Surettaa. Hyvän ystäväni mies epäilee isyyttään, koska vauva on" tumma". Koetin kertoa omasta lapsestani, jolla oli vauvana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.

Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen  puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?

Voi rakastaa, vaikka ei ole sukua, mutta ei kykene rakastamaan kuin omaa.

Sulta puuttuu jotain aivan olennaista.

Ei se sinäänsä ole olennaista ottaen huomioon, että olen mies. Yksi x-kromosomi riittää minulle.

Eihän lapsikaan tule antamaan tuollaista epäilyä ikinä anteeksi, joten siltä kantilta ajateltuna on parempi vain antaa miehen poistua lapsen elämästä tässä vaiheessa tuottamasta lisää pettymyksiä. Isää tuollaisesta vastuutaan pakoilevasta "miehestä" ei tule tekemälläkään, vaan jatkossa vastaavia solvauksia tulisi vain lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin päästäisiin, kun synnytyksen jälkeen olisi käytäntö ottaa dna näyte syntyneeltä lapselta ja oletetulta/nimetyltä isältä. 

Ei enää tarvitsisi vääntää tästä asiasta, kun testattaisiin automaattisesti heti synnytyslaitoksella.

Miksi ihmeessä verovaroista pitäis maksaa täysin turhia testejä? Suurin osa isistä on ihan oikeasti lastensa isiä. Vain hyvin pieni osa miehistä ei ole. Miksi siis verovaroja pitäis tuhlata tämän takia? Kun jo nyt miehillä on oikeus vaatia testejä ja nostaa isyyskanne jos epäilevät isyyttään. Jo nyt valtion pakollisiin menoihin otetaan velkaa ja sitä pitäis nostaa vielä vähän lisää, koska aikuiset ihmiset ei osaa hoitaa asioitaan. Heitä pitää valtion toimesta holhota vielä vähän lisää. 

Ihan juuro siksi, että naiset vetävät järjettömät kilarit, jos mies haluaa teettää isyystestin. Ja sitten itketään ja motkotetaan, että eikö toinen luota ja siinähän on sitten parisuhde aikalailla mennyttä. Eli jos mies haluaa pitää parisuhteen, ei isyystestiä kannata lähteä edes ehdottamaan. Aivan uskomatonta toimintaa taas naisilta. Loukkaannutaan, jos testi halutaan tehdä, mutta ei sekään kelpaa, että testi olisi aina pakollinen. Jos minä ikimaailmassa haluaisin lapsia niin teettäisin isyystestin ihan vain luottamuksen hengessä, miksi en teettäisi, jos en olisi miestäni pettänyt? Luulisi olevan itsestäänselvää.

Vierailija kirjoitti:

Vastasyntyneet on yleensä isänsä näköisiä. Minkälaiset kasvonpiirteet lapsella on?

No ei todellakaan välttämättä ole. Meidän tyttö oli syntyessään aivan minun näköinen, yhden ystäväni tytär hänen näköinen ja toisen kaverin poika taas hänen näköinen. Vauva voi muistuttaa kumpaa vanhempaa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni tutkin lapsien geneettisiä sairauksia ja noin 20% lapsista ei ole "isänsä" biologisia.

Olet väittänyt näin aiemminkin, mutta mikään julkaistu data ei tue noita prosentteja. Viralliset arviot liikkuvat alle viidessä prosentissa (kun lasketaan kaikista, eikä niistä jotka epäilevät isyyttään). Miten teille valikoituukin niin poikkeuksellisen paljon aisankannattajien lapsia?

Tarkka luku on 10 %.

Tutkimusten mukaan n. 4% lapsista on väärä isä. Eli 96% isä on ihan oikea. Suurin osa isistä siis kasvattaa ihan sitä ikiomaa lapsukaista. Ei tarvitse painaa paniikkinappulaa. Eikä tarvitse vaatia yhteiskuntaa teettämään lapsille dna-testejä. Suurin osa niistä kun olis täysin turhia ja hyödyttää vain testilabroja. Ei verovaroja kannata tähän haaskata. Vanhemmat voi itse teettää testin ja maksaa sen jos kokevat sen itselleen hyödylliseksi. Yhteiskunnan ei ole mitään järkeä tuhlata yhteisiä, jo valmiiksi niukkoja, varoja tähän hyvin pieneen ongelmakohtaan.

Tutkimusten mukaan prosenttiluvussa on paljon hajontaa. Alle prosentista kolmeenkymmeneen olen nähnyt. Ei tarvitse levittää disinformaatiota, että 4 % olisi jokin oikea totuus tässä.

