Lue keskustelun säännöt.
Surettaa. Hyvän ystäväni mies epäilee isyyttään, koska vauva on" tumma". Koetin kertoa omasta lapsestani, jolla oli vauvana
02.01.2019 |
Sellainen ns " Oliivi-iho (tyyliä Jennifer Lopez ) vaikka ollaan molemmat mieheni kanssa kalkkilaiva kapteeneja, noin viiden kuukauden iässä tämä tummuus alkoi haihtua.
Mutta ei ! Ystäväni mies on sitä mieltä, että lapsi on liian tumma ja kaiken lisäksi kalju vaikka heidän suvussaan syntyy tuuheatukkaisia vauveleita. Tuntuu hirveltä, kun näkee rakkaan ystävän kärsivän ja äitiyden onnen vaihtuneen alakuloon. Ei halua suostua isyystestiin, kokee sen loukkavana "Niinkuin mä olisin joku koko kylän patja, joka ei ei tiedä kuka isä on !"
Kommentit (416)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyyden selvittäminen on isyyslain nojalla lakisääteistä, jos jotain epäilyjä on, on hyvä ja teettää testin. Neuvolasta saa ohjeet, miten se tapahtuu. Tässä ei mitkään järkiperustelut auta, arvoisa ystävätär. Sinäkin olet äijän mielestä todennäköisesti käynyt vieraissa, kuten varmasti aivan kaikki naiset.
Jotkut miehet ovat tuollaisia. Se liittyy persoonallisyyshäiriöön ja olemattomaan itseluottamukseen. Eikä parisuhteen särkemiseen muuta sitten tarvitakaan. Ja tuokin mies on varmasti omasta mielestään "kiltti".
Kaikki miehet ovat tuollaisia. Varmuus isyydestä on lapsiea tekevälle miehelle tärkeämpää kuin mikään muu.
No ei ole. Osa miehistä kasvattaa aivan tietoisesti toisen miehen lasta. Osa epäilee, mutta ei koe asiaa niin isoksi että lähtisi sitä selvittämään. Ne miehet, joille tämä on aidosti elämän tärkein asia tekevät varmasti sen isyystestin. Ja varmaan kertovat arvoistaan jo etukäteen, seurusteluvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyyden selvittäminen on isyyslain nojalla lakisääteistä, jos jotain epäilyjä on, on hyvä ja teettää testin. Neuvolasta saa ohjeet, miten se tapahtuu. Tässä ei mitkään järkiperustelut auta, arvoisa ystävätär. Sinäkin olet äijän mielestä todennäköisesti käynyt vieraissa, kuten varmasti aivan kaikki naiset.
Jotkut miehet ovat tuollaisia. Se liittyy persoonallisyyshäiriöön ja olemattomaan itseluottamukseen. Eikä parisuhteen särkemiseen muuta sitten tarvitakaan. Ja tuokin mies on varmasti omasta mielestään "kiltti".
Siis mitä, nyt terve järjenkäyttö ja realismi onkin oire persoonallisuushäiriöstä? Olen itsekin nainen, mutta kyllä alkaa jo kuulostaa aika paksulta nämä vaatimukset. Normaaliälyinen nainen kyllä tajuaa itsekin, että jos lapsen ulkonäkö poikkeaa kovasti oletetusta, niin tottakai miehellä käy ne epämiellyttävätkin vaihtoehdot mielessä ellei hän nyt ole aivan tyhmä kuin saapas. Kyse ei ole rakkaudesta tai luottamuksesta vaan siitä, että rakkaus ja luottamus ei suojele ketään isyyshuijaukselta. Toisin sanoen jollekin se osuu kohdalle ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä se joku on luottanut ja rakastanut ihan yhtä paljon. Olisi lähinnä ylimielistä kuvitella olevansa sellaisen yläpuolella.
Päinvastoin, se mies joka vauvan ulkonäön perusteella epäilee jotain kun mitään muita syitä ei ole, se on se tyhmä kuin saapas.
Kuka väittää tuntevansa genetiikan niin hyvin että voi olettaa minkänäköinen tuleva lapsi on?
