Lue keskustelun säännöt.
Deittikumppani ei ymmärrä mun tilanteen vakavuutta
14.03.2023 |
Mulla on masennus ja mun uus deittikumppani on sitä mieltä että se ei haittaa, ei oo kiire mihinkään yms ja ollaan molemmat mun vaikeuksista huolimatta valmiita yrittää.
Mut nyt oon alkanu huomaamaan, että ei hän ehkä kuitenkaan ymmärrä miten vakavasta jutusta on kyse. En tiiä miten oikein tekis. Hän tavallaan joo ymmärtää, mut jotenkin ehkä on kuitenkin vähän tökerö.
Oon kyllä hänelle sanonu, et mun elämä ei oo aina yhtä hymyä ja ruusuilla tanssimista. Elän päivä kerrallaan ja saatan helposti uupua yms. Mut sitten kun sanon rehellisemmin huonompana päivänä mun olotilasta, ni hän tokaisee tyyliin, että kyllä se siitä. Hän ei oikein jotenkin osaa suhtautua kuitenkaan mitenkään niihin mun ongelmallisiin puoliin.
En oletakkaan hänen täysin ymmärtävän ja olevan mulle mikään terapeutti tms. Mut haluaisin pystyä rehellisesti kertomaan kuulumiset. Hänestä sai sen vaikutelman aiemmin että hän hoksaa, että tää ei oo mikään pikku juttu. Mut nyt on alkanu tuntumaan, että en viiti hänelle kertoa todellista olotilaa, kun hän vähän viittaa kintaalla niille.
Vaikee selittää oikein mitä tarkotan.
Mut nyt on alkanu joka tapauksessa mietityttää, että ehkä onkin virhe jatkaa tapailua ja mun on syytä rauhassa parannella ensin itteni kuntoon ennen mitään suhteita.
Tiiän kyllä että tästä pitäs hänen kanssa keskustella, mut en tiiä miten. Ollaan kuitenkin aika alkumetreillä ja en haluais häntä painostaa tai mitään. En oo itekkään mikään ekspertti suhdekuvioissa ni myös mietin että vaadinko jotenkin liikaa tms. Mut eikö kumppanin kuiteski kuuluis olla sellanen jolle voi kuulumisina kertoa muutakin, että "hyvin menee".
Kommentit (25)
Et sinä edes kumppania halua vaan selvästi haluat terapeutin ja kivimuurin jolle voit itkeä kaiken pahan olosi ja sen pitää kannatella sinua eteenpäin samalla kun hautaa kaikki omat murheensa ja pahan mielen että ei vahingossakaan kuormita sinua enempää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy ajan mittaan raskaaksi ottaa aina toisen mielentila huomioon ja olla varovainen ja osaaottava ja vaikka mitä. Vähän kuin hiippailisi posliinikaupassa.
Miehet ovat paskaa Suomessa. Hae herrasMIES Englannista. Suosittelen!
Ei tuosta voi mitenkään tulla tasapainoista parisuhdetta. Hoida itsesi kuntoon ja mieti sitten uudestaan mieskittuja.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä edes kumppania halua vaan selvästi haluat terapeutin ja kivimuurin jolle voit itkeä kaiken pahan olosi ja sen pitää kannatella sinua eteenpäin samalla kun hautaa kaikki omat murheensa ja pahan mielen että ei vahingossakaan kuormita sinua enempää
Mulla on tuota varten ihan terapeutti. Nimenomaan koitan vältellä sitä, että en oksenna pahaa oloa läheisteni tai kumppanin päälle, koska ei ole heidän tehtävä leikkiä terapeuttia, mutta suhteessa täytyy pystyä olemaan kuitenkin oma ittensä. Ihan yhtälailla oletan, että hän puhuu myös omista jutuistaan minulle, jos siltä tuntuu. Olen valmis kuuntelemaan ja tukemaan parhaani mukaan. Olen myös ilmaissu tämän hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää kaiken maailman sekopäiden astua suhteisiin...
