Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?
04.01.2019 |
Eivätkö naiset ajattele ollenkaan lastaan ja tämän oikeuksia silloin kun ottavat "itseensä" jos mies vaatii, että lapsen isyys selvitetään? Naiset ottavat tämän ensisijaisesti loukkauksena vaikka koko kuviossa pitäisi ajatella miestä sekä lasta. Mikä tässä asiassa on naiselle niin vaikeaa ja kiusallista toteuttaa tämä kuvio läpi? Mistä kumpuaa naisten itsekkyys?
Tietysti naisen _täytyy_ olla sitä mieltä, että miehen ja lapsen on halutessaan saatava selville totuus. Tietenkin, miksi ei pitäisi? Pitäisikö lapsen ja miehen elää epäluulossa koska "Naisen Uskollisuus"?
Kommentit (2252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Mitäpä olisitte naiset siitä mieltä, jos synnytyksen jälkeen ei lasta merkittäisikään, vaan saisitte sitten kotiutuessanne vaan jonkun lapsen synnäriltä mukaan?
No mitäpä siinä sitten? Virheen todennäköisyys ehkä hieman kasvaisi, mutta kun se virhe on niinkin helpolla vältettävissä, että laitetaan lapselle ranneke, en ymmärrä, miksi se käytäntö pitäisi poistaa. Sitä ranneketta ei käytetä pelkästään sen takia, että äiti voisi olla varma äitiydestään, vaan myös ihan sen lapsen terveyden, identiteetin ja seurannan takia. Se laitetaan siis joka tapauksessa eikä vain äitien "mä haluun" -vinkumisen takia.
Jos lapsi nyt jostain syystä sattuisi vaihtumaan, en oikein tiedä, miksi minun siitä pitäisi sen kummemmin järkyttyä paitsi siinä mielessä, miksi näin on ylipäätään käynyt.
Höpöhöpö. Kyllä sinä järkyttyisit aika syvästi, jos vaihtuminen selviäisi parin kuukauden kuluttua.
Tottakai järkyttyisin, mutta siinä vaiheessa mietittäisiin, miten ja miksi näin kävi, eikä sitä, miten jouduin hoitamaan väärää lasta tietämättäni. Järkytyshän tulee tuossa siitä, missä se oma biologinen lapsi on eikä siitä, että perheeseen tuli vierasta dna:ta.
Nonii, eli olihan se biologisuus sulle sittenkin tärkeetä. Vai etkö haluis vaihtaa biologista lasta itsellesi?
Ei se biologisuus ole tärkeätä, vaan se, että se vauva on olemassa. Jos oman biologisen lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että pitää luopua siitä, jota olen kuukausia jo hoivannut omanani, ihan rehellisesti sanon, että en haluaisi vaihtaa, vaikka tottakai minua loppuelämäni vaivaisi ajatus siitä biologisesta lapsesta. Mutta jos tietäisin, että sitä biologista lasta ei ole olemassakaan, ei olisi millään tavalla ongelma hoitaa sitä väärän dna:n lasta omanani.
Eli sulla kävelee moraalin yli oma tahto. Vau, ootpa tosi suoraselkänen.
Minkä moraalin? Eikö tässä nyt puhuttu tilanteesta, jossa on minun valintani, haluanko hoitaa sitä vierasta lasta vai en? Miehethän tässä ronkuvat, miten kamalaa olisi elättää väärän dna:n lasta. Yksikään näistä miehistä ei ole sanallakaan maininnut, miten kamalaa olisi, jos joku muu hoitaisi omaa lasta. Tästä näkökulmasta minä tätä nyt ajattelin. Tottakai sitten, jos oikea biologinen äiti vaatii oikeuksiaan, niin mennään lain ja tilanteen mukaan, mutta nyt puhuttiin siitä, miten tuntisin ja mikä olisi oma tahtoni ja sen kerroin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen tähän olevan seuraavia syitä:
1) Äidit (ja isät) ajattelevat enemmän itseään ja omia oikeuksiaan kuin lapsen oikeuksia yksilönä. Se jotenkin unohtuu, että synnyttyään lapsi on yksilö oikeuksineen, eikä oman itsen jatke. Sama ilmiöhän näkyy siinä, kun aikuiset hakevat helppoutta tai etua itselleen lapsen nimissä, vaikka asia on sinällään lapselle merkityksetön (esim. vaihdan vaipan ravintolan pöydässä, koska lapsen etu - vaikka sen lapsen hyvinvoinnin kannalta on se ja sama, että vaihtaako sen vaipan muita häriten vai sivussa, mutta vanhemmalle helpompi, jos ei tarvitse muita huomioida).
