Muita aikuisia, kenen omat vanhemmat suhtautuvat kuin lapseen?

Meidän isä ei koskaan ymmärtänyt, että ollaan aikuisia. Hänen mielestään veli, jolla oli omistusasunto ja työpaikka, asui lapsuudenkotona, koska veljellä ei ollut perhettä, vielä sinunkin iässäsi. Oli sitä mieltä, että veljen pitää kaikilla lomilla tulla kotiin.

Vähätellen? No meillä ei ole koskaan vähätelty lapsiakaan, joten en tunnista ilmiötä. Lapsena toki voi pitää vaikka ikää olisi 50v, onhan kyse omasta lapsesta. :)

Ei siihen mikään auta. On vaan vähän jos ollenkaan tekemisissä.

Mä 30-v ja iskä pitää ihan kakarana. Viimeisin jännä juttu oli kun äitipuolen piti näyttää jotain kuvia puhelimesta vai mistä niin iskä sanoi että "älä sitten mitään sellasia synnytyskuvia näytä" ajatellen että järkytyn niistä. Olen naimisissa, mutta lapseton (saantiongelmien vuoksi ja varmaan näin jääkin) niin ehkä johtuu siitä, koska vuotta vanhempaa velipuolta jolla keväällä syntynyt poika, pidetään ihan aikamiehenä.

Vierailija kirjoitti:

Vähätellen? No meillä ei ole koskaan vähätelty lapsiakaan, joten en tunnista ilmiötä. Lapsena toki voi pitää vaikka ikää olisi 50v, onhan kyse omasta lapsesta. :)

Mutta varmaan jotenkin eri tavalla suhtaudutaan lapsiin kuin aikuisiin kuitenkin?

Itse myös perheellinen, työssä käyvä ihminen, jolla omistusasunto myös (mikäli sillä jotain merkitystä). Ikinä en pyydä mitään apua isältäni mihinkään, päinvastoin hän jos joku niin saattaa pyytää apuja, joten en käyttäydy kuin lapsi. Silti usein keskustelussa vähättelee ja sivuuttaa. Naureskelee ylimielisesti mielipiteilleni, ei ota tosissaan, ja jos vaikka mieheni kanssa ollaan käymässä, niin hän juttelee lähinnä vain hänelle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähätellen? No meillä ei ole koskaan vähätelty lapsiakaan, joten en tunnista ilmiötä. Lapsena toki voi pitää vaikka ikää olisi 50v, onhan kyse omasta lapsesta. :)

Mutta varmaan jotenkin eri tavalla suhtaudutaan lapsiin kuin aikuisiin kuitenkin?

Itse myös perheellinen, työssä käyvä ihminen, jolla omistusasunto myös (mikäli sillä jotain merkitystä). Ikinä en pyydä mitään apua isältäni mihinkään, päinvastoin hän jos joku niin saattaa pyytää apuja, joten en käyttäydy kuin lapsi. Silti usein keskustelussa vähättelee ja sivuuttaa. Naureskelee ylimielisesti mielipiteilleni, ei ota tosissaan, ja jos vaikka mieheni kanssa ollaan käymässä, niin hän juttelee lähinnä vain hänelle. Ap

Minä en suhtaudu noin lapsiini... vaikka ovat alaikäisiä.

Ei ilmeisesti ole kovin yleistä, mutta itsestäni se on tosi ahdistavaa. Tulee aina jotenkin sellainen alistettu olo, että olisin jotenkin vähempiarvoinen, en oikein osaa selittää. Ap

Lähemmäs kolmekymppisenä hain uutta asuntoa. Äitini meni soittamaan sinne vuokratoimistoon ja riehumaan miten lapsi TARVITSEE uuden asunnon. meinasin hävetä silmät päästäni...

Joiden

Ehkä hän on sovinisti?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän on sovinisti?

En usko, koska ihailee kuitenkin jotain muita naisia ja heidän mielipiteitään esim politiikassa. T.Ap

Ehkä he muuttavat suhtautumistaan sitten kun opit kirjoittamaan.

Et varmasti kuvittele asiaa. Käytös on alistavaa ja sellaisesta tulee vähempi arvoinen olo.

Voisit jatkossa esim. sanoa anteeksi en ollut vielä lopettanut tai kysyä mikä häntä naurattaa. Puolustat siis oikeuttaisi puhua ja olla olemassa.

Tässä ei käy ilmi oletko oikeasti jatkuvasti pölöttävä tuulitunneli, jolla ei ole mitään asiaa mutta oletan sun olevan ihan normaali ja isäsi vain käyttäytyvän huonosti saaden sut epävarmaksi.

No omat vanhemmat oli kovasti huolissaan miten mieheni kanssa pärjätään kahdestaan heidän mökillään, vaikka lukuisia kertoja ollaan oltu siellä heidän kanssaan näin aikuisina ja osallistuttu töihin ihan oma-aloitteisesti, saatu ruoka tehtyä, tulet sytytettyä, siivottua jne. :)

Vierailija kirjoitti:

Et varmasti kuvittele asiaa. Käytös on alistavaa ja sellaisesta tulee vähempi arvoinen olo.

Voisit jatkossa esim. sanoa anteeksi en ollut vielä lopettanut tai kysyä mikä häntä naurattaa. Puolustat siis oikeuttaisi puhua ja olla olemassa.

