Lue keskustelun säännöt.
Surettaa. Hyvän ystäväni mies epäilee isyyttään, koska vauva on" tumma". Koetin kertoa omasta lapsestani, jolla oli vauvana
02.01.2019 |
Sellainen ns " Oliivi-iho (tyyliä Jennifer Lopez ) vaikka ollaan molemmat mieheni kanssa kalkkilaiva kapteeneja, noin viiden kuukauden iässä tämä tummuus alkoi haihtua.
Mutta ei ! Ystäväni mies on sitä mieltä, että lapsi on liian tumma ja kaiken lisäksi kalju vaikka heidän suvussaan syntyy tuuheatukkaisia vauveleita. Tuntuu hirveltä, kun näkee rakkaan ystävän kärsivän ja äitiyden onnen vaihtuneen alakuloon. Ei halua suostua isyystestiin, kokee sen loukkavana "Niinkuin mä olisin joku koko kylän patja, joka ei ei tiedä kuka isä on !"
Kommentit (416)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä noin sadannen kerran: on aivan eri asia syyttää puolisoa pettämisestä tai valehtelemisesta omista lapsista, siis MOLEMPIEN lapsista. Se on todella raskas ja iso syytös.
Yritin jo eilen kysyä, mutta viestini juuttui ylläpitoon saa nähdä kuinka käy.
Te, jotka väitätte, että epäluuloisuus on luonnollista, miten olisi, jos naapurustostanne tapahtuisi m urha ja puolisonne alkaisi epäilemään, että sinä olet m urhaaja? Ymmärtäisittekö, että tälläinen epäilys ihan helposti voi herätä, sinähän tunsit uhrin, et ollut kotona ja kuka sen tietää, mitä olit tekemässä?
Hyvillä mielin ja asiallisesti alkaisit keräämään todistelistaa, ettet tehnyt tekoa. Kun jokuhan sen teki, yhtä hyvinhän se olisit voinut olla sinä. Et ainakaan loukkaantuisi.
Syyte, että väittää lapsen isäksi jotakuta muuta kuin oikeasti on, on minusta tätä luokkaa. Että ainakin oman miehen olisi testien jälkeen turhaa tulla lässyttämään Englantilaisista tilastoista tai muusta peestä saatika "luonnollisista epäilyistään".
Tietysti se voisin olla minä. Jonkun puoliso, isä, äiti tai lapsi se kuitenkin on - miksei minun puolisoni puoliso.
Pidempää vastausta en viitsi kirjoittaa kun edellinenkin jäi ennakkosensuurin hampaisiin. Mutta kyllä logiikka pätee myös tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Parisuhteessa (lähtökohtaisesti) luotetaan toisen sanaan.
Jos miehesi piilottelee puhelintaan ja hänellä alkaa ilmetä kummallisia selittämättömiä menoja, niin ihanko oikeasti luotat siihen, että mies ei petä, kun mies sanoo, ettei petä?
Samalla tavalla miehellä heräävät epäilykset, jos vauva poikkeaa voimakkaasti ulkonäöltään hänestä itsestään eikä vauvan äiti suostu sopuisasti testiin.
Jos oma vauvani olisi selvästi poikkeava ulkonäöltään ja eikä äiti suostuisi testiin, niin kyllä minä pitäisin lähes varmana sitä, että vaimoni on pettänyt. Siinä ei paljon lähtökohtainen luottamus paina, kun tosiasiat kertovat vastaan.
Ja mitä tekisit tilanteessa, jossa äiti suostuisi testiin, lapsi todettaisiin sinun lapseksesi "tosiasoistasi" huolimatta, koska ne olivatkin vain epäluuloisen mielesi tuotteita, ei faktoja? Toteaisitko ehkä, että no kuule sori, mutkun mä nyt vain pidin sua valehtelijana ja sellaisena ihmisenä, joka valehtelee lapsensa isästä??
Tarkoitus ei pitäisi olla pelata mitään sosiaalista peliä, vaan saada varmuus ja mielenrauha, että lapsi on oma.
Tässä on nyt kaksi intressiä vastakkain. Mies haluaa saada 100% tiedon lapsesta, että on hänen, mutta samalla hän tulee epäilleeksi vaimonsa uskollisuutta. Vaikka mies kuinka selittäisi, että ei epäile, niin niinhän se kuitenkin loppujen lopuksi on. Vai miten se vieras sienen olisi hönen vaimoonsa muuten päässyt?