2) Oikeasti on jotain salattavaa ja siltä yritetään suojautua uhriutumalla.
3) Vedotaan loukkaantumiseen, kun ei luoteta. No, se testaaminen sinällään ei enää loukkaa enempää, loukkaantuminen on tapahtunut jo, kun epäilys on esitetty.
Tämän takia olenkin vahvasti sitä mieltä, että isyyden varmistus DNA:lla pitäisi olla automaatio, koska tällöin näitä keskusteluja ei tarvitsisi käydä tai loukkaantua.
Tästä toki seuraa lieveilmiöiden pelko, mutta en näe niitäkään ongelmana, koska ne on helpohko ehkäistä. Eli ei perusteta DNA-pankkia, josta isiä etsitään vaan yksinkertaisesti verrataan, että onko tämä isäksi esitetty ihminen biologisesti lapsen isä. Vastaus on, että on tai ei ole, eikä asiaa sen pidemmälle viedä. Jos lapselle ei ketään isää olla merkkaamassakaan niin sitten ei ole tarvetta testatakaan. Toki joku tähän sanoo, että sitten kuitenkin salaa tehdään kantoja ja etsitään isiä jne. Jos on epäilys, että terveydenhuollossa tehdään jotain 'salajuttuja' niin niitä nyt pystyisi tekemään muutenkin (verikokeet jne - kaikki käyvät niissä joskus), eli ei tämä siihenkään riskiä lisäisi.
Rahapuolesta: Nykyisin DNA:n testaus niin helppoa ja halpaa, että kulupuoli ei ole ongelma. Tod.näk säästää yhteiskunnan maksamissa elatusriidoissa itsensä systeemi takaisin.
Säästö yhteiskunnalle tulee dna-rekisteristä, jonka ansiosta rikosten selvittäminen helpottuu. Samoin myös enää ei löydy pahoin loukkaantuneita tai vainajia, joiden henkilöllisyyttä ei tiedetä.
Vierailija kirjoitti:
Siis voisiko joku nyt selittää? Jos mies ei epäile naisensa pettäneen, kenen muun hän kuvittelee, että se lapsi voisi olla kuin hänen omansa? Jos tiedät, että nainen ei ole pettänyt, etkö samalla tiedä, että olet isä? Silti jostain syystä miehellä on jokin raskas epävarmuus. Mistä ihmeestä se muka tulee?
Jumala saattanut käydä siittämässä, ja naisparka luullut enkelien ilmoitusta vain todentuntuiseksi, oudoksi painajaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan elävästä elämästä. Tuttava perheelle syntyi neljäs lapsi. Ihan avioliitossa olivat, mutta neljäs lapsi ei ollut aviomiehen. Äiti loukkaantui kun aviomies vaati isyytestiä. Hieman siitä tapeltiin ja vaimo veti "sä ite petät"" korttia esille. Oli epäillyt vaimonsa pettävän ja kuinkas sitten kävikään.
Ettei ihan kannattanut uskoa vaimon sanaan...
Eli koska joku l*rtto ei pitänyt housujaan jalassa, minäkään en saa loukkaantua, kun minua epäillään pettämisestä?
Kannattaa ehkä miettiä miksi joku epäilee. Harvemmin kukaan syyttä suotta epäilee. Jos on syytä epäillä niin kyllä mäkin vaatisin testiä.
Ei sinun tarvitse vaatia yhtään mitään. Sinä voit omasta lapsestasi ottaa vaikka viikottain dna-testin. Nämä vaatimukset koskevat vain erikoistilanteita, joissa nainen voi estää testin.
Eli jos haluat testin lapsellesi, niin siitä vaan. Otat näytteen, maksat ja postitat.
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kenen kanssa mies pettää? Naisen? Eikö pettäviä naisia ole yhtä monta kuin pettäviä miehiä?