Varmasti ei voi tietää kukaan, mutta on kyllä ihan yleisesti tunnettu tosiasia, että tietyistä yhdistelmistä on erittäin epätodennäköistä saada tietynnäköistä lasta aikaiseksi. Jos lapsi näyttää esimerkiksi selvästi eri rotuiselta kuin vanhemmat, niin on jo henkistä väkivaltaa alkaa kiristämään erolla jos toinen haluaa tehdä testin.
Miksi kaverisi pitää naista esineenä seksissä? Tuollaisen typerän akan sietääkin kärsiä. Itse haukkuu seksiä harrastavia naisia patjoiksi, vaikka on juuri synnyttänyt pojan miehelleen. Huoh.
Kärsiköön ap:n ystävä naisvihansa kanssa ihan itsekseen.
Tästäkin päästäisiin, kun synnytyksen jälkeen olisi käytäntö ottaa dna näyte syntyneeltä lapselta ja oletetulta/nimetyltä isältä.
Ei enää tarvitsisi vääntää tästä asiasta, kun testattaisiin automaattisesti heti synnytyslaitoksella.
Vierailija kirjoitti:
Oli syy mikä hyvänsä, mutta jos miehellä jostain syystä on herännyt epäilys, että lapsi ei ole hänen, totta kai asia pitää selvittää.
Meitä naisiahan pidetään empaattisempana sukupuolena. Ettekö itse haluaisi selvittää asiaa, jos alkaisi tuntua, että synnärillä taisikin vauvat vaihtua? Entä jos olisi mahdollista, että lapsenne biologinen äiti olisikin se Mirkku miehen työpaikalta, jonka kanssa ukolla saattoi olla sutinaa pikkujouluissa?
Miesten ikiaikainen tyyli vastata uskottomuusepäilyihin on toisen osapuolen syyttäminen hulluksi ja vainoharhaiseksi. Miksi samanlainen käytös on naiselle sallittua? Osa asettaisi uhkavaatimuksen, joko isyystestin annetaan olla tai sitten mies voi valita suhteen päättymisen ja testin. Onhan suhteessa hyvä olla luottamusta, mutta reaalimaailma ei ole ihan niin idyllinen. Joskus voi ison luottamuspulan välttää vaikka näyttämällä jotain taksikuittia tai tekstiviestiä.
Hahahah mikä valkoritariakka. Miesten käsissä sinutkin olisi abortoitu, ihan turhaa puolustelet ukkoa. Nimenomaan miehille sairas mustasukkaisuus ja omistushalu sallittuja. Avioliitossa naisen nimenvaihto symboloi omaisuutena olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä muiden kertomukset auta jos epäilee. Eli testeihin vaan.
Oikeastaan testi pitäisi tehdä aina (oli sitten avioliitossa tai ihan missä liitossa vaan).
Eihän se ole kiva elättää muiden mukuloita petollisen naisen kanssa..,ja tällainen ajattelu poistuu kun testataan.
Miksi ylipäätään tehdä lapsia petollisen ihmisen kanssa? Älä tee lapsia, säästyt vaivalta.
No, tietyt epäilykset on käyneet omassakin mielessä, mutta ajattelin antaa asian sittenkin olla. Poika on kumminkin pitänyt minua isänään koko elämänsä ajan ja on jo aikuinen, eikä muita "isiä" ole ilmaantunut. Poika ei ulkonäöltään juurikaan minua muistuta, mutta onneksi on melkeinpä äitinsä kopio. Epäily johtuukin enemmän lähes varmasta uskottomuudesta kuin ulkonäöstä.
Yleisesti, jos nainen valehtelee lapsensa biologisesta alkuperästä, on se aikamoinen taakka kannettavaksi. Ja varsinkin lapselle valehteleminen on jo moraalitonta, melkeinpä rikos. Lapsi on voinut kokea olevansa jotenkin erilainen, häntä on ehkä tahtomattakin kohdeltu eri lailla, eikä lapsi ymmärrä syytä.
