Harmittaako muita, että meidän sukupolvi sai kulutusjuhlista vain laskun?
Ei lentämistä, ei ilotulitteita, ei muovia, ei autoja, ei sitä ja ei tätä. Aiemmat sukupolvet saivat ja keksivät koko ajan lisää, meitä nuoria aikuisia vain syytetään liiasta kulutuksesta vaikka koko systeemi on meitä vanhempi. Elintaso tuskin tulee koskaan olemaan sitä mitä vanhemmilla on ja elämästä tehdään koko ajan ankeampaa.
Kommentit (501)
Olen vuonna 1981 syntynyt. Koko lapsuuden ja nuoruuden kuulin että kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle niin voi tehdä mitä vaan: meidät suorastaan revitään töihin ja varsinkin koulutus avaa loistavan tulevaisuuden. Kouluttauduin ja olen koko ikäni tehnyt töitä, joko osa-aikaisesti opintojen ohella tai kokoaikaisesti aina vaan kun niihin on ollut mahdollisuus. Olen tehnyt pätkää, nollasopimusta ja osa-aikaista. Työehdoilla joihin vanhempani eivät olisi ikinä suostuneet. Vanhempani olivat käyneet kansakoulun ja edenneet työssään joten heillä on velaton omakotitalo, asuntoauto, vene ja kesämökki. Itse en korkeakoulutuksesta huolimatta ole koskaan saanut edes täyttä kesälomaa. Asun vuokralla ja elän pätkätyöstä pätkätyöhön. Ei todellakaan ole koskaan ollut mahdollisuutta esim. vuoden Aasian matkailuun, pitkiin viikonloppuihin Lontoossa tms. Tähän päälle saan kuulla vanhemmiltani ja heidän ikäluokaltaan kommentteja kuinka oma sukupolveni on kiittämätön, liian hyvään tottunut eikä tarpeeksi ahkera. Nyt joku sanoo että saanhan perinnön. Joo, ehkä jokin päivä, mutta minulla on useita sisaruksia ja vanhempani ovat hyväkuntoisia. Paha rakentaa elämää mahdollisen tulevan perinnön varaan.
Vierailija kirjoitti:
Jagex kirjoitti:
No on ankeaa. Itsekin nelikymppisenä olen nipinnapin päässyt mukan pärjäävään porukkaan, tosin eläkkeet taitaa jäädä haaveeksi vaan, mutta on ainakin asuntolaina maksettu ja autokin tallissa. Suomi tuottaa enemmän kuin koskaan, mutta poliitikot toistelevat papukaijana että hyvinvointivaltioon ei ole enää varaa. No eipä tietenkään, kun jo valmiiksi hyvin ansaitsevien palkankorotukset ja pääomaveron keventäminen on niin tärkeää, muuten he itkevät karkaavansa ulkomaille. Työtön kun ei voi uhata samaa.
Mutta mua nuoremmat... joskus opettajana kun olin mietiskelin että onko tää oikein edes kouluttaa ihmisiä, kun tulevaisuudessa on tarjolla vain paikallisen sopimisen mukaan sovittuja orjatöitä. Yliopistokin kun muuttuu maksulliseksi, on selvää että lääkärit tulee lääkärien perheistä ja asianajajat asianajajien.
Saatte Suomen, jonka omaisuus on puhallettu suuren ikäpolven myötä heidän taskuihinsa, osaksi myös ulkomaille, ja päälle haukkuja siitä että pullamössösukupolvi on itse aiheuttanut omat ongelmansa kun duunit ei maistu. Ikäväähän tämä on. Tuhottu entinen solidaarisuusvaltio.
Nimenomaan suuria ikäluokkia kutsutaan myös pullamössösukupolveksi.
Ja nykyiset nelikymppiset ovat päässeet nauttimaan huomattavasti korkeammasta elintasosta kuin nämä paljon parjatut suuret ikäluokat.
