Harmittaako muita, että meidän sukupolvi sai kulutusjuhlista vain laskun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, teimme virheitä ja elimme leveästi. Tyhmyyksissämme loimme teille korkean, siis nykyisen elintason. Suuresta köyhyydestä kyllä lähdimme ja sitä oli aikuisuus keski-iän alkuun. Sitten vähän kulutimmekin.

Älkää jatkako samaa virhettä. Ajakaa systeemi alas ja palataan takaisin syntyaikojemme köyhyyteen ja puutteeseen. Kyllä mekin sinne palaamme teidän päätöksellänne. Tosin sillä erolla, että saatamme sopeutua niihin oloihin teitä vain yltäkylläisyyteen tottuneita paremmin. Voi kyllä käydä niin, että kaihoten muistelette nykyisiä kissanpäiviänne. Silloin ei mitään saanut ilmaiseksi Leivän työtön sai kun lapioi työllisyystyömailla. Siinä teille todellista aktivointimallia.

t. Suurten ikäluokkien edustaja.

Luuletko, että on kissanpäivät ollut 5v pätkätöissä opiskelujen päätyttyä? Olen tienannut vähemmän kuin työttömät, mutta olen silti ajatellut että parempi saada edes vähäistä työkokemusta tulevaisuutta ajatellen. Olen myös yrittänyt hakea uuteen koulutukseen, mutta se ei ole aivan niin yksinkertaista ja helppoa. Korkeaa maailman luonnonvaroja haaskaavaa elintasoanne en kaipaa, mutta työpaikan, asunnon (muun kuin 17 neliön vuokrayksiön huonolta asuinalueelta) ja pienen perheen haluaisin vielä. Mutta ilmeisesti tämä onkin nyt sitten liikaa haluttu. En oikein tiedä mistä yltäkylläisyydestä puhut? Kaipa se olisi ihan oikein minulle, että menisi vieläkin huonommin.

Hyviä eläkepäiviä sinulle, olet varmasti ansainnut kaiken mitä sinulla on olemalla parempi ihminen tai jotain.

Olet saanut aina vatsasi täyteen, saanut asua säällisesti, opiskella ym. Hyvä elintaso on varmasti itsestäänselvyys ja vaatimustaso kova

Olen syntynyt 60-luvulla suurten ikäluokkien lapsena. Vanhemmat ikänsä pienituloisia. Työttömyyttä ja köyhyyttä ninun lapsuudessa. Heillä vielä paljon köyhempi lapsuus. 6 lasta hellahuoneessa. He ostivat pienen talon vasta 80-luvulla. Eipä kulutusjuhlaa ollut. Nyt molemmat on kuolleet.

Minä valmistuin lamaan eikä löytynyt mitään töitä. Opiskellessa asuttiin yhteishuoneessa. Lainarahalla opiskeltiin ja opintolainan korot oli 10%.

En minä silti mitään sukupolvea ole syytellyt. En edes omia lapsiani, joiden elämä on ollut yltäkylläistä ja turvattua aina

Olen syntynyt 70 -luvun alussa suurten ikäluokkien lapsena. Vanhemmilla oli pienet tulot johtuen lähinnä tyhmän ylpeydestä. Ei haettu tukia vaikka niitä olisi tuolloinkin ollut, ei tosin samoissa mittakaavoissa kuin nykyisin. Omilla vanhemmilla oli itseään varakkaammat vanhemmat. Sodankäyneet ikäluokat kävivät etelänmatkoilla ja nauttivat hyväää keskiluokan elämää. Hellahuoneita ei ollut kellään enää moneen sukupolveen meidän suvussa. Valmistuin 1995 pahimpaan lamaan. En ole ollut päivääkään työttömänä. Opiskeluajat asuin yksiössä. Ei kannata yleistää.

Ei niitä tukia silloin ollut. Hellahuoneessa asui hybin moni vielä 60-luvulla. Ilman vessaa tai sisävettä. Eikä moni matkustellut

Sinulla on ollut varmaan poikkeuksellisen varakas suku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurien ikäluokkien lapset ovat syntyneet 60-70 luvulla.Lapset saatiin 20-35 vuotiaana.Poikkeuksiakin on.

Ympäristön suhteen pidän 80-90 luvulla syntyneitä meitä muita aikaisempia sukupolvia viisaampina.

Tuskin olette, kun olette matalammin koulutettuja ja köyhempiä kuin 70 luvulla syntyneet.

Eivät ole matalammin koulutettuja tai köyhempiä. Mistä ihmeestä tuonkin keksit.

Nämä menee jo harhasuudeksi

Ihan tilastoista

Käy hakemassa, tämä on kiinnostavaa..

Ai juu. Sellaista ei ole koska asia ei ole näin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurien ikäluokkien lapset ovat syntyneet 60-70 luvulla.Lapset saatiin 20-35 vuotiaana.Poikkeuksiakin on.

