Lue keskustelun säännöt.
Köyhien viha tuli tutkijalle yllätyksenä
06.01.2019 |
Hesarin kyselytutkimus paljasti niukkuudessa elävien toivottomuuden ja samaan aikaan poliisi varustautuu uusilla konepistooleilla ja panssariautoilla. Tämä on ajan kuva Suomesta.
"Tutkija Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta sanoo, ettei ole aiemmin törmännyt tutkimuksissa yhtä massiiviseen itsetuhon ja vihan määrään."
Miten ihmeessä Suomessa tätä ilmiötä ei tiedetä! Tämä yhteiskunta yllättää minutkin tietämättömyydellään. Miksi ei ole säännöllisiä tutkimuksia "yhteiskuntaraivosta"?
"Umpikujan kokemus herättää hyvinvoivassa maassa suuria tunteita, myös raivoa. HS:n kyselyyn tuli vastauksia, joissa uhkaillaan väkivallalla poliitikkoja, päättäjiä, rikkaita – sellaisia kirjoituksia ei voi julkaista."
Ranskassa viha purkautui, kun Pariisissa autot paloivat kadulla.
”Toiset vain kiristävät vyötä, kun toisille annetaan yli äyräiden. Ranskassa ei ole enää sosiaaliturvaa
http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266990-koyhien-viha-tuli-t…
Kommentit (602)
Mä vähän mietin, että vihaako tosiaan joku mua sen takia, että olen varakas? Mutsi ja faija erosi 60-luvulla, ja olin todellinen hylkiö silloin. Kukaan ei halunnu leikkiä eronneen perheen kersan kanssa. Faija ei maksanut elatusapumaksuja, joten mutsi teki kahta duunia. Päivällä se oli kahvilassa töissä ja iltaisin siivosi. Kun olin kymmenen vanha, se otti mut mukaan siivoamaan kerrostalojen rappuja, oli ihan helevetin raskasta duunia. Ja hävetti, kun koulukaverit tuli rapussa vastaan, kun luuttusin niiden taloa. Siltikään ei ollu rahaa ostaa talvikenkiä saati harrastusvälineitä. Kävin kuitenkin partiossa, kuorossa, musiikkiopistossa vapaaoppilaana jne harrastamassa kaikkea sellaista, missä ei tarvinnu rahaa nimeksikään. Olin niin laiha siskoni kanssa, että kouluterveydenhoitaja marmatti. No mitä se auttoi, kun ei ollu rahaa ruokaan.
Tein kaikkea mahdollista, ulkoilutin koiria, olin baby sitterinä, myin niityltä keräämiäni kukkia jne. Jotenkin mutsi onnistui raapimaan kasaan rahat keskikoulun koulukirjoihin (ei ollu peruskoulua silloin) ja pääsin lukioonkin ja pummailin naapurien vanhemmilta kersoilta käytettyjä koulukirjoja. Ahkeroin ihan hitokseen lukiossa, koska halusin parempaa elämää. Kaikenlaista ikävää sattui lapsuudessa, en nyt tässä rupee traumoja purkamaan. Hain sitten yliopistoon semmoiselle alalle, että työllistyminen melko varmaa, valmistuin ja sen jälkeen oon tehny töitä. Ja rikastunut. Ja joku haluaa repiä silmät mun päästä? Sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli käydä leipomassa täällä kirjoittelevien nats*en uuteen uskoon. Ja jos sanotte "et uskalla" niin taidampa kohta uskaltaa, eipä ole mitään menetettävää, vankilassa saa opiskella ja ylläpidon eikä ole heitteillä toisin kuin köyhä ja työtön.
No voi hurja, annapa tulla, et sinä uskalla mitään muuta kuin lässyttää, nössö
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän mietin, että vihaako tosiaan joku mua sen takia, että olen varakas? Mutsi ja faija erosi 60-luvulla, ja olin todellinen hylkiö silloin. Kukaan ei halunnu leikkiä eronneen perheen kersan kanssa. Faija ei maksanut elatusapumaksuja, joten mutsi teki kahta duunia. Päivällä se oli kahvilassa töissä ja iltaisin siivosi. Kun olin kymmenen vanha, se otti mut mukaan siivoamaan kerrostalojen rappuja, oli ihan helevetin raskasta duunia. Ja hävetti, kun koulukaverit tuli rapussa vastaan, kun luuttusin niiden taloa. Siltikään ei ollu rahaa ostaa talvikenkiä saati harrastusvälineitä. Kävin kuitenkin partiossa, kuorossa, musiikkiopistossa vapaaoppilaana jne harrastamassa kaikkea sellaista, missä ei tarvinnu rahaa nimeksikään. Olin niin laiha siskoni kanssa, että kouluterveydenhoitaja marmatti. No mitä se auttoi, kun ei ollu rahaa ruokaan.
