Lue keskustelun säännöt.
Naisen asema on yhä huono; meta- ja tunnetyö näkyy myös lapsettomien pariskuntien arjessa!
04.01.2019 |
Ja tästä kuuluu keskustella enemmän. Pidin itsekin kaikkea tätä jotenkin normaalina, kunnes luin keskusteluja aiheesta ja sain pienelle ärtymykselleni sanat. Siis jossain määrin kaikki tuo oli vaivannut myös, mutta en osannut sanoittaa asiaa, joten en pystynyt kunnolla puolustamaan oikeuksiani.
Tästä on palstallakin lukemattomia keskusteluja turhautuneista mammoista, jotka hoitavat perheen metatyötä tiedostamattaan, tai tietoisesti ilman että saavat toista osallistumaan. Itselläni tämä on näkynyt joululahjojen (ja synttäri ym) ostossa, kun yhteisille kummilapsille ja sukulaisille minä organisoin mitä hankitaan ja milloin. Nyt olen osannut jättää tietoisesti vastuuta miehelle, joka hankki yhden lahjan viimetipassa.
Kotitöissä sama homma. Aiemmin hoidin ne yksin, sittemmin olen joutunut organisoimaan ja pyytämään miestä osallistumaan. Eli taaskin se vastuu ei ole täysin tasan, vaan ohjaus lähtee minusta.
Tunnetyössä taas huomaan että vaikeista asioista ei voi puhua. Minulta lähtee aina aloite, mutta mies torjuu. Huomaan että hän olettaa, että tehtävänäni on jotenkin pitää ilmapiiri mukavana. Jos olen kotona mietteliäs tai keskittynyt johonkin hommaan, niin mies kysyy mikä minua vaivaa, miksi olen vihainen, ja että minun pitää heti lopettaa. Huomasin, että aiemmin taivuinkin nuihin vaatimuksiin tiedostamattani, joka nyt tuntuu ihan käsittämättömältä. Nykyään selitän, että olen vain mietteliäs tai keskittynyt, mutta mies saattaa silti jankata tuota samaa.
Ja nämä on vain pieniä esimerkkejä lapsettomalta pariskunnalta. Lapsiperheissä nämä asiat varmasti korostuu ja kasautuu, ja niitä keskusteluja on palstat pullollaan.
Nämä asiat näkyy ja vaikuttaa arjessa ihan koko ajan, mutta mitä niille voi tehdä jotta asiat muuttuu? Keskustelua kiitos!
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!
Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.
Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?
Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.
Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?
Ap
Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...
Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?
Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.
Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.
Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...
390
Entä jos lapset eivät saa lainkaan synttäreitä, kun toinen ei viitsi postittaa kutsuja, vaikka se on järjestelyistä hänen vastuullaan?
Miksi lapsia on jos jompi kumpi ei niitä viitsi hoitaa?
Meillä usein yhdessä päätetään päivämäärä koska synttärit jaetaan. Vastuut jaetaan (vain päätöksestä vastuu on yhteinen). Jompikumpi vastaa kutsujen lähettämisestä, joku siivoukset, joku tarjoiluista. Apua tarvittaessa pyydetään ja annetaan puolin ja toisin. Lapset itse ovat osallistuneet kutsujen laatimiseen jo melko pieninä ja myös päätökseen siitä ketä kutsutaan ja osaltaan myös huolehtineet siitä että kutsut on tulleet lähetettyä.En kysynyt miten teillä hommat hoituvat, vaan mitä jos puoliso paljastuukin sopimuksista huolimatta epäluotettavaksi ja jättää osuutensa tekemättä? Miten reagoit? Entä ilman juhlia jääneet lapset? Tämä on todellisuutta monessa perheessä, jossa toinen vapaamatkustaa.
Aika todella vähissä on niin tunnevammaset ihmiset, et jos lapsi menee kyselemään into piukeena omista synttäreistään vanhemmalta, ettei tämä reagoisi mitenkään tai tekisi yhtään mitään asian eteen. Jos on niin tunteeton, niin se näkyisi varmasti jo muutenkin elämässä.
Eri asia on, jos äiti päättää hööstätä kaiken itse tässä vaiheessa. Joinain vuosina, olen sanonut: mene kysymään isältäsi. Ja hyvin ovat saaneet asian järjestymään. Yleensä tehdään kyllä porukalla yhdessä.
Ohis
Mies voi vastata lapselle, että sori vaan, asia on unohtunut, äiti on parempi hoitamaan näitä juttuja. Ja jatkossa lapsi vaatii, että äiti järjestää synttärit kun isä ei osaa. Mies voi silloin mielessään onnitella itseään, että taas on yksi tehtävä pois omilta harteilta.
Isä osaa vastuun siirtämisen paremmin kuin äiti?
Jos noin on niin kannattaa äidinkin opetella sitä.
Toisaalta voi olla parempi pysyä erillää tuon kaltaisista miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mua ei huvittais olla yhteyksissä mun siskon tai äidin kanssa, ni kyllä mua vituttais aika rajusti, jos mun mies alkais jonku juoruringin mun selän takana näiden sukulaisten kans, jossa käytäis kaikki kuulumiset ym. "pakollisena metatyönä" mun puolesta ja odottais siitä vielä jotain kiitosta! Saati et tulis maukumaan mulle miten rankkaa on ku joutuu mun puolesta juoruilemaan...
Mikä siinä on niin vaikeaa antaa miehelleen sama oikeus päättää omista asioistaan ja ihmissuhteistaan kuin mikä sinulla itselläsikin on? Meidän suvussa ei kukaan nuoremman polven nainen ole omaksunut mitään kaikkialla hääräävää muumimamman roolia, se kun ei ole millään muotoa nykynaiselle oikeasti pakollista.
En tunne naisena mitään sympatiaa näitä "metatyöläisiä" kohtaan. 100 % itseaiheutettu ongelma.
No tässä on kyllä pointtia, mutta metatyö ei ole itse aiheutettua. Tähän olen kommentoinut useammat kerrat, joten en jaksa enää.
Mutta tuo, että miehellä tietty on oma vastuu sukulaisistaan. Nyt minäkin tiedostan sen. Lahjojen oston jotenkin luulin kuuluvan naisille, kun se on sellaista "naisellista hömpötystä" ja kortit myös. Nyt tiedän että vastuu on miehen. Jos ei kiinnosta ostella niin ei ostele. Jos sukulaiset katselee minua pahalla silmällä siitä syystä niin tehkööt, ei ole minun vastuullani. Ja nyt tulee se yhteiskuntavastuu; se mihin pitää saada muutos on yleinen ajattelu. Monet taipuu "yleisen normiston" alla ja käyttäytyy miten pullantuoksuisten äitien oletetaan, koska luulevat että näin sen kuuluu mennä. Ei kuulu. Keskustelulla yhä useampien silmät saadaan avattua, ja yleistä ilmapiiriä muutettua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:
- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa
- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään
- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä
- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:
- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".
- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.
- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.
- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.
- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin
- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä
- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D
- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä
- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoileeAluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.
Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨
Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.
Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?
Lisäksi:
Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.
Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..
Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.
Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.
En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.
Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.
Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.
Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.
Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.
Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?
Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.
Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?
Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.
Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.
Eikös se nyt ole itsestään selvää? Urpoilu on esim sitä että vetää juhlissa kännit ja suutelee muita naisia, aloittaa tappelun tms. Ei ole naisen homma vahtia miehensä juomista ja käyttäytymistä. Mies pitää itse käytöksestään huolen, ja jos ei pidä, nainen tietenkin lähtee, koska kuka nyt haluaisi olla suhteessa sellaisen urpon kanssa. Tämä on sinulle ihan käsittämätön parisuhdesääntö, jota sinulla itselläsi ei ole? Että pitää käyttäytyä hyvin ja toista kunnioittaen vaikka toinen ei olisikaan fyysisesti estämässä törppöilyäsi?
No ei todellakaan ole itsestäänselvää! Onko tuo siis joku normi?! Pettäminen, ahdistelu, väkivalta ja ylenpalttinen ryyppääminen.... Ei meillä ole tuollaista sääntöä, kun sille ei ole mitään tarvettakaan. Huh, säälin teitä!
Aivan taatusti teillä on sellainen sääntö. Koska jos mies niin tekisi, sinä ilman muuta jättäisit hänet. Jos sääntöä ei olisi, se tarkoittaisi että noin saa tehdä eikä siitä suututa.
Tuskin tämän yhden naisen mies nyt oli suunnitellutkaan toimia noin, mutta oli kuitenkin siinä oletuksessa, että nainen ei varmaankaan luota häneen, ja haluaa siksi vahtia miestään, ettei mies tee mitään tyhmää. Piti annettuna, että nainenhan kantaa vastuuta hänenkin käyttäytymisestään, ja että hän itse on ehkä jopa jollakin tavalla syyntakeeton sitten jos jotain tapahtuu. Kerrankos sitä nyt vaikka juo liikaa ja saa krapulan, sekin olisi sitten naisen syy kun nainen ei vahtinut ja laskenut lasillisia. Mutta tämä nainenpa pisti viisaasti heti tuolle ajattelulle stopin, ja ilmoitti että mies kantaa toimistaan vastuun ihan itse, ja jos käytös rikkoo rajoja, siitä tulee seurauksia. Nämähän ne on säännöt kaikissa parisuhteissa, niitä ei vaan tarvitse sanoa ääneen jos molemmat tietävät ne jo valmiiksi, kuten teillä ilmeisesti tiedetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!
Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.
Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?
Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.
Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?
Ap
Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...
Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?
Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.
Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.
Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...
390
Entä jos lapset eivät saa lainkaan synttäreitä, kun toinen ei viitsi postittaa kutsuja, vaikka se on järjestelyistä hänen vastuullaan?
Miksi lapsia on jos jompi kumpi ei niitä viitsi hoitaa?
Meillä usein yhdessä päätetään päivämäärä koska synttärit jaetaan. Vastuut jaetaan (vain päätöksestä vastuu on yhteinen). Jompikumpi vastaa kutsujen lähettämisestä, joku siivoukset, joku tarjoiluista. Apua tarvittaessa pyydetään ja annetaan puolin ja toisin. Lapset itse ovat osallistuneet kutsujen laatimiseen jo melko pieninä ja myös päätökseen siitä ketä kutsutaan ja osaltaan myös huolehtineet siitä että kutsut on tulleet lähetettyä.En kysynyt miten teillä hommat hoituvat, vaan mitä jos puoliso paljastuukin sopimuksista huolimatta epäluotettavaksi ja jättää osuutensa tekemättä? Miten reagoit? Entä ilman juhlia jääneet lapset? Tämä on todellisuutta monessa perheessä, jossa toinen vapaamatkustaa.
Aika todella vähissä on niin tunnevammaset ihmiset, et jos lapsi menee kyselemään into piukeena omista synttäreistään vanhemmalta, ettei tämä reagoisi mitenkään tai tekisi yhtään mitään asian eteen. Jos on niin tunteeton, niin se näkyisi varmasti jo muutenkin elämässä.
Eri asia on, jos äiti päättää hööstätä kaiken itse tässä vaiheessa. Joinain vuosina, olen sanonut: mene kysymään isältäsi. Ja hyvin ovat saaneet asian järjestymään. Yleensä tehdään kyllä porukalla yhdessä.
Ohis
Mies voi vastata lapselle, että sori vaan, asia on unohtunut, äiti on parempi hoitamaan näitä juttuja. Ja jatkossa lapsi vaatii, että äiti järjestää synttärit kun isä ei osaa. Mies voi silloin mielessään onnitella itseään, että taas on yksi tehtävä pois omilta harteilta.
Tämä on taas jonkun katkeran akan vastaus. Jonkun, joka ei ole osannut edes sen vertaa lukea näitä kommentteja, että monessa perheessä todella vallitsee uskomuksiensa vastaisesti tasa-arvo.
Suurin pelko on muka se, ettei mies tee, mutta kun mies tekeekin, se vasta ottaakin päähän. Mitäs nyt? Vuosikaudet on eletty todeksi jotain, mikä ei olekaan totta. Mistäs nyt valitetaan ja ahdistutaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:
- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa
- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään
- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä
- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:
- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".
- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.
- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.
- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.
- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin
- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä
- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D
- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä
- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoileeAluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.
Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨
Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.
Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?
Lisäksi:
Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.
Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..
Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.
Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.
En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.
Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.
Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.
Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.
Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.
Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?
Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.
Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?
Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.
Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.
Eikös se nyt ole itsestään selvää? Urpoilu on esim sitä että vetää juhlissa kännit ja suutelee muita naisia, aloittaa tappelun tms. Ei ole naisen homma vahtia miehensä juomista ja käyttäytymistä. Mies pitää itse käytöksestään huolen, ja jos ei pidä, nainen tietenkin lähtee, koska kuka nyt haluaisi olla suhteessa sellaisen urpon kanssa. Tämä on sinulle ihan käsittämätön parisuhdesääntö, jota sinulla itselläsi ei ole? Että pitää käyttäytyä hyvin ja toista kunnioittaen vaikka toinen ei olisikaan fyysisesti estämässä törppöilyäsi?
No ei todellakaan ole itsestäänselvää! Onko tuo siis joku normi?! Pettäminen, ahdistelu, väkivalta ja ylenpalttinen ryyppääminen.... Ei meillä ole tuollaista sääntöä, kun sille ei ole mitään tarvettakaan. Huh, säälin teitä!
