Lue keskustelun säännöt.
Miehen pakeneminen autotalliin
04.01.2019 |
En tiedä onko muilla naisilla samaa ongelmaa tai siis ei oikeastaan ongelmaa vaan asiaa joka mietityttää. Siis minulla on hyvä suomalainen mies, joka käy töissä sekä osallistuu arjen pyörittämiseen. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Hänellä ei ole alkoholiongelmaa, toki kalja maistuu mutta ei ongelmaksi asti. Kovin puhelias ja avoin hän ei ole, mutta pystymme kuitenkin keskustelemaan asioista kunhan vain teen aloitteen. Seksielämässä ei valittamista. Hän viihtyy myös kavereidensa kanssa yhteisen urheiluharrastuksen parissa.
Mutta toisinaan... hän aivan kuin pakenee arkea ja haluaa olla yksin. Silloin hän menee autotalliin puuhastemaan omiaan tai haluaa katsoa jalkapalloa kellarikerroksessa omassa rauhassa. Olen yrittänyt keskustella tästä ja hän on sanonut että tarvitsee vain vähän omaa tilaa ja rauhaa. En mielestäni ole hankala vaimo joka nalkuttaa tai painostaa häntä mutta silti hänellä on tarve omiin juttuihin, joista ei halua puhua minulle. Asuuko kaikissa miehissä jäänne luolamiehistä, joka selittää tällaisen käytöksen?
Kommentit (57)
Minun mieheni pakeni autotalliin syksyllä 2002 eikä ole vieläkään tullut ulos. Vien sille oven eteen salkullisen kaljaa ja pari makkarapakettua suunnilleen joka toinen päivä. Sisältä kuuluu kummallista örinää ja mölähtelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni hirtti itsenänsä autotalliin ja edelleen äitini ajaa tuohon talliin, josta isän löysi 10 vuotta sitten. Itse en koskaan pystyisi tuohon.
Oliko äitisi ahkera vauvapalstailija? Selittäisi nimittäin kaiken.
Oliko 10 vuotta sitten aihe vapaata, en tiedä.
En mielestäni ole hankala vaimo joka nalkuttaa, MUTTA silti hämmästelen ja keskustelen niinkin ihmisen perustarpeesta kuin omasta tilasta.
Kuulostaa tutulta, mun exmies kyllä myös joi kännit siä aina ja joo oltiin kumpikin yhtä onnettomia. Hyvä kun erottiin nyt ollaan kumpikin onnellisia ja ei hänellä ole enään sitä autotalliakaan.
Vierailija kirjoitti:
En mielestäni ole hankala vaimo joka nalkuttaa, MUTTA silti hämmästelen ja keskustelen niinkin ihmisen perustarpeesta kuin omasta tilasta.
Naimisissa ollessa on vain yhteisiä tiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän saattaa napata kaljapullon jääkaapista mukaansa, ei sen enempää. Ja palaa perheen pariin tunnin parin kuluttua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaipa tämä on ihan normaalia..
AP
ihossa kiinni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mielestäni ole hankala vaimo joka nalkuttaa, MUTTA silti hämmästelen ja keskustelen niinkin ihmisen perustarpeesta kuin omasta tilasta.
Naimisissa ollessa on vain yhteisiä tiloja.
Heh heh, en nyt ihan tarkoittanut fyysistä omaa tilaa esim. autotallia vaan sitä henkilökohtaista henkistätilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko muilla naisilla samaa ongelmaa tai siis ei oikeastaan ongelmaa vaan asiaa joka mietityttää. Siis minulla on hyvä suomalainen mies, joka käy töissä sekä osallistuu arjen pyörittämiseen. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Hänellä ei ole alkoholiongelmaa, toki kalja maistuu mutta ei ongelmaksi asti. Kovin puhelias ja avoin hän ei ole, mutta pystymme kuitenkin keskustelemaan asioista kunhan vain teen aloitteen. Seksielämässä ei valittamista. Hän viihtyy myös kavereidensa kanssa yhteisen urheiluharrastuksen parissa.
