Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Vierailija kirjoitti:
Oli aikoinaan sellainen olo sitten en halunnut mitään keneltäkään, ja tällaisessa tilanteessa taukoamaton sosiaalinen jankkaus ja painostus hommata itselleen 'pientä sutinaa' ei ainakaan johda halujen lisäämiseen, päinvastoin! Siinä kävi sitten niin ettei kymmeneen vuoteen halua ole ollut.
Ei mene viikkoakaan etteikö joku yrittäisi painostaa 'löytämään seuraa', tai joku vitsailee että olen käytännössä jälleen 'neitsyt' koska ei ole hinkua päästä kenenkään vällyjen väliin. Ei mene kuukauttakaan ettei joku kyseenalaista seksuaalisuuttani tai joku naispuolinen tuttava pyytämättä jakelee vinkkejään miten treffiprofiili kannattaisi tehdä. Suomessa todellakin saa olla rauhassa ainoastaan olemalla seksuaalinen. Kertoo siitä että Suomi on junttimainen maa ja ihmiset moukkamaisia, kaikki nämä ihmiset voisi puolestani pyyhkiä pois maailmankirjoista.
M43
... siinä missä sukupuolitartunnasta puhutaan kuin arvomerkeistä. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen liian vanha ja rupsahtanut.
Naisella täysin turn off. Kukaan mies ei halua puolisoksi tai seurustelukumppaniksi yli 50 v naista.
Viihdyn itsekseni hyvin enkä hakemalla hae seuraa. En ole kovin sosiaalinen eikä ole montaa kaveria eli ei tule tavattua miehiä näitten kautta. En tykkää juoda ja hengailla alkoholin äärellä, tilanteita missä miehet yleensä lähestyy. Mulla on todennäköisesti muiden mielestä liian korkeat standardit: haluan olla miehen ystävä, en ala millekään miehen kanssa joka käyttää päihteitä säännöllisesti, jonka ainoa/tärkein harrastus on erilaiset pelit, joka viettää paljon aikaa tietokoneella, joka haluaa lapsia ja dundunduu pahin lopuksi... joka katsoo pornoa. Enkä ala pyytämään tai vaatimaan ketään että muuttuisi mun vuoksi. Aika moni mies valitsee mieluummin pelit, nuuskan ja pornon kuin parisuhteen yhden naisen kanssa jonka kanssa väistämättä tulee kränää ja huonoja päiviä jne.
En seurustele. Pitkä parisuhde päättyi joitain vuosia sitten, enkä ole kaivannut vielä uutta parisuhdetta. Tai kaipaan kyllä, mutta en niin paljon, että jaksaisin etsiä. Työ, lapsi ja harrastukset vievät paljon aikaa. Parisuhdetta ei ole ehtinyt kauheasti ajatella. Olen kyllä silmät avoinna, jos vastaan tulisi sopiva ihminen.
Papilloomavirus.
En voi olla lainkaan varma että kehoni on hoitanut viruksen pois ns. "systeemistä"
jonka vuoksi omatunto ei salli sitä etten kertoisi asiasta mahdolliselle seurustelukumppanille, koska tartunta on mahdollinen...
Tämä on ihan hemmetin turhauttava tilanne, koska nykyään tuntuu olevan oletuksena harrastaa seksiä lähes välittömästi kun alkaa tapailemaan toista. Ja tämä tarkoittaa tietenkin sitä että asiasta on kerrottava heti alkuunsa, koska kondomikaan ei ole 100% suoja.
Ja kokemukset tästä olleet sellaisia että sanotaan naaman edessä että ei haittaa ja sitten aletaankin vältellä tai kadotaan kokonaan.
Ihan turha on heille yrittää selittää että HPV on todella yleinen, ja on mahdollista että hänelläkin on tai on mahdollisesti jossain vaiheessa elämää samainen virus kehossa vieraillut.
Joten vuosia jo yksin ollut, kun enää ei vain jaksa tuntea itseään suurin piirtein spitaaliseksi asiasta kertoessaan.
Harmi vain ettei se läheisyyden kaipuu tunnu koskaan täysin katoavan, vaikka muuten elänkin ihan ok elämää.
Minua ei vain enää kiinnosta seurustelu
Tykkään muutenkin olla yksin. Voin mennä minne haluan eikä tarvitse kysellä keneltäkään
Ikääkin on jo 61v niin voi olla etten edes kelpaisi kenellekään.