Ympäristön suhteen pidän 80-90 luvulla syntyneitä meitä muita aikaisempia sukupolvia viisaampina.

Turha suurten ikäluokkien on ottaa maailman ympäristötilannetta enää murheekseen... Ehtivät kuitenkin kuolla pois ennen kuin mitään radikaalia tapahtuu. Lentävät siihen saakka kun pystyvät joka talvi Floridaan tai Aurinkorannikolle, tai miksei useamminkin. Täytyyhän sitä nauttia eläkepäivistään, kun on päässyt eläkkeelle vielä todella hyväkuntoisena.

Varmaankin sarkasmia, mutta minä elän  yllä kuvattua elämää. Hyvällä eläkkeellä, vieläpä terveenä, matkustelen ja nautin elämästä. En todellakaan huolehdi huomisesta. 

Ei minun nuoruudessani maalla 70-80-luvulla lennetty eikä ilotulitettu, ja tosiaan muovipusseistakin virkattiin mattoja. Halpavaateketjuja ei ollut, vaan uudet farkut sai kerran vuodessa ja kengät kerran kahdessa. Ulkona ei syöty koskaan. Valmistuin yliopistosta 90-luvun lamaan, ja opintolainan korot olivat pilvissä. Nyt 5-kymppisenä on vihdoin vakituinen työpaikka ja varaa lentämiseen, ja harmittaa kun ei ehtinyt mukaan siihen buumiin, jossa lennettiin halvalla hyvällä omallatunnolla. Suuriin ikäluokkiin kuuluvalla äidilläni oli pitkään parempi eläke kuin minun palkkani, ja hän on myös eläkkeelle jäätyään ottanut korkojen kanssa takaisin sen, mikä ennen on jäänyt matkustelusta vajaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, teimme virheitä ja elimme leveästi. Tyhmyyksissämme loimme teille korkean, siis nykyisen elintason. Suuresta köyhyydestä kyllä lähdimme ja sitä oli aikuisuus keski-iän alkuun. Sitten vähän kulutimmekin.

Älkää jatkako samaa virhettä. Ajakaa systeemi alas ja palataan takaisin syntyaikojemme köyhyyteen ja puutteeseen. Kyllä mekin sinne palaamme teidän päätöksellänne. Tosin sillä erolla, että saatamme sopeutua niihin oloihin teitä vain yltäkylläisyyteen tottuneita paremmin. Voi kyllä käydä niin, että kaihoten muistelette nykyisiä kissanpäiviänne. Silloin ei mitään saanut ilmaiseksi Leivän työtön sai kun lapioi työllisyystyömailla. Siinä teille todellista aktivointimallia.

t. Suurten ikäluokkien edustaja.

Luuletko, että on kissanpäivät ollut 5v pätkätöissä opiskelujen päätyttyä? Olen tienannut vähemmän kuin työttömät, mutta olen silti ajatellut että parempi saada edes vähäistä työkokemusta tulevaisuutta ajatellen. Olen myös yrittänyt hakea uuteen koulutukseen, mutta se ei ole aivan niin yksinkertaista ja helppoa. Korkeaa maailman luonnonvaroja haaskaavaa elintasoanne en kaipaa, mutta työpaikan, asunnon (muun kuin 17 neliön vuokrayksiön huonolta asuinalueelta) ja pienen perheen haluaisin vielä. Mutta ilmeisesti tämä onkin nyt sitten liikaa haluttu. En oikein tiedä mistä yltäkylläisyydestä puhut? Kaipa se olisi ihan oikein minulle, että menisi vieläkin huonommin.

Hyviä eläkepäiviä sinulle, olet varmasti ansainnut kaiken mitä sinulla on olemalla parempi ihminen tai jotain.

Olet saanut aina vatsasi täyteen, saanut asua säällisesti, opiskella ym. Hyvä elintaso on varmasti itsestäänselvyys ja vaatimustaso kova

Olen syntynyt 60-luvulla suurten ikäluokkien lapsena. Vanhemmat ikänsä pienituloisia. Työttömyyttä ja köyhyyttä ninun lapsuudessa. Heillä vielä paljon köyhempi lapsuus. 6 lasta hellahuoneessa. He ostivat pienen talon vasta 80-luvulla. Eipä kulutusjuhlaa ollut. Nyt molemmat on kuolleet.

Minä valmistuin lamaan eikä löytynyt mitään töitä. Opiskellessa asuttiin yhteishuoneessa. Lainarahalla opiskeltiin ja opintolainan korot oli 10%.

