Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Vierailija kirjoitti:
Ukoilla on aina se seksi, ja tiedän että heille kelpaa melkein nainen kuin nainen. Ei kertakaikkiaan kiinnosta olla se reikä jollekin.
Kun etsit keskusteluja, joissa naiset kilvan kehuvat miten eri tavoin pitävät miehensä tyytyväisenä, niin alat tajuta, ettei suomalaisilla naisilla juuri muuta annettavaa olekaan kuin se reikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En etsi aktiivisesti. Minusta kiinnostuvat lähinnä päihdeongelmaiset, ja itse odotan ilmeisesti ihan liikoja omaan tasooni nähden.
Toisaalta minulle riittää ystäväpiiri jossa fyysistä läheisyyttä on helposti tarjolla. Huonot kokemukset aiemmista suhteista. En tee juuri koskaan aloitteita itse, sillä kaikki aiemmat aloitteeni on tyrmätty. Toisaalta minuun kyllä kohdistuu aloitteita, jotka yleensä torjun.
Elämä on suhteellisen helppoa. En kaipaa seksiä kovin usein ja joskus saan sitäkin. Suhteen etsiminen ja rakentaminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa eikä välttämättä paranna mitenkään elämänlaatua vaikka onnistuisi. Toisaalta haaveilen toimivasta suhteesta ja lapsistakin. En vain näe niitä realistisina tarjolla olevien kumppanien vuoksi tällä hetkellä. M26.
En ole löytänyt seurustelukumppania. Tahdon miehen, jonka kanssa on mukava olla ja johon voin luottaa. Liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan minusta enää koskaan kiinnostuu. Itse en enää aio tehdä aloitetta, tunnen itseni ihan naurunalaiseksi tyrkyksi. Ikäisekseni olen mielestäni ihan hyvännäköinen, hoikka, pitkähiuksinen, hyvyilevä, urheilullinen jne. Mutta siitä huolimatta olen miehille pelkkää ilmaa, kukaan ei ainakaan koskaan ilmaise mitenkään, että olisin jollain lailla naisena kiinnostava.
N46
Miehet näkevät millaisia naiset ovat kun saavat anonyymeinä tuoda ajatuksiaan julki. En minäkään enää uskaltaisi alkaa tutustua suomalaiseen naiseen.
Olen ollut monta kertaa suhteessa ja jokainen ero on ollut helpotus. Olen onnellisempi sinkkuna kuin yhdessäkään noista parisuhteista. Nyt kun on jo vähän ikää (40+) ei ole enää sellaista tarvetta olla suhteessa kuin nuorempana mulla oli ja tyydyin liian vähään ja huonoon. Koska olen onnellinen sinkkuna, en tietenkään huoli suhdetta, jossa olisin vähemmän onnellinen kuin nyt. En sulje suhteen mahdollisuutta kokonaan pois, mutta miehen pitäisi pystyä tuomaan elämääni jotain lisää, että onnellisuuteni lisääntyisi eikä vähenisi. Kokemukseni mukaan tulos vain on aina päinvastainen.
Tutkimusten mukaan suhteessa olevat miehet on onnellisempia kuin sinkut, naisilla päinvastoin. Tämä liittyy varmasti siihen, että miehillä ei ole emotionaalista kapasiteettia eikä sosiaalista herkkyyttä samassa määrin kuin naisilla. Plus tietenkin naisten kotityöt kaksinkertaistuu, miesten vähenee tai loppuu kokonaan, mukaan lukien metatyö.
En syytä tästä miessukupuolta, vaan patriarkaalisia rakenteita. Niiden purkaminen edesauttaa miestenkin onnellisuutta, koska silloin useampi nainen haluaa suhteen, suhteet ovat onnellisempia ja sitä myöten varmaankin myös kestävämpiä. Mutta tämä muutos ei tule minun elinaikanani tapahtumaan, joten realistina olen ajatellut pysytellä onnellisena, eli sinkkuna.
