Köyhien viha tuli tutkijalle yllätyksenä

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, tätä ketjua lukiessa ei voi kuin ihmetellä miten ihmiskunta on selvinnyt edes näin pitkälle.

Köyhyyttä pidetään tilana, johon ei voi itse vaikuttaa ja kaikki on yhteiskunnan vika. Jos nyt ensin ymmärtäisitte, että tulonsiirroilla kukaan ei rikastu, se on matemaattinen mahdottomuus. Suomessa on jo yhdet maailman pienimmistä tuloeroista ja suurimmista tulonsiirroista. Kukaan ei voi tulla rikkaaksi sosiaalituilla, ei kukaan. Ainoa keino ulos yksilön köyhyydestä on työnteko ja kovin harva täällä toivoo päättäjiltä työpaikkoja, vaan kuvittelevat että jossain rikkailla on sellaiset massit piilossa, että ne takavarikoimalla kaikki voi elellä mukavaa keskituloisen elämää. 

Ja kyllä, ymmärrän että on sairaita ja työkyvyttömiä, mutta heidän tilansa ei voi parantua kuin sillä, että terveet ja työkykyiset menevät töihin, silloin on enemmän jaettavaa vähemmälle tarvitsijajoukolle.

Juuri näin se menee ja pitääkin mennä.

Huoli pois kirjoitti:

Ei pleikan ja runkun parissa syrjäytyneistä ole kadulle mieltään osoittamaan.

Perus paskapalkka duunarithan ne siellä ranskassakin riehuu, kun palkalla ei enää selviä perusoikeuksistaan?

Monesti fyysisen schaissetyön raatajia ja oikein hyvässä kunnossa rikasta pukuporvaria pieksämään tai mersua tuleen tuikkaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku on rikkaampi, ei ole köyhältä pois.

Kuinka naiivi oletkaan. Jos firman osakkeenomistajat päättävät laittaa puolet työntekijöistä pihalle saadakseen itselleen enemmän rahaa, niin se on ihan suoraan pois työttömäksi joutuneelta. Se huonompiosainen antaa siinä parempiosaiselle koko palkkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajuus näyttää olevan köyhyyteen ajava asia.

Tämä on tabu yhteiskunnassamme: eron jälkeen olet taloudellisesti paljon heikommalla kuin asuessa yhdessä puolison kanssa. Eroa pitäisi tarkastella myös tuosta näkökulmasta, ettei tule yllätyksenä kuinka talous menee tiukille. Voisi jopa jättää eroamatta.

Samoin parisuhdetta kannattaa pitää eräänlaisena investointina omaan taloudelliseen tilanteeseen, jota hoitaa ja yrittää oikeasti pitää perhettä kasassa. Ei juosta jokaisen tunteen heittämänä erotaan-karataan jne.

Nykypäivän kulutustottumuksilla on lähes vääjäämätöntä, ettei yhden ihmisen tulot riitä perhettä pyörittämään vaan köyhdytään ja katkeroidutaan.

Naisille: mieti oikeasti kenen kanssa lisäännyt! Kuulostaa hurjalta, mutta vain niin sinulla on edes jonkunlainen kontrolli tulevaisuuteesi.

”Lapsi tuo leivän” ei todellakaan ole totta. Hankkimalla lapsen epävakaisiin oloihin, altistat sekä itsesi että lapsesi tulevaisuuden köyhyyteen.

Mun mielestä talouttaan ei pitäisi koskaan laskea toisen ihmisen varaan eikä tehdä enempää lapsia kuin omilla tuloillaan pystyy elättämään. Ja siinäkin miettiä tilannetta, jossa tulot pienenee. Olen yh ja joskus aikoinaan haaveilin kolmannesta lapsesta, mutta totesin, että jos tulee ero, kolmas lapsi olisi liikaa. Siksi mulla on vain kaksi lasta. En ole köyhä enkä edes pienituloinen vaan hankin alunperinkin itselleni hyvin työllistävän ammatin ja sen jälkeen vielä vaihdoin alaa toiselle hyvin työllistävälle, mutta paremmin palkatulle alalle. En ole koskaan ollut missään "unelmaduunissani" vaan valinnut alat ja työt vain ja ainoastaan niistä maksettavan palkan mukaan. Lisäksi olen aina ollut tarkka rahoistani (myös parisuhteen aikana), säästänyt ja sijoittanut kaiken peruselämisen jälkeen liikenevän. 

Tässä kiteytyy yksi yhteiskuntamme suurimmista ongelmista.