Mullakin on kaveri, jonka mies alkoi epäillä omaa isyyttään, kun lapsesta aina sanottiin vain, kun on niin äitinsä näköinen. Halusi tehdä testin ja kaverini oli siihen valmis, mutta mies ei kuitenkaan sitä heti alkanut tilaamaan, vaan joskus pidemmän ajan päästä olikin tilannut testin salaa ja aikoi tehdäkin sen salaa, mutta kaverini löysi paketin vahingossa. Sai avustaa näytteiden ottamisessa, mutta mies pakkasi ja vei yksin paketin postiin. Tyyliin, ettei kaverini vaan voisi vaikuttaa tulokseen.

Lapsi on kenen äiti sanoikin olevan, eli miehensä. Sitä olen itse pohtinut, että miten tuollaisen epäluottamuksen osoittamisen jälkeen voi vielä jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan niin että isyystestiin (oletettavasti aviolittossa) tarvitaan lapsen äidin suostumus? Lapsi on siis täysin äidin määräysvallassa, eikä isä saa teettää testiä? Eihän siinä testissä äidiltä tarvita näytettä.

En tiedä miten nykyään toimitaan, mutta vuonna -97 otettiin näytteet äidiltä, isältä ja lapselta. Kai siinä haluttiin tarkistaa, että lapsi on myös äidin, eikä ole vaihtunut synnärillä. Terveysasemalla otettiin näytteet, koska lapsen isä halusi teetättää testin (avoliitossa oltiin ja lastenvalvojan kautta testeihin).

Meillä ei "epäluottamus" vaikuttanut suhteeseen mitenkään, vaan ymmärsin hyvin, että jos epäilyttää, niin testillä epäilys on helppo poistaa. Tokihan tiesin, että lapsi on miehen, niin olihan se riemullinen hetki, kun tulos tuli ja sain hieman kuittailla miehelle. Eipä tuohon palattu koskaan ja elämä jatkui normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, ettei osa naisista ymmärrä, miten tärkeää on tietää, onko lapsi oma.

Miksi epäilet? Kuvitteletko suhteen jatkuvan kuin ei mitään olisi tapahtunut epäilyn jälkeen? Outoa kuinka miehillä on vaikea ymmärtää. 

Toki voisin itse suostua tekemään isyystestiä mutta luottamusta on jo siinä vaiheessa rikottu eikä se koskaan palaudu ennalleen. Jos mieheni olisi noin epäluuloinen omasta isyydestään, tarkoittaa se myös ettei hänellä ole minuun päin luottamusta. Se suhde olisi siinä.

Parisuhteen pitää perustua rehellisyydelle. Miksi on tärkeämpää miehen uskoa naisen vakuutteluja kuin molemminpuolinen varmuus isyydestä? Kyseessä on niin suuri asia elämässä, että miehellä on suuri intressi edetä faktapohjalta. Ei kai kukaan osta käytettyä autoakaan ilman tositteita ja dokumentteja.

Varmuus syntyy luottamuksesta. Siihen ei testejä tarvita.

Luottamus syntyy näytöstä, ja näyttö todisteista.

Totta. Mutta ne todisteet on syytä hankkia yhteistä arkea elämällä ja toista havainnoimalla jo ennen, kun ryhdytään lapsen kaltaisiin sitoumuksiin... Yllätysvauvat on sitten asia erikseen, lyhyen suhteen ja yllätysraskauden kohdalla olisi aika paljon enemmän ymmärrystä asialle.

Ne miehet, jotka eivät näe mitään ongelmaa isässä, joka vaatii isyystestiä vaikka syy epäilylle on noinkin epämääräinen: suostutteko myös itse vaikka satunnaisiin yksipuolisiin puhelimentarkistuksiin ja sukupuolitautitesteihin vain siksi, että naista sattuu ilman kummempaa syytä epäilyttämään uskollisuutenne? 

Tosin - aika yksinkertainen on tuon parisuhteen mieskin. Jos asia painaa noin paljon, niin miksi ihmeessä ei ole teettänyt testiä itse sen enempää huutelematta ja sitten käsitellyn luottamusongelman oman päänsä sisällä. Asian kaataminen naisen niskaan on aivan turhaa ja aika julmaakin. 

Edelleen puhutaan aivan eri luokan asioista. Peruspettämiset eivät ole mitään sen rinnalla, että lapsi ja ”isä” elävät tai pelkäävät elävänsä valheessa koko elämänsä.

