Köyhien viha tuli tutkijalle yllätyksenä

Vierailija kirjoitti:

Eikös siinä yllytetä ihminen velallisen epärehellisyyteen? Kaikki kuitenkin haluavat syödä ja hoitaa sairautensa pois.

Jep, sen takia harmaa talous onkin niin yleistä Suomessa. Helpompi ottaa jonkun parin päivän nakin rahat käteisenä kuin ruveta ilmoittelemaan niistä verottajille ja pelätä että tuet menee siinä samalla. Ei umpikuja ja köyhyys opeta ihmisiä reippaammiksi vaan kyynisemmiksi.

tosielämää kirjoitti:

Kyllä on moni tällä pumpulissa elänyt ja äidit ja isät auttaneet paskanpyyhinnässä aikuisuuteen asti ja varmasti hyväveli periaatteella saatu työpaikatkin.

Tai sitten ei, 

Tällainen tietynlainen kuvaus tulee vaan useammasta tekstistä ilmi. On myös toisenlaisia tarinoita.

Kotitapaturma, vammautuminen ja pitkä sairasloma..... laskut, velat ja muut menot pyöri edelleen normaalisti vaan ei tulot !!!

Sairasloma jatkuu ja jatkuu, myös toipuminen, kuntoutus ja tulot senkuin pienenee, kunnes 300 pvää jatkunut sairasloma täynnä, niin KELA ei maksakaan enää sairauspäivärahaa, tätä moni ei varmaan tiedä.

Joudut ilmoittautumaan työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi jos haluat jostain tuloja ( niin hassua, koska on kuitenkin työsuhde voimassa)

 Työkkäristä ei maksetakaan, koska et ole työkykyinen, et kuulu heille....... muutaman kuukauden kuluessa olet jo kaikki mahdolliset säästösi kuluttanut ja luottokortti on "tapissa" kovine korkoineen ja mistä saat apua ??   

Kaiken tämän pyörityksen jälkeen joudut Kelaan toimeentulotukea hakemaan, kunnes saat jotain päivärahaa, ei ammattiliitosta koska et ole työtön vaan joko eläkefirmasta määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen nimellä tai työkkäristä , jos et eläkefirmasta saa.

Tässä yksi elävä esimerkki miten voi joutua köyhyyteen, vaikka on kouluttautunut, työelämässä ja säästöjä pahanpäivän varalle. Entäs kun pahatpäivät vaan jatkuu ja säästöt on mennyt.

Kaiken tämän lisäksi yrität pitää lapset puhtaissa vaatteissa, mukana harrastuksissa ja yhteiskuntakelpoisina hyvillä kouluarvosanoilla, jotta heistä tulisi kelvollisia veronmaksajia. 

Lisäksi vielä vapaa-ajan vakuutukset kunnossa, mutta ei kolme vuotta riitä selvittää sitä oravanpyörää vakuutusyhtiön kanssa kuuluuko heidän maksaa korvauksia vai ei. 

 

Mulla on juuri tuo kokemus. Onneksi oli säästöjä kun odottelin sitä määräaikaista työkyvyttömyyseläkepäätöstä koska siinä meni monta kuukautta ilman mitään tuloja. En voinut hakea toimeentulotukea koska puoliso on töissä ja oli nuo säästöt, ei olisi tippunut sieltä mitään. Se on kuitenkin kaikkein kuluttavinta kun on hirveän epävarmaa jatkuvasti noiden päätösten kanssa. Saa kolmeksi kuukaudeksi ja sitten jälleen odotat seuraavaa. Eli ilman säästöjä tämä olisi ollut paljon pahempaa kun usein menee päätökseen ainakin kk, joskus useampi.

Orja kirjoitti:

Kyllä minäkin, maisterisihminen ja hyvän lapsuuden ja nuoruuden elänyt, olen tullut raivokkaaksi työttömyyteni myötä.

