Surettaa. Hyvän ystäväni mies epäilee isyyttään, koska vauva on" tumma". Koetin kertoa omasta lapsestani, jolla oli vauvana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, ettei osa naisista ymmärrä, miten tärkeää on tietää, onko lapsi oma.

Miksi epäilet? Kuvitteletko suhteen jatkuvan kuin ei mitään olisi tapahtunut epäilyn jälkeen? Outoa kuinka miehillä on vaikea ymmärtää. 

Toki voisin itse suostua tekemään isyystestiä mutta luottamusta on jo siinä vaiheessa rikottu eikä se koskaan palaudu ennalleen. Jos mieheni olisi noin epäluuloinen omasta isyydestään, tarkoittaa se myös ettei hänellä ole minuun päin luottamusta. Se suhde olisi siinä.

Parisuhteen pitää perustua rehellisyydelle. Miksi on tärkeämpää miehen uskoa naisen vakuutteluja kuin molemminpuolinen varmuus isyydestä? Kyseessä on niin suuri asia elämässä, että miehellä on suuri intressi edetä faktapohjalta. Ei kai kukaan osta käytettyä autoakaan ilman tositteita ja dokumentteja.

Varmuus syntyy luottamuksesta. Siihen ei testejä tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, ettei osa naisista ymmärrä, miten tärkeää on tietää, onko lapsi oma.

Miksi epäilet? Kuvitteletko suhteen jatkuvan kuin ei mitään olisi tapahtunut epäilyn jälkeen? Outoa kuinka miehillä on vaikea ymmärtää. 

Toki voisin itse suostua tekemään isyystestiä mutta luottamusta on jo siinä vaiheessa rikottu eikä se koskaan palaudu ennalleen. Jos mieheni olisi noin epäluuloinen omasta isyydestään, tarkoittaa se myös ettei hänellä ole minuun päin luottamusta. Se suhde olisi siinä.

Parisuhteen pitää perustua rehellisyydelle. Miksi on tärkeämpää miehen uskoa naisen vakuutteluja kuin molemminpuolinen varmuus isyydestä? Kyseessä on niin suuri asia elämässä, että miehellä on suuri intressi edetä faktapohjalta. Ei kai kukaan osta käytettyä autoakaan ilman tositteita ja dokumentteja.

Varmuus syntyy luottamuksesta. Siihen ei testejä tarvita.

Luottamus syntyy näytöstä, ja näyttö todisteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ns " Oliivi-iho (tyyliä Jennifer Lopez ) vaikka ollaan molemmat mieheni kanssa kalkkilaiva kapteeneja, noin viiden kuukauden iässä tämä tummuus alkoi haihtua.

Mutta ei ! Ystäväni mies on sitä mieltä, että lapsi on liian tumma ja kaiken lisäksi kalju vaikka heidän suvussaan syntyy tuuheatukkaisia vauveleita. Tuntuu hirveltä, kun näkee rakkaan ystävän kärsivän ja äitiyden onnen vaihtuneen alakuloon. Ei halua suostua isyystestiin, kokee sen loukkavana "Niinkuin mä olisin joku koko kylän patja, joka ei ei tiedä kuka isä on !"

Jos lapsi on tumma ja sitten ei suostu testeihin, niin minkähän johtopäätöksen tosta voi sitten tehdä. En ole ite ikinä kuullut jos kaksi valkosta tekee lapsen, niin syntyy tumma lapsi.

Sellaistahan ei tietenkään voi tapahtua mistä sinä et ole kuullut 😂

Olet kyllä aika mahtava persoona.

Aivan ei niin, mutta jos sellaista tapahtuu ja isä ei tiedä asiaa ja vaatii testiä ja nainen ei suostu, niin mitä sellanen tietämätön ajattelee jos värit ei täsmää. Siinä on nainen aika heikoilla väittämänsä kanssa, että näin voi tapahtua sukupolvien takaa.

Jos mun lapsi olis ollut tumma ja vaimo olisi alkanut selittää, että joo eiks sun isoisoiso vaari 1700-luvulta ollu tumma, niin olisin sanonut että eiks toi nyt ole aika avuton selitys ja vielä jos ei suostuis testiin. Se olis jääny tasan siihen yksin sen pennun kanssa. Minä en uskoisi siinä muuta kun testitulosta.

Mäkin olen äiti, kohta täysi-ikäiselle, ja olisin aikanaan ollut ihan valmis isyystesteihin, jos sellaisista olisi ollut puhetta. Ei nimittäin ole salattavaa asian suhteen, enkä edes ole niin tunneihminen että loukkaantuisin jostain "epäilystä". Päinvastoin, jos mies pitäisi sitä tärkeänä, niin sitten tehtäisiin niin. Vaatisin itsekin testiä, jos biologia olisi toisenlainen. Meillä ei tehty, lapsi on edelleen ihan isänsä näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole tärkeää, onko lapsi oma, niin eihän sitten äitejäkään pitäisi haitata, jos synnäriltä annetaan mukaan vahingossa jonkun toisen lapsi.

