Lempihahmo tuntemattomasta sotilaasta

Hihittelijä on kaikista ärsyttävin hahmo newer...kyllähän se Rokka on hyvä, mutta paras on kuitenkin Koskela - oli jo kirjassakin paras ja nyt kyllä Vatanen onnistuu OK.

Vierailija kirjoitti:

ja asumaniemestä pidän kanssa

Minun mielestä se Asumaniemi oli aika ärsyttävä ja jotenkin epäaito hahmo, sellainen yli-innokas ja liian itsevarma ja näsäviisas ollakseen nuori täydennysmies sodan tuossa vaiheessa, kun kaikki toivo on mennyt ja vetäydytään ja ollaan alakynnessä.

A ku miunkii juurein on sielt Karjalast, suurelt osalt Kannakselt, nii eiköhä se sit oo se Roka

Antti.

Tästä uudesta Tuntemattomasta puuttui jotenkin sellainen sielu ja tunne, itse en ainakaan saanut sellaista sidettä kehenkään hahmoista, että olisin hirveästi jäänyt kaipaamaan, tai ollut huolissaan tai surullinen näiden kohtaloista. Lähes jokaisen hahmon kohdalla tuli tunne, että tässä joku nyt näyttelee tuota hahmoa, hahmot eivät ns. heränneet henkiin minun silmissäni ja osa hahmoista oli vieläpä täysin hukkaan heitettyjä tilaisuuksia.

Joku Määttäkin, vaikka suht vähän sai toki ruutuaikaa, ei jättänyt minkäänlaista jälkeä omasta persoonastaan, vaikutti lähinnä oudolta tuijottelijalta, ei aidolta hahmolta. Tuntui että moni näyttelijöistä tulkitsi rooleja siten, miten ajattelivat että kyseisen hahmon kuuluu näyttää, olla ja toimia, mutta unohtivat tuoda osan omasta persoonastaan mukaan hahmoon, mikä olisi tehnyt hahmosta uskottavamman ja aidomman, eli herättänyt henkiin. Nyt moni roolisuoritus taantui lähinnä hahmon huonoksi imitaatioksi. Osa hahmoista pilattiin jo ihan käsikirjoituksessa, kuten esim Rahikainen. Mitä hyvää elokuvalle toi se, että Rahikaisesta tehtiin tuollainen sairas paska? Ihan sama vaikka jostain Sotaromaanista voi rivien välistä sellaista päätelläkin, mutta elokuvan katsojien kannalta olisi ollut paljon parempi tehdä siitä sympaattisempi, sellainen vekkuli ja kiero kauppamies, mikä se myös oli.

Yksi mikä myös ärsytti loppua kohden oli se, kuinka selvästä siinä matkittiin sekä Veteen piirrettyä viivaa niillä hyönteis/jänis ym. luonnon kauneus vs sodan raakuus-kuvailuilla, että Gladiaattoria niillä viljapeltounelmoinneilla, jossa Vesala ojentaa kättään miehelleen, että tule kotiin tai Hietanen käppäili ilman silmiä Koskelan unessa. Niiden tarkoitus oli varmaan olla todella tunteellisia ja herkkiä kohtia, minä tunsin lähinnä myötähäpeää ja ärsyyntymistä.

Harmittaa, koska kuvaus, efektit, vaatetus ja kuvauspaikat oli hienon näköisiä, sisältö ja toteutus ei vain yltänyt samalle tasolle.

Asumaniemi juuri rempseä ja rento stadin kundi joukossa mikä myös Rokan mieleen pähkähullulla rohkeudella.

Vierailija kirjoitti:

Tästä uudesta Tuntemattomasta puuttui jotenkin sellainen sielu ja tunne, itse en ainakaan saanut sellaista sidettä kehenkään hahmoista, että olisin hirveästi jäänyt kaipaamaan, tai ollut huolissaan tai surullinen näiden kohtaloista. Lähes jokaisen hahmon kohdalla tuli tunne, että tässä joku nyt näyttelee tuota hahmoa, hahmot eivät ns. heränneet henkiin minun silmissäni ja osa hahmoista oli vieläpä täysin hukkaan heitettyjä tilaisuuksia.

