Lue keskustelun säännöt.
Vaikuttaa huikealta tämä Tuntematon sotilas
30.12.2018 |
Olen vaan niin herkkä samastumaan, että pakko katsoa välillä muualle.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
miksi tollanen sarja piti vielä vääntää ja venyttää sitä puuduttavaa ylipitkää louhimiehen elokuvaa entisestään, ei jaksa erkkikään katsoa.
Haluttiin lypsää Suomen kansalta rahaa, isänmaan ylpeyttä hyväksikäyttäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Originaali Rokka rokkasi, Aho ei rokkaa.
Samaa mieltä. Odotin aika paljon Aholta, koska roolisuoritusta on kehuttu niin kovasti. Ei Ahon Rokka huono ollut, mutta jotenkin hän ei saanut alkuperäisteosta ja uutta tulkintaa istumaan yhteen, tuntui koko ajan tekevän kompromissia molempiin suuntiin. Laineen versiossa Tolvasen näyttelemän Rokka on todella mieleenjäävä, onnistuvan amatöörinäyttelijän taialla silattu aitoa elämää, energiaa ja Karjalan murretta puhkuva menninkäinen. Romaanissakin Rokka on puoleksi yliluonnollinen hahmo, joka tulee pitämään henkeä yllä ja tekemään lähes yli-inhimillisiä tekoja, kunnes poistuu näyttämöltä yhtä äkkisesti kuin tulikin.
Ahon Rokka on riisutumpi ja inhimillistetympi, mutta myös tylsempi ja ankeampi ja dramaturgisesti köykäinen. Rooli on ihan eri asemassa mitä on kirjassa, mikä ei välttämättä ole lähtökohtaisesti huono juttu, mutta nyt kysymys kuuluu, että miksi? Mitä tuodaan tilalle? Louhimiehen vastaus on varmastikin kotirintamanäkökulma (Rokka oli perheellinen), mutta sitä olisi voinut tuoda myös muuta kautta, keskittymällä esim. Hietasen perheeseen. Jokainen hahmo on jonkun poika, veli tai rakastettu. Miksi piti valita juuri Rokka?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ainakaan parempi kuin kirja.
Louhumies olisi varmasti pystynyt parempaan mutta kun näyttelijät ovat kuin puuhevosia niin ohjaajan visio ei toteudu. Teakiin tarvittaisiin Turkan veroinen lahjakkuus joka roikuttaa puupäisempiä oppilaita vaikka korvista jollei ilmettä muuten irtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina hiukan häirinnyt siinä Laineen versiossa se jermuilu ja velmuilu. Tässä Louhimiehen versiossa se tuntuu loistavan poissaolollaan. Joku ehkä kaipaa sitä, minä en.
Ei kai kukaan jaksa olla vakavana viikosta, kuikaudesta ja vuodesta toiseen ja muutenkin olento tottuu lopealti aika nopeasti vaikka mihin olosuhteisiin. Penskana kun tuli tehtyä uskaliaita juttuja, pahimman vaaran ollessa päällä usein nauroimme hysteerisen makeasti.
Tämä. Louhimiehen version jälkeen olen kuullut paljon kommentteja, kuinka Laineen versio on "epäuskottava" ja "rillumareitä" ja liian humoristinen ja mitä vielä. Hyvin suurella todennäköisyydellä se on paljon lähempänä dokumentaristista otetta kuin uudemmat versiot, se kuvaa omaa aikaansa, ei jotain 70 vuotta aiemmin tapahtunutta.
Veikkaan, että ihmiset ammentavat ison osan todellisuuskäsityksestään nykysarjoista ja elokuvista ja kun 50-luvulla tehty elokuva ei vastaa niitä, se ei näiden valopäiden mielestä myöskään vastaa "todellisuutta". Muistakaa, että Laineen Tuntematonta tekivät miehet, jotka olivat eläneet läpi sodan ja sota-ajan. Elokuvaan on vangittu sen ajan henki. Ja alkuperäisteoksen eli romaanin kantava voima on nimenomaan sotilaiden huumori ja kaikesta vääntäminen.