Me nykyiset nelikymppiset olemme eläneet lapsuutta ja nuoruutta laman aikaan. Monilta perheiltä meni kaikki: työpaikat, kodit, omaisuus. Suomen lama on vaikuttanut tutkimusten mukaan eniten nykyisiin nelikymppisiin. Koulussa opettajat pakkolomautettiin, kouluruuasta säästettiin, luokkakokoja kasvatettiin. Kun aloitin koulunkäynnin, koulussa oli vielä koulunkäyntiavustajia. Ne kaikki irtisanottiin laman aikana. Oli vain opettaja 33 oppilaan kanssa. Tai jos naapuriluokan ope oli pakkolomalla, yksi ope vastasi kahdesta luokasta, eli noin 60 oppilaasta. Kotona ei ollut kunnon ruokaa, kun isä irtisanottiin töistä. Monella luokkatoverilla oli vielä kurjempaa. Jäivät velkaloukkuun. Asuntokauppaa romahti, ja perheille jäi valtavat velat. Yrittäjät ajautuivat konkurssiin. Perheitä joutui pakkomuuttamaan työn perässä toiselle puolelle Suomea. Itsemurhatilastoissa oli piikki. Se joka ei ole laman kurjaa puolta kokenut, ei voi edes ymmärtää sitä ahdinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman sukupolven "elintaso" oli junttia materiaa ja sen mukaista elämäntyyliä. Me fiksut, henkiseen pääomaan keskittyvät ihmiset katsomme omien vanhempien sijasta isovanhempia. Emme kaipaa kitchinkäryistä kulutusjuhlaa, vaan mökkeihin luonnon rauhaan, omavaraisuuteen ja järvelle tuijotteluun, yhdessä oloon ja ymmärrykseen.
Ongelma on siinä että kun nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen, alkaa pakollisten menojen kulut nousta: asuminen, terveyspalvelut, koulutus...
Miten nuoret sukupolvet on kurjistettu kulutuksen vähentämiseen. Elintaso on korkeampi kuin koskaan
Tämähän on ihan paskapuhetta. Eihän tämänhetkiset 20-30v koskaan yllä samaan elintasoon kuin vanhempansa. Useat asuvat vuokralla, kun eivät saa lainaa, kun ei ole säännöllisiä työtuloja jne. Perhettäkään ei voida/uskalleta perustaa, kun ei ole vakityöpaikkaa ja talous epävakaata. Siinä se elämä sitten menee sinnitellessä. Eipä ole velatonta asuntoa eläkeiässä tai muita säästöjä, kuten esim vanhemmillani, jota ovat suuria ikäpolvea. Heillä on asunnot, mökit ja veneet, ja ihan hyvä eläke myös. Mutta lapsensa ovat aina opettaneet pärjäämään omillaan, joten turha kuvitella että heiltä taloudellista apua saisi, enkä sellaista odotakaan. Pärjään kyllä näinkin, mutta surku alkaa olla siitä etten omaa perhettä varmaan koskaan tule saamaan.
Sitten vielä suuret ikäluokat voivottelevat sitä, etteivät saa lapsenlapsia! Miksiköhän ei vauvoja synny...
Suurten ikäluokkien lapset on yli viiskymppisiä
No eivät nyt kaikki vielä sentään. Vanhempani kuuluvat suuriin ikäluokkiin, ja olen itse 36.
Kyllä harmittaa. Kuten myös nykyisten eläkeläisten (juurikin näiden suurten ikäluokkien) suhtautuminen nykynuoriin ja nuoriin aikuisiin. Kuinka olemme vaan niin kiittämättömiä siitä mitä olemme saaneet (täälläkin lukuisia kommentteja), toista se on ollut heidän nuoruudessaan jne jne..