Joku Määttäkin, vaikka suht vähän sai toki ruutuaikaa, ei jättänyt minkäänlaista jälkeä omasta persoonastaan, vaikutti lähinnä oudolta tuijottelijalta, ei aidolta hahmolta. Tuntui että moni näyttelijöistä tulkitsi rooleja siten, miten ajattelivat että kyseisen hahmon kuuluu näyttää, olla ja toimia, mutta unohtivat tuoda osan omasta persoonastaan mukaan hahmoon, mikä olisi tehnyt hahmosta uskottavamman ja aidomman, eli herättänyt henkiin. Nyt moni roolisuoritus taantui lähinnä hahmon huonoksi imitaatioksi. Osa hahmoista pilattiin jo ihan käsikirjoituksessa, kuten esim Rahikainen. Mitä hyvää elokuvalle toi se, että Rahikaisesta tehtiin tuollainen sairas paska? Ihan sama vaikka jostain Sotaromaanista voi rivien välistä sellaista päätelläkin, mutta elokuvan katsojien kannalta olisi ollut paljon parempi tehdä siitä sympaattisempi, sellainen vekkuli ja kiero kauppamies, mikä se myös oli.

Yksi mikä myös ärsytti loppua kohden oli se, kuinka selvästä siinä matkittiin sekä Veteen piirrettyä viivaa niillä hyönteis/jänis ym. luonnon kauneus vs sodan raakuus-kuvailuilla, että Gladiaattoria niillä viljapeltounelmoinneilla, jossa Vesala ojentaa kättään miehelleen, että tule kotiin tai Hietanen käppäili ilman silmiä Koskelan unessa. Niiden tarkoitus oli varmaan olla todella tunteellisia ja herkkiä kohtia, minä tunsin lähinnä myötähäpeää ja ärsyyntymistä.

Harmittaa, koska kuvaus, efektit, vaatetus ja kuvauspaikat oli hienon näköisiä, sisältö ja toteutus ei vain yltänyt samalle tasolle.

Aivan omat tuntemukseni sanasta sanaan. Fokus oli Louhimieheltä täysin hukassa, mitään raikasta tai kiinnostavaa ei vanhaan mutta vahvaan tarinaan oltu saatu. Kaikki alkuperäisteoksen vetoavat elementit loistivat poissaoloaan (sydämeenkäyvät hahmot, huumori, dramatisoimaton realismi, sodan tiukka kritiikki) ja tilalla oli jotenkin muovisen ja imelän oloinen Hollywood-apinointi. Juurikin ne ötökät ja viljapellot oli niin 2000-luvun alun juttu, mitä ihmettä niiden oli tarkoitus tuoda Tuntemattomaan sotilaaseen vuonna 2017?

Vaikka taistelukohtaukset oli sinänsä ihan hienosti kuvattu ja koreografioitu, minullekin tuli koko ajan vaivaantunut olo, että katson kun aikuiset miehet leikkii metsässä sotasta ja esittää että kyllä tässä ollaan konkareita. En uskonut hahmoihin enkä tilanteisiin hetkeäkään. Kaikki oli yhdentekevää pelleilyä, kuorrutettuna siirapunmakeaan, "eeppiseen" standardimusiikkiin.

Täydellinen mahalasku. Tulin lähinnä vihaiseksi siitä että tähän oltiin käytetty aikaa ja rahaa niin paljon.

Kyseessähän on vain elokuva ,jossa kaikki kohtaukset eivät toki ole totta.

Kirjailijan mielikuvituksen tuotetta jota ohjaaja on sitten vielä värittänyt.