Nyt tässä ketjussa käydään valtataistelua siitä, kumpi voittaa. Mies, joka vaatiin jokaista äitiä/naista isyystestiin, vai nainen , joka tietää, ettei ole miestään pettänyt ja lapsi on 100% varmuudella miehen jota lapsen isäksi kutsutaan. Testejä ei tarvita. Tästä voi vääntää maailman tappiin ja vastausta ei saada. Joku mies on aina niin epävakaassa suhteessa, ettei voi olla varma onko lapsi hänen. Suurin osa pareista tietää testeittäkin, että lapsi on juuri sen miehen, joka isäksi on merkitty. Tämä lienee sellainen asia, joka jokaisen paren on tulevaisuudessa vain puhuttava halki jo heti suhteen alussa. Eli jos joskus lapsia tehdään ne joko automaattisesti testataan tai sitten miehen usko vaimoon(pettämättömyyteen) riittää. Kukin pari valitkoon parhaaksi katsomansa vaintoehdon.
Meillä ei tarvinnut testata. Lapset on sen kenen ne kuuluukin olla.
Vain toinen parista TIETÄÄ. Toinen luottaa ja uskoo, ja realistisesti ajatellen hyväksyy sen muutaman prosentin riskin että se luottamus tuli laitettua väärään henkilöön. Jos pari yhdessä tällaisesta menettelystä sopii, niin ei se toki muille kuulu, mutta tietämisestä ei hedelmöityshoitoja lukuunottamatta ole kyse. Vaan uskosta tai - sen epäonnisen muutaman prosentin osalta - luulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mitään epäilystä pettämisestä ei ole koskaan ollut, niin pidän kyllä vainoharhaisena miestä, joka yhtäkkiä alkaisi isyystestiä vaatimaan.
Voi herran jestas, kuinka naiivi olet. Minä liikun työni vuoksi niin sanottujen parempien ihmisten piireissä, joilla on ulospäin hyvin vakiintuneet ja konservatiiviset perhekuviot, mutta porukka nai sujuvasti ristiin. Siitä ei vain puhuta, kukaan ei puhu.
Ei kannata luulla, että jos puoliso vaikuttaa uskolliselta, niin hän myös on uskollinen.
Aina kannattaa kohtuudella epäillä puolisoa pettämisestä, aina! Pettäminen on ominainen osa ihmiseläimen lajityypillistä käytöstä, joten täytyy olla yksinkertaisesti tyhmä, jos ei puolisoaan koskaan epäile.
No ei todellakaan tarvitse olla tyhmä, jos ei puolioaan tarvitse koskaan epäillä pettämisestä.
On varmasti paljon pareja joiden ei tarvitse epäillä toistensa uskollisuutta.
Aina ei todellakaan tarvitse epäillä kumppania pettämisestä . Jos aina on pakko epäillä, taitaa olla parempi pysyä ilman vakisuhdetta. Mikään ei syö suhdetta niin kuin jatkuva epäily( ja syyttäminen.)
Kyllä avioliiton pitäisi perustua nimenomaan luottamukseen. Jos ei luottamusta ole, liiton voi lopettaa.
Ja huom! Ehkä näiden ihmisten, joiden mielestä on aina syytä epäillä kumppania, kannattaa kertoa tästä toiselle osapuolelle jo kun seurustelu alkaa, siis että aina epäilee. Ja sanoa heti, että jos lasta aletaan hankkia, hän tulee vaatimaan isyystestin.
Näin.
Jos itse olisin nuorena ja kokemattomana tajunnut, mihin pskaan astuin kun ryhdyn parisuhteeseen tuollaisen kaikkea epäilevän miehen kanssa, olisin välttynyt paljolta mielipahalta. Vain toinen saman kokenut voi tajuta, millaista on elää jatkuvan epäilyksen alla. Ihan kaikki pitää todistaa, eivätkä mitkään todisteet koskaan riitä. Elämä on yhtä helvettiä tuollaisen sairaalloisen mustasukkaisen ja epäluuloisen ihmisen kanssa.
Mitä JATKUVAA epäilyä se isyystesti tarkoittaa? Eihän se tehdä kuin kerran per lapsi.
Mies epäilee vaimon pettävän vain silloin, kun ehkäisy jätetään pois ja aletaan puuhata lasta? Ei milloinkaan muulloin? Mikä logiikka tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Parisuhteessa (lähtökohtaisesti) luotetaan toisen sanaan.