En minä silti mitään sukupolvea ole syytellyt. En edes omia lapsiani, joiden elämä on ollut yltäkylläistä ja turvattua aina

En ymmärrä, mikä ihmeen kilpailu tämä on siitä, että kenellä on ollut kurjinta tai ketä on syyllinen ilmastonmuutokseen?! Valitettavasti maailma ei ole tasa-arvoinen ja siitä ei välttämättä koskaan tule sellaista. Riitelyn ja syyttelyn sijaan meidän pitäisi kuitenkin nyt yhdessä ponnistaa kestävämpää ja reilumpaa tulevaisuutta varten, saa nähdä pystyykö ihmiset siihen vai ratkaiseeko ”äiti maa” asian puolestamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, teimme virheitä ja elimme leveästi. Tyhmyyksissämme loimme teille korkean, siis nykyisen elintason. Suuresta köyhyydestä kyllä lähdimme ja sitä oli aikuisuus keski-iän alkuun. Sitten vähän kulutimmekin.

Älkää jatkako samaa virhettä. Ajakaa systeemi alas ja palataan takaisin syntyaikojemme köyhyyteen ja puutteeseen. Kyllä mekin sinne palaamme teidän päätöksellänne. Tosin sillä erolla, että saatamme sopeutua niihin oloihin teitä vain yltäkylläisyyteen tottuneita paremmin. Voi kyllä käydä niin, että kaihoten muistelette nykyisiä kissanpäiviänne. Silloin ei mitään saanut ilmaiseksi Leivän työtön sai kun lapioi työllisyystyömailla. Siinä teille todellista aktivointimallia.

t. Suurten ikäluokkien edustaja.

Luuletko, että on kissanpäivät ollut 5v pätkätöissä opiskelujen päätyttyä? Olen tienannut vähemmän kuin työttömät, mutta olen silti ajatellut että parempi saada edes vähäistä työkokemusta tulevaisuutta ajatellen. Olen myös yrittänyt hakea uuteen koulutukseen, mutta se ei ole aivan niin yksinkertaista ja helppoa. Korkeaa maailman luonnonvaroja haaskaavaa elintasoanne en kaipaa, mutta työpaikan, asunnon (muun kuin 17 neliön vuokrayksiön huonolta asuinalueelta) ja pienen perheen haluaisin vielä. Mutta ilmeisesti tämä onkin nyt sitten liikaa haluttu. En oikein tiedä mistä yltäkylläisyydestä puhut? Kaipa se olisi ihan oikein minulle, että menisi vieläkin huonommin.

Hyviä eläkepäiviä sinulle, olet varmasti ansainnut kaiken mitä sinulla on olemalla parempi ihminen tai jotain.

Olet saanut aina vatsasi täyteen, saanut asua säällisesti, opiskella ym. Hyvä elintaso on varmasti itsestäänselvyys ja vaatimustaso kova

Olen syntynyt 60-luvulla suurten ikäluokkien lapsena. Vanhemmat ikänsä pienituloisia. Työttömyyttä ja köyhyyttä ninun lapsuudessa. Heillä vielä paljon köyhempi lapsuus. 6 lasta hellahuoneessa. He ostivat pienen talon vasta 80-luvulla. Eipä kulutusjuhlaa ollut. Nyt molemmat on kuolleet.

Minä valmistuin lamaan eikä löytynyt mitään töitä. Opiskellessa asuttiin yhteishuoneessa. Lainarahalla opiskeltiin ja opintolainan korot oli 10%.

En minä silti mitään sukupolvea ole syytellyt. En edes omia lapsiani, joiden elämä on ollut yltäkylläistä ja turvattua aina

Olen syntynyt 70 -luvun alussa suurten ikäluokkien lapsena. Vanhemmilla oli pienet tulot johtuen lähinnä tyhmän ylpeydestä. Ei haettu tukia vaikka niitä olisi tuolloinkin ollut, ei tosin samoissa mittakaavoissa kuin nykyisin. Omilla vanhemmilla oli itseään varakkaammat vanhemmat. Sodankäyneet ikäluokat kävivät etelänmatkoilla ja nauttivat hyväää keskiluokan elämää. Hellahuoneita ei ollut kellään enää moneen sukupolveen meidän suvussa. Valmistuin 1995 pahimpaan lamaan. En ole ollut päivääkään työttömänä. Opiskeluajat asuin yksiössä. Ei kannata yleistää.

Ei niitä tukia silloin ollut. Hellahuoneessa asui hybin moni vielä 60-luvulla. Ilman vessaa tai sisävettä. Eikä moni matkustellut

Sinulla on ollut varmaan poikkeuksellisen varakas suku

Sodankäynyt ikäluokka rakensi rintamamiestalot. Niissä asui ihan tavallisia duunariperheitä. Kuitenkin asuivat ihan talossa eikä hellahuoneessa. Suuret ikäluokat kantavat mukanaan myyttistä lapsuutta. Jokainen asui hellahuoneessa ja hiihti kouluun. Leluina oli käpylehmät ja ruokana sipulimaito. Ei se ihan niinkään mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, teimme virheitä ja elimme leveästi. Tyhmyyksissämme loimme teille korkean, siis nykyisen elintason. Suuresta köyhyydestä kyllä lähdimme ja sitä oli aikuisuus keski-iän alkuun. Sitten vähän kulutimmekin.

