Muita aikuisia, kenen omat vanhemmat suhtautuvat kuin lapseen?

Minulla on samanlainen isä kuin ap:lla. Vuosien ajan yritin opetella sietämään huonoa käytöstä, kunnes lopulta väsyin. Alkuun tunsin syyllisyyttä siitä, etten juurikaan ole tekemisissä vanhempani kanssa. Koko ajan se kuitenkin on vähentynyt, kun huomaan voivani selvästi paremmin, kun en tapaa isääni.

Vierailija kirjoitti:

Vähätellen? No meillä ei ole koskaan vähätelty lapsiakaan, joten en tunnista ilmiötä. Lapsena toki voi pitää vaikka ikää olisi 50v, onhan kyse omasta lapsesta. :)

Niinpä, ap pitää itsestään selvänä että lapsia vähätellään.

Ja sama mieltä siitä, että oma lapsi on oma lapsi iästä riippumatta. Se, ettei toista pysty kohtelemaan kunnioituksella, on asia erikseen. Ei se muutu tietyn ikäluvun ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen mikään auta. On vaan vähän jos ollenkaan tekemisissä.

Tämä on se ainoa keino.

Mielelläni en olisi enää missään tekemisissä koko ihmisen kanssa, mutta välillä on melkein pakko kuitenkin olla tietyistä syistä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähätellen? No meillä ei ole koskaan vähätelty lapsiakaan, joten en tunnista ilmiötä. Lapsena toki voi pitää vaikka ikää olisi 50v, onhan kyse omasta lapsesta. :)

Niinpä, ap pitää itsestään selvänä että lapsia vähätellään.

Ja sama mieltä siitä, että oma lapsi on oma lapsi iästä riippumatta. Se, ettei toista pysty kohtelemaan kunnioituksella, on asia erikseen. Ei se muutu tietyn ikäluvun ansiosta.

Haluat ilmeisesti ymmärtää väärin sen mitä kirjoitin. Tietenkään ketään lapsia ei pitäisi vähätellä, mutta kai jotain eroa on suhtautumisella, jos kyseessä pieni kokematon, tietämätön, ehkä avuton lapsi kuin aikuinen ihminen, jolla jo paljon elämänkokemusta? Kyllä pienelle lapselle hieman eri tavalla saatetaan esim puhua? Vai? Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverilla on vähän sama tilanne, vanhemmat pitävät "lapsena" vaikka on jo yli 35v. Saattavat kysyä onko rahaa junalippuun, oletko tehnyt sitä sun tätä jne.

Ja minusta siihen vaikuttaa kaverini oma käytös, vaikka on muuttanut lapsuuden kodista varmaan 15v sitten, pitää lapsuudenkotia kuin kakkoskotinaan. Pyytää rahaa, penkoo kaappia, tuo roinaa säilyyykseen jne. ihan kuin se olisi edelleen hänen kotinsa.

Samaa ilmiötä en ole huomannut vanhemmissa nuorempiin sisaruksiin, vaan he saavat tulla toimeen omillaan ja tämä paapominen kohdistuu vanhempaa lapseen, jota pidetään jotenkin reppanana js yritetään auttaa.

Oletko ap. katkaisut napanuoran lapsuuden kotiin ja olet riippumaton vanhemmista?

Tuollainen ei varmaan useimpia haittaa. Tästä aiheesta tulee mieleen se että Suomessa on muutenkin (onneksi) vielä sellainen yhteiskunta, että heikommasta pidetään huolta ja se taitaa keskimäärin näkyä perhedynamiikassakin. Olen ollut jonkin verran toisessa maassa ja sikäläiset ihmettelevät, jos lapset eivät tee askareita ja auta vanhempiaan jatkuvasti arjessa vaan vanhemmat auttavat lapsiaan, aikuisiakin. Suomessa annetaan lasten ja nuorten olla ikäisiään ja yhteiskunnaltakin tulee tukea.

No kerro nyt jo, kenen vanhemmat suhtautuvat kuin lapsiin!