Jos miehesi piilottelee puhelintaan ja hänellä alkaa ilmetä kummallisia selittämättömiä menoja, niin ihanko oikeasti luotat siihen, että mies ei petä, kun mies sanoo, ettei petä?
Samalla tavalla miehellä heräävät epäilykset, jos vauva poikkeaa voimakkaasti ulkonäöltään hänestä itsestään eikä vauvan äiti suostu sopuisasti testiin.
Jos oma vauvani olisi selvästi poikkeava ulkonäöltään ja eikä äiti suostuisi testiin, niin kyllä minä pitäisin lähes varmana sitä, että vaimoni on pettänyt. Siinä ei paljon lähtökohtainen luottamus paina, kun tosiasiat kertovat vastaan.
Ja mitä tekisit tilanteessa, jossa äiti suostuisi testiin, lapsi todettaisiin sinun lapseksesi "tosiasoistasi" huolimatta, koska ne olivatkin vain epäluuloisen mielesi tuotteita, ei faktoja? Toteaisitko ehkä, että no kuule sori, mutkun mä nyt vain pidin sua valehtelijana ja sellaisena ihmisenä, joka valehtelee lapsensa isästä??
Tarkoitus ei pitäisi olla pelata mitään sosiaalista peliä, vaan saada varmuus ja mielenrauha, että lapsi on oma.
Tässä on nyt kaksi intressiä vastakkain. Mies haluaa saada 100% tiedon lapsesta, että on hänen, mutta samalla hän tulee epäilleeksi vaimonsa uskollisuutta. Vaikka mies kuinka selittäisi, että ei epäile, niin niinhän se kuitenkin loppujen lopuksi on. Vai miten se vieras sienen olisi hönen vaimoonsa muuten päässyt?
Nyt tässä ketjussa käydään valtataistelua siitä, kumpi voittaa. Mies, joka vaatiin jokaista äitiä/naista isyystestiin, vai nainen , joka tietää, ettei ole miestään pettänyt ja lapsi on 100% varmuudella miehen jota lapsen isäksi kutsutaan. Testejä ei tarvita. Tästä voi vääntää maailman tappiin ja vastausta ei saada. Joku mies on aina niin epävakaassa suhteessa, ettei voi olla varma onko lapsi hänen. Suurin osa pareista tietää testeittäkin, että lapsi on juuri sen miehen, joka isäksi on merkitty. Tämä lienee sellainen asia, joka jokaisen paren on tulevaisuudessa vain puhuttava halki jo heti suhteen alussa. Eli jos joskus lapsia tehdään ne joko automaattisesti testataan tai sitten miehen usko vaimoon(pettämättömyyteen) riittää. Kukin pari valitkoon parhaaksi katsomansa vaintoehdon.
Meillä ei tarvinnut testata. Lapset on sen kenen ne kuuluukin olla.
Vain toinen parista TIETÄÄ. Toinen luottaa ja uskoo, ja realistisesti ajatellen hyväksyy sen muutaman prosentin riskin että se luottamus tuli laitettua väärään henkilöön. Jos pari yhdessä tällaisesta menettelystä sopii, niin ei se toki muille kuulu, mutta tietämisestä ei hedelmöityshoitoja lukuunottamatta ole kyse. Vaan uskosta tai - sen epäonnisen muutaman prosentin osalta - luulosta.
Mies siis kaiken aikaa epäilee, että luottamus tuli laitettua väärään henkilöön, ja tämä epäilys sitten kulminoituu isyystestiin? Joo ei kiitos mulle tuollaista parisuhdetta. Luottamus on tai sitä ei ole. Ei ole olemassa tuollasta "luotan vähän silloin kun minulle sopii". Tämä on joko-tai-kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Parisuhteessa (lähtökohtaisesti) luotetaan toisen sanaan.
Jos miehesi piilottelee puhelintaan ja hänellä alkaa ilmetä kummallisia selittämättömiä menoja, niin ihanko oikeasti luotat siihen, että mies ei petä, kun mies sanoo, ettei petä?
Samalla tavalla miehellä heräävät epäilykset, jos vauva poikkeaa voimakkaasti ulkonäöltään hänestä itsestään eikä vauvan äiti suostu sopuisasti testiin.
Jos oma vauvani olisi selvästi poikkeava ulkonäöltään ja eikä äiti suostuisi testiin, niin kyllä minä pitäisin lähes varmana sitä, että vaimoni on pettänyt. Siinä ei paljon lähtökohtainen luottamus paina, kun tosiasiat kertovat vastaan.