Älkää jatkako samaa virhettä. Ajakaa systeemi alas ja palataan takaisin syntyaikojemme köyhyyteen ja puutteeseen. Kyllä mekin sinne palaamme teidän päätöksellänne. Tosin sillä erolla, että saatamme sopeutua niihin oloihin teitä vain yltäkylläisyyteen tottuneita paremmin. Voi kyllä käydä niin, että kaihoten muistelette nykyisiä kissanpäiviänne. Silloin ei mitään saanut ilmaiseksi Leivän työtön sai kun lapioi työllisyystyömailla. Siinä teille todellista aktivointimallia.

t. Suurten ikäluokkien edustaja.

Luuletko, että on kissanpäivät ollut 5v pätkätöissä opiskelujen päätyttyä? Olen tienannut vähemmän kuin työttömät, mutta olen silti ajatellut että parempi saada edes vähäistä työkokemusta tulevaisuutta ajatellen. Olen myös yrittänyt hakea uuteen koulutukseen, mutta se ei ole aivan niin yksinkertaista ja helppoa. Korkeaa maailman luonnonvaroja haaskaavaa elintasoanne en kaipaa, mutta työpaikan, asunnon (muun kuin 17 neliön vuokrayksiön huonolta asuinalueelta) ja pienen perheen haluaisin vielä. Mutta ilmeisesti tämä onkin nyt sitten liikaa haluttu. En oikein tiedä mistä yltäkylläisyydestä puhut? Kaipa se olisi ihan oikein minulle, että menisi vieläkin huonommin.

Hyviä eläkepäiviä sinulle, olet varmasti ansainnut kaiken mitä sinulla on olemalla parempi ihminen tai jotain.

Olet saanut aina vatsasi täyteen, saanut asua säällisesti, opiskella ym. Hyvä elintaso on varmasti itsestäänselvyys ja vaatimustaso kova

Olen syntynyt 60-luvulla suurten ikäluokkien lapsena. Vanhemmat ikänsä pienituloisia. Työttömyyttä ja köyhyyttä ninun lapsuudessa. Heillä vielä paljon köyhempi lapsuus. 6 lasta hellahuoneessa. He ostivat pienen talon vasta 80-luvulla. Eipä kulutusjuhlaa ollut. Nyt molemmat on kuolleet.

Minä valmistuin lamaan eikä löytynyt mitään töitä. Opiskellessa asuttiin yhteishuoneessa. Lainarahalla opiskeltiin ja opintolainan korot oli 10%.

En minä silti mitään sukupolvea ole syytellyt. En edes omia lapsiani, joiden elämä on ollut yltäkylläistä ja turvattua aina

Olen syntynyt 70 -luvun alussa suurten ikäluokkien lapsena. Vanhemmilla oli pienet tulot johtuen lähinnä tyhmän ylpeydestä. Ei haettu tukia vaikka niitä olisi tuolloinkin ollut, ei tosin samoissa mittakaavoissa kuin nykyisin. Omilla vanhemmilla oli itseään varakkaammat vanhemmat. Sodankäyneet ikäluokat kävivät etelänmatkoilla ja nauttivat hyväää keskiluokan elämää. Hellahuoneita ei ollut kellään enää moneen sukupolveen meidän suvussa. Valmistuin 1995 pahimpaan lamaan. En ole ollut päivääkään työttömänä. Opiskeluajat asuin yksiössä. Ei kannata yleistää.

Ei niitä tukia silloin ollut. Hellahuoneessa asui hybin moni vielä 60-luvulla. Ilman vessaa tai sisävettä. Eikä moni matkustellut

Sinulla on ollut varmaan poikkeuksellisen varakas suku

Sodankäynyt ikäluokka rakensi rintamamiestalot. Niissä asui ihan tavallisia duunariperheitä. Kuitenkin asuivat ihan talossa eikä hellahuoneessa. Suuret ikäluokat kantavat mukanaan myyttistä lapsuutta. Jokainen asui hellahuoneessa ja hiihti kouluun. Leluina oli käpylehmät ja ruokana sipulimaito. Ei se ihan niinkään mennyt.

Meilläkin oli isovanhemmilla talo. Mutta joka huoneessa oli vuokralaisia.

Ja käpylehmillä leikittiin. Elintaso oli aivan toista

Sellaisista haitta-aineista pitääkin luopua jotka kuluttavat metsiä,

vesistöjä ja ilmastoa, haitta-aineet jotka joskus meidän isovanhempien aikaan on

patentoitu käyttökelpoisiksi ja tuiki tarpeellisiksi meidän ihmisten elämässä.