Vaikka kuinka yrittänyt olenkin, niin ei sitä palkita mitenkään. Kaikki opiskelu, hyvät arvosanat ja työnteko ovat menneet osaltani kankkulan kaivoon. Eläkekertymääni en edes halua katsoa. Duunarivanhemmillani on sentään ollut työtä koko elämiensä ajan, mutta minulla ei. Pelkkää pätkätyötä ja työharjoittelu-paskaa puoli-ilmaiseksi. Vihaan yhteiskunatamme ahneutta ja muiden hyväksikäyttöä.

Olen katkera ja valmis barrikadeille. Minulla ei ole enää mitään menetettävää.[/quite

Ulkomaille muutto äkkiä.

Yksinhuoltajuus näyttää olevan köyhyyteen ajava asia.

Tämä on tabu yhteiskunnassamme: eron jälkeen olet taloudellisesti paljon heikommalla kuin asuessa yhdessä puolison kanssa. Eroa pitäisi tarkastella myös tuosta näkökulmasta, ettei tule yllätyksenä kuinka talous menee tiukille. Voisi jopa jättää eroamatta.

Samoin parisuhdetta kannattaa pitää eräänlaisena investointina omaan taloudelliseen tilanteeseen, jota hoitaa ja yrittää oikeasti pitää perhettä kasassa. Ei juosta jokaisen tunteen heittämänä erotaan-karataan jne.

Nykypäivän kulutustottumuksilla on lähes vääjäämätöntä, ettei yhden ihmisen tulot riitä perhettä pyörittämään vaan köyhdytään ja katkeroidutaan.

Naisille: mieti oikeasti kenen kanssa lisäännyt! Kuulostaa hurjalta, mutta vain niin sinulla on edes jonkunlainen kontrolli tulevaisuuteesi.

”Lapsi tuo leivän” ei todellakaan ole totta. Hankkimalla lapsen epävakaisiin oloihin, altistat sekä itsesi että lapsesi tulevaisuuden köyhyyteen.

Ihan sama kuinka vihaisia köyhät on. Eivät suomalaiset kuitenkaan uskalla vastustaa kuin protestimarssilla ja muutaman päivän lakolla.

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajuus näyttää olevan köyhyyteen ajava asia.

Tämä on tabu yhteiskunnassamme: eron jälkeen olet taloudellisesti paljon heikommalla kuin asuessa yhdessä puolison kanssa. Eroa pitäisi tarkastella myös tuosta näkökulmasta, ettei tule yllätyksenä kuinka talous menee tiukille. Voisi jopa jättää eroamatta.

Samoin parisuhdetta kannattaa pitää eräänlaisena investointina omaan taloudelliseen tilanteeseen, jota hoitaa ja yrittää oikeasti pitää perhettä kasassa. Ei juosta jokaisen tunteen heittämänä erotaan-karataan jne.

Nykypäivän kulutustottumuksilla on lähes vääjäämätöntä, ettei yhden ihmisen tulot riitä perhettä pyörittämään vaan köyhdytään ja katkeroidutaan.

Naisille: mieti oikeasti kenen kanssa lisäännyt! Kuulostaa hurjalta, mutta vain niin sinulla on edes jonkunlainen kontrolli tulevaisuuteesi.

”Lapsi tuo leivän” ei todellakaan ole totta. Hankkimalla lapsen epävakaisiin oloihin, altistat sekä itsesi että lapsesi tulevaisuuden köyhyyteen.

Tämä on niin totta. On nähty jos jonkunlaista YH-äippäkohtaloa 50 vuoden aikana ja suurin osa niistä ei ole mitenkään siistejä. Nykypäivänä pannaan kattilat jakoon ihan typeristä syistä ja kuvitellaan että se sama elintaso jatkuu eron jälkeen. Ei jatku. Yhteiskunta on suunniteltu siten, että perheessä on kaksi elättäjää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tilastollisesti köyhä - ja niinhän minä olenkin, raha on jatkuva huoli.