Ja mitä tekisit tilanteessa, jossa äiti suostuisi testiin, lapsi todettaisiin sinun lapseksesi "tosiasoistasi" huolimatta, koska ne olivatkin vain epäluuloisen mielesi tuotteita, ei faktoja? Toteaisitko ehkä, että no kuule sori, mutkun mä nyt vain pidin sua valehtelijana ja sellaisena ihmisenä, joka valehtelee lapsensa isästä??
Tarkoitus ei pitäisi olla pelata mitään sosiaalista peliä, vaan saada varmuus ja mielenrauha, että lapsi on oma.
Tässä on nyt kaksi intressiä vastakkain. Mies haluaa saada 100% tiedon lapsesta, että on hänen, mutta samalla hän tulee epäilleeksi vaimonsa uskollisuutta. Vaikka mies kuinka selittäisi, että ei epäile, niin niinhän se kuitenkin loppujen lopuksi on. Vai miten se vieras sienen olisi hönen vaimoonsa muuten päässyt?
Nyt tässä ketjussa käydään valtataistelua siitä, kumpi voittaa. Mies, joka vaatiin jokaista äitiä/naista isyystestiin, vai nainen , joka tietää, ettei ole miestään pettänyt ja lapsi on 100% varmuudella miehen jota lapsen isäksi kutsutaan. Testejä ei tarvita. Tästä voi vääntää maailman tappiin ja vastausta ei saada. Joku mies on aina niin epävakaassa suhteessa, ettei voi olla varma onko lapsi hänen. Suurin osa pareista tietää testeittäkin, että lapsi on juuri sen miehen, joka isäksi on merkitty. Tämä lienee sellainen asia, joka jokaisen paren on tulevaisuudessa vain puhuttava halki jo heti suhteen alussa. Eli jos joskus lapsia tehdään ne joko automaattisesti testataan tai sitten miehen usko vaimoon(pettämättömyyteen) riittää. Kukin pari valitkoon parhaaksi katsomansa vaintoehdon.
Meillä ei tarvinnut testata. Lapset on sen kenen ne kuuluukin olla.
Vain toinen parista TIETÄÄ. Toinen luottaa ja uskoo, ja realistisesti ajatellen hyväksyy sen muutaman prosentin riskin että se luottamus tuli laitettua väärään henkilöön. Jos pari yhdessä tällaisesta menettelystä sopii, niin ei se toki muille kuulu, mutta tietämisestä ei hedelmöityshoitoja lukuunottamatta ole kyse. Vaan uskosta tai - sen epäonnisen muutaman prosentin osalta - luulosta.
Mies siis kaiken aikaa epäilee, että luottamus tuli laitettua väärään henkilöön, ja tämä epäilys sitten kulminoituu isyystestiin? Joo ei kiitos mulle tuollaista parisuhdetta. Luottamus on tai sitä ei ole. Ei ole olemassa tuollasta "luotan vähän silloin kun minulle sopii". Tämä on joko-tai-kysymys.
Eli vaikka miehellesi tulisi yhtäkkiä paljon ilta/yön yli menoja, alkaisi kovasti vartioida puhelintaan ja seksi teillä vähentyisi, niin sinä edelleen uskoisit järkkymättömästi miehesi uskollisuuteen? Tai sitten olisit koko ajan epäillyt hänen pettävän? Jos lapsi ei näytä vanhemmiltaan, niin kyllä se ihmetystä herättää vaikka olisi aiemmin täysin uskonutkin vaimonsa uskollisuuteen.
Ja se nyt vaan on fakta, että aina aviomies ei ole lapsen isä. Ei se yleistä ole, mutta välillä niin käy. Fakta on myös se, että mies ei ilman testejä voi olla 100% varma isyydestään. Hän voi uskoa siihen ja todennäköisesti jopa olla isä, mutta täysin varma hän ei voi olla. Se, että luottaa puolisoonsa, käytännössä tarkoittaa miehelle sitä, että hän hyväksyy sen pienen riskin, että juuri hänen puolisonsa huijasi näin isossa asiassa. Ei se tarkoita, että epäilisi koko ajan. Jos epäilisi, niin tuskin asiaa noin vain hyväksyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies toisi jotensakin asiallisesti ja hienovaraisesti esille halunsa isyystestiin, voisin siihen hyvillä mielin suostuakin, saisi meinaan hyvittää sitten tulosten tultua epäluuloaan pitkään. Aika monet selkä- ja jalkahieronnat saisi antaa. Ja toki lapsenhoidosta keskusteltaessa otettaisiin sitten aina esille se todistus myös, "OMAA lapseas et jaksaisi hoitaa?!?!".
