Naisen asema on yhä huono; meta- ja tunnetyö näkyy myös lapsettomien pariskuntien arjessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampi on kirjoittanut siitä, että nainen määrittelee standardit ja toiminnot ja sen takia mies etääntyisi, koska (ymmärrettävästi) ei koe kotia omakseen. Mutta moni nainen kertoo, että suhteen alussa mies on hoitanut omaa ja yhteistä kotia oma-aloitteisesti ja työt ovat jakautuneet tasapuolisesti luonnollisesti. Sitten vuosien saatossa tapahtuu siirtymä ja korjausliikettä voi olla hyvin hankala tehdä, ja sekin jää naisen vastuulle...

Minä olin (olen) hyvinkin kaaottinen kun tapasin eksäni. Hän taas hyvin säntillinen ja hänellä viihtyisästi sisustettu koti ja laittoi hyvää ruokaa jne. Muistan vielä ajatelleeni ihaillen, että hän toimisi minun inspiraation lähteenäni sujuvaan arkeen. Kaksi lasta ja useampi vuosi myöhemmin se olinkin yllättäen minä, jonka vastuulla oli 85% yhteisestä arjesta aina veropapereiden täyttöön asti ja viimeiset kymmenen vuotta olin myös se jonka harteilla yksinään oli rahallisesti pärjääminen. Miten ihmeessä se menikin siihen?! Ja tämä ei ollut se syy minkä takia vihdoin erosin. Mutta nyt useampi vuosi yksin arkea pyörittävänä olo on paljon kevyempi ja talouskin on vihdoin turvallisessa balanssissa. Ja miehellä on taas ihan kiva koti ja hoitaa asiansa hyvin!

Miksi se on joillekin niin vaikeaa ottaa ja pitää se vastuu yhteisestä arjesta?

Hyvin samoja elementtejä mitä meillä! Ja kun useat neropatit aina toteaa että "itseppäs olet miehesi valinnut kikkelis-kokkelis". Kun en valinnut tällaista miestä, mies oli aluksi useamman vuoden ihan erilainen. Nyt kun suhdetta on takana useampia vuosia, niin ei se eroaminenkaan ole niin helppoa, mitä suhteen alkuaikoina. Jos silloin olisi läävämies, joka ei välitä tunteistani, niin totta helkkarissa potkin sellaisen pihalle. Nyt ihmettelen mitä miehelle on tapahtunut, yritän keskustella lukemattomia kertoja, muuttaa dynamiikkaa takaisin siihen mitä se oli. Sitten miehet ihmettelee, kun ero tuli "ihan puskista yllättäen", kun toinen on vuosia jo koettanut keskustella.

Joo, ihmiset muuttuu jne, mutta että tämä kuvio on myös hyvin usein toistuva. Vaikka ihmiset muuttuu, niin molempien pitäisi parisuhteessa tehdä oma osuutensa keskustelusta, jotta ollaan kartalla parisuhteen tilasta. Yritäppä siinä yksin keskustella.

Ap

Mies ei todellakaan ole mikään ainoa muuttuja. Kumpikin teistä todennäköisesti omii ikivanhoja rooleja. Itse et edes tajua, miten epätasa-arvoinen sinäkin olet!

Olenko väittänyt että mies on ainoa muuttuja? Olenko väittänyt, että en tajuaisi miten epätasa-arvoinen olen ja etten hoksaa ikivanhoja rooleja? Olen sanonut, että minullakin on tässä vastuuni. Niitä pyrin hoitamaan, ja oppimaan jatkuvasti lisää. En ole sanonut, että kaikki maailman miehet on nyt vastuussa naisten huonosta asemasta, ja jos vain miehet käyttäytyy kunnolla niin asia on ok. Olen sanonut, että tämä ongelma on yhteiskunnan asenteissa, jotka vaikuttaa yksilöihin. Olen sanonut, että luultavasti en edes tiedä kaikkia asenteitani, ja osaa puuttua niihin. Saati huomata kaikkia epäkohtia ja muuttaa niitä. Siksi on hyvä että keskustellaan. Täällä on myös mainitty miesten kokemaan epätasa-arvoa (esim. ulkotyöt ja rempat) ja se on hyvä että myös ne tuodaan esille ja valoon. Osaan itse puhua vain omista kokemuksistani, joten hyvä että tulee monenlaista kommenttia ja keskustelua. Se olisi suorastaan pelottavaa, jos kaikki olisi samaa mieltä.

Ap

Ai sinun pitsan tilaamisesi "vaikeus" ja joulukorttien lähetteleminen on yhteiskunnan asenteiden syytä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!

Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.

Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?

Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.

Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?

Ap

Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...

Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?

Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.

Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.

Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...

390

Entä jos lapset eivät saa lainkaan synttäreitä, kun toinen ei viitsi postittaa kutsuja, vaikka se on järjestelyistä hänen vastuullaan?

Miksi lapsia on jos jompi kumpi ei niitä viitsi hoitaa?

Meillä usein yhdessä päätetään päivämäärä koska synttärit jaetaan. Vastuut jaetaan (vain päätöksestä vastuu on yhteinen). Jompikumpi vastaa kutsujen lähettämisestä, joku siivoukset, joku tarjoiluista. Apua tarvittaessa pyydetään ja annetaan puolin ja toisin. Lapset itse ovat osallistuneet kutsujen laatimiseen jo melko pieninä ja myös päätökseen siitä ketä kutsutaan ja osaltaan myös huolehtineet siitä että kutsut on tulleet lähetettyä.

En kysynyt miten teillä hommat hoituvat, vaan mitä jos puoliso paljastuukin sopimuksista huolimatta epäluotettavaksi ja jättää osuutensa tekemättä? Miten reagoit? Entä ilman juhlia jääneet lapset? Tämä on todellisuutta monessa perheessä, jossa toinen vapaamatkustaa.

Aika todella vähissä on niin tunnevammaset ihmiset, et jos lapsi menee kyselemään into piukeena omista synttäreistään vanhemmalta, ettei tämä reagoisi mitenkään tai tekisi yhtään mitään asian eteen. Jos on niin tunteeton, niin se näkyisi varmasti jo muutenkin elämässä.

Eri asia on, jos äiti päättää hööstätä kaiken itse tässä vaiheessa. Joinain vuosina, olen sanonut: mene kysymään isältäsi. Ja hyvin ovat saaneet asian järjestymään. Yleensä tehdään kyllä porukalla yhdessä.

Ohis

Mies voi vastata lapselle, että sori vaan, asia on unohtunut, äiti on parempi hoitamaan näitä juttuja. Ja jatkossa lapsi vaatii, että äiti järjestää synttärit kun isä ei osaa. Mies voi silloin mielessään onnitella itseään, että taas on yksi tehtävä pois omilta harteilta.

Isä osaa vastuun siirtämisen paremmin kuin äiti?

Jos noin on niin kannattaa äidinkin opetella sitä.

Toisaalta voi olla parempi pysyä erillää tuon kaltaisista miehistä.

Lapsen hyvinvoinnin kustannuksella? Ihmiset eivät yleensä käyttäydy noin heti suhteen alussa, vaan tällaiset käytösmallit tulevat monesti esiin vasta kun niitä lapsia jo on.

Lasten hyvinvointi vaarantuu jos äiti opettelee jakamaan vastuuta myös isälle?

Jaa. Itselläni on kyllä kokemusta vain päinvastaisesta.

Lasten hyvinvointi kuormittuu, kun vanhemmat eivät kanna vastuuta mistään. Lapsuus loppuu silloin äkkiä.

Asioiden delegointi ja jakaminen ei todellakaan tarkoita sitä että jätetään vain ottamatta vastuu. Suosittelen tutustumaan esim. tehokkaaseen delegointiin ja/tai työnjohtamiseen (periatteet pätee kyllä niissä kotitöissäkin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:

- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa

- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään

- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä

- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:

- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".

- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.

- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.

- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.

- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin

- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä

- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D

- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä

- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoilee

Aluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.

Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨

Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.

Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?

Lisäksi:

Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)

Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.

Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..

Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.

Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.

En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.

Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.

Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.

Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.

Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.

Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?

Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.

Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?

Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.

Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.

Eikös se nyt ole itsestään selvää? Urpoilu on esim sitä että vetää juhlissa kännit ja suutelee muita naisia, aloittaa tappelun tms. Ei ole naisen homma vahtia miehensä juomista ja käyttäytymistä. Mies pitää itse käytöksestään huolen, ja jos ei pidä, nainen tietenkin lähtee, koska kuka nyt haluaisi olla suhteessa sellaisen urpon kanssa. Tämä on sinulle ihan käsittämätön parisuhdesääntö, jota sinulla itselläsi ei ole? Että pitää käyttäytyä hyvin ja toista kunnioittaen vaikka toinen ei olisikaan fyysisesti estämässä törppöilyäsi?

No ei todellakaan ole itsestäänselvää! Onko tuo siis joku normi?! Pettäminen, ahdistelu, väkivalta ja ylenpalttinen ryyppääminen.... Ei meillä ole tuollaista sääntöä, kun sille ei ole mitään tarvettakaan. Huh, säälin teitä!

Aivan taatusti teillä on sellainen sääntö. Koska jos mies niin tekisi, sinä ilman muuta jättäisit hänet. Jos sääntöä ei olisi, se tarkoittaisi että noin saa tehdä eikä siitä suututa.

Tuskin tämän yhden naisen mies nyt oli suunnitellutkaan toimia noin, mutta oli kuitenkin siinä oletuksessa, että nainen ei varmaankaan luota häneen, ja haluaa siksi vahtia miestään, ettei mies tee mitään tyhmää. Piti annettuna, että nainenhan kantaa vastuuta hänenkin käyttäytymisestään, ja että hän itse on ehkä jopa jollakin tavalla syyntakeeton sitten jos jotain tapahtuu. Kerrankos sitä nyt vaikka juo liikaa ja saa krapulan, sekin olisi sitten naisen syy kun nainen ei vahtinut ja laskenut lasillisia. Mutta tämä nainenpa pisti viisaasti heti tuolle ajattelulle stopin, ja ilmoitti että mies kantaa toimistaan vastuun ihan itse, ja jos käytös rikkoo rajoja, siitä tulee seurauksia. Nämähän ne on säännöt kaikissa parisuhteissa, niitä ei vaan tarvitse sanoa ääneen jos molemmat tietävät ne jo valmiiksi, kuten teillä ilmeisesti tiedetään.

Ai nyt täällä jo päätetään tuntemattomien puolesta mitä sääntöjä näillä on parisuhteessaan? Voiko enää hullummaksi mennä?

Te olette ihan pimahtaneita päätelmissänne...

Sinun miehesi siis saa suudella muita naisia? No, joidenkin miehet saa, eihän siinä mitään.

Mitä sit vaikka saisi? Ei tosiaan kuulu sinulle pätkääkään. Sinä et tiedä tuntemattomien elämästä, etkä 100varmana määrittele mitä sääntöjä muilla on.

Ja vaikka ei saisi, niin sinun mielestäsi vaihtoehdot, jotka määrittelit minulle valmiiksi olivat:

A. Ero

B. Ei suuttumista

Missä todellisuudessa elät? Kai tajuat, että mutakin tapoja reagoida asiaan? :D

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään tasa-arvo-ongelma, jos olet suhteessa vapaaehtoisesti. Hanki mies, joka osallistuu tai jää sinkuksi. 

Kun miehet valittavat, että heidän on liian vaikea saada naista, naisten vastaus on, että kukaan nainen ei ole sinulle mitään velkaa. Eikö tämä toimi myös niin päin, ettei kukaan mies ole naiselle mitään velkaa, ole yksin, jos ei kelpaa? 

Ei tämä käy, koska nyt on kyse naisten oikeuksista, tätähän on maailma täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä raskas metatyö ei koske vain pariskuntia ja lapsiperheitä, sama metatyö naisilla kasautuu myös työpaikoillaan tehtäviksi, vuonna 2018 yleiseti uutisotsikoissa olleiden tilastojen perusteella vieläpä huonommalla palkalla, jos kukaan muu on asiaa edes miettinyt.

Näin meillä tasa-arvon luvatussa maassa.

Linkkaapa tähän yhdenkin alan TES jossa on naisille ja miehille eri palkat samasta työstä , samalla työkokemuksella.

Se naisten "huonompi" palkkaus on selitetty tälläkin palstalla miljoonaan kertaan. 

Suurin syy on se että miehet painavat niska limassa naisia pidempää työviikkoa. 

Joka on mahdollista siksi, että mies luistaa kotitöistä.

Juu, kyllähän se mattojen hapsujen kampaaminen onkin ansiotyötä oleellisempaa. 

Aika vaikeaa se on perheessä molempien painaa pitkää päivää kun ne lapset kuitenkin pitää hakea tarhasta ennenkuin tarhatäti lähtee kotiin. Ruokkiakin niitä kuulemma pitää ja nukkumaan pistää aika aikaisin.

Eihän se pitkän päivän tekeminen lapsettomille naisille mikään ongelma olekaan. Tosin aika harvassa ovat loppujen lopuksi työt, joissa ylitöiden tekeminen oikeasti kasvattaa palkkapussin kokoa. Itselläni ainakin on kuukausipalkka, ja ylitöistä ei mitään makseta. Välillä teen ylitöitä, mutta ne saa sitten pitää vapaana. Kerran olin töissä tuntipalkalla, ja ylitöihin kannustettiin, mutta ylityökorvauksia en koskaan saanut (ja tämän takia en enää koskaan aio työskennellä vuokratyövoimafirmalle, enkä ainakaan tehdä niille ylityötunteja. K*setusfirmoja ovat.) Sitä ennen olin myös töissä tuntipalkalla, mutta silloin ylitöiden tekemisestä sai huudot. Työ oli tehtävä suunnitellussa ajassa, ja piste.

Että joo. On se hiukan helpompaa tienata enemmän, jos on sellaisessa työssä, missä tehdään sunnuntaisin töitä 3-kertaisella palkalla ja kotona on vaimo joka hoitaa kaiken lapsiin liittyvän. Valitettavasti me ei vaan kaikki voida saavuttaa tuota, koska ei noita työpaikkoja riitä kaikille, ja jonkun on oltava se vaimokin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampi on kirjoittanut siitä, että nainen määrittelee standardit ja toiminnot ja sen takia mies etääntyisi, koska (ymmärrettävästi) ei koe kotia omakseen. Mutta moni nainen kertoo, että suhteen alussa mies on hoitanut omaa ja yhteistä kotia oma-aloitteisesti ja työt ovat jakautuneet tasapuolisesti luonnollisesti. Sitten vuosien saatossa tapahtuu siirtymä ja korjausliikettä voi olla hyvin hankala tehdä, ja sekin jää naisen vastuulle...

Minä olin (olen) hyvinkin kaaottinen kun tapasin eksäni. Hän taas hyvin säntillinen ja hänellä viihtyisästi sisustettu koti ja laittoi hyvää ruokaa jne. Muistan vielä ajatelleeni ihaillen, että hän toimisi minun inspiraation lähteenäni sujuvaan arkeen. Kaksi lasta ja useampi vuosi myöhemmin se olinkin yllättäen minä, jonka vastuulla oli 85% yhteisestä arjesta aina veropapereiden täyttöön asti ja viimeiset kymmenen vuotta olin myös se jonka harteilla yksinään oli rahallisesti pärjääminen. Miten ihmeessä se menikin siihen?! Ja tämä ei ollut se syy minkä takia vihdoin erosin. Mutta nyt useampi vuosi yksin arkea pyörittävänä olo on paljon kevyempi ja talouskin on vihdoin turvallisessa balanssissa. Ja miehellä on taas ihan kiva koti ja hoitaa asiansa hyvin!

Miksi se on joillekin niin vaikeaa ottaa ja pitää se vastuu yhteisestä arjesta?

