Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Kukaan ei halua näyttäytyä seurassani. Lyhyt, lihava, kalju ja onnun. Ja pienehkö muna vaikuttaa myös, köyhyyskin
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua näyttäytyä seurassani. Lyhyt, lihava, kalju ja onnun. Ja pienehkö muna vaikuttaa myös, köyhyyskin
Huumorintaju on kuitenkin plussaa sulle 😁
Koska vielä kymmenen vuotta sitten parisuhteet muodostuivat oikeilla pariutumisriiteillä ja ihmisten soidinmenoilla. Nykyään tuo tinderi muistuttaa poroerottolua.
Moni haluaa parisuhteen, moni taas ei. Ehkä olisi aika todeta, että monet meistä ei todellisuudessa edes kaipaa suhdetta. Vaikka kuinka Tinderöidään tms.
Itsellä on ihan tarpeeksi kokemusta parisuhteesta ja avioliitosta. Tykkään nykyään olla itsekseni, tapani ovat jo aika pinttyneet, enkä jaksaisi sovitella niitä yhteen kenenkään kanssa, joka yrittää muuttaa minut joka käänteessä. Painotan kuitenkin sitä, etteivät mun tavat ole nyt mitään täysin absurdeja. Kuitenkin suhteeseen monet menee sillä mielellä että toisen pitäisi muuttaa omia rutiineja. On vaikeata antaa toisen olla rauhassa oma itsensä. Ilman ystäviäni elämä olisi tietty tosi tyhjää.
Hyvä on jokaisen meistä myös pärjätä yksin.
Voin alkaa seurustelemaan, jos kerrot mistä 171/93kg 48v nainen löytää mukavan kumppanin.
Kun en saa sitä ketä rakastan (edelleen) ja kaipaan, en voi olla muidenkaan kanssa.
T. Yksiavioinen nii henkisesti kuin fyysisestikin.
Lapsi luku on todennäköisesti täynnä.
En alkaisi parisuhteeseen vain sen takia että olisi joku.
Jos vastaan tulisi nainen joka jollain tavalla toisi lisäarvoa elämääni, voisin harkita. Tämän täytyy tietenkin olla molemminpuolista.
Jonkunlainen sielunkumppani siis.
M38
Koska olen naimisissa. Tosin mieheltäni en saa sitä mitä tarvitsen, siksi salarakas ollut jo kohta kymmenen vuotta.
Harvoin osuu kiinnostava nainen kohdalle ja sitten kun osuu, niin eivät halua mun kanssa lähteä treffeille joten ala siinä sitten seurustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet on niin vaikeita. Haluisin kokea sielujen yhteyttä mutta miehet ei tajua sielustani mitään. Yrittävät kyllä, ei se siitä ole kiinni mutta ovat kai liian putkiaivoja kaivatakseen itse sellaista yhteyttä, mitä minä kaipaan.
Monet miehet tinderissä eivät ole kovin syvällisiä, mutta olen itse kirjoittanut profiiliini pitäväni hengellisyydestä ja kyllä sieltä aina välillä löytyy muita samanlaisia :)
Vierailija kirjoitti:
Keijo-Petteri kirjoitti:
Kiitos, eikähän lähdetä sitten treffeille, oi kaunis kedon kukkanen!
Melkein tekisi mieli suostua
Hienoa, tuo olisi tosi mukavaa, koska siitä voisi syntyä vuosituhannen rakkaustarina ja muistoja, jotka eivät ikinä haalistu! Ja koska vaikutit tosi kauniilta ja fiksun viehkeältä neidolta! Lisäksi minulla oli yksi pullo punaviiniä juomatta, jonka voisi juoda mökillä takkatulen loimussa seesteisenä kesäiltana punertavanhekuisen taivaanrannan alla joutsenten noustessa lentoon kullankimalteisesta rantavedestä!
Tämän palstan modet nauttivat siitä ainoasta vallastaan ja käyttävät sitä ahkerasti, jos kaikki eivät ole samaa mieltä.
Ikävuodet 20-25 keskityin opiskeluun ja ikävuodet 25-35 työhön. Se on tuottanut hyviä tuloksia. Se tarkoitti kuitenkin sitä, että halunnut parisuhdetta jarruksi ja sekoittamaan tavoitteitani. Nyt olen jo liian vanha luopumaan rutiineistani ja tekemään kompromisseja, joita seurustelu vaatisi.
Koska en huoli heitä, jotka muiden mielestä olisivat minulle sopivia. En myöskään huolisi ketään, joka on samanlaisessa elämäntilanteessa, kuin minä. Eli ensin oma elämä kuntoon ja aktiiviseksi. Sitten on ehkä mahdollisuuksia heihin, jotka minuakin kiinnostavat.
Olen ollut vailla työtä jonkin aikaa yrityksistä huolimatta. Keskustelu katkeaa kuin seinään sen jälkeen, kun minulta kysytään: "mitä teet työksesi?"
Yleensä tämä on ensimmäinen kysymys mikä esitetään.
Lohdutukseksi se, ettei se työpaikkakaan mitään takaa rakkausrintamalla. Ei myöskään pituus. Ei tarvitse löytää mitään syitä. Ihmiset ja elämät on vaan erilaisia.
Vedän puoleeni vain kusipäänarsisteja.