En usko, että kovin suurella prosentilla oikea isä on joku muu kuin se virallinen, veikkaan alle 5. Vaikea asiaa on oikeasti tutkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläsi oli musta peikkotukka ja pulisongit syntyessään. Meidän kaikki kolme lasta synty kaljuna. Mieheni vauva kuvaa kun katsoin niin ihmetytti tuo hiuspaljous.Ei siis periytynyt meidän pojille.
Kuulostaa loogiselta. useinhan tietyt piirteet hiusrajassa, kaljuus, yms. periytyvät miehillä yhden sukupolven yli eli isoisältä pojanpojalle, eikä isältä pojalle.
Mun isänisällä oli kiharahko tumma tukka, ja hän kaljuuntui jo nuorena. Mun isällä oli paksu suora tumma tukka, hän hieman harmaantui vanhetessaan, muttei kaljuuntunut koskaan. Mun äiti oli aivan vaalea.
Mun veljellä oli taas vauvana ihan valkea tukka, joka tummeni aikuisena. Nuorena aikuisena tukka oli paksu, päälihius oli suoraa ja vaaleaa maantienväristä, alushius oli kiharaa, tummempaa ja velipoika kaljuuntui nuorena.
Eli hänellä oli selvästi toiset piirteet isältä (suora, paksuus), toiset äidiltä (vaalea) ja toiset isoisältä (kaljuus ja kiharuus ja tummuus alahiuksissa).
Eli jos kuvittelee, että vauva on puolet isän, puolet äidin näköinen, niin ei ymmärrä genetiikasta mitään.
Kaljuusgeeni tulee kylläkin äidiltä. Ja puhut genetiikan ymmärtämisestä jotain.
Höpö höpö. Kyllä se kaljuusgeeni voi tulla isältäkin. Meillä jännätään, periikö poika isänsä puolelta kaljuuden. Siellä on nimittäin toiselle puolella sukua melkein kaikki suvun miehet kaljuuntuneet parikymppisinä jo. Muilta puolilta ei ole paljon kaljuja suvussa näkynyt...
https://www.iltalehti.fi/terveys/a/201702142200070534
Luepa sieltä faktaa mutuilusi sijaan.
Iltap*ska muka mitään faktaa kirjoita. Älä nyt v*ttu naurata! On kyllä huomattu kuinka tällä palstalla yksinkertaiset pitää tuota ns. lehteä jonain toden lähteenä. Pelkkää satua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäni tutkin lapsien geneettisiä sairauksia ja noin 20% lapsista ei ole "isänsä" biologisia.
Olet väittänyt näin aiemminkin, mutta mikään julkaistu data ei tue noita prosentteja. Viralliset arviot liikkuvat alle viidessä prosentissa (kun lasketaan kaikista, eikä niistä jotka epäilevät isyyttään). Miten teille valikoituukin niin poikkeuksellisen paljon aisankannattajien lapsia?
Tarkka luku on 10 %.
Tutkimusten mukaan n. 4% lapsista on väärä isä. Eli 96% isä on ihan oikea. Suurin osa isistä siis kasvattaa ihan sitä ikiomaa lapsukaista. Ei tarvitse painaa paniikkinappulaa. Eikä tarvitse vaatia yhteiskuntaa teettämään lapsille dna-testejä. Suurin osa niistä kun olis täysin turhia ja hyödyttää vain testilabroja. Ei verovaroja kannata tähän haaskata. Vanhemmat voi itse teettää testin ja maksaa sen jos kokevat sen itselleen hyödylliseksi. Yhteiskunnan ei ole mitään järkeä tuhlata yhteisiä, jo valmiiksi niukkoja, varoja tähän hyvin pieneen ongelmakohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ystävän siihen isyystestiin kannattaisi suostua, jos kerta on varma isyydestä. Sittenhän siitä on mustaa valkoisella eikä kellekään jää epäilystä. Parisuhteessa "vahinko" on jo sattunut ja homma nakertaa kumpaakin puolin ja toisin niin kauan, että asia tulee selvitettyä. Sitten vasta päästään korjaamaan niitä vahinkoja.