Hyvin samoja elementtejä mitä meillä! Ja kun useat neropatit aina toteaa että "itseppäs olet miehesi valinnut kikkelis-kokkelis". Kun en valinnut tällaista miestä, mies oli aluksi useamman vuoden ihan erilainen. Nyt kun suhdetta on takana useampia vuosia, niin ei se eroaminenkaan ole niin helppoa, mitä suhteen alkuaikoina. Jos silloin olisi läävämies, joka ei välitä tunteistani, niin totta helkkarissa potkin sellaisen pihalle. Nyt ihmettelen mitä miehelle on tapahtunut, yritän keskustella lukemattomia kertoja, muuttaa dynamiikkaa takaisin siihen mitä se oli. Sitten miehet ihmettelee, kun ero tuli "ihan puskista yllättäen", kun toinen on vuosia jo koettanut keskustella.

Joo, ihmiset muuttuu jne, mutta että tämä kuvio on myös hyvin usein toistuva. Vaikka ihmiset muuttuu, niin molempien pitäisi parisuhteessa tehdä oma osuutensa keskustelusta, jotta ollaan kartalla parisuhteen tilasta. Yritäppä siinä yksin keskustella.

Ap

Mies ei todellakaan ole mikään ainoa muuttuja. Kumpikin teistä todennäköisesti omii ikivanhoja rooleja. Itse et edes tajua, miten epätasa-arvoinen sinäkin olet!

Olenko väittänyt että mies on ainoa muuttuja? Olenko väittänyt, että en tajuaisi miten epätasa-arvoinen olen ja etten hoksaa ikivanhoja rooleja? Olen sanonut, että minullakin on tässä vastuuni. Niitä pyrin hoitamaan, ja oppimaan jatkuvasti lisää. En ole sanonut, että kaikki maailman miehet on nyt vastuussa naisten huonosta asemasta, ja jos vain miehet käyttäytyy kunnolla niin asia on ok. Olen sanonut, että tämä ongelma on yhteiskunnan asenteissa, jotka vaikuttaa yksilöihin. Olen sanonut, että luultavasti en edes tiedä kaikkia asenteitani, ja osaa puuttua niihin. Saati huomata kaikkia epäkohtia ja muuttaa niitä. Siksi on hyvä että keskustellaan. Täällä on myös mainitty miesten kokemaan epätasa-arvoa (esim. ulkotyöt ja rempat) ja se on hyvä että myös ne tuodaan esille ja valoon. Osaan itse puhua vain omista kokemuksistani, joten hyvä että tulee monenlaista kommenttia ja keskustelua. Se olisi suorastaan pelottavaa, jos kaikki olisi samaa mieltä.

Ap

Ai sinun pitsan tilaamisesi "vaikeus" ja joulukorttien lähetteleminen on yhteiskunnan asenteiden syytä?

Anna olla, ei se tajua. Sen ongelmat johtuu yhteiskunnasta ja vanhempien mallista. Sen sijaan, et se muuttais omassa elämässä mitään, se kaipaa yhteiskunnallista keskustelua asiasta, joka ei kosketa läheskään niin suurta osaa ihmisistä, mitä hän haluaa uskoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:

- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa

- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään

- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä

- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:

- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".

- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.

- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.

- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.

- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin

- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä

- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D

- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä

- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoilee

Aluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.

Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨

Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.

Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?

Lisäksi:

Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)

Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.

Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..

Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.

Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.

En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.

Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.

Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.

Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.

Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.

Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?

Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.

Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?

Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.

Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.

Eikös se nyt ole itsestään selvää? Urpoilu on esim sitä että vetää juhlissa kännit ja suutelee muita naisia, aloittaa tappelun tms. Ei ole naisen homma vahtia miehensä juomista ja käyttäytymistä. Mies pitää itse käytöksestään huolen, ja jos ei pidä, nainen tietenkin lähtee, koska kuka nyt haluaisi olla suhteessa sellaisen urpon kanssa. Tämä on sinulle ihan käsittämätön parisuhdesääntö, jota sinulla itselläsi ei ole? Että pitää käyttäytyä hyvin ja toista kunnioittaen vaikka toinen ei olisikaan fyysisesti estämässä törppöilyäsi?

No ei todellakaan ole itsestäänselvää! Onko tuo siis joku normi?! Pettäminen, ahdistelu, väkivalta ja ylenpalttinen ryyppääminen.... Ei meillä ole tuollaista sääntöä, kun sille ei ole mitään tarvettakaan. Huh, säälin teitä!

Aivan taatusti teillä on sellainen sääntö. Koska jos mies niin tekisi, sinä ilman muuta jättäisit hänet. Jos sääntöä ei olisi, se tarkoittaisi että noin saa tehdä eikä siitä suututa.

Tuskin tämän yhden naisen mies nyt oli suunnitellutkaan toimia noin, mutta oli kuitenkin siinä oletuksessa, että nainen ei varmaankaan luota häneen, ja haluaa siksi vahtia miestään, ettei mies tee mitään tyhmää. Piti annettuna, että nainenhan kantaa vastuuta hänenkin käyttäytymisestään, ja että hän itse on ehkä jopa jollakin tavalla syyntakeeton sitten jos jotain tapahtuu. Kerrankos sitä nyt vaikka juo liikaa ja saa krapulan, sekin olisi sitten naisen syy kun nainen ei vahtinut ja laskenut lasillisia. Mutta tämä nainenpa pisti viisaasti heti tuolle ajattelulle stopin, ja ilmoitti että mies kantaa toimistaan vastuun ihan itse, ja jos käytös rikkoo rajoja, siitä tulee seurauksia. Nämähän ne on säännöt kaikissa parisuhteissa, niitä ei vaan tarvitse sanoa ääneen jos molemmat tietävät ne jo valmiiksi, kuten teillä ilmeisesti tiedetään.

Ai nyt täällä jo päätetään tuntemattomien puolesta mitä sääntöjä näillä on parisuhteessaan? Voiko enää hullummaksi mennä?

Te olette ihan pimahtaneita päätelmissänne...

Sinun miehesi siis saa suudella muita naisia? No, joidenkin miehet saa, eihän siinä mitään.

Mitä sit vaikka saisi? Ei tosiaan kuulu sinulle pätkääkään. Sinä et tiedä tuntemattomien elämästä, etkä 100varmana määrittele mitä sääntöjä muilla on.

Ja vaikka ei saisi, niin sinun mielestäsi vaihtoehdot, jotka määrittelit minulle valmiiksi olivat:

A. Ero

B. Ei suuttumista

Missä todellisuudessa elät? Kai tajuat, että mutakin tapoja reagoida asiaan? :D

Niin, sinun mielestäsi on vielä kolmas vaihtoehto:

C. Suuttuminen asiasta, vaikka eihän meillä mitään tällaista sääntöä ole.

Et taida olla kovin älykäs? Säännöt, kuten kaikki muutkin maailman asiat, ovat tässä suhteessa binäärisiä: ne joko ovat olemassa, tai eivät ole. Pienikin sääntö on sääntö, ja se joko on olemassa tai ei ole.

Teillä ei ole sääntöjä mutta kuitenkin niiden mukaan eletään ja niiden rikkomiseen reagoidaan? Missä todellisuudessa SINÄ elät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!

Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.

Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?

Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.

Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?

Ap

Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...

Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?

Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.

Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.

Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...

390

Entä jos lapset eivät saa lainkaan synttäreitä, kun toinen ei viitsi postittaa kutsuja, vaikka se on järjestelyistä hänen vastuullaan?

Miksi lapsia on jos jompi kumpi ei niitä viitsi hoitaa?

Meillä usein yhdessä päätetään päivämäärä koska synttärit jaetaan. Vastuut jaetaan (vain päätöksestä vastuu on yhteinen). Jompikumpi vastaa kutsujen lähettämisestä, joku siivoukset, joku tarjoiluista. Apua tarvittaessa pyydetään ja annetaan puolin ja toisin. Lapset itse ovat osallistuneet kutsujen laatimiseen jo melko pieninä ja myös päätökseen siitä ketä kutsutaan ja osaltaan myös huolehtineet siitä että kutsut on tulleet lähetettyä.