Rakastaa vaan sitä, joka annetaan.

Tai adoptoi.

Juurihan nämä urpot täällä todistelee, että adoptoitua lasta ei voi rakastaa. Te adoptoidut: älkää uskoko.

https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/isyyden-se…

Eli jos pariskunta on naimisissa tarvitaan molempien suostumus jotta isyys tutkitaan. Muuten on aviopuoliso isä biologinen tai ei. Jos muuta isää ei ilmesty vaatimaan isyyttään ei aviopuoliso voi yksinään muuttaa aviossa tullutta isyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, ettei osa naisista ymmärrä, miten tärkeää on tietää, onko lapsi oma.

Miksi epäilet? Kuvitteletko suhteen jatkuvan kuin ei mitään olisi tapahtunut epäilyn jälkeen? Outoa kuinka miehillä on vaikea ymmärtää. 

Toki voisin itse suostua tekemään isyystestiä mutta luottamusta on jo siinä vaiheessa rikottu eikä se koskaan palaudu ennalleen. Jos mieheni olisi noin epäluuloinen omasta isyydestään, tarkoittaa se myös ettei hänellä ole minuun päin luottamusta. Se suhde olisi siinä.

Parisuhteen pitää perustua rehellisyydelle. Miksi on tärkeämpää miehen uskoa naisen vakuutteluja kuin molemminpuolinen varmuus isyydestä? Kyseessä on niin suuri asia elämässä, että miehellä on suuri intressi edetä faktapohjalta. Ei kai kukaan osta käytettyä autoakaan ilman tositteita ja dokumentteja.

Varmuus syntyy luottamuksesta. Siihen ei testejä tarvita.

Luottamus syntyy näytöstä, ja näyttö todisteista.

Totta. Mutta ne todisteet on syytä hankkia yhteistä arkea elämällä ja toista havainnoimalla jo ennen, kun ryhdytään lapsen kaltaisiin sitoumuksiin... Yllätysvauvat on sitten asia erikseen, lyhyen suhteen ja yllätysraskauden kohdalla olisi aika paljon enemmän ymmärrystä asialle.

Ne miehet, jotka eivät näe mitään ongelmaa isässä, joka vaatii isyystestiä vaikka syy epäilylle on noinkin epämääräinen: suostutteko myös itse vaikka satunnaisiin yksipuolisiin puhelimentarkistuksiin ja sukupuolitautitesteihin vain siksi, että naista sattuu ilman kummempaa syytä epäilyttämään uskollisuutenne? 

Tosin - aika yksinkertainen on tuon parisuhteen mieskin. Jos asia painaa noin paljon, niin miksi ihmeessä ei ole teettänyt testiä itse sen enempää huutelematta ja sitten käsitellyn luottamusongelman oman päänsä sisällä. Asian kaataminen naisen niskaan on aivan turhaa ja aika julmaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, ettei osa naisista ymmärrä, miten tärkeää on tietää, onko lapsi oma.

Miksi epäilet? Kuvitteletko suhteen jatkuvan kuin ei mitään olisi tapahtunut epäilyn jälkeen? Outoa kuinka miehillä on vaikea ymmärtää. 

Toki voisin itse suostua tekemään isyystestiä mutta luottamusta on jo siinä vaiheessa rikottu eikä se koskaan palaudu ennalleen. Jos mieheni olisi noin epäluuloinen omasta isyydestään, tarkoittaa se myös ettei hänellä ole minuun päin luottamusta. Se suhde olisi siinä.

Parisuhteen pitää perustua rehellisyydelle. Miksi on tärkeämpää miehen uskoa naisen vakuutteluja kuin molemminpuolinen varmuus isyydestä? Kyseessä on niin suuri asia elämässä, että miehellä on suuri intressi edetä faktapohjalta. Ei kai kukaan osta käytettyä autoakaan ilman tositteita ja dokumentteja.

Varmuus syntyy luottamuksesta. Siihen ei testejä tarvita.

Luottamus syntyy näytöstä, ja näyttö todisteista.

Todista nyt sitten mulle, että et ole käynyt vieraissa. No? Tai todista, että et nytkin ajattele naapurin vaimoa. Todista! Näyttöä pitää olla!