Vierailija kirjoitti:
Jos mies toisi jotensakin asiallisesti ja hienovaraisesti esille halunsa isyystestiin, voisin siihen hyvillä mielin suostuakin, saisi meinaan hyvittää sitten tulosten tultua epäluuloaan pitkään.
Ihmeellinen teiniasenne. Miksi pitäisi hyvitellä sitä, että epäilee puolisoaan pettämisestä? Pettäminen on äärimmäisen yleistä ja voi sattua ihan kenen tahansa kohdalle.
Pettämisenä pidän myös sitä, että ihastuksen tai kiinnostuksen vuoksi jätetään entinen suhde, vaikka seksiä ei olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies toisi jotensakin asiallisesti ja hienovaraisesti esille halunsa isyystestiin, voisin siihen hyvillä mielin suostuakin, saisi meinaan hyvittää sitten tulosten tultua epäluuloaan pitkään.
Ihmeellinen teiniasenne. Miksi pitäisi hyvitellä sitä, että epäilee puolisoaan pettämisestä? Pettäminen on äärimmäisen yleistä ja voi sattua ihan kenen tahansa kohdalle.
Pettämisenä pidän myös sitä, että ihastuksen tai kiinnostuksen vuoksi jätetään entinen suhde, vaikka seksiä ei olisikaan.
Onnkesi mun mies tajuaa mun huumorintajua paremmin kuin sinä. Meillä on tapana käsitellä vähän kipeämpiäkin asioita huumorilla, mitä tuollaiset epäilyt itselleni kyllä olisivat. Ehkä siksikin suhde on toiminut niin hyvin. Mutta siis jos ilman minkäänlaista indikaatiota epäilee ja vielä turhaan niin on sekin omanlaistaan luottamuksen rikkomista. Liiallinen mustasukkaisuuskin on äärimmäisen yleistä muttei tee siitä sen hyväksyttävämpää. Minusta kyllä jos ihastuminen reilusti myönnetään eikä aleta puolison selän takana toimia, kyse ei ole pettämisestä. Jos vielä suhde on hiipunut eikä yhteiselo vain ota enää yrityksestä huolimatta onnistuakseen, ei kyse ole vielä pettämisestä. Tunteitaan kun ei täysin voi kontrolloida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Parisuhteessa (lähtökohtaisesti) luotetaan toisen sanaan.
Jos miehesi piilottelee puhelintaan ja hänellä alkaa ilmetä kummallisia selittämättömiä menoja, niin ihanko oikeasti luotat siihen, että mies ei petä, kun mies sanoo, ettei petä?
Samalla tavalla miehellä heräävät epäilykset, jos vauva poikkeaa voimakkaasti ulkonäöltään hänestä itsestään eikä vauvan äiti suostu sopuisasti testiin.
Jos oma vauvani olisi selvästi poikkeava ulkonäöltään ja eikä äiti suostuisi testiin, niin kyllä minä pitäisin lähes varmana sitä, että vaimoni on pettänyt. Siinä ei paljon lähtökohtainen luottamus paina, kun tosiasiat kertovat vastaan.
Ja mitä tekisit tilanteessa, jossa äiti suostuisi testiin, lapsi todettaisiin sinun lapseksesi "tosiasoistasi" huolimatta, koska ne olivatkin vain epäluuloisen mielesi tuotteita, ei faktoja? Toteaisitko ehkä, että no kuule sori, mutkun mä nyt vain pidin sua valehtelijana ja sellaisena ihmisenä, joka valehtelee lapsensa isästä??
Tarkoitus ei pitäisi olla pelata mitään sosiaalista peliä, vaan saada varmuus ja mielenrauha, että lapsi on oma.
Tässä on nyt kaksi intressiä vastakkain. Mies haluaa saada 100% tiedon lapsesta, että on hänen, mutta samalla hän tulee epäilleeksi vaimonsa uskollisuutta. Vaikka mies kuinka selittäisi, että ei epäile, niin niinhän se kuitenkin loppujen lopuksi on. Vai miten se vieras sienen olisi hönen vaimoonsa muuten päässyt?