En kysynyt miten teillä hommat hoituvat, vaan mitä jos puoliso paljastuukin sopimuksista huolimatta epäluotettavaksi ja jättää osuutensa tekemättä? Miten reagoit? Entä ilman juhlia jääneet lapset? Tämä on todellisuutta monessa perheessä, jossa toinen vapaamatkustaa.

Aika todella vähissä on niin tunnevammaset ihmiset, et jos lapsi menee kyselemään into piukeena omista synttäreistään vanhemmalta, ettei tämä reagoisi mitenkään tai tekisi yhtään mitään asian eteen. Jos on niin tunteeton, niin se näkyisi varmasti jo muutenkin elämässä.

Eri asia on, jos äiti päättää hööstätä kaiken itse tässä vaiheessa. Joinain vuosina, olen sanonut: mene kysymään isältäsi. Ja hyvin ovat saaneet asian järjestymään. Yleensä tehdään kyllä porukalla yhdessä.

Ohis

Mies voi vastata lapselle, että sori vaan, asia on unohtunut, äiti on parempi hoitamaan näitä juttuja. Ja jatkossa lapsi vaatii, että äiti järjestää synttärit kun isä ei osaa. Mies voi silloin mielessään onnitella itseään, että taas on yksi tehtävä pois omilta harteilta.

Isä osaa vastuun siirtämisen paremmin kuin äiti?

Jos noin on niin kannattaa äidinkin opetella sitä.

Toisaalta voi olla parempi pysyä erillää tuon kaltaisista miehistä.

Lapsen hyvinvoinnin kustannuksella? Ihmiset eivät yleensä käyttäydy noin heti suhteen alussa, vaan tällaiset käytösmallit tulevat monesti esiin vasta kun niitä lapsia jo on.

Lasten hyvinvointi vaarantuu jos äiti opettelee jakamaan vastuuta myös isälle?

Jaa. Itselläni on kyllä kokemusta vain päinvastaisesta.

Lasten hyvinvointi kuormittuu, kun vanhemmat eivät kanna vastuuta mistään. Lapsuus loppuu silloin äkkiä.

Asioiden delegointi ja jakaminen ei todellakaan tarkoita sitä että jätetään vain ottamatta vastuu. Suosittelen tutustumaan esim. tehokkaaseen delegointiin ja/tai työnjohtamiseen (periatteet pätee kyllä niissä kotitöissäkin)

Delegointi ja töiden jakaminen ei auta silloin, jos toinen yksiselitteisesti vain jättää asiat tekemättä erinäisiin selityksiin vedoten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:

- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa

- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään

- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä

- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:

- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".

- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.

- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.

- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.

- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin

- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä

- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D

- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä

- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoilee

Aluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.

Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨

Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.

Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?

Lisäksi:

Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)

Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.

Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..

Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.

Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.

En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.

Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.

Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.

Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.

Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.

Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?

Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.

Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?

Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.

Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.

Tuo "kysy rakas äidiltäsi" esitän ystävällisesti ja hieman leikkisästi pusun kera, eipä ole mies siitä kommentista ärsyyntynyt. Tekstistä ei aina ilmene äänensävyt sun muut.

En käyttänyt termiä paimentaa omasta parisuhteestani, mutta kenties luet nyt tätä tekstiä omien silmälasiesi läpi. Aika monen miehen olen itse kuullut käyttävän vastaavaa ilmaisua. "Vaimo vähän paimentaa" "tyttöystävä ei anna lupaa" tms, tälläistä siis EN missään nimessä halua omaan suhteeseeni.

Jos minä urpoilisin miehen seurassa, niin ihmettelisin jos ei vaikuttaisi väleihimme. Pätee siis ihan kumminkin päin. Aikuinen tekee mitä haluaa ja kantaa seuraukset itse - myös parisuhteensa suhteen. Jokainen päättää itse, mikä on käytöstä mikä häiritsee itseään parisuhteessa. Jokainen päättää itse, kokeeko nämä toisen "häiritsevät elementit", häiritseviksi vai sellaisiksi mitä haluaa ja pystyy kunnioittamaan.

En tiedä miksi tämä meni niin paljon tunteisiin, mutta sanon varalta että sinullekin on täysin sallitua pitää parempaa ja jämäkämpää huolta omista rajoistasi. :)

Mistä päättelit, et meni tunteisiin? Ettei vaan olisi sinulla ne silmälasit naamalla... Jännä, että päättelet musta itse kyllä ihan vapaasti yhtä sun toista. Meillä on ollut tasapainoinen ja tasa-arvoinen suhde jo pitkälti toistakymmentä vuotta, älä minusta huolehdi. Eikä meidän tarvitse asua erillään saadaksemme asiat toimimaan, tai vittuilla, tai uhkailla. Olemme aikuisia ihmisiä.

Tosiasia on, etten mä nää tuossa tasa-arvoa. Sä viet ja mies vikisee. Se tulee monessa kohdassa esiin. Kiva että olet ihana sentään tyytyväisenä, siihen mies taitaa koko ajan tähdätäkin.

Tekstistäsi välittyy tunne. Esimerkiksi monien kysymysmerkkien käyttö peräkkäin ja hyökkäävä - ei ymmärtävä - tyyli. Mukavaa jos teille menee hyvin.

Suhteessamme ei vittuilla tai uhkailla, mukava ettei teilläkään.

Miksi siis haittaa jos meillä menee hyvin tällä tyylillä? Et myöskään vastannut siihen, miten asiat mielestäsi pitäisi hoitaa. Olisi kiva kuulla, jos voisin vaikka oppia jotain.

Luulin, että tämä on tullut monta kertaa selväksi jo, mutta rautalangasta:

-tasa-arvo (on sitä, että toisella ei ole mitään oikeuksia tai velvollisuuksia, mitä toisella osapuolella ei ole. Esim sinä koet oikeudeksesi odottaa ensin ruokaa, että voit tehdä vastaavasti miehelle. Miksi ihmeessä? Kuulostaa lapselliselta laskelmoinnilta)

-ei toisen vahtimista eikä uhkailua (väität, ettei tällaista esiinny, mutta ensimmäisessä kommentissa asia tulee selväksi)

-tasapainoisuus ja vastavuoroisuus (mies teki kaikki ruoat perheelleen yksin, sinä et auttanut (miksi et?) mutta mies shoppaili sinun perheellesi lahjoja, ei omilleen)

-ylipäätään fiksu kommunikointi, johon et näköjään kykene, puhut miehellesi aika alentuvasti

Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampi on kirjoittanut siitä, että nainen määrittelee standardit ja toiminnot ja sen takia mies etääntyisi, koska (ymmärrettävästi) ei koe kotia omakseen. Mutta moni nainen kertoo, että suhteen alussa mies on hoitanut omaa ja yhteistä kotia oma-aloitteisesti ja työt ovat jakautuneet tasapuolisesti luonnollisesti. Sitten vuosien saatossa tapahtuu siirtymä ja korjausliikettä voi (olen) hyvinkin kaaottinen kun tapasin eksäni. Hän taas hyvin säntillinen ja hänellä viihtyisästi sisustettu koti ja laittoi hyvää ruokaa jne. Muistan vielä ajatelleeni ihaillen, että hän toimisi minun inspiraation lähteenäni sujuvaan arkeen. Kaksi lasta ja useampi vuosi myöhemmin se olinkin yllättäen minä, jonka vastuulla oli 85% yhteisestä arjesta aina veropapereiden täyttöön asti ja viimeiset kymmenen vuotta olin myös se jonka harteilla yksinään oli rahallisesti pärjääminen. Miten ihmeessä se menikin siihen?! Ja tämä ei ollut se syy minkä takia vihdoin erosin. Mutta nyt useampi vuosi yksin arkea pyörittävänä olo on paljon kevyempi ja talouskin on vihdoin turvallisessa balanssissa. Ja miehellä on taas ihan kiva koti ja hoitaa asiansa hyvin!

