Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vaikuttaa huikealta tämä Tuntematon sotilas

Vierailija
30.12.2018 |

Olen vaan niin herkkä samastumaan, että pakko katsoa välillä muualle.

Kommentit (220)

Vierailija
141/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minua on aina hiukan häirinnyt siinä Laineen versiossa se jermuilu ja velmuilu. Tässä Louhimiehen versiossa se tuntuu loistavan poissaolollaan. Joku ehkä kaipaa sitä, minä en.

No velmuiluahan se oli myös kirjassa ja todellisuudessa. Ei sitä sodan myllytystä muuten kestetty ja heroiiniahan pojat vetivät. Ei tämä versio kyllä toimi yhtään. Kaikki ovat haudan vakavia ja persoonattomia.

Vierailija
142/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja mitä vittua ne liikkuu avometsässä? Juoksuhaudoissa pitäisi asemasotaa kuvata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
143/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Katselin tuon eilisen osan ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia, ja yllätyin kyllä positiivisesti. Oli mielestäni hyvinkin realistisen oloinen kuvaus jatkosodasta. Sotilaat olivat pääasiassa siloposkisia, niin kuin ne käsittääkseni olivatkin jatkosodan alussa muutamia talvisodan jermuja lukuunottamatta. Ensimmäisen hyökkäyksen hermostuneisuus saatiin tuotua oikein hyvin esille. Ja itse kyllä pidin myös henkilövalinnoista. Luohimies oli onnistunut saamaan uusia näkökulmia ja sodan raakuus näkyi kyllä ihan riittävän hyvin. Mielenkiinnolla odotan jatkoja (ja jos en malta, katson areenasta).

Eihän ne talvisodan nuorimmat kävijätkään olleet jatkosotaan mennessään kuin n.23v. Aika nuoria siloposkia nekin.

Vierailija
144/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain juuri sarjan päätökseen ja lopullinen mielipiteeni on... nääh. 

Yritystä ja hyviäkin juttuja oli, mutta huonot puolet painoivat ihan liikaa. Kokonaisuus jätti velton ja tahattoman imelän vaikutelman. Viimeisessä osassa, kun ukkoa kuolee kuin heinää, alkoivat dramatisoidut kuolemakohtaukset jo naurattaa. Teennäiset ja melodramaattiset viljapeltokuvaukset ja sen kymmenen kertaa maassa ryömivän koppakuoriaisen kuvaaminen eivät luoneet taiteellista eikä syvällistä vaikutelmaa. Hollywood-kuvastoa olisi voinut lainailla vähemmän.

En tiedä onko elokuvan rytmitys parempi, mutta meinasin toisen ja kolmannen jakson aikana pitkästyä, kun mihinkään ei osattu keskittyä ja yhteenkään hahmoon ei saatu luotua emotionaalista yhteyttä. Vaikka muistan kirjasta tyyliin jokaisen hahmon, olin pitkään epävarma kuka on kukin, koska osalle hahmoista ei edes yritetty luoda minkäänlaista sisältöä koko viiden tunnin aikana. 

Taistelukohtaukset oli hyvin kuvattuja, mutta alkoivat nopeasti toistaa itseään. Muutama roolitus oli hyvä (Johannes Holopainen <3). "Ikoninen" dialogi tuntui väkisin väännetyltä, luulen että toimivampi ratkaisu olisi ollut jättää tutut lainit kokonaan pois ja kirjoittaa se kokonaan uusiksi. Mutta tämä olisi varmasti itkettänyt yleisöä.

Arvostan paljon enemmän Laineen versiota (jonka dissaus tuli yhtäkkiä muotiin uuden version myötä) ja jopa Mollbergin versiota, jossa on omat ansionsa. Louhimiehen leffan ansioiksi en oikeastaan osaa sanoa muuta kuin ne taistelukohtien kuvaus ja koreografia sekä Johannes Holopaisen ja Suen Tassun. Määtän roolitus vaikutti erinomaiselta, mutta ikävä kyllä hahmo jätettiin kokonaan taustalle.

Vierailija
145/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ällöttävä se seksinkipeä mies. Eikä oo kiva perheen kans kattoa noita ku tulee panokohtauksia.

Seuraava jakso tulee huomenna 22.40. Ehdit laittaa lapset nukkumaan sitä ennen. Miehelle voit laitta kädet silmille, jos näkyy paljasta pintaa.