Tai hän ei osaa suhtautua vaikeisiin asioihin. Ihan tyypillistä suomalaiselta. Oma mieheni on todella huono lohduttaja, mutta silti hän saa viestin sanattomasti perille: tekee huonoina aikoina kotityöt pyytämättä, hoitaa ruokaostokset ja pyörittää arjen. Mulla on siis krooninen sairaus, joka voi olla välillä pitkäänkin huonompi. Mutta se välittyy silti, että hän on tukena aina kun tarvitsee. Ei ne sanat oikeastaan paljon lohduta, mutta auttaa ihan ketusti, kun joku hoitaa pyykit silloin kun en itse pysty. Se jos mikä tuo turvallisuuden tunteen. Älä siis ap vielä luovuta, kumppanisi voi olla samaa juroa laatua kuin omani, jolle ei sanat ole se vahvin osa-alue. Keskusteluja varten mulla on kaverit ja äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa molempien pitäisi kyetä myöskin tuomaan jotain positiivista suhteeseen. Jos sulla on vaan pää omassa p**seessä, et vielä ole valmis parisuhteeseen. Sori vaan mut tollanen itsekeskeisyys on vaan toiselle liian raskasta.
Mies ei taida olla keskustelevaa tyyppiä. Ei tunne sitä tilaa, tilannetta ja ei kuitenkaan halua keskustella siitä. Vaan ilmeisesti elää vaan elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai hän ei osaa suhtautua vaikeisiin asioihin. Ihan tyypillistä suomalaiselta. Oma mieheni on todella huono lohduttaja, mutta silti hän saa viestin sanattomasti perille: tekee huonoina aikoina kotityöt pyytämättä, hoitaa ruokaostokset ja pyörittää arjen. Mulla on siis krooninen sairaus, joka voi olla välillä pitkäänkin huonompi. Mutta se välittyy silti, että hän on tukena aina kun tarvitsee. Ei ne sanat oikeastaan paljon lohduta, mutta auttaa ihan ketusti, kun joku hoitaa pyykit silloin kun en itse pysty. Se jos mikä tuo turvallisuuden tunteen. Älä siis ap vielä luovuta, kumppanisi voi olla samaa juroa laatua kuin omani, jolle ei sanat ole se vahvin osa-alue. Keskusteluja varten mulla on kaverit ja äiti.
Niin joo, mulla on sellainen joka haukkuu jos en kaikkea tee. Siihen nähden tuollainen "kyllä se siitä" on jo oikein kivaa tsemppaamista.
Ohis
Mitäpäs jos nyt lakkaisit kokoajan analysoimasta olotilaasi ja heittäytyisit toisen mukana uusiin kuvioihin pyyteettä? Joillekin nykyään tuntuu jäävän se masennuskortti päälle, koska se koetaan jotenkin elämää määrittelevänä turvasatamana, jonka verukkeella voi olla väsynyt, jättää asioita tekemättä tai ottamatta vastuuta. Mitäpä jos nyt vaan koittaisit innostua ja elää sen ihmisen kanssa, joka sinut näkee ihmisenä, sinuna, itsenäsi, ei diagnoosina. Masennus voi olla joillekin elämäntapaselitys. Mitä jos et anna sen hallita itseäsi. Muutos on aina haasteellinen, etenkin, jos pitää yrittää. Yritä. Älä alistu siihen, että diagnoosi selittää kaiken puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä edes kumppania halua vaan selvästi haluat terapeutin ja kivimuurin jolle voit itkeä kaiken pahan olosi ja sen pitää kannatella sinua eteenpäin samalla kun hautaa kaikki omat murheensa ja pahan mielen että ei vahingossakaan kuormita sinua enempää
Jep, onhan se helpompaa ja kivempaa vaikka ei toimi pidemmän päälle kun turvautuu vaan toisen kannatteluun ja toisen jaksamiseen sen sijaan että korjais sen oman jaksamisen kuntoon. Mutku ei ole helppoa ni koitetaan kuitenkin jotain taikatemppua et paha olo menis pois kun sen pistää eteenpäin toiselle. Masentuneena on just se ongelma et kuvittelee olevansa ainoa masentunut ja joka ei jaksa kaikkea ja että muut jaksaa ja ne muut on vaan itsekkäitä jos ei auta ja esittää ettei jaksa. Kun ne muutkaan ei jaksa kaikkia masentuneita kannatella ja hoitaa toisen masennusta. Pitäisi olla aika selvää jos ei kerran itsekään jaksa omaa masennusta niin miten joku muu sitä jaksais hoitaa tosta vaan
Hoida itsesi parempaan kuntoon ja etsi empaattinen kumppani. Et tule edes terveenä jaksamaan kumppania, joka ei ota sinua huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa molempien pitäisi kyetä myöskin tuomaan jotain positiivista suhteeseen. Jos sulla on vaan pää omassa p**seessä, et vielä ole valmis parisuhteeseen. Sori vaan mut tollanen itsekeskeisyys on vaan toiselle liian raskasta.
Hauska että porukka vetää johtopäätöksen yhen tekstin perusteella. Ihan kun meiän elämästä puuttuis kokonaan hauskuus ja positiivisuus ja masennus on kaikki mitä mun elämässä on. :D
Positiivisuutta ja hauskuutta ei tosiaankaan puutu meiltä, osataan pitää kivaa ja elää elämää. Ollaan molemmat tosi rentoja ja huumorintajusia ihmisiä. Ja itse elän masennuksesta huolimatta aika normaalia elämää, käyn töissä jne.
Mutta niin kuin sanoin aiemmin niin elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Elämään kuuluu valitettavasti välillä myös negatiivisia asioita, joita mun mielestä pitäs pystyä kohtaamaan siinä missä positiivisetkin asiat, eikä hautoa ja painaa villasella. Se ei ainakaan oo kovin tervettä.
Mut jokainen tietysti aattelee erilailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa molempien pitäisi kyetä myöskin tuomaan jotain positiivista suhteeseen. Jos sulla on vaan pää omassa p**seessä, et vielä ole valmis parisuhteeseen. Sori vaan mut tollanen itsekeskeisyys on vaan toiselle liian raskasta.
Hauska että porukka vetää johtopäätöksen yhen tekstin perusteella. Ihan kun meiän elämästä puuttuis kokonaan hauskuus ja positiivisuus ja masennus on kaikki mitä mun elämässä on. :D
Positiivisuutta ja hauskuutta ei tosiaankaan puutu meiltä, osataan pitää kivaa ja elää elämää. Ollaan molemmat tosi rentoja ja huumorintajusia ihmisiä. Ja itse elän masennuksesta huolimatta aika normaalia elämää, käyn töissä jne.
Mutta niin kuin sanoin aiemmin niin elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Elämään kuuluu valitettavasti välillä myös negatiivisia asioita, joita mun mielestä pitäs pystyä kohtaamaan siinä missä positiivisetkin asiat, eikä hautoa ja painaa villasella. Se ei ainakaan oo kovin tervettä.
Mut jokainen tietysti aattelee erilailla.
Taidat olla aika nuori? Ehkä noin 20-vuotias? Kirjoituksestasi paistaa läpi tietynlainen kokemattomuus. Jokainen ihminen kokee negatiivisia tunteita, hetkittäin jopa masennusta, mutta se ei ole elämää määrittelevää. Kaikenlaisia asioita, surullisia, ahdistavia, tukahduttavia ja ylitsepääsemättömiä jokainen joutuu kokemaan elämässään ja ne ovat osa elämää. Eivät masennusta, tai masennusdiagnoosin määrittelemiä kokemuksia. Tämä vastauksesi selvästi indigoi, ettet oikeastaan tiedä mitä masennus on. Tunteet ovat ehkä vielä vuoristorataa, joskus vaikeaa, joskus ihanaa. Elä ja koe. Älä keskity negatiiviseen. Masennusta tuntee jokainen hetkittäin kuten kuvaat ja on ihan tervettä käsitellä tunteita, mutta niistä ei pidä tehdä mitään elämää ohjaavaa mantraa itselleen. Tunteiden liika läpikäyminen ei myöskään ole tervettä.