Parisuhteessa vahinko tosiaan on tapahtunut, äitinä en antaisi moista epäilyä ikinä anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläsi oli musta peikkotukka ja pulisongit syntyessään. Meidän kaikki kolme lasta synty kaljuna. Mieheni vauva kuvaa kun katsoin niin ihmetytti tuo hiuspaljous.Ei siis periytynyt meidän pojille.
Kuulostaa loogiselta. useinhan tietyt piirteet hiusrajassa, kaljuus, yms. periytyvät miehillä yhden sukupolven yli eli isoisältä pojanpojalle, eikä isältä pojalle.
Mun isänisällä oli kiharahko tumma tukka, ja hän kaljuuntui jo nuorena. Mun isällä oli paksu suora tumma tukka, hän hieman harmaantui vanhetessaan, muttei kaljuuntunut koskaan. Mun äiti oli aivan vaalea.
Mun veljellä oli taas vauvana ihan valkea tukka, joka tummeni aikuisena. Nuorena aikuisena tukka oli paksu, päälihius oli suoraa ja vaaleaa maantienväristä, alushius oli kiharaa, tummempaa ja velipoika kaljuuntui nuorena.
Eli hänellä oli selvästi toiset piirteet isältä (suora, paksuus), toiset äidiltä (vaalea) ja toiset isoisältä (kaljuus ja kiharuus ja tummuus alahiuksissa).
Eli jos kuvittelee, että vauva on puolet isän, puolet äidin näköinen, niin ei ymmärrä genetiikasta mitään.
Kaljuusgeeni tulee kylläkin äidiltä. Ja puhut genetiikan ymmärtämisestä jotain.
Höpö höpö. Kyllä se kaljuusgeeni voi tulla isältäkin. Meillä jännätään, periikö poika isänsä puolelta kaljuuden. Siellä on nimittäin toiselle puolella sukua melkein kaikki suvun miehet kaljuuntuneet parikymppisinä jo. Muilta puolilta ei ole paljon kaljuja suvussa näkynyt...
https://www.iltalehti.fi/terveys/a/201702142200070534
Luepa sieltä faktaa mutuilusi sijaan.
IL on roskalehti, laita joku uskottavampi linkki.
Googletapa ihan itse aiheella "kaljuusgeeni perityy äidiltä".
Iltalehti uutisoi brittitutkijoiden löydöksestä. Mutta sinähän olet täällä vain haastamassa riitaa.
Allekirjoitatko myös väittämän (tutkimuksen) että lapsi perii älykkyytensä äidiltään? Taitaa olla nyt paha paikka ainakin palstan miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä muiden kertomukset auta jos epäilee. Eli testeihin vaan.
Oikeastaan testi pitäisi tehdä aina (oli sitten avioliitossa tai ihan missä liitossa vaan).
Eihän se ole kiva elättää muiden mukuloita petollisen naisen kanssa..,ja tällainen ajattelu poistuu kun testataan.
Tollanen ajattelu ei millään testillä poistu. Jos ei ole luottamusta, niin pyykit eri kasaan vaan.
Lapseni syntyi ennenaikaisesti lähes Mustilla ja erittäin tuuheella tukalla. Ne piti kuitenkin pian ajaa pois, sillä tuli tippaletkuja ym päähän. Myöhemmin kuukauden parin päästä kun tukka alkoi uudestsan kasvaa oli värinä hyvin vaalea ja hento tukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin päästäisiin, kun synnytyksen jälkeen olisi käytäntö ottaa dna näyte syntyneeltä lapselta ja oletetulta/nimetyltä isältä.
Ei enää tarvitsisi vääntää tästä asiasta, kun testattaisiin automaattisesti heti synnytyslaitoksella.
Miksi ihmeessä verovaroista pitäis maksaa täysin turhia testejä? Suurin osa isistä on ihan oikeasti lastensa isiä. Vain hyvin pieni osa miehistä ei ole. Miksi siis verovaroja pitäis tuhlata tämän takia? Kun jo nyt miehillä on oikeus vaatia testejä ja nostaa isyyskanne jos epäilevät isyyttään. Jo nyt valtion pakollisiin menoihin otetaan velkaa ja sitä pitäis nostaa vielä vähän lisää, koska aikuiset ihmiset ei osaa hoitaa asioitaan. Heitä pitää valtion toimesta holhota vielä vähän lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Voi rakastaa, vaikka ei ole sukua, mutta ei kykene rakastamaan kuin omaa.