Aivan taatusti teillä on sellainen sääntö. Koska jos mies niin tekisi, sinä ilman muuta jättäisit hänet. Jos sääntöä ei olisi, se tarkoittaisi että noin saa tehdä eikä siitä suututa.
Tuskin tämän yhden naisen mies nyt oli suunnitellutkaan toimia noin, mutta oli kuitenkin siinä oletuksessa, että nainen ei varmaankaan luota häneen, ja haluaa siksi vahtia miestään, ettei mies tee mitään tyhmää. Piti annettuna, että nainenhan kantaa vastuuta hänenkin käyttäytymisestään, ja että hän itse on ehkä jopa jollakin tavalla syyntakeeton sitten jos jotain tapahtuu. Kerrankos sitä nyt vaikka juo liikaa ja saa krapulan, sekin olisi sitten naisen syy kun nainen ei vahtinut ja laskenut lasillisia. Mutta tämä nainenpa pisti viisaasti heti tuolle ajattelulle stopin, ja ilmoitti että mies kantaa toimistaan vastuun ihan itse, ja jos käytös rikkoo rajoja, siitä tulee seurauksia. Nämähän ne on säännöt kaikissa parisuhteissa, niitä ei vaan tarvitse sanoa ääneen jos molemmat tietävät ne jo valmiiksi, kuten teillä ilmeisesti tiedetään.
Ai nyt täällä jo päätetään tuntemattomien puolesta mitä sääntöjä näillä on parisuhteessaan? Voiko enää hullummaksi mennä?
Te olette ihan pimahtaneita päätelmissänne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä pitää täällä keskustella? Kaikki nuo epäkohdat ovat ratkaistavissa pariskuntien kesken, eikä kaikilla edes mainittuja ongelmia ole. Vai pitäisikö aloittajan mielestä asiaa helpottaa lainsäädännöllä?
Tiedoksi, että olen tasa-arvon kannattaja, mutta jos asiat ovat täysin kiinni pariskunnan osapuolien halusta/haluttomuudesta, ei mikään täällä sanottu juuri asiaa muuta.
Koska ap jostain syystä haluaa tämän koskevan kaikkia miehiä/naisia. Yleistää ja yleistää...
Meidän piireissä isät hoitaa esim. synttärikuskailut (myös lahjan ostamiset) suurimmaksi osaksi. Kotityöt olen kuulkut parien jakavan ihan tasan... Ja nuo joulukortit ym hömpötykset eivät siitä pakollisemmaksi muutu, vaikka niille keksitäänkin niin hieno termi kuin "sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen". Sosiaalisia suhteita voi ylläpitää muutenkin.
Luulen, et noissa ap:n kaltsisissa perheissä molemmat ovat omaksuneet hyvin perinteiset roolit ja vahvistavat niitä (sekä omaansa että toisen) juuri tuollaisella käytöksellä. Modernissa perheessä perhe päättää yhdessä mikä on tärkeää ja ne tehdään tasapuolisesti. Tai jos toisesta joku erityinen asia on tärkeää (kuten vaikka ne joulukortit) niin hän hoitaa ne uhriutumatta itse.
No tämähän olisi ideaali tapaus, että pariskunnat päättää keskekään. Silti on sosiaalista normistoa ja yhteiskuntamalleja, jotka määrittelee myös yksilöjen ja pariskuntien toimintaa. Tässä tartutaan taas lillukanvarsiin ja porstikortteihin. Sosiaalisia suhteita voi hoitaa muutenkin, mutta kun puhutaan tunnetyöstä, niin niissä vastuu usein on naisen. Kotityöt on yhä tutkitusti naisten vastuulla ym ym kaikki mitä olen aiemminkin toitottanut. On poikkeusperheitä, ja niitä on ollut historiassa ennenkin. Suosittelen silti kaikille omien käyttäytymismallien tutkimista. Ei ihmiset ole niin vapaita, jotta voisi täysin päättää omat arvonsa ja toimia niiden mukaan. Ihmisen alitajunta vaikuttaa ja se yhteiskunnan vaikutus taas. Malcolm Gladwellin kirjoihin totean jälleen. Siellä on erittäin hyvää tekstiä tästä, kuinka ihmiset jotka kuvittelivat että eivät ole rasisteja, testeissä näkyi se alitajunnassa oleva ajattelu, joka on yhteiskunnasta myös tyrkytetty ja osin kulttuuriperintönä.
Ap
Sinä itse pidät yllä noita myyttejä ja syytät samalla yhteiskuntaa. Et edes näe millaisia muita tapoja on elää. En usko, että on sattumaa, että aina nää "uhrit" näkee vaan sitä, mihin haluaa uskoa. Vituttaa lukea näitä yleistyksiä, kun lähipiirissäkin on monta (yh-)isää, jotka antaa kaikkensa lapsilleen.
OMA MOKASI. KAIKKI EIVÄT ELÄ KUTEN SINÄ.
Lue yhteiskuntatieteellisiä tutkimuksia, niin ei tarvitse mutuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!
Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.
Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?
Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.
Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?
Ap
Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...
Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?
Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.
Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.
Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...
390
Entä jos lapset eivät saa lainkaan synttäreitä, kun toinen ei viitsi postittaa kutsuja, vaikka se on järjestelyistä hänen vastuullaan?
Miksi lapsia on jos jompi kumpi ei niitä viitsi hoitaa?
Meillä usein yhdessä päätetään päivämäärä koska synttärit jaetaan. Vastuut jaetaan (vain päätöksestä vastuu on yhteinen). Jompikumpi vastaa kutsujen lähettämisestä, joku siivoukset, joku tarjoiluista. Apua tarvittaessa pyydetään ja annetaan puolin ja toisin. Lapset itse ovat osallistuneet kutsujen laatimiseen jo melko pieninä ja myös päätökseen siitä ketä kutsutaan ja osaltaan myös huolehtineet siitä että kutsut on tulleet lähetettyä.En kysynyt miten teillä hommat hoituvat, vaan mitä jos puoliso paljastuukin sopimuksista huolimatta epäluotettavaksi ja jättää osuutensa tekemättä? Miten reagoit? Entä ilman juhlia jääneet lapset? Tämä on todellisuutta monessa perheessä, jossa toinen vapaamatkustaa.
Aika todella vähissä on niin tunnevammaset ihmiset, et jos lapsi menee kyselemään into piukeena omista synttäreistään vanhemmalta, ettei tämä reagoisi mitenkään tai tekisi yhtään mitään asian eteen. Jos on niin tunteeton, niin se näkyisi varmasti jo muutenkin elämässä.