Miksi se on joillekin niin vaikeaa ottaa ja pitää se vastuu yhteisestä arjesta?

Siksi koska se on niin paljon helpompaa ilman naisen vaatimuksia ja ylimääräistä työtä. Yhisä

Tämä on aikamoinen klisee, jossa on varmaan osa totuuttakin, mutta oman suhteeni osalta voin kertoa, että minähän en juuri mitään vaatinut.

Minä olin opiskelija ja mieheni hieman vanhempi ja taloudellisesti hyvin toimeentuleva. Olen kasvanut juuri siihen kiltti tyttö rooliin jo hyvin nuoresta. Ihailin miestäni, kaikki mitä hän halusi tai teki oli mielestäni hienoa. En kokenut edes naimisiin mentyämme olevani siinä osassa, että voisin vaatia mitään. Mies halusi lapset. Mies halusi ostaa kodin. Mies halusi matkustella. Mies halusi ison telkkarin. Mies halusi syödä hyvin. Ja minä kilttinä pikkuvaimona olin nöyrän kiitollinen kaikista uusista mahdollisuuksista. En edes valittanut kun useamman kerran miehen ollessa työmatkalla meillä ei lasten kanssa ollut oikein rahaa ruokaan (ihan sairasta tämä minun nuorena ja ylpeänä kokemani ”ei tarvitse auttaa” ja ”en halua olla missään tapauksessa vaivaksi” mentaliteetti, varmaan tullut luettua vähän liikaa pikkumaisia lapsena).

Miehelle oli esim tärkeää, että lapset menevät musiikkiharrastukseen, siinä vaiheessa minä tienasin vähän ja mies tuskin mitään, joten minä maksoin ja järjestin ja ohjasin... Loppuvaiheessa avioliittoamme kun yritin oikeasti saada vinoumaa korjattua, pyysin miestäni hoitamaan toisen lapsen harrastuksen. Pari vuotta (!) myöhemmin hän ääneen ihmetteli miten se lapsemme harrastus nyt oikein meni. No, se oli sitten hiipunut kun ei mies sitten ollut tehnyt sille yhtään mitään...

Teillä noin, meillä toisin.

Yhtä surullista kummin päin vain. Tunnen kyllä itsekin ainakin yhden vaatija naisen. Vaatijat ja vapaamatkustajat, puolisot jotka eivät näe osuuttaan eivätkä ota vastuuta, eivätkä arvosta toisen panosta, ovat raskaita kumppaneita.

Kippis meidän entistä ehommalle ja vapautuneemmalle elollemme!

*ja edellisessä tekstissä piti olla Pikku Naisia eikä pikkumaisia....

Näinhän se menee. Yleensä toinen tekee enemmän ja silloin se ei haittaa jos molemmat tekevät parhaansa, laskematta tekemisiä. Jos jokin häiritsee siitä pitää puhua, mutta nalkuttaminen tai mikään muukaan toisen kontrollointi ei ole hyväksyttävää. Jos toinen kumppani pyynnöstä huolimatta ei vain tee ja toinen ei tekemättömyyttä hyväksy, kannattanee keskustella suhteen tulevaisuudesta.

Miehiltä suora puhe hyväksytään paremmin kuin naisilta, joten vain naisten sanotaan nalkuttavan, kun he tuovat esiin ajatuksiaan. Tämä on täysin hanurista.

Tätä korostan yhä. Nalkuttaminen on yleensä vain naisiin liitetty ilmiö. Mutta mitä on nalkuttaminen? Luulin että se on jotain halventavaa tapaa puhua, huvikseen valittamista, toisen alistamista, tiettyä ilkeää äänensävyä. Ja tein kaikkeni, jotta minun huomautukseni ei kuulostaisi nalkuttamiselta, kukaan ei halua olla nalkuttaja. Mutta niin olin miehen silmissä. Tein paljon kauniita pyyntöjä, voisiko mies hoitaa jonkin asian. Annoin aikaa (ja voi pojat että annoin aikaa! Minua on useaan otteeseen kehuttu pitkäpinnaiseksi monessa eri yhteydess.), pyysin useammat kerrat ja niin kauniisti kun pystyin. Silti se saattoi olla nalkuttamista. Ja kun lopulta vihastuin, niin se vasta nalkuttamista onkin. Joten miten naisen kuuluu kommunikoida? Kun kaikki asiasta huomauttaminen, keskustelun aloitus, mikä vaan mikä ei ole miehen mielestä sovelias keskustelunaihe jolla pysyisi tunnelma hilpeänä ja nainen hoitaisi taas tunnetyön, on nalkuttamista. Miehillä on ihan erilainen lupa puhua suoremmin, se ei ole juuri koskaan nalkuttamista.

Ap

"Miehillä on lupa... miehillä on oikeus poiketa... miehet sitä, naisia AINA tuomitaan ulkopuolelta ja sukulaiset arvostelee ja sitäsuntätä..."

"Mies on muuttunut vuosien saatossa"

Tämän takia pidän sinua erittäin suurella todennäköisyydellä vanhakantaisena marttyyroijana ja loukkaantujana, joka muka kaipaa tasa-arvoa, mutta ei näe miten syvällä oma ajatusmaailma on epätasa-arvossa.

Todella monessa perheessä eletään eri tavalla, mutta pidät kaikenmaailman ikivanhoista myyteistäsi kiinni ja yleistät todella ikävästi. Osaan en edes usko pätkääkään. Tuleeko sinulle -ihan oikeesti- joku sukulainen tai vielä pahempaa: joku täysin ulkopuolinen moittimaan sinun siivousta tai lahjaostoksia?! Olet niin vakuuttunut, että kaikki sinua tuomitsee koko ajan...

Kuten sanoin, 100 % itseaiheutettua. Nuo päänsisäiset tuomitsemiset sun käytöstäsi ohjaavat. Et elä tässä maailmassa itsekään. Tuo teidän ongelma on molempien vuorovaikutuksessa syntynyt.

Niinhän olen sanonut, että ongelma on molemmissa. Olen sanonut, että tiedostan jo osan näistä kieroumista, ja nyt pyrin toimimaan toisin.

Jos ei elä täysin erakkona, niin kyllä toisten ihmisten ajatukset itsestä hieman vaikuttavat. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen olento. Tähän asti on päästy, kun on ollut jotain normistoa ja käytöstä jota ihmiseltä voi odottaa. Ja tästä normistosta poikkeavaa on syrjitty pois sosiaalisista suhteista. Näin se maailma toimii kärjistetysti. Tietty se on melko yhdentekevää, mitä kukin ajattelee meidän siivouksesta tai tavasta olla yhteydessä sukulaisiin. Mutta se on tärkeää, että molemmat saa parisuhteessa samat pelisäännöt.

Todella monessa perheessä eletään eri tavalla, mutta tilastot kertoo myös ihan toista, että yhä tätä epätasa-arvoa on. Edelleenkin suosittelen Malcolm Gladwellin kirjaa Kuka menestyy ja miksi. Yhteiskunnan vaikutus yksilön toimintaan on avattu siinä niin loistavasti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:

- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa

- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään

- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä

- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:

- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".

- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.

- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.

- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.

- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin

- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä

- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D

- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä

- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoilee

Aluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.

Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨

Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.

Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?

Lisäksi:

Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)

Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.

Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..

Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.

Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.

En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.

Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.

Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.

Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.

Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.

Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?

Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.

Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?

Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.

Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.

Eikös se nyt ole itsestään selvää? Urpoilu on esim sitä että vetää juhlissa kännit ja suutelee muita naisia, aloittaa tappelun tms. Ei ole naisen homma vahtia miehensä juomista ja käyttäytymistä. Mies pitää itse käytöksestään huolen, ja jos ei pidä, nainen tietenkin lähtee, koska kuka nyt haluaisi olla suhteessa sellaisen urpon kanssa. Tämä on sinulle ihan käsittämätön parisuhdesääntö, jota sinulla itselläsi ei ole? Että pitää käyttäytyä hyvin ja toista kunnioittaen vaikka toinen ei olisikaan fyysisesti estämässä törppöilyäsi?