Lapsella on oikeus tietää ketkä ovat hänen biologiset vanhemmat ja perimä.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on kaveri, jonka mies alkoi epäillä omaa isyyttään, kun lapsesta aina sanottiin vain, kun on niin äitinsä näköinen. Halusi tehdä testin ja kaverini oli siihen valmis, mutta mies ei kuitenkaan sitä heti alkanut tilaamaan, vaan joskus pidemmän ajan päästä olikin tilannut testin salaa ja aikoi tehdäkin sen salaa, mutta kaverini löysi paketin vahingossa. Sai avustaa näytteiden ottamisessa, mutta mies pakkasi ja vei yksin paketin postiin. Tyyliin, ettei kaverini vaan voisi vaikuttaa tulokseen.

Lapsi on kenen äiti sanoikin olevan, eli miehensä. Sitä olen itse pohtinut, että miten tuollaisen epäluottamuksen osoittamisen jälkeen voi vielä jatkaa.

Juuri pari vuotta sitten myin yrityksestäni valtaosan serkulle, joka teki perusteellisen tarkastuksen firmasta ensin. Erittäin helppo jatkaa yhteisomistusta, kun molemmilla on selvää, missä mennään. Sama se tässä lapsen isyydessä on. Turha tehdä mitään henkilökohtaista naurettavaa draamaa tästä. Se on vain riidanhaastamista ja vallankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa vaikea arvata näiden isyystestejä vastustavien naisten motiiveja  = )

Jaa, no mikähän se minun motiivini mielestäsi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa vaikea arvata näiden isyystestejä vastustavien naisten motiiveja  = )

Jaa, no mikähän se minun motiivini mielestäsi on?

Veikkaan vallankäyttöä. Ihana pitää toinen epävarmuudessa ja kiristää suhteen päättymisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, ettei osa naisista ymmärrä, miten tärkeää on tietää, onko lapsi oma.

Miksi epäilet? Kuvitteletko suhteen jatkuvan kuin ei mitään olisi tapahtunut epäilyn jälkeen? Outoa kuinka miehillä on vaikea ymmärtää. 

Toki voisin itse suostua tekemään isyystestiä mutta luottamusta on jo siinä vaiheessa rikottu eikä se koskaan palaudu ennalleen. Jos mieheni olisi noin epäluuloinen omasta isyydestään, tarkoittaa se myös ettei hänellä ole minuun päin luottamusta. Se suhde olisi siinä.

Parisuhteen pitää perustua rehellisyydelle. Miksi on tärkeämpää miehen uskoa naisen vakuutteluja kuin molemminpuolinen varmuus isyydestä? Kyseessä on niin suuri asia elämässä, että miehellä on suuri intressi edetä faktapohjalta. Ei kai kukaan osta käytettyä autoakaan ilman tositteita ja dokumentteja.

Varmuus syntyy luottamuksesta. Siihen ei testejä tarvita.

Luottamus syntyy näytöstä, ja näyttö todisteista.

Totta. Mutta ne todisteet on syytä hankkia yhteistä arkea elämällä ja toista havainnoimalla jo ennen, kun ryhdytään lapsen kaltaisiin sitoumuksiin... Yllätysvauvat on sitten asia erikseen, lyhyen suhteen ja yllätysraskauden kohdalla olisi aika paljon enemmän ymmärrystä asialle.

Ne miehet, jotka eivät näe mitään ongelmaa isässä, joka vaatii isyystestiä vaikka syy epäilylle on noinkin epämääräinen: suostutteko myös itse vaikka satunnaisiin yksipuolisiin puhelimentarkistuksiin ja sukupuolitautitesteihin vain siksi, että naista sattuu ilman kummempaa syytä epäilyttämään uskollisuutenne? 

Tosin - aika yksinkertainen on tuon parisuhteen mieskin. Jos asia painaa noin paljon, niin miksi ihmeessä ei ole teettänyt testiä itse sen enempää huutelematta ja sitten käsitellyn luottamusongelman oman päänsä sisällä. Asian kaataminen naisen niskaan on aivan turhaa ja aika julmaakin. 

Edelleen puhutaan aivan eri luokan asioista. Peruspettämiset eivät ole mitään sen rinnalla, että lapsi ja ”isä” elävät tai pelkäävät elävänsä valheessa koko elämänsä.