Toivottavasti suurin osa näistä kommentoijista ei tuu koskaan elämään parisuhteessa. Tai heidän lähipiirissä ei ole mt-ongelmaisia. Tosin pahoin pelkään että vähemmästäkin on mt-ongelmaisia ympärillä kun on noin epäempaattista ja epäymmärtäväistä porukkaa.
Ei mikään ihme että kaikki suhteet päättyy nykyään ennen ku kerkee alkaakaan, kun vähänki on vaikeeta eikä kestetä mitään negatiivisia asioita. Niin ku elämä ois aina jotain pelkkää unelmaa. Voihan sitä sairastua kuka tahansa suhteen aikanakin ja jos tosissaan rakastaa niin se suhde kestää, vaikka välillä ois vaikeetakin. Nykyään ihmiset luovuttaa heti.
Mut ap, sun kannattaa ottaa puheeks tuo asia jotenkin kumppanin kanssa. Kliseeltä kuulostaa, mut eiköhän asiat järjesty ja aika näytä miten asiat etenee.
Itse asiassa hän toimii juuri kuten masentuneen kanssa pitää toimia. Kumppanin ei missään nimessä saa mennä masennusretoriikkaan mukaan vaan hänen tulee juurikin elää elämää. Joinain päivinä masentunut jaksaa tulla mukaan ja joskus ei. Mutta kun masentunut saa harjoitusta lähteä asioihin mukaan ja toisaalta ei saa vastakaikua masentuneelle puolelleen, niin se edistää paranemista.
T: vaimon 10v pituisen masennuksen kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti suurin osa näistä kommentoijista ei tuu koskaan elämään parisuhteessa. Tai heidän lähipiirissä ei ole mt-ongelmaisia. Tosin pahoin pelkään että vähemmästäkin on mt-ongelmaisia ympärillä kun on noin epäempaattista ja epäymmärtäväistä porukkaa.
Ei mikään ihme että kaikki suhteet päättyy nykyään ennen ku kerkee alkaakaan, kun vähänki on vaikeeta eikä kestetä mitään negatiivisia asioita. Niin ku elämä ois aina jotain pelkkää unelmaa. Voihan sitä sairastua kuka tahansa suhteen aikanakin ja jos tosissaan rakastaa niin se suhde kestää, vaikka välillä ois vaikeetakin. Nykyään ihmiset luovuttaa heti.
Mut ap, sun kannattaa ottaa puheeks tuo asia jotenkin kumppanin kanssa. Kliseeltä kuulostaa, mut eiköhän asiat järjesty ja aika näytä miten asiat etenee.
Kumppanin mielenterveysongelmat eivät ole mitään "vähän vaikeaa", vaan pahimmillaan romuttavat sen terveenkin osapuolen mielenterveyden. Se, että ei halua upota kumppanin myötä masennuksen ja mielenterveysongelmien suohon, ei tarkoita sitä, että "ei kestetä mitään negatiivisia asioita". Pelkkä rakkaus ei auta siinä kohtaan, kun suhde lakkaa olemasta vastavuoroinen, tasa-arvoinen ja tasapainoinen, vaan siitä tulee yksipuolista toisen tukemista, mt-ongelmien sietämistä, pahimmillaan jopa huonon käytöksen ja huonon kohtelun sietämistä mt-ongelmiin vedoten. Ja masentuneen kumppanin rinnalla masentuu helposti itsekin.
Ei siinä oikein muuta voi kuin pitää itsensä etäällä toisen masennuksesta ja mt-ongelmista, jos ei halua sairastua itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa hän toimii juuri kuten masentuneen kanssa pitää toimia. Kumppanin ei missään nimessä saa mennä masennusretoriikkaan mukaan vaan hänen tulee juurikin elää elämää. Joinain päivinä masentunut jaksaa tulla mukaan ja joskus ei. Mutta kun masentunut saa harjoitusta lähteä asioihin mukaan ja toisaalta ei saa vastakaikua masentuneelle puolelleen, niin se edistää paranemista.
T: vaimon 10v pituisen masennuksen kestänyt.
Kiitos tästä näkökulmasta.
Ole vaan rehellinen. Ei sun pidä esittää hänelle mitään mitä et ole.