No ei todellakaan ole itsestäänselvää! Onko tuo siis joku normi?! Pettäminen, ahdistelu, väkivalta ja ylenpalttinen ryyppääminen.... Ei meillä ole tuollaista sääntöä, kun sille ei ole mitään tarvettakaan. Huh, säälin teitä!

Aivan taatusti teillä on sellainen sääntö. Koska jos mies niin tekisi, sinä ilman muuta jättäisit hänet. Jos sääntöä ei olisi, se tarkoittaisi että noin saa tehdä eikä siitä suututa.

Tuskin tämän yhden naisen mies nyt oli suunnitellutkaan toimia noin, mutta oli kuitenkin siinä oletuksessa, että nainen ei varmaankaan luota häneen, ja haluaa siksi vahtia miestään, ettei mies tee mitään tyhmää. Piti annettuna, että nainenhan kantaa vastuuta hänenkin käyttäytymisestään, ja että hän itse on ehkä jopa jollakin tavalla syyntakeeton sitten jos jotain tapahtuu. Kerrankos sitä nyt vaikka juo liikaa ja saa krapulan, sekin olisi sitten naisen syy kun nainen ei vahtinut ja laskenut lasillisia. Mutta tämä nainenpa pisti viisaasti heti tuolle ajattelulle stopin, ja ilmoitti että mies kantaa toimistaan vastuun ihan itse, ja jos käytös rikkoo rajoja, siitä tulee seurauksia. Nämähän ne on säännöt kaikissa parisuhteissa, niitä ei vaan tarvitse sanoa ääneen jos molemmat tietävät ne jo valmiiksi, kuten teillä ilmeisesti tiedetään.

Ai nyt täällä jo päätetään tuntemattomien puolesta mitä sääntöjä näillä on parisuhteessaan? Voiko enää hullummaksi mennä?

Te olette ihan pimahtaneita päätelmissänne...

Sinun miehesi siis saa suudella muita naisia? No, joidenkin miehet saa, eihän siinä mitään.

Mitä sit vaikka saisi? Ei tosiaan kuulu sinulle pätkääkään. Sinä et tiedä tuntemattomien elämästä, etkä 100varmana määrittele mitä sääntöjä muilla on.

Ja vaikka ei saisi, niin sinun mielestäsi vaihtoehdot, jotka määrittelit minulle valmiiksi olivat:

A. Ero

B. Ei suuttumista

Missä todellisuudessa elät? Kai tajuat, että mutakin tapoja reagoida asiaan? :D

Niin, sinun mielestäsi on vielä kolmas vaihtoehto:

C. Suuttuminen asiasta, vaikka eihän meillä mitään tällaista sääntöä ole.

Et taida olla kovin älykäs? Säännöt, kuten kaikki muutkin maailman asiat, ovat tässä suhteessa binäärisiä: ne joko ovat olemassa, tai eivät ole. Pienikin sääntö on sääntö, ja se joko on olemassa tai ei ole.

Teillä ei ole sääntöjä mutta kuitenkin niiden mukaan eletään ja niiden rikkomiseen reagoidaan? Missä todellisuudessa SINÄ elät?

Hei: opettele ihan ensiksi ymmärtämään, mikä on täysin sinun omaa tulkintaasi ja omaa tuotostasi ja mikä tulee toiselta. Et pääse pitkälle tuolla tyylilläsi, että tunget sanoja toisen suuhun.

Jatketaan keskustelua sitten, kun ymmärrät eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!

Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.

Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?

Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.

Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?

Ap

Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...

Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?

Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.

Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.

Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...

390

Siis mitä. Olen jo niin monta kertaa toistanut itseäni. Kaikki olisi ollut niin paljon helpompaa, jos olisin tiedostanut nämä asiat. Tottakai nyt tiedän että mitkä on kenenkin vastuut. Ei kai se mies muuttunut, vaan minä tottakai!

Ap

Miksi täällä jankataan jostain pizzasta koko ajan? Se pizza oli käsittääkseni vain esimerkki siitä, että ei niin helppoa ratkaisua elämässä ole, etteikö sen aiheuttama vaiva olisi kuitenkin >0.

Kun se on >0, se on olemassa ja jonkun on se tehtävä. Se, joka tekee, antaa panoksen X, joka on X:n verran suurempi kuin sen ihmisen panos (Y), joka ei mitään tee.

Laskutehtävän pointti olisi ratkaista, milloin X=Y, mutta suurin osa täällä vaan puhuu X:n arvosta kuin Y:tä ei olisi edes olemassa. Peruskoulun taso on todellakin vajonnut alas, niin matematiikassa kuin luetunymmärtämisessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!

Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.

Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?

Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.

Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?

Ap

Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...

Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?

Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.

Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.

Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...

390

Siis mitä. Olen jo niin monta kertaa toistanut itseäni. Kaikki olisi ollut niin paljon helpompaa, jos olisin tiedostanut nämä asiat. Tottakai nyt tiedän että mitkä on kenenkin vastuut. Ei kai se mies muuttunut, vaan minä tottakai!

Ap

Eli myönnät itsekin olevasi jankkaaja, parisuhteessa olet varmasti samanlainen.

Voitkin lopettaa siis itsesi toistamisen ja naurettavan ketjusi keinotekoisesti hengissä pitämisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu jos nainen jättää tuon tekemättä?

Olen testannut. Lyhyen työttömyysjakson jälkeen kaikki kotityöt jäi minulle. Pyysin ja odotin miestä tekemään osuuttaan (taas vastuu lähtee minusta naisesta). Mies lupasi tehdä osuutensa. Odotin ja odotin parisen kuukautta, kämppä ui sonnassa ja sukulaiset kyseli miksi minä olin päästänyt asunnon tähän kuntoon. Tästä piti käydä monet mittavat riidat, jotta sain edes miehen huomaamaan tilanteen, ja siihen että mies hoitaa edes pyydettäessä osuuttaan. Samaa olen nähnyt myös sukulaisasunnoissa, kun nainen ei enää jaksa hoitaa ihan kaikkea, lasten lelut leviää kaikkialle ruokajätteiden, pyykkien ja muun sekalaisen sonnan kera ja tästä syytetään vain ja ainoastaan perheen äitiä.

Viikkosiivoukset on meillä jaettu vastuualueittain, niin että on vaikka imurointivastuussa olevalla vastuu hoksata milloin imuroida ja hoitaa asia. Tämä helpottaa edes hieman. Mutta sitten on kaikki muu harvemmin suoritettava siivous, jolla mies ei vaivaa päätänsä lainkaan, vaan taas se organisointi lähtee minusta.

Sukulaiset ihmettelee miksi heitä ei ole muistettu, ja sehän on taas naisen vastuu. Jos parisuhteen ongelmista ei koskaan keskustele, niin senhän tietää mitä seuraa myös.

Ap

Todellakin tuttua juttua. Joskus tein exän kanssa ollessa siivouslakon, mutta sillä ei ollut mitään käytännön merkitystä miehen toimintaan. Pari päivää tappelun jälkeen hän paransi tapojaan, mutta siitä se tilanne jälleen luisui siihen, että vastuu kaikesta oli minulla. Erotessamme miehen äiti tuli kyläilemään kotiimme (josta minä olin jo muuttanut pois) ja hän järkyttyi sen kunnosta. Oli ensi töikseen kysynyt miksi MINÄ en ollut siivonnut siellä. Minun olisi siis pitänyt tulla uudesta kodistani siivoamaan eksäni kotiin kun hän onneton miesraukka ei osannut (halunnut) sitä itse tehdä. Syytän tuosta vinoumasta pienesti myös ex-anoppia, koska hänen mielestään kotona lapsia hoitavan äidin tehtävä on hoitaa myös koti ja hän suorastaan kannusti exääni olemaan tekemättä mitään.