Sarjasta... Ensimmäinen jakso oli vaivaannuttava, toisen jakson kohdalla alkoi tuntua, että tämähän voi toimiakin. Loppu olikin sitten tasaista laskua ja viimeinen osa suorastaan tyrmäsi typeryydellään (juurikin ne täälläkin mainitut kornit viljapellot ja ihme öttiset jokaisessa taistelukuvauksessa). Samoin samanlaisina toistuvat kuolemat, joissa kaikissa soi taustalla sellainen tyypillinen Hollywood-ambient olivat jotenkin höpsöjä. Tarvitaan vähän enemmän ytimeen menevää ilmaisua, että minusta saa tunnereaktioita aikaiseksi hahmoille, joiden nimet juuri ja juuri muistaa. Ja olen siis lukenut kirjan, mutta sarjassa yksikään hahmo ei tuntunut relevantilta saatikka kiinnostavalta. Hirviniemen ja Vatasen hahmot erottuivat vain ja ainoastaan siksi, koska samat naamat ovat olleet joka toisessa televisio-ohjelmassa jo vuosien ajan. 

Ja itsekin suivaannuin tästä "naisnäkökulmasta", jota ei oikeastaan ollut.

Hyvää keskustelua ollut tässä ketjussa.

Ei tuossa mitään naisnäkökulmaa ollut. Lähinnä naiset kuvattiin rakastajattarina, vaimoina tai hyväksikäytettyinä tyttöinä.

Louhimiehen ohjaamassa Hietanen, Rahikainen ja Koskela.

Laineen ohjaamassa ehdottomasti Rokka.

Itse en ole katsonut vanhaa tuntematonta enkä edes sitä Louhimiehen elokuvaa. Linnan kirjan olen joskus lukenut ja siitä muistan joitakin henkilöitä. Nyt kuitenkin aloitin sen sarjan katsomisen. Siitä mieleen on nyt 1 ja 2 jaksossa jäänyt erityisesti Riitaoja ja Lehto ja heidän kuolemansa sekä  Kariluoto kokonaisuudessaan. Tykkäsin myös Rokan ja Tassun ystävyydestä sekä Hietanen oli sellainen sympaattinen henkilö. Vanhala myös jäi mieleen, kun toisaalta vitsaili niillä vakavillakin asioilla.  Pitäisi kyllä nyt tarkemmin perehtyä asiaan koska muistan, että pidin Linnan kirjasta. Niinpä olisikin ehkä aika päivittää muistot ja katsoa elokuvat sekä lukea kirja uudelleen. Itsekin olisin myös arvostanut erilaista näkökulmaa naisten suhteen. Omassa suvussakin on ollut paljon lottia he tekivät tärkeää työtä ja jotenkin itsekin odotin, että se tuotaisiin paremmin esiin. 

Vierailija kirjoitti:

 Itsekin olisin myös arvostanut erilaista näkökulmaa naisten suhteen. Omassa suvussakin on ollut paljon lottia he tekivät tärkeää työtä ja jotenkin itsekin odotin, että se tuotaisiin paremmin esiin. 

Liikoja odotettu. Louhimiestä kiinnostavat naiset vain, jos saa kuvata heihin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa ja heidän ahdistustaan. Onhan nämä jo nähty. 

Miksi tämä mies saa rahoitusta pökäleeseen toisensa jälkeen? Onko joku koskaan tykännyt Louhimiehen elokuvista? Ei sillä, että Suomessa paljoakaan olisi kunnon elokuvaohjaajia muitakaan.

En käsittänyt lopetusta ollenkaan. Kuvataan omituisesta vinkkelistä sankarihautoja, sitten joku ui alasti ja pam, lopputekstit?? Mitä, miksi?

Vierailija kirjoitti:

En käsittänyt lopetusta ollenkaan. Kuvataan omituisesta vinkkelistä sankarihautoja, sitten joku ui alasti ja pam, lopputekstit?? Mitä, miksi?

Se oli Louhimiehen taiteellinen anti :D Itse taas en ymmärtänyt miksi tässäkin leffassa soi lopussa Finlandia. Laineen leffan lopetus, jossa hymni soi samalla kun kamera kuvaa sodan raunioittamia metsiä ja taloja ja juoksuhaudoista nousevia miehiä on yksi suomileffojen voimakkaimmista kohtauksista. Louhimies teki tästäkin vain vesitetyn apinoinnin.

Jäi täysin epäselväksi mikä oli ohjaajan oma visio. Miksi Louhimies halusi tehdä tämän paitsi siksi, että sille oli varma rahoitus? Mitä hän halusi sanoa tekemällä samasta kirjasta kolmannen elokuvan?