Nykysukupolven on otettava vihdoin ja viimein järki käteen, nyt on ryhdyttävä

toimeen tai kaikki on menetetty!

Korkein hallinto-oikeus (KHO) saa haistaa pitkän paskan kun antoi kieltävän

lausunnon kaupunginvaltuutettu Otso Kivekkään (Vihreät) kavelybulevardi-

hankkeelle Helsingissä, kun taas Berliinissä, Saksassa on hyviä kokemuksia

kävelybulevardeista.

Onneksi yhdessä asiassa Helsinki on viisastunut, Hanasaaren voimalaitos

ja kivihiilikasa häipyvät pois vuoteen 2024 mennessä.

Mikä siinä on ettei ekologiseen/eettiseen elämäntapaan niin vain heittäydytä

täysillä ja yritetä pienentää kotitalouden kulutusta, vielä jos on

kyse perheestä, jossa lapsiluku 1-3 kpl.

Ei muutaku kokeilemaan, ei siinä menetä mitään kun vähentää kulutusta

eikä osta kaikkea roinaa nurkkiinsa lojumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä harmittaa juu kun itseä haukkuu pullamössösukupolven edustajaksi ja laiskaksi henkilö, joka on saanut helposti työpaikan, saanut kerätä omaisuutta ja on kuluttanut vailla huolta ilmastosta tai eettisyydestä. Ärsyttää ihmiset jotka luulevat että edelleen töihinkin vain mennään ja ylipäätään kaikki on itsestä kiinni, jos ei onnistu niin oma vika.

Minua taas ärsyttävät ihmiset, jotka eivät tiedä mitä pullamössösukupolvi tarkoittaa. Samoin on outoa kadehtia menneiden sukupolvien hölmöyksiä.

Riittää että tietää mitä pullamössö tarkoittaa, sitten sanaa voi kukakin käyttää miten haluaa.

En kadehdi niinkään menneiden sukupolvien hölmöyksiä vaan vapautta ja huolettomuutta. Ei sillä etteikö nykyään olisi asioita jotka helpottavat elämää entiseen verrattuna, mutta ilmastonmuutos, maailmantuska ja muut vastaavat ovat lisääntyneet.

Pullamössösukupolvi tarkoittaa sitä sukupolvea, jolle syötettiin pullamössöä, eli suuria ikäluokkia. Totta kai sinä saat tarkoittaa pullamössösukupolvella vaikka 1500-luvulla syntyneitä, mutta yleensä keskustelua helpottaa, että käyttää sanoja niiden yleisesti tunnustetuissa merkityksissä.

Mitä taas vapauteen ja huolettomuuteen tulee, sitä on harvoin ollut kovin suurta määrää kuin ehkä etuoikeutetuimmilla. Sodan läheisyys, ahtaus, köyhyys, likaisuus ja vanhempien sotatraumat leimasivat pullamössösukupolven lapsuutta, massatyöttömyys ja siirtotyöläisyys heidän nuoruuttaan.

Termiä "pullamössösukupolvi" käytti ensimmäisenä Martin Saarikangas vuonna 1993, jolloin hän viittasi, ei omaan sukupolveensa (suuriin ikäluokkiin) vaan heidän lapsiinsa, jotka olivat tuolloin parikymppisiä ja myöhemmin tunnettiin X-sukupolvena. Ironista sinänsä, että varsinaista pullamössöä tämä sukupolvi on harvemmin saanut syödäkseen, mutta "Masa" taisi tarkoittaa sillä sitä, kuinka helposti  60- ja 70-luvuilla syntyneet olivat kaiken tuohon mennessä saaneet. Pullamössö on makeaa ja helppoa syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, teimme virheitä ja elimme leveästi. Tyhmyyksissämme loimme teille korkean, siis nykyisen elintason. Suuresta köyhyydestä kyllä lähdimme ja sitä oli aikuisuus keski-iän alkuun. Sitten vähän kulutimmekin.

Älkää jatkako samaa virhettä. Ajakaa systeemi alas ja palataan takaisin syntyaikojemme köyhyyteen ja puutteeseen. Kyllä mekin sinne palaamme teidän päätöksellänne. Tosin sillä erolla, että saatamme sopeutua niihin oloihin teitä vain yltäkylläisyyteen tottuneita paremmin. Voi kyllä käydä niin, että kaihoten muistelette nykyisiä kissanpäiviänne. Silloin ei mitään saanut ilmaiseksi Leivän työtön sai kun lapioi työllisyystyömailla. Siinä teille todellista aktivointimallia.

t. Suurten ikäluokkien edustaja.

