Lue keskustelun säännöt.
Pieleen menneet häät- Elämäni noloin ja nöyryyttävin kokemus- Pettymys ja suru pinnassa
03.01.2019 |
Olimme ehtineet olla miehen kanssa yhdessä 10 vuotta. Olemme 35-vuotiaita .Aina on mennyt hyvin, pieniä riitoja lukuunottamatta. Rakastimme toisiamme yli kaiken tai niin ainakin luulin.
Pidimme ennen joulua häät, johon olimme kutsuneet 200 vierasta. Meillä oli kirkossa vihkiminen.
Kun saavuimme juhlapaikkaan, niin tunnelma oli hyvä. Söimme, joimme jne. Myöhemmin oli tanssin aika. Ihmettelin minne mieheni oli hävinnyt . Etsin miestäni joka paikasta, kunnes löysin hänet lähellä olevan puiston luota. Järkytyin. Mieheni suuteli serkkuani. Hetken luulin, että olin unessa. En saanut henkeä ja tärisin. Juoksin takaisin hääpaikkaamme ja yritin kerätä itseni. Hetken päästä mies tuli takaisin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja tanssimme alkoi. Pakkohan mun oli tanssia. Enhän mä voinut muutakaan 200 ihmisen edessä. Olo oli tyhjä. Tunsin kuin olisin jonkun vieraan kanssa, sellaisen ketä en yhtään tunne.
Kun häät olivat ohi, niin kerroin miehelle, mitä näin. Mies ei myöntänyt. Hän sanoi, että olen vain sekaisin. Pitkän riidan jälkeen mies myönsi. Itkin lattialla maaten. Kysyin mieheltä, miten hän voi tehdä noin. Mies sanoi, että heillä on ollut kaksi vuotta salasuhde serkkuni kanssa. Mietin 2 vuotta! Kysyin mieheltä, että miksi hän meni kanssani naimisiin. Mies vastasi, että rakastaa minua. En uskonut. Sanoi, että on pahoillaan. Sanoin,että tahdon erota sitten, kun kehdataan . Olin vihainen ja pettynyt molempiin. Serkkuni ei ollut kovin läheinen, mutta pidimme kuitenkin yhteyttä. Koskaan ei olisi voinut aavistaa. Kysyin mieheltä, että miksi hän teki niin, niin hän vastasi ” En tiedä” .
Nöyryyttävää, kun ei voi vielä virallisesti erota. Kaikki on pilalla!
Serkkuni selitti myös olevansa pahoillaan, mutta sanoin, ettei minua koska en usko kumpaakaan.
Miten pääsen yli? Olen raskaana ja lapsen pitäisi syntyä kuukauden päästä.
Kommentit (141)
Täällä on saamarin hyviä harlekiinikirjailijalahjakkuuksia porukassa.!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vien sinut vihille, Ahvenanmaan morsian! Tulen seuraavalla Viking Linen autolautalla, vieläkö olet Jackin pauloissa vai hankinko laivalta mukaani uuden? En ole mustasukkaista sorttia, voimme jakaa!
Vierailija kirjoitti:
Ja taas itkettää ja tärisyttää...
Itsellä sama tilanne päällä. Lisäksi tulee vielä oksennusta suuhun.
Ap unohti kertoa, että ne olivat puistossa 69-asennossa.
Vierailija kirjoitti:
Ap unohti kertoa, että ne olivat puistossa 69-asennossa.
Ja serkku on myös Apn isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopuksi tää: "ja olen viimeisilläni raskaana" tekee jutusta 100 kertaa järkyttävämmän. Ap tietää tämän, koska on lisännyt tuon loppukaneetin tavallisesti tarujensa loppuun. Ihan, kuin loppuhuipennukseksi toivossa - tuo naula vetää. 😉
Jeeeep.. tosiaan, kuka järkkää juhlat 200 hengelle raskausviikolle 36? Ei kukaan koska tossa on helvetin iso vaara menettää tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja. Ainakaan meillä ei pitopalvelun tai juhlapaikan ennakkomaksua makseta takaisin mistään syystä vaikka kuolisi.
Omassa suvussa eräitä häitä aikaistettiin 3 kuukaudella, kun morsian huomasi, että olisi viimeisillään raskaana alkuperäisen suunnitelman mukaan, juuri noilla viikoilla. Saatiin sitten huhtihäät, itse asiassa aika kiva ajankohta. Kelikin oli ajankohtaan nähden lämmin ja aurinkoinen.
Viiden aikaan aamuyöstä havahduin juhlatalon itäsiivessä seinän, sähkökaapin ja Jack Danielsin vierestä rapsahdukseen, sähköt palasivat. 12 tuntia kestänyt piinallinen sähkökatko päättyi suunnilleen samaan aikaan kuin fiaskoksi muodostuneet häämmekin, kuin joku olisi alkuillasta vääntänyt myrskytaivaallisesta pääkytkimestä romantiikan päältä pois ja jättänyt minut sotkuisen hääkampauksen ja Jack Danielsin kanssa yksin synkkään ja myrskyiseen yöhön, Ahvenanmaalle, joka on sekä saariryhmä että Suomen historiallinen ja nykyinen maakunta, jolla on itsehallinto. Kukaan ei suureksi, pohjattomaksi ja synkäksi pettymyksekseni ottanut illalla 200 häävieraan edessä ilkamoiden hampaisiinsa sukkanauhaani mutta sen sijaan fiaskohäämme ovat varmasti jokaisen 200 häävieraamme hampaissa heti kun päivä vähänkin valkenee.
Syvänsinisten, tuuhearipsisten tähtimerisilmieni verkkokalvolle on ikuisesti piirtynyt sulhaseni Toyota Yariksen (vm 2017) perävalot hänen kaasuttaessa bestmaninsa kanssa myrsky-yöhön kohti kunnantalon suojaa ja ajattelin vapisten ja täristen kuin kuka tahansa Ahvenanmaalla hylätty morsian myrskyn keskellä, että keitänpä kahvit, kunnes tajusin, että enpä keitäkään. Sitten sain älynväläyksen, että silitänpä pyykkiä ajankulukseni, kunnes muistin, että enpä silitäkään. Ei ollut sähköä, ei ollut enää kipinää välillämme, ei mobiiliverkkoa eikä Ålands-radiota.
En ikinä olisi voinut kuvitella, että elämäni vastavihitynä nuorikkona alkaisi niin, että puhelimen akkua oli säästeltävä. Ei ollut muuta viihdykettä kuin Jack. Oi Jack, oi Jack, oi Jack. Oi.
Tuntui siltä, etten voi tehdä yhtään mitään – että järkikin seisoo. Kuvittelin, että hääyönä seisoisi jokin muu ja ehkä niin villeimmissä kuvitelmissa seisoikin mutta ei vaan minun kanssa. Ainoastaan Jack Oi Jac omaa sukua Daniels ymmärsi Ahvenanmaan myrskyissä meren aaltojen lailla vellovan tuskaani. Sähköttä ja sysipimeydessä ei voi tehdä juuri mitään. Paitsi kirota myrsky-yöhön huutaen sulhaseni nimeä, joka tosiaan oli nykyään myös oma kaksiosainen nimeni.
Alistuneesti katsahdin kohti juhlatalon länsisiipeen ja tiesin kiveen hakatun varmasti, että minun oli kohdattava 200 häävierstamme ja kerrottava mitä nyt seuraavaksi tapahtuu.
Samalla kuistin ovi aukeni ja miehen pää kurkisti ovesta sisään, miehellä oli raivaussaha ja suojakypärä, hänen silmänsä olivat sekoitus ruskeaa, kultaa, huolenpitoa ja tuiketta, villahuopaa ja viskiä, ikuisen tietämyksen varmuutta mutta samalla silmät olivat ah niin poikamaiset.
"No ollaanhan täällä hengissä, ja noin nättinä vaikka nyt on pahin myrsky miesmuistiin" mies sanoi miehekkäällä äänellä, joka kumisi kuin Borneon sademetsät ilman apinoiden kirkumista ja kuulosti savulle ja oli keskitäyteläinen, meripihkankeltainen, banaaninen, trooppisen hedelmäinen, mausteinen, mutta samalla hennon vaniljainen.
Kuka ihme sinä olet, minä kysyin vapisten ja täristen, samalla oudon varmana kuinka elämäni muuttui juuri tällä hetkellä, itäsiivessä, seinän ja sähkökaapin vieressä, kun sähköt palasivat myrskyn jälkeen ja mies kysyi olinko kunnossa.