Hyvä sitä on sohvalta sipsipussin ja kotiteatterin ääreltä pohtia, mikä on uskottavaa vuosien metsässä ryömimistä ja mikä ei. Ilmeisesti se, mikä näyttää hohdokkaimmalta tai tuntuu emotionaalisimmalta?
Ensimmäinen tuntematon samanlaista satua. Yliikäiset lihavat ukot esittävät parikymppisiä sotilaita. Eivät nuo näyttelijät missään etulinjassa olleet vaan viihdytys kiertueilla.
Vierailija kirjoitti:
Tässä viisituntisessa oli muuten muutamia valitettavia leikkausmokia. Samat vuorosanat sanotaan useampaan kertaan eri kohtauksissa. Esim. Rahikainen hokee "kato noita lanteita" varmaan kolmessa erillisessä kohtauksessa. Eikö mitään muuta lainia keksitty?
Muutenkin koko hahmo oli tehty totaalisen yksiuloitteiseksi ja överiksi. Kirjan Rahikainen on mehukkaan ristiriitainen hahmo, enimmäkseen hauska ja joviaali, mutta kuitenkin myös hieman roistomainen. Rahikaisen ja hyväsydämisen Hietasen jännitteelle rakennetaan kohtauksia ja teemoittelua. Tässä versiossa Rahikainen oli pelkästään oksettava niljake, jossa ei ollut mitään hyvää. Eikä mitään jännitettä rakenneta Hietaseen nähden, joka muutaman kerran vain katselee ronttia syvästi paheksuen ja moraalin rappiota halveksuen. Sarja on pitkä kuin nälkätalvi ja silti tehdään tällaisia yksinkertaistuksia ja hukataan mahdollisuuksia ihmisluonteen tutkimiseen.
Ilmeisesti ihmisluonteen tutkimista tärkeämpää Louhimiehen mielestä oli päästä mehustelemaan sillä kuinka Rahikainen parittaa pikkutyttöjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina hiukan häirinnyt siinä Laineen versiossa se jermuilu ja velmuilu. Tässä Louhimiehen versiossa se tuntuu loistavan poissaolollaan. Joku ehkä kaipaa sitä, minä en.
Ei kai kukaan jaksa olla vakavana viikosta, kuikaudesta ja vuodesta toiseen ja muutenkin olento tottuu lopealti aika nopeasti vaikka mihin olosuhteisiin. Penskana kun tuli tehtyä uskaliaita juttuja, pahimman vaaran ollessa päällä usein nauroimme hysteerisen makeasti.
Tämä. Louhimiehen version jälkeen olen kuullut paljon kommentteja, kuinka Laineen versio on "epäuskottava" ja "rillumareitä" ja liian humoristinen ja mitä vielä. Hyvin suurella todennäköisyydellä se on paljon lähempänä dokumentaristista otetta kuin uudemmat versiot, se kuvaa omaa aikaansa, ei jotain 70 vuotta aiemmin tapahtunutta.
Veikkaan, että ihmiset ammentavat ison osan todellisuuskäsityksestään nykysarjoista ja elokuvista ja kun 50-luvulla tehty elokuva ei vastaa niitä, se ei näiden valopäiden mielestä myöskään vastaa "todellisuutta". Muistakaa, että Laineen Tuntematonta tekivät miehet, jotka olivat eläneet läpi sodan ja sota-ajan. Elokuvaan on vangittu sen ajan henki. Ja alkuperäisteoksen eli romaanin kantava voima on nimenomaan sotilaiden huumori ja kaikesta vääntäminen.
Hyvä sitä on sohvalta sipsipussin ja kotiteatterin ääreltä pohtia, mikä on uskottavaa vuosien metsässä ryömimistä ja mikä ei. Ilmeisesti se, mikä näyttää hohdokkaimmalta tai tuntuu emotionaalisimmalta?