Sulta puuttuu jotain aivan olennaista.
Tulee ihan mieleen tyttären vauva-aika. Vaunuihin kurkkivat mummot kyselivät onko lapsen isä kaukaakin kotoisin, kun vauva on noin tumma nappisilmä. No joo, onhan se Kainuu joillekin kaukana (ja ex-appiukko saamelainen, sieltä se tummuus). Kaunis tyttö tuli, nyt jo aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Voi rakastaa, vaikka ei ole sukua, mutta ei kykene rakastamaan kuin omaa.
Rakkautesi on heikkoa laatua.
Taitaa omassasi enemmän vikaa olla, kun lapset ei ole rakastamasi miehen.
Vetelit johtopäätökset ihan yhtä tyhjästä kuin aloituksessa mainittu mies.
Jokainen saa halutessaan testata oman isyytensä. Mikä ihme näitä pakollisia testejä vaativia miehiä vaivaa? Jos et sinä osaa puhua kumppanisi kanssa, niin ei se ole meidän muiden ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilyttävää on ettei suostu testiin. Se on kuitenkin niin helppo asia hoitaa, ja jos on puhtaat jauhot pussissa niin testihän vaan toisi mielenrauhan kaikille. Nyt vauva joutuu kasvamaan kireässä ilmapiirissä eikä epäluuloinen isä ja apealla mielellä oleva äiti pysty kehittämään vauvaan normaalia tunnesidettä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella tärkeä, ja jos siinä on pahoja säröjä vaurioita on vaikea paikata enää myöhemmin.
Testiin suostuisin, mutta ei varmasti olisi enää samat tunteet miestä kohtaan. Luottamus on ensinnäkin parisuhteessa niin tärkeä asia että tuollaisen biologisesti helposti selitettävän asian perusteella epäileminen olisi törkeää luottamuksen puutetta. Eikä iloitse perheen vauva-ajasta vaan heti pitää vaan varmistaa että on "oma" ihan kuin lapsi olisi esine joka omistetaan. Muutenkin tuo ajatus "omasta" on kuvottava. Että verikö tekee lapsesta oman? Että lasta ei voisi rakastaa jos se ei jaa 50% geeneistään sinun kanssasi?
Tyhmä mies jos ei halua testata lastaan. Lapsi tulee niin kalliiksi, ettei muitten mukuloita viitti elättää.
Jos oma mieheni pitäisi oletuksena sitä, että testiin asti isyys on epävarmaa, niin en todellakaan rupeaisi lapsentekoon. Ällöttävä ajatuskin. Parisuhteessa pitää olla puolisoiden välistä luottamusta. Jos sitä ei ole, niin mitkään todisteet ei sitä luo. Milläs uskollisuuden voi todistaa? Ei millään.
Oli syy mikä hyvänsä, mutta jos miehellä jostain syystä on herännyt epäilys, että lapsi ei ole hänen, totta kai asia pitää selvittää.
Meitä naisiahan pidetään empaattisempana sukupuolena. Ettekö itse haluaisi selvittää asiaa, jos alkaisi tuntua, että synnärillä taisikin vauvat vaihtua? Entä jos olisi mahdollista, että lapsenne biologinen äiti olisikin se Mirkku miehen työpaikalta, jonka kanssa ukolla saattoi olla sutinaa pikkujouluissa?
Miesten ikiaikainen tyyli vastata uskottomuusepäilyihin on toisen osapuolen syyttäminen hulluksi ja vainoharhaiseksi. Miksi samanlainen käytös on naiselle sallittua? Osa asettaisi uhkavaatimuksen, joko isyystestin annetaan olla tai sitten mies voi valita suhteen päättymisen ja testin. Onhan suhteessa hyvä olla luottamusta, mutta reaalimaailma ei ole ihan niin idyllinen. Joskus voi ison luottamuspulan välttää vaikka näyttämällä jotain taksikuittia tai tekstiviestiä.