Tässä ei käy ilmi oletko oikeasti jatkuvasti pölöttävä tuulitunneli, jolla ei ole mitään asiaa mutta oletan sun olevan ihan normaali ja isäsi vain käyttäytyvän huonosti saaden sut epävarmaksi.

Olen luonteeltani melko hiljainen ja rauhallinen. En sellainen, joka sanoo ääneen kaiken mikä mieleen tulee. Eli yleensä mietin ensin ja puhun sitten, enkä toisinpäin.

Voin yrittää ottaa tilaa keskustelussa, mutta siihenkin suhtautuu kuin vitsiin, saattaa naureskella tai muuta vastaavaa. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmasti kuvittele asiaa. Käytös on alistavaa ja sellaisesta tulee vähempi arvoinen olo.

Voisit jatkossa esim. sanoa anteeksi en ollut vielä lopettanut tai kysyä mikä häntä naurattaa. Puolustat siis oikeuttaisi puhua ja olla olemassa.

Tässä ei käy ilmi oletko oikeasti jatkuvasti pölöttävä tuulitunneli, jolla ei ole mitään asiaa mutta oletan sun olevan ihan normaali ja isäsi vain käyttäytyvän huonosti saaden sut epävarmaksi.

Olen luonteeltani melko hiljainen ja rauhallinen. En sellainen, joka sanoo ääneen kaiken mikä mieleen tulee. Eli yleensä mietin ensin ja puhun sitten, enkä toisinpäin.

Voin yrittää ottaa tilaa keskustelussa, mutta siihenkin suhtautuu kuin vitsiin, saattaa naureskella tai muuta vastaavaa. T. Ap

Täytyy kysyä ensi kerralla että mikä naurattaa.

Mun kaverilla on vähän sama tilanne, vanhemmat pitävät "lapsena" vaikka on jo yli 35v. Saattavat kysyä onko rahaa junalippuun, oletko tehnyt sitä sun tätä jne.

Ja minusta siihen vaikuttaa kaverini oma käytös, vaikka on muuttanut lapsuuden kodista varmaan 15v sitten, pitää lapsuudenkotia kuin kakkoskotinaan. Pyytää rahaa, penkoo kaappia, tuo roinaa säilyyykseen jne. ihan kuin se olisi edelleen hänen kotinsa.

Samaa ilmiötä en ole huomannut vanhemmissa nuorempiin sisaruksiin, vaan he saavat tulla toimeen omillaan ja tämä paapominen kohdistuu vanhempaa lapseen, jota pidetään jotenkin reppanana js yritetään auttaa.

Oletko ap. katkaisut napanuoran lapsuuden kotiin ja olet riippumaton vanhemmista?

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverilla on vähän sama tilanne, vanhemmat pitävät "lapsena" vaikka on jo yli 35v. Saattavat kysyä onko rahaa junalippuun, oletko tehnyt sitä sun tätä jne.

Ja minusta siihen vaikuttaa kaverini oma käytös, vaikka on muuttanut lapsuuden kodista varmaan 15v sitten, pitää lapsuudenkotia kuin kakkoskotinaan. Pyytää rahaa, penkoo kaappia, tuo roinaa säilyyykseen jne. ihan kuin se olisi edelleen hänen kotinsa.

Samaa ilmiötä en ole huomannut vanhemmissa nuorempiin sisaruksiin, vaan he saavat tulla toimeen omillaan ja tämä paapominen kohdistuu vanhempaa lapseen, jota pidetään jotenkin reppanana js yritetään auttaa.

Oletko ap. katkaisut napanuoran lapsuuden kotiin ja olet riippumaton vanhemmista?

Kuten yllä mainitsin, en saa mitään apua isältäni, en rahallista tai muutakaan. En oikeastaan ole ikinä saanut, enkä siis sellaista osaisi odottaakaan. Ikinä ei nuorempanakaan isäni ole auttanut minua muutoissa tai muussa, missä yleensä esimerkiksi vanhemmat saattavat lapsiaan auttaa.

En käy isäni luona kuin tosi harvoin, ihan siitä syystä että käynnit ovat usemmiten ahdistavia isäni käytöksestä johtuen. En todellakaan mene penkomaan siellä

kaappeja tai muuta vastaavaa. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen mikään auta. On vaan vähän jos ollenkaan tekemisissä.

Tämä on se ainoa keino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähätellen? No meillä ei ole koskaan vähätelty lapsiakaan, joten en tunnista ilmiötä. Lapsena toki voi pitää vaikka ikää olisi 50v, onhan kyse omasta lapsesta. :)

Mutta varmaan jotenkin eri tavalla suhtaudutaan lapsiin kuin aikuisiin kuitenkin?

Itse myös perheellinen, työssä käyvä ihminen, jolla omistusasunto myös (mikäli sillä jotain merkitystä). Ikinä en pyydä mitään apua isältäni mihinkään, päinvastoin hän jos joku niin saattaa pyytää apuja, joten en käyttäydy kuin lapsi. Silti usein keskustelussa vähättelee ja sivuuttaa. Naureskelee ylimielisesti mielipiteilleni, ei ota tosissaan, ja jos vaikka mieheni kanssa ollaan käymässä, niin hän juttelee lähinnä vain hänelle. Ap

Juttelee lähinnä miehellesi? Sovinistiset vanhat ukot ovat tuollaisia. Älä mene sinne pahoittamaan mieltäsi.