Jos mies on parisuhteessa ja nainen on sinkku, niin siinä se mies on ainoastaan pettäjä.
Tarkoitatko että naiset pettää ainoastaan sinkkumiesten kanssa? Oikeesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olette saaneet päähänne, että mies epäilisi teitä pettämisestä, jos haluaa virallisen todistuksen isyydestään? Tämä on taas niin käsittämätöntä naisellista tahallista loukkaantumista. Eiköhän se ole isälle hiton iso juttu saada se virallinen paperi, ei se tarkoita, että epäilee vaimon olleen uskoton.
Niin tyypillistä minäminäminä ja minun tunteeni, kun ette yhtään osaa ajatella sitä toista osapuolta. Sääliksi käy tämän maan miehiä, tällä palstalla ainakin on niin kylmiä ja tunteettomia äitejä. Toivottavasti minusta ei ikinä tule noin kamalaa ihmistä mitä täällä iso osa edustaa. Pystyttekö ajattelemaan ikinä yhtään mitään toisen näkökulmasta ja ilman syyttävää asennetta?
Kyllä sen virallisen todistuksen isyydestä saa ilman testejäkin, jos on varma ettei nainen ole pettänyt. Jos muita isäehdokkaita ei ole, mitä lisäarvoa sillä dna-testillä on?
On miehiä, joille fakta on tärkeää tässä asiassa, vaikka varsinaista epäilystä pettämisestä ei olisi. Pidän eriskummallisena, miten osa ei pysty ymmärtämään tätä ajatusta.
Miksi muiden pitäisi maksaa tämän tärkeän faktan antamimen miehelle? Jos se on miehelle tärkeää, niin hän saa kyllä asian selvitettyä lyhyessä ajassa ihan itse. Mies saa kyllä hankittua itselleen muitakin itselleen tärkeitä asioita, joten miksei myös DNA testituloksia omasta lapsestaan?
Maksaa satasen. Ei tämä ole rahakysymys.
Kysymys on siitä, että tässäkin ketjussa suuri osa vastaajista vannoo sodan syttyvän siitä, että mies haluaa selvityksen tehdä. Yhtenä vaihtoehtona on se, että tehdään sitten kaikille.
Olen samaa mieltä kanssasi, että mies saa sen asian hoitaa. Mutta naisen on tämä asia myös ymmärrettävä ja hyväksyttävä.
Kyllä minä ainakin ymmärrän ja hyväksyn, kunhan mies sitten myös ymmärtää ja hyväksyy sen, että parisuhteessa odotan luottamusta, joten se päättyy. Kaikki hyvin, eikös?
Niin, kaipa se on jokaisen päätettävissä, miten asioita tulkitsee. Sinulle ei isyystesti tai samalla periaatteella avioehto käy, toisille ne ovat ok olematta epäluottamuslause. Oleellista on kai se, että nämä näkökulmat ymmärretään ennen kuin tilanne on päällä.
No eikö se tilanne ole jo päällä siinä vaiheessa kun tarvitaan isyystestejä. Tulevaisuudestahan ei voi tietää kumpikaan, mutta siinä vaiheessa kun nainen on raskaana, hän tietää jo, onko pettänyt vai ei. Siinä vaiheessa miehen tulee valita luottamus tai epäilys.
On. Olisi siis ollut hyvä käydä tämä keskustelu etukäteen.
Todellakin olisi hyvä käydä tämä keskustelu etukäteen, että tietää, ettei tuollaisen epäilijän kanssa lähde lapsia tekemään. Karua on, jos näin suuri epäluottamus paljastuu vasta raskausaikana tai lapsen syntymän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
No jos pariskunta on yhdessä päättänyt, että nyt saa perheenlisäystä tulla, jätetään yhdessä ehkäisy pois ja tulosta syntyy. Olisi hyvin outoa tuolla selvitysvaatimuksella saada selville, että kumppani epäilee uskollisuuttani. Ja yleensä nämä epäilijät ovat niitä, jotka itse pettävät.