Onko se kiittämättömyyttä, kun ahdistaa se missä kunnossa maailma tällä hetkellä on ja edellisten sukupolvien toimia kritisoidaan aiheesta? Ahdistaa todella se että monia vanhempia ei tunnu kiinnostavan ympäristöasiat edelleenkään ollenkaan. Joku kasvissyönti esim on aivan vieras ajatus, vaan lihaa syödään surutta joka päivä. Täytyyhän sitä ihmisen nyt lihaa saada! Meillä eläkeläisnaapurit ovat sitä mieltä että biojäteastia on turhuuksien turhuus, eikä sitä meidän taloyhtiöön hankita. Kaikki roskat vaan samaan astiaan, hyvänen aika aina ennenkin on tehty niin. Muovien kierrättämisestä puhumattakaan.... Aivan turhaa. Ja etelässä käydään joka talvi, tottakai!
Ei ole heidän ongelmansa tämä maailman saastuminen, vaikka he todennäköisesti elinaikanaan saastuttaneet enemmän maapalloamme kuin yksikään muu sukupolvi koskaan tulee saastuttamaan.
Eivät suurten ikäluokkien lapset ole 50v. Itse olen 35v ja pikkusiskoni 25v. Äitini on syntynyt v. 50.
Vierailija kirjoitti:
Eivät suurten ikäluokkien lapset ole 50v. Itse olen 35v ja pikkusiskoni 25v. Äitini on syntynyt v. 50.
No jopas. Äitisi sai ensimmäisen lapsen 38v ja pikkusiskon 48v.
Minun äitini sai lapsensa alle 20vuotiaana ja olen yli 50v. Tavallisempaa se oli niihin aikoihin
Vierailija kirjoitti:
Olen vuonna 1981 syntynyt. Koko lapsuuden ja nuoruuden kuulin että kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle niin voi tehdä mitä vaan: meidät suorastaan revitään töihin ja varsinkin koulutus avaa loistavan tulevaisuuden. Kouluttauduin ja olen koko ikäni tehnyt töitä, joko osa-aikaisesti opintojen ohella tai kokoaikaisesti aina vaan kun niihin on ollut mahdollisuus. Olen tehnyt pätkää, nollasopimusta ja osa-aikaista. Työehdoilla joihin vanhempani eivät olisi ikinä suostuneet. Vanhempani olivat käyneet kansakoulun ja edenneet työssään joten heillä on velaton omakotitalo, asuntoauto, vene ja kesämökki. Itse en korkeakoulutuksesta huolimatta ole koskaan saanut edes täyttä kesälomaa. Asun vuokralla ja elän pätkätyöstä pätkätyöhön. Ei todellakaan ole koskaan ollut mahdollisuutta esim. vuoden Aasian matkailuun, pitkiin viikonloppuihin Lontoossa tms. Tähän päälle saan kuulla vanhemmiltani ja heidän ikäluokaltaan kommentteja kuinka oma sukupolveni on kiittämätön, liian hyvään tottunut eikä tarpeeksi ahkera. Nyt joku sanoo että saanhan perinnön. Joo, ehkä jokin päivä, mutta minulla on useita sisaruksia ja vanhempani ovat hyväkuntoisia. Paha rakentaa elämää mahdollisen tulevan perinnön varaan.
On sulla tosiaan kova kohtalo. Et pääse edes vuodeksi Aasiaan
Suurten ikäluokkien (1946-1950)lapset ovat syntyneet noin 1966-1980.
Suurin osa luultavasti syntyi 70-luvulla. Eli suurin osa on 38-44 vuotiaita tällä hetkellä näistä suurten ikäluokkien lapsista. He elivät lapsuutensa nousukaudella ja osa oli yläasteella tai lukiossa/amiksessa 90-luvun alussa, kun tuli lama.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä harmittaa. Kuten myös nykyisten eläkeläisten (juurikin näiden suurten ikäluokkien) suhtautuminen nykynuoriin ja nuoriin aikuisiin. Kuinka olemme vaan niin kiittämättömiä siitä mitä olemme saaneet (täälläkin lukuisia kommentteja), toista se on ollut heidän nuoruudessaan jne jne..
Onko se kiittämättömyyttä, kun ahdistaa se missä kunnossa maailma tällä hetkellä on ja edellisten sukupolvien toimia kritisoidaan aiheesta? Ahdistaa todella se että monia vanhempia ei tunnu kiinnostavan ympäristöasiat edelleenkään ollenkaan. Joku kasvissyönti esim on aivan vieras ajatus, vaan lihaa syödään surutta joka päivä. Täytyyhän sitä ihmisen nyt lihaa saada! Meillä eläkeläisnaapurit ovat sitä mieltä että biojäteastia on turhuuksien turhuus, eikä sitä meidän taloyhtiöön hankita. Kaikki roskat vaan samaan astiaan, hyvänen aika aina ennenkin on tehty niin. Muovien kierrättämisestä puhumattakaan.... Aivan turhaa. Ja etelässä käydään joka talvi, tottakai!
Ei ole heidän ongelmansa tämä maailman saastuminen, vaikka he todennäköisesti elinaikanaan saastuttaneet enemmän maapalloamme kuin yksikään muu sukupolvi koskaan tulee saastuttamaan.
Tuossa oli aika monta virhettä. Ainakin meidän taloyhtiössä eläkeläiset ovat kaikkein tunnollisimpia jätteiden kierrättäjiä ja nuoret lapsiperheet heittävät roskapussinsa vaikka paperijätteeseen jos siellä on paremmin tilaa.
Sama lentomatkojen suhteen. Eläkeläiset eivät matkusta ollenkaan, luultavasti heillä ei olisi siihen varaakaan. Nuoret lapsiperheet tekevät vuodessa ainakin kaksi kaukomatkaa maailman eksoottisimpiin kohteisiin ja lisäksi useita kaupunki- / laskettelulomia Keski- / Etelä-Eurooppaaan vuosittain.
Uutinen lokakuulta 2018:
"Suuret ikäluokat väistyvät, nyt tulevat 55-vuotiaat: Suomen suurin ikäluokka ovat vuonna 1963 syntyneet
Kyseessä on ensimmäinen kerta vuoden 1996 jälkeen, kun Suomen suurin ikäluokka ei ole vuonna 1948 syntyneet.
He ovat syntyneet vuonna 1963 ja täyttävät tänä vuonna 55 vuotta.
Kouluissa on jo vuosikymmenten ajan totuttu opettamaan, että Suomen suurin ikäluokka koostuu sotien jälkeisessä huumassa vuosina 1945–1950 syntyneistä. Virallisesti Suomen suurimman ikäluokan titteliä ovat pitäneet vuonna 1948 syntyneet, joita on ollut eniten yhtäjaksoisesti vuodesta 1996 lähtien. He täyttävät tänä vuonna 70 vuotta."
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien (1946-1950)lapset ovat syntyneet noin 1966-1980.
Suurin osa luultavasti syntyi 70-luvulla. Eli suurin osa on 38-44 vuotiaita tällä hetkellä näistä suurten ikäluokkien lapsista. He elivät lapsuutensa nousukaudella ja osa oli yläasteella tai lukiossa/amiksessa 90-luvun alussa, kun tuli lama.
Suurin osa on viiskymppisiä kuten minä ja valmistuivat ammattiin laman alkaessa
Lapsuuteen ajoittui 70-luvun lama. Nousu ja suuri lasku 90-luvulla. Hyvin vaatimattomat olot oli 70-luvulla ja 80-lukukin oli paljon köyhempää kuin nykyaika
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät suurten ikäluokkien lapset ole 50v. Itse olen 35v ja pikkusiskoni 25v. Äitini on syntynyt v. 50.
No jopas. Äitisi sai ensimmäisen lapsen 38v ja pikkusiskon 48v.
Minun äitini sai lapsensa alle 20vuotiaana ja olen yli 50v. Tavallisempaa se oli niihin aikoihin
Äitini sai minut 33v ja siskoni 43v...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä harmittaa. Kuten myös nykyisten eläkeläisten (juurikin näiden suurten ikäluokkien) suhtautuminen nykynuoriin ja nuoriin aikuisiin. Kuinka olemme vaan niin kiittämättömiä siitä mitä olemme saaneet (täälläkin lukuisia kommentteja), toista se on ollut heidän nuoruudessaan jne jne..
