Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2040)
Koska tarvittaisiin kumppani joka haluaa olla kanssani vapaaehtoisesti ja pyyteettömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonohan se on seurustella, jos ei kelpaa kenellekään. Eipä silti, en ole enää vuosikausiin katsellutkaan ketään sillä silmällä tai ollut tyrkyllä
Nyt noin 40 vuotiaana voin sanoa että jos et ole 20 vuotiaana löytännyt yhtään kertaan suhdetta tai seurustellut vakavasti, tulet luultavasti elämään elämäsä yksin... Väärin tämä ei ole. Itse en kaipaa elämääni toista ihmistä, päin vastoin elämä on opettannut sen että ihmisiin ei ole luottamista.
Kaikki ympärillä olevient kavereiden suhteet ovat päättyneet eroon ja rikkinäiseen perheeseen, tämän lisäksi lähes poikkeuksetta kaikilla on raha asiat todella huonolla tolalla.... Yksinkertaisesti asia ei ole "kannattavaa" missään mielessä, ainut asia minkä teet mahdollisesti on se että tuot lapsen rikkinäiseen perheeseen jolla ei ole varaa mihinkään... Toki poikkeuksiakin löytyy mutta se näyttäisi olen reilu vähemmistö.
En jaksa mielistellä ja pelätä sanomisia tai sanomatta jättämistä.Liian vaikeaksi menisi.
Itsessään minulla on kaikki hyvin.Ok kroppa, hyvin hoidettu iho, talous kunnossa, sosiaalisia suhteita sopivasti ja munakin on normaalia kookkaampi ja loistavasti toimiva. Saan halutessani kaikkea mitä tarvitsen.Vaikea nähdä miksi seurustelisin ?
Vierailija kirjoitti:
Koska tarvittaisiin kumppani joka haluaa olla kanssani vapaaehtoisesti ja pyyteettömästi.
Aina on perhana jotain taka-ajatuksia. Eräskin alkoi muka läpällä heittämään että sitten kun mun vanhemmat kuolee niin saadaan niiltä hienot tilat ja omaisuudet. Aloin voimaan pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tälläistä ääliötä kukaan selväpäinen arjessa kestäisi. Kaikille parempi, että sinkkuna pysyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole löytynyt ketään. Enkä nyt ole enää viime aikoina viitsinyt hirveästi panostaa asiaan.
Toiseen ihmiseen kiintyminen tarkoittaisi sitä, että tästä maailmasta olisi vaikeampaa luopua. Ei kannata mennä matrixin ansoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi eron jälkeen ajattelin löytäväni jonkun, olen 47-vuotias. Yllättäen näin ei ole tapahtunut ja syitä on kaksi. Haluaisin miehen jolla olisi tunnetaitoja, ja viihtyisi samanlaisissa harrastuksissa, kuten taidetta ja kulttuuria ja metsäretkiä. Yllättäen tällaisten miesyen kanssa ei sitten seksi ole toiminut yhtään. Ovat öiian kilttejä ja ns aloitekyvyttömiä ja yli viisikymppisillä ei monesti ole enää potenssia. Mutta kun minä olisin ollut seksuaalisesti parhaimmassa vedossa ja heillä ei enää "seiso". Pidemmällä tähtäimellä ei toimi. Sitten on alfaurokset jotka ovat jollain tavalla hallitsevia ja omistushaluisia ja seksi toimisi mutta koen väheksyntää ja tunnetaidottomuutta. Nuoret miehet ei sytytä. No, niinpä olen yksin. Mieluummin olenkin yksin kun epätyydyttävissä suhteissa. Ehkä joskus joku vielä kolahtaa, ei tiedä.
Mulla on ollut pitkään etäsuhde, joka myös näyttää sopivan mulle parhaiten. Jos se päättyy syystä tai toisesta, etsin toisen samanlaisen. Jalka on jo oven raossa.
En kaipaa kumppania arkeen enkä jaksa toisten seuraa 24/7, ja suomalaisista miehistä on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ollut vain pelkkää haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerkesin asua omillani joku neljä kuukautta 19 veenä kun exä tuli kuvioihin. Oltiin sitten +30 vuotta yhdessä. Kolme lasta jotka jo omillaan.
Nyt olen ollut sinkkuna 2, 5 vuotta. Aivan mahtavaa. Oma tupa oma lupa, ilman ikuisia kompromissejä.
En kaipaa uutta miestä tähän. Tietty luotettava ja mukava seuralainen seksiin kävis kyllä. Mutta noikin hoituu hyvin omin sormin.