Olen valmistunut kahteen ammattiin hyvin paperein ammattikorkeasta, tehnyt paljon alojeni töitä ilmaiseksi, olen hyvä, arvostettu ja intohimoinen siinä mitä teen. Tästä ja sadoissa työhaastatteluissa juoksemisesta huolimatta ainut mitä olen onnistunut saamaan on 20h/vko sopimus kaupan alalle, tämäkin vuokratyöfirman kautta, joten työsuhde-edut tai työterveyshuolto eivät kosketa minua. Yritän kaapia lisätöitä sieltä mistä pystyn, samaan aikaan kun kela ja te-toimisto laittavat kapuloita rattaisiin. Rahasta on jatkuva huoli: koska sitä saa, paljonko sitä saa, mistä sitä saa, onko minulla varaa maksaa osani vuokrasta tai ruuasta?

Stressi lamauttaa ja hidastaa kaikkea toimintaa, en myöskään koe vapaalla olevani vapaa, sillä ei ole rahaa tehdä mitään ja lähinnä stressaan jatkuvasti tulevaa. Samalla kuitenkin luon itselleni parempaa tulevaisuutta suunnittelemalla omaa yritystäni, tuskin sitä tämän p’skemmin voisi mennä. Ilman puolison hyvää tilipussia en varmaankaan selviäisi. Miksi hitossa en olisi tilanteestani vihainen?

Vuokratyöfirmankin on lakisääteisesti järjestettävä sinulle se työterveyshuolto.

Minä vammauduin työtapaturmassa yli 10 vuotta sitten. Minulla on useita lääkärintodistuksia työkyvyttömyydestä mutta ei mitään toivoa päästä työkyvyttömyyseläkkeelle ei vakuutusyhtiön eikä kelan.

Vaihtoehdoiksi jää aktiivimallin jälkeen itsemurha tai 9€ työtä hamaan loppuun asti. Kävin kuntoutuksessa joskus 5 vuotta sitten moni samassa tilanteessa oleva on tehnyt itsemurhan viime vuosina. 

Joo....ajattelin, että köyhät ovat nöyriä, ja kuuliaisia. Selvisikin, että hehän ovat hulluja...

Minulla on samantyyppinen tilanne kyin 209. Sairaus,ei myönnetä tarpeeksi sairaaksi, ja työttöyyttä takana ihan liian kauan. eli loppuelämä ilmaiskursseja ilmaistöitä ja te toimiston kyttäystä tiedossa:( Enkä ole edes vanha vielä..keväällä toivottavasti uskallan viimestään poistua täältä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua tuota että ei ole rahaa lääkkeisiin ja lääkärilaskuihin. Nuo kuuluvat toimeentulotuessa huomioitaviin menoihin. Ja toimeentulotukeen on oikeus jokaisella, jolla ei ole oikeasti ole pakollisiin menoihin riittäviä tuloja tai omaisuutta. Se on sitten tietysti eri asia jos ihminen on ottanut velkaa paljon elämänsä aikana ja makselee niitä pois. Tai jos asuu elintasoonsa nähden liian kalliisti. Siinä tilanteessa pitää sitten vaan järjestellä elämä siihen malliin että rahat riittää.  Se toimeentulotuen perusosa 497 kyllä riittää ihan normaaliin elämiseen.

Et ymmärrä sitä, että esim. opintolainan maksuerää ja korkoja ei oteta Kelan laskelmissa huomioon menoiksi. Tällöin Kelan laskuri näyttää tuloille plussaa, vaikka todellisuudessa plussaa ei ole. Kela siis katsoo, että lainanlyhennysraha on vapaasti käytettävissä lääkkeisiin ja terveyskeskusmaksuihin.

Eikö valtio toimi takaajana opintolainassa? Mitä jos ei kykene maksamaan opintolainan lyhennyksiä eikä lyhennä lainaa vaan jättää lyhennykset maksamatta ja ostaa sen sijaan tarvitsemansa lääkkeet niillä rahoilla joita toimeentulotukena saa eikä lyhentele lainaa sillä toimeentulotuella? Maksaako valtio sen sitten lopulta pois pankille, kyllähän pankki omansa ottaa kun on saanut lainalle takaajan kerran eikä olisi koko lainaa myöntänytkään ilman takaajaa tietysti.

Pankki saa aina omansa. Sinä menetät luottotietosi ja jos alat tienaamaan, maksat rästisi silloin. Tärkeintä on, että henki säilyy kun saa ruuan ja.lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajuus näyttää olevan köyhyyteen ajava asia.