Yleistystä tuo että uskollisuuden epäilijä onkin itse pettäjä. Minä en ole koskaan pettänyt ollessani parisuhteessa, mutta epäilin entistä naisystävääni pettäjäksi ja se paljastuikin todeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitten identtiset kaksosveljekset saavat todistuksen, että lapsi on todellakin oma eikä veljen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Mitäpä olisitte naiset siitä mieltä, jos synnytyksen jälkeen ei lasta merkittäisikään, vaan saisitte sitten kotiutuessanne vaan jonkun lapsen synnäriltä mukaan?
No mitäpä siinä sitten? Virheen todennäköisyys ehkä hieman kasvaisi, mutta kun se virhe on niinkin helpolla vältettävissä, että laitetaan lapselle ranneke, en ymmärrä, miksi se käytäntö pitäisi poistaa. Sitä ranneketta ei käytetä pelkästään sen takia, että äiti voisi olla varma äitiydestään, vaan myös ihan sen lapsen terveyden, identiteetin ja seurannan takia. Se laitetaan siis joka tapauksessa eikä vain äitien "mä haluun" -vinkumisen takia.
Jos lapsi nyt jostain syystä sattuisi vaihtumaan, en oikein tiedä, miksi minun siitä pitäisi sen kummemmin järkyttyä paitsi siinä mielessä, miksi näin on ylipäätään käynyt.
Höpöhöpö. Kyllä sinä järkyttyisit aika syvästi, jos vaihtuminen selviäisi parin kuukauden kuluttua.
Tottakai järkyttyisin, mutta siinä vaiheessa mietittäisiin, miten ja miksi näin kävi, eikä sitä, miten jouduin hoitamaan väärää lasta tietämättäni. Järkytyshän tulee tuossa siitä, missä se oma biologinen lapsi on eikä siitä, että perheeseen tuli vierasta dna:ta.
Ja jos viedään tätä rinnastusta vielä pidemmälle, tuossahan pitäisi oikeastaan sen oman biologisen vauvan olla esim kuollut ja nyt sylissä olisi siis jonkun vieraan ihmisen lapsi. Ongelmaksi muodostuisi tuossa se, että en tuossa vaiheessa haluaisi luopua siitä vieraasta lapsesta, kun taas tässä miesten dnan ongelmana olisi se, että sitä vierasta lasta ei haluttaisi enää elättää. Jos minulla olisi siis joku vieras lapsi ja tietäisin, että omaa ei ole olemassakaan, todellakin haluaisin pitää lapsen ja kasvattaa omanani ja dna olisi minulle täysin merkityksetön.
Haluaisitko pitää sen lapsen jos paljastuisi että miehesi on sumplinut perheeseenne rakastajattarensa vauvan?
Todellakin haluaisin, jos olen häntä omanani hoitanut. Miehestä kyllä eroaisin. Nimenomaan pointti on petos ja epäluottamus eikä dna.
En usko hetkeäkään. Niin paljon on kuitenkin nähty kumppaninsa lapsia huonosti kohtelevia äitipuolia ym että en usko että tämä biologiahomma on naisillekaan yhtään niin yhdentekevä kuin koittavat esittää. Harvemmin vain tulee kohdalle joten on helppo jeesustella .
Tämä ei liity nyt kyllä yhtään mihinkään. Ihan yhtä lailla nämä dna:sta kitisevät miehet voivat kohdella biologisia lapsiaan huonosti. Ja hieman eri asia hoitaa lasta ihan vauvasta asti kuin astua johonkin uusperhekuvioon. Et voi verrata näitä nyt mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut täysin uskollinen, joten isyyden selvittäminen kertoo, että mies olettaa minun pettäneen. Tiedän, että hyvin, hyvin, hyvin harva mies on uskollinen, joten tavallaan ymmärrän heidän kantansa.
Mutta kenen kanssa mies pettää muuta kuin naisen kanssa? Eli pettäviä naisia on yhtä monta kuin pettäviä miehiä joten onko ihme jos haluaa varmistua isyydestä?
Tilastojen valossa kai nykyisin lisääntymisiässä olevan sukupolven pettämisalttiudessa ei ole juurikaan eroa sukupuolten välillä, mutta tuo argumenttisi ontuu silti pahasti. Jos minun mieheni pettää minua kymmenen eri varatun naisen kanssa niin silloinhan meillä on yksi miespettäjä ja kymmenen naispettäjää.
