Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisen asema on yhä huono; meta- ja tunnetyö näkyy myös lapsettomien pariskuntien arjessa!
04.01.2019 |
Ja tästä kuuluu keskustella enemmän. Pidin itsekin kaikkea tätä jotenkin normaalina, kunnes luin keskusteluja aiheesta ja sain pienelle ärtymykselleni sanat. Siis jossain määrin kaikki tuo oli vaivannut myös, mutta en osannut sanoittaa asiaa, joten en pystynyt kunnolla puolustamaan oikeuksiani.
Tästä on palstallakin lukemattomia keskusteluja turhautuneista mammoista, jotka hoitavat perheen metatyötä tiedostamattaan, tai tietoisesti ilman että saavat toista osallistumaan. Itselläni tämä on näkynyt joululahjojen (ja synttäri ym) ostossa, kun yhteisille kummilapsille ja sukulaisille minä organisoin mitä hankitaan ja milloin. Nyt olen osannut jättää tietoisesti vastuuta miehelle, joka hankki yhden lahjan viimetipassa.
Kotitöissä sama homma. Aiemmin hoidin ne yksin, sittemmin olen joutunut organisoimaan ja pyytämään miestä osallistumaan. Eli taaskin se vastuu ei ole täysin tasan, vaan ohjaus lähtee minusta.
Tunnetyössä taas huomaan että vaikeista asioista ei voi puhua. Minulta lähtee aina aloite, mutta mies torjuu. Huomaan että hän olettaa, että tehtävänäni on jotenkin pitää ilmapiiri mukavana. Jos olen kotona mietteliäs tai keskittynyt johonkin hommaan, niin mies kysyy mikä minua vaivaa, miksi olen vihainen, ja että minun pitää heti lopettaa. Huomasin, että aiemmin taivuinkin nuihin vaatimuksiin tiedostamattani, joka nyt tuntuu ihan käsittämättömältä. Nykyään selitän, että olen vain mietteliäs tai keskittynyt, mutta mies saattaa silti jankata tuota samaa.
Ja nämä on vain pieniä esimerkkejä lapsettomalta pariskunnalta. Lapsiperheissä nämä asiat varmasti korostuu ja kasautuu, ja niitä keskusteluja on palstat pullollaan.
Nämä asiat näkyy ja vaikuttaa arjessa ihan koko ajan, mutta mitä niille voi tehdä jotta asiat muuttuu? Keskustelua kiitos!
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:
- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa
- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään
- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä
- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:
- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".
- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.
- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.
- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.
- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin
- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä
- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D
- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä
- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoileeAluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.
Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨
Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.
Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?
Lisäksi:
Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.
Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..
Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.
Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.
En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.
Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.
Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.
Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.
Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.
Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?
Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.
Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?
Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.
Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.
Eikös se nyt ole itsestään selvää? Urpoilu on esim sitä että vetää juhlissa kännit ja suutelee muita naisia, aloittaa tappelun tms. Ei ole naisen homma vahtia miehensä juomista ja käyttäytymistä. Mies pitää itse käytöksestään huolen, ja jos ei pidä, nainen tietenkin lähtee, koska kuka nyt haluaisi olla suhteessa sellaisen urpon kanssa. Tämä on sinulle ihan käsittämätön parisuhdesääntö, jota sinulla itselläsi ei ole? Että pitää käyttäytyä hyvin ja toista kunnioittaen vaikka toinen ei olisikaan fyysisesti estämässä törppöilyäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä naiset kiltisti suostuu tuollaiseen. En ymmärrä minsi, mutta eihän se tilanne täällä vinkumalla parane.
Miksi naiset seurustelee tuollaisten miesten kanssa? Arki on tuskaa, mutta väkisin ollaan parisuhteessa. No jokainen voi tehdä omat valintansa.Minäkään en tiennyt muusta. Meitä pidetään ihan normaalina pariskuntana. Nuo asenteet ja teot voi näkynä pienenä hivauksena siellä arjessa, mutta kun lähtee kirjoittamaan asiat ylös näin, ja ymmärtää meta- ja tunnetyökäsitteet, niin hoksaa että tämä ei ole oikein. Se on se malli joka on periytynyt 50-luvulta, ja on yhä vahvana. Tutkimuksetkin osoittaa, että naiset tekee silti suurimman osan kotitöistä. Kyse ei ehkä ole niin miehistä, vaan yhteiskunnan asenteista, jotka pitäisi saada muutettua.
Ap
Ei vaan siitä että mies voi hyvin parisuhteessa jossa on ruokaa läheisyyttä ja sekksiä. Nainen taas kaipailee sielujensympatiaa jopa niin, että hän yrittää saada sitä aikaan vaikka miehestä ei siihen olisikaan hänen kanssaan. Niin kauan kuin se on nainen, joka haluaa tunnetyötä parisuhteeseen, niin kauan hän joutuu siitä itse kantamaan päävastuun koska mies ei tällaista tunnetyötä kaipaa. Nainen voi joko lopettaa tunnetyön ja yrittää pärjätä ilman, tai sitten tyytyä siihen että kantaa siitä isomman vastuun, koska on itse se tunnetyötä tarvitseva osapuoli.
Ei munkaan mies osaa ottaa vastuuta tunnetyöstä, ja se on vähän hankalaa kun minäkään en oikein osaa. Viikko sitten asiasta viimeksi juteltiin, ja sanoin miehelle että seuraavan kerran kun parisuhteemme tuntuu haukkaavan kakkelia, niin minä en ala sitä enää pelastamaan vaan suhde saa puolestani sitten mennä, sillä minulle on se asioiden esiinottaminen ja emotionaalinen vastuunkanto niin raskasta etten enää jaksa sitä. Noh, aika näyttää miten käy. Mies on kuulemansa mukaan taas myös huomannut että jotain tarttis tehdä, mutta on yrittänyt vain että suhde taas nousee itsekseen mistään puhumatta ja mitään tekemättä. Näitä tällaisia tilanteita tulee eteen n. kerran vuodessa, iin nähtäväksi jää olemmeko vuoden päästä eroneet siksi että minä en jaksa enää ostaa yksin paattia pinnalle :)
Parisuhdeessa pitää kyetä jotenkin molempien kannattelemaan sitä suhdetta. Siinä olet oikeassa, että jos toinen ei puoltaan hoida, niin kannattaa lähteä. Mutta en todellakaan ole samaa mieltä, että vain nainen haluaa tunnetyötä. Täällä on useampikin esimerkki, kun nainen on lakannut sitä tekemästä, ja kohta ollaan eron partaalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:
- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa
- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään
- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä
- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:
- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".
- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.
- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.
- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.
- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin
- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä
- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D
- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä
- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoileeAluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.
Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨
Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.
Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?
Lisäksi:
Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.
Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..
Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.
Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.