En jaksa etsimällä etsiä kumppania enkä sopivaa ole kohdannut muuten. Olen ollut parisuhteessa pariin otteeseen mutta jälkeenpäin ajateltuna niissä kiinnosti enemmän ajatus parisuhteesta kuin ne ihmiset. Oon myös ollut niin kauan sinkkuna että ajatus parisuhteesta tuntuu jo oudolta enkä oikein usko että on olemassa sellaista miestä keneen todella haluaisin sitoutua loppuelämäksi. Seurustelut seurustelun vuoksi on siis jo koettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruma ja vanha. Siksi. Nuorempana ruma. Ihastuin niihin miehiin, kenellä oli vara valita. Päädyin yhteen miehen kanssa keneen en koskaan palavasti ihastunut tai rakastunut. Siinä meni noin 15v. En usko enää, että löydän ketään. En tosin edes etsi. Ihastuin taas muutamia vuosia sitten mieheen, jonka luulin katselevan minua kiinnostuneesti. No erehdyin. Hän sitten rupesi seurustelemaan tietenkin minua paljon tasokkaamman naisen kanssa. Olen sititen yksin loppuelämäni, kun en usko, että kukaan kenestä itse kiinnostuisin tarpeeksi, kiinnostuisi minusta, Yksi tyytymisuhde tähän elämään riittää. Olen kateellinen niille, ketkä saavat rakastaa palavasti.
Kerrankin rehellistä tekstiä - nuoret oppikaa tästä!
Vierailija kirjoitti:
Ei valitettavasti ole koskaan edes seurustellut sellaisen miehen kanssa, joka ns vie ja minä vikisen. Toki nuorudessa olin järjettömän rakastunut koska sain (muutamaksi vuodeksi) hänet kenet halusin. Valitettavasti se päättyi hänen toimesta.
Olen aina halunnut sellaisen miehen joka ottaisi parisuhteen etenemisedtä ja kehityksestäkin ohjat käsiinsä ja käyttäytyisi fiksusti, sivistyneesti, aikuismaisesti, jolle naisystävä ja parisuhde on mahdollisuus, ei uhka. Miehen jolla on haaveita ja tavoitteita ja niihin kuuluu elämänkumppani. Miehen jolla sydän ja kyky ajatella asioota toisen näkökulmasta. Sellainen joka antaa kumppanin olla se mikä hän on eikä pyri muuttamaan ja pitää naistaan kauniina vaikkei mikän missi olekaan, sellainen mies joka arvostaa naisessa älykkyyttä, sitoutuneisuutta, luotettavuuta, uskollisuutta jne. Sellaisen jolle parisuhteessa ollessa puhutaan me muodossa, eikä aina vaan minä minä minä minä.
Olen siis
Tuo kuulostaa reseptiltä saada itselleen omaa napaansa katsova sikamies jos miehen pitää viedä ja sinun vikistä, eikä käy tasa-arvoinen suhde. Pääosin kuulostaa aikamoiselta täydellisyysfantasialta joka kaikilla toki varmaan on omanlaisensa, mutta sellaista todellisuudessa ei kannata edes odottaa saavansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruma ja vanha. Siksi. Nuorempana ruma. Ihastuin niihin miehiin, kenellä oli vara valita. Päädyin yhteen miehen kanssa keneen en koskaan palavasti ihastunut tai rakastunut. Siinä meni noin 15v. En usko enää, että löydän ketään. En tosin edes etsi. Ihastuin taas muutamia vuosia sitten mieheen, jonka luulin katselevan minua kiinnostuneesti. No erehdyin. Hän sitten rupesi seurustelemaan tietenkin minua paljon tasokkaamman naisen kanssa. Olen sititen yksin loppuelämäni, kun en usko, että kukaan kenestä itse kiinnostuisin tarpeeksi, kiinnostuisi minusta, Yksi tyytymisuhde tähän elämään riittää. Olen kateellinen niille, ketkä saavat rakastaa palavasti.
Kerrankin rehellistä tekstiä - nuoret oppikaa tästä!
Ihaileva sävy olisi poissa jos olisi miehen kirjoittama. Onhan näitä "miksei ruma ja tavallinen kelpaa" nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani niin ruma mies että kelpaan vain joillekin kehityvammaisille naisille. Masentaa etten hyvätuloisena nelikymppisenä miehenä saa tasoistani naista. Tienaan 70 tonnia vuodessa ja dippainssin tutkinto löytyy.
Uskot, ettet "rumana" miehenä saa "tasoistasi" eli "rumaa" naista?
Rumat naiset ovat yleensä huonokuntoisia, lihavia ja rahnaisia läskejä. Minä en ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani niin ruma mies että kelpaan vain joillekin kehityvammaisille naisille. Masentaa etten hyvätuloisena nelikymppisenä miehenä saa tasoistani naista. Tienaan 70 tonnia vuodessa ja dippainssin tutkinto löytyy.
Uskot, ettet "rumana" miehenä saa "tasoistasi" eli "rumaa" naista?
Se vain saisi luvan olla sitten toinen hyvätuloinen ja kouluttautunut nainen. Rumalla ja köyhällä mies ei tee mitään.
Uskot, ettet "rumana" miehenä saa "tasoistasi" eli "rumaa" naista?