Äitivainaa suhtautui aina kuin pikkutyttöön. Liittyy siihen että olin kuopus. Herttaista ja raivostuttavaa. Samaa suhtautumista olen huomannut muidenkin kuopusten kohdalla. Laita nyt kaulaliina ja pipo. Raha-asioissa ei uskonut pätkääkään vaikka hoidin ne aivan moitteettomasti - joskin tyrkytti seteliä kolmekymppisenäkin käynnin päätteeksi:). Mitään teknistä hommaa en tietenkään osannut, siihen kelpasi paremmin vaikka pieni sukulaispoika.

Joo, mutta ei haittaa koska lapsena minulta vaadittiin aikuismaista käytöstä, minkä vuoksi en koskaan kehittynyt oikeasti aikuiseksi, vaan koen olevani edelleen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Äitivainaa suhtautui aina kuin pikkutyttöön. Liittyy siihen että olin kuopus. Herttaista ja raivostuttavaa. Samaa suhtautumista olen huomannut muidenkin kuopusten kohdalla. Laita nyt kaulaliina ja pipo. Raha-asioissa ei uskonut pätkääkään vaikka hoidin ne aivan moitteettomasti - joskin tyrkytti seteliä kolmekymppisenäkin käynnin päätteeksi:). Mitään teknistä hommaa en tietenkään osannut, siihen kelpasi paremmin vaikka pieni sukulaispoika.

Niin se voi olla, että kuopus on aina perheen ”vauva” riippumatta siitä minkäikäinen on. Itse tosin olen perheen esikoinen, ja oikeastaan ainoa lapsi joka onnistunut pitämään elämän kasassa, niin etten tarvitse jatkuvasti jonkun ulkopuolisen apuja (kuten esim pikkusiskoni, joka ei koskaan ole työelämässä ollut). T. Ap

Välit poikki vaan

Minä olen kolmilapsisen perheen keskimmäinen. Se ainoa joka opiskeli akateemiseksi, säästi asunnon ja kesämökin, jolla on kunnon työ, menestyvät lapset, hyvä ura jne.

Minä olen meidän perheessä se, jota kaikki neuvoo ja opastaa ja kyttää ja jonka asioihin kaikki sekaantuu, vaikka olen hoitanut kaikki omat asiani AINA moitteettomasti.

En myöskään tajua.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kolmilapsisen perheen keskimmäinen. Se ainoa joka opiskeli akateemiseksi, säästi asunnon ja kesämökin, jolla on kunnon työ, menestyvät lapset, hyvä ura jne.

Minä olen meidän perheessä se, jota kaikki neuvoo ja opastaa ja kyttää ja jonka asioihin kaikki sekaantuu, vaikka olen hoitanut kaikki omat asiani AINA moitteettomasti.

En myöskään tajua.

Olen pahaoillani, tosi kummallista kyllä.

Ap:lla myöskin vähän sama tilanne. Myös veli sellainen haahuilija, tehnyt pätkätöitä hanttihommissa, naiset vaihtuvat jatkuvasti, rahavaikeuksia ollut aina, mutta tuntuu että hänen mielipiteensä otetaan ihan eri tavalla tosissaan. En tiedä liittyykö sitten siihen, kun on mies.

Ja hän tosiaan on sellainen, että kun menee isän luokse, niin kävelee suoraan jääkaapille ja katsoo onko siellä syötävää, ja pyytää usein rahaa lainaksi. Ja ikää tosiaan +30v. T.Ap

Kaiken huippu oli anoppi jonka omat tyttäret työttömiä dropouteja. Anoppi lähetteli minulle työpaikkailmoituksia. Ja siis minä akateemista koulutustani vastaavassa työssä.

Ja ei, en ole nössykkä. Pikemminkin kuulemma monen mielestä liiankin määrätietoinen.

32

Vierailija kirjoitti:

Kaiken huippu oli anoppi jonka omat tyttäret työttömiä dropouteja. Anoppi lähetteli minulle työpaikkailmoituksia. Ja siis minä akateemista koulutustani vastaavassa työssä.