Ensimmäinen tuntematon samanlaista satua. Yliikäiset lihavat ukot esittävät parikymppisiä sotilaita. Eivät nuo näyttelijät missään etulinjassa olleet vaan viihdytys kiertueilla.
Joo en tarkoittanut tätä :D Näyttelijät olivat tietysti näyttelijöitä. Tarkoitin, että koko elokuvatuontannossa ohjaajasta katsojiin oli edelleen hyvin elävässä muistissa koko sota-aika kaikkinensa.
Paula Vesala lypsää kyllä sarvetonta tämänpäivän lehmää parsinavetassa ja Karjalassa kivinavetoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina hiukan häirinnyt siinä Laineen versiossa se jermuilu ja velmuilu. Tässä Louhimiehen versiossa se tuntuu loistavan poissaolollaan. Joku ehkä kaipaa sitä, minä en.
No velmuiluahan se oli myös kirjassa ja todellisuudessa. Ei sitä sodan myllytystä muuten kestetty ja heroiiniahan pojat vetivät. Ei tämä versio kyllä toimi yhtään. Kaikki ovat haudan vakavia ja persoonattomia.
Heroiinia taidettiin antaa vain erikoismiehille mm. kaukopartioissa sekä loukkaantuneille.
Linnutkin lauloivat aivan rauhassa rintamalla. Käkikin kukkui muutaman kerran. Kyllä se niin vaan on, että todellisuudessa ne linnut olisivat jättäneet pesänsä kiireen vilkkaa.
Oliko sitten kyse tehokeinosta sota vs luonnonrauha. Who knows.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitti vinkistä. Tosiaan kaikki oli jo areenassa.
En tykkää Lehdosta. Åke Lindman oli paljon ilmeikkäämpi Lehto. Ärsyttää (molemmissa) se, etteivät puhu Tampereen murretta. Sen edes olisi voinut korjata tähän. Kyllä jokainen työläinen todellakin puhui Tampereella vahvaa murretta. (kuten muissakin paikoissa) Vain sivistyneistö tapaili kirjakieltä.
Ei kyllä hivellyt korvaa Aku Hirviniemenkään murre. Kaikki sanat oikein mutta silti puuttui semmonen oikea puheen virta ja painotus. Eikö sinne näyttelijäkoulutukseen olekaan vaikea päästä kun ei noin helppo juttu onnistu? Itse en ole yhtään mikään näyttelijä mutra silti osaan imitoida mitä murretta tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Linnutkin lauloivat aivan rauhassa rintamalla. Käkikin kukkui muutaman kerran. Kyllä se niin vaan on, että todellisuudessa ne linnut olisivat jättäneet pesänsä kiireen vilkkaa.
Oliko sitten kyse tehokeinosta sota vs luonnonrauha. Who knows.
Yritettiin Suomi-versiota Veteen piirretystä viivasta. Ois ennemmin yritetty tehdä jotain omaa.
Oliko kirjassa se, että Lehto ampui venäläisvangin? Aika vastenmielinen ja turha kohtaus, jossa kyseenalaistettu on suomalaisten moraalia.
Mutta onko tuo kirjassa, vai tän uuden käsikirjoittajan itse keksimä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Listaan taas lisää asioita, joita on tullut mieleen.
Perusongelmia on heikko henkilöohjaus sekä käsikirjoitus, joka perustuu liian tarkasti romaaniin. Romaanissa dialogi toimii, mutta elokuvassa se vaikuttaa irralliselta, koska mielikuvituksen sijasta annetaan niin paljon kuvaa. Tasapaino puuttuu. Eli noudattaessaan Linnan tekstiä käsikirjoitus ei tee sille oikeutta. Henkilöohjausta olisi tarvittu paljon enemmän, koska näyttelijöillä ei ole sellaista syvyyttä ja kokemusta, josta he olisivat voineet ammentaa. Ekan version vanhemmat näyttelijät olivat ehkä yli-ikäisiä rooleihin, mutta heillä oli taitoa ja karismaa tai sitten muuten sopiva persoona, kuten Rokkaa esittäneellä amatöörillä. Ajatelkaapa vaikka Pentti Siimestä, joka oli loistava koomikko, mutta joka hallitsi alan niin hyvin, että teki Tuntemattomassakin todella sykähdyttävän roolin.