Ja miten se muuttaa itse asiaa? Esimerkissäsihän yksi miespettäjä voi saattaa kymmenen varattua naista raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis voisiko joku nyt selittää? Jos mies ei epäile naisensa pettäneen, kenen muun hän kuvittelee, että se lapsi voisi olla kuin hänen omansa? Jos tiedät, että nainen ei ole pettänyt, etkö samalla tiedä, että olet isä? Silti jostain syystä miehellä on jokin raskas epävarmuus. Mistä ihmeestä se muka tulee?
Muotoillaan vaikka niin, että yleisesti mies ei ole pitänyt naistaan uskottomana vaan "luottanut" tähän kuten parisuhteessa normaalisti luotetaan (ei esim. päivittäin tivata uskollisuutta).
Mutta kuvioon tulee mukaan lapsi ja tämän 20 vuotinen elatus sekä kasvatus niin olisi hyvä _todistaa_ että lapsi on miehen eikä jonkun toisen miehen. Kaikille ihmisille kuitenkin on mahdollista pettää, tavalla tai toisella eikä miehellä ole mitään faktista todistetta lapsen isyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Mitäpä olisitte naiset siitä mieltä, jos synnytyksen jälkeen ei lasta merkittäisikään, vaan saisitte sitten kotiutuessanne vaan jonkun lapsen synnäriltä mukaan?
No mitäpä siinä sitten? Virheen todennäköisyys ehkä hieman kasvaisi, mutta kun se virhe on niinkin helpolla vältettävissä, että laitetaan lapselle ranneke, en ymmärrä, miksi se käytäntö pitäisi poistaa. Sitä ranneketta ei käytetä pelkästään sen takia, että äiti voisi olla varma äitiydestään, vaan myös ihan sen lapsen terveyden, identiteetin ja seurannan takia. Se laitetaan siis joka tapauksessa eikä vain äitien "mä haluun" -vinkumisen takia.
Jos lapsi nyt jostain syystä sattuisi vaihtumaan, en oikein tiedä, miksi minun siitä pitäisi sen kummemmin järkyttyä paitsi siinä mielessä, miksi näin on ylipäätään käynyt.
Höpöhöpö. Kyllä sinä järkyttyisit aika syvästi, jos vaihtuminen selviäisi parin kuukauden kuluttua.
Tottakai järkyttyisin, mutta siinä vaiheessa mietittäisiin, miten ja miksi näin kävi, eikä sitä, miten jouduin hoitamaan väärää lasta tietämättäni. Järkytyshän tulee tuossa siitä, missä se oma biologinen lapsi on eikä siitä, että perheeseen tuli vierasta dna:ta.
Ja jos viedään tätä rinnastusta vielä pidemmälle, tuossahan pitäisi oikeastaan sen oman biologisen vauvan olla esim kuollut ja nyt sylissä olisi siis jonkun vieraan ihmisen lapsi. Ongelmaksi muodostuisi tuossa se, että en tuossa vaiheessa haluaisi luopua siitä vieraasta lapsesta, kun taas tässä miesten dnan ongelmana olisi se, että sitä vierasta lasta ei haluttaisi enää elättää. Jos minulla olisi siis joku vieras lapsi ja tietäisin, että omaa ei ole olemassakaan, todellakin haluaisin pitää lapsen ja kasvattaa omanani ja dna olisi minulle täysin merkityksetön.
Haluaisitko pitää sen lapsen jos paljastuisi että miehesi on sumplinut perheeseenne rakastajattarensa vauvan?
Todellakin haluaisin, jos olen häntä omanani hoitanut. Miehestä kyllä eroaisin. Nimenomaan pointti on petos ja epäluottamus eikä dna.
Kyllähän aika moni mieskin ihan tieten kasvattaa toisen miehen lasta. Pointti tosiaan on petos ja petoksen mahdollistaa se, että nainen voi nykyisin melko mielivaltaisesti päättää miehen vanhemmuudesta. Automaattiset isyystestit poistaisivat tuon mahdollisuuden ja antaisivat miehelle saman 100% varmuuden vanhemmuudestaan synnytyslaitokselta lähtiessä kuin naisella luontaisestikin on ja lisäksi vapauden päättää itse alkaako isäpuoleksi vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut täysin uskollinen, joten isyyden selvittäminen kertoo, että mies olettaa minun pettäneen. Tiedän, että hyvin, hyvin, hyvin harva mies on uskollinen, joten tavallaan ymmärrän heidän kantansa.