Olen ihan tyytyväinen elämääni
Ikävä kyllä vielä seurustelen. Taloudelliset syyt pitää vielä kiinni, taloyhtiöömme tehdään suuria ja kalliita remontteja ja asuntomme arvo on suorastaan sukeltanut. Kunhan rempat ovat ohi, eroa voi harkita. Nyt on vaan pakko purra hammasta ja kestää.
Olen ylipainoinen, ollut aina. En myöskään ole se kaunein tyttö. Jostain kumman syystä nämä kaksi asiaa ovat olleet elämässäni todella kipeät asiat lapsuudessa ja nuoruudessa. En lähtenyt kehittämään itseäni mitenkään, voivottelin vaan kun olen ruma. Kun pojat vihdoin minusta kiinnostui, jäin koukkuun tunteeseen. Olen seurustellut viimeiset 25 vuotta aina. Nyt olen siinä pisteessä, ettei ikinä enää. En tulee enää ikinä seurustelemaan. En jaksa konflikteja. En jaksa kompromisseja. En enää halua miellyttää toista. Haluan itseni ja lasteni näköisen elämän. En todellakaan enää tarvitse ketään miestä täydentämään itseäni.
En siis vielä ole sinkku. Mutta tulevaisuudessa aion olla ja olen sitä loppuelämäni.
Seurustelu on puuduttavaa ja tylsää. En jaksa istua sohvalla katsomassa miehen valitsemia ohjelmia. Miehet eivät osaa keskustella tai jutustella. Suurin osa ikäisistäni (+50) haluavat nelikymppisen. Jos on joku ihan ok, eli ei juo ja ole tylsä, niin hän saakin sen nelikymppisen. Huonot on siis mahkut. Ottaisin koulutetun, fiksun raittiin ja urheilullisen (kuten olen itse) mutta heitä on niin harvassa, että ikäni vuoksi jään ilman. 65-vuotiaan saisin mutta en uskalla ees yrittää,koska ne on eläkkeellä ja mä taas töissä. Aika ei riitä eläkeläisen viihdyttämiseen.
mark kirjoitti:
Tämä on oikeastaan aika surullinen keskusteluketju. Ihmisiä jotka eivät ole saaneet kokea parisuhdetta tai edes seksiä koskaan tai ovat rakastuneita johonkin omiin mielikuviinsa henkilöstä joita eivät tunne ja se estää heitä etenemästä muualla. Samalla tavalla voi pitää itseään huonona tai rumana olematta sitä kuitenkaan. Asenne paistaa kyllä kauas jos on anteeksi olen olemassa tyyppinen ja se karkoittaa kiinnostuneita ihmisiä. Ei se yhden tai kahdenkaan mielipide ulkonäöstä tms tee siitä totta joka on jokaisen vastaantulijan kanssa totta. Katsokaa pariskuntia. Ovatko he kaikki teidän mielestänne kaikki kauniita ja komeita? Niinpä hekin ovat löytäneet jonkun ihan sama minkä kokoisia tai näköisiä ovat joltain puuttuu jalka toiselta käsi tai sormet joku on pyörätuolissa toinen hampaaton yksi on leveä enemmän kuin pitkä toinen näyttää muuten seinästä revityltä silti joku on sattunut löytymään. Ihan samalla tavalla se rakkaus voi teidät löytää jos on löytääkseen jos sille antaa mahdollisuuden. Tämä on myös motivaatiopuhe minulle itselleni.
Samaa mieltä, tätä ketjua lukiessa herää ajatuksia siitä, miten monen elämä on mennyt surulliseksi ja yksinäiseksi kiusaamisen ja huonon itsetunnon vuoksi. Ei ulkonäkö oikeasti vaikuta niin paljon kuin voisi luulla. Minä toivoisin juuri sellaista tavallista, mukavaa miestä. Harmi kyllä, sellaiset eivät tunnu kaipaavan tavallista, mukavaa naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen liian vanha ja rupsahtanut.
Naisella täysin turn off. Kukaan mies ei halua puolisoksi tai seurustelukumppaniksi yli 50 v naista.
Olet varmaan aika nuori, etkä tajua, että ihmiset pariutuvat suunnilleen samanikäisten kanssa myös vanhempina. Kaikissa ikäryhmissä on ihmisiä, jotka haluavat löytää kumppanin. Vastikään yksi tuttu n. 70 v. nainen meni naimisiin ikäisensä miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, ehkä tulikin jo mainittua, mutta te, joita seksi ei kiinnosta pätkääkään, mutta seurustelu olisi ok, olette aseksuaaleja. Aseksuaalia ei kiinnosta seksi millään muotoa. Yksin hänellä voi olla seksuaalisia haluja, joita purkaa masturboimalla (osa ei silläkään), mutta seksi toisen kanssa on yhtä suurta innostusta herättävää kuin lantakasassa pyöriminen.