Mutta toisinaan... hän aivan kuin pakenee arkea ja haluaa olla yksin. Silloin hän menee autotalliin puuhastemaan omiaan tai haluaa katsoa jalkapalloa kellarikerroksessa omassa rauhassa. Olen yrittänyt keskustella tästä ja hän on sanonut että tarvitsee vain vähän omaa tilaa ja rauhaa. En mielestäni ole hankala vaimo joka nalkuttaa tai painostaa häntä mutta silti hänellä on tarve omiin juttuihin, joista ei halua puhua minulle. Asuuko kaikissa miehissä jäänne luolamiehistä, joka selittää tällaisen käytöksen?
Miehesi on onnekas kun on autotalli ja kellaritaso.
Minun pitää huumata itseäni joko alkoholilla tai työterveyslääkärin rauhoittavilla ja teeskennellä että olen "paikalla". Vaikka olen ihan muualla ajatuksissani.
En voi jatkuvasti käydä maratoonillakaan. En viihdy ostoksilla tai juuri tuon lenkkeilyn takia tarvitsen myös lepoa.
Eli en kykene olemaan läsnä. Lapset ja nainen käy hermoille, mun on pakko töiden jälkeen päästä vähän pois rauhottumaan.
Minä juuri tarvitsisin tuon pakopaikan. Harmi että ei ole varaa tuollaiseen luksukseen.
Jos en pääsisi pois niin luultavasti jossain vaiheessa sammuttaisin itseni nollaan enkä ikinä tulisi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa napata kaljapullon jääkaapista mukaansa, ei sen enempää. Ja palaa perheen pariin tunnin parin kuluttua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaipa tämä on ihan normaalia..
AP
Kyllä, sun miehes on täysin normaali mutta sinä et. Anteeksi nyt vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ihossa kiinni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mielestäni ole hankala vaimo joka nalkuttaa, MUTTA silti hämmästelen ja keskustelen niinkin ihmisen perustarpeesta kuin omasta tilasta.
Naimisissa ollessa on vain yhteisiä tiloja.
Heh heh, en nyt ihan tarkoittanut fyysistä omaa tilaa esim. autotallia vaan sitä henkilökohtaista henkistätilaa.
Sitä mä just tarkoitin. :D
miehillä pitäisi olla perusoikeus omaan ”man caveen”. Moni ero olisi vältettävissä kun ihmiset pitäisivät kiinni oikeudestaan omaan elämään ja rauhaan parisuhteessakin ollessaan. Sama oikeus koskee toki myös naisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman ajan ja tilan tarve on yksilöllistä. Halu olla välillä yksin ei ole pakenemista tai mielenosoitusta tai muutakaan kummallista, se on vain halua olla hetki yksin.
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa napata kaljapullon jääkaapista mukaansa, ei sen enempää. Ja palaa perheen pariin tunnin parin kuluttua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaipa tämä on ihan normaalia..
AP
Tuo kuullostaa jo melkein siltä, että heittäidyt pahinmaksi martyyriksi sitten jeesuksen. Oman tilan tarve on biologinen tosiseikka. Omaa tilaa tarvitsee, jotta voi voida hyvin ja omasta tilasta huolehtiminen on myös parisuhteen laadun hoitamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnekas kun on autotalli tai kellari minne mennä rauhottumaan.
Monella miehellä on vain sohva. Ajatelkaapa sitä.
pitää olla hyvä mielikuvitus että sohvalta pääsee pois muihin maailmoihin, vaikka näyttäisi sille että isukki istuu sohvallaan, mutta ei istu.
Vierailija kirjoitti:
Onnekas kun on autotalli tai kellari minne mennä rauhottumaan.
Monella miehellä on vain sohva. Ajatelkaapa sitä.
pitää olla hyvä mielikuvitus että sohvalta pääsee pois muihin maailmoihin, vaikka näyttäisi sille että isukki istuu sohvallaan, mutta ei istu.
Naisena olen onnellinen, että jätin lapset tekemättä. Mieskin vaatii välillä enemmän huomiota kun jaksan antaa ja jos siihen vielä lisäisi odotukset, joita äiteihin valitettavasti kohdistuu isiä enemmän, niin olisin varmaan pian lataamossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnekas kun on autotalli tai kellari minne mennä rauhottumaan.