Tein kaikkea mahdollista, ulkoilutin koiria, olin baby sitterinä, myin niityltä keräämiäni kukkia jne. Jotenkin mutsi onnistui raapimaan kasaan rahat keskikoulun koulukirjoihin (ei ollu peruskoulua silloin) ja pääsin lukioonkin ja pummailin naapurien vanhemmilta kersoilta käytettyjä koulukirjoja. Ahkeroin ihan hitokseen lukiossa, koska halusin parempaa elämää. Kaikenlaista ikävää sattui lapsuudessa, en nyt tässä rupee traumoja purkamaan. Hain sitten yliopistoon semmoiselle alalle, että työllistyminen melko varmaa, valmistuin ja sen jälkeen oon tehny töitä. Ja rikastunut. Ja joku haluaa repiä silmät mun päästä? Sairasta.
Köyhiä syyllistetään siitä, että kehtaavat olla köyhiä... Ja sinä uhriudut siitä ettei kaikki ole tyytyväisiä tilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän mietin, että vihaako tosiaan joku mua sen takia, että olen varakas? Mutsi ja faija erosi 60-luvulla, ja olin todellinen hylkiö silloin. Kukaan ei halunnu leikkiä eronneen perheen kersan kanssa. Faija ei maksanut elatusapumaksuja, joten mutsi teki kahta duunia. Päivällä se oli kahvilassa töissä ja iltaisin siivosi. Kun olin kymmenen vanha, se otti mut mukaan siivoamaan kerrostalojen rappuja, oli ihan helevetin raskasta duunia. Ja hävetti, kun koulukaverit tuli rapussa vastaan, kun luuttusin niiden taloa. Siltikään ei ollu rahaa ostaa talvikenkiä saati harrastusvälineitä. Kävin kuitenkin partiossa, kuorossa, musiikkiopistossa vapaaoppilaana jne harrastamassa kaikkea sellaista, missä ei tarvinnu rahaa nimeksikään. Olin niin laiha siskoni kanssa, että kouluterveydenhoitaja marmatti. No mitä se auttoi, kun ei ollu rahaa ruokaan.
Tein kaikkea mahdollista, ulkoilutin koiria, olin baby sitterinä, myin niityltä keräämiäni kukkia jne. Jotenkin mutsi onnistui raapimaan kasaan rahat keskikoulun koulukirjoihin (ei ollu peruskoulua silloin) ja pääsin lukioonkin ja pummailin naapurien vanhemmilta kersoilta käytettyjä koulukirjoja. Ahkeroin ihan hitokseen lukiossa, koska halusin parempaa elämää. Kaikenlaista ikävää sattui lapsuudessa, en nyt tässä rupee traumoja purkamaan. Hain sitten yliopistoon semmoiselle alalle, että työllistyminen melko varmaa, valmistuin ja sen jälkeen oon tehny töitä. Ja rikastunut. Ja joku haluaa repiä silmät mun päästä? Sairasta.
Köyhiä syyllistetään siitä, että kehtaavat olla köyhiä... Ja sinä uhriudut siitä ettei kaikki ole tyytyväisiä tilanteeseen?
Ei vaan ihmettelen sitä, miksi köyhät vihaa rikkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen tässä eniten sitä että mikä mielenterveysongelma on näillä jotka täällä katkerana työttömiä ja vähäosaisia sättii. Itsellä on asiat hyvin ja koska on tehty kaikki oikein ja oltu ahkeria on elämä tietysti täydellisesti hallinnassa eikä mikään voi täydellistä keskiluokkaista perheidylliä kolauttaa. Silti näyttää olevan ihan hemmetin paha olo itsensä kanssa, viha on nimittäin aina oire pahasta olosta. Näitähän on nähty, sitten tulee ihan puskista joku perhesurma kun se täydellinen perheidylli uhkaakin sortua kuin korttitalo.