Te taas, jotka voitte harrastaa seksiä mutta vasta sitten, kun teillä on vahva ja turvallinen tunneside kumppaniin, olette demiseksuaaleja. Se on yksi aseksuaalisuuden haara. Tunnesiteen muodostumiseen voi mennä kuukausista muutamaan vuoteen. Yhdenillanjutut, säätämiset, panot jne. eivät sovi teille.
Googlatkaa lisää! Demiseksuaalisuudesta löytyy vähän suomeksi mitään, mutta englanniksi paljon.
Terveisin, demiseksuaali N36, sinkkuna viimeiset 15 vuotta.
Entä jos ei vain _halua_ harrastaa seksiä ilman tunnesidettä? Onko silloinkin demiseksuaali? Olen aina pitänyt itseäni seksuaalisena ihmisenä, en ole estoinen eikä ole mitään muutakaan estettä tai ongelmaa. Se vain, että haluan kumppanin ja puolison, en mitään säätöjä tai panoja. Niinpä olen jäänyt ilman miestä.
Toinen syy voi olla sekin, että en ole tavannut kovin paljon miehiä, sillä työ ja harrastukset ovat kaikki aika naisvaltaisia enkä käy baareissa tai harrasta tindereitä, juurikin siksi etten kaipaa sitä merkityksetöntä seksiä. Tässä olisi juuri sellainen monen mielestä täydellinen nainen, mutta missäpä on se mies?
Pärjään hyvin yksinkin, vaikka kaipaan toisen ihmisen lähelle. Odotan edelleen ihmettä tapahtuvaksi.
Eli siis EI halua harrastaa seksiä ilman tunnesidettä? On demiseksuaali. Demi nimenomaan tarvitsee sen tunneyhteyden sinne, muutoin ei ole haluja, ei kiinnostusta eikä mitään seksuaalista mielenkiintoa. Kun se tunneyhteys syntyy, syttyy myös seksuaalisuus.
Jos ei syty, on todennäköisesti aseksuaali. Aseksuaalit tarvitsevat kumppanuutta, yhdessäoloa, turvaa jne. ilman seksiä, koska sitä seksuaalisuutta (toista kohtaan) ei ole eikä synny.
Ehkä vähän huono esimerkki, mutta jos ajatellaan tätä lapsien hankkimisen kautta, niin demi-"lapsellinen" hankkii lapsia vasta sitten, kun talous on kunnossa ja parisuhde on vakaa, ja kaikki on valmista lasta varten.
A-"lapsellinen" ei hanki lasta missään tilanteessa, eikä olosuhteiden muutos tai kumppanin vaihdos vaikuta haluun saada lapsia.
Tuo demiseksuaalin määritelmä kyllä kaipaa tarkennusta. Demiseksuaaliksi ei ihmistä tee se, että ei halua harrastaa seksiä ilman tunneyhteyttä toiseen.
Demiseksuaali on ihminen, joka ei koe seksuaalista halua, vetovoimaa tai edes kiinnostusta toiseen ilman tunnesidettä.
Halua ja vetovoimaahan voi tuntea ilman, että haluaa heti harrastaa seksiä. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
Kiitos molemmille kommenttiini vastanneille. Koen kyllä ajatuksen tasolla seksuaalista halua, kiinnostusta ja vetovoimaa miehiä kohtaan, mutta en tahdo edetä seksin tasolle ennen kuin tunnen sen toisen ihmisen kunnolla. Minulle se juttu olisi juuri siinä, että kumpikin haluaisi nimenomaan olla toistensa kanssa, eikä vain haluaisi pelkkää seksiä. Se henkinen läheisyys on yhtä tärkeä kuin fyysinenkin, niin tärkeä, että olen valinnut olla mieluummin ilman pelkkää fyysistä puolta, vaikka sitäkin kaipaisin. Mutta se puoli hoituu kyllä yksinkin. Haluaisin ennen kaikkea rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen liian vanha ja rupsahtanut.
Naisella täysin turn off. Kukaan mies ei halua puolisoksi tai seurustelukumppaniksi yli 50 v naista.