Jokaisen yksilön on elettävä täysin itsenäisesti, yksin, jopa parisuhteessa ollessaan. Aina pitää elää oikein ja tehdä oikeita ratkaisuja. Silloinkin kun kukaan ei pysty ennustamaan mikä on oikea ratkaisu.

Pitää varautua avioeroon, pitää varautua sairastumiseen/vammautumiseen/tulipaloon/meteoriittiin/karhuhyökkäykseen/haitornadoon ..

Jos astut harhaan ja tipahdat tai karhu syö jalkasi, niin se on oma vika. Olisit valinnut paremmin. Olisit varautunut.

Ei sellainen kaikkeen varautuminen ja poteroiden kaivaminen ole oikeaa elämää.

Pitäisi kuitenkin varautua johonkin: suunnitella ja tehdä työtä sen eteen, että oma elämä menisi kuitenkin mahdollisimman hyvin. On täysin turha väittää, ettei yksilön omalla toiminnalla kuitenkin ole ratkaisevin rooli siitä, miten elämän haasteista pääsee eteenpäin.

Päätökset ovat loppujen lopuksi selkeitä: mihin ammattiin kouluttaudun, missä asun, mitä työtä teen, montako lasta hankin. Näistä päätöksistä sitten kannat vastuun.

Oletko sokea? Moni on kertonut suunnitelleensa elämäänsä, mutta ei ole elämä mennyt niin kuin on suunnitellut. Jollain voi olla 3 tutkintoa, eikä työtä ja kehtaat sanoa, että tuo ihminen olisi voinut valita paremmat alat. Olet törkeä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua tuota että ei ole rahaa lääkkeisiin ja lääkärilaskuihin. Nuo kuuluvat toimeentulotuessa huomioitaviin menoihin. Ja toimeentulotukeen on oikeus jokaisella, jolla ei ole oikeasti ole pakollisiin menoihin riittäviä tuloja tai omaisuutta. Se on sitten tietysti eri asia jos ihminen on ottanut velkaa paljon elämänsä aikana ja makselee niitä pois. Tai jos asuu elintasoonsa nähden liian kalliisti. Siinä tilanteessa pitää sitten vaan järjestellä elämä siihen malliin että rahat riittää.  Se toimeentulotuen perusosa 497 kyllä riittää ihan normaaliin elämiseen.

Et ymmärrä sitä, että esim. opintolainan maksuerää ja korkoja ei oteta Kelan laskelmissa huomioon menoiksi. Tällöin Kelan laskuri näyttää tuloille plussaa, vaikka todellisuudessa plussaa ei ole. Kela siis katsoo, että lainanlyhennysraha on vapaasti käytettävissä lääkkeisiin ja terveyskeskusmaksuihin.

Eikö valtio toimi takaajana opintolainassa? Mitä jos ei kykene maksamaan opintolainan lyhennyksiä eikä lyhennä lainaa vaan jättää lyhennykset maksamatta ja ostaa sen sijaan tarvitsemansa lääkkeet niillä rahoilla joita toimeentulotukena saa eikä lyhentele lainaa sillä toimeentulotuella? Maksaako valtio sen sitten lopulta pois pankille, kyllähän pankki omansa ottaa kun on saanut lainalle takaajan kerran eikä olisi koko lainaa myöntänytkään ilman takaajaa tietysti.

Luottotiedot menee. Silloin ei saa vuokrattua asuntoa jne.

Ja silloin on pakotettu rötöstelemään selviytyäkseen.

Ja taas valtio maksaa kalliit yöpymiset linnassa lämpimine aterioineen?

Halvemmallaki ois päässy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajuus näyttää olevan köyhyyteen ajava asia.

Tämä on tabu yhteiskunnassamme: eron jälkeen olet taloudellisesti paljon heikommalla kuin asuessa yhdessä puolison kanssa. Eroa pitäisi tarkastella myös tuosta näkökulmasta, ettei tule yllätyksenä kuinka talous menee tiukille. Voisi jopa jättää eroamatta.

Samoin parisuhdetta kannattaa pitää eräänlaisena investointina omaan taloudelliseen tilanteeseen, jota hoitaa ja yrittää oikeasti pitää perhettä kasassa. Ei juosta jokaisen tunteen heittämänä erotaan-karataan jne.

Nykypäivän kulutustottumuksilla on lähes vääjäämätöntä, ettei yhden ihmisen tulot riitä perhettä pyörittämään vaan köyhdytään ja katkeroidutaan.

Naisille: mieti oikeasti kenen kanssa lisäännyt! Kuulostaa hurjalta, mutta vain niin sinulla on edes jonkunlainen kontrolli tulevaisuuteesi.

