Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole biologisia lapsia, en ainakaan tiedä ja ihmettelen miten isyys ja lapset täällä koetaan niin kielteiseksi, kun itse olen saanut nauttia"toisten tuotoksista" niin paljon elämässäni iloa ja sisältöä, jota lapset ovat antaneet. En vaihtaisi osaani mistään hinnasta ja on samantekevää, onko ne biologisia vai ei.

Niin, no ainä oletkin siellä aidan toisella puolella. Todennäköisesti jos jokin nainen tulisi sinulta vaatimaan elatusmaksuja lapselleen, niin saattaisi mielesi muuttua, että haluat varmistuksen isyydestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään syytä kieltäytyä testistä, se on tottakai miehen oikeus jos hänellä epävarmuutta asiasta olisi.

Toki se epävarmuus sitten tarkoittaisi suhteen päättymistä samantien, ei sellaisessa epävarmuudessa ole mitään järkeä jatkaa. Jos mieheni olisi syyttä epäillyt minun pettäneen kerran niin aivan varmasti hän epäilisi sellaista jatkossakin. Rehellisenä ja luottavaisena ihmisenä en itse kestä ollenkaan että minua epäillään tyhjästä ilman syytä.

Ex-mieheni halusi yhtäkkiä avioehtoon maininnan että jos lähden vieraan miehen mukaan niin en saa yhteisestä omaisuudesta mitään mukaani. Hän ilmoitti tämän noin kuukausi ennen suunniteltuja häitä. Meillä ei suurta varallisuutta edes ollut, lähinnä suuri asuntolaina. Minulla ei ollut miespuolisia edes ystävinä, en harrastanut juhlimista tai vastaavaa, olen introvertti kotihiiri. Arvatkaapa tuliko häitä ja jatkuiko suhde tuon jälkeen, vaikka mies myöhemmin perui puheensa ja olisi mennyt naimisiin ilman tuota ehtoa kunhan en vain lähde?

Joten juu, isyystestiin on oikeus mutta toivottavasti kukaan ei jatka suhdetta moisen epäluottamuslauseen jälkeen...

Realistisesti ottaen pettäminen tai ihan avoimesti toisen matkaan lähteminen on kyllä varsin todennäköistä, eikä sitä ole kovin helppoa nähdä etukäteen. Osoittaa suurta lapsellisuutta, jos uskoo sataprosenttisesti edes itseensä, ettei niin voisi käydä.

Epäselväksi muuten jäi, miksi pillastuit tuosta? Tuntuiko ehto kohtuuttomalta?

Vierailija kirjoitti:

M43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kenen kanssa mies pettää? Naisen? Eikö pettäviä naisia ole yhtä monta kuin pettäviä miehiä?

Jos mies on parisuhteessa ja nainen on sinkku, niin siinä se mies on ainoastaan pettäjä.

Tarkoitatko että naiset pettää ainoastaan sinkkumiesten kanssa? Oikeesti?

En tarkoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan elävästä elämästä. Tuttava perheelle syntyi neljäs lapsi. Ihan avioliitossa olivat, mutta neljäs lapsi ei ollut aviomiehen. Äiti loukkaantui kun aviomies vaati isyytestiä. Hieman siitä tapeltiin ja vaimo veti "sä ite petät"" korttia esille. Oli epäillyt vaimonsa pettävän ja kuinkas sitten kävikään.

Ettei ihan kannattanut uskoa vaimon sanaan...

Eli koska joku l*rtto ei pitänyt housujaan jalassa, minäkään en saa loukkaantua, kun minua epäillään pettämisestä? 

Kannattaa ehkä miettiä miksi joku epäilee. Harvemmin kukaan syyttä suotta epäilee. Jos on syytä epäillä niin kyllä mäkin vaatisin testiä.

Kahdessa eri parisuhteessa olen joutunut aivan päättömän mustasukkaisuuden ja syyttelyiden kohteeksi, vaikka syytä tähän ei koskaan ollut.

