Lue keskustelun säännöt.
Pieleen menneet häät- Elämäni noloin ja nöyryyttävin kokemus- Pettymys ja suru pinnassa
03.01.2019 |
Olimme ehtineet olla miehen kanssa yhdessä 10 vuotta. Olemme 35-vuotiaita .Aina on mennyt hyvin, pieniä riitoja lukuunottamatta. Rakastimme toisiamme yli kaiken tai niin ainakin luulin.
Pidimme ennen joulua häät, johon olimme kutsuneet 200 vierasta. Meillä oli kirkossa vihkiminen.
Kun saavuimme juhlapaikkaan, niin tunnelma oli hyvä. Söimme, joimme jne. Myöhemmin oli tanssin aika. Ihmettelin minne mieheni oli hävinnyt . Etsin miestäni joka paikasta, kunnes löysin hänet lähellä olevan puiston luota. Järkytyin. Mieheni suuteli serkkuani. Hetken luulin, että olin unessa. En saanut henkeä ja tärisin. Juoksin takaisin hääpaikkaamme ja yritin kerätä itseni. Hetken päästä mies tuli takaisin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja tanssimme alkoi. Pakkohan mun oli tanssia. Enhän mä voinut muutakaan 200 ihmisen edessä. Olo oli tyhjä. Tunsin kuin olisin jonkun vieraan kanssa, sellaisen ketä en yhtään tunne.
Kun häät olivat ohi, niin kerroin miehelle, mitä näin. Mies ei myöntänyt. Hän sanoi, että olen vain sekaisin. Pitkän riidan jälkeen mies myönsi. Itkin lattialla maaten. Kysyin mieheltä, miten hän voi tehdä noin. Mies sanoi, että heillä on ollut kaksi vuotta salasuhde serkkuni kanssa. Mietin 2 vuotta! Kysyin mieheltä, että miksi hän meni kanssani naimisiin. Mies vastasi, että rakastaa minua. En uskonut. Sanoi, että on pahoillaan. Sanoin,että tahdon erota sitten, kun kehdataan . Olin vihainen ja pettynyt molempiin. Serkkuni ei ollut kovin läheinen, mutta pidimme kuitenkin yhteyttä. Koskaan ei olisi voinut aavistaa. Kysyin mieheltä, että miksi hän teki niin, niin hän vastasi ” En tiedä” .
Nöyryyttävää, kun ei voi vielä virallisesti erota. Kaikki on pilalla!
Serkkuni selitti myös olevansa pahoillaan, mutta sanoin, ettei minua koska en usko kumpaakaan.
Miten pääsen yli? Olen raskaana ja lapsen pitäisi syntyä kuukauden päästä.
Kommentit (141)
Nyt oli kyllä niin läpinäkyvä provo ettei tosikaan :DDD
Kaikki tavisprovonainekset. Täriseminen, tuppisuuna oleminen, en sano mitään ja itken hysterisenä, ja olen raskaana.
Keksikää PLIIS joskus jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä kiusaaminen jo riitä. Aikuiset ihmiset, voi hyvää päivää!
Itseäni on petetty ja kyseessä oli hyvä ystävä ja olin myös raskaana, joten en ymmärrä tällaista kiusantekoa joka tehdään ihan tahallaan. Miettikää , miltä ap:stä tuntuu? Nämä ovat teidän mielestä hauskoja kommentteja, mutta mietittekö ollenkaan, kuinka paljon tämmöinen voi oikeasti toista satuttaa?
Olen pahoillani puolestasi. Petetyksi tuleminen jo yksistään on raakaa, mutta raskaus tekee tilanteesta vielä hirvittävämmän.
Ap:n tarinaa naureskellaan siksi, että se ei ole totta.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miten jo vanhemmat ihmiset ja pitkään yhdessä olleet viitsivät pitää prinsessahäitä. Kannattaisi pitää pienet ja tyylikkäät häät, eikä hassata rahaa prinsessaleikkeihin ja piinata läheisiä kiusallisella hääohjelmalla. Avioliiton pikaisen purkautumisen riskikin on, jos häät on pidetty siitä syystä, että vuosien yhdessäolon jälkeen kaivataan jotain uutta (uskokaa pois, jotkut ihmiset nerokkuudessaan pitävät häät tai hankkivat lapsen siinä vaiheessa, kun suhde on jo väljähtynyt ja eroa vaille paketissa).