Tämä on tabu yhteiskunnassamme: eron jälkeen olet taloudellisesti paljon heikommalla kuin asuessa yhdessä puolison kanssa. Eroa pitäisi tarkastella myös tuosta näkökulmasta, ettei tule yllätyksenä kuinka talous menee tiukille. Voisi jopa jättää eroamatta.

Samoin parisuhdetta kannattaa pitää eräänlaisena investointina omaan taloudelliseen tilanteeseen, jota hoitaa ja yrittää oikeasti pitää perhettä kasassa. Ei juosta jokaisen tunteen heittämänä erotaan-karataan jne.

Nykypäivän kulutustottumuksilla on lähes vääjäämätöntä, ettei yhden ihmisen tulot riitä perhettä pyörittämään vaan köyhdytään ja katkeroidutaan.

Naisille: mieti oikeasti kenen kanssa lisäännyt! Kuulostaa hurjalta, mutta vain niin sinulla on edes jonkunlainen kontrolli tulevaisuuteesi.

”Lapsi tuo leivän” ei todellakaan ole totta. Hankkimalla lapsen epävakaisiin oloihin, altistat sekä itsesi että lapsesi tulevaisuuden köyhyyteen.

Mun mielestä talouttaan ei pitäisi koskaan laskea toisen ihmisen varaan eikä tehdä enempää lapsia kuin omilla tuloillaan pystyy elättämään. Ja siinäkin miettiä tilannetta, jossa tulot pienenee. Olen yh ja joskus aikoinaan haaveilin kolmannesta lapsesta, mutta totesin, että jos tulee ero, kolmas lapsi olisi liikaa. Siksi mulla on vain kaksi lasta. En ole köyhä enkä edes pienituloinen vaan hankin alunperinkin itselleni hyvin työllistävän ammatin ja sen jälkeen vielä vaihdoin alaa toiselle hyvin työllistävälle, mutta paremmin palkatulle alalle. En ole koskaan ollut missään "unelmaduunissani" vaan valinnut alat ja työt vain ja ainoastaan niistä maksettavan palkan mukaan. Lisäksi olen aina ollut tarkka rahoistani (myös parisuhteen aikana), säästänyt ja sijoittanut kaiken peruselämisen jälkeen liikenevän. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama kuinka vihaisia köyhät on. Eivät suomalaiset kuitenkaan uskalla vastustaa kuin protestimarssilla ja muutaman päivän lakolla.

Niinkö sinä todellakin kuvittelet?

Imatran ammuskelu tapahtui Imatralla joulukuun 3. ja 4. päivän välisenä yönä vuonna 2016, kun 23-vuotias imatralainen[2] Jori Juhani Lasonen[1] surmasi ampumalla kolme naista Imatrankoskella ravintola Vuoksenvahdin edessä.[2] Uhrit olivat Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiina Wilén-Jäppinen ja sanomalehti Etelä-Saimaan ja paikallislehti Uutisvuoksen yhteisessä toimituksessa Imatralla työskennelleet toimittajat Katri Ikävalko ja Anne Vihavainen.[3][4] Epäilty käytti aseenaan luvallista metsästyskivääriä, joka ei kuitenkaan ollut hänen omansa.[5] Poliisi epäili, että teon taustalla ei ollut poliittista tai ideologista motiivia, vaan motiivi liittyi syrjäytymiseen ja mielenterveysongelmiin

höpötäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajuus näyttää olevan köyhyyteen ajava asia.

Tämä on tabu yhteiskunnassamme: eron jälkeen olet taloudellisesti paljon heikommalla kuin asuessa yhdessä puolison kanssa. Eroa pitäisi tarkastella myös tuosta näkökulmasta, ettei tule yllätyksenä kuinka talous menee tiukille. Voisi jopa jättää eroamatta.

Samoin parisuhdetta kannattaa pitää eräänlaisena investointina omaan taloudelliseen tilanteeseen, jota hoitaa ja yrittää oikeasti pitää perhettä kasassa. Ei juosta jokaisen tunteen heittämänä erotaan-karataan jne.