Nyt tässä ketjussa käydään valtataistelua siitä, kumpi voittaa. Mies, joka vaatiin jokaista äitiä/naista isyystestiin, vai nainen , joka tietää, ettei ole miestään pettänyt ja lapsi on 100% varmuudella miehen jota lapsen isäksi kutsutaan. Testejä ei tarvita. Tästä voi vääntää maailman tappiin ja vastausta ei saada. Joku mies on aina niin epävakaassa suhteessa, ettei voi olla varma onko lapsi hänen. Suurin osa pareista tietää testeittäkin, että lapsi on juuri sen miehen, joka isäksi on merkitty. Tämä lienee sellainen asia, joka jokaisen paren on tulevaisuudessa vain puhuttava halki jo heti suhteen alussa. Eli jos joskus lapsia tehdään ne joko automaattisesti testataan tai sitten miehen usko vaimoon(pettämättömyyteen) riittää. Kukin pari valitkoon parhaaksi katsomansa vaintoehdon.
Meillä ei tarvinnut testata. Lapset on sen kenen ne kuuluukin olla.
Vain toinen parista TIETÄÄ. Toinen luottaa ja uskoo, ja realistisesti ajatellen hyväksyy sen muutaman prosentin riskin että se luottamus tuli laitettua väärään henkilöön. Jos pari yhdessä tällaisesta menettelystä sopii, niin ei se toki muille kuulu, mutta tietämisestä ei hedelmöityshoitoja lukuunottamatta ole kyse. Vaan uskosta tai - sen epäonnisen muutaman prosentin osalta - luulosta.
Mies siis kaiken aikaa epäilee, että luottamus tuli laitettua väärään henkilöön, ja tämä epäilys sitten kulminoituu isyystestiin? Joo ei kiitos mulle tuollaista parisuhdetta. Luottamus on tai sitä ei ole. Ei ole olemassa tuollasta "luotan vähän silloin kun minulle sopii". Tämä on joko-tai-kysymys.
Eli vaikka miehellesi tulisi yhtäkkiä paljon ilta/yön yli menoja, alkaisi kovasti vartioida puhelintaan ja seksi teillä vähentyisi, niin sinä edelleen uskoisit järkkymättömästi miehesi uskollisuuteen? Tai sitten olisit koko ajan epäillyt hänen pettävän? Jos lapsi ei näytä vanhemmiltaan, niin kyllä se ihmetystä herättää vaikka olisi aiemmin täysin uskonutkin vaimonsa uskollisuuteen.
Ja se nyt vaan on fakta, että aina aviomies ei ole lapsen isä. Ei se yleistä ole, mutta välillä niin käy. Fakta on myös se, että mies ei ilman testejä voi olla 100% varma isyydestään. Hän voi uskoa siihen ja todennäköisesti jopa olla isä, mutta täysin varma hän ei voi olla. Se, että luottaa puolisoonsa, käytännössä tarkoittaa miehelle sitä, että hän hyväksyy sen pienen riskin, että juuri hänen puolisonsa huijasi näin isossa asiassa. Ei se tarkoita, että epäilisi koko ajan. Jos epäilisi, niin tuskin asiaa noin vain hyväksyisi.
Sinulla on nyt jotain vikaa ymmärryksessä. Jos miehellä on jotain selkeitä perusteita epäillä isyyttään (vaimo on bilettänyt ja rientänyt omilla menoillaan paljon lapsen hedelmöitymisen aikaan, lasta ei ole yhdessä suunniteltu vaan käyttämästäsi kondomista huolimatta on sattunut vahinko tms.) niin tilanne olisi sama kuin kuvaamassasi. Olisi siis jotain perusteltua syytä epäilyille.
Se, että vastasyntynyt ei näytä isältään ei ole tällainen perusteltu syy. Meidänkin kuopuksemme näytti ihan isoveljeltäni - joku sairasmielinen mieshän olisi tästä kenties vetänyt vaikka millaisia päätelmiä...
Totaalisen epäluottamuksen osoittaminen puolisolle vain sillä perusteella, että "joku mies on joskus elättänyt jonkun muun lasta omanaan" on minusta iso deal breaker. Niin on monesta muustakin, kuten lienet huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totaalisen epäluottamuksen osoittaminen puolisolle
Eihän epäluottamus puolisoon kohdistu vaan ihmiseen, ihmiseläimeen. Kun tiedetään, että ihmiseläin on faktojen perusteella sarja-avioinen ja myös vakiintuneessa suhteessa ollessaan pettää herkästi, niin ihmiseläintä tulee aina epäillä.