Mutta kenen kanssa mies pettää muuta kuin naisen kanssa? Eli pettäviä naisia on yhtä monta kuin pettäviä miehiä joten onko ihme jos haluaa varmistua isyydestä?
Tilastojen valossa kai nykyisin lisääntymisiässä olevan sukupolven pettämisalttiudessa ei ole juurikaan eroa sukupuolten välillä, mutta tuo argumenttisi ontuu silti pahasti. Jos minun mieheni pettää minua kymmenen eri varatun naisen kanssa niin silloinhan meillä on yksi miespettäjä ja kymmenen naispettäjää.
Ja miten se muuttaa itse asiaa? Esimerkissäsihän yksi miespettäjä voi saattaa kymmenen varattua naista raskaaksi.
Luepas nyt uudestaan se viesti mihin tuo oli vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan olikin jo hyvä ajatus, isyystesti vain rutiiniksi niin kaikki olisi samalla viivalla ilman mitään murheita luottamuksesta.
Miksi valtion pitäisi mielestäsi maksaa testaaminen? Maksa itse!
Ehdottomasti testi vanhempien maksettavaksi !
Miksi minun pitäisi maksaa? En ole äitinä lainkaan epävarma lapseni vanhemmista.
Jos olet maailmaan uuden elävän ihmisen saanut puskettua niin ei liene liian iso vaatimus, että ottaisit osaa todistaaksesi lapsen isän?
Ei mitään syytä kieltäytyä testistä, se on tottakai miehen oikeus jos hänellä epävarmuutta asiasta olisi.
Toki se epävarmuus sitten tarkoittaisi suhteen päättymistä samantien, ei sellaisessa epävarmuudessa ole mitään järkeä jatkaa. Jos mieheni olisi syyttä epäillyt minun pettäneen kerran niin aivan varmasti hän epäilisi sellaista jatkossakin. Rehellisenä ja luottavaisena ihmisenä en itse kestä ollenkaan että minua epäillään tyhjästä ilman syytä.
Ex-mieheni halusi yhtäkkiä avioehtoon maininnan että jos lähden vieraan miehen mukaan niin en saa yhteisestä omaisuudesta mitään mukaani. Hän ilmoitti tämän noin kuukausi ennen suunniteltuja häitä. Meillä ei suurta varallisuutta edes ollut, lähinnä suuri asuntolaina. Minulla ei ollut miespuolisia edes ystävinä, en harrastanut juhlimista tai vastaavaa, olen introvertti kotihiiri. Arvatkaapa tuliko häitä ja jatkuiko suhde tuon jälkeen, vaikka mies myöhemmin perui puheensa ja olisi mennyt naimisiin ilman tuota ehtoa kunhan en vain lähde?
Joten juu, isyystestiin on oikeus mutta toivottavasti kukaan ei jatka suhdetta moisen epäluottamuslauseen jälkeen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Mitäpä olisitte naiset siitä mieltä, jos synnytyksen jälkeen ei lasta merkittäisikään, vaan saisitte sitten kotiutuessanne vaan jonkun lapsen synnäriltä mukaan?
No mitäpä siinä sitten? Virheen todennäköisyys ehkä hieman kasvaisi, mutta kun se virhe on niinkin helpolla vältettävissä, että laitetaan lapselle ranneke, en ymmärrä, miksi se käytäntö pitäisi poistaa. Sitä ranneketta ei käytetä pelkästään sen takia, että äiti voisi olla varma äitiydestään, vaan myös ihan sen lapsen terveyden, identiteetin ja seurannan takia. Se laitetaan siis joka tapauksessa eikä vain äitien "mä haluun" -vinkumisen takia.
Jos lapsi nyt jostain syystä sattuisi vaihtumaan, en oikein tiedä, miksi minun siitä pitäisi sen kummemmin järkyttyä paitsi siinä mielessä, miksi näin on ylipäätään käynyt.
Höpöhöpö. Kyllä sinä järkyttyisit aika syvästi, jos vaihtuminen selviäisi parin kuukauden kuluttua.