Nykypäivän kulutustottumuksilla on lähes vääjäämätöntä, ettei yhden ihmisen tulot riitä perhettä pyörittämään vaan köyhdytään ja katkeroidutaan.

Naisille: mieti oikeasti kenen kanssa lisäännyt! Kuulostaa hurjalta, mutta vain niin sinulla on edes jonkunlainen kontrolli tulevaisuuteesi.

”Lapsi tuo leivän” ei todellakaan ole totta. Hankkimalla lapsen epävakaisiin oloihin, altistat sekä itsesi että lapsesi tulevaisuuden köyhyyteen.

Tämä on niin totta. On nähty jos jonkunlaista YH-äippäkohtaloa 50 vuoden aikana ja suurin osa niistä ei ole mitenkään siistejä. Nykypäivänä pannaan kattilat jakoon ihan typeristä syistä ja kuvitellaan että se sama elintaso jatkuu eron jälkeen. Ei jatku. Yhteiskunta on suunniteltu siten, että perheessä on kaksi elättäjää.

Miksi media sitten aivopesee ihmisiä "hedonismiin"?

Hieman ristiriitaista. Minä kyllä ymmärrän asiat, mitä moni ei välttämättä ymmärrä.

Ja elintaso on kyllä laskenut kuin lehmänhäntä jo usean vuoden niin perheellisillä, kuin perheettömilläkin.

En ymmärrä, miksi ihmisiltä viedään OSTOVOIMA, eihän siinä ole mitään järkeä.

Miten se viha voi olla kenellekään yllätys.

Köyhien kiusaamiseksi on keksitty innolla ties mitä kyykytysmenetelmiä.

On aktiivimallia ja työkokeilua ja pupukursseja ja ties mitä.

Kelasta saa täysin mielivaltaisia päätöksiä ja alentuvaa, ylimielistä kohtelua. Jos joudut sossun kanssa tekemisiin niin sinulle lässytetään kuin olisit vammainen pikkulapsi.

Niistä kielletyistä aiheista en viitsi edes mainita. Siitä tulee vain bännit.

Lääkäriin pääseminen on lähes mahdotonta. Vaikka menisi aamukahdeksalta jonottamaan, ei välttämättä pääse vastaanotolle koko päivänä. Jono etenee niin hitaasti ja niitä kahdeksalta jonottajia on ollut kymmeniä.

Viideltä voi sitten siirtyä sairaalapäivystyksen puolelle kokeilemaan onneaan. Jos hoitaja antaa luvan mennä jonottamaan. Jos lupaa ei tule, ei vartija päästä sisään. Siis sairaalaan yhteispäivystykseen.

Yksityislääkäriin toki pääsee vaikka heti ja ja saa asialliset tutkimukset ja lääkkeet. Mutta vain jos on rahaa. Jos rahaa ei ole, niin sitten jonotat terveyskeskukseen, josta hyvällä tuurilla voit saada buranareseptin ja ohjeen tulla takaisin jos vaiva ei parane. Samaa jatketaan hamaan ikuisuuteen asti. Itse sain monta vuotta sitä buranareseptiä selkärankareumaan. Arvatkaa tutkittiinko kertaakaan. No ei. Sitten vasta tutkittiin kun pääsin sellaiseen työpaikkaan, jossa oli laaja työterveyshuolto. Silloin pääsin ihan reumalääkärille eikä tarvinnut edes jonottaa.

Kyllä se on niin että ainakin minun tilanteeni on muiden syytä. Piste. Sitä ei mikään kokkarinpaska näsäviisastelija muuksi muuta. V itun koulukiusaajat ja narsistiset psykopaatit, olette pilanneet elämäni, ja vielä kehtaatte tulla ilakoimaan siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua tuota että ei ole rahaa lääkkeisiin ja lääkärilaskuihin. Nuo kuuluvat toimeentulotuessa huomioitaviin menoihin. Ja toimeentulotukeen on oikeus jokaisella, jolla ei ole oikeasti ole pakollisiin menoihin riittäviä tuloja tai omaisuutta. Se on sitten tietysti eri asia jos ihminen on ottanut velkaa paljon elämänsä aikana ja makselee niitä pois. Tai jos asuu elintasoonsa nähden liian kalliisti. Siinä tilanteessa pitää sitten vaan järjestellä elämä siihen malliin että rahat riittää.  Se toimeentulotuen perusosa 497 kyllä riittää ihan normaaliin elämiseen.