Vierailija
146/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minua on aina hiukan häirinnyt siinä Laineen versiossa se jermuilu ja velmuilu. Tässä Louhimiehen versiossa se tuntuu loistavan poissaolollaan. Joku ehkä kaipaa sitä, minä en.

Ei kai kukaan jaksa olla vakavana viikosta, kuikaudesta ja vuodesta toiseen ja muutenkin olento tottuu lopealti aika nopeasti vaikka mihin olosuhteisiin. Penskana kun tuli tehtyä uskaliaita juttuja, pahimman vaaran ollessa päällä usein nauroimme hysteerisen makeasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
147/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa katsoa Talvisota-elokuvasta tehty 5-osainen sarja myös, se on loistava, näyttelijöistä musiikkiin asti.

Vierailija
148/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua häiritsee jotkut noista näyttelijöistä, ei tunnu oikein luontevalta jotkut roolisuoritukset, vuorosanat tulee kuin suoraan paperista lukemalla, mikä on sääli, koska visuaalisesti tämä on hieno. Osa hahmoista puhuu voimakasta murretta, osa ei oikein tiedä miten puhua, joten puhuvat sitten kirjakieltä, niin kuin suomalaisissa elokuvissa valitettavan usein tehdään. Minusta Talvisota-elokuva ja minisarja ovat paremmin tehty kuin tämä, niissä on aidompi fiilis ja parempaa dialogia.

No mutta eihän 'oikeassa' elämässäkään kaikki puhu selkeästi jotain murretta, ei edes 40-luvulla. Oli ympäri maata perheitä, joissa pyrittiin puhumaan melko neutraalia kirjakielentapaista. Samaten esim. Jyväskylän seuduilla ei ollut kovin voimakasta murretta. Joten kyllä tuo on ihan realistista.

Mutta sitten tuo näyttelijätyö muuten: kuinka vaikeaa on sanoa Määtän repliikki: Vuan kyllä on korkee tuo pilivi minkä pommi jättää jäläkeesä??? Itse jos olisin näyttelijä, esittäisin sen mietteliäästi ja hieman ehkä venytellen. Mutta ei nämä varsinaiset näyttelijät - lukevat suoraan monotonisella äänellä, jolloin se huumori jää vähän puolitiehen. Aivan kuin näyttelijä ei ymmärtäisi, minkä takia Linna on Määtän suuhun tuon repliikin laittanut eli ei riitä ammattitaito tekstin analysointiin.

TUo repliikkihän on sen kovennetun seisomisen jälkeen, kun pahin hulabaloo on ohi ja Lehto ja Rahikainen vetävät henkeä, että selvittiin hengissä prhan, Lehto pirruuttaan ja Rahikainen pelkuruuttaan, kun ei uskaltanut sanoa Lehdolle ei. Määttä on vain tuumannut, että 'jouvvan sitä minnäin tässä seisommaan'. Ja lähes koko sodan Määttä menee samalla järkähtämättömyydellä ja vinolla huumorilla, paitsi että tässä uudessa versiossa viimeisessä pommituksessa katkeaa ja saa paniikkikohtauksen.

Samaa mieltä muuten, mutta tuohon ekaan kappaleeseen totean, että ei tarvitse ollakaan mitään voimakasta murretta, kunhan ei puhu sitä kirjakieltä, sitä ei puhu kukaan. Jo pelkästään se että sinä-sanan korvaisi jollain sä, sää tms sanalla tekisi monet lauseet luontevammiksi, sellaiseksi yleiskieleksi.

Hyvin kiteytetty ja sama ongelma leikkaa läpi elokuvan. Hahmoja ei tunnu ymmärtävän sen enempää ohjaaja kuin näyttelijätkään.  Sanoja ikään kuin luetaan paperilta, mutta ne eivät liity mitenkään mihinkään. Todella eloton elokuva kaiken actioninsa alla. Puuttui sydän, sielu ja järki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
149/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua häiritsee jotkut noista näyttelijöistä, ei tunnu oikein luontevalta jotkut roolisuoritukset, vuorosanat tulee kuin suoraan paperista lukemalla, mikä on sääli, koska visuaalisesti tämä on hieno. Osa hahmoista puhuu voimakasta murretta, osa ei oikein tiedä miten puhua, joten puhuvat sitten kirjakieltä, niin kuin suomalaisissa elokuvissa valitettavan usein tehdään. Minusta Talvisota-elokuva ja minisarja ovat paremmin tehty kuin tämä, niissä on aidompi fiilis ja parempaa dialogia.