Onneksi pääsin eroon. Kotini on nyt ihana, viihtyisä ja siisti. Lapset voi hyvin ja oppivat siivoamaan jälkensä. Ex elää sikolätissä, jota äitinsä käy välillä siivoamassa.

Tätä minä olen aina ihmetellyt naisissa. Aloitetaan parisuhde miehen kanssa, joka ei osaa huolehtia edes omasta elämästään. Mennään maimisiin ja tehdään lapsia. Sitten kymmenen vuoden päästä havahdutaan, että hei tämä ihminenhän ei tee mitään perheen eteen vaan elää vain itselleen.

Oletteko tosiaan niin sokeita, että ette näy miehessä ennen lastenhankkimista mitään vikaa? Onko naisissa joku sisäänrakennettu vietti, joka vie naisia näitä tosielämän uunoturhapuroja kohti?

Tottakai sitä on sokea, kun sitä luulee hyväksyttäväksi normiksi. Jos ajatellaan vaikka muotia. Aika moni kulkee samanlaisissa vaatteissa tuolla pihalla, se on sitä normia ja jolla saa sosiaalista hyväksyntää, jota ihmiset kuitenkin ihan kaikki haluaa (ellei ole psykopaatti, ja ehkä nekin jossain määrin tätä haluaa). Jos joku pokkuroi menemään tuolla jossain 1800-vermeissä kaiket päivät, niin se on normista poikkeava ja rohkea. Jos sitä vähitellen yhdistetään "normi" pukeutumiseen, siitä tulee tyyli, ja lopulta normi. Ei voida väittää ettei ihmisen eloa jossain määrin määrittäisi nämä normit, yhteiskunta ja muut. Koska sille koko ihmisen toiminta on rakentunut. Ja kun niitä muutetaan, niin saadaan isompaa vaikutusta aikaan. Eikö näitä Suffragettejakin aikanaan haukuttu ja parjattu, kun kehtasivat poiketa normista. Ja nyt se on normi. Silloin oli päivänselvää ettei naiset äänestä. Nykyään on monta muuta hienovaraisempaa asiaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Te olette ihan pimahtaneita päätelmissänne...

Sanoo kirjoittaja, joka teki aivan överin tulkinnan ensimmäisestä tekstistä, jossa puhuttiin tasa-arvoisesta parisuhteesta, molempien vastuusta ja terveestä rajojen asettamisesta ja niistä keskustelemisesta, ettei tarvitse ajatuksia lukea.

Ja mies itse mainitsi peräänkatsomisen, huom. ei tekstin kirjoittanut nainen. Kirjoittaja oli fiksu todetessaan, että ei sellaista tarvita. Se oli lähinnä itsestäänselvyyden mainitseminen, että törttöilyllä olisi seurauksia. Ei niin, että törttöily olisi odotettavissa. Kun kirjoitukseen tulee joitain itsestäänselviä kohtia, sinä alat tekemään tosi pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:

- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa

- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään

- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä

- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:

- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".

- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.

- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.

- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.

- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin

- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä

- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D

- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä

- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoilee

Aluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.

Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨

Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.

Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?

Lisäksi:

Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)

Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.

Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..

Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.

Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.

En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.

Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.

Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.

Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.

Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.

Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?

Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.

Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?

Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.

Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.

Eikös se nyt ole itsestään selvää? Urpoilu on esim sitä että vetää juhlissa kännit ja suutelee muita naisia, aloittaa tappelun tms. Ei ole naisen homma vahtia miehensä juomista ja käyttäytymistä. Mies pitää itse käytöksestään huolen, ja jos ei pidä, nainen tietenkin lähtee, koska kuka nyt haluaisi olla suhteessa sellaisen urpon kanssa. Tämä on sinulle ihan käsittämätön parisuhdesääntö, jota sinulla itselläsi ei ole? Että pitää käyttäytyä hyvin ja toista kunnioittaen vaikka toinen ei olisikaan fyysisesti estämässä törppöilyäsi?

No ei todellakaan ole itsestäänselvää! Onko tuo siis joku normi?! Pettäminen, ahdistelu, väkivalta ja ylenpalttinen ryyppääminen.... Ei meillä ole tuollaista sääntöä, kun sille ei ole mitään tarvettakaan. Huh, säälin teitä!

Aivan taatusti teillä on sellainen sääntö. Koska jos mies niin tekisi, sinä ilman muuta jättäisit hänet. Jos sääntöä ei olisi, se tarkoittaisi että noin saa tehdä eikä siitä suututa.

Tuskin tämän yhden naisen mies nyt oli suunnitellutkaan toimia noin, mutta oli kuitenkin siinä oletuksessa, että nainen ei varmaankaan luota häneen, ja haluaa siksi vahtia miestään, ettei mies tee mitään tyhmää. Piti annettuna, että nainenhan kantaa vastuuta hänenkin käyttäytymisestään, ja että hän itse on ehkä jopa jollakin tavalla syyntakeeton sitten jos jotain tapahtuu. Kerrankos sitä nyt vaikka juo liikaa ja saa krapulan, sekin olisi sitten naisen syy kun nainen ei vahtinut ja laskenut lasillisia. Mutta tämä nainenpa pisti viisaasti heti tuolle ajattelulle stopin, ja ilmoitti että mies kantaa toimistaan vastuun ihan itse, ja jos käytös rikkoo rajoja, siitä tulee seurauksia. Nämähän ne on säännöt kaikissa parisuhteissa, niitä ei vaan tarvitse sanoa ääneen jos molemmat tietävät ne jo valmiiksi, kuten teillä ilmeisesti tiedetään.

Ai nyt täällä jo päätetään tuntemattomien puolesta mitä sääntöjä näillä on parisuhteessaan? Voiko enää hullummaksi mennä?

Te olette ihan pimahtaneita päätelmissänne...

Sinun miehesi siis saa suudella muita naisia? No, joidenkin miehet saa, eihän siinä mitään.

Mitä sit vaikka saisi? Ei tosiaan kuulu sinulle pätkääkään. Sinä et tiedä tuntemattomien elämästä, etkä 100varmana määrittele mitä sääntöjä muilla on.

Ja vaikka ei saisi, niin sinun mielestäsi vaihtoehdot, jotka määrittelit minulle valmiiksi olivat:

A. Ero

B. Ei suuttumista

Missä todellisuudessa elät? Kai tajuat, että mutakin tapoja reagoida asiaan? :D

Niin, sinun mielestäsi on vielä kolmas vaihtoehto:

C. Suuttuminen asiasta, vaikka eihän meillä mitään tällaista sääntöä ole.

Et taida olla kovin älykäs? Säännöt, kuten kaikki muutkin maailman asiat, ovat tässä suhteessa binäärisiä: ne joko ovat olemassa, tai eivät ole. Pienikin sääntö on sääntö, ja se joko on olemassa tai ei ole.

Teillä ei ole sääntöjä mutta kuitenkin niiden mukaan eletään ja niiden rikkomiseen reagoidaan? Missä todellisuudessa SINÄ elät?

Onko sulla sovittu sääntö jokaisen asian varalle ihmissuhteissasi? Jos sun sisko lyö poikaystäväänsä, niin teet x. Jos sun mies juo kännin, teet y. Jos sun lapsesi varastaa, teet z.

Ei kaikki tee mitään sääntöjä elämässään kaiken tapahtuvan varalle. Suurin osa, veikkaisin, elää tilanteen mukaan.

"Urpoilu" tarkoitti jonkun käsityksen mukaan myös ihan humaltumista. Ainakin se oli yksi luetelluista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:

- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa

- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään

- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä

- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:

- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".

- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.

- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.

- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.

- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin

- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä

- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D

- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä

- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoilee

Aluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.

Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨

Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.

Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?

Lisäksi:

Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)

Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.

Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..

Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.

Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.

En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.

Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.

Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.

Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.

Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.

Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?

Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.

Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?

Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.

Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.