Niinpä. Naisen näkökulmasta isyyttään epäilevä mies epäilee hänen uskollisuuttaan ja rehellisyyttään ja vielä olettaa naisen juonittelevan erittäin raskaalla tavalla. Syytös on siis vielä raskaampi kuin pelkkä syytös pettämisestä. Ja jos näin kova syytös on täysin aiheeton, niin aika vaikea siitä on päästä yli. Miehen siis kannattaa olla aika tosissaan ja valmis eroon lopputuloksesta riippumatta.

Itse naisena suostuisin kyllä ehdottomasti testiin (noh, epäilyjen jälkeen jopa vaatisin sitä), mutta ero siitä todennäköisesti tulisi. En voisi jatkaa ihmisen kanssa, joka pitää minua niin halpamaisena sekä miestä että lasta kohtaan, että pettämisen lisäksi huijaisin isyyden suhteen.

Olet siis oikeassa että kyse on eri mittaluokan asioista, mutta unohdat, että myös sille epäillylle mittaluokka on eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ns " Oliivi-iho (tyyliä Jennifer Lopez ) vaikka ollaan molemmat mieheni kanssa kalkkilaiva kapteeneja, noin viiden kuukauden iässä tämä tummuus alkoi haihtua.

Mutta ei ! Ystäväni mies on sitä mieltä, että lapsi on liian tumma ja kaiken lisäksi kalju vaikka heidän suvussaan syntyy tuuheatukkaisia vauveleita. Tuntuu hirveltä, kun näkee rakkaan ystävän kärsivän ja äitiyden onnen vaihtuneen alakuloon. Ei halua suostua isyystestiin, kokee sen loukkavana "Niinkuin mä olisin joku koko kylän patja, joka ei ei tiedä kuka isä on !"

Myös mun esikoinen oli tumma ja paksutukkainen ja vähän tummempi iho syntyessä. Kun syntymätukka lähti niin perusvaalea tukka kasvoi tilalle. Sinisilmäinen ja vaalea suomineito tuli. Tuo tumma iho voi tulla siitäkin että äidin verenkierto ja hapensaanti ollut hyvää. Kävelin lähes joka päivä raskausajan sellaiset 7-10 km. Tyttö sai 10/10 pisteet syntyessään 😊

Mutta eihän tämä poissulje sitä, että kuka on isä. Testeihin vaan. Jos kasvonpiirteet ei täsmää niin mars.

Hah hah no tuosta on aikaa jo melkoisesti ja minä kyllä itse TIEDÄN että lapsi on mieheni. Jos kaikki lapset olisivat vain ja ainoastaan isänsä näköisiä niin pitäis sit koko geenitiede kirjoittaa uudelleen.

Nythän jo tiedetään ett perimän geenipoolissa on geenejä koko suvusta eli voi olla pidemmänkin matkan takaa jomman kumman suvusta tulleita piirteitä (geenejä).

12 kirjoitti:

Taas tää vauva trollaus

Ai onko ollu vanhempikin ketju joskus samasta aiheesta. Mitähän tälläkin haetaan jotain vastakkainasettelua se kun on niin muodissa nykyään. Kaikilla pitäis olla vaan toraa ja riitaa keskenään niin sit ois hyvä.

Kuka näitä aloituksia tänne jatkuvasti latoo?

Koska ne vaalenee? Minulle vakuutettiin, että aina ne on pienenä mustia. Tuo on jo 13 ja ihan ruskea vielä.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, ettei osa naisista ymmärrä, miten tärkeää on tietää, onko lapsi oma.

Naisena en voi ymmärtää erästä miestä, joka väen vängällä halusi olla erään lapsen isä, vaikka ei ollut lainkaan varmaa, kuka lapsen isä on.

Kyseinen mies ei edes ollut parisuhteessa lapsen äidin kanssa.

En vastusta testejä  mutta vastustan sitä että sekin pitäisi verorahoista kustantaa. 

Jos on niin huonossa suhteessa naisen kanssa johon ei edes luota niin testin voi tehdä vaikka heti ihan itse.

Ei siihen mitään lupia tarvita.

Halu tehdä testi loppuu siihen kun se pitäisi maksaa.

On se vaan kumma, ettei tuota isyystestiä saada pakolliseksi. Kun nykyisin tällainen helppo ja kätevä testi on olemassa, niin sehän parantaa oikeusturvaa. Lisäksi, kun se on pakollinen, kenenkään ei tarvitse pohtia ja loukkaantua.

Kyllä me naiset ymmärrämme miten tärkeää on tietää että on lapsen isä.

Siis jos et luota omaan vaimoosi/tyttöystävään/panoon tai kenen kanssa oletkin lisääntynyt niin tee se testi sillä ei sitä kukaan estä.