Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Koska naiset ovat ilkeitä ja vähättelevät. Olen töissä naisvaltaisella alalla ja kokemukset naisista on ollut pääasiassa negatiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.
Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.
JOs sanoja oli nainen, niin hänellla oli aivan liian löysä hikinen *illu. Tämä koskee siis vain tätä sanojaa. Eihän esbosuhteessakaan ole "kalu" kovin suuri kun se puuttuu kokonaan, joten koosta se ei voi olla kiinni kenenkään fiksun naisen kanssa.
Tarvittaessa voi käyttää vaikka nyrkkinäintia jos koko on se (turha) juttu.
Klitoris sitäpaitsi eEI sijaitse emättimessä vaan sen ulkopuolella, joten sitä voi stimuloida miljoonin eri tavoin yksin ja yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Takana on huono suhde. Päätin antaa mahdolliuuden ihmiselle, josta en ollut 100% varma. Ei olisi kannattanut. Jos en löydä ketään kunnollista koskaan, olen sitten vaan yksin.
Ajattele niin päin, että tulipahan kokeiltua ainakin. Moni ei koskaan uskalla treffailla tai seurustella. Sinäkään et voinut etukäteen tietää kuinka tuossa suhteessa käy ja se olisi varmasti harmittanut enemmän, kun ei olisi koskaan saanut tietää lopputulosta. Nyt ainakin tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, ehkä tulikin jo mainittua, mutta te, joita seksi ei kiinnosta pätkääkään, mutta seurustelu olisi ok, olette aseksuaaleja. Aseksuaalia ei kiinnosta seksi millään muotoa. Yksin hänellä voi olla seksuaalisia haluja, joita purkaa masturboimalla (osa ei silläkään), mutta seksi toisen kanssa on yhtä suurta innostusta herättävää kuin lantakasassa pyöriminen.
Te taas, jotka voitte harrastaa seksiä mutta vasta sitten, kun teillä on vahva ja turvallinen tunneside kumppaniin, olette demiseksuaaleja. Se on yksi aseksuaalisuuden haara. Tunnesiteen muodostumiseen voi mennä kuukausista muutamaan vuoteen. Yhdenillanjutut, säätämiset, panot jne. eivät sovi teille.
Googlatkaa lisää! Demiseksuaalisuudesta löytyy vähän suomeksi mitään, mutta englanniksi paljon.
Terveisin, demiseksuaali N36, sinkkuna viimeiset 15 vuotta.
Entä jos ei vain _halua_ harrastaa seksiä ilman tunnesidettä? Onko silloinkin demiseksuaali? Olen aina pitänyt itseäni seksuaalisena ihmisenä, en ole estoinen eikä ole mitään muutakaan estettä tai ongelmaa. Se vain, että haluan kumppanin ja puolison, en mitään säätöjä tai panoja. Niinpä olen jäänyt ilman miestä.
Toinen syy voi olla sekin, että en ole tavannut kovin paljon miehiä, sillä työ ja harrastukset ovat kaikki aika naisvaltaisia enkä käy baareissa tai harrasta tindereitä, juurikin siksi etten kaipaa sitä merkityksetöntä seksiä. Tässä olisi juuri sellainen monen mielestä täydellinen nainen, mutta missäpä on se mies?
Pärjään hyvin yksinkin, vaikka kaipaan toisen ihmisen lähelle. Odotan edelleen ihmettä tapahtuvaksi.
Eli siis EI halua harrastaa seksiä ilman tunnesidettä? On demiseksuaali. Demi nimenomaan tarvitsee sen tunneyhteyden sinne, muutoin ei ole haluja, ei kiinnostusta eikä mitään seksuaalista mielenkiintoa. Kun se tunneyhteys syntyy, syttyy myös seksuaalisuus.
Jos ei syty, on todennäköisesti aseksuaali. Aseksuaalit tarvitsevat kumppanuutta, yhdessäoloa, turvaa jne. ilman seksiä, koska sitä seksuaalisuutta (toista kohtaan) ei ole eikä synny.
Ehkä vähän huono esimerkki, mutta jos ajatellaan tätä lapsien hankkimisen kautta, niin demi-"lapsellinen" hankkii lapsia vasta sitten, kun talous on kunnossa ja parisuhde on vakaa, ja kaikki on valmista lasta varten.
A-"lapsellinen" ei hanki lasta missään tilanteessa, eikä olosuhteiden muutos tai kumppanin vaihdos vaikuta haluun saada lapsia.
Tuo demiseksuaalin määritelmä kyllä kaipaa tarkennusta. Demiseksuaaliksi ei ihmistä tee se, että ei halua harrastaa seksiä ilman tunneyhteyttä toiseen.
Demiseksuaali on ihminen, joka ei koe seksuaalista halua, vetovoimaa tai edes kiinnostusta toiseen ilman tunnesidettä.