En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.
Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.
Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.
Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.
Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.
Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?
Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.
Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?
Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.
Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.
Tuo "kysy rakas äidiltäsi" esitän ystävällisesti ja hieman leikkisästi pusun kera, eipä ole mies siitä kommentista ärsyyntynyt. Tekstistä ei aina ilmene äänensävyt sun muut.
En käyttänyt termiä paimentaa omasta parisuhteestani, mutta kenties luet nyt tätä tekstiä omien silmälasiesi läpi. Aika monen miehen olen itse kuullut käyttävän vastaavaa ilmaisua. "Vaimo vähän paimentaa" "tyttöystävä ei anna lupaa" tms, tälläistä siis EN missään nimessä halua omaan suhteeseeni.
Jos minä urpoilisin miehen seurassa, niin ihmettelisin jos ei vaikuttaisi väleihimme. Pätee siis ihan kumminkin päin. Aikuinen tekee mitä haluaa ja kantaa seuraukset itse - myös parisuhteensa suhteen. Jokainen päättää itse, mikä on käytöstä mikä häiritsee itseään parisuhteessa. Jokainen päättää itse, kokeeko nämä toisen "häiritsevät elementit", häiritseviksi vai sellaisiksi mitä haluaa ja pystyy kunnioittamaan.
En tiedä miksi tämä meni niin paljon tunteisiin, mutta sanon varalta että sinullekin on täysin sallitua pitää parempaa ja jämäkämpää huolta omista rajoistasi. :)
Vierailija kirjoitti:
Naiset nyt ei osaa ottaa kumppania huomioon kun kyse mielipiteistä ja nykyään loukkaannutaan heti jos mies sanoo jotakin. Naiselta saa ja pitääkin vaatia tasa-arvoista.kotia, missä molempien tavat ja mielipiteet otetaan huomioon. Älkää hyvät miehet tehkö mukisematta kaikkea mitä justiina tahtoo, tästä seuraa tylsä elämä ja naisen kyllästyminen. Ei naiset ole valmiita saamaan kaikkea mitä tahtovat. Miehet vaihtuu, huonekkalut vaihtavat paikkaa ja ikeasta virtaa uusia, kyllä se siitä joillain rauhottuu siinä neljän-viidenkympin korvilla.
Parisuhteessa kuuluu olla tasa-arvo. Mutta naiset ei vänkää vain vänkäämisen ilosta (siis ylivoimainen suurin osa täyspäisistä naisista). Kuka helkkari sellaista toivoo? Ei minua kiinnosta käyttää arkea johonkin vänkäämiseen, haluan että rutiinit hoituu rutiinina luontevasti ja asiat loksahtaa paikoilleen yhdessä suunnitellen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!
Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.
Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?
Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.
Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?
Ap
Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...
Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?
Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.
Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.
Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...
390
Entä jos lapset eivät saa lainkaan synttäreitä, kun toinen ei viitsi postittaa kutsuja, vaikka se on järjestelyistä hänen vastuullaan?
Miksi lapsia on jos jompi kumpi ei niitä viitsi hoitaa?
Meillä usein yhdessä päätetään päivämäärä koska synttärit jaetaan. Vastuut jaetaan (vain päätöksestä vastuu on yhteinen). Jompikumpi vastaa kutsujen lähettämisestä, joku siivoukset, joku tarjoiluista. Apua tarvittaessa pyydetään ja annetaan puolin ja toisin. Lapset itse ovat osallistuneet kutsujen laatimiseen jo melko pieninä ja myös päätökseen siitä ketä kutsutaan ja osaltaan myös huolehtineet siitä että kutsut on tulleet lähetettyä.En kysynyt miten teillä hommat hoituvat, vaan mitä jos puoliso paljastuukin sopimuksista huolimatta epäluotettavaksi ja jättää osuutensa tekemättä? Miten reagoit? Entä ilman juhlia jääneet lapset? Tämä on todellisuutta monessa perheessä, jossa toinen vapaamatkustaa.
Aika todella vähissä on niin tunnevammaset ihmiset, et jos lapsi menee kyselemään into piukeena omista synttäreistään vanhemmalta, ettei tämä reagoisi mitenkään tai tekisi yhtään mitään asian eteen. Jos on niin tunteeton, niin se näkyisi varmasti jo muutenkin elämässä.
Eri asia on, jos äiti päättää hööstätä kaiken itse tässä vaiheessa. Joinain vuosina, olen sanonut: mene kysymään isältäsi. Ja hyvin ovat saaneet asian järjestymään. Yleensä tehdään kyllä porukalla yhdessä.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun pikkumaisia esimerkki oli nainen joka mieluummin valitti useaan otteeseen miehelleen palovaroittimen laitosta, mutta ei laittanut sitä itse koska miehelle se on pituuden puolesta helpompaa. Sitten tuli tulipalo ja päästiin tietenkin syyttämään miestä. Ei hyvää päivää mitä porukkaa, ollaan valmiita kuolemaan todistaakseen pointtinsa.
Entä pariskunnan mies? Mitä hänestä ajattelet?
No mitä itse elin 18 vuotta kotona nalkuttavan äidin kanssa niin puoliakaan siitä nalkutuksena en rekisteröinyt vaikka vastasin kaikkeen ”joo”. Ihan koska se jatkuva samasta asiasta valittaminen puuduttaa. Tuossa teki myös mies tyhmästi, mutta en minä omaa henkeäni riskeeraisi osoittaakseni miehelle olevani oikeassa. Itse olisin joko laittanut itse palovaroittimen (olen 158 cm ja hoidan tämän muutenkin) tai sanonut miehelle että laitat sen nyt kattoon enkä olisi antanut vaihtoehtoa edes olla laittamatta. Asiat kannattaa hoitaa kerralla niin se ei mene nalkutukseksi joka ei yleensä ikinä aiheuta muuta kuin negatiivisia tunteita. Jos asia on sellainen että se täytyy tehdä sanon miehelle että tekisitkö tämän ja nyt kiitos ja odotan että hän sen tekee.