Eri asia on, jos äiti päättää hööstätä kaiken itse tässä vaiheessa. Joinain vuosina, olen sanonut: mene kysymään isältäsi. Ja hyvin ovat saaneet asian järjestymään. Yleensä tehdään kyllä porukalla yhdessä.
Ohis
Mies voi vastata lapselle, että sori vaan, asia on unohtunut, äiti on parempi hoitamaan näitä juttuja. Ja jatkossa lapsi vaatii, että äiti järjestää synttärit kun isä ei osaa. Mies voi silloin mielessään onnitella itseään, että taas on yksi tehtävä pois omilta harteilta.
Tämä on taas jonkun katkeran akan vastaus. Jonkun, joka ei ole osannut edes sen vertaa lukea näitä kommentteja, että monessa perheessä todella vallitsee uskomuksiensa vastaisesti tasa-arvo.
Suurin pelko on muka se, ettei mies tee, mutta kun mies tekeekin, se vasta ottaakin päähän. Mitäs nyt? Vuosikaudet on eletty todeksi jotain, mikä ei olekaan totta. Mistäs nyt valitetaan ja ahdistutaan?
Monessa perheessä, mutta ei todellakaan useimmissa. Tutkimusten mukaan naiset kantavat kotona suurimman vastuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!
Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.
Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?
Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.
Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?
Ap
Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...
Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?
Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.
Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.
Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...
390
Entä jos lapset eivät saa lainkaan synttäreitä, kun toinen ei viitsi postittaa kutsuja, vaikka se on järjestelyistä hänen vastuullaan?
Miksi lapsia on jos jompi kumpi ei niitä viitsi hoitaa?
Meillä usein yhdessä päätetään päivämäärä koska synttärit jaetaan. Vastuut jaetaan (vain päätöksestä vastuu on yhteinen). Jompikumpi vastaa kutsujen lähettämisestä, joku siivoukset, joku tarjoiluista. Apua tarvittaessa pyydetään ja annetaan puolin ja toisin. Lapset itse ovat osallistuneet kutsujen laatimiseen jo melko pieninä ja myös päätökseen siitä ketä kutsutaan ja osaltaan myös huolehtineet siitä että kutsut on tulleet lähetettyä.En kysynyt miten teillä hommat hoituvat, vaan mitä jos puoliso paljastuukin sopimuksista huolimatta epäluotettavaksi ja jättää osuutensa tekemättä? Miten reagoit? Entä ilman juhlia jääneet lapset? Tämä on todellisuutta monessa perheessä, jossa toinen vapaamatkustaa.
Aika todella vähissä on niin tunnevammaset ihmiset, et jos lapsi menee kyselemään into piukeena omista synttäreistään vanhemmalta, ettei tämä reagoisi mitenkään tai tekisi yhtään mitään asian eteen. Jos on niin tunteeton, niin se näkyisi varmasti jo muutenkin elämässä.
Eri asia on, jos äiti päättää hööstätä kaiken itse tässä vaiheessa. Joinain vuosina, olen sanonut: mene kysymään isältäsi. Ja hyvin ovat saaneet asian järjestymään. Yleensä tehdään kyllä porukalla yhdessä.
Ohis
Mies voi vastata lapselle, että sori vaan, asia on unohtunut, äiti on parempi hoitamaan näitä juttuja. Ja jatkossa lapsi vaatii, että äiti järjestää synttärit kun isä ei osaa. Mies voi silloin mielessään onnitella itseään, että taas on yksi tehtävä pois omilta harteilta.
Isä osaa vastuun siirtämisen paremmin kuin äiti?
Jos noin on niin kannattaa äidinkin opetella sitä.
Toisaalta voi olla parempi pysyä erillää tuon kaltaisista miehistä.
Lapsen hyvinvoinnin kustannuksella? Ihmiset eivät yleensä käyttäydy noin heti suhteen alussa, vaan tällaiset käytösmallit tulevat monesti esiin vasta kun niitä lapsia jo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun pikkumaisia esimerkki oli nainen joka mieluummin valitti useaan otteeseen miehelleen palovaroittimen laitosta, mutta ei laittanut sitä itse koska miehelle se on pituuden puolesta helpompaa. Sitten tuli tulipalo ja päästiin tietenkin syyttämään miestä. Ei hyvää päivää mitä porukkaa, ollaan valmiita kuolemaan todistaakseen pointtinsa.
Entä pariskunnan mies? Mitä hänestä ajattelet?
Tai sanonut miehelle että laitat sen nyt kattoon enkä olisi antanut vaihtoehtoa edes olla laittamatta. Asiat kannattaa hoitaa kerralla niin se ei mene nalkutukseksi joka ei yleensä ikinä aiheuta muuta kuin negatiivisia tunteita. Jos asia on sellainen että se täytyy tehdä sanon miehelle että tekisitkö tämän ja nyt kiitos ja odotan että hän sen tekee.
Eli juuri kuten kyseinen nainen toimi. Aikuista ihmistä ei lähtökohtaisesti pysty pakottamaan tekemään jotakin täysin vasten tahtoaan.
Miten niin nainen toimi noin? Hänhän nalkutti miehelle useampaan otteeseen asiasta ottamatta kuitenkaan sellaista asennetta ettei palovaroittimen asentamisesta voi luistaa. Sen seurauksena heillä oli kotona tulipalo joka onneksi kuitenkin muista syistä ei päässyt pahaksi.
Annatko sinä esimerkiksi raipparangaistuksen, jos puoliso yrittää luistaa jostakin sovitusta jutusta? Vai miten saat puolisosi pakotettua tekemään jotain vastoin tahtoaan?
Kyllä TÄMÄ! Niin monessa muussakin keskustelussa on lukemattomia kertoja toistunut tämä, "laita vain mies tekemään". Mutta jos ei tee? Raahaan väkivalloin jalkapuuhun naapureiden naurettavaksi? Siis mitä? Kun toinen EI VAIN TEE vaikka miten puhuu.
Kun toista ei voi laittaa tekemään, toista ei voi muuttaa. Valitettavasti jos keskustelujen jälkeen ei tule muutosta, niin ainut ratkaisu on itse häipyä.
Ap
https://peruspeliajohtaja.com/2015/05/01/johtamisen-perusperiaate-5-del…
Moni noista asioista pätee ihan parisuhteen työnjaossakin vaikka parisuhteessa johtajia onkin kaksi. Toisaalta voi sen johtajuuden myös jakaa onhan yrityksissäkin talousjohtajat, hallintojohtajat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi on kirjoittanut siitä, että nainen määrittelee standardit ja toiminnot ja sen takia mies etääntyisi, koska (ymmärrettävästi) ei koe kotia omakseen. Mutta moni nainen kertoo, että suhteen alussa mies on hoitanut omaa ja yhteistä kotia oma-aloitteisesti ja työt ovat jakautuneet tasapuolisesti luonnollisesti. Sitten vuosien saatossa tapahtuu siirtymä ja korjausliikettä voi olla hyvin hankala tehdä, ja sekin jää naisen vastuulle...
