Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (1916)
Kukaan ei halua olla sairaan ja raihnaisen ihmisen kanssa. Enkä pääse paljon treffeille huonon liikuntakyvyn vuoksi.
dfghfdhg kirjoitti:
Ei joua. Ja mistä sitä seurustelis naisen kansa? Meikkaamisesta, saippuasarjoista, vaatteista ja hevosistako? Ei kinosta ainakaan simmoset seurustelunaiheet. Mieluummin seurustelen jonku ukon kans tervanpoltosta, ojankaivuusta ja metsänhoidosta
Entäs kun ei kiinnosta mikään noista puheenaiheista mitä mainitsit. Jep, olen sinkku.
Tietyllä tavalla olen tylsä nörtti. En hirveästi tee mitään spontaanisti. Ex jätti juuri tästä syystä. En kelpaa parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti suurin syy että vaellatte yksin, on teissä itsessänne. Jos ulkoinen kauneus on tärkein kriteeri, saatte olla tästedeskin ihan rauhassa.
Kuitenkin kaveriporukassani kaikkein pinnallisin mies on suosituin.
Uupumus ym on vienyt voimat, eikä töiden ja pakollisten arkiasioiden lisäksi energiaa riitä oikein mihinkään. Pienimuotoisesti yritän jotain harrastaa. Ei siis mitenkään riitä jaksaminen uusiin ihmisiin tutustumiseen, enkä haluaisi paljastaa kenellekään ulkopuoliselle, miten sisältököyhää ja pientä elämäni on - ulospäin luultavasti saan sen näyttämään hieman paremmalta ja aktiivisemmalta.
dfghfdhg kirjoitti:
Ei joua. Ja mistä sitä seurustelis naisen kansa? Meikkaamisesta, saippuasarjoista, vaatteista ja hevosistako? Ei kinosta ainakaan simmoset seurustelunaiheet. Mieluummin seurustelen jonku ukon kans tervanpoltosta, ojankaivuusta ja metsänhoidosta
Jos tää on sun käsitys naisista, niin ei ihmekään, että olet sinkku ja pysyt sellaisena
- Mikä on maailman homoin nimi?
- P ut1n 😄
Seksi inhottaa minua ja mistä muka löytää hyvän, tavallisen miehen, joka on tyytyväinen kumppanuuteen.
En myöskään kauheasti tykkää itsestäni tällä hetkellä.
Miksi ostaa lehmä kun maitoa saa tarvittaessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikit tuntuu olevan miehille ongelma
Miksi lemmikit ovat ongelma miehille? Ei kai niillä kaikilla ole niin pahaa allergiaa, ettei voisi ollenkaan sietää eläimen villaa.
Ihmettelen kanssa tuota palstatotuutta, kun monella miehelläkin on erilaisia lemmikkejä. Miksi lemmikit olisi heille jokin ongelma?
Nainen elukalla vastaa miehissä raivopelaajaa tai autonruuvaajaa, ja vähintään 6 tuntia päivässä. Samantasoisia ovat.
Kun tietäisinkin! Tosin olen alkanut tässä 40. ikävuoden korvilla pohtia, että olen varmaan hyvin pärjäävä autisti. Mutta silleen tarpeeksi autistinen, ettei miehiä yleensä nappaa, enkä tajua ihmissuhdekuvioita tarpeeksi hyvin napatakseni miehen. Sinkkuna olen ollut kohta 20 vuotta, en tosin omasta tahdostani. Jos minä ja pelkästään minä saisin päättää, olisin ollut naimisissa tuon 20 vuotta.
Ehkä seuraavan 20 vuoden aikana tärppää :D
Omassa elämässä on tarpeeksi taistelua ei jaksa muuta ylimääräistä.
viihdyn myös yksin erittäin hyvin.
En viitsi seurustella, kun minulla on niin pieni.
En seurustele, koska totesin että parisuhde ei ole heiniäni ja se päätös pitää. Ihmetyttää monet muut jotka suureen ääneen toitottaa samaa että nyt loppui sutinoinnit, mutta hetken päästä ovat kuitenkin taas parisuhteessa. Hmmh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti suurin syy että vaellatte yksin, on teissä itsessänne. Jos ulkoinen kauneus on tärkein kriteeri, saatte olla tästedeskin ihan rauhassa.
Kuitenkin kaveriporukassani kaikkein pinnallisin mies on suosituin.
Ja omasta kokemuksestani nämä suosituimmat ovat myös tehneet kaikkein vähiten ansaitakseen yhtään mitään. Eli on ollut ns "helppo elämä". Saaneet kaiken tarjottimella. Tytöt läähättää ympärillä ja kaikki yrittää saada tän yhden omakseen. Ja sitten tulevat tällaisille palstoille valittamaan kuinka "kaikki" miehet on sikoja tai lyövät tai kohtelevat huonosti. Tai, että "luonne ratkaisee" - samalla kun juoksevat sen komean helppoheikin perässä kilpaa.
Ehkä toi on tavallaan luonnon valintaa tuokin. Jotta niistä suhteista syntyvistä tenavista ei koskaan tulisi turhan fiksuja. Pysyisivät pinnallisina oman edun ajajina kaikki. Luonnon oma tapa varmistaa, että ihminen ei vahingossakaan ota omaa tulevaisuutta omiin käsiinsä, vaan jatkaa samaa itsetuhoista kierrettä. Kunnes kuolee sukupuuttoon.
Seurustelen kyllä. Yhdessä oltu 17-vuotiaasta asti ja edelleen yhdessä näin 13 vuotta myöhemmin.
Ei tarvitse etsiä parempaa, kun olen löytänyt jo parhaan.
Kun voisikin vain alkaa seurustella ja löytää itsensä hyvästä suhteesta, mutta siihen pisteeseen pääsemisen vaiva on niin suuri, että en edes halua enää yrittää.
Olen kahdessa liitoisa ollut. Aviossakin 10 v. Maailma on täynnä mieslapsia ja äidinkipeitä miehiä, että parempi on olla yksin. Säästyy sydänparka ja oma talous.
En halua enää olla parisuhteessa. On mukavaa olla vapaa menemään ja muuttamaan ja rakentamaan juuri sellaista elämää kuin haluaa. Toiseksi, en tiedä ketään jonka parisuhde näyttäisi omiin silmiini kovin hyvältä, joten ei ole sitä tunnetta, että jäisin jostain paitsi. Lähinnä on vähän helpottunut olo. Netissä myös kuulee niin paljon kauhujuttuja parisuhteista ja deittailusta, että menee kyllä vähäinenkin kiinnostus kun niitä lukee.