Millä pakotat aikuisen miehen laittamaan palovaroittimen kattoon, jos sanat ei auta? Fyysisesti pakotat? Miten silloin toimitaan kun sanat ei auta? Eikö luonnollinen reaktio ole suuttua ja puolustaa omaa oikeuttaan? Ja siitä tästä on kyse. Ei mistään näennäisestä pikkuasiasta, että kyllä nyt kuka vaan saa palovaroittimen kattoon. Vaan jos toinen aina tekee suurimman osan, ja nyt on toisenkin aika hoitaa. Silloin annetaan toiselle se mahdollisuus ja aikaa tehdä omalla tavallaan. Ja kun ei tapahdu, asiasta huomautetaan. Ja huomautetaan, ja huomautetaan ja nyt se on "nalkutusta". Miehen vastuuttomuus siirretään naisen vastuulle, naisen viaksi, naisen "nalkuttamiseksi", niin jotta tällä nöyryyttämällä nainen lopettaisi asiasta huomauttamisen ja hoitaisi itse. Ja kas, taas mies "voittaa". Näin kärjistetysti. Tietty nainen voi häipyä suhteesta ovet paukkuen, ja mies marisee kun nainen yllättäen lopetti suhteen, ja niinkin pikkuasian takia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ehdottomasti standardina miehelle se että hän osaa pitää itsestään ja kodistaan huolen. Jos miehen asunto oli läävä, en jatkanut seurustelua. Sama juttu ns.. "metatyön" kanssa. Soittaako mies vanhemmilleen? Ostaako itse lahjoja/muistaa merkkipäivät? Maksaako laskut ajoissa? Miten suhtautuu lapsiin?
Sain kuulla olevani tiukkapipo ja liian valikoiva, mutta aviomieheni on ihan uskomaton. Meillä on samanlaiset elämäntyylit ja standardit.
Valitettavasti ihmistä on vaikea muuttaa. Jos mies on laiska, harvemmin he valaistuvat ja alkavat moppaamaan koska nainen pyytää.
Mulla ihan sama, plus että ennen seurustelun alkamista puhuttiin nuo asiat läpi miehen kanssa. Ei ole tarvinnut riidellä eikä ahdistua.
Mutta tämähän ei käy. T: se sama auttistai, joka sai äsken alapeukut ilman perusteluja ;)
Koska useampi on kertonut kuinka puoliso muuttui vuosien saatossa. Ja kuinka vaikeaa tilannetta on muuttaa sen jälkeen kun epätasapaino on niin räikeä, että sille on pakko tehdä jotain. Meillä oli roolit ensin päinvastoin, sitten minä otin enemmän vetovastuuta ja vuosien saatossa minun vastuuni vain kasvoivat...
Vastuu ei kasva itsestään jos sitä vastuuta ei vain ota itsellesi. Jos et ota vastuuta itsellesi siitä mitä vieraille tarjotaan tai siitä onko paikat siivottu vieraiden tullessa ei se vastuu sinulle itsestään lankea. Puoliso toki varmasti on tyytyväinen jos vastuun otat ja hänen ei sitä tarvi siivouksesta tai tarjoiluista kantaa, niin meistä useimmat olisi. Samaan tapaan naiset on tyytyväisiä kun mies hoitaa auton huollot ym. mutta ottavat kyllä vastuun jos on pakko kun kukaan toinen ei sitä vastuuta ota itselleen.
Niin, tämähän on juuri se asia mistä tässä ketjussa puhutaan. Kuinka naiset ottavat vastuita itselleen ja kuinka miehet ne vastuut ilmeisen helposti luovuttaa. Kuinka syvälle meidän alitajuntaan tietyt roolit ovat iskostuneet.
Minä olen syntynyt tasa-arvoa aktiivisesti ajaville moderneille vanhemmille 70-luvulla. Jo isovanhemmillani oli ei-tyypillisiä rooleja, isoäidilläni oli ainoana ajokortti ja hoiti autot sekä oli korkeammin koulutettu kuin isoisäni joka ainoana kokkasi. Silti minussa heräsi henkiin jostain syvyyksistä sellainen pikkuvaimo-rooli, vaikka lisäksi minulla oli moderni ”naisen on pärjättävä ilman miestä” mentaliteetti ja jostain kumpuava ylpeys, joka estää avun pyytämisen...
Ja kun se mies oli minunkin avioliitossani se jolla oli korkeammat siivousstandardit ja jolta se myös käytännössä sujui helpommin. Ja silti se olin minä jolle se siivousvastuu vuosien saatossa lähes kokonaan kasautui. Miksei se mies herännyt missään vaiheessa tajuamaan (kuin vasta aivan liian myöhään), että huh puolisollani on kyllä nyt liian kasvanut taakka. Vaikka puhuin väsymyksestäni usein ja halusin löytää siihen ihan mitä vain uusia keinoja hoitaa asian.
Kokeilin tekemättä jättämistä parissa kohtaa ja silloin mies ei siis saanut lapsen harrastusta lainkaan hoidettua. Vaikka vielä esikoisen vauvavuosina innoissaan tuollaisia hoiti.
Toivottavasti tämän ketjun inspiroimana useampi puoliso (niin mies kuin nainenkin) huomaisi tarpeeksi ajoissa jos yhteiselämä ei ole tasapainossa suuntaan tai toiseen ja ottaisi sen rakentavasti esille, ennen kuin muutoksen tekeminen vaatii jo aivan liian kärkkäitä toimia.
Työpaikalla joku uupuu. Huomaako muut uupumista. Useinkaan eivät. Jos huomaavat, ottavatko he kantaakseen vastuita jotka uupuneella on. Eivät. Kun uupunut jää esim. sairauslomalle on ne vastuut toki jaettava uudelleen. Jos ja kun hän palaa takaisin ilman sitä että hän aktiivisesti on ottamatta liikaa vastuuta uudelleen itselleen tai delegoi työtehtäviä muille, vastuut kyllä lankeaa hänelle aikaa myöden uudelleen ja hän on jälleen uupunu. Delegointi työpaikallakaan ei tarkoita sitä että sinä jätät jonkun asian vain tekemättä odottaen että muut sen tekee puolestasi vaikka vastuu on edeleen sinun. Jos delegointia ei osaa se kannattaa tuossa vaiheessa opetella. Opiskeluun löytyy kyllä hyvin materiaalia, jos sen haluaa tehdä.
Sinun hyvinvointisi on sinun vastuulla, et voi sitä ulkoistaa kotona puolisolle tai työpaikalla työkavereille. On pidettävä itse kiinni omista rajoistaan. Mistä kykenen ottamaan vastuun, mikä on minulle liian raskasta. Mitä tavoittelen ja mitä tavoitteiden saavuttaminen edellyttää muilta. On hienoa jos ympärillä olevat tukee näitä päämäriä, mutta ei se ihan välttämätöntä ole. Jos taas töissä tai kotona ilmapiiri on kokoajan vastakkainen tai negatiivinen päämäärilleni kannattaa mieluummin luovuttaa kuin uupua, vaihtaa työpaikkaa tai vaihtaa puolisoa.
Olet aivan oikeassa. Minulle tämä oli kahdenkymmenen vuoden hidas oppimisprosessi. Prosessin loppuvaiheessa erosin miehestäni. Ikävä asia, mutta vinouma oli niin suuri, että sitä ei saatu korjattua edes kuuden vuoden aktiivisella yrittämisellä (terapia, oikeasti delegointi, omien rajojeni tunnistaminen ja selkeä kommunikointi jne).