Vierailija kirjoitti:

Isoenoni olivat kaksospojat. Toinen tumma, pitkä ja kookasrakenteinen. Toinen oli vaalea, lyhyt ja kevytrakenteinen. Aikuisena siis milloin näin heitä. Mikäli eivät olisi syntyneet saman päivän aikana, niin kukaan ei uskoisi veljeksiksi. Saati sitten kaksosiksi. Kasvoissakaan ei samoja piirteitä ollut.

Voisi kai sanoa, että geenit ovat välillä arvaamattomat ja voivat hypätä sukupolvien yli.

Itse asiassa on mahdollista, että nainen ovuloi kaksi munasolua ja yhden siittää yksi mies ja toisen toinen, joten samana päivänä syntyneet voivat olla vain puoli sisaruksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.

Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen  puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?

Voi rakastaa, vaikka ei ole sukua, mutta ei kykene rakastamaan kuin omaa.

Olipa kummallinen keskenkasvuinen mielipide.

Väitätkö etteivät adoptiovanhemmat pysty rakastamaan lapsiaan kuin omiaan? Miksi silloin ei adoptiota kielletä kokonaan?

Rakastaisitko vähemmän myös ns. koeputkilasta? Kun se ei ole ihan itsetehty oma?

Onko isyys vain sitä biologiaa eikä ollenkaan sitä että hoidat lasta ja olet sille isä?

Naisen on toki vaikea ymmärtää, koska voi olla aina varma äitydestään (paitsi jos on kimeera) On pikkusen eri asia, että ottaa lapsen omakseen, vaikka ei ole tälle sukua kuin että vaimo on selän takana hypännyt sänkyyn jonkun muun kanssa olettaa minun elättävän. En rakastaisi koeputkilasta vähempää, koska hän olisi kuitenkin biologisesti sukua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni tutkin lapsien geneettisiä sairauksia ja noin 20% lapsista ei ole "isänsä" biologisia.

Höpsis. Eikös tuo luku perustu aika vanhaan tutkimukseen Englannista.

Näitä tutkimuksia on paljon, mutta minä olen työssä huomannut mitä olen huomannut.

Vierailija kirjoitti:

https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/isyyden-se…

Eli jos pariskunta on naimisissa tarvitaan molempien suostumus jotta isyys tutkitaan. Muuten on aviopuoliso isä biologinen tai ei. Jos muuta isää ei ilmesty vaatimaan isyyttään ei aviopuoliso voi yksinään muuttaa aviossa tullutta isyyttään.

Aviomies voi nostaa isyyskanteen. Tuolloin oikeus määrää testit tehtäviksi ja joko vahvistaa tai kumoaa aviomiehen isyyden. 

Eli aviomies todellakin voi muuttaa aviossa tulleen automaattisen isyytensä. Isyyskanteen voi nostaa aviomies, lapsen äiti, lapsi itse ja mahdollinen ulkopuolinen joka uskoo olevansa lapsen isä. 

"41 §

Isyyden kumoaminen kanteen perusteella

Isyyden kumoamista koskevan kanteen saa käräjäoikeudessa nostaa lapsi, äiti tai mies, jonka isyys on avioliiton perusteella todettu tai maistraatin päätöksellä vahvistettu.

Isyyden kumoamista koskevan kanteen saa 42 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa nostaa myös se, joka katsoo 1 momentissa tarkoitetun miehen asemesta olevansa lapsen isä." https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150011

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis: muistaakseni sille että lapset aluksi muistuttaa isiään on annettu evolutiivinen selitys. Äidin yhteys lapseen on yleensä jo alkujaan vahva, kun on tämän kantanut ja synnyttänyt ja sitten imettää. Näin ei ole miehellä, joten oman piirteiden näkeminen lapsessa vahvistaa hänen omaa sidettään lapseen.

Tämän pitäisi siis periytyä todella kauas ihmisen evoluutioon, mutta eivätkä ihmisen esi-isät käyttäneet peiliä, joten eivät tienneet mitkä heidän piirteenäs olivat. Kuulostaa siis epätieteelliseltä roskalta.

Veden pinnasta tuleva heijastus on välillä todella selvä, varsinkin jos kyseessä ei ole rehevöitynyt järvi. Oman ulkonäönsä saa selville silmien väriä lukuunottamatta ihan tunnustelemalla käsillä. 

Taas tää vauva trollaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.

Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen  puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?

Voi rakastaa, vaikka ei ole sukua, mutta ei kykene rakastamaan kuin omaa.

Olipa kummallinen keskenkasvuinen mielipide.

Väitätkö etteivät adoptiovanhemmat pysty rakastamaan lapsiaan kuin omiaan? Miksi silloin ei adoptiota kielletä kokonaan?

Rakastaisitko vähemmän myös ns. koeputkilasta? Kun se ei ole ihan itsetehty oma?