Ihan todellisesta elämästä on työkaverini ja miehensä tarina. He olivat olleet yhdessä noin 6-7 vuotta, kunnes päättivät pitää romanttiset ja isot kesähäät. Töissäkin tehtiin keräys heille ja jotkut työkaverit olivat mukana häissä. Töihin saatiin myös tarjoiluja ja kaikki oli niin ihkua. Saman vuoden työpaikan pikkujouluissa tuoreehko rouva ihastui yhteen työkaveriinsa. Seurustelu eteni nopeasti, kumpikin erosi puolisoistaan ja jo vuoden päästä rouva oli raskaana ja parin vuoden päästä menivät naimisiin. Ehkä lapsiperhe-elämä liimaa heidät tiukasti yhteen, toivon niin, kun tuossa rytäkässä hajosi jo yksi lapsiperhe (miespuolisen työkaverin). Minä toivon hartaasti, ettei minun enää koskaan tarvitse osallistua isoihin häihin, ei vaan jaksa niitä ja ne liitotkaan ei kestä ainakaan sen paremmin, kuin aikuisten ihmisten maistraatissa tehdyt seremoniat, enemmin päin vastoin.
Harmaa keskiviikkoaamu valkeni. En halunnut vielä herätä. Tunsin yhä Jackin maun huulillani, hänen kosketuksensa ihollani. Mutta sisälläni voimistui pahoinvointi. Mitä olin mennyt tekemään? Miten olin voinut vajota tähän lokaan? Uni katosi kuin taikaiskusta. Avasin silmäni. Kyynelten läpi katseeni kohdistui ulos ikkunasta.
Tajusin etten ole enää Ahvenanmaalla. Vaan Hangossa. Kyynelet puskivat takaisin silmiini ja tärisin. Mitä oli tapahtunut? Jotakin hirveää, sen tajusin. Minun olisi pitänyt herätä tähän aamuun ahvenanmaalaisen kalastajakylän kauneimman mökin king size-vuoteesta onnellisena vastanaituna vaimona hehkuen kauniita muistoja ja tuoretta avio-onnea. Mutta olinkin Hangossa, laantuvan myrskyn jälkeinen räntäsade pieksi likaista ikkunaa. Tajusin, etten enää ole raskaana, mutta en enää pystynyt ajattelemaan sitä järkytystä. Oli täytynyt tapahtua jotakin hirveää. Sydämeni hakkasi kuin katupora, minua huimasi ja itketti, olin joutumassa paniikkiin.
Sitten kuulin viereltäni vakaan, miehekkään, kohtalokkaan äänen. Se oli Jack. "Ei ole mitään hätää. Minä tulen olemaan rinnallasi aina. Minä täytän sinut poltteellani, juovutan sinut eliksiirilläni. Olen valmis antamaan sinulle koko elämän. Niin kauan kuin vain pysymme yhdessä, kaikki menee hyvin. Ethän hylkää minua!"
Tunsin sykkeeni laantuvan ja helpotuksen hyökyvän kurkustani kuin krapularyyppy. Ajatukseni kirkastui. Vauvani oli kadonnut, petollinen mieheni oli ties missä, uusi anoppi oli vietellyt kaason. Mutta kaikki tulisi olemaan vielä hyvin, nyt sen ymmärsin. Olin löytänyt todellisen rakkauteni, Jackin. Kaikki järjestyisi vielä. Kokisin Jackin kanssa asioita joita entiseni ei olisi voinut milloinkaan tarjota. Tekisimme ihania asioita. Katselisimme yhdessä nousevaa aurinkoa puistossa. Remontoisimme yhteisen lemmenpesän, vaikka kylpyhuoneen laatoittamisesta alkaen. Ehkä tekisimme jopa ihania pieniä ruskeita poikia. Kaikki mahdollisuudet olivat vasta edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmaa keskiviikkoaamu valkeni. En halunnut vielä herätä. Tunsin yhä Jackin maun huulillani, hänen kosketuksensa ihollani. Mutta sisälläni voimistui pahoinvointi. Mitä olin mennyt tekemään? Miten olin voinut vajota tähän lokaan? Uni katosi kuin taikaiskusta. Avasin silmäni. Kyynelten läpi katseeni kohdistui ulos ikkunasta.
Tajusin etten ole enää Ahvenanmaalla. Vaan Hangossa. Kyynelet puskivat takaisin silmiini ja tärisin. Mitä oli tapahtunut? Jotakin hirveää, sen tajusin. Minun olisi pitänyt herätä tähän aamuun ahvenanmaalaisen kalastajakylän kauneimman mökin king size-vuoteesta onnellisena vastanaituna vaimona hehkuen kauniita muistoja ja tuoretta avio-onnea. Mutta olinkin Hangossa, laantuvan myrskyn jälkeinen räntäsade pieksi likaista ikkunaa. Tajusin, etten enää ole raskaana, mutta en enää pystynyt ajattelemaan sitä järkytystä. Oli täytynyt tapahtua jotakin hirveää. Sydämeni hakkasi kuin katupora, minua huimasi ja itketti, olin joutumassa paniikkiin.
Sitten kuulin viereltäni vakaan, miehekkään, kohtalokkaan äänen. Se oli Jack. "Ei ole mitään hätää. Minä tulen olemaan rinnallasi aina. Minä täytän sinut poltteellani, juovutan sinut eliksiirilläni. Olen valmis antamaan sinulle koko elämän. Niin kauan kuin vain pysymme yhdessä, kaikki menee hyvin. Ethän hylkää minua!"
Tunsin sykkeeni laantuvan ja helpotuksen hyökyvän kurkustani kuin krapularyyppy. Ajatukseni kirkastui. Vauvani oli kadonnut, petollinen mieheni oli ties missä, uusi anoppi oli vietellyt kaason. Mutta kaikki tulisi olemaan vielä hyvin, nyt sen ymmärsin. Olin löytänyt todellisen rakkauteni, Jackin. Kaikki järjestyisi vielä. Kokisin Jackin kanssa asioita joita entiseni ei olisi voinut milloinkaan tarjota. Tekisimme ihania asioita. Katselisimme yhdessä nousevaa aurinkoa puistossa. Remontoisimme yhteisen lemmenpesän, vaikka kylpyhuoneen laatoittamisesta alkaen. Ehkä tekisimme jopa ihania pieniä ruskeita poikia. Kaikki mahdollisuudet olivat vasta edessä.
Kaikilla tarinoilla voi olla vaihtoehtoinen loppu mutta oikeaan Ahvenanmaan Myrsky-yöhön kuuluu pienet twistit. Mikä tapahtuu Ahvenanmaalla niin jää Ahvenanmaalle. Hanko elää uutta tarinaansa, näpyttelijänsä näköistä.
#127 on parempi kuin AP, jonka joutaa käydä vielä muutama vuosi lisää kansalaisopiston kirjoittajapiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#106 on yksinkertaisesti huono teksti.
Aloittajan tärkeä asia tiivistyy otsikon kahteen sanaan. Häät pilalla.
Tästä tunnistaa provon. Petetty ei ensimmäisenä mieti häitä vaan petetyksi tulemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#127 on parempi kuin ap mutta häviää 6-0 Affenanmaalle, minun mielestäni
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miten jo vanhemmat ihmiset ja pitkään yhdessä olleet viitsivät pitää prinsessahäitä. Kannattaisi pitää pienet ja tyylikkäät häät, eikä hassata rahaa prinsessaleikkeihin ja piinata läheisiä kiusallisella hääohjelmalla. Avioliiton pikaisen purkautumisen riskikin on, jos häät on pidetty siitä syystä, että vuosien yhdessäolon jälkeen kaivataan jotain uutta (uskokaa pois, jotkut ihmiset nerokkuudessaan pitävät häät tai hankkivat lapsen siinä vaiheessa, kun suhde on jo väljähtynyt ja eroa vaille paketissa).