Nykyisin taidan olla sellainen hieman kliseinen omanarvonsa tunteva keski-ikäinen nainen :). Osaan sanoa ei, en lähde mihinkään paapomisiin, en ota asioita huolehdittavikseni vain jonkun alitajuisen tunteen perusteella ja varmuuden vuoksi en muuta yhteen nykyisen miesystäväni kanssa, vaikka hän on hyvä sisustamaan, hoitamaan taloutensa ja hyvä ruuanlaittaja. Noukin tietoisesti rusinoita pullasta ja elämäni on ihanan kepeää ja huomattavan vaivatonta, vaikka kannan edelleen lähes koko vastuun lapsista.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin: toivottavasti joku inspiroituu tästä ketjusta niin, että tiedostaa jo paljon aikaisemmin epäsuhdan parisuhteessa ja tarttuu siihen rakentavasti. Minä olen nykyisin kiitollinen siitä mentaalisesta mankelista, jonka läpi jouduin menemään tullakseni siksi ihmiseksi joka nykyään olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos nainen jättää tuon tekemättä?
Olen testannut. Lyhyen työttömyysjakson jälkeen kaikki kotityöt jäi minulle. Pyysin ja odotin miestä tekemään osuuttaan (taas vastuu lähtee minusta naisesta). Mies lupasi tehdä osuutensa. Odotin ja odotin parisen kuukautta, kämppä ui sonnassa ja sukulaiset kyseli miksi minä olin päästänyt asunnon tähän kuntoon. Tästä piti käydä monet mittavat riidat, jotta sain edes miehen huomaamaan tilanteen, ja siihen että mies hoitaa edes pyydettäessä osuuttaan. Samaa olen nähnyt myös sukulaisasunnoissa, kun nainen ei enää jaksa hoitaa ihan kaikkea, lasten lelut leviää kaikkialle ruokajätteiden, pyykkien ja muun sekalaisen sonnan kera ja tästä syytetään vain ja ainoastaan perheen äitiä.
Viikkosiivoukset on meillä jaettu vastuualueittain, niin että on vaikka imurointivastuussa olevalla vastuu hoksata milloin imuroida ja hoitaa asia. Tämä helpottaa edes hieman. Mutta sitten on kaikki muu harvemmin suoritettava siivous, jolla mies ei vaivaa päätänsä lainkaan, vaan taas se organisointi lähtee minusta.
Sukulaiset ihmettelee miksi heitä ei ole muistettu, ja sehän on taas naisen vastuu. Jos parisuhteen ongelmista ei koskaan keskustele, niin senhän tietää mitä seuraa myös.
Ap
Meidän eikä miehen sukulaiset ihmettele että heitä ei muisteta kun ei olle tuollaiseen hapatukseen koskaan lähdetty. Kummilapset ovat minun, eivät minun ja miehen yhteisiä (pariskunnat kummeina on muutenkin älyvapaata) eli minä ostan lahjat omilleni ja mies muistaa omiaan. Mies soittaa juhlapäivinä onnentoivotukset isälleen ja mummolleen ja minä lähetän kortit ja soitan äidilleni ja Ainolle elossa olevalle mummilleni. Ihan itse olet saattaanut itsesi tuollaiseen suohon ja nyt odotat että mies ottaa puolet vastuusta asiasta joka ei ole mitenkään tärkeää.
Siisteyskäsitys taas vaihtelee ihmisten välillä, olen esimerkiksi huomattavasti sotkuisempi kuin hyvä ystäväni joka on mies. Minulla on itseasiassa useampikin ystävä kenen kohdalla asiat menee niin että nainen on sotkuinen ja mies valittaa siitä. Meillä ollaan miehen kanssa yhtä sotkuisia eli kummankaan elämä ei kaadu siihen että lattialla on murusia, likaiset illallisastiat siivotaan pöydästä vasta aamupalan yhteydessä ym. Jostain syystä kuitenkin se suhteen siistimpi osapuoli saa määrittää standardin ja sen mukaan toisen pitää tehdä myös puolet tästä hommasta. Kunhan ei ole oikeasti epähygieenistä niin ei ole mitään väliä vaihtaako petivaatteet vaikkapa talvella 2kk välein. Jos mieheni keksisi että auto täytyy imuroida ja pestä viikottain ja sanoisi että minun tehtäväni on hoitaa asia joka toinen kerta koska 50-50 niin sanoisin kyllä että hoitaa itse jota asia vaivaa. Jos taas on pariutunut sian kanssa joka voi maata omassa pas*assaan välittämättä asiasta niin silloin voi kiittää itseään oikein nappivalinnasta.
Kikka onkin siinä ettei saa lähteä alunperinkään kokoamaan itselleen turhaa vastuuta. Mun nykyisen miehen vanhemmat hieman ihmettelivät aluksi miksi en tule kerran kuussa käymään, kun mieskin menee, tai miksi en jää yöksi heille(asumme 100km päässä, joten en todellakaan mene nukumaan heille jos voin mennä kotiinkin), miksi en lähhettele kortteja ja tule joulutervehdykselle heille. Ovat kuitenkin kohteliaita, ja parin vuoden päästä huomasivat kyllä että välitän heistä, ja tulen kylään kun minulle sopii, vaikka en kekkuloikaan jatkuvasti ja tee kevätjuhlaliikkeitä kissanristiäisten ympärillä. Miehen exvaimo oli juuri tällainen suorittaja, jolla kahvipöydässä piti olla viittä sorttia itsetehtyä tarjottavaa ja kämppä kaappeja myöten siivottu, kun sukulaiset piipahtavat 10min vierailulle. Sitten itkettiin väsymystä ja sitä että "mies ei auta".
Se on se kikka, joka pitää hoksata. Minulla olisi ollut niin paljon helpompaa, jos olisin nuorena tämän tajunnut. Nyt onneksi tiedän. Toimin vain automaattisten mallien mukaan, miten luulin että minun odotettiin toimivan, ja joiden luulin olevan oikein.
Ei siitäkään ole kauaa kun homous oli muka sairaus, ja tämä kaikkien tietämä "fakta". Valistustyöllä ja kampanjoilla tätäkin asiaa on saatu muutettua ja nyt toivottavasti yhteiskunta-arvoja myös jotta tulevilla sukupolvilla on helpompaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!
Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.
Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?
Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.
Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?
Ap
Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...
Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?
Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.
Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.
Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...
390
Entä jos lapset eivät saa lainkaan synttäreitä, kun toinen ei viitsi postittaa kutsuja, vaikka se on järjestelyistä hänen vastuullaan?
Miksi lapsia on jos jompi kumpi ei niitä viitsi hoitaa?
