Ikää melkein 40 ja iski vauvakuume, mitäs nyt?
Olen ollut teinivuosista lähtien sitä mieltä että en halua omia lapsia. Olen aina kuitenkin pitänyt lapsista, en vain ole kuvitellut itselleni koskaan omia. Elämäni tähän mennessä merkityksellisin parisuhdekin päättyi siihen että mies tajusi kuuden vuoden jälkeen että haluaa pitää vaihtoehdot avoinna lastenhankinnan suhteen. Ja minä päätin että se on eron paikka, en voinut kuvitella itselle lapsia. Jälkeenpäin ajateltuna tuo kaduttaa kovasti, ikävöin miestä edelleen kovasti. Koin toki ajattelevani myös hänen parastaan, en halunnut hänen jäävän parisuhteeseen jossa ei ollut mahdollista saada haluamaansa.
Siskoni sai lapsen pari vuotta sitten ja silloin ensimmäisen kerran järkytyksekseni mietin että eihän tuo niin pahalta vaikutakaan. Suljin tuon ajatuksen jonnekin aivojen perälle kunnes viime viikkoina sallin itseni ajatella asiaa enemmän. Johtuu ehkä siitä että koen olevani tietynlaisessa risteyksessä elämässäni ja minulla on paljon isoja päätöksiä (mm. työ & asuinpaikka) edessä lähikuukausina.
Tässä lomaillessa on ollut aikaa pohtia ja olen tullut siihen tulokseen että haluan vauvan. Ja toki mieluiten miehen ja vauvan. En koe että se on hetken mielijohde, olen vain muuttanut mieltäni asiassa jossa en niin koskaan kuvitellut tekeväni.
Nyt on hieman hämmentynyt olo, ikä tulee vastaan ja kovasti. Pitääkö tässä juosta nyt äkkiä keräämään munasoluja talteen. Vai hengähtää hetki ja pohtia asiaa vielä vuoden tai pari. Vai luovuttaa suosiolla heti.
Harmi että aika ei ole puolellani.
Kommentit (48)
Milloin erosit miehen kanssa? Onko hänella uutta parisuhdetta? Ota häneen yhteyttä ja ehdota vauvaa.
Tulin itse luomuna raskaaksi 42-vuotiaana ja nyt tuossa vieressä tuhisee terve 3 kk vauva päiväuniaan. Onhan tämä tosi ihanaa ja vauva nukkuu hirmu hyvin, on rakas kuin mikä.
Oletko vielä vilpittömästi valmis luopumaan ihan kaikesta omasta ajastasi? Vauva vie täysin kaiken huomion, itkee ja huutaa, hyvä että suihkuunkaan pääsee, myös uloslähteminen voi hyvin viedä reilun tunninkin..
Vielä ehdit joskaan aikaa ei ole paljon. Heräsin itse aivan samalla tavoin mutta tuntuu mahdottomalta haaveelta. En ole koskaan edes seurustellut vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Milloin erosit miehen kanssa? Onko hänella uutta parisuhdetta? Ota häneen yhteyttä ja ehdota vauvaa.
Erosimme reilu kolme vuotta sitten. Törmäsimme viime kesänä, silloin ei ainakaan ollut parisuhteessa. Tuskin hän huolii tällaista tuuliviiriä enää yhtään mihinkään. Ap
Mene baariin ja pokaa itsellesi saalis, sitten sanot että käytät pillereitä että älä huoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin erosit miehen kanssa? Onko hänella uutta parisuhdetta? Ota häneen yhteyttä ja ehdota vauvaa.
Erosimme reilu kolme vuotta sitten. Törmäsimme viime kesänä, silloin ei ainakaan ollut parisuhteessa. Tuskin hän huolii tällaista tuuliviiriä enää yhtään mihinkään. Ap
Oliko eron ainoa syy lapsiasia?
Nykypäivänä ei ole outoa olla ns. itsellinen äiti. Vauva/lapsi on parasta minun elämässäni; hetkeäkään en vaihtaisi pois. Mutta se on totta, että elämä muuttuu lapsen myötä peruuttamattomasti - minun mielestäni hyvällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin erosit miehen kanssa? Onko hänella uutta parisuhdetta? Ota häneen yhteyttä ja ehdota vauvaa.
Erosimme reilu kolme vuotta sitten. Törmäsimme viime kesänä, silloin ei ainakaan ollut parisuhteessa. Tuskin hän huolii tällaista tuuliviiriä enää yhtään mihinkään. Ap
Oliko eron ainoa syy lapsiasia?
Kyllä. Asuimme yhdessä 5 vuotta ja se oli ylivoimaisesti elämäni onnellisinta aikaa. Ap
Ehdottomasti yhteys eksään ja kerrot että tilanne on nyt tämä, vieläkö kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti yhteys eksään ja kerrot että tilanne on nyt tämä, vieläkö kiinnostaa.