Nykyisessä ilmoitin jo heti, ettei minun kanssani tarvitse olla jos ei voi luottaa. Eli ero tulee, mikäli enää yhtään lähdetään mustasukkaisuuspelleilyihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voisiko joku nyt selittää? Jos mies ei epäile naisensa pettäneen, kenen muun hän kuvittelee, että se lapsi voisi olla kuin hänen omansa? Jos tiedät, että nainen ei ole pettänyt, etkö samalla tiedä, että olet isä? Silti jostain syystä miehellä on jokin raskas epävarmuus. Mistä ihmeestä se muka tulee? 

Muotoillaan vaikka niin, että yleisesti mies ei ole pitänyt naistaan uskottomana vaan "luottanut" tähän kuten parisuhteessa normaalisti luotetaan (ei esim. päivittäin tivata uskollisuutta).

Mutta kuvioon tulee mukaan lapsi ja tämän 20 vuotinen elatus sekä kasvatus niin olisi hyvä _todistaa_ että lapsi on miehen eikä jonkun toisen miehen. Kaikille ihmisille kuitenkin on mahdollista pettää, tavalla tai toisella eikä miehellä ole mitään faktista todistetta lapsen isyydestä.

Eli miehen luottamus = ei joka päivä kysytä uskollisuudesta? Minun käsitykseni luottamuksesta on ihan erilainen. Tuo sinun "luottamuksesi" ei ole minun käsitykseni mukaan luottamusta, vaan jotain epämääräistä huolettomuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään isyystesti anna 100% varmuutta isyydestä. Ja kuka ne maksaa - veronmaksajatko?

Jos mies haluaa 100% varmuuden, hän valitsee luotettavan henkilön lastensa äidiksi, muussa tapauksessa kieltäytyy seksistä epäluotettavien kanssa ja pitää siemenet pussissaan, eikä jaa niitä pitkin kyliä.

Lähes aina kyllä se on mies, joka luovuttaa siemenet vapaaehtoisesti naiselle, jonka jäljeen miehen on turha itkeä, kun päätösvalta siirtyy naiselle.

Peukut 7-0 viestille, jossa painotetaan, että isä on ihan ulkopuolinen lapsen suhteen, äiti päättää. Yritä nyt tässä asenneilmastossa kannustaa miehiä osallistumaan täysipainoisesti perheeseen.

Juurikin noin. Lähtökohtaisesti suurin osa äideistä " omistaa" lapsen ja päättää lasta koskevat asiat tai haluaa päättää ilman isän mielipiteitä.

Näkyy varsinkin avioeron kohdatessa.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten identtiset kaksosveljekset saavat todistuksen, että lapsi on todellakin oma eikä veljen?

Yhteinen munasolu, mutta kaksi siittiösolua, joten dna ei ole sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään isyystesti anna 100% varmuutta isyydestä. Ja kuka ne maksaa - veronmaksajatko?

Jos mies haluaa 100% varmuuden, hän valitsee luotettavan henkilön lastensa äidiksi, muussa tapauksessa kieltäytyy seksistä epäluotettavien kanssa ja pitää siemenet pussissaan, eikä jaa niitä pitkin kyliä.

Lähes aina kyllä se on mies, joka luovuttaa siemenet vapaaehtoisesti naiselle, jonka jäljeen miehen on turha itkeä, kun päätösvalta siirtyy naiselle.

Nainen ja mies puoliksi koska heidän, oletettu, lapsi kyseessä.

Sellaista naista ei olekaan, että mies saisi automaattisesti 100% varmuuden isyydestään, oletko vähän tyhmä kuin noin väität?

Ja viimeiseen sen verran, että valta tuo myös vastuuta. Jos otat miehen siemenet käyttöösi niin toki vastaat kuluista sitten. Jos teet lapsen valheella, esim. salaamalla ehkäisystä niin kustannukset naiselle.

