Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2040)
Paljon helpompaa olla itsekseen. Ei tarvitse ajatella koko aikaa mitä toinen haluaa, naiset ovat muutenkin arvaamattomia.
Suomalaismiehet ovat kollektiivisesti erinäisistä syistä paljastaneet minulle todellisen luontonsa vuosien aikana, ja ei kiitos. Menen ennemmin vaikka kuinka huonoon suhteeseen ja orjuuteen ulkomaille kuin suomalaisen kanssa yhteen.
Huom. eurooppalaisen kanssa.
Joka kerta kun olen ryhtynyt suhteeseen, joko saan väkivaltaa (huom näitä on eri muotoja), tai toinen valehtelee, manipuloi, tai jotain muuta, jolloin muka on suhde, mutta aika paljastaa että toinen vain esittää.
Ja juu, käyn terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Paljon helpompaa olla itsekseen. Ei tarvitse ajatella koko aikaa mitä toinen haluaa, naiset ovat muutenkin arvaamattomia.
Naiset? Monet miehet ovat arvaamattomampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.
Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.
On kyllä törkeää.
Onko? En pitänyt törkeänä. Kyllä nainen saa haluta sitä mikä tuntuu hyvältä. Minulla ei sitä ollut.
Olen tuo edellinen kommentoija, ja olen itsekin mies. Minusta on törkeää murentaa toisen itsetuntoa tuollaisilla tölväisyillä. Sinäkin annoit tuon syyksi sille, miksi et seurustele, vaikka jollekin toiselle saattaisit kelvata pienine muninesi ihan hyvin.
Ehkä. Otin tuon naisten yleisenä toivomuksena ja tajusin tuossa hetkessä, että suurimmalle
Jos yksi ihminen sanoo noin, se ei tarkoita että kaikki sanovat samoin.
Vierailija kirjoitti:
Olen lyhyt, kalju, pulska, köyhä ja pienipeniksinen, siis kukaan ei huoli. Rikkaaseen samanlaiseen "rakastuisi" monikin.
Useimmat välittävät jos olet hauska, mukava, osaat keskustella ja ennenkaikkea, miehenä olet turvallinen.
Olen biseksuaali nainen. Kiihotun helposti naisisista, mutta miesvartalo ei kiihota. Joskus harvoin tulee vastaan joku "alfauros" (nuori, komea, pitkä, urheilullinen) mutta se ei riitä. Miehen täytyy olla luonteeltaan alistuva (sub), koska minä olen domina. Kiinnostuin näistä fetisseistä jo 18-vuotiaana. Ensimmäinen poikaystävä oli minulle hyvä harjoituskappale. Hän ei saanut traumoja, mutta sai hyvät sessiot. :D
Jotkut naiset solvaa homovastaisella sanalla. En kykene avaamaan keskustelua ja ylläpitämään keskustelua naisen kanssa sillä tavalla että se johtaisi seurustelusuhteeseen. Olen beckin masennuskyselyn mukaan masentunut.
1.fifty-fifty jako käy avioerossa mutta ruokakulut fifty-fifty jako ekoilla deiteillä ei käy joten ei akka jatkoon!
2.rikkinäinen puhelin eli paljastuu että nainen on onnettomassa suhteessa ja hän tarvii salarakkaan jonka kanssa peuhata tovin ja sitten mennään miehelle kertomaan kuinka onneton on tai haluaa eron!. en arvosta joten treffikumppani vaihtoon!
3. ovimatto/kaaoksen kutsuja eli terapeuttia etsivä nainen joka juuri eronnut miehestä joka on aiheuttanut kaaosta olemalla selvinpäin maailman ihanin -tyyppi ja ummikko nainen ihmettelee miksi 5 kerran peräkkäin ajautunut kaaoksen kutsujaksi. ei jatkoon
En seurustele, koska kahdessa pitkässä suhteessa mies petti.
Olin molempiin rakastunut. Minun sydämeni on näiden jäljiltä särkynyt.
Seurustelu tuntuu mahdottoman kaukaiselta ajatukselta, koska en luota enää ihmisiin.