Ja ei, en ole nössykkä. Pikemminkin kuulemma monen mielestä liiankin määrätietoinen.

32

Ehkä joku halu alistaa? Työttömiä dropoutteja ei varmaan tarvitse enää alistaa, joku syy siihenkin on että heidän elämänsä mennyt noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän on sovinisti?

En usko, koska ihailee kuitenkin jotain muita naisia ja heidän mielipiteitään esim politiikassa. T.Ap

Eli on. Oma isäni pistää aika satunnaisilla vierailuillani päälle sellaisen oikein feikin "oho, katsopas miten kovaa tuokin urheilijanainen hiihtää/juoksee/pyöräilee!!", mutta välillä kulissit rakoilee ja tämän oikea ajatusmaailma on täysin selvillä. Ei olla enää kyllä oltu väleissä sen jälkeen kun tämä raivosi minulle auton hankinnasta.

Mun miehen äiti. Ihan mukava anoppi eikä tämä vaikuta meidän jokapäiväiseen elämään, mutta mutta...poikansa eivät hänen mielestään osaa tehdä mitään itsenäisiä päätöksiä. Kauhistelee esim. meidän lomia/lomasuunnitelmia tyyliin jos mies mainitsee että mietimme lähtisimmekö joku vuosi Alpeille lasten kanssa niin anoppi sanoo heti, että "sitten täytyy mennä Itävallan puolelle! Sveitsi on liian kallis!". Meillä 3 lasta, vanhin 10, mies ollut lasten kanssa yht. 2 vuotta kotona, ja anoppi neuvoo miestä lastenhoidossa aina kun nähdään. En käsitä miten mies kestää sitä, sanoo kyllä takaisin, mutta anoppi ei lopeta. Jokaisen vauvan kohdalla on myös huomauttanut imetyksestä minulle, että "nyt ei sillä voi olla enää nälkä!" Öö, enköhän minä tiedä asian paremmin. Onneksi ei muuten puutu minun toimintaani. Ostaa pojilleen (38 ja 41v) alusvaatteita. Puuttui miehen veljen ja avovaimonsa asumisjärjestelyihin, että avovaimo ei saanut omistaa asunnosta puolta, kun maksoi vähemmän lainaa (miehen veli on täysin ylikäveltävä)

Minun vanhempani ovat jo kuolleet, mutta niin kauan kuin elivät, pyrkivät holhoamaan kaikin tavoin, esim. juuri lomilla olisi pitänyt olla koko aika kotona ja jos lähti johonkin, niin ei olisi saanut olla missään kauan ym. Kuitenkin olin jo koulutukseni hankkinut ja vakituisessa työpaikassa. Mutta jos tytär jää perheettömäksi, niin häneen suhtaudutaan kuin lapseen. Sen tekevät jotkut läheiset sukulaisetkin. Veljeeni, joka oli reilut kahdeksan vuotta nuorempi, suhtauduttiin täysin toisin. Hän oli MIES ja hänellä oli avovaimo. Ei hänelle asetettu rajoja tai udeltu, missä hän taas oli viipynyt niin kauan. Nämä kokemukset, nyt jo siis taakse jääneet, ovat siinä mielessä huvittavia, että minä hoidin jo varhaisesta nuoruudesta asti itse asiani, hankin koulutuspaikat ja asunnot sekä työpaikat kesälomiksi jne. Velipoikaa isänsä kuskasi kouluun ja työpaikkaa katsomaan. No nyt ei kukaan enää holhoa, sillä kaikki makaavat hautuumaalla. Kun koko ikänsä sai tuntea, että joku yrittää sekaantua asioihin ja asetella rajoja, niin yllättäen meni aika pitkä aika tajuta, ettei kukaan enää kyylääkään.    