”Lapsi tuo leivän” ei todellakaan ole totta. Hankkimalla lapsen epävakaisiin oloihin, altistat sekä itsesi että lapsesi tulevaisuuden köyhyyteen.

Mun mielestä talouttaan ei pitäisi koskaan laskea toisen ihmisen varaan eikä tehdä enempää lapsia kuin omilla tuloillaan pystyy elättämään. Ja siinäkin miettiä tilannetta, jossa tulot pienenee. Olen yh ja joskus aikoinaan haaveilin kolmannesta lapsesta, mutta totesin, että jos tulee ero, kolmas lapsi olisi liikaa. Siksi mulla on vain kaksi lasta. En ole köyhä enkä edes pienituloinen vaan hankin alunperinkin itselleni hyvin työllistävän ammatin ja sen jälkeen vielä vaihdoin alaa toiselle hyvin työllistävälle, mutta paremmin palkatulle alalle. En ole koskaan ollut missään "unelmaduunissani" vaan valinnut alat ja työt vain ja ainoastaan niistä maksettavan palkan mukaan. Lisäksi olen aina ollut tarkka rahoistani (myös parisuhteen aikana), säästänyt ja sijoittanut kaiken peruselämisen jälkeen liikenevän. 

Tässä kiteytyy yksi yhteiskuntamme suurimmista ongelmista.

Jokaisen yksilön on elettävä täysin itsenäisesti, yksin, jopa parisuhteessa ollessaan. Aina pitää elää oikein ja tehdä oikeita ratkaisuja. Silloinkin kun kukaan ei pysty ennustamaan mikä on oikea ratkaisu.

Pitää varautua avioeroon, pitää varautua sairastumiseen/vammautumiseen/tulipaloon/meteoriittiin/karhuhyökkäykseen/haitornadoon ..

Jos astut harhaan ja tipahdat tai karhu syö jalkasi, niin se on oma vika. Olisit valinnut paremmin. Olisit varautunut.

Ei sellainen kaikkeen varautuminen ja poteroiden kaivaminen ole oikeaa elämää.

Vielä muutama vuosikymmen sitten oli ihan normaalia säästää nk pahan päivän varalle. Ja omassa lapsuudessani aikoinaan oli satu ahkerasta muurahaisesta ja viulua soittavasta heinäsirkasta. Jo lapsille opetettiin satujen avulla, että asioihin pitää varautua. Nykyisin ei tarvitse, koska yhteiskunta huolehtii. Se vaan ei huolehdi eikä ainakaan siinä mittakaavassa kuin yksilö olisi toivonut. 

Kuinka paljot suosittelet säästämään pahan päivän varalle?

Paljonko pitäisi säästää, jotta selviää siitä että sairastuu ja vammautuu 20-vuotiaana?

Millaiset säästöt pitää olla, että elämä jatkuu vielä vammautumisen ja työkyvyttömyyden jälkeen? Riittääkö 1000€, vai pitäisikö olla säästettynä 10000€ tai 100000€? Kuinka pitkälle sillä 100000€:lla pötkii?

Sillä säästöllä pitäisi pärjätä seuraavat 60 vuotta. 100000€ riittää jos siitä käyttää 1667€ vuodessa.

Kuinka paljon pitää olla säästettynä sillä 2-vuotiaalla pikkulapsella, jonka luottotiedot oma vanhempi sössii tilaamalla lapsen nimissä tavaraa jota ei pysty maksamaan?

Turha inistä, että nuo ovat yksittäistapauksia. Jokaisella pulaan joutuneella oma oma taustansa, eikä välttämättä ole ollut mitään mahdollisuutta varautua ja säästää pahan päivän varalle. Ei kyse ole siitä, oltaisiin itse tehty jotain väärin. Pulaan voi joutua vaikka tekisi kaiken oikein.

On aivan eri asia pitää vararahastoa lyhyen pahan päivä varalle. Vaikka rikkoontunutta pyykkikonetta varten. Mutta köyhien kohdalla puhutaan usein loppuelämän tarpeesta.

Eikä kaikkeen pysty varautumaan vaikka kuinka yrittäisi. Vai oletko kenties itse rakentanut ydinpommon kestävän bunkkerin ja pidät siellä 10 vuoden ruokavarastoa?

1/4 kuukausituloista on aika hyvä summa aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijat nyt ovat niin vieraantuneet tavallisten ihmisten elämästä, että ei ollut varmaan ainoa yllätys heille.

Höpöhöpö.

Jotkut tutkijat kyllä ovat. Olen kuunnellut tutkijoiden kahvipöytäkeskusteluja ja monet tuntuvat tosissaan ajattelevan, että ihmiset voivat itse päättää, pääsevätkö opiskelemaan tai töihin ylipäätään ja vielä tarkalleen sen, mihin pääsevät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua tuota että ei ole rahaa lääkkeisiin ja lääkärilaskuihin. Nuo kuuluvat toimeentulotuessa huomioitaviin menoihin. Ja toimeentulotukeen on oikeus jokaisella, jolla ei ole oikeasti ole pakollisiin menoihin riittäviä tuloja tai omaisuutta. Se on sitten tietysti eri asia jos ihminen on ottanut velkaa paljon elämänsä aikana ja makselee niitä pois. Tai jos asuu elintasoonsa nähden liian kalliisti. Siinä tilanteessa pitää sitten vaan järjestellä elämä siihen malliin että rahat riittää.  Se toimeentulotuen perusosa 497 kyllä riittää ihan normaaliin elämiseen.

Et ymmärrä sitä, että esim. opintolainan maksuerää ja korkoja ei oteta Kelan laskelmissa huomioon menoiksi. Tällöin Kelan laskuri näyttää tuloille plussaa, vaikka todellisuudessa plussaa ei ole. Kela siis katsoo, että lainanlyhennysraha on vapaasti käytettävissä lääkkeisiin ja terveyskeskusmaksuihin.

Eikö valtio toimi takaajana opintolainassa? Mitä jos ei kykene maksamaan opintolainan lyhennyksiä eikä lyhennä lainaa vaan jättää lyhennykset maksamatta ja ostaa sen sijaan tarvitsemansa lääkkeet niillä rahoilla joita toimeentulotukena saa eikä lyhentele lainaa sillä toimeentulotuella? Maksaako valtio sen sitten lopulta pois pankille, kyllähän pankki omansa ottaa kun on saanut lainalle takaajan kerran eikä olisi koko lainaa myöntänytkään ilman takaajaa tietysti.

Luottotiedot menee. Silloin ei saa vuokrattua asuntoa jne.

Juuri näin. Tästä ei puhuta laisinkaan, mutta jos viitsii googlettaa, tietoa löytyy kyllä Kelan sivuilta. Kela tosiaan takaa pankista haetun opintolainan, mutta harvapa tietää, mitä siitä opintolainatakauksen realisoitumisesta seuraa. Se ei ole se sama, mitä joskus 90-luvulla Kelan takauksella tarkoitettiin.

Se ei todellakaan tarkoita sitä, että opintolaina kuittaantuu, vaan se todellinen auvvo ja ilo urkenee vasta sitten, kun tämä Kelan opintolainatakaus -ansa laukeaa. Nimittäin, opintolainan siirtyessä Kelan hellään huomaan siitä alkaa pyörimään 7% -lainakorko sekä ulosottotoimenpiteet ja kaikki tietävät, mitä ulosotosta ja luottotietojen menettämisestä seuraa. Tätä voi kuvata kaikella tasolla ansaksi, ja siksi niin moni opiskelija välttää opintolainaa kuin ruttoa.

Eikö se ole perin erikoista, että markkinatasoisista asuntolainoista peritään jotain 1-2% korkoa ja sosiaaliperusteisista opintolainoista 7% korkoa? Vaikuttaa, että tässä on julkisen sektorin julistama lynkkaus käynnissä, missä työttömäksi joutunut yksilö käytännössä nyljetään julkisen tahon toimesta. Halvemmalla pääsisi, jos sen lainan saisi suoraan yksityiseltä taholta ilman koko Kelan väliinsekaantumista?

Se Kelan korko on 4% eikä sitä tarvitse maksaa jos verotettavat tulot ovat jotain alle 1.300 eur kuukaudessa näin Kelan sivuilla luki. Eikä pankki taas anna lainaa ilman takaajaa, ei sitä opintolainaa ole pakko ottaa vaan voit ottaa ihan tavallista pankkilainaa jos vaikka vanhempasi takaavat sen lainan asunnollaan tms. Maksusunnitelma Kelan kanssa täytyy tehdä, mutta jos ei ole millä maksaa niin milläs maksat, saat silti toimeentulotukea Kelalta vaikket Kelalle siirtynyttä opintolainan takausmaksua maksaisikaan. Luottotiedot kyllä menee. Sitten joutuu vuokraamaan tutulta tai joutuu kaupungin vuokrakämppään.

Vierailija kirjoitti:

fuckoffanddie kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että ainakin minun tilanteeni on muiden syytä. Piste. Sitä ei mikään kokkarinpaska näsäviisastelija muuksi muuta. V itun koulukiusaajat ja narsistiset psykopaatit, olette pilanneet elämäni, ja vielä kehtaatte tulla ilakoimaan siihen päälle.

Tämä päättäjien pitäisi ottaa ihan vakavissaan. Koulujen "Kivakoulu"-ohjelma on ollut täysi floppi ja kouluissa on entistä enemmän ongelmia. Päättäjien on pakko korjata ongelmat jo kouluaikana silloin kun ne tapahtuvat ja muut jo koulusta pois päässeet ohjata uudelleenorganisoidun "hoidon" piiriin, jossa korjataan koulukiusaamisen tekemät jäljet.

Miten päättäjät mitään korjaa, kun ovat noita koulukiusaajia. Vitt"uilu loppuu väkival"lalla, tämän opin jo yläasteella.

Vai että "hoidon" piiriin. Te itse tarvitsette omien laitostenne "hoitoa". Ensin rikotte ihmisen, alistatte ja poljette maahan ja sitten tarjoatte "apua". Pidätkö minua ihan idio"ottina?

Haistakaa v"ittu!

Teidän "hoitonne" tarkoitus kun ei ole korjata ihmistä, vaan saada siitä lääkeriippuvainen puolivaloilla kävelevä, tyhmänä pysyvä zombi.

Kyllä nämä teidän metkunne ja "auttamisenne" tiedetään. Te olette kieroja käärmeitä.

Entä jos osallistuisitte itse sen "hoidon" suunnitteluun? Hoito on juuri siksi lainausmerkeissä, ettei tarkoiteta nykyisiä hoitoja, koska ne eivät toimi.

Te haluatte ihmisen vaan "kontrolliin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajuus näyttää olevan köyhyyteen ajava asia.

Tämä on tabu yhteiskunnassamme: eron jälkeen olet taloudellisesti paljon heikommalla kuin asuessa yhdessä puolison kanssa. Eroa pitäisi tarkastella myös tuosta näkökulmasta, ettei tule yllätyksenä kuinka talous menee tiukille. Voisi jopa jättää eroamatta.

Samoin parisuhdetta kannattaa pitää eräänlaisena investointina omaan taloudelliseen tilanteeseen, jota hoitaa ja yrittää oikeasti pitää perhettä kasassa. Ei juosta jokaisen tunteen heittämänä erotaan-karataan jne.

Nykypäivän kulutustottumuksilla on lähes vääjäämätöntä, ettei yhden ihmisen tulot riitä perhettä pyörittämään vaan köyhdytään ja katkeroidutaan.

Naisille: mieti oikeasti kenen kanssa lisäännyt! Kuulostaa hurjalta, mutta vain niin sinulla on edes jonkunlainen kontrolli tulevaisuuteesi.

”Lapsi tuo leivän” ei todellakaan ole totta. Hankkimalla lapsen epävakaisiin oloihin, altistat sekä itsesi että lapsesi tulevaisuuden köyhyyteen.

Mun mielestä talouttaan ei pitäisi koskaan laskea toisen ihmisen varaan eikä tehdä enempää lapsia kuin omilla tuloillaan pystyy elättämään. Ja siinäkin miettiä tilannetta, jossa tulot pienenee. Olen yh ja joskus aikoinaan haaveilin kolmannesta lapsesta, mutta totesin, että jos tulee ero, kolmas lapsi olisi liikaa. Siksi mulla on vain kaksi lasta. En ole köyhä enkä edes pienituloinen vaan hankin alunperinkin itselleni hyvin työllistävän ammatin ja sen jälkeen vielä vaihdoin alaa toiselle hyvin työllistävälle, mutta paremmin palkatulle alalle. En ole koskaan ollut missään "unelmaduunissani" vaan valinnut alat ja työt vain ja ainoastaan niistä maksettavan palkan mukaan. Lisäksi olen aina ollut tarkka rahoistani (myös parisuhteen aikana), säästänyt ja sijoittanut kaiken peruselämisen jälkeen liikenevän. 

Tässä kiteytyy yksi yhteiskuntamme suurimmista ongelmista.

Jokaisen yksilön on elettävä täysin itsenäisesti, yksin, jopa parisuhteessa ollessaan. Aina pitää elää oikein ja tehdä oikeita ratkaisuja. Silloinkin kun kukaan ei pysty ennustamaan mikä on oikea ratkaisu.

Pitää varautua avioeroon, pitää varautua sairastumiseen/vammautumiseen/tulipaloon/meteoriittiin/karhuhyökkäykseen/haitornadoon ..

Jos astut harhaan ja tipahdat tai karhu syö jalkasi, niin se on oma vika. Olisit valinnut paremmin. Olisit varautunut.

Ei sellainen kaikkeen varautuminen ja poteroiden kaivaminen ole oikeaa elämää.

Vielä muutama vuosikymmen sitten oli ihan normaalia säästää nk pahan päivän varalle. Ja omassa lapsuudessani aikoinaan oli satu ahkerasta muurahaisesta ja viulua soittavasta heinäsirkasta. Jo lapsille opetettiin satujen avulla, että asioihin pitää varautua. Nykyisin ei tarvitse, koska yhteiskunta huolehtii. Se vaan ei huolehdi eikä ainakaan siinä mittakaavassa kuin yksilö olisi toivonut. 

Kuinka paljot suosittelet säästämään pahan päivän varalle?

Paljonko pitäisi säästää, jotta selviää siitä että sairastuu ja vammautuu 20-vuotiaana?

Millaiset säästöt pitää olla, että elämä jatkuu vielä vammautumisen ja työkyvyttömyyden jälkeen? Riittääkö 1000€, vai pitäisikö olla säästettynä 10000€ tai 100000€? Kuinka pitkälle sillä 100000€:lla pötkii?

Sillä säästöllä pitäisi pärjätä seuraavat 60 vuotta. 100000€ riittää jos siitä käyttää 1667€ vuodessa.

Kuinka paljon pitää olla säästettynä sillä 2-vuotiaalla pikkulapsella, jonka luottotiedot oma vanhempi sössii tilaamalla lapsen nimissä tavaraa jota ei pysty maksamaan?

Turha inistä, että nuo ovat yksittäistapauksia. Jokaisella pulaan joutuneella oma oma taustansa, eikä välttämättä ole ollut mitään mahdollisuutta varautua ja säästää pahan päivän varalle. Ei kyse ole siitä, oltaisiin itse tehty jotain väärin. Pulaan voi joutua vaikka tekisi kaiken oikein.

On aivan eri asia pitää vararahastoa lyhyen pahan päivä varalle. Vaikka rikkoontunutta pyykkikonetta varten. Mutta köyhien kohdalla puhutaan usein loppuelämän tarpeesta.

Eikä kaikkeen pysty varautumaan vaikka kuinka yrittäisi. Vai oletko kenties itse rakentanut ydinpommon kestävän bunkkerin ja pidät siellä 10 vuoden ruokavarastoa?

Tämä. Ei varattomasta perheestä lähteneellä ole mitään säästöjä. Sitten hän opiskelee velaksi, eikä saa työtä. Sitten hän opiskelee lisää velaksi eikä saa työtä vieläkään. Sitten hän sairastuu tai vammautuu, opiskelee kolmannen ammatin, eikä saa työtä vieläkään. Missä vaiheessa hän säästää? Miten hän olisi voinut ennustaa mitä alaa pitää opiskella? Ei näitä juttuja kukaan tiedä etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että ainakin minun tilanteeni on muiden syytä. Piste. Sitä ei mikään kokkarinpaska näsäviisastelija muuksi muuta. V itun koulukiusaajat ja narsistiset psykopaatit, olette pilanneet elämäni, ja vielä kehtaatte tulla ilakoimaan siihen päälle.

Tämä päättäjien pitäisi ottaa ihan vakavissaan. Koulujen "Kivakoulu"-ohjelma on ollut täysi floppi ja kouluissa on entistä enemmän ongelmia. Päättäjien on pakko korjata ongelmat jo kouluaikana silloin kun ne tapahtuvat ja muut jo koulusta pois päässeet ohjata uudelleenorganisoidun "hoidon" piiriin, jossa korjataan koulukiusaamisen tekemät jäljet.

Se KiVa Koulu näkyi ainakin meidän koulussa käytännössä vain niin, että mitään kiusaamistahan ei henkilökunnan mukaan sitten ollutkaan, joten mitään ei tarvitse kiusaamiselle tehdä. Ihan kuin vain tuohon ohjelmaan kuuluminen olisi jokin näkymätön suoja kiusaamista vastaan. Se oli ilmeisesti vain joku statussymboli koululle. 

Tulisi yhteiskunnalle niin paljon halvemmaksi estää kiusaaminen heti alkuunsa, kuin hoitaa siitä seuranneita mt-ongelmia ja niistä mahdollisesti seurannutta toimeentulotukiputkea tai muuta vastaavaa tilannetta. En käsitä miksi tämä on niin vaikea asiaa ymmärtää ja ennen kaikkea, miksi lapsia annetaan kiduttaa tavalla, joka aikuisten kohdalla olisi poliisiasia?

Ei minun kouluni aikuisia kiinnostanut kiusattujen hyvinvointi vaan se, ettei vain kiusaamisesta tehtäisi ilmoitusta josta koulu vätysmäisen asioiden hoitamatta jättämisen takia joutuisi mahdollisesti vaikeuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On raskasta olla työtön opiskeluista huolimatta. Itseäni harmittaa raskaasti nuorten, muutamien, jääminen makaamaan laakereilleen. Yhteiskunnalta Helsingissä saa asunnon, jopa uuden. Töitä ei edes haeta, koska menettää tukia tulojen vuoksi. Sekin vaikuttaa kun sisarukset asuvat samaa asuntoa ja heidät luetaan yhdeksi taloudeksi. Vastaavaa, kuin kaksi vierasta asuvat samaa asuntoa. Väärinkäyttöä sillä yritetään poistaa, mutta Kela sitten toimii vastoin oikeustajua. Nuoret elävät omilla rahoillaan. Työn hakemista pitäisi tukea.

Joskus mietin, mitä tapahtuisi, jos kaikki tuet lopetettaisiin? Barrikadeille osa lähtisi. Ehkä perheet asuisivat yhdessä enemmän. Vaikea tilanne.

Entä työnantajille pakkotyöllistämisvelvoitteita ilman valtion tukia. Jäisi vähemmän bonuksia muutamille jaettaviksi. Ottaisin vuokrasääntelyn takaisin.

Silloin tapahtuu väkivaltaa. Kriisitilanteessa naapurin henki lakkaa merkitsemästä, etenkin kun heitä ei enää edes tervehditä. Mitäs luulet jos ihminen jätetään asunnotta ja ruoatta? = sekoaa ja ottaa sen väkivalloin mitä tarvitsee.

Minä en ole naapureiden kanssa missään tekemisissä juuri siksi, että yleensä sellaisesta seuraa vain ongelmia. Tervehdin ja siinä kaikki.

Kannustinloukuista on vaikea pyristellä irti, koska kyllä jokainen haluaa selvitä parhaalla mahdollisella tavalla. Nykysysteemi on kaikille mielestäni edes jotenkin reilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskouluun elämänhallintatunnit ja talousopetus ja jo tarhoihinkin

Ja poliitikot vaihtoon!

Se on kyllä ainut, mitä et voi vaihtaa.   Tässäkin hallituksessa on Esko Aho neuvonantajana, vaikka on jo aikoja sitten osoittanut osaamattomuutensa.  Vaihtaminen onnistuu vain kaulapoikki tekniikalla, pitää siis toivoa että tulis sota. 

Osaamattomuutensa?

Tajuatko edes miten hyvää työtä Aho ja Viinanen aikoinaan tekivät kun valtiolta oli rahat kerta kaikkiaan loppu?

Joo, devalvoivat. Suomessa oli juuri markkinoitu yrittäjille ja muillekin valuuttalainoja, joten devalvaation vuoksi yrittäjät ajautuivat vaikeuksiin. Pankit myivät kiinteistöjä pilkkahintaan niin, että ihmisille jäi vain velkaa. Takaajat joutuivat vaikeuksiin kun siihen aikaan pankit pystyivät tekemään niin, että jos takaaja oli taannut pikkusumman, pankit pystyivät antamaan lisää lainaa kertomatta takaajalle, että tämän takaus on moninkertaistunut.

Iiro Viinanen on itse myöntänyt, että hän valehteli. Uutistoimittaja kysyi Viinaselta, tuleeko Suomeen devalvaatio, niin Viinanen kielsi asian. Hän kuitenkin tiesi, että devalvaatio tulee seuraavana päivänä. Tuoko on hyvää työtä?

Tyypillistä köyhän settiä. Pyöritään katkeruudesta ja vihassa rikkaita kohtaan ja ollaan kuitenkin niin laiskoja ja saamttomia eikä olla valmiita mihinkään mikä voisi viedä elämää parempaan suuntaan.

Omassa tuttavapiirissä pari esimerkkiä

Heti peruskoulussa vatsa pystyyn ja lapsia tasaiseen tahtiin ulos, kunnes kohtu menee rikki.

Nyt nuorimmat ovat yläkoulussa, ihmetellään kun ei pääse minnekään töihin.

Ostetaan ilman minkäänlaisia kädentaitoja, ei edes nuotiota osata laittaa, vanha rintamamiestalo. Kuvitellaan tehdään siitä hieno ja ei tehdä kuntotarkastusta, kun siinä on tähänkin asti asuttu vuosikymmeniä.

Halutaan välttämättä opiskella vuodesta toiseen alaa, joka ei työllistä, opiskellaan tohtoriksi asti ja ollaan viikonloppuisin töissä ravintolassa. Kun tykkään tästä alasta.

Entinen koulukaveri halusi monta lasta . On töissä päiväkodissa. 3 lasta, asuntolainaa on älyttömästi vieläkin, otti 30 v lainan ja työ määräaikainen. Oma äiti takasi lainan aikoinaan. Rahat aina loppu ja lainaa on jäljellä vielä, kun lapset ovat muuttaneet kotoa.

Nyt viimeisin, ihan lähipiirissä. Käydään monta vuotta lukiota, haaveillaan yliopistosta ja pidetään monta välivuotta ja ollaan Hesburgerissa töissä.

On tietenkin paljon ihmisiä, joille on käynyt huono tuuri, mutta moni kuvittelee kyllä elämässä menee kaikki hyvin. Ja sitten ollaan vihaisia, kun ei menekään niin, miten on toivonut.

Köyhien niin kutsuttu viha on muuttunut jo tässäkin ketjussa vihaksi köyhiä/ työttömiä kohtaan. Joten en ihmettele, että köyhät ovat vihaisia. Niinhän me kaikki.

Ei tarvitse olla edes köyhä, tuo hallituksen rosvous kansalta raivostuttaa muutenkin. Joka tanan vero noussut 4 vuotta peräkkäin ja verorahat sekä valtion omaisuus valuu keinottelijoille ja hyvä veli järjestöille.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tosi niukoista oloista, yhden vanhemman lapsia jotka ovat kouluttautuneet juristiksi ja lääkäriksi. Täällä kaikilla on mahdollisuus , jos vain on tahtoa. Helppo on jäädä sohvanpohjalle valittamaan.

No kun ei ole. Ymmärrätkö sä, miten kansantalous ja kapitalistinen yhteiskunta toimii? Jotta voi olla rikkaita, on pakko olla myös köyhiä. On sairaita, vammaisia ja ihan oikeasti vain tyhmiä ihmisiä. Oisko maailma toimiva, jos kaikki tahtovat olisivatkin lääkäreitä ja juristeja ja konsultteja?

Kyl mä tarviin jonkun myymään mulle kaviaarit ja fileet, korjaaman Porschen, siivoamaan kadut, ajamaan taksia, ylläpitämään kaupunki-infraa jne. jne.

Mutta musta pahin ongelma on, kun, nykyisin alin tuloluokka haluaa ja vaatii keskiluokkaisen elintasoa. Ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu. 

Luin tämän ketjun. Kysymyksiä heräsi:

1) Miten Ruotsiin voi työllistyä 50v. historianopettaja, joka osaa vain vähän ruotsia?

2) Miten voi muuttaa ulkomaille töihin edellä mainittu historianopettaja, kun kotimaasta ei löydy työtä? Ei niin mitään tältä paikkakunnalta.

Vinkkejä ja neuvoja maastamuuttoon, työn saamiseen, asunnon hankkimiseen, jne. otetaan vastaan heti.

Huvittaa komentit pakkosterlisaatiosta ja siitä miten luonnon tulisi korjata köyhät ja tyhmät.

Täasä maailmassa kun meillä on jo sellaisia klyhiä/pienituloisia, jotka ovat (pätkä)töissä tai "kuntoutettavina/työkokeilussa/harjoittelussa" " aosiaalitukia vastaan.

Miten te lääkäriasianjajatohtoripoliitikot ajattelitte hoitaa lasten/vanhusten hoidon, siivouksen yms. Sellaisen duunin kun "heikompi aines" on hävitetty? Hoidatteko itse tärkeiden töidenne ohella?

Ei köyhä tarvitse työtä, köyhä tarvitsee kohtuullisen toimeentulon.

On todella väärin, että tuikkitatpeelliset työt on arvostettu niin alas, että ne jotka eivät halua tai pääse lääkäreiksi tai asianajajiksi, pitäisi kuitenkin tehdä työtä, mielellään usempaa ilman riittävää korvausta. Erityisesti kun a)on ihmisiä jotka aidosti nauttivat "paskaduunista" tai/ja b) arvottavat työn "helppouden" suoman työn ulkopuolisen vapaa-ajan järjettömiä palkkoja korkeamalle jne.

Eivät köyhät ainakaan enää tänäpäivänä ole mitään tyhmiä, kakkosluokan kansalaisia, vaan iso joukko aivan tavallisia ihmisiä, joiden ammatillisia valintoja ohjaavat kykenevyyden lisäksi arvot ja halu tehdä valitsemaansa työtä.

Aivan oikeaa, arvokasta työtä, josta tulisi saada elanto ja arvostusta.