No mutta eihän 'oikeassa' elämässäkään kaikki puhu selkeästi jotain murretta, ei edes 40-luvulla. Oli ympäri maata perheitä, joissa pyrittiin puhumaan melko neutraalia kirjakielentapaista. Samaten esim. Jyväskylän seuduilla ei ollut kovin voimakasta murretta. Joten kyllä tuo on ihan realistista.

Mutta sitten tuo näyttelijätyö muuten: kuinka vaikeaa on sanoa Määtän repliikki: Vuan kyllä on korkee tuo pilivi minkä pommi jättää jäläkeesä??? Itse jos olisin näyttelijä, esittäisin sen mietteliäästi ja hieman ehkä venytellen. Mutta ei nämä varsinaiset näyttelijät - lukevat suoraan monotonisella äänellä, jolloin se huumori jää vähän puolitiehen. Aivan kuin näyttelijä ei ymmärtäisi, minkä takia Linna on Määtän suuhun tuon repliikin laittanut eli ei riitä ammattitaito tekstin analysointiin.

TUo repliikkihän on sen kovennetun seisomisen jälkeen, kun pahin hulabaloo on ohi ja Lehto ja Rahikainen vetävät henkeä, että selvittiin hengissä prhan, Lehto pirruuttaan ja Rahikainen pelkuruuttaan, kun ei uskaltanut sanoa Lehdolle ei. Määttä on vain tuumannut, että 'jouvvan sitä minnäin tässä seisommaan'. Ja lähes koko sodan Määttä menee samalla järkähtämättömyydellä ja vinolla huumorilla, paitsi että tässä uudessa versiossa viimeisessä pommituksessa katkeaa ja saa paniikkikohtauksen.

Samaa mieltä muuten, mutta tuohon ekaan kappaleeseen totean, että ei tarvitse ollakaan mitään voimakasta murretta, kunhan ei puhu sitä kirjakieltä, sitä ei puhu kukaan. Jo pelkästään se että sinä-sanan korvaisi jollain sä, sää tms sanalla tekisi monet lauseet luontevammiksi, sellaiseksi yleiskieleksi.

Hyvin kiteytetty ja sama ongelma leikkaa läpi elokuvan. Hahmoja ei tunnu ymmärtävän sen enempää ohjaaja kuin näyttelijätkään.  Sanoja ikään kuin luetaan paperilta, mutta ne eivät liity mitenkään mihinkään. Todella eloton elokuva kaiken actioninsa alla. Puuttui sydän, sielu ja järki.

Tässä viestissä näkyy väärä lainaus, avatkaa aiemmat lainaukset, sieltä löytyy lihavointini. Sori.

T. Viestin kirjoittaja

Vierailija
150/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykö siitä nyt varmasti ilmi, että sodasta saavat naiset ja lapset kärsiä eniten?

Feministinen näkökulma ei tule tarpeeksi selkeästi ilmi, eikä näytetä myöskään tarpeeksi sodassa ansioituneita muunsukupuolisia. Rintamien ja korsujen homoeroottiset kuvaukset loistavat poissaolollaan, eikä elokuvassa naisasia tule esiin muutakuin Vesalan rintojen kautta, jotka kuvaavat ansiokkaasti kotirintamien uhrauksia, naisellista elinvoimaa ja miesten lapsenomaista pyrkimystä takaisin kohtuun, naisen rintojen hellään huomaan.

Vesalan upea roolityö rintoina on autenttisuudessaan yhtä upeaa katsottavaa kuin Tarmo Mannin kuuluisa roolityö Mielipuolen päiväkirjassa.

Tämä teos jää historiaan yhtä varmasti kuin aiempikin filmatisointi ja toivottavasti näemme tulevina itsenäsyyspäivinä vesalan rinnat uudelleen.

Älä halvenna lottia, niitä kaatui 140 vuosina 1939-45. Kaikki kunnia heille.

Mutta muistamme myös yli 90 000 kaatunutta poikaa 1939.45, jotkut olivat jo miehiä.

Tässä topikissa puhutaan ja arvostellaa elokuvaa, eikä suomen sotamenetyksiä viime sodissa.

Voisihan tuon kyllä suomalaisen luonteen tuntien noinkin ajatella.

Kun elokuva tehdään Mannerheimista, mikä tahansa suttuinen, epäselvästi mökelletty elokuvantekele arvostetaan viiden tähden elokuvaksi, sillä se on tehty suomen kansallissankarista.

Elokuva on elokuvaa ja sillä harvoin on kovinkaan paljon tekemistä todellisuuden kanssa.

Paisti nyt ehkä Vesalan rintojen kohdalla, joita oletan aidoiksi.

Ei ne näyttelijät oikeesti kuole hei haloo.

Eikä tuo kommentti halveksinut mitenkään lottia tai muutenkaan sota-ajan naisia.

Nykyajan feminisisen sukupuolentutkimuksen näkökantoja siinä siinä sarkastisesti sivallettiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
151/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on aina hiukan häirinnyt siinä Laineen versiossa se jermuilu ja velmuilu. Tässä Louhimiehen versiossa se tuntuu loistavan poissaolollaan. Joku ehkä kaipaa sitä, minä en.

Ei kai kukaan jaksa olla vakavana viikosta, kuikaudesta ja vuodesta toiseen ja muutenkin olento tottuu lopealti aika nopeasti vaikka mihin olosuhteisiin. Penskana kun tuli tehtyä uskaliaita juttuja, pahimman vaaran ollessa päällä usein nauroimme hysteerisen makeasti.

Tämä. Louhimiehen version jälkeen olen kuullut paljon kommentteja, kuinka Laineen versio on "epäuskottava" ja "rillumareitä" ja liian humoristinen ja mitä vielä. Hyvin suurella todennäköisyydellä se on paljon lähempänä dokumentaristista otetta kuin uudemmat versiot, se kuvaa omaa aikaansa, ei jotain 70 vuotta aiemmin tapahtunutta.

Veikkaan, että ihmiset ammentavat ison osan todellisuuskäsityksestään nykysarjoista ja elokuvista ja kun 50-luvulla tehty elokuva ei vastaa niitä, se ei näiden valopäiden mielestä myöskään vastaa "todellisuutta". Muistakaa, että Laineen Tuntematonta tekivät miehet, jotka olivat eläneet läpi sodan ja sota-ajan. Elokuvaan on vangittu sen ajan henki. Ja alkuperäisteoksen eli romaanin kantava voima on nimenomaan sotilaiden huumori ja kaikesta vääntäminen. 

Hyvä sitä on sohvalta sipsipussin ja kotiteatterin ääreltä pohtia, mikä on uskottavaa vuosien metsässä ryömimistä ja mikä ei. Ilmeisesti se, mikä näyttää hohdokkaimmalta tai tuntuu emotionaalisimmalta?

Vierailija
152/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oliko Hietasen ja Veran suhteen kehitys pelkkää spekulaatiota, vai käsiteltiinkö asiaa kirjassa? Osaako joku sanoa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
153/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oliko Hietasen ja Veran suhteen kehitys pelkkää spekulaatiota, vai käsiteltiinkö asiaa kirjassa? Osaako joku sanoa?

Ei käsitellä. Kirjassa Hietanen, Rokka ja Vanhala käyvät Veraa jututtamassa ja Vera tanssi tai lauloi heille. Hietanen otti Veralta jonkun rintamerkin muistoksi. End of the story.

Vierailija
154/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko Hietasen ja Veran suhteen kehitys pelkkää spekulaatiota, vai käsiteltiinkö asiaa kirjassa? Osaako joku sanoa?

Ei käsitellä. Kirjassa Hietanen, Rokka ja Vanhala käyvät Veraa jututtamassa ja Vera tanssi tai lauloi heille. Hietanen otti Veralta jonkun rintamerkin muistoksi. End of the story.

Näin minäkin muistelin. Kiitos vastauksesta. 

Aika paljon taiteellisia vapauksia otettu tässä uusimmassa versiossa. Varmaan siksi, koska pitihän Hietanen ja Vera saada panemaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
155/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

yritin katsoa sitä uutta tuntematonta cMorelta, en jaksanut edes puoleenväliin.

se alkuperänen on hyvä elokuva, sen jaksoi vaivatta, monta kertaa. Tää uus on niin teennäinen ja Rokka ei ole yhtään Rokka, kuten siinä originaalissa, tässä oli kyllä yritetty siitä elokuvasta kopioida kaikki Rokan vuorosanat, mutta huonolla menestyksellä, ei ollenkaan uskottavaa. Edes karjalan murre ei tullut siltä Eero Aholta luontevasti, ensimmäiseltä Rokalta tuli, koska se oli oikeestikin karjalainen ja toi aho taas vaikuttaa tönkkösuolatulta nukelta.