Voi turhuuden torit ja turut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käsittänyt lopetusta ollenkaan. Kuvataan omituisesta vinkkelistä sankarihautoja, sitten joku ui alasti ja pam, lopputekstit?? Mitä, miksi?

Se oli Louhimiehen taiteellinen anti :D Itse taas en ymmärtänyt miksi tässäkin leffassa soi lopussa Finlandia. Laineen leffan lopetus, jossa hymni soi samalla kun kamera kuvaa sodan raunioittamia metsiä ja taloja ja juoksuhaudoista nousevia miehiä on yksi suomileffojen voimakkaimmista kohtauksista. Louhimies teki tästäkin vain vesitetyn apinoinnin.

Jäi täysin epäselväksi mikä oli ohjaajan oma visio. Miksi Louhimies halusi tehdä tämän paitsi siksi, että sille oli varma rahoitus? Mitä hän halusi sanoa tekemällä samasta kirjasta kolmannen elokuvan?

Voi turhuuden torit ja turut.

Elokuvasta tehdyn kirjan perusteella väittäisin tavoitteena olleen tehdä mahdollisimman näyttävä ja näkyvä "ohjaaja Louhivuori" -mainos kansainvälisille elokuvatuottajille. Selasin kirjan läpi, ja teoksen kirjoittanut heppu (joka oli Tuntemattoman toinen käsikirjoittaja) keskittyi miltei enemmän Louhimies-myyntipuheeseensa kuin itse elokuvan teon vaiheisiin.

Mikä itseasiassa selittääkin lopputulosta: visuaalisesti komea mainospätkä, jonka sisältö ja hahmot jäävät heikoiksi. "Harmi" vain, että metoon yhteydessä esiin tulleet asiat taisivat vesittää mainoksen tehoa.

Tämä uusin Tuntematon on kyllä todella iso pettymys: mm. näyttelijöinä paljon b-luokan pellejä joiden naamavärkki ei ole yhtään uskottava tän kaltaisessa elokuvassa ja ohjauskaan ei päätä huimannut.

Nyt katsoin koko sen sarjan. Alkujaksojen jälkeen mieleen jäi aika vähän asioita. Jotenkin tuntui, että kaikki vaan latistui loppua kohden. Henkilöhahmot jäivät aika etäisiksi ja jotenkin se alun tunnelma muuttui ja kaikki meni vielä enemmän "liukuhihnalta". Mieleen jäi oikeastaan vaan ne tuttujen henkilöiden kuolemat. En pitänyt myöskään siitä Hietasen kuolemasta, koska tilanne meni minusta vähän yli ja se sairasautokohtaus oli jo liikaa. Muidenkaan kuolemalla ei "mässäilty" niin miksi yhden kuolemalla täytyy. Olisi se silmien menetys jo riittänyt ja mieluummin olisin tietysti nähnyt Hietasen vielä elävänä kun oli sympaattinen hahmo.

Rokka ja Tassu jäivät kyllä mieleen ja lopun kohtaus jossa Rokka pelastaa Tassun oli yksi mieleen jäävistä. Muuten en erityisesti muista oikein mitään näistä loppujaksoista. Tietysti Rokan kotivierailut ja sotimisen ylipäätään, mutta muuten henkilöiden sanomiset eivät jääneet mieleen. Koskelankin kuolema oli jotenkin yllättävä ja liiankin "vähäeleinen" puolestaan, kun kuitenkin oli yksi päähenkilöistä. Minusta tämä loppu oli muutenkin melko laimea ja tunnelmaa olisi pitänyt saada enemmän. Rokan ja Vanhalankin hahmot jotenkin latistuivat sarjan aikana sekä en tuntenut Rahikaista siitä lopusta  ja välillä en muistanut, että hän on enää lainkaan mukana. Tietysti ymmärrän sen, että sota "teki tehtävänsä" mutta kuitenkin.