Ihan todellisesta elämästä on työkaverini ja miehensä tarina. He olivat olleet yhdessä noin 6-7 vuotta, kunnes päättivät pitää romanttiset ja isot kesähäät. Töissäkin tehtiin keräys heille ja jotkut työkaverit olivat mukana häissä. Töihin saatiin myös tarjoiluja ja kaikki oli niin ihkua. Saman vuoden työpaikan pikkujouluissa tuoreehko rouva ihastui yhteen työkaveriinsa. Seurustelu eteni nopeasti, kumpikin erosi puolisoistaan ja jo vuoden päästä rouva oli raskaana ja parin vuoden päästä menivät naimisiin. Ehkä lapsiperhe-elämä liimaa heidät tiukasti yhteen, toivon niin, kun tuossa rytäkässä hajosi jo yksi lapsiperhe (miespuolisen työkaverin). Minä toivon hartaasti, ettei minun enää koskaan tarvitse osallistua isoihin häihin, ei vaan jaksa niitä ja ne liitotkaan ei kestä ainakaan sen paremmin, kuin aikuisten ihmisten maistraatissa tehdyt seremoniat, enemmin päin vastoin.
Ja miten tämä liittyy aiheeseen, "pieleen menneet häät"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miten jo vanhemmat ihmiset ja pitkään yhdessä olleet viitsivät pitää prinsessahäitä. Kannattaisi pitää pienet ja tyylikkäät häät, eikä hassata rahaa prinsessaleikkeihin ja piinata läheisiä kiusallisella hääohjelmalla. Avioliiton pikaisen purkautumisen riskikin on, jos häät on pidetty siitä syystä, että vuosien yhdessäolon jälkeen kaivataan jotain uutta (uskokaa pois, jotkut ihmiset nerokkuudessaan pitävät häät tai hankkivat lapsen siinä vaiheessa, kun suhde on jo väljähtynyt ja eroa vaille paketissa).
Ihan todellisesta elämästä on työkaverini ja miehensä tarina. He olivat olleet yhdessä noin 6-7 vuotta, kunnes päättivät pitää romanttiset ja isot kesähäät. Töissäkin tehtiin keräys heille ja jotkut työkaverit olivat mukana häissä. Töihin saatiin myös tarjoiluja ja kaikki oli niin ihkua. Saman vuoden työpaikan pikkujouluissa tuoreehko rouva ihastui yhteen työkaveriinsa. Seurustelu eteni nopeasti, kumpikin erosi puolisoistaan ja jo vuoden päästä rouva oli raskaana ja parin vuoden päästä menivät naimisiin. Ehkä lapsiperhe-elämä liimaa heidät tiukasti yhteen, toivon niin, kun tuossa rytäkässä hajosi jo yksi lapsiperhe (miespuolisen työkaverin). Minä toivon hartaasti, ettei minun enää koskaan tarvitse osallistua isoihin häihin, ei vaan jaksa niitä ja ne liitotkaan ei kestä ainakaan sen paremmin, kuin aikuisten ihmisten maistraatissa tehdyt seremoniat, enemmin päin vastoin.
Ja miten tämä liittyy aiheeseen, "pieleen menneet häät"?
Kolmevitoset pitävät mahtihäät kymmenen vuoden suhteen jälkeen ja morsiamelta meni kokonaan ohi, että sulhanen oli saanut jo tarpeekseen koko suhteesta. Ei ollut kaikki kotona morsiolla, kuten ei sulhollakaan jos tuo tarina on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin oksentaminen oli viimeinen pisara.
Onko serkkupoika pyytänyt anteeksi?
On ollut rentouttavaa. Onhan se mukavaa kun on täysihoito, eikä tarvitse huolehtia ruuanlaitosta ja siivouksesta. Tämä on meille perheenä varmaan ensimmäinen sellainen reissu, jossa olemme pelkästään oman perheen kesken, emmekä majoitu muiden nurkissa.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas itkettää ja tärisyttää...
No tämä just. Jos haluaa olla uskottava niin jättää ne tärinät suoraan parkinsonista kärsiville tai krapulaisille. Ihme satuja kans kun aina tärisee, itkettää ja ei näe vaan silti täytyy lähteä valssaamaan.
Kohtahan se lapsikin osaa lukea tuon aloituksen.
Oletko lukenut yhtään näitä vastauksia? Kyllä tämä sai ihan erilaisia vastauksia kuin halusi ja saatiin tänne oikeasti hauska parodia sekaan.