Ei siinä ole mitään henkilökohtaista. Eihän avioehtokaan ole henkilökohtainen loukkaus, vaan se perustuu yksinkertaisesti sille oletukselle, että ihmiseläimet tulevat harvoin toimeen yhdessä koko elämäänsä, joten parempi varautua eroon.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän myös miestä, mieshän ei voi ikinä olla täysin varma isyydestään ilman testiä. Ellei lapsi sitten ole täysin isänsä näköinen.
Eipä silloinkaan mies voi olla varma, mitäs jos lapsen on siittänyt hänen veljensä, isänsä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on mennyt kokonaan luottamus suomalaisiin naisiin. Olen pannut kymmeniä varattuja naisia. Lisäksi neljä naista on yrittänyt kusettaa että olisin heidän äpäriensä isä. Eli 10-20% vääristä isistä on ehdottomasti alakanttiin oleva luku. Suomalaisille naisille nauretaan maailmalla, että ovat ilotyttöjä, jotka eivät ota maksua palveluistaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mennyt kokonaan luottamus suomalaisiin naisiin. Olen pannut kymmeniä varattuja naisia. Lisäksi neljä naista on yrittänyt kusettaa että olisin heidän äpäriensä isä. Eli 10-20% vääristä isistä on ehdottomasti alakanttiin oleva luku. Suomalaisille naisille nauretaan maailmalla, että ovat ilotyttöjä, jotka eivät ota maksua palveluistaan.
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Varsinainen järjen jättiläinen tämä sankari kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mennyt kokonaan luottamus suomalaisiin naisiin. Olen pannut kymmeniä varattuja naisia. Lisäksi neljä naista on yrittänyt kusettaa että olisin heidän äpäriensä isä. Eli 10-20% vääristä isistä on ehdottomasti alakanttiin oleva luku. Suomalaisille naisille nauretaan maailmalla, että ovat ilotyttöjä, jotka eivät ota maksua palveluistaan.
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Varsinainen järjen jättiläinen tämä sankari kyllä.
Sinä siis olet yrittänyt myös kusettaa jotain miestä? Montako ä*ärää sinulla jo on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Parisuhteessa (lähtökohtaisesti) luotetaan toisen sanaan.
Jos miehesi piilottelee puhelintaan ja hänellä alkaa ilmetä kummallisia selittämättömiä menoja, niin ihanko oikeasti luotat siihen, että mies ei petä, kun mies sanoo, ettei petä?
Samalla tavalla miehellä heräävät epäilykset, jos vauva poikkeaa voimakkaasti ulkonäöltään hänestä itsestään eikä vauvan äiti suostu sopuisasti testiin.
Jos oma vauvani olisi selvästi poikkeava ulkonäöltään ja eikä äiti suostuisi testiin, niin kyllä minä pitäisin lähes varmana sitä, että vaimoni on pettänyt. Siinä ei paljon lähtökohtainen luottamus paina, kun tosiasiat kertovat vastaan.
Ja mitä tekisit tilanteessa, jossa äiti suostuisi testiin, lapsi todettaisiin sinun lapseksesi "tosiasoistasi" huolimatta, koska ne olivatkin vain epäluuloisen mielesi tuotteita, ei faktoja? Toteaisitko ehkä, että no kuule sori, mutkun mä nyt vain pidin sua valehtelijana ja sellaisena ihmisenä, joka valehtelee lapsensa isästä??
Tarkoitus ei pitäisi olla pelata mitään sosiaalista peliä, vaan saada varmuus ja mielenrauha, että lapsi on oma.
Tässä on nyt kaksi intressiä vastakkain. Mies haluaa saada 100% tiedon lapsesta, että on hänen, mutta samalla hän tulee epäilleeksi vaimonsa uskollisuutta. Vaikka mies kuinka selittäisi, että ei epäile, niin niinhän se kuitenkin loppujen lopuksi on. Vai miten se vieras sienen olisi hönen vaimoonsa muuten päässyt?