Halua ja vetovoimaahan voi tuntea ilman, että haluaa heti harrastaa seksiä. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
Scheherazade kirjoitti:
Karmean lapsuuteni takia saan aina, muodossa tai toisessa, väkivaltaa. Pahin oli että eräs ex-miesystävä sekosi vasta viiden vuoden suhteen jälkeen. Kaikista ei aina näy ulospäin, miten pahoja ongelmia heillä on.
Mulla sama. Lapsuuden ja nuoruuden koin kotona fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Se rikkoi sielua aika hyvin.
Minulla on joku ihmeellinen taito kerätä ympärilleni ihmisiä jotka vähättelevät minua ja ovat jotenkin hallitsevia persoonia. Olen moneen tuttavaan ja kaveriin ottanut etäisyyttä, koska en jaksa määrääni enempää sitä huonoa käytöstä. Olen aikuisena kokenut parilta kaverilta myös ihan fyysistä kontaktia.
Ja suurin osa kumppaneista on myös olleet henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa harjoittavia.
En tiedä mikä olemuksessani kerää tällaisia ihmisiä. Tosin joku sanoi minulle, että minusta näkee, että olen tunneherkkä. Siksi minua on helppo pitää tunnelikasankona.
Tässä siis yksi syy miksi viihdyn sinkkuna. Kukaan ei pysty satuttamaan minua enää. Olen muutenkin aika paljon yksin. Vaikka usein tunnen itseni yksinäiseksi, niin helpompi näin.
Miksi seurustelisin. Miksi palvoisin ja huomioisin sekä lahjoisin naisia kun kiitokseksi saa ainoastaan nalkutuksen, valituksen, vaatimukset ja vittuilun
Olen liian vanha, 56 v. En kelpaa kumppaniksi oman ikäisille enkä vanhemmille miehille saati sitten nuoremmille.
Oon ihan tavallinen suomalainen nainen, mulla on hyvä työ, kiva asunto, ihanat aikuiset lapset eikä kyllä kukaan ole suuremmin luonteestakaan valittanut. Minua on kehuttu ikääni nuoremman näköiseksi, oon ruumiinrakenteeltani hoikka ja pukeudun ihan tavallisesti. Harrastan kestävyykuntoilua eli lähinnä juoksen ja pyöräilen.
Mut oon liian vanha oikeestaan kaikille miehille ja jotkut on sanonutkin suoraan ettei ala tapailla koska etsii paljon nuorempaa kumppania. Enää en viitsi edes yrittää vaikka yksinolo näivettää. Ystävät ovat eri juttu.
M39 kirjoitti:
Koska naiset ovat ilkeitä ja vähättelevät. Olen töissä naisvaltaisella alalla ja kokemukset naisista on ollut pääasiassa negatiivisia.
Aika jännä että sinulla on ollut tuollaisia kokemuksia.
Omalla kohdalla taas naiset ovat olleet juuri niitä lämpimiä ja välittäviä ihmisiä, suurin osa.
Monista nuorista miehistä (miksei vanhemmistakin) taas paistaa ulospäin sellainen pakolla seuraan tuppautuminen, ylimielisyys ja toisia loukkaavien juttujen naureskelu. Kyllä sen negatiivisen reaktion saa aikaan kun tarpeeksi kaivaa.
Ääni on mennyt niin käheäksi ahkerasta seurustelusta, että nykyisin on tyytyminen pelkkään kuunteluun. Joka päivä saa kuulla kunniansa.
Vierailija kirjoitti:
M39 kirjoitti:
Koska naiset ovat ilkeitä ja vähättelevät. Olen töissä naisvaltaisella alalla ja kokemukset naisista on ollut pääasiassa negatiivisia.
Aika jännä että sinulla on ollut tuollaisia kokemuksia.
Omalla kohdalla taas naiset ovat olleet juuri niitä lämpimiä ja välittäviä ihmisiä, suurin osa.
Monista nuorista miehistä (miksei vanhemmistakin) taas paistaa ulospäin sellainen pakolla seuraan tuppautuminen, ylimielisyys ja toisia loukkaavien juttujen naureskelu. Kyllä sen negatiivisen reaktion saa aikaan kun tarpeeksi kaivaa.
Tuo on juuri sitä vähättelyä. Sinun kokemuksella ei ole arvoa tai väliä kun minun kokemus on ainoa oikea ja muuta ei ole tapahtunut
mark kirjoitti:
Tämä on oikeastaan aika surullinen keskusteluketju. Ihmisiä jotka eivät ole saaneet kokea parisuhdetta tai edes seksiä koskaan tai ovat rakastuneita johonkin omiin mielikuviinsa henkilöstä joita eivät tunne ja se estää heitä etenemästä muualla. Samalla tavalla voi pitää itseään huonona tai rumana olematta sitä kuitenkaan. Asenne paistaa kyllä kauas jos on anteeksi olen olemassa tyyppinen ja se karkoittaa kiinnostuneita ihmisiä. Ei se yhden tai kahdenkaan mielipide ulkonäöstä tms tee siitä totta joka on jokaisen vastaantulijan kanssa totta. Katsokaa pariskuntia. Ovatko he kaikki teidän mielestänne kaikki kauniita ja komeita? Niinpä hekin ovat löytäneet jonkun ihan sama minkä kokoisia tai näköisiä ovat joltain puuttuu jalka toiselta käsi tai sormet joku on pyörätuolissa toinen hampaaton yksi on leveä enemmän kuin pitkä toinen näyttää muuten seinästä revityltä silti joku on sattunut löytymään. Ihan samalla tavalla se rakkaus voi teidät löytää jos on löytääkseen jos sille antaa mahdollisuuden. Tämä on myös motivaatiopuhe minulle itselleni.
