut sellaista sidettä kehenkään hahmoista, että olisin hirveästi jäänyt kaipaamaan, tai ollut huolissaan tai surullinen näiden kohtaloista. Lähes jokaisen hahmon kohdalla tuli tunne, että tässä joku nyt näyttelee tuota hahmoa, hahmot eivät ns. heränneet henkiin minun silmissäni ja osa hahmoista oli vieläpä täysin hukkaan heitettyjä tilaisuuksia.

Joku Määttäkin, vaikka suht vähän sai toki ruutuaikaa, ei jättänyt minkäänlaista jälkeä omasta persoonastaan, vaikutti lähinnä oudolta tuijottelijalta, ei aidolta hahmolta. Tuntui että moni näyttelijöistä tulkitsi rooleja siten, miten ajattelivat että kyseisen hahmon kuuluu näyttää, olla ja toimia, mutta unohtivat tuoda osan omasta persoonastaan mukaan hahmoon, mikä olisi tehnyt hahmosta uskottavamman ja aidomman, eli herättänyt henkiin. Nyt moni roolisuoritus taantui lähinnä hahmon huonoksi imitaatioksi. Osa hahmoista pilattiin jo ihan käsikirjoituksessa, kuten esim Rahikainen. Mitä hyvää elokuvalle toi se, että Rahikaisesta tehtiin tuollainen sairas paska? Ihan sama vaikka jostain Sotaromaanista voi rivien välistä sellaista päätelläkin, mutta elokuvan katsojien kannalta olisi ollut paljon parempi tehdä siitä sympaattisempi, sellainen vekkuli ja kiero kauppamies, mikä se myös oli.

Yksi mikä myös ärsytti loppua kohden oli se, kuinka selvästä siinä matkittiin sekä Veteen piirrettyä viivaa niillä hyönteis/jänis ym. luonnon kauneus vs sodan raakuus-kuvailuilla, että Gladiaattoria niillä viljapeltounelmoinneilla, jossa Vesala ojentaa kättään miehelleen, että tule kotiin tai Hietanen käppäili ilman silmiä Koskelan unessa. Niiden tarkoitus oli varmaan olla todella tunteellisia ja herkkiä kohtia, minä tunsin lähinnä myötähäpeää ja ärsyyntymistä.

Harmittaa, koska kuvaus, efektit, vaatetus ja kuvauspaikat oli hienon näköisiä, sisältö ja toteutus ei vain yltänyt samalle tasolle.

Aivan omat tuntemukseni sanasta sanaan. Fokus oli Louhimieheltä täysin hukassa, mitään raikasta tai kiinnostavaa ei vanhaan mutta vahvaan tarinaan oltu saatu. Kaikki alkuperäisteoksen vetoavat elementit loistivat poissaoloaan (sydämeenkäyvät hahmot, huumori, dramatisoimaton realismi, sodan tiukka kritiikki) ja tilalla oli jotenkin muovisen ja imelän oloinen Hollywood-apinointi. Juurikin ne ötökät ja viljapellot oli niin 2000-luvun alun juttu, mitä ihmettä niiden oli tarkoitus tuoda Tuntemattomaan sotilaaseen vuonna 2017?

Vaikka taistelukohtaukset oli sinänsä ihan hienosti kuvattu ja koreografioitu, minullekin tuli koko ajan vaivaantunut olo, että katson kun aikuiset miehet leikkii metsässä sotasta ja esittää että kyllä tässä ollaan konkareita. En uskonut hahmoihin enkä tilanteisiin hetkeäkään. Kaikki oli yhdentekevää pelleilyä, kuorrutettuna siirapunmakeaan, "eeppiseen" standardimusiikkiin.

Täydellinen mahalasku. Tulin lähinnä vihaiseksi siitä että tähän oltiin käytetty aikaa ja rahaa niin paljon.

Edvin Laineen versio on enimmäkseen perinteistä suomalaista sotilasfarssia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käsittänyt lopetusta ollenkaan. Kuvataan omituisesta vinkkelistä sankarihautoja, sitten joku ui alasti ja pam, lopputekstit?? Mitä, miksi?

Se oli Louhimiehen taiteellinen anti :D Itse taas en ymmärtänyt miksi tässäkin leffassa soi lopussa Finlandia. Laineen leffan lopetus, jossa hymni soi samalla kun kamera kuvaa sodan raunioittamia metsiä ja taloja ja juoksuhaudoista nousevia miehiä on yksi suomileffojen voimakkaimmista kohtauksista. Louhimies teki tästäkin vain vesitetyn apinoinnin.

Jäi täysin epäselväksi mikä oli ohjaajan oma visio. Miksi Louhimies halusi tehdä tämän paitsi siksi, että sille oli varma rahoitus? Mitä hän halusi sanoa tekemällä samasta kirjasta kolmannen elokuvan?

Voi turhuuden torit ja turut.

Elokuvasta tehdyn kirjan perusteella väittäisin tavoitteena olleen tehdä mahdollisimman näyttävä ja näkyvä "ohjaaja Louhivuori" -mainos kansainvälisille elokuvatuottajille. Selasin kirjan läpi, ja teoksen kirjoittanut heppu (joka oli Tuntemattoman toinen käsikirjoittaja) keskittyi miltei enemmän Louhimies-myyntipuheeseensa kuin itse elokuvan teon vaiheisiin.

Mikä itseasiassa selittääkin lopputulosta: visuaalisesti komea mainospätkä, jonka sisältö ja hahmot jäävät heikoiksi. "Harmi" vain, että metoon yhteydessä esiin tulleet asiat taisivat vesittää mainoksen tehoa.

Tämä itse asiassa selvensikin paljon. Kyseessä oli siis Louhimiehen ura- ja egoprojekti, ei mikään taiteellinen palo. Näkyi tosiaan lopputuloksessa. Vaikea kuvitella, että joitain Hollywood-tuottajia kiinnostaisi ohjaaja, jonka kuvallinen ilmaisu on pitkälle yli 10 vuotta aikaansa jäljessä (eikö ne Gladiaattorit ja Veteen piirretyt viivat ole ihan 2000-luvun alun leffoja?

Ja ihailet tuollaisia kommentteja antanutta Ehrnroothia?

"Kas, perkeleen oksat" :,D

Minusta Aimo Kulli oli hyvä hahmo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskelankin kuolema oli jotenkin yllättävä ja liiankin "vähäeleinen" puolestaan, kun kuitenkin oli yksi päähenkilöistä.

Ja sitten vielä se lottien kuvaus. Olisin halunnut edes pari tilannetta, joissa olisi oikeasti kuvattu heidänkin näkökulmastaan. Nyt muistan vaan pari kohtausta, joissa lotta kaataa kahvia ja yhden hetken sairaalateltan ulkopuolelta, mutta mitään kunnon kohtausta ei ollut.

Näistä olen samaa mieltä. Koskelan kuolema oli vähän sellainen "ai oho, nytkö se kuoli"

Vähän mahtipontisemman lopun olisi suonut, varsinkin kun vertaa moniin muihin elokuvan kaatumisiin.

Lotista tämä elokuva antaa suorastaan naurettavan kuvan. Louhimies saisi hävetä näitä naiskuvauksiaan, jos edes osaa.

Laine jätti lotat lähes kokonaan pois eikä Mollbergkaan antanut mairittelevaa kuvaa Lotta Kotilaisesta. Tässä hän oli kuitenkin ihminen, jolla oli ihanteita, jotka särkyivät. Te tulkitsette Louhimiehen naiskuvaa niiden tietojen pohjalta, joita hänestä nousi esille elokuvan jälkeen. Millainen oli Linnan antama kuva lotista?

Niinpä. Ensin itketään, että muutaman lauseen perusteella on ängetty Lyyti Rokka saunan lauteille lekottamaan, ja samaan hengenvetoon itketään ohutta naiskuvaa ja varsinkin lottien kohtelua. Kyllä siinä alkuperäisteoksessa eli Väinö Linnan tekstissä annettin lotille vielä jäätävämpää kuvaa. Ja ei ollut Linna ainoa, joka ei niin kauhean kauniisti lotista puhunut. Paljon, paljon pahempaan kuuli penskana humalaisilta vetskuilta eli veteraaneilta. Samoin vastapuolen kuolleiden naissotilaiden ruumiiden kohtelusta, huh huh. Mikähän ulvonta siitä alkaisi, jos se vähänkään realistisesti jokus uskallettaisiin näyttää? Onhan nytkin hyvin realistisesti esitetty Rahikainen joillekin ihan liikaa. Kun ei ne suomalaiset kaikki olleetkaan nuhteettomia, rehtejä, eivät edes velikultia.

John Rambo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskelankin kuolema oli jotenkin yllättävä ja liiankin "vähäeleinen" puolestaan, kun kuitenkin oli yksi päähenkilöistä.

Ja sitten vielä se lottien kuvaus. Olisin halunnut edes pari tilannetta, joissa olisi oikeasti kuvattu heidänkin näkökulmastaan. Nyt muistan vaan pari kohtausta, joissa lotta kaataa kahvia ja yhden hetken sairaalateltan ulkopuolelta, mutta mitään kunnon kohtausta ei ollut.

Näistä olen samaa mieltä. Koskelan kuolema oli vähän sellainen "ai oho, nytkö se kuoli"

Vähän mahtipontisemman lopun olisi suonut, varsinkin kun vertaa moniin muihin elokuvan kaatumisiin.

Lotista tämä elokuva antaa suorastaan naurettavan kuvan. Louhimies saisi hävetä näitä naiskuvauksiaan, jos edes osaa.

Laine jätti lotat lähes kokonaan pois eikä Mollbergkaan antanut mairittelevaa kuvaa Lotta Kotilaisesta. Tässä hän oli kuitenkin ihminen, jolla oli ihanteita, jotka särkyivät. Te tulkitsette Louhimiehen naiskuvaa niiden tietojen pohjalta, joita hänestä nousi esille elokuvan jälkeen. Millainen oli Linnan antama kuva lotista?

Niinpä. Ensin itketään, että muutaman lauseen perusteella on ängetty Lyyti Rokka saunan lauteille lekottamaan, ja samaan hengenvetoon itketään ohutta naiskuvaa ja varsinkin lottien kohtelua. Kyllä siinä alkuperäisteoksessa eli Väinö Linnan tekstissä annettin lotille vielä jäätävämpää kuvaa. Ja ei ollut Linna ainoa, joka ei niin kauhean kauniisti lotista puhunut. Paljon, paljon pahempaan kuuli penskana humalaisilta vetskuilta eli veteraaneilta. Samoin vastapuolen kuolleiden naissotilaiden ruumiiden kohtelusta, huh huh. Mikähän ulvonta siitä alkaisi, jos se vähänkään realistisesti jokus uskallettaisiin näyttää? Onhan nytkin hyvin realistisesti esitetty Rahikainen joillekin ihan liikaa. Kun ei ne suomalaiset kaikki olleetkaan nuhteettomia, rehtejä, eivät edes velikultia.

Rahikainen oli kauppamies, joka haistoi bisneksen. Ei sellaisella ole syytä olla lupsakka velikulta, kun tulee mahdollisuus tehdä tiliä nuorten venäläisnaisten suloilla. Ei vihollinen ole ihminen. Hyvistäkin tyypeissä voi olla pimeät puolensa.

Miksei Koskelalla ole vaimoa?

En ehtinyt lukea koko ketjua vielä, mutta joko tämä oli täällä?  HS:n Ilkka Malmberg tutki ja taustoitti aikoinaan Tuntemattoman henkilöitä ja kirjoitti heille myös jatkoa.  Miten Vanhala ja Määttä suhtautuivat vanhoina miehinä veteraanijuhliin jne.  

"Tuntemattomat sotilaat on toimittaja Ilkka Malmbergin Helsingin Sanomissa ja sen verkkosivuilla julkaistuihin kirjoituksiin perustuva, vuonna 2007 julkaistu kirja, jossa kirjoittaja esittelee ja taustoittaa Väinö Linnan romaanin Tuntematon sotilas (1954) henkilöhahmoja itse romaanin, tutkimuskirjallisuuden ja asiantuntijahaastattelujen perusteella. Esittelyn kirjassa saavat romaanin henkilöhahmoista Kaarna, Kariluoto, Riitaoja, Määttä, Lammio, Lehto, Rahikainen, Vanhala, Lahtinen, Koskela, Honkajoki, Rokka, Mäkilä, Hietanen, Viirilä ja Asumaniemi."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuntemattomat_sotilaat

Vierailija kirjoitti:

En käsittänyt lopetusta ollenkaan. Kuvataan omituisesta vinkkelistä sankarihautoja, sitten joku ui alasti ja pam, lopputekstit?? Mitä, miksi?

Se sankarihautojen näyttäminen toi ne miehet elävinä lähelle.  Se iski kunnolla, kun tajusi, että siellä ne meidänkin kylän sankarihautausmaalla lepäilevät hietaset, kariluodot ja koskelat.  Se aika on niin lähellä suomalaisten sielussa, vaikka onkin ajallisesti kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käsittänyt lopetusta ollenkaan. Kuvataan omituisesta vinkkelistä sankarihautoja, sitten joku ui alasti ja pam, lopputekstit?? Mitä, miksi?

Se sankarihautojen näyttäminen toi ne miehet elävinä lähelle.  Se iski kunnolla, kun tajusi, että siellä ne meidänkin kylän sankarihautausmaalla lepäilevät hietaset, kariluodot ja koskelat.  Se aika on niin lähellä suomalaisten sielussa, vaikka onkin ajallisesti kaukana.

Ei varmaan ole mikään syvällinen ajattelija, jos tarvitsee B-luokan elokuvan kertomaan itselleen, että hautausmaalle on haudattu ihan oikeita, kerran eläneitä ihmisiä.

No ei, ihan kai hyvä, että edes joku sai tästä jotain irti. Itse meinasin nukahtaa kesken viimeisen osan, kun se oli niin tuskastuttavan kömpelö, alleviivaava ja teennäinen. Tää niinku kuolis ja sit se niinku näkis viljapellon ja sit niinku siis herkkä viulumusiikki. Sit tää ois niinku syvällinen ja koskettava.

Vanhala ja Koskela

John James Rambo

Pitää vielä kirjoittaa omat ajatukseni Lehdosta ja Riitaojasta. Olen vain tämän kyseisen sarjan katsonut ja kirjasta en paljon muista enää joten voin olla väärässä kyllä. Itselle tuli  vaan tämän sarjan perusteella mieleen, että Lehto kuitenkin jotenkin yritti auttaa Riitaojaa. Ehkä hän ajatteli, että se "huutaminen" jotenkin rohkaisi ja minusta ei ollut kuitenkaan mikään hirveän ilkeä Riitaojalle kuitenkaan.  Antoihan omaa puuroaankin hänelle ja silloin yöllä sanoi, että voi kantaa tämän kivääriä. Tietysti muistan sen potkimisen, mutta näin senkin jotenkin sellaisena huolena, että nouse nyt ylös sieltä ja auttoi hän kuitenkin tämän pystyyn. Ja  silloin kun niiden eräiden ( oliko ollut Rahikainen, Hietanen, Lehto, Riitaoja, muita en muista)  piti lähteä sinne mikä  "tiedusteluretki" olikaan  niin tämä Lehto sanoi ettei ota Riitaojaa. Hänet piti sitten muistaakseni juuri Lammion käskystä ottaa mukaan. Jos Lehto ajatteli, että Riitaoja joutuu tietysti vaikeuksiin.

Sitten se loppu oli minusta todella mieleen jäävä, kun Riitaoja lähti pois ja sitten Lehtoon osui. Muut eivät kuitenkaan menneet katsomaan miten hänen kävi vaan Riitaoja oli osin sattumaltakin ainoa joka näki mitä oli tapahtunut ja huomasi ehkä, että Lehto oli vielä hengissä ja yritti hiljaa kutsua tätä. Siinä mielessä tämä oli hieno kohtaus, koska ne kaksi vähän kuin "riitapukaria" jakoivat tämän viimeisen hetken ja samalla sitten kuolivat myös yhdessä. Jäi jotenkin eniten tämä mieleen. Tietysti myönnän, ettei Lehto mikään symppis ollut ja toki muistan sen vangin ampumisen kyllä. Voi olla, että minulla väärä käsitys silti tästä, mutta jotenkin en täysin tuomitse Lehtoa kuitenkaan. Minusta sarjassa oli monta paljon ikävämpää tyyppiä ja teloituttihan Sarasvuokin omia miehiään.