Eikös se nyt ole itsestään selvää? Urpoilu on esim sitä että vetää juhlissa kännit ja suutelee muita naisia, aloittaa tappelun tms. Ei ole naisen homma vahtia miehensä juomista ja käyttäytymistä. Mies pitää itse käytöksestään huolen, ja jos ei pidä, nainen tietenkin lähtee, koska kuka nyt haluaisi olla suhteessa sellaisen urpon kanssa. Tämä on sinulle ihan käsittämätön parisuhdesääntö, jota sinulla itselläsi ei ole? Että pitää käyttäytyä hyvin ja toista kunnioittaen vaikka toinen ei olisikaan fyysisesti estämässä törppöilyäsi?

No ei todellakaan ole itsestäänselvää! Onko tuo siis joku normi?! Pettäminen, ahdistelu, väkivalta ja ylenpalttinen ryyppääminen.... Ei meillä ole tuollaista sääntöä, kun sille ei ole mitään tarvettakaan. Huh, säälin teitä!

Aivan taatusti teillä on sellainen sääntö. Koska jos mies niin tekisi, sinä ilman muuta jättäisit hänet. Jos sääntöä ei olisi, se tarkoittaisi että noin saa tehdä eikä siitä suututa.

Tuskin tämän yhden naisen mies nyt oli suunnitellutkaan toimia noin, mutta oli kuitenkin siinä oletuksessa, että nainen ei varmaankaan luota häneen, ja haluaa siksi vahtia miestään, ettei mies tee mitään tyhmää. Piti annettuna, että nainenhan kantaa vastuuta hänenkin käyttäytymisestään, ja että hän itse on ehkä jopa jollakin tavalla syyntakeeton sitten jos jotain tapahtuu. Kerrankos sitä nyt vaikka juo liikaa ja saa krapulan, sekin olisi sitten naisen syy kun nainen ei vahtinut ja laskenut lasillisia. Mutta tämä nainenpa pisti viisaasti heti tuolle ajattelulle stopin, ja ilmoitti että mies kantaa toimistaan vastuun ihan itse, ja jos käytös rikkoo rajoja, siitä tulee seurauksia. Nämähän ne on säännöt kaikissa parisuhteissa, niitä ei vaan tarvitse sanoa ääneen jos molemmat tietävät ne jo valmiiksi, kuten teillä ilmeisesti tiedetään.

Ai nyt täällä jo päätetään tuntemattomien puolesta mitä sääntöjä näillä on parisuhteessaan? Voiko enää hullummaksi mennä?

Te olette ihan pimahtaneita päätelmissänne...

Sinun miehesi siis saa suudella muita naisia? No, joidenkin miehet saa, eihän siinä mitään.

Mitä sit vaikka saisi? Ei tosiaan kuulu sinulle pätkääkään. Sinä et tiedä tuntemattomien elämästä, etkä 100varmana määrittele mitä sääntöjä muilla on.

Ja vaikka ei saisi, niin sinun mielestäsi vaihtoehdot, jotka määrittelit minulle valmiiksi olivat:

A. Ero

B. Ei suuttumista

Missä todellisuudessa elät? Kai tajuat, että mutakin tapoja reagoida asiaan? :D

Niin, sinun mielestäsi on vielä kolmas vaihtoehto:

C. Suuttuminen asiasta, vaikka eihän meillä mitään tällaista sääntöä ole.

Et taida olla kovin älykäs? Säännöt, kuten kaikki muutkin maailman asiat, ovat tässä suhteessa binäärisiä: ne joko ovat olemassa, tai eivät ole. Pienikin sääntö on sääntö, ja se joko on olemassa tai ei ole.

Teillä ei ole sääntöjä mutta kuitenkin niiden mukaan eletään ja niiden rikkomiseen reagoidaan? Missä todellisuudessa SINÄ elät?

Hei: opettele ihan ensiksi ymmärtämään, mikä on täysin sinun omaa tulkintaasi ja omaa tuotostasi ja mikä tulee toiselta. Et pääse pitkälle tuolla tyylilläsi, että tunget sanoja toisen suuhun.

Jatketaan keskustelua sitten, kun ymmärrät eron.

 Hei, sinä ihan itse sanoit, että teillä ei tuollaisia sääntöjä ole. Ei minun tarvitse tunkea sanoja sinun suuhusi, koska sinä itse sanoit noin. Jos sellaisia sääntöjä ei ole, niin se tarkoittaa että sinä et siis millään tavalla  suutu tai tunne tarvetta keskustella asiasta, jos miehesi suutelee toista naista. Jos sen sijaan vähänkin pahoitat mielesi tai tunnet että sinua on loukattu, niin silloinhan jotain (sanatonta) sääntöä on sinun mielestäsi rikottu.

Mutta jatketaan toki keskustelua. Kerro miten sinun mielestäsi teidän parisuhteenne vain sattuu automaattisesti toimimaan juuri näiden sääntöjen mukaisesti, vaikka mitään sääntöjä ei ole? Haluaisin todella ymmärtää. Jos et koskaan kerro, tämäkin viisaus jää maailmalta oppimatta, ja se olisi sääli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt ei osaa ottaa kumppania huomioon kun kyse mielipiteistä ja nykyään loukkaannutaan heti jos mies sanoo jotakin. Naiselta saa ja pitääkin vaatia tasa-arvoista.kotia, missä molempien tavat ja mielipiteet otetaan huomioon. Älkää hyvät miehet tehkö mukisematta kaikkea mitä justiina tahtoo, tästä seuraa tylsä elämä ja naisen kyllästyminen. Ei naiset ole valmiita saamaan kaikkea mitä tahtovat. Miehet vaihtuu, huonekkalut vaihtavat paikkaa ja ikeasta virtaa uusia, kyllä se siitä joillain rauhottuu siinä neljän-viidenkympin korvilla.

Parisuhteessa kuuluu olla tasa-arvo. Mutta naiset ei vänkää vain vänkäämisen ilosta (siis ylivoimainen suurin osa täyspäisistä naisista). Kuka helkkari sellaista toivoo? Ei minua kiinnosta käyttää arkea johonkin vänkäämiseen, haluan että rutiinit hoituu rutiinina luontevasti ja asiat loksahtaa paikoilleen yhdessä suunnitellen.

Ap

Paitsi että vänkää täällä av-palstallakin jo toista päivää putkeen omilla mutuiluillasi.

Voin kuvitella millainen olet oikeassa elämässäsikin. 

:D:D En halua käyttää parisuhteessa aikaa vänkäämiseen. Palstalla voin aikani kuluksi vängätä muutamalle trollille, jos edistän keskustelua tasa-arvosta. Ja "ihan omat mutut", sisältää paljon muiden ihmisten kokemuksia, sekä jopa ihan aitoa tutkimustietoa. Linkkejä ei nyt ole valitettavasti heittää, ehkä joku fiksumpi voisi niin tehdä? Kirja ehdotuksen annoin kuitenkin jo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!

Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.

Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?

Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.

Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?

Ap

Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...

Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?

Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.

Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.

Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...

390

Siis mitä. Olen jo niin monta kertaa toistanut itseäni. Kaikki olisi ollut niin paljon helpompaa, jos olisin tiedostanut nämä asiat. Tottakai nyt tiedän että mitkä on kenenkin vastuut. Ei kai se mies muuttunut, vaan minä tottakai!

Ap

Tiedätkö miksi "joudut" toistamaan itseäsi? Siitä erittäin yksinkertaisesta syystä, että kaivelet näitä vanhempia kommentteja jostain kumman syystä esiin. Se myös vääristää keskustelua paljon. Koska tuossa vaiheessa et todellakaan vielä myöntänyt omaa osuuttasi, vaan annoit uutta tietoa sitä mukaa kun meille selvisi yksityiskohtia, jpihin tartuimme. Älä vääristele keskustelua nyt poimimalla asioita, jotka olivat tuossa kohti aivan relevantteja esittämällä että "olet koko ajan ja monta kertaa sanonut..." Et ollut. Esitit alkuun, että aluksi kaikki oli hyvin ja nimenomaam mies on muuttunut vuosien aikana.

Kaikkien pitäisi lukea aina koko ketju alusta, niin ei saa väärää kuvaa.