Sitten sarjaan tuli mukaan uusia henkilöitä joihin ei ehtinyt tutustua ja nämä jäivät vielä etäisimmiksi ja hyvä kun muisti keitä he olivat. Ja sitten vielä se lottien kuvaus. Olisin halunnut edes pari tilannetta, joissa olisi oikeasti kuvattu heidänkin näkökulmastaan. Nyt muistan vaan pari kohtausta, joissa lotta kaataa kahvia ja yhden hetken sairaalateltan ulkopuolelta, mutta mitään kunnon kohtausta ei ollut. Siinä mielessä en ole täysin tyytyväinen ainakaan tähän sarjaan. Alku oli parempi ja 1 sekä 2 jaksot jäivät parhaiten mieleen. Minusta myös vuodenajat vaihtuivat liian nopeasti ja oli vaikeaa pysyä mukana, kun ensin oli joulu ja sitten jo kesä.

En tiedä kuka nyt tässä sarjassa oli paras henkilö. Ehkä Hietanen ja Rokka jäivät kuitenkin parhaiten mieleen. Nyt pitäisi katsoa ne elokuvat, että voisi verrata. Itse katsoin koko sarjan ylellä kuvailutulkattuna, koska ajattelin etten muuten edes enää muista kaikki henkilöitä. Valitsin vahingossa tämän version ja ajattelin, että katsonkin muutkin jaksot näin. Ainakin pysyin kärryillä kuka puhui milloinkin kun muuten en varmaan olisi kaikkia henkilöitä muistanut. Ehkä typerää, mutta itselle parempi vaihtoehto.

Lempihahmoja on kaikki ne miehet, jotka sota-aikaan taistelivat urheasti maamme puolustamisen eteen. 

Ja ne, jotka eivät sieltä koskaan kotikonnuilleen palanneet ja ne jotka sodassa  haavoittuivat.

Lempihahmoja ei ole elokuvaksi kuvatussa tuntemattomassa. vaan lempihahmoja on ne veteraanit. 

Vierailija kirjoitti:

Koskelankin kuolema oli jotenkin yllättävä ja liiankin "vähäeleinen" puolestaan, kun kuitenkin oli yksi päähenkilöistä.

Ja sitten vielä se lottien kuvaus. Olisin halunnut edes pari tilannetta, joissa olisi oikeasti kuvattu heidänkin näkökulmastaan. Nyt muistan vaan pari kohtausta, joissa lotta kaataa kahvia ja yhden hetken sairaalateltan ulkopuolelta, mutta mitään kunnon kohtausta ei ollut.

Näistä olen samaa mieltä. Koskelan kuolema oli vähän sellainen "ai oho, nytkö se kuoli"

Vähän mahtipontisemman lopun olisi suonut, varsinkin kun vertaa moniin muihin elokuvan kaatumisiin.

Lotista tämä elokuva antaa suorastaan naurettavan kuvan. Louhimies saisi hävetä näitä naiskuvauksiaan, jos edes osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskelankin kuolema oli jotenkin yllättävä ja liiankin "vähäeleinen" puolestaan, kun kuitenkin oli yksi päähenkilöistä.

Ja sitten vielä se lottien kuvaus. Olisin halunnut edes pari tilannetta, joissa olisi oikeasti kuvattu heidänkin näkökulmastaan. Nyt muistan vaan pari kohtausta, joissa lotta kaataa kahvia ja yhden hetken sairaalateltan ulkopuolelta, mutta mitään kunnon kohtausta ei ollut.

Näistä olen samaa mieltä. Koskelan kuolema oli vähän sellainen "ai oho, nytkö se kuoli"

Vähän mahtipontisemman lopun olisi suonut, varsinkin kun vertaa moniin muihin elokuvan kaatumisiin.

Lotista tämä elokuva antaa suorastaan naurettavan kuvan. Louhimies saisi hävetä näitä naiskuvauksiaan, jos edes osaa.

Laine jätti lotat lähes kokonaan pois eikä Mollbergkaan antanut mairittelevaa kuvaa Lotta Kotilaisesta. Tässä hän oli kuitenkin ihminen, jolla oli ihanteita, jotka särkyivät. Te tulkitsette Louhimiehen naiskuvaa niiden tietojen pohjalta, joita hänestä nousi esille elokuvan jälkeen. Millainen oli Linnan antama kuva lotista?