Meillä usein yhdessä päätetään päivämäärä koska synttärit jaetaan. Vastuut jaetaan (vain päätöksestä vastuu on yhteinen). Jompikumpi vastaa kutsujen lähettämisestä, joku siivoukset, joku tarjoiluista. Apua tarvittaessa pyydetään ja annetaan puolin ja toisin. Lapset itse ovat osallistuneet kutsujen laatimiseen jo melko pieninä ja myös päätökseen siitä ketä kutsutaan ja osaltaan myös huolehtineet siitä että kutsut on tulleet lähetettyä.En kysynyt miten teillä hommat hoituvat, vaan mitä jos puoliso paljastuukin sopimuksista huolimatta epäluotettavaksi ja jättää osuutensa tekemättä? Miten reagoit? Entä ilman juhlia jääneet lapset? Tämä on todellisuutta monessa perheessä, jossa toinen vapaamatkustaa.
Ei ole vielä tullut vastaan tilannetta että toinen olisi jättänyt vastuunsa hoitamatta. On ollut muutamat synttärit joissa jommalla kummalla ei ole vastuuta ollut esim työkiireiden takia, mutta se asia on päätöksenteko vaiheessa huomioitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:
- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa
- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään
- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä
- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:
- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".
- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.
- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.
- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.
- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin
- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä
- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D
- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä
- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoileeAluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.
Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨
Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.
Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?
Lisäksi:
Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.
Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..
Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.
Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.
En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.
Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.
Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.
Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.
Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.
Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?
Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.
Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?
Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.
Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.
Tuo "kysy rakas äidiltäsi" esitän ystävällisesti ja hieman leikkisästi pusun kera, eipä ole mies siitä kommentista ärsyyntynyt. Tekstistä ei aina ilmene äänensävyt sun muut.
En käyttänyt termiä paimentaa omasta parisuhteestani, mutta kenties luet nyt tätä tekstiä omien silmälasiesi läpi. Aika monen miehen olen itse kuullut käyttävän vastaavaa ilmaisua. "Vaimo vähän paimentaa" "tyttöystävä ei anna lupaa" tms, tälläistä siis EN missään nimessä halua omaan suhteeseeni.
Jos minä urpoilisin miehen seurassa, niin ihmettelisin jos ei vaikuttaisi väleihimme. Pätee siis ihan kumminkin päin. Aikuinen tekee mitä haluaa ja kantaa seuraukset itse - myös parisuhteensa suhteen. Jokainen päättää itse, mikä on käytöstä mikä häiritsee itseään parisuhteessa. Jokainen päättää itse, kokeeko nämä toisen "häiritsevät elementit", häiritseviksi vai sellaisiksi mitä haluaa ja pystyy kunnioittamaan.
En tiedä miksi tämä meni niin paljon tunteisiin, mutta sanon varalta että sinullekin on täysin sallitua pitää parempaa ja jämäkämpää huolta omista rajoistasi. :)
Mistä päättelit, et meni tunteisiin? Ettei vaan olisi sinulla ne silmälasit naamalla... Jännä, että päättelet musta itse kyllä ihan vapaasti yhtä sun toista. Meillä on ollut tasapainoinen ja tasa-arvoinen suhde jo pitkälti toistakymmentä vuotta, älä minusta huolehdi. Eikä meidän tarvitse asua erillään saadaksemme asiat toimimaan, tai vittuilla, tai uhkailla. Olemme aikuisia ihmisiä.
Tosiasia on, etten mä nää tuossa tasa-arvoa. Sä viet ja mies vikisee. Se tulee monessa kohdassa esiin. Kiva että olet ihana sentään tyytyväisenä, siihen mies taitaa koko ajan tähdätäkin.
Tämä raskas metatyö ei koske vain pariskuntia ja lapsiperheitä, sama metatyö naisilla kasautuu myös työpaikoillaan tehtäviksi, vuonna 2018 yleiseti uutisotsikoissa olleiden tilastojen perusteella vieläpä huonommalla palkalla, jos kukaan muu on asiaa edes miettinyt.
Näin meillä tasa-arvon luvatussa maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä pitää täällä keskustella? Kaikki nuo epäkohdat ovat ratkaistavissa pariskuntien kesken, eikä kaikilla edes mainittuja ongelmia ole. Vai pitäisikö aloittajan mielestä asiaa helpottaa lainsäädännöllä?
Tiedoksi, että olen tasa-arvon kannattaja, mutta jos asiat ovat täysin kiinni pariskunnan osapuolien halusta/haluttomuudesta, ei mikään täällä sanottu juuri asiaa muuta.
Koska ap jostain syystä haluaa tämän koskevan kaikkia miehiä/naisia. Yleistää ja yleistää...
Meidän piireissä isät hoitaa esim. synttärikuskailut (myös lahjan ostamiset) suurimmaksi osaksi. Kotityöt olen kuulkut parien jakavan ihan tasan... Ja nuo joulukortit ym hömpötykset eivät siitä pakollisemmaksi muutu, vaikka niille keksitäänkin niin hieno termi kuin "sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen". Sosiaalisia suhteita voi ylläpitää muutenkin.
Luulen, et noissa ap:n kaltsisissa perheissä molemmat ovat omaksuneet hyvin perinteiset roolit ja vahvistavat niitä (sekä omaansa että toisen) juuri tuollaisella käytöksellä. Modernissa perheessä perhe päättää yhdessä mikä on tärkeää ja ne tehdään tasapuolisesti. Tai jos toisesta joku erityinen asia on tärkeää (kuten vaikka ne joulukortit) niin hän hoitaa ne uhriutumatta itse.
No tämähän olisi ideaali tapaus, että pariskunnat päättää keskekään. Silti on sosiaalista normistoa ja yhteiskuntamalleja, jotka määrittelee myös yksilöjen ja pariskuntien toimintaa. Tässä tartutaan taas lillukanvarsiin ja porstikortteihin. Sosiaalisia suhteita voi hoitaa muutenkin, mutta kun puhutaan tunnetyöstä, niin niissä vastuu usein on naisen. Kotityöt on yhä tutkitusti naisten vastuulla ym ym kaikki mitä olen aiemminkin toitottanut. On poikkeusperheitä, ja niitä on ollut historiassa ennenkin. Suosittelen silti kaikille omien käyttäytymismallien tutkimista. Ei ihmiset ole niin vapaita, jotta voisi täysin päättää omat arvonsa ja toimia niiden mukaan. Ihmisen alitajunta vaikuttaa ja se yhteiskunnan vaikutus taas. Malcolm Gladwellin kirjoihin totean jälleen. Siellä on erittäin hyvää tekstiä tästä, kuinka ihmiset jotka kuvittelivat että eivät ole rasisteja, testeissä näkyi se alitajunnassa oleva ajattelu, joka on yhteiskunnasta myös tyrkytetty ja osin kulttuuriperintönä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sopikaa hyvät ihmiset että aikuisten kesken ei mitään lahjoja ostella! Nyt kun puhut jo asiasta niin ensi
jouluna se rumba on poissa! Aivan turhaa touhua. Jos haluat joulukortit lähettää, sano ajoissa miehelle
että lähetät omille sukulaisillesi ja mies omilleen jos haluaa. Meillä tämä on toiminut hyvin.