Nyt tässä ketjussa käydään valtataistelua siitä, kumpi voittaa. Mies, joka vaatiin jokaista äitiä/naista isyystestiin, vai nainen , joka tietää, ettei ole miestään pettänyt ja lapsi on 100% varmuudella miehen jota lapsen isäksi kutsutaan. Testejä ei tarvita. Tästä voi vääntää maailman tappiin ja vastausta ei saada. Joku mies on aina niin epävakaassa suhteessa, ettei voi olla varma onko lapsi hänen. Suurin osa pareista tietää testeittäkin, että lapsi on juuri sen miehen, joka isäksi on merkitty. Tämä lienee sellainen asia, joka jokaisen paren on tulevaisuudessa vain puhuttava halki jo heti suhteen alussa. Eli jos joskus lapsia tehdään ne joko automaattisesti testataan tai sitten miehen usko vaimoon(pettämättömyyteen) riittää. Kukin pari valitkoon parhaaksi katsomansa vaintoehdon.
Meillä ei tarvinnut testata. Lapset on sen kenen ne kuuluukin olla.
Vain toinen parista TIETÄÄ. Toinen luottaa ja uskoo, ja realistisesti ajatellen hyväksyy sen muutaman prosentin riskin että se luottamus tuli laitettua väärään henkilöön. Jos pari yhdessä tällaisesta menettelystä sopii, niin ei se toki muille kuulu, mutta tietämisestä ei hedelmöityshoitoja lukuunottamatta ole kyse. Vaan uskosta tai - sen epäonnisen muutaman prosentin osalta - luulosta.
Mies siis kaiken aikaa epäilee, että luottamus tuli laitettua väärään henkilöön, ja tämä epäilys sitten kulminoituu isyystestiin? Joo ei kiitos mulle tuollaista parisuhdetta. Luottamus on tai sitä ei ole. Ei ole olemassa tuollasta "luotan vähän silloin kun minulle sopii". Tämä on joko-tai-kysymys.
Eli vaikka miehellesi tulisi yhtäkkiä paljon ilta/yön yli menoja, alkaisi kovasti vartioida puhelintaan ja seksi teillä vähentyisi, niin sinä edelleen uskoisit järkkymättömästi miehesi uskollisuuteen? Tai sitten olisit koko ajan epäillyt hänen pettävän? Jos lapsi ei näytä vanhemmiltaan, niin kyllä se ihmetystä herättää vaikka olisi aiemmin täysin uskonutkin vaimonsa uskollisuuteen.
Ja se nyt vaan on fakta, että aina aviomies ei ole lapsen isä. Ei se yleistä ole, mutta välillä niin käy. Fakta on myös se, että mies ei ilman testejä voi olla 100% varma isyydestään. Hän voi uskoa siihen ja todennäköisesti jopa olla isä, mutta täysin varma hän ei voi olla. Se, että luottaa puolisoonsa, käytännössä tarkoittaa miehelle sitä, että hän hyväksyy sen pienen riskin, että juuri hänen puolisonsa huijasi näin isossa asiassa. Ei se tarkoita, että epäilisi koko ajan. Jos epäilisi, niin tuskin asiaa noin vain hyväksyisi.
Sinulla on nyt jotain vikaa ymmärryksessä. Jos miehellä on jotain selkeitä perusteita epäillä isyyttään (vaimo on bilettänyt ja rientänyt omilla menoillaan paljon lapsen hedelmöitymisen aikaan, lasta ei ole yhdessä suunniteltu vaan käyttämästäsi kondomista huolimatta on sattunut vahinko tms.) niin tilanne olisi sama kuin kuvaamassasi. Olisi siis jotain perusteltua syytä epäilyille.
Se, että vastasyntynyt ei näytä isältään ei ole tällainen perusteltu syy. Meidänkin kuopuksemme näytti ihan isoveljeltäni - joku sairasmielinen mieshän olisi tästä kenties vetänyt vaikka millaisia päätelmiä...
Totaalisen epäluottamuksen osoittaminen puolisolle vain sillä perusteella, että "joku mies on joskus elättänyt jonkun muun lasta omanaan" on minusta iso deal breaker. Niin on monesta muustakin, kuten lienet huomannut.
Sinua ei varmaan haittaa, jos siskosi tai ystäväsi vauva, ei omaa piirteitä äidiltään eikä isältään ja on kuin ilmetty miehesi. Vaikka lapsen isä olisi tumma ja vauva vaalea. Kyllähän se isä on oikea, turha epäillä, kun joskus vauvat eivät muistuta vanhempiaan.
Mitä JATKUVAA epäilyä se isyystesti tarkoittaa? Eihän se tehdä kuin kerran per lapsi.