Minun kohdallani olen saanut arvostelua, solvaamista ja eläimiksi nimittelyä koko kouluaikani ajan (plus kotona) ja ihmisten toimesta jotka eivät aina tunteneet toisiaan (neljässä eri koulussa), joten tottakai tuo jättää jälkensä ja kertoo jotain siitä minkälainen oikeasti olen. Ja en myöskään näe, että minun pitäisi esiintyä jotenkin sädehtivänä ja valovoimaisena jos minä en ole sellainen. Toki se voi tarkoittaa että sitten ei ole parisuhdemateriaalia ja siihen sopeudutaan - niinkuin minä olen todennut ja sopeutunut. Mutta se, että ihmisessä on jokin vastenmielinen piirre ei poistu sillä että tämä hyssytellään tai kielletään pois.
Vierailija kirjoitti:
Lue palstamammojen asenteista ja kommenteista Stefu&Sofia ketjussa niin saat hieman vinkkiä miksi en lähde tuohon peliin enää näin aikuisena.
Jos käyttäydyt kuin jompi kumpi heistä, niin ihan hyvä ettet lähde leikkimään parisuhdetta.
Siksi, että aiemmassa suhteessa joutui oppimaan sen, ettei mihinkään voi uskoa.
Yrittänyt kovasti kaivaa ajatusta, että näin ei voi olettaa kaikista ihmisistä ja kehittää itseäni siihen, että luottaa. Sellaista epäluottamusta kun ei mielestäni saa siirtää seuraavaan suhteeseen mukaan.
Kävi sitten niin, että tutustuin muutaman vuoden yksinolon jälkeen mieheen, johon rakastuin vahvasti mutta kas, ennenkuin ehdittiin edes "virallisesti" pariksi niin kävikin ilmi, ettei liittynyt rehellisyys tähänkään Herraan.
Haluaisin siis kyllä parisuhteen mutta valitettavasti se vaan on niin, etten luota enää. Normaalisti ihmiset ovat syyttömiä kunnes toisin todetaan mutta minun elämässäni se menee niin, että syyllinen kunnes toisin todistetaan. Ei hyvä lähtökohta parisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.
Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.
JOs sanoja oli nainen, niin hänellla oli aivan liian löysä hikinen *illu. Tämä koskee siis vain tätä sanojaa. Eihän esbosuhteessakaan ole "kalu" kovin suuri kun se puuttuu kokonaan, joten koosta se ei voi olla kiinni kenenkään fiksun naisen kanssa.
Tarvittaessa voi käyttää vaikka nyrkkinäintia jos koko on se (turha) juttu.
Klitoris sitäpaitsi eEI sijaitse emättimessä vaan sen ulkopuolella, joten sitä voi stimuloida miljoonin eri tavoin yksin ja yhdessä.
Tulee mieleen eräs tyttöystävä, kaunis ja haluttava kaikin puolin. Paitsi pedissä halusi molemmat kädet ranteita myöden sisäänsä, tuli hieman riittämätön olo, hän oli todella löysä eikä tahtonut edes antaa oraalia. Ei kestänyt tuo suhde, vaati kaikkea mutta ei ollut valmis antamaan mitään
Koska menetin elämäni naisen. Kadun eroa, joka päivä. Itseaiheutettua, vihaan itseäni yli kaiken
24v opiskelija. Asuinpaikka voi joutua vaihtoon töiden perässä nopeasti ja kiire ei ole. Uskon, että yksin ollessa kasvaa paremmin omaksi itsekseen. Enemmän muutenkin aikaa harrastuksille ja mielenkiinnon kohteille. Naiset sitten kuvioihin, kun on jotain tarjottavaa heille.
Tulin jätetyksi. Kaikkien kokemusteni jälkeen olen niin katkera, että tyydyn ystäviin ja kissoihin tästä eteenpäin. Neljä kertaa yritin kumppanuutta eikä kukaan onnistunut kohtelemaan hyvin.
Kukaan nainen ei ole tehnyt aloitetta ja itse en uskalla.
- Ujo mies
Karmean lapsuuteni takia saan aina, muodossa tai toisessa, väkivaltaa. Pahin oli että eräs ex-miesystävä sekosi vasta viiden vuoden suhteen jälkeen. Kaikista ei aina näy ulospäin, miten pahoja ongelmia heillä on.
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles