Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Ei talonmies kirjoitti:
Minun on tähän helppo vastata, en halua talonmieheksi!
Aluksi haluan sanoa että olen 70v mies, tappi toimii jopa paremmin kuin nuorena, mutta aina kun löytää jonkun naisen, sellaisen jonka kanssa saa nuohota kunnolla, eli tappi p.....n ja rumps rumps siitä minä tykkään. Mutta heti muutaman tällaisen lemmen yön jälkeen naiset alkaa juoksuttaa naapureissa "näytillä". Sitä en halua en ole sirkus apina. Ruohot leikkaan omaan tahtiin ja jopa nopeampi kuin "käskyttäjän" antama aika. Taustaa hivenen: Meni ensimmäisen kerran kihloihin 16v olin 3 kk kihloissa ja erosin. 18 v menin naimisiin koska yhden yön tyttö pamahti paksuksi, seurustelin silloin jo toisen kanssa kun meidät. Tämän vihityn vaimon kanssa emme asuneet päivääkään yhdessä. Ero tuli ja menin toisen kanssa naimisiin, jonka kanssa on erottu ja menty taas yhteen ja taas erottu ja menty yhteen, siinä välillä molemmilla ollut omia suhteitaan, lomamatkat teemme kuitenkin vielä yhdessä.
Sitoutumiskyvytön yksilö, ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä narsistien uhrit ei halua enää pariutua. Opetelkaa kuuntelemaan ja puhumaan heille joille merkitset.
Ei ihme että syntyvyys on kovassa laskussa koska etenkin naiset ovat niin tunteettomia miehiä kohtaan. Käyttäydytään ja puhutaan mitä sattuu sitä tarkoittamatta. Hormoni vaihtelun takia lempataa pidemmät suhteet roskiin selittämättä syytä vaikka mitään ei olisi vialla jne. näitä on nähty.
Minulta puuttuu kaikki mielenkiinto seurusteluun. Itse asiassa kaltaiselleni ihmisille se olisi oikeasti rangaistus. :D Tarvitsen paljon aikaa yksikseni, kavereitakin jaksan nähdä vain muutaman kuukauden välein, enkä tykkää kosketuksesta. Muutenkin alastomat ihmiset (sukupuoleen katsomatta) ovat mielestäni vain ällöttäviä.
Vierailija kirjoitti:
En seurustele, koska ne joista olen kiinnostunut eivät ole kiinnostuneita minusta.
Ja kokeilin kerran tapailla naista joka ei sytyttänyt vaan koska hänellä oli hyvä luonne. Eihän siitä mitään tullut kun ahdisti jokainen tapaaminen aina vain enemmän. Nukkumaanmenosta puhumattakaan.
Nyt sitten yksin elän omaa elämää ja koitan kehittyä eri osa-alueilla jotta voisin napata unelmieni naisen.
Jukka???
Ei talonmies kirjoitti:
Minun on tähän helppo vastata, en halua talonmieheksi!
Aluksi haluan sanoa että olen 70v mies, tappi toimii jopa paremmin kuin nuorena, mutta aina kun löytää jonkun naisen, sellaisen jonka kanssa saa nuohota kunnolla, eli tappi p.....n ja rumps rumps siitä minä tykkään. Mutta heti muutaman tällaisen lemmen yön jälkeen naiset alkaa juoksuttaa naapureissa "näytillä". Sitä en halua en ole sirkus apina. Ruohot leikkaan omaan tahtiin ja jopa nopeampi kuin "käskyttäjän" antama aika. Taustaa hivenen: Meni ensimmäisen kerran kihloihin 16v olin 3 kk kihloissa ja erosin. 18 v menin naimisiin koska yhden yön tyttö pamahti paksuksi, seurustelin silloin jo toisen kanssa kun meidät. Tämän vihityn vaimon kanssa emme asuneet päivääkään yhdessä. Ero tuli ja menin toisen kanssa naimisiin, jonka kanssa on erottu ja menty taas yhteen ja taas erottu ja menty yhteen, siinä välillä molemmilla ollut omia suhteitaan, lomamatkat teemme kuitenkin vielä yhdessä.
Aikamoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ovat ylimielisiå, ilkeitä vähettelijöitä. He eivät ole koskaan arvostaneet minua. Joudun työelämässä olemaan heidän kanssaan.
Seurustellessa pitää jakaa kallisarvoista vapaa-aikaansa toiselle ihmiselle. Mulla ei ole mahkuja niin ainutlaatuiseen ihmiseen, että viitsisin tähän ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että ulkonäköni riittää naiseen, johon voisin rakastua tai ihastua. Ja ei, ei puhuta nuorista malleista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Suomessa todellakin saa olla rauhassa ainoastaan olemalla seksuaalinen"
Tämän viestin kirjoittaja on kyllä oikeassa ja olen samaa mieltä. Toisaalta sitten moni kuten itsekin olin sitten nuorena se h:lla alkava vaikka on ollut edes seurustellut tai seksiä harrastanut. Tosin vaikka olisi kuinka seksuaalisesti aktiivinen niin en hyväksy nimittelyä. Näin en itsekään tiedä miten sitten pitäisi olla. Olet h vaikka olet neitsyt ja sitten jos taas paljon seksiä niin taas olet h jne. Siinä mielessä ehkä vaikea maa. Pitäisi löytää varmaan joku keskitie, että olisi hyvä. Tietysti kärjistän nyt, mutta olen niin paljon kuullut tuotakin h sanaa, että inhoan sitä aina eniten. Ymmärrän silti kyllä mitä tuo lainaamani viestin kirjoittaja tarkoittaa. Itse olen vaan oppinut sen etten edes pystyisi parisuhteeni (jos siis sellainen olisi) yksityiskohdista toisille puhumaan. Itsellä kiusaaminen ja pilkka liittyi niin paljon juuri ulkönäkööni ja sisälsi myös seksuaalisiin juttuihin liittyvää kiusaamista.