Yksi ongelma on näkemys Neuvostoliitosta. Me NL:n aikaa paremmin muistavat tiedämme jotain siitä oikeasta pelosta, jonka sota-aikana kokivat kaikki. Nyt se ei oikein hahmotu. Ensimmäisessä elokuvassa Neuvostoliitto on jokaisen hahmon taustalla jossain mielessä. Nykynäyttelijöille se taitaa olla liian abstrakti juttu.
Lisäksi tässä versiossa näkee, että raha ja tekniikka eivät ratkaise. Kuva on korkealaatuista ja kansainväliset mitat täyttävää, mutta jotai puuttuu. Olisikohan se ohjaajan nerous? Hänen näkemyksensä on varovainen. Arvostan sinänsä perinteistä suhtautumista, mutta voisi silti olla jotain muuta uutta kuin paljas pinta ja seksi. Sukupuolisen jännitteen kuvaaminen ilman alastomuutta on toki vaikeaa ja vain todelliset lahjakkuudet siihen pystyvät. Ymmärrän toisaalta, ettei nykyään voi luottaa katsojien älykkyyteenkään. Jos ei näytetä aktia, pornon seassa elävä katsoja luulee, että sitä ei ole.
Kummallisen paljon takeltelua sanoissa. Mikseivät ole äänittäneet niin kauan, että menee oikein?
Vierailija kirjoitti:
Oliko kirjassa se, että Lehto ampui venäläisvangin? Aika vastenmielinen ja turha kohtaus, jossa kyseenalaistettu on suomalaisten moraalia.
Mutta onko tuo kirjassa, vai tän uuden käsikirjoittajan itse keksimä?
On se siellä kirjassa edelleenkin. Vankien ottaminen/tappaminen on todella tärkeä teema. Suomihan sai paljon vankeja, joiden kohtelusta keskustellaan edelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kummallisen paljon takeltelua sanoissa. Mikseivät ole äänittäneet niin kauan, että menee oikein?
Oletan, että kuvauksissa on käytetty aikaa paljon muuhun kuin dialogin kuvaamiseen. Tarkoituksella on haettukin sellaista rentoa nopeutta, ettei tulisi harjoittelun tuntua. Mutta metodi ei toimi, kun näyttelijät ovat puolivillaisia ja persoonattomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko kirjassa se, että Lehto ampui venäläisvangin? Aika vastenmielinen ja turha kohtaus, jossa kyseenalaistettu on suomalaisten moraalia.
Mutta onko tuo kirjassa, vai tän uuden käsikirjoittajan itse keksimä?
On se siellä kirjassa edelleenkin. Vankien ottaminen/tappaminen on todella tärkeä teema. Suomihan sai paljon vankeja, joiden kohtelusta keskustellaan edelleenkin.
Kiitos tiedosta. Oletan kyllä venäjälle joutuneiden vankien olleen huonommissa oloissa. Suomessa vankeja laitettiin esim taloihin maatöihin.
Muistan Åke lindmanin sanoneen ekasta rokasta, että ammattitaidosta muusta tuli välillä läpi ja joitain kohtauksia jouduttiin poistamaan, kun ne eivät vaan onnistuneet.
Mutta se kohta kuulemma onnistui hyvin, jossa Rokka sanoo kiukkuisen, ettei aio laittaa kiviä polkujen reunoille.
Ei pakuteltu. Moisesta luonnottomasta ja saatanallisesta teosta olisi saanut luodin otsaan. Paskareijän rassailulla ei ole mitään asiaa ruumishuoneen ulkopuolelle.