Luuletko, että on kissanpäivät ollut 5v pätkätöissä opiskelujen päätyttyä? Olen tienannut vähemmän kuin työttömät, mutta olen silti ajatellut että parempi saada edes vähäistä työkokemusta tulevaisuutta ajatellen. Olen myös yrittänyt hakea uuteen koulutukseen, mutta se ei ole aivan niin yksinkertaista ja helppoa. Korkeaa maailman luonnonvaroja haaskaavaa elintasoanne en kaipaa, mutta työpaikan, asunnon (muun kuin 17 neliön vuokrayksiön huonolta asuinalueelta) ja pienen perheen haluaisin vielä. Mutta ilmeisesti tämä onkin nyt sitten liikaa haluttu. En oikein tiedä mistä yltäkylläisyydestä puhut? Kaipa se olisi ihan oikein minulle, että menisi vieläkin huonommin.

Hyviä eläkepäiviä sinulle, olet varmasti ansainnut kaiken mitä sinulla on olemalla parempi ihminen tai jotain.

Olet saanut aina vatsasi täyteen, saanut asua säällisesti, opiskella ym. Hyvä elintaso on varmasti itsestäänselvyys ja vaatimustaso kova

Olen syntynyt 60-luvulla suurten ikäluokkien lapsena. Vanhemmat ikänsä pienituloisia. Työttömyyttä ja köyhyyttä ninun lapsuudessa. Heillä vielä paljon köyhempi lapsuus. 6 lasta hellahuoneessa. He ostivat pienen talon vasta 80-luvulla. Eipä kulutusjuhlaa ollut. Nyt molemmat on kuolleet.

Minä valmistuin lamaan eikä löytynyt mitään töitä. Opiskellessa asuttiin yhteishuoneessa. Lainarahalla opiskeltiin ja opintolainan korot oli 10%.

En minä silti mitään sukupolvea ole syytellyt. En edes omia lapsiani, joiden elämä on ollut yltäkylläistä ja turvattua aina

Olen syntynyt 70 -luvun alussa suurten ikäluokkien lapsena. Vanhemmilla oli pienet tulot johtuen lähinnä tyhmän ylpeydestä. Ei haettu tukia vaikka niitä olisi tuolloinkin ollut, ei tosin samoissa mittakaavoissa kuin nykyisin. Omilla vanhemmilla oli itseään varakkaammat vanhemmat. Sodankäyneet ikäluokat kävivät etelänmatkoilla ja nauttivat hyväää keskiluokan elämää. Hellahuoneita ei ollut kellään enää moneen sukupolveen meidän suvussa. Valmistuin 1995 pahimpaan lamaan. En ole ollut päivääkään työttömänä. Opiskeluajat asuin yksiössä. Ei kannata yleistää.

Ei niitä tukia silloin ollut. Hellahuoneessa asui hybin moni vielä 60-luvulla. Ilman vessaa tai sisävettä. Eikä moni matkustellut

Sinulla on ollut varmaan poikkeuksellisen varakas suku

Sodankäynyt ikäluokka rakensi rintamamiestalot. Niissä asui ihan tavallisia duunariperheitä. Kuitenkin asuivat ihan talossa eikä hellahuoneessa. Suuret ikäluokat kantavat mukanaan myyttistä lapsuutta. Jokainen asui hellahuoneessa ja hiihti kouluun. Leluina oli käpylehmät ja ruokana sipulimaito. Ei se ihan niinkään mennyt.

Meilläkin oli isovanhemmilla talo. Mutta joka huoneessa oli vuokralaisia.

Ja käpylehmillä leikittiin. Elintaso oli aivan toista

Tämä on muuten ihan totta. Äitini vanhemmat rakensivat rintamamiestalon sodan jälkeen, ja silti perhe asui yhdessä huoneessa, koska asutuslaki oli tuolloin sellainen, että jos oli ylimääräisiä makuuhuoneita, sinne piti ottaa perhe vuokralle. Ja makuuhuone oli siis ylimääräinen, jos koko perheellä oli jo yksi.

Harmittaa se, että olette niin kiittämättömiä, kun järkkäsimme teille pitkät äitiyslomat, kotihoidontuet, työttömyyskorvaukset, asumistuet yms ja te ette osaa pitää niistä kiinni.

Itse en päässyt näistä nauttimaan, ainoastan maksamaan, joten toivon oikeasti, että palaatte 50-luvun elintasoon, jota niin meiltä kadehditte.

Itse olen omavarainen pieneläkeläinen 12 vuotiaasta töitä tehnyt.

Toivottavasti saatte samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lentämistä, ei ilotulitteita, ei muovia, ei autoja, ei sitä ja ei tätä. Aiemmat sukupolvet saivat ja keksivät koko ajan lisää, meitä nuoria aikuisia vain syytetään liiasta kulutuksesta vaikka koko systeemi on meitä vanhempi. Elintaso tuskin tulee koskaan olemaan sitä mitä vanhemmilla on ja elämästä tehdään koko ajan ankeampaa.