Onko se kiittämättömyyttä, kun ahdistaa se missä kunnossa maailma tällä hetkellä on ja edellisten sukupolvien toimia kritisoidaan aiheesta? Ahdistaa todella se että monia vanhempia ei tunnu kiinnostavan ympäristöasiat edelleenkään ollenkaan. Joku kasvissyönti esim on aivan vieras ajatus, vaan lihaa syödään surutta joka päivä. Täytyyhän sitä ihmisen nyt lihaa saada! Meillä eläkeläisnaapurit ovat sitä mieltä että biojäteastia on turhuuksien turhuus, eikä sitä meidän taloyhtiöön hankita. Kaikki roskat vaan samaan astiaan, hyvänen aika aina ennenkin on tehty niin. Muovien kierrättämisestä puhumattakaan.... Aivan turhaa. Ja etelässä käydään joka talvi, tottakai!
Ei ole heidän ongelmansa tämä maailman saastuminen, vaikka he todennäköisesti elinaikanaan saastuttaneet enemmän maapalloamme kuin yksikään muu sukupolvi koskaan tulee saastuttamaan.
Tuossa oli aika monta virhettä. Ainakin meidän taloyhtiössä eläkeläiset ovat kaikkein tunnollisimpia jätteiden kierrättäjiä ja nuoret lapsiperheet heittävät roskapussinsa vaikka paperijätteeseen jos siellä on paremmin tilaa.
Sama lentomatkojen suhteen. Eläkeläiset eivät matkusta ollenkaan, luultavasti heillä ei olisi siihen varaakaan. Nuoret lapsiperheet tekevät vuodessa ainakin kaksi kaukomatkaa maailman eksoottisimpiin kohteisiin ja lisäksi useita kaupunki- / laskettelulomia Keski- / Etelä-Eurooppaaan vuosittain.
Virhettä? Niin kyllä se täytyy olla juuri teidän taloyhtiö kun edustaa normia...
Suurilla ikäluokilla on materialistinen maailmankuva. He tuijottavat muovikrääsää, joka ympäröi nuorempia ihmisiä ja näkevät ettei heillä sellaisia ollut kun olivat lapsia. Vääristyneesti tulkitaan tämä joksikin mystiseksi vauraudeksi, jota heillä ei ollut. Samaan aikaan ollaan täysin sokeita sille, että koulutuksella ei enää edetä sosiaaliluokista toiseen kuten heidän aikanaan. Että jokainen sukupolvi ei ole enää vauraampi kuin edellinen, vaan köyhempi, että tämän päivän kolmikymppinen ei tule koskaan näkemään eläkepäiviään kuten, joihin suuret ikäluokat heräävät vuosikymmenten ajan. Jotain on todellakin rikki järjestelmässä, jossa eläkkeitä voidaan saada kuussa enemmän kuin kokopäivätyöstä palkkaa.
Mikä on ap:n ikäluokka? Ei vielä ole tullut sukupolvea, jonka elintaso ja kulutusmahdollisuudet olisivat edellistä niukemmat.
Vierailija kirjoitti:
Suurilla ikäluokilla on materialistinen maailmankuva. He tuijottavat muovikrääsää, joka ympäröi nuorempia ihmisiä ja näkevät ettei heillä sellaisia ollut kun olivat lapsia. Vääristyneesti tulkitaan tämä joksikin mystiseksi vauraudeksi, jota heillä ei ollut. Samaan aikaan ollaan täysin sokeita sille, että koulutuksella ei enää edetä sosiaaliluokista toiseen kuten heidän aikanaan. Että jokainen sukupolvi ei ole enää vauraampi kuin edellinen, vaan köyhempi, että tämän päivän kolmikymppinen ei tule koskaan näkemään eläkepäiviään kuten, joihin suuret ikäluokat heräävät vuosikymmenten ajan. Jotain on todellakin rikki järjestelmässä, jossa eläkkeitä voidaan saada kuussa enemmän kuin kokopäivätyöstä palkkaa.