Tottakai järkyttyisin, mutta siinä vaiheessa mietittäisiin, miten ja miksi näin kävi, eikä sitä, miten jouduin hoitamaan väärää lasta tietämättäni. Järkytyshän tulee tuossa siitä, missä se oma biologinen lapsi on eikä siitä, että perheeseen tuli vierasta dna:ta.
Nonii, eli olihan se biologisuus sulle sittenkin tärkeetä. Vai etkö haluis vaihtaa biologista lasta itsellesi?
Ei se biologisuus ole tärkeätä, vaan se, että se vauva on olemassa. Jos oman biologisen lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että pitää luopua siitä, jota olen kuukausia jo hoivannut omanani, ihan rehellisesti sanon, että en haluaisi vaihtaa, vaikka tottakai minua loppuelämäni vaivaisi ajatus siitä biologisesta lapsesta. Mutta jos tietäisin, että sitä biologista lasta ei ole olemassakaan, ei olisi millään tavalla ongelma hoitaa sitä väärän dna:n lasta omanani.
Eli sulla kävelee moraalin yli oma tahto. Vau, ootpa tosi suoraselkänen.
Minkä moraalin? Eikö tässä nyt puhuttu tilanteesta, jossa on minun valintani, haluanko hoitaa sitä vierasta lasta vai en? Miehethän tässä ronkuvat, miten kamalaa olisi elättää väärän dna:n lasta. Yksikään näistä miehistä ei ole sanallakaan maininnut, miten kamalaa olisi, jos joku muu hoitaisi omaa lasta. Tästä näkökulmasta minä tätä nyt ajattelin. Tottakai sitten, jos oikea biologinen äiti vaatii oikeuksiaan, niin mennään lain ja tilanteen mukaan, mutta nyt puhuttiin siitä, miten tuntisin ja mikä olisi oma tahtoni ja sen kerroin.
Eli jos tiedät ettei lapsi ole sinun, niin moraalisi ei vaadi tätä asiaa selvittämään, jos biologinen äiti (vanhemmat) eivät sitä vaadi.
Jotkut naiset kokevat isyystestin ottamisen epäluottamuslauseeksi. Ja voi siinä olla sitäkin, että on tullut peuhattua pikkujouluissa melkoisessa pöllyssä työkaverin kanssa ja nyt pelottaa, kumpi on lapsen isä, oma ukkokultako vai se työkaveri. Jos ei ole mitään pelättävää eli ei ole käyty vieraissa, niin sehän on silloin vain läpihuutojuttu. Hyvä kun tehtiin, ei jää epäselväksi, kuka on isä.
Olen monesti ihmetellyt, miksei jo heti synnytyslaitoksella oteta sekä vanhemmista että lapsesta verikoetta. Jos sitten herää epäilys isyydestä, niin ei muuta kuin tehdään testi jo olemassa olevista näytteistä.
Nainen lopettaa seurustelun ja aloittaa samaan hengenvetoon uuden. Kierukka onkin 7 v vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän moni mies loukkaantuisi, jos nainen vaatisi nähdä miehensä puhelinhistorian tai pankin tiliotteet?
Itseasiassa ketjuissa jotka koskevat tätä aihetta, niin täällä ollaan sitä mieltä, että "tottakai mies todistaisi viestihistoriansa jos ei ole salattavaa". "Vaimon pitää saada nähdä viestit", "Jos kerran epäilee (syystä) miestä niin miehen PITÄÄ näyttää viestit", "suuttumalla/loukkaantumalla mies todistaa olevansa pettäjä"
Todistaako nainen, että on pettäjä jos loukkaantuu isyysasiassa?
Kieltäytymällä todistaa että on jotain salattavaa. Loukkaantuminen on täysin eri asia, ja suhteen päättyminen siitä syystä. Viestihistoria on pyydettäessä näytettävä, isyystestiin on pyydettäessä suostuttava. Mutta sen jälkeen ei kannata jatkaa suhdetta enää, sillä suhteessa ei ole luottamusta. Kummassakaan tapauksessa.
Epäilijä voi olla sairastunut psyykkisesti. Psykoosissa todellisuudentaju katoaa.