Tuo on totta. Ihmettelen, miksi suostutte hiljaa tähän kaikkeen.

t. Viisikymppinen

Suostuvat, koska uskovat ilmastonmuutokseen ja siihen että ihminen voi sen estää/sitä hidastaa. Itse en usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurien ikäluokkien lapset ovat syntyneet 60-70 luvulla.Lapset saatiin 20-35 vuotiaana.Poikkeuksiakin on.

Ympäristön suhteen pidän 80-90 luvulla syntyneitä meitä muita aikaisempia sukupolvia viisaampina.

Tuskin olette, kun olette matalammin koulutettuja ja köyhempiä kuin 70 luvulla syntyneet.

Eivät ole matalammin koulutettuja tai köyhempiä. Mistä ihmeestä tuonkin keksit.

Nämä menee jo harhasuudeksi

70-luvun lopussa syntyneet ovat Suomen koulutetuin ikäryhmä. Se on fakta. Nuoremmat eivät ole pystyneet samaan. Ja köyhempiäkin luultavasti ovat. Eihän heillä ole vielä ollut niin paljon aikaa kerätä omaisuutta kuin 70-luvulla syntyneillä.

Toisaalta 70- ja 80-luvulla tavisperheet eivät juurikaan reissanneet ulkomailla. Matka Ruotsiin oli suuri wau. Teltan kanssa leirintäalueella. Eka etelänloma 19-vuotiaana suuren säästämisen jälkeen. Ne lentämiset on monella yleistyneet vasta tällä vuosituhannella, halpalentoyhtiöiden myötä. Vaatteita oli paljon vähemmän, harrastuksiin kuljettiin pääsääntöisesti itse kävellen ja pyörällä. Ruoka oli maittavaa,mutta vaatimattomampaa. Litran limsapullo jaettiin kerran viikossa saunan jälkeen kolmen siskoksen kesken. Nyt kaikkea on paljon enemmän. Vika on toki paljolti meissä vanhemmissa, monella ajatus, että koko ajan mennään eteenpäin ja lapsille halutaan kaikkea sitä mitä on tarjolla. Olen sitä

Mieltä, että kaikkien on tingittävä.

Toivottavasti teidän omat lapsenne, jos itsekkyydessänne sellaisia hankitte, ovat yhtä kiittämättömiä ja haukkuvat puolestaan teidät lyttyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, ja heidän lapset nyt reilu 30-40v, eli he kellä menee huonoiten.

Kenen "heidän"? Ja millä perusteella 30-40-vuotiailla menisi huonosti?

20-30-vuotiaat ovat niitä joilla menee huonosti. Se on 60-70-luvuilla syntyneiden syytä. 60-70-luvuilla syntyneet ovat ahneita ja itsekkäitä, eivätkä osanneet kasvattaa lapsiaan.

Ette te parikymppiset edes TIEDÄ vielä mikä teitä odottaa. meillä 30v + vuotiaille se on aika ollut kirkasta jo 2006 -vuodesta lähtien. Siis siitä, jolloin sanottiin ettei mikään koske meitä, ja kyllä se raha kasvaa puissa, ja vaikka ette saa pysyviä töitä, se on ihan ok, koska tehän vaan valitatte ja olette se hetitännekaikkinyt -sukupolvi. Kymmenen vuoden päästä teillä on ihan törkeen hyvät palkat ja törkeesti työpaikkoja mistä valita.

2018. 12- vuotta myöhemmin. Edelleen paska palkka, suuri osa edelleen pelkissä pätkätöissä, koulutuksella ei ole mitään arvoa, verot syövät mahdollisen tulonkasvun, hinnat ovat pilvissä. Kokkareiden 2000-luvun alun paikkeilla sallimat vuokratyövoimafirmat siirtävät orjakansaa paikasta toiseen.

Vituiks män.

Ehkä sinulla mutta ei yleisesti. Näyttä että olet katkera ja syytät muita omasta tilanteestasi. Se on surullista

Mä valmistuin v. 2010. Olen sen jälkeen ollut töissä pätkäsopimuksilla 11 työpaikassa 7 eri kaupungissa. Vuodessa olen pitänyt lomaa (= palkatonta vapaata työsopimuspätkien välissä) 10-15 päivää. Alkaa oikeasti 35-vuotiaana olla vähän raskasta muuttaa aina ja aina vaan uuteen 20-30 m2 vuokraluukkuun vieraalle paikkakunnalle.

Ja niin, töissä ollaan usein 8-18/20, mutta palkkaa maksetaan vain 8-15.45. Jos merkkaat todelliset työtunnit, et saa uutta pätkäsopimusta.

Sitten pitäisi vielä syyllistyä kun ei tähän kuvioon ole saanut miestä eikä lasta...