Et ymmärrä sitä, että esim. opintolainan maksuerää ja korkoja ei oteta Kelan laskelmissa huomioon menoiksi. Tällöin Kelan laskuri näyttää tuloille plussaa, vaikka todellisuudessa plussaa ei ole. Kela siis katsoo, että lainanlyhennysraha on vapaasti käytettävissä lääkkeisiin ja terveyskeskusmaksuihin.

Eikö valtio toimi takaajana opintolainassa? Mitä jos ei kykene maksamaan opintolainan lyhennyksiä eikä lyhennä lainaa vaan jättää lyhennykset maksamatta ja ostaa sen sijaan tarvitsemansa lääkkeet niillä rahoilla joita toimeentulotukena saa eikä lyhentele lainaa sillä toimeentulotuella? Maksaako valtio sen sitten lopulta pois pankille, kyllähän pankki omansa ottaa kun on saanut lainalle takaajan kerran eikä olisi koko lainaa myöntänytkään ilman takaajaa tietysti.

Pankki saa aina omansa. Sinä menetät luottotietosi ja jos alat tienaamaan, maksat rästisi silloin. Tärkeintä on, että henki säilyy kun saa ruuan ja.lääkkeet.

Jos osaa nuo byrokratian kommervenkit niin sen voi junailla niinkin että Kela ottaa sen velan hoitaakseen ja se sitten perii aavistuksen pienemmän summan tuistasi automaattisesti. Siinä samalla voit hakea toimeentulotukea paikkaamaan tämän uuden aukon joten käytännössä sinun ei tarvitse maksaa lainaa ollenkaan. Mutta se mikä tässä niin idioottimaista on että tämä käytäntö ja opintolainan ottaminen passivoi ihmisiä eikä kannata pätkätöitä ottaa vastaan koska silloin Kela rupeaa heti perimään korkeampia summia velkaa takaisin etkä saa sitä paikattua toimeentulotuella.

Mitä järkeä on opintotukisysteemillä mikä rohkaisee ihmisiä opiskelujen jälkeen tahallaan menemään toimeentulotuen piiriin? Fiksumpaa olisi reilusti korottaa tukea niin että lainalle ei olisi tarvetta kuin hätätilassa (esim. rikoit koulun omaisuutta, työtietokone kosahti yms.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajuus näyttää olevan köyhyyteen ajava asia.

Tämä on tabu yhteiskunnassamme: eron jälkeen olet taloudellisesti paljon heikommalla kuin asuessa yhdessä puolison kanssa. Eroa pitäisi tarkastella myös tuosta näkökulmasta, ettei tule yllätyksenä kuinka talous menee tiukille. Voisi jopa jättää eroamatta.

Samoin parisuhdetta kannattaa pitää eräänlaisena investointina omaan taloudelliseen tilanteeseen, jota hoitaa ja yrittää oikeasti pitää perhettä kasassa. Ei juosta jokaisen tunteen heittämänä erotaan-karataan jne.

Nykypäivän kulutustottumuksilla on lähes vääjäämätöntä, ettei yhden ihmisen tulot riitä perhettä pyörittämään vaan köyhdytään ja katkeroidutaan.

Naisille: mieti oikeasti kenen kanssa lisäännyt! Kuulostaa hurjalta, mutta vain niin sinulla on edes jonkunlainen kontrolli tulevaisuuteesi.

”Lapsi tuo leivän” ei todellakaan ole totta. Hankkimalla lapsen epävakaisiin oloihin, altistat sekä itsesi että lapsesi tulevaisuuden köyhyyteen.