Eli lapsen oikeuteen voi vedota siinä vaiheessa kun puhutaan pakollisesta isyystestistä, mutta sama lapsen oikeus isään ei pädekään enää siinä vaiheessa jos äiti on huijannut ehkäisyssä? Miten se on lapsen vika ja lapsen pitää siitä kärsiä eikä siinä oikeutta enää siihen isään sitten olekaan?

Hieman nyt kuulostaa siltä ettei tässä mitään lapsen oikeuksia vaadittukaan vaan ihan mitä samoja vanhoja... Miehen "oikeuksia". 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M43 kirjoitti:

Mitäpä olisitte naiset siitä mieltä, jos synnytyksen jälkeen ei lasta merkittäisikään, vaan saisitte sitten kotiutuessanne vaan jonkun lapsen synnäriltä mukaan?

No mitäpä siinä sitten? Virheen todennäköisyys ehkä hieman kasvaisi, mutta kun se virhe on niinkin helpolla vältettävissä, että laitetaan lapselle ranneke, en ymmärrä, miksi se käytäntö pitäisi poistaa. Sitä ranneketta ei käytetä pelkästään sen takia, että äiti voisi olla varma äitiydestään, vaan myös ihan sen lapsen terveyden, identiteetin ja seurannan takia. Se laitetaan siis joka tapauksessa eikä vain äitien "mä haluun" -vinkumisen takia. 

Jos lapsi nyt jostain syystä sattuisi vaihtumaan, en oikein tiedä, miksi minun siitä pitäisi sen kummemmin järkyttyä paitsi siinä mielessä, miksi näin on ylipäätään käynyt. 

Höpöhöpö. Kyllä sinä järkyttyisit aika syvästi, jos vaihtuminen selviäisi parin kuukauden kuluttua.

Tottakai järkyttyisin, mutta siinä vaiheessa mietittäisiin, miten ja miksi näin kävi, eikä sitä, miten jouduin hoitamaan väärää lasta tietämättäni. Järkytyshän tulee tuossa siitä, missä se oma biologinen lapsi on eikä siitä, että perheeseen tuli vierasta dna:ta. 

Ja jos viedään tätä rinnastusta vielä pidemmälle, tuossahan pitäisi oikeastaan sen oman biologisen vauvan olla esim kuollut ja nyt sylissä olisi siis jonkun vieraan ihmisen lapsi. Ongelmaksi muodostuisi tuossa se, että en tuossa vaiheessa haluaisi luopua siitä vieraasta lapsesta, kun taas tässä miesten dnan ongelmana olisi se, että sitä vierasta lasta ei haluttaisi enää elättää. Jos minulla olisi siis joku vieras lapsi ja tietäisin, että omaa ei ole olemassakaan, todellakin haluaisin pitää lapsen ja kasvattaa omanani ja dna olisi minulle täysin merkityksetön. 

Haluaisitko pitää sen lapsen jos paljastuisi että miehesi on sumplinut perheeseenne rakastajattarensa vauvan?

Todellakin haluaisin, jos olen häntä omanani hoitanut. Miehestä kyllä eroaisin. Nimenomaan pointti on petos ja epäluottamus eikä dna. 

Kyllähän aika moni mieskin ihan tieten kasvattaa toisen miehen lasta. Pointti tosiaan on petos ja petoksen mahdollistaa se, että nainen voi nykyisin melko mielivaltaisesti päättää miehen vanhemmuudesta. Automaattiset isyystestit poistaisivat tuon mahdollisuuden ja antaisivat miehelle saman 100% varmuuden vanhemmuudestaan synnytyslaitokselta lähtiessä kuin naisella luontaisestikin on ja lisäksi vapauden päättää itse alkaako isäpuoleksi vai ei.