Ahneus ja itsekkyys on vastaus.
Kuvittelevat myös että ovat itse kovalla työllä ansainneet, vaikka sattuma sen oikeasti teki.
Se viha ja sättiminen kertoo vain siitä epäluulosta, kun korvien välissä todellisuus kertoo että sattuman kautta saivat parhaimmat työpaikat ja moni muu voisi korvata heidät ihan koska tahansa.
Kyllä minä ainakin ihan itse omalla työlläni olen rahani ansainnut ja jos saan saman rahan vaikka en huomenna lähtisikään töihin niin kääntäisin kyllä kylkeä vain aamulla enkä heräisi herätyskelloon ja lähtisi töihin. Enkä vihaa köyhiä enkä säti heitä, köyhyys ei ole ilo, se on häpeä. Mutta en silti haluaisi maksaa niin paljon veroja itse ansaitsemistani rahoista, eli en pidä siitä että joudun elättämään vastoin tahtoani ihmisiä jotka eivät tee mitään elantonsa eteen. Eri asia jos se olisi vapaaehtoista. Vähintään se olisi järkevää että se joka ei itse kykene asumistaan maksamaan vaan muut joutuvat aikuiselle ihmiselle asunnon maksamaan saisivat asunnon sieltä mistä sen halvimmalla yhteiskunta pystyy osoittamaan, eli loppuisi tämä että saa valita asuinpaikkansa itse vapaasti muiden kustannuksella vaikka Helsingistä missä asuminen maksaa sikana kun Kainuussa on halpoja asuntoja, kokonaisia tyhjiä kerrostaloja jopa joista voisi yhteiskunta järjestää kaksion parilla satasella kuukaudessa. Tai sitten halpoja soluasuntoja joissa olisi yhteiset keittiöt ja vessat ja vain pieni oma huone, asuuhan moni opiskelijakin näin. Tanskassa esim. kun sosiaalimenoja on jouduttu kiristämään niin valtio osoittaa asunnon sieltä mistä tyhjä halvimmalla löytyy jostain muuttotappioalueelta maalta eikä siellä nämä elätit saa valita kämppää Kööpenhaminasta. Asunnottomuuskin ratkeaa samalla, ihmeellistä että Suomessa on asunnottomia samaan aikaan kun kokonaisia kaupunkien vuokrataloja on jossain tyhjillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekis joka iikalle hyvää olla vaikka 1,5 vuotta työttömänä minimituella ja ilman tietoa pääseekö enää töihin, mihinkään.
Osa ihmisistä osaa käyttää tuonkin ajan hyödykseen. Esim verkostoitua, opiskella.
Kun olen itse katsellut palkatessani ihmisten cv:itä ja hakemuksia, osa ei todellakaan osaa hakea töitä.
Olen itsekin ollut työtön ja sen ajan osasin hyödyntää, mutta näen niitä, jotka lykkivät hakemuksia ja cv:itä, jotka ei kerro mitään osaamisestaan. Kuvittelevat että 5 tai jopa 15 vuotta vanha koulutus on edelleen validi, jos alan töitä ei tehty. Mitenkään ei olla itse pidetty osaamisesta huolta. Ja sitten ollaan tosi katkeria, kun ei työllistytä.
Eli maisterintutkinto pitäisi uusia 5 vuoden välein?
Väittikö edellinen kirjoittaja niin? Kun sitä osaamista voi ylläpitää muutenkin. Voi opiskella vaikkapa avoimessa yliopistossa jotain toista alaa hissukseen, se voi tuoda lisäarvoa sille olemassa olevalle tutkinnolle. Tai voi opiskella vaikkapa uuden kielen, joka lisää markkinakelpoisuutta. Verkostuminen tarkoittaa sitä, että toimii aktiivisesti yhteiskunnassa. Vapaa-ajan voi käyttää vaikkapa yhdistystoimintaan, josta saa kontakteja, ystäviä ja tuttavia. Se on sitä verkostoitumista. Mutta jos makaa kaiken aikansa kotona katsomassa tosi tv:tä niin sillä se tutkinto kyllä vanhenee ja henkilö putoaa työmarkkinoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän mietin, että vihaako tosiaan joku mua sen takia, että olen varakas? Mutsi ja faija erosi 60-luvulla, ja olin todellinen hylkiö silloin. Kukaan ei halunnu leikkiä eronneen perheen kersan kanssa. Faija ei maksanut elatusapumaksuja, joten mutsi teki kahta duunia. Päivällä se oli kahvilassa töissä ja iltaisin siivosi. Kun olin kymmenen vanha, se otti mut mukaan siivoamaan kerrostalojen rappuja, oli ihan helevetin raskasta duunia. Ja hävetti, kun koulukaverit tuli rapussa vastaan, kun luuttusin niiden taloa. Siltikään ei ollu rahaa ostaa talvikenkiä saati harrastusvälineitä. Kävin kuitenkin partiossa, kuorossa, musiikkiopistossa vapaaoppilaana jne harrastamassa kaikkea sellaista, missä ei tarvinnu rahaa nimeksikään. Olin niin laiha siskoni kanssa, että kouluterveydenhoitaja marmatti. No mitä se auttoi, kun ei ollu rahaa ruokaan.
Tein kaikkea mahdollista, ulkoilutin koiria, olin baby sitterinä, myin niityltä keräämiäni kukkia jne. Jotenkin mutsi onnistui raapimaan kasaan rahat keskikoulun koulukirjoihin (ei ollu peruskoulua silloin) ja pääsin lukioonkin ja pummailin naapurien vanhemmilta kersoilta käytettyjä koulukirjoja. Ahkeroin ihan hitokseen lukiossa, koska halusin parempaa elämää. Kaikenlaista ikävää sattui lapsuudessa, en nyt tässä rupee traumoja purkamaan. Hain sitten yliopistoon semmoiselle alalle, että työllistyminen melko varmaa, valmistuin ja sen jälkeen oon tehny töitä. Ja rikastunut. Ja joku haluaa repiä silmät mun päästä? Sairasta.
Köyhiä syyllistetään siitä, että kehtaavat olla köyhiä... Ja sinä uhriudut siitä ettei kaikki ole tyytyväisiä tilanteeseen?
Ei vaan ihmettelen sitä, miksi köyhät vihaa rikkaita.
Ei se varmaan ole noin yksinkertaista.
Viha kumpuaa siitä, miten parempiosaiset suhtautuvat köyhiin. Jos rikas toitottaa, että jokainen on oman onnensa seppä ja köyhyys johtuu vain laiskuudesta ja motivaation puutteesta, niin sellainen jostain kumman syystä voi suututtaa joitakin.
Mutta tuon varmaan tiesitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kirjoitti, että köyhyys on häpeä.
Onko se totta vai mielipide?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän mietin, että vihaako tosiaan joku mua sen takia, että olen varakas? Mutsi ja faija erosi 60-luvulla, ja olin todellinen hylkiö silloin. Kukaan ei halunnu leikkiä eronneen perheen kersan kanssa. Faija ei maksanut elatusapumaksuja, joten mutsi teki kahta duunia. Päivällä se oli kahvilassa töissä ja iltaisin siivosi. Kun olin kymmenen vanha, se otti mut mukaan siivoamaan kerrostalojen rappuja, oli ihan helevetin raskasta duunia. Ja hävetti, kun koulukaverit tuli rapussa vastaan, kun luuttusin niiden taloa. Siltikään ei ollu rahaa ostaa talvikenkiä saati harrastusvälineitä. Kävin kuitenkin partiossa, kuorossa, musiikkiopistossa vapaaoppilaana jne harrastamassa kaikkea sellaista, missä ei tarvinnu rahaa nimeksikään. Olin niin laiha siskoni kanssa, että kouluterveydenhoitaja marmatti. No mitä se auttoi, kun ei ollu rahaa ruokaan.
Tein kaikkea mahdollista, ulkoilutin koiria, olin baby sitterinä, myin niityltä keräämiäni kukkia jne. Jotenkin mutsi onnistui raapimaan kasaan rahat keskikoulun koulukirjoihin (ei ollu peruskoulua silloin) ja pääsin lukioonkin ja pummailin naapurien vanhemmilta kersoilta käytettyjä koulukirjoja. Ahkeroin ihan hitokseen lukiossa, koska halusin parempaa elämää. Kaikenlaista ikävää sattui lapsuudessa, en nyt tässä rupee traumoja purkamaan. Hain sitten yliopistoon semmoiselle alalle, että työllistyminen melko varmaa, valmistuin ja sen jälkeen oon tehny töitä. Ja rikastunut. Ja joku haluaa repiä silmät mun päästä? Sairasta.
Köyhiä syyllistetään siitä, että kehtaavat olla köyhiä... Ja sinä uhriudut siitä ettei kaikki ole tyytyväisiä tilanteeseen?
Ei vaan ihmettelen sitä, miksi köyhät vihaa rikkaita.
Ei se varmaan ole noin yksinkertaista.
Viha kumpuaa siitä, miten parempiosaiset suhtautuvat köyhiin. Jos rikas toitottaa, että jokainen on oman onnensa seppä ja köyhyys johtuu vain laiskuudesta ja motivaation puutteesta, niin sellainen jostain kumman syystä voi suututtaa joitakin.
Mutta tuon varmaan tiesitkin.
Kun se on totta. Iso osa ihan itse sössii asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekis joka iikalle hyvää olla vaikka 1,5 vuotta työttömänä minimituella ja ilman tietoa pääseekö enää töihin, mihinkään.
Osa ihmisistä osaa käyttää tuonkin ajan hyödykseen. Esim verkostoitua, opiskella.
Kun olen itse katsellut palkatessani ihmisten cv:itä ja hakemuksia, osa ei todellakaan osaa hakea töitä.
Olen itsekin ollut työtön ja sen ajan osasin hyödyntää, mutta näen niitä, jotka lykkivät hakemuksia ja cv:itä, jotka ei kerro mitään osaamisestaan. Kuvittelevat että 5 tai jopa 15 vuotta vanha koulutus on edelleen validi, jos alan töitä ei tehty. Mitenkään ei olla itse pidetty osaamisesta huolta. Ja sitten ollaan tosi katkeria, kun ei työllistytä.
Eli maisterintutkinto pitäisi uusia 5 vuoden välein?
Väittikö edellinen kirjoittaja niin? Kun sitä osaamista voi ylläpitää muutenkin. Voi opiskella vaikkapa avoimessa yliopistossa jotain toista alaa hissukseen, se voi tuoda lisäarvoa sille olemassa olevalle tutkinnolle. Tai voi opiskella vaikkapa uuden kielen, joka lisää markkinakelpoisuutta. Verkostuminen tarkoittaa sitä, että toimii aktiivisesti yhteiskunnassa. Vapaa-ajan voi käyttää vaikkapa yhdistystoimintaan, josta saa kontakteja, ystäviä ja tuttavia. Se on sitä verkostoitumista. Mutta jos makaa kaiken aikansa kotona katsomassa tosi tv:tä niin sillä se tutkinto kyllä vanhenee ja henkilö putoaa työmarkkinoilta.
Millä rahalla? Avoimessa opiskelu maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on maailman paras valtio kouluttaa itsensä ja nostaa itse itsensä saappaanrakseista ylös suosta. Jos ei täällä pärjää niin ei kyllä missään.
Jos vässykät haluavat vihata jotain niin vihatkoon itseään kun eivät ole koskaan viitsineet tehdä mitään oman hyvinvointinsa eteen. Kuka on tuhlannut heidän rahansa, ja kuka on juonut ne viinat? Ei varmasti ole päättäjät eikä kadulla kävelevät kanssaihmiset.
Tiedätkö mitä? Asiansa voi hoitaa erinomaisesti ja silti päätyä köyhäksi. Olen kouluttautunut jo kahteen eri ammattiin (toinen erittäin hyvin työllistävä) ja aina ollut töissä tai juuri opiskellut. Sitten kävi niin että vammauduin onnettomuudessa ja menetin työkykyni. Elämä on jatkuvaa stressiä ja ahdistusta siitä miten pärjää. Tällä hetkellä saan kuntoutustukea mutta työkyvyttömyyseläkkeelle on todella vaikea päästä eikä kukaan palkkaa mihinkään ihmistä jolla on näin pahoja fyysisiä vammoja. Jotenkin kyllä on tavattoman ärsyttävää tämä leimaaminen ja syyllistäminen että kaikki köyhyys on aina omaa syytä. Toisaalta en itsekään olisi ikimaailmassa uskonut että näin voi käydä ennen omakohtaista kokemusta.
Oliko sulla vakuutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän mietin, että vihaako tosiaan joku mua sen takia, että olen varakas? Mutsi ja faija erosi 60-luvulla, ja olin todellinen hylkiö silloin. Kukaan ei halunnu leikkiä eronneen perheen kersan kanssa. Faija ei maksanut elatusapumaksuja, joten mutsi teki kahta duunia. Päivällä se oli kahvilassa töissä ja iltaisin siivosi. Kun olin kymmenen vanha, se otti mut mukaan siivoamaan kerrostalojen rappuja, oli ihan helevetin raskasta duunia. Ja hävetti, kun koulukaverit tuli rapussa vastaan, kun luuttusin niiden taloa. Siltikään ei ollu rahaa ostaa talvikenkiä saati harrastusvälineitä. Kävin kuitenkin partiossa, kuorossa, musiikkiopistossa vapaaoppilaana jne harrastamassa kaikkea sellaista, missä ei tarvinnu rahaa nimeksikään. Olin niin laiha siskoni kanssa, että kouluterveydenhoitaja marmatti. No mitä se auttoi, kun ei ollu rahaa ruokaan.
Tein kaikkea mahdollista, ulkoilutin koiria, olin baby sitterinä, myin niityltä keräämiäni kukkia jne. Jotenkin mutsi onnistui raapimaan kasaan rahat keskikoulun koulukirjoihin (ei ollu peruskoulua silloin) ja pääsin lukioonkin ja pummailin naapurien vanhemmilta kersoilta käytettyjä koulukirjoja. Ahkeroin ihan hitokseen lukiossa, koska halusin parempaa elämää. Kaikenlaista ikävää sattui lapsuudessa, en nyt tässä rupee traumoja purkamaan. Hain sitten yliopistoon semmoiselle alalle, että työllistyminen melko varmaa, valmistuin ja sen jälkeen oon tehny töitä. Ja rikastunut. Ja joku haluaa repiä silmät mun päästä? Sairasta.
Köyhiä syyllistetään siitä, että kehtaavat olla köyhiä... Ja sinä uhriudut siitä ettei kaikki ole tyytyväisiä tilanteeseen?
Ei vaan ihmettelen sitä, miksi köyhät vihaa rikkaita.
Ei se varmaan ole noin yksinkertaista.
Viha kumpuaa siitä, miten parempiosaiset suhtautuvat köyhiin. Jos rikas toitottaa, että jokainen on oman onnensa seppä ja köyhyys johtuu vain laiskuudesta ja motivaation puutteesta, niin sellainen jostain kumman syystä voi suututtaa joitakin.
Mutta tuon varmaan tiesitkin.
Tuon ymmärrän, mutten sitä, että rikkaita vihataan kategorisesti. Me ollaan kuitenki ne, jotka maksetaan rutosti veroja, joilla autetaan köyhiä. Jotkut varakkaat voi olla sitä mieltä, että köyhät kategorisesti ovat laiskoja ja saamattomia. Mä en. Mutta mitä se auttaa köyhän kadehtia ja katkeroitua? Se, että joku on rikkaampi, ei ole köyhältä pois. Vaikka sosialistit näin yrittävät väittääkin. Rikkaita voi aika paljon ottaa päähän se, että ne joutuu luovuttamaan puolet tuloistaan köyhälle, ja ehkä sit joillekin tulee mieleen neuvoa sitä köyhää, miten kandeis elää.
Suomessa vaan ei ole tarpeeksi töitä kiitos verojen, byrokratian ja myös korruption. Hirveä kilpailu, eikä jo syrjäytyneellä ole saumoja niillä markkinoilla. Omalla työllään ei pysty enää normaali ihminen nostamaan itseään köyhyydestä. Eikä se koulutuskaan välttämättä auta, vaikka itsesi sinne koulun penkille kampeaisit, jos taustalla on jo vuosia työttömyyttä.
Ja hallitus tuuttaa vain työttömyyspropagandaa ja jatkaa rahojen jakamista kaikkialle muualle kuin kansalle. Ihmekös, että vihastuttaa.
t. oikeistolainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekis joka iikalle hyvää olla vaikka 1,5 vuotta työttömänä minimituella ja ilman tietoa pääseekö enää töihin, mihinkään.
Osa ihmisistä osaa käyttää tuonkin ajan hyödykseen. Esim verkostoitua, opiskella.
Kun olen itse katsellut palkatessani ihmisten cv:itä ja hakemuksia, osa ei todellakaan osaa hakea töitä.
Olen itsekin ollut työtön ja sen ajan osasin hyödyntää, mutta näen niitä, jotka lykkivät hakemuksia ja cv:itä, jotka ei kerro mitään osaamisestaan. Kuvittelevat että 5 tai jopa 15 vuotta vanha koulutus on edelleen validi, jos alan töitä ei tehty. Mitenkään ei olla itse pidetty osaamisesta huolta. Ja sitten ollaan tosi katkeria, kun ei työllistytä.
Eli maisterintutkinto pitäisi uusia 5 vuoden välein?
Väittikö edellinen kirjoittaja niin? Kun sitä osaamista voi ylläpitää muutenkin. Voi opiskella vaikkapa avoimessa yliopistossa jotain toista alaa hissukseen, se voi tuoda lisäarvoa sille olemassa olevalle tutkinnolle. Tai voi opiskella vaikkapa uuden kielen, joka lisää markkinakelpoisuutta. Verkostuminen tarkoittaa sitä, että toimii aktiivisesti yhteiskunnassa. Vapaa-ajan voi käyttää vaikkapa yhdistystoimintaan, josta saa kontakteja, ystäviä ja tuttavia. Se on sitä verkostoitumista. Mutta jos makaa kaiken aikansa kotona katsomassa tosi tv:tä niin sillä se tutkinto kyllä vanhenee ja henkilö putoaa työmarkkinoilta.
Millä rahalla? Avoimessa opiskelu maksaa.
Noin kympin per opintopiste. Pari kurssia jos vaikka vuodessa tekee, se on alle kympin kuussa. Ja pääkin pysyy virkeämpänä kun on jotain tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissakin kirjoituksissa näkyy kuinka vain odotetaan, että joku muu ratkaisee heidän ongelmat. Kaikki on aina jonkun muun vika ja valtion pitää ongelma ratkaista. Missä oma vastuu toimeentulosta?
Ja taas yksi, joka ei käsitä köyhyysloukkua, huoh... Esimerkiksi toimeentulotukeen ei saa hankkia lisätuloja, joilla siitä toimeentulotuesta pääsisi lopulta irti. Näin ollen vaikka yrityksen perustaminen pienellä tulella on mahdotonta.
Niin. Miten sitä loisi välittömästi tuottavan yrityksen täysin tyhjästä ilman riskiä että jää kokonaan vaille tuloja? Siinäpä hyvää pureskeltavaa idi*oteille.
Kannustan kaikkia ylimielisiä ja hyväosaisia muuttamaan pois tästä maasta harjoittamaan muualle sitä ylimielistä tyhmää elämäänsä. Saatais me köyhät edes kuolla rauhassa ilman jatkuvaa pilkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekis joka iikalle hyvää olla vaikka 1,5 vuotta työttömänä minimituella ja ilman tietoa pääseekö enää töihin, mihinkään.
Osa ihmisistä osaa käyttää tuonkin ajan hyödykseen. Esim verkostoitua, opiskella.
Kun olen itse katsellut palkatessani ihmisten cv:itä ja hakemuksia, osa ei todellakaan osaa hakea töitä.
Olen itsekin ollut työtön ja sen ajan osasin hyödyntää, mutta näen niitä, jotka lykkivät hakemuksia ja cv:itä, jotka ei kerro mitään osaamisestaan. Kuvittelevat että 5 tai jopa 15 vuotta vanha koulutus on edelleen validi, jos alan töitä ei tehty. Mitenkään ei olla itse pidetty osaamisesta huolta. Ja sitten ollaan tosi katkeria, kun ei työllistytä.
Eli maisterintutkinto pitäisi uusia 5 vuoden välein?
Väittikö edellinen kirjoittaja niin? Kun sitä osaamista voi ylläpitää muutenkin. Voi opiskella vaikkapa avoimessa yliopistossa jotain toista alaa hissukseen, se voi tuoda lisäarvoa sille olemassa olevalle tutkinnolle. Tai voi opiskella vaikkapa uuden kielen, joka lisää markkinakelpoisuutta. Verkostuminen tarkoittaa sitä, että toimii aktiivisesti yhteiskunnassa. Vapaa-ajan voi käyttää vaikkapa yhdistystoimintaan, josta saa kontakteja, ystäviä ja tuttavia. Se on sitä verkostoitumista. Mutta jos makaa kaiken aikansa kotona katsomassa tosi tv:tä niin sillä se tutkinto kyllä vanhenee ja henkilö putoaa työmarkkinoilta.
Tämä niin totta. Osa katkeroituu ja jumahtaa kotiin, toiset käyttävät ajan hyväkseen. Ei opiskelu työttömyysaikana ole täysin kiellettyä, eikö tuo ole juuri sitä aktiivisuutta? Ja tiedän tapauksia joissa tuo aktiivisuus on ollut hyödyllistä. Jos lisäkouluttaa itseään parantaakseen omaa työllistymistään tuo on ollut hyväksyttyä ja monesti ihmiselle erittäin hyödyllistä. Miksi täällä maisterit aina ajattelevat, että ainut vaihtoehto on täysin uuden tutkinnon hankkiminen, miksi ei ajatella kuinka parantaa ja laajentaa omaa osaamista olemassaolevaan koulutukseen nojautuen? Jos on tehnyt maisterinpaperit lastenteon ohessa (niinkuin palstalla tuntuu osa tehneen) ja jättänyt kaikki opiskeluajan mahdollisuudet työkokemuksen hankkimiseen käyttämättä, eikö kannattaisi työttömänä olla aktiivinen, mennä työharjoitteluun alan paikoille, hankkia jotain lisäosaamista oman osaamisen kylkeen jne? Tuo ikuinen ei kannata, ei onnistu ei ole rahaa-asenne on varmasti se suurin oman työllistymisen este. Moni voi koeka, että vanhempi (kohta 50v) ihminen on kehno antamaan neuvoja teille nuoremmille. Kannattaa muistaa, että meidän ikäiset valmistuivat tutkintoihin kun maailma oli paljon kehnompi (90-luvun lama). Oli pakko lisäkouluttaa itseä, pakko muuttaa työn perässä, välillä ulkomaillekin jne. Tuo kannatti, sai työkokemusta joka auttoi työuran etenemisessä. Nykyinen asenne, että heti pitäisi saada täydellinen työpaikka aivan nenän edestä ei oikein tuon ajan elänyttä ilahduta. No, jokainen tyylillään, mutta nykyinen ikärakennen vain laittaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon koko ajan hankalammaksi meille hyvätuloisille, jos viime vuonna maksoin veroja 50 000 E, mitä sen pitäisi olla kun olen jäämässä eläkkeelle jos nykyinen sosiaaliturva yritetään säilyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskouluun elämänhallintatunnit ja talousopetus ja jo tarhoihinkin
Ja poliitikot vaihtoon!
Tätä ehdotetaan aina, mutta harva osaa sanoa, keitä tilalle. Ennustankin nyt villisti, että seuraavien eduskuntavaalienkin jälkeen valitus jatkuu, jatkavat siellä sitten samat ihmiset tai tilalle tulee joukko uusia.
Mikään ei kelpaa tietylle kansan osalle ikinä.
Köyhien viha tuli tutkijoille yllätyksenä.. Ei kai tuon nyt mikään suuri yllätys pitäisi olla. Onhan tuo nyt ollut tiedossa, että Suomessa osa kansasta voi todella pahoin. Pahoinvointiin ja vihaan vaikuttaa varmaan osaltaan syvä epäoikeudenmukaisuuden kokemus. Toiset pääsee vähällä ja saa kuitenkin enemmän. Lähimmäisistä pitäisi välittää enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti, että köyhyys on häpeä.
Onko se totta vai mielipide?
Vanha suomalainen sanonta, "Köyhyys ei ole ilo, se on häpeä". En sitten tiedä onko enää nykyään, ainakin ennen oli kun köyhä joutui häpeämään likaisia risoja vaatteitaan ja huonosta ravitsemuksesta johtuvia vääriä sääriä tai huonoja hampaita. Puhumattakaan jos joutui pyytämään ruokaa itselleen tai perheelleen.
Nykyään enää ei edes kohteliaasti häveliäästi pyydetä vaan suorastaan vaaditaan ja ollaan kiittämättömiä lisäksi.
Tässä Flinkkilän & Tastulan kohtaamisia jaksossa viime vuodelta miten Miettisten perheelle kävi Ruotsissa. Ainakin heidän kohdallaan kaikki meni hyvin kun uskalsi lähteä kotipaikastaan työn perään. Linkki: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/02/08/flinkkila-tastula-koyhan-suurp…;