Mun mielestä talouttaan ei pitäisi koskaan laskea toisen ihmisen varaan eikä tehdä enempää lapsia kuin omilla tuloillaan pystyy elättämään. Ja siinäkin miettiä tilannetta, jossa tulot pienenee. Olen yh ja joskus aikoinaan haaveilin kolmannesta lapsesta, mutta totesin, että jos tulee ero, kolmas lapsi olisi liikaa. Siksi mulla on vain kaksi lasta. En ole köyhä enkä edes pienituloinen vaan hankin alunperinkin itselleni hyvin työllistävän ammatin ja sen jälkeen vielä vaihdoin alaa toiselle hyvin työllistävälle, mutta paremmin palkatulle alalle. En ole koskaan ollut missään "unelmaduunissani" vaan valinnut alat ja työt vain ja ainoastaan niistä maksettavan palkan mukaan. Lisäksi olen aina ollut tarkka rahoistani (myös parisuhteen aikana), säästänyt ja sijoittanut kaiken peruselämisen jälkeen liikenevän. 

Tällä tavalla Suomessa syntyisi ehkä 5 lasta vuodessa. Tässä on jokin syvän seksistinen ajatus, että lapset ovat yksin naisen projekti, eikä mieheltä voi odottaa mitään, kaikkein vähiten lastensa elätystä. Kaikki naiset varmasti tiedostavat, että voivat jäädä yksinhuoltajiksi, mutta joskus se riski on otettava. Jos alkaa laskeskella, että yhden ihmisen palkalla tai työttömyystuella on elätettävä lapsi, olisi omat ja kaikki tuttujen lapset jääneet tekemättä. Kyllä niiltä miehiltäkin voi vastuuta vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tilastollisesti köyhä - ja niinhän minä olenkin, raha on jatkuva huoli.

Olen valmistunut kahteen ammattiin hyvin paperein ammattikorkeasta, tehnyt paljon alojeni töitä ilmaiseksi, olen hyvä, arvostettu ja intohimoinen siinä mitä teen. Tästä ja sadoissa työhaastatteluissa juoksemisesta huolimatta ainut mitä olen onnistunut saamaan on 20h/vko sopimus kaupan alalle, tämäkin vuokratyöfirman kautta, joten työsuhde-edut tai työterveyshuolto eivät kosketa minua. Yritän kaapia lisätöitä sieltä mistä pystyn, samaan aikaan kun kela ja te-toimisto laittavat kapuloita rattaisiin. Rahasta on jatkuva huoli: koska sitä saa, paljonko sitä saa, mistä sitä saa, onko minulla varaa maksaa osani vuokrasta tai ruuasta?

Stressi lamauttaa ja hidastaa kaikkea toimintaa, en myöskään koe vapaalla olevani vapaa, sillä ei ole rahaa tehdä mitään ja lähinnä stressaan jatkuvasti tulevaa. Samalla kuitenkin luon itselleni parempaa tulevaisuutta suunnittelemalla omaa yritystäni, tuskin sitä tämän p’skemmin voisi mennä. Ilman puolison hyvää tilipussia en varmaankaan selviäisi. Miksi hitossa en olisi tilanteestani vihainen?

Vuokratyöfirmankin on lakisääteisesti järjestettävä sinulle se työterveyshuolto.

No mutta sehän riippuu yhtiömuodosta ja työsuhteen laadusta tarvitseeko järjestää työterveyshuoltoa vai ei.

Eikä se työterveyshuolto suppeimmillaan kata muuta kuin työhöntulotarkastuksen.

Ja sellaiset vaivat jotka voivat aiheutua vain työstäsi. Lisäksi sinun pitää saada lääkäri vakuuttuneeksi asiasta.

Äitini oli töissä sairaalaan keittiöllä ja alkoi saamaan oireita siellä käytettävistä pesuaineita ja hanskoista.

Lääkärin arvio oli, että kyseessä on "tyypillinen perheenäidin ihottuma". Ei johtunut millään tavalla työstä, vaan siitä kun kotona tekee kotitöitä. Sillä ei ollut vaikutusta asiaan, että lomien aikana haavainen ihottuma ja turvotus poistuivat.

tosielämää kirjoitti:

Kyllä on moni tällä pumpulissa elänyt ja äidit ja isät auttaneet paskanpyyhinnässä aikuisuuteen asti ja varmasti hyväveli periaatteella saatu työpaikatkin.