Ai nyt se menikin taas näin päin. Tässä on nyt sivutolkulla lässytetty, että ei ole kyse siitä ettei luotettaisi naiseen, vaan pelkästään tarvitaan varmuus dna:sta. On yritetty vähätellä sen epäluottamuksen osuutta tässä ja muka ollaan ihan varmoja, ettei nainen ole pettänyt ja ihmetellään, miksi nainen loukkaantuu. Mutta nyt sitten yhtäkkiä pointti onkin juuri se epäilys petoksesta. Juuri sen takiahan se nainen loukkaantuukin. Haloo! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän moni mies loukkaantuisi, jos nainen vaatisi nähdä miehensä puhelinhistorian tai pankin tiliotteet?

Itseasiassa ketjuissa jotka koskevat tätä aihetta, niin täällä ollaan sitä mieltä, että "tottakai mies todistaisi viestihistoriansa jos ei ole salattavaa". "Vaimon pitää saada nähdä viestit", "Jos kerran epäilee (syystä) miestä niin miehen PITÄÄ näyttää viestit", "suuttumalla/loukkaantumalla mies todistaa olevansa pettäjä"

Todistaako nainen, että on pettäjä jos loukkaantuu isyysasiassa?

Kieltäytymällä todistaa että on jotain salattavaa. Loukkaantuminen on täysin eri asia, ja suhteen päättyminen siitä syystä. Viestihistoria on pyydettäessä näytettävä, isyystestiin on pyydettäessä suostuttava. Mutta sen jälkeen ei kannata jatkaa suhdetta enää, sillä suhteessa ei ole luottamusta. Kummassakaan tapauksessa.

Minkähän lakipykälän perusteella viestihistoria on näytettävä pyydettäessä? Vaatii varmaan kotietsintäluvan.

Vierailija kirjoitti:

Luulen tähän olevan seuraavia syitä:

1) Äidit (ja isät) ajattelevat enemmän itseään ja omia oikeuksiaan kuin lapsen oikeuksia yksilönä. Se jotenkin unohtuu, että synnyttyään lapsi on yksilö oikeuksineen, eikä oman itsen jatke. Sama ilmiöhän näkyy siinä, kun aikuiset hakevat helppoutta tai etua itselleen lapsen nimissä, vaikka asia on sinällään lapselle merkityksetön (esim. vaihdan vaipan ravintolan pöydässä, koska lapsen etu - vaikka sen lapsen hyvinvoinnin kannalta on se ja sama, että vaihtaako sen vaipan muita häriten vai sivussa, mutta vanhemmalle helpompi, jos ei tarvitse muita huomioida).

2) Oikeasti on jotain salattavaa ja siltä yritetään suojautua uhriutumalla.

3) Vedotaan loukkaantumiseen, kun ei luoteta. No, se testaaminen sinällään ei enää loukkaa enempää, loukkaantuminen on tapahtunut jo, kun epäilys on esitetty.

Tämän takia olenkin vahvasti sitä mieltä, että isyyden varmistus DNA:lla pitäisi olla automaatio, koska tällöin näitä keskusteluja ei tarvitsisi käydä tai loukkaantua.

Tästä toki seuraa lieveilmiöiden pelko, mutta en näe niitäkään ongelmana, koska ne on helpohko ehkäistä. Eli ei perusteta DNA-pankkia, josta isiä etsitään vaan yksinkertaisesti verrataan, että onko tämä isäksi esitetty ihminen biologisesti lapsen isä. Vastaus on, että on tai ei ole, eikä asiaa sen pidemmälle viedä. Jos lapselle ei ketään isää olla merkkaamassakaan niin sitten ei ole tarvetta testatakaan. Toki joku tähän sanoo, että sitten kuitenkin salaa tehdään kantoja ja etsitään isiä jne. Jos on epäilys, että terveydenhuollossa tehdään jotain 'salajuttuja' niin niitä nyt pystyisi tekemään muutenkin (verikokeet jne - kaikki käyvät niissä joskus), eli ei tämä siihenkään riskiä lisäisi.

Rahapuolesta: Nykyisin DNA:n testaus niin helppoa ja halpaa, että kulupuoli ei ole ongelma. Tod.näk säästää yhteiskunnan maksamissa elatusriidoissa itsensä systeemi takaisin.