Onko isyys vain sitä biologiaa eikä ollenkaan sitä että hoidat lasta ja olet sille isä?

Naisen on toki vaikea ymmärtää, koska voi olla aina varma äitydestään (paitsi jos on kimeera) On pikkusen eri asia, että ottaa lapsen omakseen, vaikka ei ole tälle sukua kuin että vaimo on selän takana hypännyt sänkyyn jonkun muun kanssa olettaa minun elättävän. En rakastaisi koeputkilasta vähempää, koska hän olisi kuitenkin biologisesti sukua. 

Niin naisena minun on vaikea tätä ymmärtää. Jos nyt paljastuisi, että lapseni olisi vaihtunu aikanaan synnärillä, rakastaisin lastani tasan yhtä paljon kuin nytkin. Ja tekisin kaikkeni, että saisin pitää juuri tämän lapsen. Haluaisin ehkä nähdä sen oman biologisen lapseni, mutten ikimaailmassa suostuisi vaihtamaan lapsia. En voisi luopua lapsestani, en vaikka tämä ei olisi minun biologinen lapseni. Minulle vanhemmuus on jotain muuta kuin pelkkää biologiaa. Ehkä se miehille sitten on jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni tutkin lapsien geneettisiä sairauksia ja noin 20% lapsista ei ole "isänsä" biologisia.

Olet väittänyt näin aiemminkin, mutta mikään julkaistu data ei tue noita prosentteja. Viralliset arviot liikkuvat alle viidessä prosentissa (kun lasketaan kaikista, eikä niistä jotka epäilevät isyyttään). Miten teille valikoituukin niin poikkeuksellisen paljon aisankannattajien lapsia?

Riippuu myös missä tutkimus on tehty. Suomessa on maailman helpoimmat naiset...

Maailman helpoimmat naiset? Ja suomalaiset miehetkö pihtaa? :D

Suomessa on kuitenkin mahdollista kasvattaa lapsi yksin ja se on hyvin yleistä. Tämä vähentää tarvetta keksiä lapselle väkisin isä, joten veikkaan että nuo korkeat prosentit siitä että väärä isä kasvattaa lasta lienevät jostain muusta maasta ja ovat myös peräisin vanhemmasta aineistosta, esim. 1950-luku.

Maailmaa matkanneena ja muita kaltaisiani tavanneena on jokainen mies samaa mieltä näissä piireissä. Suomalaiset miehet ovat toki valmiina seksiin siinä missä muutkin maailman miehet, mutta naiset maailmalla ovat vaikeammin saatavissa. 1950-luvulla oli myös vähemmän kevytkenkäisyyttä.

Siis näitähän syntyy vähän väliä kuten albiinoitakin. Ei se vauvan väri kerro yhtään mitään isästä. Päinvastoin, tummempi värihän on rikkaus jota kuuluu vaalia!

Vierailija kirjoitti:

Älkää jaksako viljellä tuota "20 % lapsista ei ole oletettujen isiensä lapsia". Jokainen täysjärkinen tajuaa, että tuo on hatusta vedetty luku. Ajatelkaapa mammat vaikkapa omaa lapsuudenperhettänne ja sukuanne tai tuttavapiiriänne. Jos teillä on viisihenkinen perhe, niin yksi teistä ei olisi todennäköisesti isänsä lapsi. Valtaosassa perheitä joko joku lapsista tai ainakin toinen vanhemmista olisi jonkun muun lapsia kuin luullaan. Miettikääpä nyt, pettääkö tuntemistanne ihmisistä 20 % puolisoaan? Ja jos pettää, niin moniko näistä puuhastelee ilman ehkäisyä? Ja vaikka joku olisi käynyt vieraissa ilman ehkäisyä, niin sekään ei johda 100 % varmuudella raskauteen. Ja osa varmaan tekisi abortin tajuttuaan olevansa suhteen ulkopuoliselle raskaana...

Kyllä näitä varmasti on, varmasti yllättävän paljonkin, mutta joku tolkku tuohon leukojen louskuttamiseen.

Riippuu myös millaisissa piireissä pyörii. 

Onpa vaikea arvata näiden isyystestejä vastustavien naisten motiiveja  = )

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaverisi pitää naista esineenä seksissä? Tuollaisen typerän akan sietääkin kärsiä. Itse haukkuu seksiä harrastavia naisia patjoiksi, vaikka on juuri synnyttänyt pojan miehelleen. Huoh.

Kärsiköön ap:n ystävä naisvihansa kanssa ihan itsekseen.

Aika iso osa suomalaisista naisista jakaa itseään vieraille miehille enemmän kuin ovat valmiita jakamaan konvehteja.