70-luvun tavislapsi kirjoitti:

Toisaalta 70- ja 80-luvulla tavisperheet eivät juurikaan reissanneet ulkomailla. Matka Ruotsiin oli suuri wau. Teltan kanssa leirintäalueella. Eka etelänloma 19-vuotiaana suuren säästämisen jälkeen. Ne lentämiset on monella yleistyneet vasta tällä vuosituhannella, halpalentoyhtiöiden myötä. Vaatteita oli paljon vähemmän, harrastuksiin kuljettiin pääsääntöisesti itse kävellen ja pyörällä. Ruoka oli maittavaa,mutta vaatimattomampaa. Litran limsapullo jaettiin kerran viikossa saunan jälkeen kolmen siskoksen kesken. Nyt kaikkea on paljon enemmän. Vika on toki paljolti meissä vanhemmissa, monella ajatus, että koko ajan mennään eteenpäin ja lapsille halutaan kaikkea sitä mitä on tarjolla. Olen sitä

Mieltä, että kaikkien on tingittävä.

Muistan jakaneeni myös 0,33 litran limun siskon kanssa =D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä harmittaa juu kun itseä haukkuu pullamössösukupolven edustajaksi ja laiskaksi henkilö, joka on saanut helposti työpaikan, saanut kerätä omaisuutta ja on kuluttanut vailla huolta ilmastosta tai eettisyydestä. Ärsyttää ihmiset jotka luulevat että edelleen töihinkin vain mennään ja ylipäätään kaikki on itsestä kiinni, jos ei onnistu niin oma vika.

Minua taas ärsyttävät ihmiset, jotka eivät tiedä mitä pullamössösukupolvi tarkoittaa. Samoin on outoa kadehtia menneiden sukupolvien hölmöyksiä.

Riittää että tietää mitä pullamössö tarkoittaa, sitten sanaa voi kukakin käyttää miten haluaa.

En kadehdi niinkään menneiden sukupolvien hölmöyksiä vaan vapautta ja huolettomuutta. Ei sillä etteikö nykyään olisi asioita jotka helpottavat elämää entiseen verrattuna, mutta ilmastonmuutos, maailmantuska ja muut vastaavat ovat lisääntyneet.

Maailmantuska? Kyllä nää nykyiset tuskat on aika pientä siihen verrattuna, että 60-70-luvuilla oikeasti pelättiin USAn ja Neuvostoliiton aloittavan ydinsodan. Ja kotimaan poliitikot sellaisia ketkuja, ettei nykypäivänä siitä tietoakaan. Parempaan suuntaan ollaan yleisesti oltu menossa, 90-luvun alun lama pois lukien. Ja paljon mieluummin eläisin nuoruuteni nyt kuin silloin 70-luvulla. Lapsieni tulevaisuudennäkymät näyttävät ainakin yhtä hyviltä kuin omani aikanaan, jos ei paremmilta. Koulutus heidän toki pitää hankkia, niin kuin minunkin aikanani.

Kukaan ei varmaan ole väittänyt, että aiemmilla sukupolvilla olisi aina ollut helppoa, tai en minä ainakaan sellaiseen usko.

Vanhempani syntyivät 60-luvun alussa. Olen kuullut tarinat pihan perällä olleista ulkovessoista ja siitä ihmeestä, kun sai ekan kerran maistaa limsaa, saati sitten isovanhempien kertomukset evakosta ja sodasta. Oli varmasti pulaa ja köyhyyttä monessa perheessä, en ollenkaan vähättele tai jotenkin halveksu heitä, päin vastoin!

Omien vanhempieni sukupolvelle se kulutuskulttuuri on varmaan kummunnut juuri siitä, että lapsena ei ollut paljoa mitään. Sitten yhtäkkiä sitä rahaa onkin ja joka paikasta alkaa saada kaikkea: vaatteita, elektroniikkaa, lomamatkoja jne.

Minulla oli lapsena kaikkea ja olen siitä kiitollinen, tiedän, että minulle on haluttu mitä itse ei ole saatu. Mutta se ei ole kestävä tapa, ja nyt on valitettavasti se maksun aika ja se osuu meidän sukupolvelle, jotka olemme lapsena saaneet "kaiken".

Aikuisuus taas on monelle ikäiselleni ollut vain valtava pettymys: rahaa, vakituista työtä ja vanhempien elintasoa ei ole eikä tule. Valtavan monella on mielenterveysongelmia, tulevaisuuteen ei voi luottaa, joten lapsia ei uskalleta tehdä. Maapallo ei enää kestä, kaikesta pitää tinkiä ja luopua ja kokea syyllisyyttä.

Silti vanhempamme jatkavat samaan tapaan, ja kuittailevat meille kasvissyönnistä eivätkä ymmärrä ahdistustamme ja tilannettamme, koska mehän olemme saaneet kaiken.

Ei tämä ole kovin yksinkertaista ja jokaisella sukupolvella on varmaan vikansa.