Toki poikkeusmiehiä löytyy, mutta se poikkeuksellisuushan paljastuu vasta siinä vaiheessa kun suhde vakiintuu. En aio nähdä suhteen rakentamisen vaivaa yhä uudelleen ja uudelleen joutuakseni vain pettymään kerta toisensa jälkeen. Käytän sen ajan ja energian johonkin järkevämpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska henkilö, johon olen ollut rakastunut viimeiset 5 vuotta, ei halua suhteeseen minun kanssani. Kerroin tunteistani hänelle kolmisen vuotta sitten, ja hän vastasi, ettei tunne samoin. En ole kuitenkaan vieläkään päässyt asian yli.
Myönnä tosiasiat ja move on.
Maailmassa on 4 miljardia vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Haku päälle.
Turha jäädä roikkkumaan pahan mielen kanssa.
Miten ihmeessä tähän tulee alapeukutuksia?
Jos kerran romantiikan kohde ei voisi vähempää välittää, miksi tuhlata elämänsä "toivotaan, toivotaan"-tyyliin?
Rouvan ystävä roikkui 15 vuotta varatussa miehessä, joka toistuvasti sanoi erovansa "ihan kohta".
Lopulta erosi mutta menikin naimisiin jonkin aivan toisen naisen kanssa.
Siinä sitä neidon ikä luiskahti yli 50 odotellessa ja nyt ollaan katkerana. Mutta yhä kuvitellaan että "kohta se taas eroaa". Aivan toivoton tapaus.
Iso osa elämää kului odotellessa ohi.
Tuoko se olisi se parempi vaihtoehto sille että myöntää tosiasiat ja toimii sen mukaisesti?
Rumia miehiä huonot tavat rahattomia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivottomia lapsia joka miehellä niitä vanhan ajan lehtolapsia siellä ja tuolla ja ulkomailla.
Olen ruma,lihava, huonosti varustettu ja muutenkin luotaantyöntävä ihminen. En osaa käyttäytyä sivistyneesti ja sukkani haisevat vanhalta pop cornilta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustele, koska ne joista olen kiinnostunut eivät ole kiinnostuneita minusta.
Ja kokeilin kerran tapailla naista joka ei sytyttänyt vaan koska hänellä oli hyvä luonne. Eihän siitä mitään tullut kun ahdisti jokainen tapaaminen aina vain enemmän. Nukkumaanmenosta puhumattakaan.
Nyt sitten yksin elän omaa elämää ja koitan kehittyä eri osa-alueilla jotta voisin napata unelmieni naisen.
Olen liian itsekäs astuakseni parisuhteeseen. Olen kanssa hyvin jumittautunut tapoihini ja en halua tehdä kompromisseja toisen ihmisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En seurustele, koska ne joista olen kiinnostunut eivät ole kiinnostuneita minusta.
Ja kokeilin kerran tapailla naista joka ei sytyttänyt vaan koska hänellä oli hyvä luonne. Eihän siitä mitään tullut kun ahdisti jokainen tapaaminen aina vain enemmän. Nukkumaanmenosta puhumattakaan.
Nyt sitten yksin elän omaa elämää ja koitan kehittyä eri osa-alueilla jotta voisin napata unelmieni naisen.
Koirista ja hevosista sanotaan, että niillä on "hyvä luonne". Ihmisiä ei myöskään "napata". Ehkä siinä itsesi kehittämisen lomassa voisit mennä myös terapiaan ja selvittää, mistä johtuu, että suhtaudut naisiin kuin karjaan.
En jaksa. Ei kiinnosta enää mikään parisuhde, ihanaa olla sinkku. 😊😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ollut tilaisuus seurustella, mutta jostain käsittämättömästä syystä sotkin kaiken. Sen sijaan että olisin lopettanut tapailun asiallisesti, nolasin itseni täysin. En edes tiedä miksi, halusin kai osoittaa toiselle etten ole kiintymyksen arvoinen. Olen syvästi vaurioitunut ja onneton ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua seurustella. Saan seksiä kun haluan ja läheisyyttä kun haluan mutten ole tilivelvollinen kenellekkään. N27
Olet nuori tyttönen vielä. Odotas kun täytät 35, 40, 50. Loppuu seksin saanti rupsahtelusta johtuen kuin seinään, ellet kelpuuta 'tasosi' alempana olevia. Tosin tasosi on myös rupsahtanut olemattomiin. Vaikka ettehän te nuoret tätä ymmärrä saati hyväksy.