Eihän tuo pidä paikkaansa. Olen sinkkumies, kuusissakymmenissä. En tosiaankaan etsi mitään itseäni reilusti nuorempaa naista, vaan oma ikä plusmiinus jotain. No, kovin aktiivinen en ole etsinnässäni ollut. Löytyy jos löytyy. Pärjään ihan hyvin vaikka ei löytyisikään. Ketä tahansa en kelpuuta. Minun pitää tykätä hänestä, ja sitten se vaikeampi rasti, hänen pitää tykätä minusta. Voi olla että odotan liikoja, mutta jos näin on, olkoon sitten niin.
Ei kiinnosta seurustelu eikä mikään siihen liittyvä. Ei ole yhtään mun juttu. Kokemusta on. Ei kiitos enää koskaan.
En halua seksiä, ainoastaan hellyyttä ja läheisyyttä. Olen reilusti ylipainoinen ja työtön. Terv. m58v.
Rakastuin yhteen tyttöön 37 vuotta sitten. Kun hän ei rakastunut minuun takaisin, ei sitä muutakaan vaihtoehtoa ole jäänyt, kun ei se oma rakastuminen ole minnekään hävinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Oli aikoinaan sellainen olo sitten en halunnut mitään keneltäkään, ja tällaisessa tilanteessa taukoamaton sosiaalinen jankkaus ja painostus hommata itselleen 'pientä sutinaa' ei ainakaan johda halujen lisäämiseen, päinvastoin! Siinä kävi sitten niin ettei kymmeneen vuoteen halua ole ollut.
Ei mene viikkoakaan etteikö joku yrittäisi painostaa 'löytämään seuraa', tai joku vitsailee että olen käytännössä jälleen 'neitsyt' koska ei ole hinkua päästä kenenkään vällyjen väliin. Ei mene kuukauttakaan ettei joku kyseenalaista seksuaalisuuttani tai joku naispuolinen tuttava pyytämättä jakelee vinkkejään miten treffiprofiili kannattaisi tehdä. Suomessa todellakin saa olla rauhassa ainoastaan olemalla seksuaalinen. Kertoo siitä että Suomi on junttimainen maa ja ihmiset moukkamaisia, kaikki nämä ihmiset voisi puolestani pyyhkiä pois maailmankirjoista.
M43
Maailmassa on liikaa ihmisiä. Yhteiskunta synnyttää ihmissaastaa.
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin yhteen tyttöön 37 vuotta sitten. Kun hän ei rakastunut minuun takaisin, ei sitä muutakaan vaihtoehtoa ole jäänyt, kun ei se oma rakastuminen ole minnekään hävinnyt.
Tämä on ilmeisesti monen miehen kohdalla tosi yleistä. Joku teini-iän ihastus on saanut niin suuret mittasuhteet mielessä, että ei edes avata silmiä koko ajatukselle, että maailmassa saattaa olla muitakin ihania ihmisiä. Olen kuullut useamman ihmisen kertoneen, että nuoruudessa saadut pakit ovat estäneet lähestymästä ketään enää ikinä. Se on oikeasti tosi surullista.
Redpill awarenessii on kertyny sen verran et keskityn täl hetkel ensisijaisesti platejen spinnaamiseen.
Olen lainaamasi kirjoituksen kirjoittaja. Silloin 37 vuotta sitten olin 25-vuotias.
Haluan sanoa teille, että tuosta noidankehästä voi päästä ulos. Tutustukaa tunnelukkotyöskentelyyn, esim Kimmo Takanen on kirjoittanut aiheesta hyviä kirjoja ja tietenkin osaava terapeutti auttaa näissä asioissa. Jos lapsena on joutunut emotionaalisesti hyläryksi, niin siitä syntyy trauma eli tunnelukko, joka saa ihmisen käyttäytymään siten, että tämä tunnelukko eli hylkääminen toistui niin kauan, että trauma käsitellään pois. Se on pitkä ja raskas tie, mutta kyllä elämä tuntuu kevyemmältä, kun ymmärtää miksi tekee tiettyjä valintoja ja miksi joku kaava elämässä toistuu toistumistaan. Tiedostaminen antaa mahdollisen keskeyttää tämä noidankehä. Voimia ja tervetuloa itsetuntemuksen sekä parantumisek polulle. Täällä allekirjoittanut taapertanut koko aikuisikänsä, eikä loppua näy, mutta joka päivä on edellistä helpompi.