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani ovat jo kuolleet, mutta niin kauan kuin elivät, pyrkivät holhoamaan kaikin tavoin, esim. juuri lomilla olisi pitänyt olla koko aika kotona ja jos lähti johonkin, niin ei olisi saanut olla missään kauan ym. Kuitenkin olin jo koulutukseni hankkinut ja vakituisessa työpaikassa. Mutta jos tytär jää perheettömäksi, niin häneen suhtaudutaan kuin lapseen. Sen tekevät jotkut läheiset sukulaisetkin. Veljeeni, joka oli reilut kahdeksan vuotta nuorempi, suhtauduttiin täysin toisin. Hän oli MIES ja hänellä oli avovaimo. Ei hänelle asetettu rajoja tai udeltu, missä hän taas oli viipynyt niin kauan. Nämä kokemukset, nyt jo siis taakse jääneet, ovat siinä mielessä huvittavia, että minä hoidin jo varhaisesta nuoruudesta asti itse asiani, hankin koulutuspaikat ja asunnot sekä työpaikat kesälomiksi jne. Velipoikaa isänsä kuskasi kouluun ja työpaikkaa katsomaan. No nyt ei kukaan enää holhoa, sillä kaikki makaavat hautuumaalla. Kun koko ikänsä sai tuntea, että joku yrittää sekaantua asioihin ja asetella rajoja, niin yllättäen meni aika pitkä aika tajuta, ettei kukaan enää kyylääkään.    

Voin kuvitella, että jotenkin vapauttava tunne vihdoin... Ahdistavaa tuollainen!

Isäsi on vaan mulkvisti, oma isäni on vähän samantyyppinen naureskelija, luulee tietävänsä kaiken paremmin kuin omat lapset. On kuitenkin ehkä iän myötä rauhoittunut vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverilla on vähän sama tilanne, vanhemmat pitävät "lapsena" vaikka on jo yli 35v. Saattavat kysyä onko rahaa junalippuun, oletko tehnyt sitä sun tätä jne.

Ja minusta siihen vaikuttaa kaverini oma käytös, vaikka on muuttanut lapsuuden kodista varmaan 15v sitten, pitää lapsuudenkotia kuin kakkoskotinaan. Pyytää rahaa, penkoo kaappia, tuo roinaa säilyyykseen jne. ihan kuin se olisi edelleen hänen kotinsa.

Samaa ilmiötä en ole huomannut vanhemmissa nuorempiin sisaruksiin, vaan he saavat tulla toimeen omillaan ja tämä paapominen kohdistuu vanhempaa lapseen, jota pidetään jotenkin reppanana js yritetään auttaa.

Oletko ap. katkaisut napanuoran lapsuuden kotiin ja olet riippumaton vanhemmista?

Kuten yllä mainitsin, en saa mitään apua isältäni, en rahallista tai muutakaan. En oikeastaan ole ikinä saanut, enkä siis sellaista osaisi odottaakaan. Ikinä ei nuorempanakaan isäni ole auttanut minua muutoissa tai muussa, missä yleensä esimerkiksi vanhemmat saattavat lapsiaan auttaa.

En käy isäni luona kuin tosi harvoin, ihan siitä syystä että käynnit ovat usemmiten ahdistavia isäni käytöksestä johtuen. En todellakaan mene penkomaan siellä

kaappeja tai muuta vastaavaa. T. Ap

Ehkä isäsi pitää tyttölapsia vähempiarvoisena, jonka tulee omasta lapsuudesta ja kasvatuksesta. Asenteet muuttuvat todella hitaasti.

Ei siitä nyt kauaa ole, kun vielä vanhemmat saattoivat sanoa, kun tyttölapsi syntyi "tyttö tuli, tyhjä tuli" ja jopa perinnönjaossa suosittiin poikalapsia.

Eikä tämä ole miksään nykyään muuttunut, yhä edelleen moni mies pitää naista vähempiarvoisena ja arvostelee naista ulkoisen olemuksen perusteella, eikä tasavertaisena kumppanina, oli mies miten lurjus ja ruman näköinen tahansa.

Jotenkin tuli mieleen, kun kerrot isäsi käytöksen olevan ihan ok. miestäsi kohtaan.