Eipä ole iso menetys, jos minut arvioidaan käyttöesineenä.
Sehän on oman mielenterveyden suojelua että esineellistävästä seksistä kieltäytyy, oli miten "kuuma" hyvänsä.
Olen koko aikuisikäni ollut pidemmissä suhteissa. Kasvattavia ovat olleet, mutta nyt ei enää jaksa nähdä moista vaivaa. Kaksi viimeistä parisuhdetta kaatui siihen kun mies ei sittenkään halunnut lapsia. Hankin lapsen yksin klinikalla, koska tässä iässä (42) oli nyt päätettävä haluaako yhdessä ainoassa elämässään ikinä lapsia. En jaksaisi työstää parisuhdetta pienen vauvan lisäksi. Aikaisemmin voimakas seksuaalisuutenikin on kadonnut. Omanarvontuntoni on myös kasvanut roimasti, en vaan kertakaikkiaan jaksaisi enää minkäänlaista oikkuilua ja arpomista yhdeltäkään mieheltä. Toki jos jostain tupsahtaisi rakastava, huolehtiva ja kypsä parimetrinen Samuli Edelmanin näköinen mies ovelta hakemaan, niin en vastustelisi 😅
Eipä ole löytynyt miestä, joka hyväksyy minut ja minun elämäntilanteen. Myös takana todellakin raastava suhde jo vuosia sitten. En vaan enää uskalla alkaa kenenkään kanssa. Nyt jo vanhuus alkaa painaa ja ikäiseni miehet hakevat jotain "kuuta taivaalta", mitä eivät koskaan tule enää saamaan.
Yksin on parempi olla, ei tarvitse miellyttää ketään semmoisella, mitä ei tai et ole.
Olen lesbo ja homoseksuaalisuus on ollut itselleni aina vaikea juttu. En ole vieläkään täysin hyväksynyt asiaa. Odotan, että olisin enemmän sinut asian kanssa. En halua ryhtyä minkäänlaiseen kulissisuhteeseen, koska laittaisin itseni vain kärsimään, mutta en ole valmis myöskään tulemaan kaapista. Parhain ratkaisu on olla siis sinkku. Enkä siis etsi ketään aktiivisesti enkä ole tavannut ketään, johon olisin ollut ihastunut ja jonka kanssa haluaisin olla loppuelämäni. Jos minulle on joku tarkoitettu niin enköhän löydä hänet jollain tapaa. Keskityn nyt muihin juttuihin, kuin kumppanin löytämiseen. Viihdyn yksin ja olen erakkoluonne, joten en tavallaan kärsi tästä tilanteesta mitenkään.
Minua - pitkän linjan yksineläjää - on alkanut jo kyllästyttää nämä kysymykset: miksi olet yksin?
Miksi sitä pitäisi jatkuvasti ja kaikille selitellä ? ?
Jos ihminen itse tuntee olevansa onnellinen, niin mitään selittelyjä ei tarvita.
Luulisin, että suurin yleisin syy ihmisten sinkkuuteen on se, ettei ole tullut vastaan sitä oikeaa. Kuka torjuisi ihmisen, joka tuntuisi kuin itselle tehdyltä ? Pitäisi jättää pois sellaiset ulkopuolisten kommentit, että sinkku olisi muka 'liian vaikea' tai 'liian kranttu' tai muuta sellaista. Ihmisellä on oikeus odottaa toiselta samaa, kuin itse pystyy suhteeseen antamaan. Eli jos olet itse rehellinen, saat odottaa rehellisyyttä toiselta, jne.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja ihmisten elää, kuten itselle parhaaksi näkevät. Lopetetaan nämä painostavat utelut.
Etsi aasialainen nainen. Ovat tiukkoja, eivätkä petä.