No jo on tylsää elämää jos ei edes kerran vuodessa voi joululahjaa ostaa siksi että on "aikuinen"? Onko niin suuri vaiva paketoida hyvää kahvia, kirja ja villasukat nättiin paperiin? Mikä estää - laiskuus vai välinpitämättömyys? Meitä on sisarukset 40, 36 ja 30 v. ja todellakin ostetaan joka vuosi lahjat toisillemme ja puolisoillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!
Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.
Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?
Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.
Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?
Ap
Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...
Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?
Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.
Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.
Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...
390
Entä jos lapset eivät saa lainkaan synttäreitä, kun toinen ei viitsi postittaa kutsuja, vaikka se on järjestelyistä hänen vastuullaan?
Ne kutsut ei ole niin iso tehtävä kuin täällä on esitetty (joku oikein luetteli komeasti kunnon listan mitä siihenkin liittyy, kuten "aikataulujen selvittäminen ja järjestely" oli naurussa pitelemistä). Olemme onnistuneet molemmat siinä ihan tasapuolisesti. Lapset ovat myös tehneet kutsunsa ja välittäneet ne kavereille. Molempien yhteystiedot löytyivät yhteydenpito varten. Itse asiassa, viimeksi taisi olla kaikki mieheni vastuulla. Jos ei jaksa pitää kotona, niin on ollut muualla ja he hoitavat yleensä kaiken, myös kutsut. Syöttää ajan vaan sinne, ni avot! Suurempi "metatyö" oli kirjoittaa tämä vastaus.
Kysymykseni: Entä jos puolisosi yllättäisi sinut jättämällä kutsut kokonaan lähettämättä? Miten se vaikuttaisi suhteeseenne?
Enemmän sillä on vaikutusta isän ja lapsen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt nämä alusta asti tekemättä. (Asumme erillään, joten helpompaa.) Esimerkkejä:
- Miehen perheelle ei ostettu mitään joululahjoja, koska ei hoitanut asiaa
- Miehen perheelle vietiin sen sijaan miehen tekemiä jouluruokia, en osallistunut mitenkään
- Omalle perheelleni hoidimme joululahjat aloitteestani, kävimme ostamassa ne yhdessä
- Mies sopi joulupäivälle menoja kysymättä minulta. En lähtenyt mukaan, koska olin väsynyt ja halusin olla rauhassa. Mies suuttui, katso seuraava kohta:
- Jos mies käyttäytyy ilkeästi, poistun paikalta ja teen jotain hauskaa. Odotan että itse hoitaa asian kuntoon, jos aikoo pysyä väleissä. Passiivis-agressiivisuutta "en ymmärrä".
- Nollatoleranssi äksyilyyn, passiivis-agressiiviseen tiuskimiseen yms. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin sietää moista.
- Tein aluksi miehelle ruokaa, mutta koska hän ei tehnyt minulle, lopetin. Sen jälkeen asia muuttui ja olemme tehneet ruokaa vain yhdessä, tai vuorotellen. Odotan yleensä, että mies tekee ensin ja teen sitten vuorostani.
- Poikkeuksena se, että jos mies on käynyt kaupassa ja maksanut ruuat, voin mielelläni valmistaa valmiin ruuan.
- Tiskasin pari kertaa miehen luona, jos hän oli nähnyt suuremman vaivan ruuan laitossa. Hän ei tehnyt samaa luonani, joten lopetin
- Hän on kertonut miten kivaa oli, kun tiskasin ja vihjaillut että olisi tosi mukavaa - kerroin että minua voi kyllä yrittää lahjoa tiskaamaan, mutten erityisesti pidä siitä
- Jos hän kysyy minulta lapsellisia kysymyksiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni äitihahmoksi, vastaan "kysy rakas äidiltäsi :) " . Eipä ole enää kysellyt. :D
- Kerron mitä haluan esim: "pysyn tyytyväisenä, jos minulle tuo välillä suklaata" ja kerron että jos hän haluaa jotain minulta, kannattaa kertoa se ääneen koska muuten en luultavasti tajua asiaa tehdä
- Jos hän olettaa vaikkapa että ulkona juhliessamme "katson hänen peräänsä", naurahdan ja sanon etten aio todellaakaan vahtia kuin hänen unissaan, mutta välimme viilentyvät varmasti jos urpoileeAluksi siis tälle ei ollut minkäänlaista tarvetta, koska mies halusi vielä tehdä vaikutusta, ja käyttäytyi mahdollisimman mallikkaasti. Jossain vaiheessa aloin huomaamaan lipsumista, josta en pitänyt ja aloin pitämään tiukkaa linjaa ennen kuin tilanne äityy pahaksi.
Tiedän olevani liiankin tiukka. Ympärilläni näen niin paljon huonoja esimerkkejä, että haluan vain tehdä päivänselväksi, ettemme lipsu samaan. Molemmilla meillä on lisäksi "äiti tienaa ja tekee kotityöt ja asioista puhumiset" -malli kotoa, joten vaara joutua samaan asetelmaan on suuri.¨
Mies käyttäytyy nykyään jopa paremmin kuin alussa, ja tuntuu pitävän siitä "että tiedän oman arvoni". ;D Tietää myös että olen erittäin ihana tyytyväisenä. <3 :D Mieskin on todella mukava ja hyvä mies, on vain saanut huonon mallin kotoa ja välillä sokeakin näille asioille.
Et sä ole tiukka, vaan veemäinen piruilija. Miksi kukaan kaipaisi tuollaista halveksujaa? Eikö asiat voi esittää rakentavammin?
Lisäksi:
Miehen perheelle ei tullut mitään, koska mies ei itse (yksin) huolehtinut asiaa, mutta sun perheelle kävitte yhdessä ostamassa??? (Oliko vielä miehen rahoilla, vai mihin sitä miestä tarvitsit?)Myös vuorotellen tapahtuva ruokailu: sinä odotat, että mies tekee ensin.. miehellä ei ole vastaavaa oikeutta odottaa sinulta.
Esität toiveita, millä sinut saa pysymään tyytyväisenä..
Ja mitähän tuo peräänkatsominen meinaa? Aika uskomattomalta kuulostaa että jokj mies haluaisi mitään tuollaista. Kaikki tuntemani miehet haluavat täysin päinvastaista. Ja mitä tuo "urpoilu" mahtaa tarkoittaa? Jos ei liity suoranaisesti sinuun, niin miksi liittyisi teidän väleihin? Oma moka, oma vastuu.