Tai sitten ei, 

Tällainen tietynlainen kuvaus tulee vaan useammasta tekstistä ilmi. On myös toisenlaisia tarinoita.

Kouluttautunut sairaanhoitajaksi ja opintojen ohella ollut jo työelämässä, tehden kaupankassasta lähtien monenlaista pakkaushommaa ym.

Nähnyt maailmaa, muutto ulkomaille töihin, tehden kuusi vuotta erilaisissa olosuhteissa ja maissa. Ei mitään siistiä sisätyötä, eikä komennukselle lähetettyä, joka kartuttaisi päivärahoja, vaan melkeinpä maassa maan tavalla, joskin hieman paremmalla palkalla yksityisklinikoilla. Työt vaati myös kielten oppimista, jotta pääsi sisälle. Kaikki oli osittain omaa valintaa, Suomessa ei silloin vakinaistettu ja maailmalla oppii arvostamaan niin erilaisia asioita. 

Paluu Suomeen, perheen perustaminen, velkaa, töitä ja ns normi arki.

Ero, tiet veivät eri suuntiin, arki meni omillaan, velkaa edelleen kunnes pum . . .

Kotitapaturma, vammautuminen ja pitkä sairasloma..... laskut, velat ja muut menot pyöri edelleen normaalisti vaan ei tulot !!!

Sairasloma jatkuu ja jatkuu, myös toipuminen, kuntoutus ja tulot senkuin pienenee, kunnes 300 pvää jatkunut sairasloma täynnä, niin KELA ei maksakaan enää sairauspäivärahaa, tätä moni ei varmaan tiedä.

Joudut ilmoittautumaan työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi jos haluat jostain tuloja ( niin hassua, koska on kuitenkin työsuhde voimassa)

 Työkkäristä ei maksetakaan, koska et ole työkykyinen, et kuulu heille....... muutaman kuukauden kuluessa olet jo kaikki mahdolliset säästösi kuluttanut ja luottokortti on "tapissa" kovine korkoineen ja mistä saat apua ??   

Kaiken tämän pyörityksen jälkeen joudut Kelaan toimeentulotukea hakemaan, kunnes saat jotain päivärahaa, ei ammattiliitosta koska et ole työtön vaan joko eläkefirmasta määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen nimellä tai työkkäristä , jos et eläkefirmasta saa.

Tässä yksi elävä esimerkki miten voi joutua köyhyyteen, vaikka on kouluttautunut, työelämässä ja säästöjä pahanpäivän varalle. Entäs kun pahatpäivät vaan jatkuu ja säästöt on mennyt.

Kaiken tämän lisäksi yrität pitää lapset puhtaissa vaatteissa, mukana harrastuksissa ja yhteiskuntakelpoisina hyvillä kouluarvosanoilla, jotta heistä tulisi kelvollisia veronmaksajia. 

Lisäksi vielä vapaa-ajan vakuutukset kunnossa, mutta ei kolme vuotta riitä selvittää sitä oravanpyörää vakuutusyhtiön kanssa kuuluuko heidän maksaa korvauksia vai ei. 

 

Mulla vähän samanlainen tarina. Viimeisen neljän vuoden aikana menettänyt terveyden, puolison, työkyvyn, työpaikan, lähes kaikki sosiaaliset suhteet... Asunto vielä on, toistaiseksi, mutta pelkään sitä päivää, jos kuntoutustuki hylätään ja alkaa toi sekoilu kelan ym. kanssa. Tavoite on vielä työelämään paluussa, mutta en edes tiedä miten, mihin ja milloin. Olen niin lannistettu ettei kukaan oikein voi ymmärtää. Köyhyys ja sen tuoma ulkopuolisuus kaikesta ei voi vaikuttamatta millaisena näen tulevaisuuteni. Ja olen vasta 40 ja pitäisi olla elämää vielä edessä.