Edelliseen siis Sarastie eikä Sarasvuo. Mistähän tulikin tuo jälkimmäinen puhumisen "sankari" mieleen :)

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen siis Sarastie eikä Sarasvuo. Mistähän tulikin tuo jälkimmäinen puhumisen "sankari" mieleen :)

OT: Jarihan olikin ihan tava-Heinonen os. Mistä lie keksinytkin tuon Sarastien/vuon...;))

Vierailija kirjoitti:

Pitää vielä kirjoittaa omat ajatukseni Lehdosta ja Riitaojasta. Olen vain tämän kyseisen sarjan katsonut ja kirjasta en paljon muista enää joten voin olla väärässä kyllä. Itselle tuli  vaan tämän sarjan perusteella mieleen, että Lehto kuitenkin jotenkin yritti auttaa Riitaojaa. Ehkä hän ajatteli, että se "huutaminen" jotenkin rohkaisi ja minusta ei ollut kuitenkaan mikään hirveän ilkeä Riitaojalle kuitenkaan.  Antoihan omaa puuroaankin hänelle ja silloin yöllä sanoi, että voi kantaa tämän kivääriä. Tietysti muistan sen potkimisen, mutta näin senkin jotenkin sellaisena huolena, että nouse nyt ylös sieltä ja auttoi hän kuitenkin tämän pystyyn. Ja  silloin kun niiden eräiden ( oliko ollut Rahikainen, Hietanen, Lehto, Riitaoja, muita en muista)  piti lähteä sinne mikä  "tiedusteluretki" olikaan  niin tämä Lehto sanoi ettei ota Riitaojaa. Hänet piti sitten muistaakseni juuri Lammion käskystä ottaa mukaan. Jos Lehto ajatteli, että Riitaoja joutuu tietysti vaikeuksiin.

Sitten se loppu oli minusta todella mieleen jäävä, kun Riitaoja lähti pois ja sitten Lehtoon osui. Muut eivät kuitenkaan menneet katsomaan miten hänen kävi vaan Riitaoja oli osin sattumaltakin ainoa joka näki mitä oli tapahtunut ja huomasi ehkä, että Lehto oli vielä hengissä ja yritti hiljaa kutsua tätä. Siinä mielessä tämä oli hieno kohtaus, koska ne kaksi vähän kuin "riitapukaria" jakoivat tämän viimeisen hetken ja samalla sitten kuolivat myös yhdessä. Jäi jotenkin eniten tämä mieleen. Tietysti myönnän, ettei Lehto mikään symppis ollut ja toki muistan sen vangin ampumisen kyllä. Voi olla, että minulla väärä käsitys silti tästä, mutta jotenkin en täysin tuomitse Lehtoa kuitenkaan. Minusta sarjassa oli monta paljon ikävämpää tyyppiä ja teloituttihan Sarasvuokin omia miehiään.

No tämä on yksi esimerkki Louhimiehen omasta tulkinnasta - ja minun mielestäni se  menee kaikkein eniten metsään. Lehto on erittäin ankeista oloista lähtöisin oleva, toisten hyväntahtoisuuden takia hengissä ylipäätään oleva katujen kasvatti, joka kerran elämässään tuntee, että häntä tarvitaan johonkin, hän voi olla jossakin hyvä. Linna on laittanut Lehdolle kirjaan kaksi peilikuvaa - Riitaoja ja Lammio - joita kumpaakaan hän ei siedä silmissä. Miksi? Koska Lehto vihaa heikkoutta ja pelkoa itsessään ja muissa, hän ei siedä Riitaojaa, joka ei osaa/kykene/pysty peittämään pelkoaan (umpiuskovaisen perheen herkkä poika on todella väärässä paikassa), Lehto yksiselitteisesti vihaa Riitaojaa. Samoin hän vihaa Lammiota, mutta vastakkaisesta syystä, Lammio on yhtä tyly kuin Lehto, mutta hän ei pelkää. Kaikkein parhaiten Lehtoa on käsitelty Mollbergin versiosta, se on eheä psykologinen kuva Lehdon -kaltaisesta tyypistä. 

Lehto ei kunnioita kuin vähän Koskelaa, ehkä myös Kaarnaa hieman. Molemmat ovat Lehtoa vanhempia miehiä, ja varsinkaan Koskela ei ole kilpailuhenkinen, hän ei lähde kenenkään kanssa vallasta kilpasille (Kariluoto, Rokka tmv), pitkälti koska hänen ei tarvitse, hänellä on sitä luonnon täysosumaa johtajana, toisekseen hänen luonteensa on sellainen, että tehdään se mikä on tarpeen, muu on toissijaista (asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat).

Rokka ja Koskela. Eiks Rokka ollut hauskempi versio alkuperäisessä versiossa.