Onko tämä muka tasa-arvoista? Minä en naisena näe asiaa niin. Musta tuossa on edelleen se äiti-asetelma, joskin entistä hölmömmin sisäänrakennettuna. Ei tuossa ole kaksi tasa-arvoista aikuista, vaan koulutettava ja kouluttaja.
En kyllä millään tavalla kouluta miestäni. Kerron omat rajani, enkä siedä huonoa kohtelua. Samoin hänen tehtävänsä on kertoa minulle omat rajansa. Olisi epäreilua vain jättää kertomatta nämä asiat, kun joka tapauksessa ärsyyntyy.
Ostimme perheelleni lahjat puoleksi. Kysyin häneltä "Olen menossa ostamaan perheelleni lahjoja, haluatko osallistua ja minkä verran?". Aikuisena ihmisenä hän tottakai itse päätti tälläisen asian.
Huomaa myös, että aluksi miehelle tein ruokaa, mutta lopetin kun en saanut vastapalvelusta. Kerroin myös tiedostavani olevani liian tiukka, taustoistamme johtuen.
Kyllä yllättävän monikin mies olettaa että kiltti vaimo tai tyttöystävä vähän katsoo perään ja paimentaa. :) Toki valittavat sitten kun näin tapahtuu. Eivät tietenkään kaikki.
Tottakai kerron millä minut saa pidettyä tyytyväisenä. En oleta että kukaan lukee ajatuksiani. Haluan myös kuulla mieheltä vastaavia pyyntöjä, tottakai haluan että hänkin on tyytyväinen.
Kertoisitko mikä olisi mielestäsi oikea tapa toimia? Olettaa toisen lukevan ajatuksia?
Et siedä huonoa käytöstä, mutta jaat sitä toiselle. Siitä kertoo noi halveeraavat "kysy äidiltäsi"-kommentit ym. Joo, kaipa se mies "haluaa" sun perheellesi ostaa enemmän lahjoja kuin omilleen... Tosi uskottavaa.
Käytät termiä "paimentaa" aikuisten parisuhteessa ja vielä ihmettelet mikä on vikana...?
Et myöskään selventänyt millaisesta "urpoilusta" mies joutuu sulle vastaamaan ja miksi ihmeessä.
Vaimoaan paimentava mies, joka uhkailee suhteen viilenemisellä, jos nainen "urpoilee" olisi monille naiselle totaalinen ei. Mut tällaista "tasa-arvoa" näköjään moni nainen kaipaa, peukuista päätellen. Eiköhän ap:kin peukuttanut innossaan sun kommenttia, voisin hyvin kuvitella.
Eikös se nyt ole itsestään selvää? Urpoilu on esim sitä että vetää juhlissa kännit ja suutelee muita naisia, aloittaa tappelun tms. Ei ole naisen homma vahtia miehensä juomista ja käyttäytymistä. Mies pitää itse käytöksestään huolen, ja jos ei pidä, nainen tietenkin lähtee, koska kuka nyt haluaisi olla suhteessa sellaisen urpon kanssa. Tämä on sinulle ihan käsittämätön parisuhdesääntö, jota sinulla itselläsi ei ole? Että pitää käyttäytyä hyvin ja toista kunnioittaen vaikka toinen ei olisikaan fyysisesti estämässä törppöilyäsi?
No ei todellakaan ole itsestäänselvää! Onko tuo siis joku normi?! Pettäminen, ahdistelu, väkivalta ja ylenpalttinen ryyppääminen.... Ei meillä ole tuollaista sääntöä, kun sille ei ole mitään tarvettakaan. Huh, säälin teitä!
Vierailija kirjoitti:
Tämä raskas metatyö ei koske vain pariskuntia ja lapsiperheitä, sama metatyö naisilla kasautuu myös työpaikoillaan tehtäviksi, vuonna 2018 yleiseti uutisotsikoissa olleiden tilastojen perusteella vieläpä huonommalla palkalla, jos kukaan muu on asiaa edes miettinyt.
Näin meillä tasa-arvon luvatussa maassa.
Linkkaapa tähän yhdenkin alan TES jossa on naisille ja miehille eri palkat samasta työstä , samalla työkokemuksella.
Se naisten "huonompi" palkkaus on selitetty tälläkin palstalla miljoonaan kertaan.
Suurin syy on se että miehet painavat niska limassa naisia pidempää työviikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te teette ton kaiken? Huvittavinta on kun etenkin äidit oikein kehuvat kuinka tietävät kaiken ja pitää miehellekin tehdä kaikki valmiiksi. Kyllä ne osaa itse pestä kalsarinsa siinä vaiheessa kun ei aamulla ole puhtaita jalkaan. Ja ihan naurettavaa että jotkut pakkaa miehensä tavarat matkalle lähtiessä!
Ton siivousjutun jotenkin vielä ymmärrän, kun se siisteyskäsitys ei välttämättä kohtaa. Miestäni ei esim haittaa yhtään jos keittiö on murujen vallassa ja liesi täynnä töhnää. Itseäni sen sijaan häiritsee. Ja olen myös siivotessani aika tarkka, joten ihan mielelläänkin siivoan tietyt jutut itse omalla tavallani. Mies hoitaa sitten muita juttuja, kuten korjailut, kokkaukset, ostoksien pakkaamiset jne.
Miehiltä, ja lapsilta, voi ja pitää vaatia asioita. Ja antaa toisaalta mahdollisuus tehdä omalla tyylillä ja oppia kantapään kautta. Kuka nyt haluaa mitään tehdäkään, jos toinen seisoo vieressä ja kertoo minkä kaiken teet väärin?
Minäkin luulin että näin kuuluu tehdä, että sitä miestä kuuluu paapoa kuin lasta. Pakko sanoa, että olen jopa pakannut miehen vaatteita matkalle. Yhdellä matkalla mies marisi, miksen ole muistanut pakata boksereita hänelle yhtään. Jäin monttu auki kun silloin tajusin koko tilanteen älyttömyyden. Olen oppinut tämän mallin kotoani, ja sitä on yhteskunnan asenteet vahvistanut. Ajatuksissani mies ja nainen ei ole yhtäläisiä aikuisia ihmisiä, vaan mies on ollut jotenkin alempikykyinen huolehtimaan itsestään, ja naisen tehtävä on ollut palvella ja hoitaa. Aiemmin kaikki tämä oli tiedostamattomana koodattuna päässäni. Nyt tiedän sen, ja tajuan että tuossa ei ole kummallekaan mitään tasa-arvoa.