Eli isyys täytyy testata ettei vain se joku 1/1000 isästä joudu kasvattamaan toisen lasta ja panostamaan tähän mutta DNA-pankkia ei kuitenkaan ettei sitä oikeaa isää vaan saataisi kuitenkaan aina vastuuseen? Ettei vaan mene samalla miesten mahdollisuus ilman vastuuta levitellä siemeniään ympäriinsä?

Jos pakollinen testaus, niin totta hemmetissä myös sitten kaikki miehet DNA-pankkiin ehkä se oikea isä sieltä sitten löytyy myös! Lapsen oikeudet, eikö niin?

Vai oliko tässäkin vain tarkoitus kuitenkin vahvistaa niitä miehen oikeuksia? Ettei tulisi kasvatettua väärää lasta mutta että pääsisi kuitenkin halutessaan myös vastuusta elättää se ihan oma jälkeläinen?

Enhän minä naista epäile! Se DNA-testi on todistus MINULLE, jonka tekemisiä on lapsesta saakka epäilty joka asiasta. Sen todistuksen kehystän ja laitan seinälle ja juhlin omaa isyyttäni hiljaa joka päivä hautaan asti. Ja auta armias sitä epäilijää ja naapurin pahan tahtoista juorukelloa, kun saan tietää limaisen kielen levittelevän valheitaan. Sen niskasta vieden talutan katsomaan sitä isyyteni todistealttaria! Josta ei ketku lähde ennenkuin on sisäistänyt sen minkä minä TIEDÄN! Ja jos lapseni joskus epäilee, etten olisi hänen isänsä ja tahtoisi hänelle vain ja ainoastaan parasta ja hyvää, nostaisin hänet syliini ja vakuuttaisin hänelle seinällä riippuvan todistuksen kautta hänen murheensa olevan aiheeton...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voisiko joku nyt selittää? Jos mies ei epäile naisensa pettäneen, kenen muun hän kuvittelee, että se lapsi voisi olla kuin hänen omansa? Jos tiedät, että nainen ei ole pettänyt, etkö samalla tiedä, että olet isä? Silti jostain syystä miehellä on jokin raskas epävarmuus. Mistä ihmeestä se muka tulee? 

Muotoillaan vaikka niin, että yleisesti mies ei ole pitänyt naistaan uskottomana vaan "luottanut" tähän kuten parisuhteessa normaalisti luotetaan (ei esim. päivittäin tivata uskollisuutta).

Mutta kuvioon tulee mukaan lapsi ja tämän 20 vuotinen elatus sekä kasvatus niin olisi hyvä _todistaa_ että lapsi on miehen eikä jonkun toisen miehen. Kaikille ihmisille kuitenkin on mahdollista pettää, tavalla tai toisella eikä miehellä ole mitään faktista todistetta lapsen isyydestä.

Eli miehen luottamus = ei joka päivä kysytä uskollisuudesta? Minun käsitykseni luottamuksesta on ihan erilainen. Tuo sinun "luottamuksesi" ei ole minun käsitykseni mukaan luottamusta, vaan jotain epämääräistä huolettomuutta. [/quote

Eiköhän avioliiton tarkoitus ole juuri täydellinen luottamus toiseen osapuoleen, eli kun ollaan menty avioliittoon on se kummallekin sitoumus uskollisuuteen. Ei silloin tule mieleen, että pitää tehdä isyystesti. Mutta jos noin kuitenkin on, eli on petetty luottamus, on se avioliitto karilla. Muiden ihmisten kommentit voi pyyhkiä kintaalla, jokainen itse tietää mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän moni mies loukkaantuisi, jos nainen vaatisi nähdä miehensä puhelinhistorian tai pankin tiliotteet?