Niin no ei voi paljon odottaa lapsilta/teineiltä. Mutta aikuisten ihmisten ja keski-ikäisten olisi jo ymmärrettävä paremmin! Mutta näin ei ole. Suomalaiset ovat kyllä vihamielistä kansaa. (En ole asunut muualla kuin Suomessa joten en osaa muista sanoa.) Mitä kauemmin olen elänyt vapaaehtoisessa selibaatissa, sitä enemmän vihaa tunnen ihmisiä kohtaan. Kymmenen vuoden ajan olen joka viikko 'saanut' kuulla ei-tervetulleita treffivinkkejä. Moni näistä ihmisistä on naisia. Tämä on suoraan sanottuna henkistä väkivaltaa ja olen niin väsynyt, VÄSYNYT siihen ettei saa olla rauhassa. Olen aikuinen ja älykäs ihminen, ja päätän mikä on itselleni parhaaksi. Suomessa on vastenmielistä elää. Sanotte nyt, että kyllä Afghanistanissa asiat ovat paljon pahemmin, mutta se on kuin vertaisi kivikautta viikinkiaikaan. "Kansa kyllä tietää." Kansa on oksettavaa ihmissaastaa!
M43
Montakin syytä, ensinnäkin ei ole energiaa, kun työ ja kotityöt vie niin paljon aikaa. En usko että kukaan mies alkaisi pesemään ikkunoita ja tekemään pihatöitä minun kanssa. Ottaisi päähän jos ukkeli istuisi telkkaria katsomassa sillä aikaa kun raadan. Exä teki tätä. 😡
Toiseksi pelkään, että mies osoittautuukin jollain tavalla vaativaksi, ärsyttäväksi tai ällöttäväksi, esim. haisee tai kulkee likaisissa vaatteissa tai laiskottelee. En ala äidiksi kenellekään, en ala kokkaamaan tai pyykkäämään yhtään kenellekään.
Kolmanneksi on aika hemmetin vapauttavaa olla täysin oma itsensä, vapaa mistään ulkonäköön liittyvästä tai parisuhde ristiriidoista. Ei tarvitse ns. kelvata kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulta puuttuu kaikki mielenkiinto seurusteluun. Itse asiassa kaltaiselleni ihmisille se olisi oikeasti rangaistus. :D Tarvitsen paljon aikaa yksikseni, kavereitakin jaksan nähdä vain muutaman kuukauden välein, enkä tykkää kosketuksesta. Muutenkin alastomat ihmiset (sukupuoleen katsomatta) ovat mielestäni vain ällöttäviä.
Tämä on mielenkiintoista sillä minunkin mielestäni alaston ihminen on kuvottava - olen kokenut näin lapsesta lähtien. Ihmisessä ei ole mitään puoleensa vetävää.
Olen suuntautuneisuudeltani zoofiili. Syynä oletettavasti asberger syndroomani joka saa aikaan sen, että ihmiset tuntuvat hyvin vierailta ja käsittämättömiltä. Koiran kanssa tunnen oloni turvalliseksi, osaan tulkita sitä eri tilanteissa ja se toimii johdonmukaisesti. Ihmisen rakkaus asettaa paljon ehtoja, ei etsi kuin omaa etuaan, ihmisellä puuttuu vilpittömyys ja välittäminen lakkaa ennemmin tai myöhemmin.
Minuun on rakastuttu kolme kertaa mutta en kykene olemaan ihmisen kanssa. En kestä myöskään hylkäämistä.
Vaikeaa saada naista. Ei sitä jaksa alkaa etsimään. Suhhde muutenkin rajoittaa ja tuo velvollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästyin etsimään hyvää vaimoainesta suomalaisista naisista. Aika monessa oli niin paljon vikoja, ettei voinut huolia vaimoksi. Lopulta suuntasin viisarini ulkomaille ja nyt olen onnellisesti naimissa.
Koska parisuhde ei tarjoa mitään mitä haluan. Ei kiinnosta luopua vapaudesta, mukavuudesta ja yksityisyydestä että saa kuunnella nalkutusta ja muuta.
Ujous, en halua seksiä ja en ole löytänyt miestä.
Koska olen rakastunut. 7 vuotta tapailua ja rakkaani ei edelleenkään pidä minua parisuhteen arvoisena.
Säästän itseäni sille oikealle. Kun tarpeeksi kauan odottaa, niin hän tielleni tupsahtaa.
Se on jotenki outo juttu, paljo on ajat muuttunut, mutta silti on vieläkin käsitys, että kaikki haluaa joko parisuhteeseen,avioliittoon,perheen... Ei noissa mitään vikaa ole, mutta silti ihmettelen.🤔 -M29