Monella miehellä on vain sohva. Ajatelkaapa sitä.
pitää olla hyvä mielikuvitus että sohvalta pääsee pois muihin maailmoihin, vaikka näyttäisi sille että isukki istuu sohvallaan, mutta ei istu.
Naisena olen onnellinen, että jätin lapset tekemättä. Mieskin vaatii välillä enemmän huomiota kun jaksan antaa ja jos siihen vielä lisäisi odotukset, joita äiteihin valitettavasti kohdistuu isiä enemmän, niin olisin varmaan pian lataamossa.
Ajattele että et tavallaan tehnyt sitä päätöstä.
Ei se isäkään välttämättä lapsia halunut. Ei luonnossakaan mitään haluta erityisesti vaan ne lapset syntyy ja kasvaa kuten ruoho syntyy tai kasvaa maasta itsestään.
Ei tässä mitään suunnitella isiksi tai äideiksi tulemista. Sitten kun tullaan niin otetaan vastuu.
Ei kukaan jaksa kokoajan olla läsnä lapsilleen. Omaa aikaa tarvitaan ja ei perhe-elämä ole mikään urheilusuoritus. Se hoituu itsestään kuten luontokin. Ihmiset ovat tuhansia vuosia kasvaneet ja syntyneet. Perheitä on perustettu ja eletty.
Nyt on sellaista suorituksen makua maailmassa. Perhe-elämäkin tuntuisi olevan urheilusuoritus johon valmennutaan ja on tietyt säännöt että ei saa kaljaa ja ei saa mennä autotalliin piiloon jne.
Pointti oli että et sinä mitään jättänyt tekemättä vaan olosuhteiden vuoksi jäit lapsettomaksi.
Lapsiperhe-elämä on yksineloa paljon mielekkäämpää ja ei syystä ihmiset ole vuosituhansia paritelleet ja kasvattaneet perhettä. Asia ei ole mikään suunnitelma tai päätös. Ei eläimet tai luonnossa olevat asiat suunnittele asioita vaan ne vain elävät asioita.
On luonnollista että isä menee jonnekin ja tulee takaisin. Ap:n pitäisi olla onnellinen että mies ilmestyy takaisin. Muinoin mies ei joskus koskaan saapunut takaisin metsältä tai ulkohuussilta. Metsä tai ulkohuussi oli "nielaissut" miehen.
Kaikki mikä tapahtuu on luonnollista.
Minä pakenen kesällä kasvimaalle, kun haluan omaa aikaa. Mies vetäytyy verstaaseen. Kumpikin kaipaamme omaa aikaamme, toinen radiota kuunnellen samalla kun nikkaroi jotain, toinen hiljaisuudessa rikkaruohoja nyppien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnekas kun on autotalli tai kellari minne mennä rauhottumaan.
Monella miehellä on vain sohva. Ajatelkaapa sitä.
pitää olla hyvä mielikuvitus että sohvalta pääsee pois muihin maailmoihin, vaikka näyttäisi sille että isukki istuu sohvallaan, mutta ei istu.
Naisena olen onnellinen, että jätin lapset tekemättä. Mieskin vaatii välillä enemmän huomiota kun jaksan antaa ja jos siihen vielä lisäisi odotukset, joita äiteihin valitettavasti kohdistuu isiä enemmän, niin olisin varmaan pian lataamossa.
Miehet kuten naisetkin muuttuvat lapsen saatuaan. Heistä tulee vastuuntuntoisempia ja vähemmän itsekkäitä. Lapsen tarpeet menevät omien tarpeiden ohitse. Vaikka omaa aikaa ja tilaa on vähemmän, harva katuu lapsen saamista.
Tekisi mieli sanoa vielä rumenpi sana kuin tuo hittoa :D
Nyt oikeesti valot päälle hyvä nainen. Jokaisella saa ja pitää olla sitä oma aikaa niin miehellä, lapsella, naisella...