"Minä olen Jack."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt on ihan kaikki pielessä. Tässä muutamia vinkkejä, jos joku oikeasti on uskonut tämän pajunköyden. Ensinnäkin, jos jollekulle olisi tuollaista todellisuudessa sattunut, otsikoisiko hän aloituksen "pieleen menneet häät"? Vai olisiko uskottavampi "mies teki hirveän tempun"? Eiköhän tuossa tilanteessa ne häät ole sivuseikka, tärkeämpi kai on se loppuelämä ja syntyvä lapsi, jota ei varmaankaan mainittaisi tuossa tilanteessa viimeisessä lauseessa. Lisäksi "vapisin", "tärisin ja itkin" ynm. vastaavat ilmaisut ovat liian maalailevia ja hyvin tyypillisiä provolle. Jos olet oikeasti järkyttynyt pahasti jostain asiasta, niin se tunne tulee läpi kirjoituksestasi, ei tuollainen harlekiinimäinen kuvailu. Seuraavassa ap:lle mallia, miten aiheesta tehdään uskottava:
Siis me ollaan jo 35-vuotiaita ja ollaan oltu yhdessä 10 vuotta. Olen raskaana, laskettu aika on kuukauden päästä ja mies jäi pettämisestä kiinni meidän häissä! Oon niin rikki kun olla ja voi, kaiken lisäksi mies on naiskennellut mun serkkua!! Sain ne kiinni pussailemasta meidän häissä. Siis se sika meni mun kanssa naimisiin, vaikka sillä oli toinen. En tajua, enhän mä ole tuntenut koko miestä. Siis kymmenen vuotta!! Miten helvetissä olen voinut olla niin sokea?! Miten mä olen voinut olla näin tyhmä?!!! Auttakaa mua, miten mä selviän tästä? Tämä tapahtu uuden vuoden päivänä, meidän talvihäät piti olla ihanat, vieraitakin oli melkein 200. Uuden vuoden päivä piti ikuisesti muistuttaa meidän rakkaudesta, nyt se muistuttaa ikuisesti tästä.
Ja sitten seuraavissa viesteissä pikkuhiljaa kerrotaan yksityiskohtia kiinnijäämisestä yms.
Ei!
Siis alussa on ehdoton ei. Ja muutenkin aivan liikaa maalailua
Ihan harlekiinihuttua, ei kai kukaan näihin lankea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loppu: "mitä teen? "Aina varma merkki provosta. Sama tehtailija aina asialla.
Tämä on hyvä erottaa provo, aina on niin kovin epätietoinen mitä kannattaa tehdä. Vaikka olisi juuri selvinnyt, että häntä petetään niin aina on aikaa kirjoittaa Vauva-palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Oli synkkä ja myrskyinen yö...
...sankaritar itki ja tärisi lattialla. Merirosvo oli juuri kaapannut hänet laivaansa. Kuka auttaisi naisparkaa, joka oli saatettu raskaaksi serkkunsa toimesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonompi tyyli kuin Barbara Cartland-vainaalla.
Ja myöhemmin tunsit hänen vahvojen kupeidensa vaativat työnnöt, jotka nostivat sinut taivaisiin, ja annoit kaiken anteeksi sielujenne liuetessa toisiinsa ruumiidenne tavoin, niinkö ap?
😂😂😂😂 kaikkea *askaa sinä wt keksitkin.
Minä pidin eniten Ahvenanmaan Myrskyhäistä ja nämä muut ovat aika turhia. Lisää!
Miehesi oli kyllä oikeassa siinä, että olet sekaisin.
Pervot tulee liukkaille, varsinainen kliimaksi meni jo, ketju on kuollut.
Miten te aina teette näistä provo aloituksista suosituimpia keskusteluja? Annatte just sitä huomiota mitä nää trollit haluukin.
Kirjoituksen tyyli kertoo tietysti keksitystä tarinasta.
Mutta tällaista ihan oikeasti tapahtuu. Olen kerran ollut todistamassa tilannetta, jossa morsiamen ystävä ja sulho suutelivat intohimoisesti pensasaidan takana puutarhassa.
Eivät käsittääkseni huomanneet minua ja olen ollut hiljaa asiasta. Humalatila voi tehdä tepposia. En tänäkään päivänä tiedä, oliko heillä varsinaista suhdetta.
Alkuperäinen pari ainakin vielä on naimisissa. Häistä on viitisen vuotta ja heillä on yksi lapsi.