Itseasiassa ketjuissa jotka koskevat tätä aihetta, niin täällä ollaan sitä mieltä, että "tottakai mies todistaisi viestihistoriansa jos ei ole salattavaa". "Vaimon pitää saada nähdä viestit", "Jos kerran epäilee (syystä) miestä niin miehen PITÄÄ näyttää viestit", "suuttumalla/loukkaantumalla mies todistaa olevansa pettäjä"

Todistaako nainen, että on pettäjä jos loukkaantuu isyysasiassa?

Kieltäytymällä todistaa että on jotain salattavaa. Loukkaantuminen on täysin eri asia, ja suhteen päättyminen siitä syystä. Viestihistoria on pyydettäessä näytettävä, isyystestiin on pyydettäessä suostuttava. Mutta sen jälkeen ei kannata jatkaa suhdetta enää, sillä suhteessa ei ole luottamusta. Kummassakaan tapauksessa.

Minkähän lakipykälän perusteella viestihistoria on näytettävä pyydettäessä? Vaatii varmaan kotietsintäluvan.

Siis häh kuka puhui lakipykälistä? Tietysti voi kieltäytyä, silloin vain käytännössä myöntää että on salattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään isyystesti anna 100% varmuutta isyydestä. Ja kuka ne maksaa - veronmaksajatko?

Jos mies haluaa 100% varmuuden, hän valitsee luotettavan henkilön lastensa äidiksi, muussa tapauksessa kieltäytyy seksistä epäluotettavien kanssa ja pitää siemenet pussissaan, eikä jaa niitä pitkin kyliä.

Lähes aina kyllä se on mies, joka luovuttaa siemenet vapaaehtoisesti naiselle, jonka jäljeen miehen on turha itkeä, kun päätösvalta siirtyy naiselle.

Nainen ja mies puoliksi koska heidän, oletettu, lapsi kyseessä.

Sellaista naista ei olekaan, että mies saisi automaattisesti 100% varmuuden isyydestään, oletko vähän tyhmä kuin noin väität?

Ja viimeiseen sen verran, että valta tuo myös vastuuta. Jos otat miehen siemenet käyttöösi niin toki vastaat kuluista sitten. Jos teet lapsen valheella, esim. salaamalla ehkäisystä niin kustannukset naiselle.

Eli lapsen oikeuteen voi vedota siinä vaiheessa kun puhutaan pakollisesta isyystestistä, mutta sama lapsen oikeus isään ei pädekään enää siinä vaiheessa jos äiti on huijannut ehkäisyssä? Miten se on lapsen vika ja lapsen pitää siitä kärsiä eikä siinä oikeutta enää siihen isään sitten olekaan?

Hieman nyt kuulostaa siltä ettei tässä mitään lapsen oikeuksia vaadittukaan vaan ihan mitä samoja vanhoja... Miehen "oikeuksia". 😂

Lasta ei hylätä eikä hänen oikeuksiaan poljeta, mutta huijari voi ottaa kustannukset niskoilleen. Älä vääristele.

Kaveri elätti tietämättään kahta lasta 14v ja 15v ennenkuin hänelle selvisi ettei kumpikaan ollut omia. Naisille pitäisi saada tuollaisesta rikoksesta ehdotonta vankeutta useampi vuosi, ja korvata kaikki kulut joita isä on maksanut kaikki vuodet, toisen lapsista. Ja suuret vahingon korvaukset menetetyistä vuosista. No onneksi kaveri löysi vielä uuden vaimon, jonka kassa ehti hankkia pari lasta.

neuroisä kirjoitti:

Enhän minä naista epäile! Se DNA-testi on todistus MINULLE, jonka tekemisiä on lapsesta saakka epäilty joka asiasta. Sen todistuksen kehystän ja laitan seinälle ja juhlin omaa isyyttäni hiljaa joka päivä hautaan asti. Ja auta armias sitä epäilijää ja naapurin pahan tahtoista juorukelloa, kun saan tietää limaisen kielen levittelevän valheitaan. Sen niskasta vieden talutan katsomaan sitä isyyteni todistealttaria! Josta ei ketku lähde ennenkuin on sisäistänyt sen minkä minä TIEDÄN! Ja jos lapseni joskus epäilee, etten olisi hänen isänsä ja tahtoisi hänelle vain ja ainoastaan parasta ja hyvää, nostaisin hänet syliini ja vakuuttaisin hänelle seinällä riippuvan todistuksen kautta hänen murheensa olevan aiheeton...