Se tuntuu ehkä hieman loukkaukselta häntä kohtaan. Vaikkakin tarjoan hänelle sen mitä hän halusi, se tulee yli kolme vuotta liian myöhään. Ap
Et sinä siinä menetä mitään vaikka otatkin yhteyttä
Joo voisit minustakin ottaa yhteyttä eksään (mutta ehkä sillä tavalla aika varovaisesti, älä nyt ihan suoraan täräytä että vauvanteko olisi mielessä - ja ei toisaalta kannata odottaa että ihan sillä sekunnilla haluaisi ryhtyä hommiin). Lisäksi voisit varata ajan heti hedelmöityshoitoihin, onko sinulla varaa mennä yksityiselle? Käsittääkseni ensin kokeillaan inseminaatiota jos hedelmällisyyttä vaikuttaa olevan jäljellä, mikä on vähemmän invasiivista ja halvempaakin (?). Ja joudut kai siellä psykologin juttusille, eli muutaman kuukauden miettiminen on varmaan ihan paikallaan. Mutta vaikuttaa siltä että saatat tosiaan aidosti haluta lapsen.
Yhteyttä mieheen! Siinä voi olla sinun ainoa mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Hoidat jonku kilt.timiespanon, heität kortsun jääkaappiin, sillä välin ku se menee suihkuu, ja aina välillä dippailet sormias sinne ja änkeet sitä sisääs.
Miksi noin vaikeasti?
Minä voin hoidella ihan luomusti tuon siittämisen, tehdään vaan vastuuvapauspaperi.
Voin tuoda mallikappaleenkin näytille.
On varaa yksityiseen, säästöjä on päässyt kertymään vuosien varrella kun ei ole pahemmin ollut kuluja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti yhteys eksään ja kerrot että tilanne on nyt tämä, vieläkö kiinnostaa.
Se tuntuu ehkä hieman loukkaukselta häntä kohtaan. Vaikkakin tarjoan hänelle sen mitä hän halusi, se tulee yli kolme vuotta liian myöhään. Ap
Voit esittää asian varovaisesti ja neutraalisti ja kertoa että oma mielesi on muuttunut. Toki voi olla että mies ei juuri nyt / sinun kanssasi halua lasta tai jopa että et itse koe että haluat lapsen tämän miehen kanssa sittenkään. Mutta voit mielestäni keskustella eksän kanssa, varsinkin jos olette ihan hyvissä väleissä ja mies on muuten ok. Ja teidänkin kannattaa sitten antaa asian hautua muutaman kuukauden ajan.
Olen 43-vuotias, ja olen kans ruvennut miettimään lapsen saamista. Tuntuu että lähivuosien aikana se olisi tehtävä, sillä hedelmällisyyden kestosta ei tiedä...
Niin kauan kuin kuukautiskierto on säännöllinen, ja kiima selkeä, en ole huolissani.
Suvussani naiset eivät ole olleet sellaisia, että menkat ja vaihdevuodet alkais keskimääräistä nuorempana, joten toivoa on.
Ainoa este yrittämiselle, olisi sopivan miehen puuttuminen, vaikka toki olisi mukava, kun talouskin olisi sen verran taattu, ettei tarvitse kituutella - en ikinä antaisi vauvaani hoitoon, mieluummin eläisin vähemmän tuhlailevaa elämää.
En IKINÄ tekisi lasta ventovieraalle. Hedelmöityshoitokin on sellainen. (Kokeile jotain sinkkupalstaa ja laita kaikki haluamasi kriteerit, ajattele sitten että kriteerien täyttäjät eivät ehkä sittenkään kelpaisi...!) Vain vastuuton sekopää siittäisi sinut tietämättään.
Mulla ihan sama tilanne ollut jo muutaman vuoden sillä erotuksella ettei ole edes sitä sellaista exää jolle asiaa ehdottaa. Jotenkin joku ventovieras baaripano tuntuu nykyisin ihan mahdottomalta (ja oikeasti aika kuvottavaltakin) ajatukselta vaikka nuorempana yhdenillanjuttujakin tuli jonkun verran harrastettua. Enää ei vaan pysty.
Jotenkin yritän nyt vaan sopeutua ajatukseen ettei minusta äitiä tule enkä saa omaa perhettä.
N42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti yhteys eksään ja kerrot että tilanne on nyt tämä, vieläkö kiinnostaa.
Se tuntuu ehkä hieman loukkaukselta häntä kohtaan. Vaikkakin tarjoan hänelle sen mitä hän halusi, se tulee yli kolme vuotta liian myöhään. Ap
No mitä tärkeämpää voit enää menettää? Niin sanotusti hattu kauniiseen käteen ja kysyt miten olis? Vielä saisit miehenkin takaisin.
Tuskin tuo ikä on este jos rahaa löytyy. Voit mennä hedelmöitys hoitoihin.