Sitten vielä kehdataan valittaa, kun suurista eläkkeistä joutuu maksamaan paljon veroja. Miten paljon hoitokuluja nuo eläkeläiset aiheuttavatkaan kun elävät satavuotiaiksi?
Vierailija kirjoitti:
Suurilla ikäluokilla on materialistinen maailmankuva. He tuijottavat muovikrääsää, joka ympäröi nuorempia ihmisiä ja näkevät ettei heillä sellaisia ollut kun olivat lapsia. Vääristyneesti tulkitaan tämä joksikin mystiseksi vauraudeksi, jota heillä ei ollut. Samaan aikaan ollaan täysin sokeita sille, että koulutuksella ei enää edetä sosiaaliluokista toiseen kuten heidän aikanaan. Että jokainen sukupolvi ei ole enää vauraampi kuin edellinen, vaan köyhempi, että tämän päivän kolmikymppinen ei tule koskaan näkemään eläkepäiviään kuten, joihin suuret ikäluokat heräävät vuosikymmenten ajan. Jotain on todellakin rikki järjestelmässä, jossa eläkkeitä voidaan saada kuussa enemmän kuin kokopäivätyöstä palkkaa.
Tällaista on kun on saanut liikaa. Mikään ei riitä ja katkeruus syö.
Ei tämä katastrofiuskosi poistu eikä muiden syyttely
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurilla ikäluokilla on materialistinen maailmankuva. He tuijottavat muovikrääsää, joka ympäröi nuorempia ihmisiä ja näkevät ettei heillä sellaisia ollut kun olivat lapsia. Vääristyneesti tulkitaan tämä joksikin mystiseksi vauraudeksi, jota heillä ei ollut. Samaan aikaan ollaan täysin sokeita sille, että koulutuksella ei enää edetä sosiaaliluokista toiseen kuten heidän aikanaan. Että jokainen sukupolvi ei ole enää vauraampi kuin edellinen, vaan köyhempi, että tämän päivän kolmikymppinen ei tule koskaan näkemään eläkepäiviään kuten, joihin suuret ikäluokat heräävät vuosikymmenten ajan. Jotain on todellakin rikki järjestelmässä, jossa eläkkeitä voidaan saada kuussa enemmän kuin kokopäivätyöstä palkkaa.
Sitten vielä kehdataan valittaa, kun suurista eläkkeistä joutuu maksamaan paljon veroja. Miten paljon hoitokuluja nuo eläkeläiset aiheuttavatkaan kun elävät satavuotiaiksi?
Että kehtaavat vielä elää pitkään ja tarvita hoitoa
Vierailija kirjoitti:
Ei lentämistä, ei ilotulitteita, ei muovia, ei autoja, ei sitä ja ei tätä. Aiemmat sukupolvet saivat ja keksivät koko ajan lisää, meitä nuoria aikuisia vain syytetään liiasta kulutuksesta vaikka koko systeemi on meitä vanhempi. Elintaso tuskin tulee koskaan olemaan sitä mitä vanhemmilla on ja elämästä tehdään koko ajan ankeampaa.
Minkä verran olet tähän mennessä lentänyt? Entä vanhempasi?
Yhden suositun ilmiön jättäisin kokonaan pois: krääsän ostaminen synttärilahjaksi.
Se haiseva rihkama, jota muodon vuoksi ostetaan synttärisankareille, päivittäin Suomessa ja ympäri maailmaa... Se on yhä enemmän kuin "ole hyvä - hitunen pois sinun ja tulevien lapsiesi puhtaammasta tulevaisuudesta." Ymmärrän joululahjat, mutta kutsuvieraat antaa yleensä jotain väkisin ostettua tilpehööriä? Miksi ei antaa vain esim. viiden euron seteli. Jos summalla saa todennäköisemmin jotain sellaista, joss ympäristöarvot on paremmin huomioitu?