Todistus sinulle? Siis jos tiedät, että nainen on ollut uskollinen ja hän on synnyttänyt lapsen, eikö se lapsi ole ihan hyvä todiste siitä, että olet tehnyt lapsen? Vai onko se todiste joillekin ulkopuolisille? Kuka oikeasti edes näyttää jotain dna-testituloksiaan naapurin juorukelloille? 

Jos ajatellaan lapsen etua, jos isä haluaa isyystestin, äidiltä olisi viisautta kieltää testi ja merkitä isä tuntemattomaksi. Noissa tapauksessa isä kyseenalaistaa lapsensa jo alkumetreillä, eikä se voi olla vaikuttamatta isä-lapsi suhteeseen, kun lapsi on liika ja taakka isälle heti synnyttyä.

Yleensä kun nämä isät 99% ovat luusereita ja heitä harmittaa vain raha eli elatusmaksut, mutta jos isä tuntematon, Kela huolehtii elatusmaksusta.

Itse olen isän liikalapsi ja taakka heti synnyttyä ja niin on moni kaveripiirissäni ja kaikkia yhdistää isän jatkuva lasten syyllistäminen elatusmaksuista ja kuinka paljon he ovat joununeet maksamaan meille lapsille ja elättämään äidin, vaikka useimman äiti, jonka tilipussi on kokonaan huvennut lasten hyväksi, mutta tätähän ei luuserit tajua.

Jos saan lapsia, ikinä en anna tehdä isyystestiä, vaan lapselle on parempi olla isä tuntematon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voisiko joku nyt selittää? Jos mies ei epäile naisensa pettäneen, kenen muun hän kuvittelee, että se lapsi voisi olla kuin hänen omansa? Jos tiedät, että nainen ei ole pettänyt, etkö samalla tiedä, että olet isä? Silti jostain syystä miehellä on jokin raskas epävarmuus. Mistä ihmeestä se muka tulee? 

Muotoillaan vaikka niin, että yleisesti mies ei ole pitänyt naistaan uskottomana vaan "luottanut" tähän kuten parisuhteessa normaalisti luotetaan (ei esim. päivittäin tivata uskollisuutta).

Mutta kuvioon tulee mukaan lapsi ja tämän 20 vuotinen elatus sekä kasvatus niin olisi hyvä _todistaa_ että lapsi on miehen eikä jonkun toisen miehen. Kaikille ihmisille kuitenkin on mahdollista pettää, tavalla tai toisella eikä miehellä ole mitään faktista todistetta lapsen isyydestä.

Eli miehen luottamus = ei joka päivä kysytä uskollisuudesta? Minun käsitykseni luottamuksesta on ihan erilainen. Tuo sinun "luottamuksesi" ei ole minun käsitykseni mukaan luottamusta, vaan jotain epämääräistä huolettomuutta. 

Eiköhän avioliiton tarkoitus ole juuri täydellinen luottamus toiseen osapuoleen, eli kun ollaan menty avioliittoon on se kummallekin sitoumus uskollisuuteen. Ei silloin tule mieleen, että pitää tehdä isyystesti. Mutta jos noin kuitenkin on, eli on petetty luottamus, on se avioliitto karilla. Muiden ihmisten kommentit voi pyyhkiä kintaalla, jokainen itse tietää mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä.

Ei todellakaan ole. Tuo on sinun oma kärkevä tulkintasi.

Avioliitto on juridinen sopimus, jonka kenties keskeisin sisältö on määritellä, mitä tapahtuu erotilanteessa! Mitäs se sellainen täydellinen luottamus on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M43 kirjoitti:

Mitäpä olisitte naiset siitä mieltä, jos synnytyksen jälkeen ei lasta merkittäisikään, vaan saisitte sitten kotiutuessanne vaan jonkun lapsen synnäriltä mukaan?

No mitäpä siinä sitten? Virheen todennäköisyys ehkä hieman kasvaisi, mutta kun se virhe on niinkin helpolla vältettävissä, että laitetaan lapselle ranneke, en ymmärrä, miksi se käytäntö pitäisi poistaa. Sitä ranneketta ei käytetä pelkästään sen takia, että äiti voisi olla varma äitiydestään, vaan myös ihan sen lapsen terveyden, identiteetin ja seurannan takia. Se laitetaan siis joka tapauksessa eikä vain äitien "mä haluun" -vinkumisen takia. 

Jos lapsi nyt jostain syystä sattuisi vaihtumaan, en oikein tiedä, miksi minun siitä pitäisi sen kummemmin järkyttyä paitsi siinä mielessä, miksi näin on ylipäätään käynyt. 

Höpöhöpö. Kyllä sinä järkyttyisit aika syvästi, jos vaihtuminen selviäisi parin kuukauden kuluttua.

Tottakai järkyttyisin, mutta siinä vaiheessa mietittäisiin, miten ja miksi näin kävi, eikä sitä, miten jouduin hoitamaan väärää lasta tietämättäni. Järkytyshän tulee tuossa siitä, missä se oma biologinen lapsi on eikä siitä, että perheeseen tuli vierasta dna:ta. 

Ja jos viedään tätä rinnastusta vielä pidemmälle, tuossahan pitäisi oikeastaan sen oman biologisen vauvan olla esim kuollut ja nyt sylissä olisi siis jonkun vieraan ihmisen lapsi. Ongelmaksi muodostuisi tuossa se, että en tuossa vaiheessa haluaisi luopua siitä vieraasta lapsesta, kun taas tässä miesten dnan ongelmana olisi se, että sitä vierasta lasta ei haluttaisi enää elättää. Jos minulla olisi siis joku vieras lapsi ja tietäisin, että omaa ei ole olemassakaan, todellakin haluaisin pitää lapsen ja kasvattaa omanani ja dna olisi minulle täysin merkityksetön. 

Haluaisitko pitää sen lapsen jos paljastuisi että miehesi on sumplinut perheeseenne rakastajattarensa vauvan?

Todellakin haluaisin, jos olen häntä omanani hoitanut. Miehestä kyllä eroaisin. Nimenomaan pointti on petos ja epäluottamus eikä dna. 

Kyllähän aika moni mieskin ihan tieten kasvattaa toisen miehen lasta. Pointti tosiaan on petos ja petoksen mahdollistaa se, että nainen voi nykyisin melko mielivaltaisesti päättää miehen vanhemmuudesta. Automaattiset isyystestit poistaisivat tuon mahdollisuuden ja antaisivat miehelle saman 100% varmuuden vanhemmuudestaan synnytyslaitokselta lähtiessä kuin naisella luontaisestikin on ja lisäksi vapauden päättää itse alkaako isäpuoleksi vai ei.

Ai nyt se menikin taas näin päin. Tässä on nyt sivutolkulla lässytetty, että ei ole kyse siitä ettei luotettaisi naiseen, vaan pelkästään tarvitaan varmuus dna:sta. On yritetty vähätellä sen epäluottamuksen osuutta tässä ja muka ollaan ihan varmoja, ettei nainen ole pettänyt ja ihmetellään, miksi nainen loukkaantuu. Mutta nyt sitten yhtäkkiä pointti onkin juuri se epäilys petoksesta. Juuri sen takiahan se nainen loukkaantuukin. Haloo! 

Haloo itsellesi. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi että näihin ketjuihin ehkä kirjoittaa useampiakin ihmisiä (sekä miehiä että naisia) jotka eivät suinkaan ole sukupuolensa määrittämää homogeenista massaa ja siten kaikista asioista aivan samaa mieltä?