Minä olin (olen) hyvinkin kaaottinen kun tapasin eksäni. Hän taas hyvin säntillinen ja hänellä viihtyisästi sisustettu koti ja laittoi hyvää ruokaa jne. Muistan vielä ajatelleeni ihaillen, että hän toimisi minun inspiraation lähteenäni sujuvaan arkeen. Kaksi lasta ja useampi vuosi myöhemmin se olinkin yllättäen minä, jonka vastuulla oli 85% yhteisestä arjesta aina veropapereiden täyttöön asti ja viimeiset kymmenen vuotta olin myös se jonka harteilla yksinään oli rahallisesti pärjääminen. Miten ihmeessä se menikin siihen?! Ja tämä ei ollut se syy minkä takia vihdoin erosin. Mutta nyt useampi vuosi yksin arkea pyörittävänä olo on paljon kevyempi ja talouskin on vihdoin turvallisessa balanssissa. Ja miehellä on taas ihan kiva koti ja hoitaa asiansa hyvin!
Miksi se on joillekin niin vaikeaa ottaa ja pitää se vastuu yhteisestä arjesta?
Hyvin samoja elementtejä mitä meillä! Ja kun useat neropatit aina toteaa että "itseppäs olet miehesi valinnut kikkelis-kokkelis". Kun en valinnut tällaista miestä, mies oli aluksi useamman vuoden ihan erilainen. Nyt kun suhdetta on takana useampia vuosia, niin ei se eroaminenkaan ole niin helppoa, mitä suhteen alkuaikoina. Jos silloin olisi läävämies, joka ei välitä tunteistani, niin totta helkkarissa potkin sellaisen pihalle. Nyt ihmettelen mitä miehelle on tapahtunut, yritän keskustella lukemattomia kertoja, muuttaa dynamiikkaa takaisin siihen mitä se oli. Sitten miehet ihmettelee, kun ero tuli "ihan puskista yllättäen", kun toinen on vuosia jo koettanut keskustella.
Joo, ihmiset muuttuu jne, mutta että tämä kuvio on myös hyvin usein toistuva. Vaikka ihmiset muuttuu, niin molempien pitäisi parisuhteessa tehdä oma osuutensa keskustelusta, jotta ollaan kartalla parisuhteen tilasta. Yritäppä siinä yksin keskustella.
Ap
Mies ei todellakaan ole mikään ainoa muuttuja. Kumpikin teistä todennäköisesti omii ikivanhoja rooleja. Itse et edes tajua, miten epätasa-arvoinen sinäkin olet!
Olenko väittänyt että mies on ainoa muuttuja? Olenko väittänyt, että en tajuaisi miten epätasa-arvoinen olen ja etten hoksaa ikivanhoja rooleja? Olen sanonut, että minullakin on tässä vastuuni. Niitä pyrin hoitamaan, ja oppimaan jatkuvasti lisää. En ole sanonut, että kaikki maailman miehet on nyt vastuussa naisten huonosta asemasta, ja jos vain miehet käyttäytyy kunnolla niin asia on ok. Olen sanonut, että tämä ongelma on yhteiskunnan asenteissa, jotka vaikuttaa yksilöihin. Olen sanonut, että luultavasti en edes tiedä kaikkia asenteitani, ja osaa puuttua niihin. Saati huomata kaikkia epäkohtia ja muuttaa niitä. Siksi on hyvä että keskustellaan. Täällä on myös mainitty miesten kokemaan epätasa-arvoa (esim. ulkotyöt ja rempat) ja se on hyvä että myös ne tuodaan esille ja valoon. Osaan itse puhua vain omista kokemuksistani, joten hyvä että tulee monenlaista kommenttia ja keskustelua. Se olisi suorastaan pelottavaa, jos kaikki olisi samaa mieltä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:
- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa
- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään
- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä
- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:
- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".
- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.
- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.
- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.
- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin
- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä
- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D
- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä
- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoileeAluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.
Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨
Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.
Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?
Lisäksi:
Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.
Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..
Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.
Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.
En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.
Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.
Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.
Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.
Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.
Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?
Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.
Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?
Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.
Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.
Eikös se nyt ole itsestään selvää? Urpoilu on esim sitä että vetää juhlissa kännit ja suutelee muita naisia, aloittaa tappelun tms. Ei ole naisen homma vahtia miehensä juomista ja käyttäytymistä. Mies pitää itse käytöksestään huolen, ja jos ei pidä, nainen tietenkin lähtee, koska kuka nyt haluaisi olla suhteessa sellaisen urpon kanssa. Tämä on sinulle ihan käsittämätön parisuhdesääntö, jota sinulla itselläsi ei ole? Että pitää käyttäytyä hyvin ja toista kunnioittaen vaikka toinen ei olisikaan fyysisesti estämässä törppöilyäsi?
No ei todellakaan ole itsestäänselvää! Onko tuo siis joku normi?! Pettäminen, ahdistelu, väkivalta ja ylenpalttinen ryyppääminen.... Ei meillä ole tuollaista sääntöä, kun sille ei ole mitään tarvettakaan. Huh, säälin teitä!
Aivan taatusti teillä on sellainen sääntö. Koska jos mies niin tekisi, sinä ilman muuta jättäisit hänet. Jos sääntöä ei olisi, se tarkoittaisi että noin saa tehdä eikä siitä suututa.
Tuskin tämän yhden naisen mies nyt oli suunnitellutkaan toimia noin, mutta oli kuitenkin siinä oletuksessa, että nainen ei varmaankaan luota häneen, ja haluaa siksi vahtia miestään, ettei mies tee mitään tyhmää. Piti annettuna, että nainenhan kantaa vastuuta hänenkin käyttäytymisestään, ja että hän itse on ehkä jopa jollakin tavalla syyntakeeton sitten jos jotain tapahtuu. Kerrankos sitä nyt vaikka juo liikaa ja saa krapulan, sekin olisi sitten naisen syy kun nainen ei vahtinut ja laskenut lasillisia. Mutta tämä nainenpa pisti viisaasti heti tuolle ajattelulle stopin, ja ilmoitti että mies kantaa toimistaan vastuun ihan itse, ja jos käytös rikkoo rajoja, siitä tulee seurauksia. Nämähän ne on säännöt kaikissa parisuhteissa, niitä ei vaan tarvitse sanoa ääneen jos molemmat tietävät ne jo valmiiksi, kuten teillä ilmeisesti tiedetään.
Ai nyt täällä jo päätetään tuntemattomien puolesta mitä sääntöjä näillä on parisuhteessaan? Voiko enää hullummaksi mennä?
Te olette ihan pimahtaneita päätelmissänne...
Sinun miehesi siis saa suudella muita naisia? No, joidenkin miehet saa, eihän siinä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:
- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa
- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään
- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä
- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:
- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".
- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.
- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.
- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.
- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin
- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä
- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D
- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä
- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoileeAluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.
Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨
Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.
Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?
Lisäksi:
Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.
Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..
Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.
Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.
En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.
Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.
Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.
Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.
Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.
Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?
Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.
Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?
Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.
Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.
Tuo "kysy rakas äidiltäsi" esitän ystävällisesti ja hieman leikkisästi pusun kera, eipä ole mies siitä kommentista ärsyyntynyt. Tekstistä ei aina ilmene äänensävyt sun muut.
En käyttänyt termiä paimentaa omasta parisuhteestani, mutta kenties luet nyt tätä tekstiä omien silmälasiesi läpi. Aika monen miehen olen itse kuullut käyttävän vastaavaa ilmaisua. "Vaimo vähän paimentaa" "tyttöystävä ei anna lupaa" tms, tälläistä siis EN missään nimessä halua omaan suhteeseeni.
Jos minä urpoilisin miehen seurassa, niin ihmettelisin jos ei vaikuttaisi väleihimme. Pätee siis ihan kumminkin päin. Aikuinen tekee mitä haluaa ja kantaa seuraukset itse - myös parisuhteensa suhteen. Jokainen päättää itse, mikä on käytöstä mikä häiritsee itseään parisuhteessa. Jokainen päättää itse, kokeeko nämä toisen "häiritsevät elementit", häiritseviksi vai sellaisiksi mitä haluaa ja pystyy kunnioittamaan.
En tiedä miksi tämä meni niin paljon tunteisiin, mutta sanon varalta että sinullekin on täysin sallitua pitää parempaa ja jämäkämpää huolta omista rajoistasi. :)
Mistä päättelit, et meni tunteisiin? Ettei vaan olisi sinulla ne silmälasit naamalla... Jännä, että päättelet musta itse kyllä ihan vapaasti yhtä sun toista. Meillä on ollut tasapainoinen ja tasa-arvoinen suhde jo pitkälti toistakymmentä vuotta, älä minusta huolehdi. Eikä meidän tarvitse asua erillään saadaksemme asiat toimimaan, tai vittuilla, tai uhkailla. Olemme aikuisia ihmisiä.
Tosiasia on, etten mä nää tuossa tasa-arvoa. Sä viet ja mies vikisee. Se tulee monessa kohdassa esiin. Kiva että olet ihana sentään tyytyväisenä, siihen mies taitaa koko ajan tähdätäkin.
Tekstistäsi välittyy tunne. Esimerkiksi monien kysymysmerkkien käyttö peräkkäin ja hyökkäävä - ei ymmärtävä - tyyli. Mukavaa jos teille menee hyvin.
Suhteessamme ei vittuilla tai uhkailla, mukava ettei teilläkään.
Miksi siis haittaa jos meillä menee hyvin tällä tyylillä? Et myöskään vastannut siihen, miten asiat mielestäsi pitäisi hoitaa. Olisi kiva kuulla, jos voisin vaikka oppia jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raskas metatyö ei koske vain pariskuntia ja lapsiperheitä, sama metatyö naisilla kasautuu myös työpaikoillaan tehtäviksi, vuonna 2018 yleiseti uutisotsikoissa olleiden tilastojen perusteella vieläpä huonommalla palkalla, jos kukaan muu on asiaa edes miettinyt.
Näin meillä tasa-arvon luvatussa maassa.
Linkkaapa tähän yhdenkin alan TES jossa on naisille ja miehille eri palkat samasta työstä , samalla työkokemuksella.
Se naisten "huonompi" palkkaus on selitetty tälläkin palstalla miljoonaan kertaan.
Suurin syy on se että miehet painavat niska limassa naisia pidempää työviikkoa.
Joka on mahdollista siksi, että mies luistaa kotitöistä.
Juu, kyllähän se mattojen hapsujen kampaaminen onkin ansiotyötä oleellisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!
Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.
Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?
Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.
Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?
Ap
Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...
Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?
Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.
Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.
Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...
390
Entä jos lapset eivät saa lainkaan synttäreitä, kun toinen ei viitsi postittaa kutsuja, vaikka se on järjestelyistä hänen vastuullaan?
Miksi lapsia on jos jompi kumpi ei niitä viitsi hoitaa?
Meillä usein yhdessä päätetään päivämäärä koska synttärit jaetaan. Vastuut jaetaan (vain päätöksestä vastuu on yhteinen). Jompikumpi vastaa kutsujen lähettämisestä, joku siivoukset, joku tarjoiluista. Apua tarvittaessa pyydetään ja annetaan puolin ja toisin. Lapset itse ovat osallistuneet kutsujen laatimiseen jo melko pieninä ja myös päätökseen siitä ketä kutsutaan ja osaltaan myös huolehtineet siitä että kutsut on tulleet lähetettyä.En kysynyt miten teillä hommat hoituvat, vaan mitä jos puoliso paljastuukin sopimuksista huolimatta epäluotettavaksi ja jättää osuutensa tekemättä? Miten reagoit? Entä ilman juhlia jääneet lapset? Tämä on todellisuutta monessa perheessä, jossa toinen vapaamatkustaa.
Aika todella vähissä on niin tunnevammaset ihmiset, et jos lapsi menee kyselemään into piukeena omista synttäreistään vanhemmalta, ettei tämä reagoisi mitenkään tai tekisi yhtään mitään asian eteen. Jos on niin tunteeton, niin se näkyisi varmasti jo muutenkin elämässä.
Eri asia on, jos äiti päättää hööstätä kaiken itse tässä vaiheessa. Joinain vuosina, olen sanonut: mene kysymään isältäsi. Ja hyvin ovat saaneet asian järjestymään. Yleensä tehdään kyllä porukalla yhdessä.
Ohis
Mies voi vastata lapselle, että sori vaan, asia on unohtunut, äiti on parempi hoitamaan näitä juttuja. Ja jatkossa lapsi vaatii, että äiti järjestää synttärit kun isä ei osaa. Mies voi silloin mielessään onnitella itseään, että taas on yksi tehtävä pois omilta harteilta.
Tämä on taas jonkun katkeran akan vastaus. Jonkun, joka ei ole osannut edes sen vertaa lukea näitä kommentteja, että monessa perheessä todella vallitsee uskomuksiensa vastaisesti tasa-arvo.
Suurin pelko on muka se, ettei mies tee, mutta kun mies tekeekin, se vasta ottaakin päähän. Mitäs nyt? Vuosikaudet on eletty todeksi jotain, mikä ei olekaan totta. Mistäs nyt valitetaan ja ahdistutaan?
Tämä on tällaisen perheen aikuisen lapsen mielipide. Isä ei meillä kantanut vastuuta mistään, joten äiti joutui kantamaan senkin edestä. Äidin kuormittuminen purkautui sitten perheen lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!
Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.
Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?
Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.
Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?
Ap
Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...
Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?
Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.
Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.
Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...
390
Entä jos lapset eivät saa lainkaan synttäreitä, kun toinen ei viitsi postittaa kutsuja, vaikka se on järjestelyistä hänen vastuullaan?
Miksi lapsia on jos jompi kumpi ei niitä viitsi hoitaa?
Meillä usein yhdessä päätetään päivämäärä koska synttärit jaetaan. Vastuut jaetaan (vain päätöksestä vastuu on yhteinen). Jompikumpi vastaa kutsujen lähettämisestä, joku siivoukset, joku tarjoiluista. Apua tarvittaessa pyydetään ja annetaan puolin ja toisin. Lapset itse ovat osallistuneet kutsujen laatimiseen jo melko pieninä ja myös päätökseen siitä ketä kutsutaan ja osaltaan myös huolehtineet siitä että kutsut on tulleet lähetettyä.En kysynyt miten teillä hommat hoituvat, vaan mitä jos puoliso paljastuukin sopimuksista huolimatta epäluotettavaksi ja jättää osuutensa tekemättä? Miten reagoit? Entä ilman juhlia jääneet lapset? Tämä on todellisuutta monessa perheessä, jossa toinen vapaamatkustaa.
Aika todella vähissä on niin tunnevammaset ihmiset, et jos lapsi menee kyselemään into piukeena omista synttäreistään vanhemmalta, ettei tämä reagoisi mitenkään tai tekisi yhtään mitään asian eteen. Jos on niin tunteeton, niin se näkyisi varmasti jo muutenkin elämässä.
Eri asia on, jos äiti päättää hööstätä kaiken itse tässä vaiheessa. Joinain vuosina, olen sanonut: mene kysymään isältäsi. Ja hyvin ovat saaneet asian järjestymään. Yleensä tehdään kyllä porukalla yhdessä.
Ohis
Mies voi vastata lapselle, että sori vaan, asia on unohtunut, äiti on parempi hoitamaan näitä juttuja. Ja jatkossa lapsi vaatii, että äiti järjestää synttärit kun isä ei osaa. Mies voi silloin mielessään onnitella itseään, että taas on yksi tehtävä pois omilta harteilta.
Isä osaa vastuun siirtämisen paremmin kuin äiti?
Jos noin on niin kannattaa äidinkin opetella sitä.
Toisaalta voi olla parempi pysyä erillää tuon kaltaisista miehistä.Lapsen hyvinvoinnin kustannuksella? Ihmiset eivät yleensä käyttäydy noin heti suhteen alussa, vaan tällaiset käytösmallit tulevat monesti esiin vasta kun niitä lapsia jo on.
Lasten hyvinvointi vaarantuu jos äiti opettelee jakamaan vastuuta myös isälle?
Jaa. Itselläni on kyllä kokemusta vain päinvastaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raskas metatyö ei koske vain pariskuntia ja lapsiperheitä, sama metatyö naisilla kasautuu myös työpaikoillaan tehtäviksi, vuonna 2018 yleiseti uutisotsikoissa olleiden tilastojen perusteella vieläpä huonommalla palkalla, jos kukaan muu on asiaa edes miettinyt.
Näin meillä tasa-arvon luvatussa maassa.
Linkkaapa tähän yhdenkin alan TES jossa on naisille ja miehille eri palkat samasta työstä , samalla työkokemuksella.
Se naisten "huonompi" palkkaus on selitetty tälläkin palstalla miljoonaan kertaan.
Suurin syy on se että miehet painavat niska limassa naisia pidempää työviikkoa.
Joka on mahdollista siksi, että mies luistaa kotitöistä.
Juu, kyllähän se mattojen hapsujen kampaaminen onkin ansiotyötä oleellisempaa.
Olkiukkosi ei ansaitse tämän enempää huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!
Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.
Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?
Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.
Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?
Ap
Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...
Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?
Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.
Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.
Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...
390
Entä jos lapset eivät saa lainkaan synttäreitä, kun toinen ei viitsi postittaa kutsuja, vaikka se on järjestelyistä hänen vastuullaan?
Miksi lapsia on jos jompi kumpi ei niitä viitsi hoitaa?
Meillä usein yhdessä päätetään päivämäärä koska synttärit jaetaan. Vastuut jaetaan (vain päätöksestä vastuu on yhteinen). Jompikumpi vastaa kutsujen lähettämisestä, joku siivoukset, joku tarjoiluista. Apua tarvittaessa pyydetään ja annetaan puolin ja toisin. Lapset itse ovat osallistuneet kutsujen laatimiseen jo melko pieninä ja myös päätökseen siitä ketä kutsutaan ja osaltaan myös huolehtineet siitä että kutsut on tulleet lähetettyä.En kysynyt miten teillä hommat hoituvat, vaan mitä jos puoliso paljastuukin sopimuksista huolimatta epäluotettavaksi ja jättää osuutensa tekemättä? Miten reagoit? Entä ilman juhlia jääneet lapset? Tämä on todellisuutta monessa perheessä, jossa toinen vapaamatkustaa.
Aika todella vähissä on niin tunnevammaset ihmiset, et jos lapsi menee kyselemään into piukeena omista synttäreistään vanhemmalta, ettei tämä reagoisi mitenkään tai tekisi yhtään mitään asian eteen. Jos on niin tunteeton, niin se näkyisi varmasti jo muutenkin elämässä.
Eri asia on, jos äiti päättää hööstätä kaiken itse tässä vaiheessa. Joinain vuosina, olen sanonut: mene kysymään isältäsi. Ja hyvin ovat saaneet asian järjestymään. Yleensä tehdään kyllä porukalla yhdessä.
Ohis
Mies voi vastata lapselle, että sori vaan, asia on unohtunut, äiti on parempi hoitamaan näitä juttuja. Ja jatkossa lapsi vaatii, että äiti järjestää synttärit kun isä ei osaa. Mies voi silloin mielessään onnitella itseään, että taas on yksi tehtävä pois omilta harteilta.
Isä osaa vastuun siirtämisen paremmin kuin äiti?
Jos noin on niin kannattaa äidinkin opetella sitä.
Toisaalta voi olla parempi pysyä erillää tuon kaltaisista miehistä.Lapsen hyvinvoinnin kustannuksella? Ihmiset eivät yleensä käyttäydy noin heti suhteen alussa, vaan tällaiset käytösmallit tulevat monesti esiin vasta kun niitä lapsia jo on.
Lasten hyvinvointi vaarantuu jos äiti opettelee jakamaan vastuuta myös isälle?
Jaa. Itselläni on kyllä kokemusta vain päinvastaisesta.
Lasten hyvinvointi kuormittuu, kun vanhemmat eivät kanna vastuuta mistään. Lapsuus loppuu silloin äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mua ei huvittais olla yhteyksissä mun siskon tai äidin kanssa, ni kyllä mua vituttais aika rajusti, jos mun mies alkais jonku juoruringin mun selän takana näiden sukulaisten kans, jossa käytäis kaikki kuulumiset ym. "pakollisena metatyönä" mun puolesta ja odottais siitä vielä jotain kiitosta! Saati et tulis maukumaan mulle miten rankkaa on ku joutuu mun puolesta juoruilemaan...
Mikä siinä on niin vaikeaa antaa miehelleen sama oikeus päättää omista asioistaan ja ihmissuhteistaan kuin mikä sinulla itselläsikin on? Meidän suvussa ei kukaan nuoremman polven nainen ole omaksunut mitään kaikkialla hääräävää muumimamman roolia, se kun ei ole millään muotoa nykynaiselle oikeasti pakollista.
En tunne naisena mitään sympatiaa näitä "metatyöläisiä" kohtaan. 100 % itseaiheutettu ongelma.
No tässä on kyllä pointtia, mutta metatyö ei ole itse aiheutettua. Tähän olen kommentoinut useammat kerrat, joten en jaksa enää.
Mutta tuo, että miehellä tietty on oma vastuu sukulaisistaan. Nyt minäkin tiedostan sen. Lahjojen oston jotenkin luulin kuuluvan naisille, kun se on sellaista "naisellista hömpötystä" ja kortit myös. Nyt tiedän että vastuu on miehen. Jos ei kiinnosta ostella niin ei ostele. Jos sukulaiset katselee minua pahalla silmällä siitä syystä niin tehkööt, ei ole minun vastuullani. Ja nyt tulee se yhteiskuntavastuu; se mihin pitää saada muutos on yleinen ajattelu. Monet taipuu "yleisen normiston" alla ja käyttäytyy miten pullantuoksuisten äitien oletetaan, koska luulevat että näin sen kuuluu mennä. Ei kuulu. Keskustelulla yhä useampien silmät saadaan avattua, ja yleistä ilmapiiriä muutettua.
Ap
Metatyö on todellakin 100 % itseaiheutettua. Jotkut sen valitsee ja itkee valintaansa, jotkut taas valitsee toisen tien ja elää tyytyväisenä eivätkä uhriudu. Se on valintaa.
Sama sinulla: yhteiskunnan, vanhempiesi ja miehen vika, että pakkaat miehen vaatteet matkalle? Ei ole. Itsestäsi se on kiinni.
Tämä on juuri se erottava tekijä vahvojen naisten ja näiden uhrinaisten ajattelutavassa: KUKA johtaa sitä omaa elämäänsä. Vahvat tajuaa olevansa itse vetovastuussa, heikot ulisijat eivät muuta mitään ja odottavat apua ja muutosta jatkuvasti jostain ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mua ei huvittais olla yhteyksissä mun siskon tai äidin kanssa, ni kyllä mua vituttais aika rajusti, jos mun mies alkais jonku juoruringin mun selän takana näiden sukulaisten kans, jossa käytäis kaikki kuulumiset ym. "pakollisena metatyönä" mun puolesta ja odottais siitä vielä jotain kiitosta! Saati et tulis maukumaan mulle miten rankkaa on ku joutuu mun puolesta juoruilemaan...
Mikä siinä on niin vaikeaa antaa miehelleen sama oikeus päättää omista asioistaan ja ihmissuhteistaan kuin mikä sinulla itselläsikin on? Meidän suvussa ei kukaan nuoremman polven nainen ole omaksunut mitään kaikkialla hääräävää muumimamman roolia, se kun ei ole millään muotoa nykynaiselle oikeasti pakollista.
En tunne naisena mitään sympatiaa näitä "metatyöläisiä" kohtaan. 100 % itseaiheutettu ongelma.
No tässä on kyllä pointtia, mutta metatyö ei ole itse aiheutettua. Tähän olen kommentoinut useammat kerrat, joten en jaksa enää.
Mutta tuo, että miehellä tietty on oma vastuu sukulaisistaan. Nyt minäkin tiedostan sen. Lahjojen oston jotenkin luulin kuuluvan naisille, kun se on sellaista "naisellista hömpötystä" ja kortit myös. Nyt tiedän että vastuu on miehen. Jos ei kiinnosta ostella niin ei ostele. Jos sukulaiset katselee minua pahalla silmällä siitä syystä niin tehkööt, ei ole minun vastuullani. Ja nyt tulee se yhteiskuntavastuu; se mihin pitää saada muutos on yleinen ajattelu. Monet taipuu "yleisen normiston" alla ja käyttäytyy miten pullantuoksuisten äitien oletetaan, koska luulevat että näin sen kuuluu mennä. Ei kuulu. Keskustelulla yhä useampien silmät saadaan avattua, ja yleistä ilmapiiriä muutettua.
Ap
Metatyö on todellakin 100 % itseaiheutettua. Jotkut sen valitsee ja itkee valintaansa, jotkut taas valitsee toisen tien ja elää tyytyväisenä eivätkä uhriudu. Se on valintaa.
Sama sinulla: yhteiskunnan, vanhempiesi ja miehen vika, että pakkaat miehen vaatteet matkalle? Ei ole. Itsestäsi se on kiinni.
Tämä on juuri se erottava tekijä vahvojen naisten ja näiden uhrinaisten ajattelutavassa: KUKA johtaa sitä omaa elämäänsä. Vahvat tajuaa olevansa itse vetovastuussa, heikot ulisijat eivät muuta mitään ja odottavat apua ja muutosta jatkuvasti jostain ulkopuolelta.
Vahva ihminen ei syyllistä toisia.
Sinä itse pidät yllä noita myyttejä ja syytät samalla yhteiskuntaa. Et edes näe millaisia muita tapoja on elää. En usko, että on sattumaa, että aina nää "uhrit" näkee vaan sitä, mihin haluaa uskoa. Vituttaa lukea näitä yleistyksiä, kun lähipiirissäkin on monta (yh-)isää, jotka antaa kaikkensa lapsilleen.
OMA MOKASI. KAIKKI EIVÄT ELÄ KUTEN SINÄ.