Haluan seksiä aina eri tytön kanssa, siksi on rehellistä olla seurustelematta.
En seurustele sillä olenhan Munkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei valitettavasti ole koskaan edes seurustellut sellaisen miehen kanssa, joka ns vie ja minä vikisen. Toki nuorudessa olin järjettömän rakastunut koska sain (muutamaksi vuodeksi) hänet kenet halusin. Valitettavasti se päättyi hänen toimesta.
Olen aina halunnut sellaisen miehen joka ottaisi parisuhteen etenemisedtä ja kehityksestäkin ohjat käsiinsä ja käyttäytyisi fiksusti, sivistyneesti, aikuismaisesti, jolle naisystävä ja parisuhde on mahdollisuus, ei uhka. Miehen jolla on haaveita ja tavoitteita ja niihin kuuluu elämänkumppani. Miehen jolla sydän ja kyky ajatella asioota toisen näkökulmasta. Sellainen joka antaa kumppanin olla se mikä hän on eikä pyri muuttamaan ja pitää naistaan kauniina vaikkei mikän missi olekaan, sellainen mies joka arvostaa naisessa älykkyyttä, sitoutuneisuutta, luotettavuuta, uskollisuutta jne. Sellaisen jolle parisuhteessa ollessa puhutaan me muodossa, eikä ain
Voi hyvänen aika, ymmärrän toki, että nykypäivänä monilla on luetun ymmärtämisen kanssa haasteita. Se loistaa tässäkin kommentissa.
Jokaisessa seurustelukumppanissa on ollut hyviäkin puolia, mutta kun summaan taaksepäin 40 vuotista parisuhdehistoriaani niin kyllä muutama negatiivinen asia nousee ihan heittämällä kärkeen. Miesten syvääluotaava (jopa tahdosta riippumaton) itsekeskeisyys ja kyvyttömyys ymmärtää ja ottaa huomioon kumppanin tunteita ja tahtotilaa edes joskus, kuin myös jossain määrin se että muut asiat, harradtukset, ystävät ja sukulaiset menee tärkeysjärjestyksessä etusijalle ja oma kumppani (jonka ovat itse halunneet) katsotaan itsestäänselvyydeksi ja hän saa jäädä tuon tuostakin toiseksi tai kolmanneksi millon millekin.
Edellä kuvattuja piirteitä oli niin +parikymppisellä "nuoruudenrakkaallani" kuin lähempänä viittäkymppiä huitelevalla seurustelukumppanillani. Ja suurimmalla osalla siltä väliltä, osan kanssa en ehtinyt tutustua niin pitkälle että tuo piirre olisi voinut edes tulla esille.
En jaksa tätä enää, olisi kiva löytää joku loppuelämän kumppani mutta en etsi, niin eihän kukaan edes tiedä että olen vapaa.
Eron jälkeen ajattelin, että jos löytyy yksikin edes suunnilleen täyspäinen mies, joka tekee selkeän aloitteen, niin sitten voin ehkä. Olin aina ollut itse se aloitteellisempi ja suhteiden "kantaja". Eipä ole ketään kuulunut eikä näkynyt, kohta vuosikymmen mennyt. Asia ymmärretty. 😆
Vierailija kirjoitti:
On hyvin vaikea löytää naista joka hyväksyy kilpaulostusharrastukseni tai suostuu harrastamaan sitä kanssani.
Ootko koklannu Rate my poo saittii.
"Olisi kiva löytää joku loppuelämän kumppani mutta en etsi, niin eihän kukaan edes tiedä että olen vapaa."
Tämä
Vierailija kirjoitti:
En halua seurustella. Saan seksiä kun haluan ja läheisyyttä kun haluan mutten ole tilivelvollinen kenellekkään. N27
Et saa. Nainen ei koskaan saa seksiä halutessaan ja mies on aina naiselle valtava riski.
Vierailija kirjoitti:
Haluan seksiä aina eri tytön kanssa, siksi on rehellistä olla seurustelematta.
Oletko alaikäisiin sekaantuja?
Mäkin vaan nukun ja käyn töissä. En tiedä onko mulla mitään annettavaa suhteeseen.