Valitettavasti mies ei vielä hoksaa tätä. Joudun monissa asioissa huomauttamaan, kuinka hän on ihan yhtäläisesti vastuussa kodistamme (esim tuo yhteisten tavaroiden järjestys). Ja aikanaan sain mieheltä huudot, kun lakkasin viikaamasta hänen vaatteitaan kaappiin. Sanoin että aikuinen osaa tehdä sellaiset ihan itse, minäkään en ollut vuosikausiin saanut sellaista palvelua itselleni, tai mitään vastaavaa, joten miksi viikaisin miehen vaatteita kuin jonkun lapsen?
Ap
Noni. Tulihan se sieltä! Tämän nyt olisi voinut veikata...
Miksi kuvittelet, että mies on muuttunut? Sinähän tässä lakkasit kalsareita pakkaamasta. Etkö tajua yhtään omaa rooliasi?
Ens alkuun lopetat tuon yleistämisen ja uhriutumisen ja jatkuvan ulkomaailman kyttäämisen ja spekuloinnin itseesi kohdistuvista odotuksista.
Sitten, jos suhdetta ei kykene jatkamaan, niin muistat aloittaa puhtaalta pöydältä ens kerralla. Älä vatvo enää yhtään noita 50-luvun katkeran naisen ajatuksia, vaan pidät lähtökohtana sitä, että joku yhteinen tehtävä ei kuulu automaattisesti yhtään enempää toiselle kuin toisellekaan... Siitä se lähtee.
Lasten synttärit: molempien tehtävä! Omat kalsarit: oma tehtävä! Siivous: molempien tehtävä, jne...
390
Entä jos lapset eivät saa lainkaan synttäreitä, kun toinen ei viitsi postittaa kutsuja, vaikka se on järjestelyistä hänen vastuullaan?
Miksi lapsia on jos jompi kumpi ei niitä viitsi hoitaa?
Meillä usein yhdessä päätetään päivämäärä koska synttärit jaetaan. Vastuut jaetaan (vain päätöksestä vastuu on yhteinen). Jompikumpi vastaa kutsujen lähettämisestä, joku siivoukset, joku tarjoiluista. Apua tarvittaessa pyydetään ja annetaan puolin ja toisin. Lapset itse ovat osallistuneet kutsujen laatimiseen jo melko pieninä ja myös päätökseen siitä ketä kutsutaan ja osaltaan myös huolehtineet siitä että kutsut on tulleet lähetettyä.En kysynyt miten teillä hommat hoituvat, vaan mitä jos puoliso paljastuukin sopimuksista huolimatta epäluotettavaksi ja jättää osuutensa tekemättä? Miten reagoit? Entä ilman juhlia jääneet lapset? Tämä on todellisuutta monessa perheessä, jossa toinen vapaamatkustaa.
Aika todella vähissä on niin tunnevammaset ihmiset, et jos lapsi menee kyselemään into piukeena omista synttäreistään vanhemmalta, ettei tämä reagoisi mitenkään tai tekisi yhtään mitään asian eteen. Jos on niin tunteeton, niin se näkyisi varmasti jo muutenkin elämässä.
Eri asia on, jos äiti päättää hööstätä kaiken itse tässä vaiheessa. Joinain vuosina, olen sanonut: mene kysymään isältäsi. Ja hyvin ovat saaneet asian järjestymään. Yleensä tehdään kyllä porukalla yhdessä.
Ohis
Mies voi vastata lapselle, että sori vaan, asia on unohtunut, äiti on parempi hoitamaan näitä juttuja. Ja jatkossa lapsi vaatii, että äiti järjestää synttärit kun isä ei osaa. Mies voi silloin mielessään onnitella itseään, että taas on yksi tehtävä pois omilta harteilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä raskas metatyö ei koske vain pariskuntia ja lapsiperheitä, sama metatyö naisilla kasautuu myös työpaikoillaan tehtäviksi, vuonna 2018 yleiseti uutisotsikoissa olleiden tilastojen perusteella vieläpä huonommalla palkalla, jos kukaan muu on asiaa edes miettinyt.
Näin meillä tasa-arvon luvatussa maassa.
Linkkaapa tähän yhdenkin alan TES jossa on naisille ja miehille eri palkat samasta työstä , samalla työkokemuksella.
Se naisten "huonompi" palkkaus on selitetty tälläkin palstalla miljoonaan kertaan.
Suurin syy on se että miehet painavat niska limassa naisia pidempää työviikkoa.
Joka on mahdollista siksi, että mies luistaa kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun pikkumaisia esimerkki oli nainen joka mieluummin valitti useaan otteeseen miehelleen palovaroittimen laitosta, mutta ei laittanut sitä itse koska miehelle se on pituuden puolesta helpompaa. Sitten tuli tulipalo ja päästiin tietenkin syyttämään miestä. Ei hyvää päivää mitä porukkaa, ollaan valmiita kuolemaan todistaakseen pointtinsa.
Entä pariskunnan mies? Mitä hänestä ajattelet?
Tai sanonut miehelle että laitat sen nyt kattoon enkä olisi antanut vaihtoehtoa edes olla laittamatta. Asiat kannattaa hoitaa kerralla niin se ei mene nalkutukseksi joka ei yleensä ikinä aiheuta muuta kuin negatiivisia tunteita. Jos asia on sellainen että se täytyy tehdä sanon miehelle että tekisitkö tämän ja nyt kiitos ja odotan että hän sen tekee.
Eli juuri kuten kyseinen nainen toimi. Aikuista ihmistä ei lähtökohtaisesti pysty pakottamaan tekemään jotakin täysin vasten tahtoaan.
Miten niin nainen toimi noin? Hänhän nalkutti miehelle useampaan otteeseen asiasta ottamatta kuitenkaan sellaista asennetta ettei palovaroittimen asentamisesta voi luistaa. Sen seurauksena heillä oli kotona tulipalo joka onneksi kuitenkin muista syistä ei päässyt pahaksi.
Annatko sinä esimerkiksi raipparangaistuksen, jos puoliso yrittää luistaa jostakin sovitusta jutusta? Vai miten saat puolisosi pakotettua tekemään jotain vastoin tahtoaan?
Kyllä TÄMÄ! Niin monessa muussakin keskustelussa on lukemattomia kertoja toistunut tämä, "laita vain mies tekemään". Mutta jos ei tee? Raahaan väkivalloin jalkapuuhun naapureiden naurettavaksi? Siis mitä? Kun toinen EI VAIN TEE vaikka miten puhuu.
Kun toista ei voi laittaa tekemään, toista ei voi muuttaa. Valitettavasti jos keskustelujen jälkeen ei tule muutosta, niin ainut ratkaisu on itse häipyä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
En kysynyt miten teillä hommat hoituvat, vaan mitä jos puoliso paljastuukin sopimuksista huolimatta epäluotettavaksi ja jättää osuutensa tekemättä? Miten reagoit? Entä ilman juhlia jääneet lapset? Tämä on todellisuutta monessa perheessä, jossa toinen vapaamatkustaa.