 

Vierailija
156/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

HOMOEROTIIKKA puuttuu täysin! Onhan kuuluisin taiteilijamme maailmalla Tom of Finland eli Touko Aaltonen kertonut omasta kokemuksestaan että rintamalla jaksettiin vain Miesrakkauden voimin. Etenkin saksalaisten kanssa tuli pakaroita paukuteltua.

Vierailija
157/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on aina hiukan häirinnyt siinä Laineen versiossa se jermuilu ja velmuilu. Tässä Louhimiehen versiossa se tuntuu loistavan poissaolollaan. Joku ehkä kaipaa sitä, minä en.

Ei kai kukaan jaksa olla vakavana viikosta, kuikaudesta ja vuodesta toiseen ja muutenkin olento tottuu lopealti aika nopeasti vaikka mihin olosuhteisiin. Penskana kun tuli tehtyä uskaliaita juttuja, pahimman vaaran ollessa päällä usein nauroimme hysteerisen makeasti.

Tämä. Louhimiehen version jälkeen olen kuullut paljon kommentteja, kuinka Laineen versio on "epäuskottava" ja "rillumareitä" ja liian humoristinen ja mitä vielä. Hyvin suurella todennäköisyydellä se on paljon lähempänä dokumentaristista otetta kuin uudemmat versiot, se kuvaa omaa aikaansa, ei jotain 70 vuotta aiemmin tapahtunutta.

Veikkaan, että ihmiset ammentavat ison osan todellisuuskäsityksestään nykysarjoista ja elokuvista ja kun 50-luvulla tehty elokuva ei vastaa niitä, se ei näiden valopäiden mielestä myöskään vastaa "todellisuutta". Muistakaa, että Laineen Tuntematonta tekivät miehet, jotka olivat eläneet läpi sodan ja sota-ajan. Elokuvaan on vangittu sen ajan henki. Ja alkuperäisteoksen eli romaanin kantava voima on nimenomaan sotilaiden huumori ja kaikesta vääntäminen. 

Hyvä sitä on sohvalta sipsipussin ja kotiteatterin ääreltä pohtia, mikä on uskottavaa vuosien metsässä ryömimistä ja mikä ei. Ilmeisesti se, mikä näyttää hohdokkaimmalta tai tuntuu emotionaalisimmalta?

Nimenomaan, juuri näin. Kyllä se alkuperänen minusta paljon aidommalta tuntuu kuin tämä uus teennäinen versio. Alkuperäsessä oli tosiaan ihmisiä joilla oli sodastakin muistoja ja vanhanajan ihmisten elämästä ja luonteenlaadusta, tämä uus on pelkkää nykyajan feikkiä mun silmään.

Vaikka toki kummatkaan ei ole dokumentteja, sota on paljon raadollisempaa kuin yksikään elokuva. Mutta mulle ainoa TS- elokuva, on Laineen, siinä Rokkakin on kunnon Rokka.

Vierailija
158/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tässä viisituntisessa oli muuten muutamia valitettavia leikkausmokia. Samat vuorosanat sanotaan useampaan kertaan eri kohtauksissa. Esim. Rahikainen hokee "kato noita lanteita" varmaan kolmessa erillisessä kohtauksessa. Eikö mitään muuta lainia keksitty?

Muutenkin koko hahmo oli tehty totaalisen yksiuloitteiseksi ja överiksi. Kirjan Rahikainen on mehukkaan ristiriitainen hahmo, enimmäkseen hauska ja joviaali, mutta kuitenkin myös hieman roistomainen. Rahikaisen ja hyväsydämisen Hietasen jännitteelle rakennetaan kohtauksia ja teemoittelua. Tässä versiossa Rahikainen oli pelkästään oksettava niljake, jossa ei ollut mitään hyvää. Eikä mitään jännitettä rakenneta Hietaseen nähden, joka muutaman kerran vain katselee ronttia syvästi paheksuen ja moraalin rappiota halveksuen. Sarja on pitkä kuin nälkätalvi ja silti tehdään tällaisia yksinkertaistuksia ja hukataan mahdollisuuksia ihmisluonteen tutkimiseen. 

Vierailija
159/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Originaali Rokka rokkasi, Aho ei rokkaa.

 

Vierailija
160/220 |
31.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

miksi tollanen sarja piti vielä vääntää ja venyttää sitä puuduttavaa ylipitkää louhimiehen elokuvaa entisestään, ei jaksa erkkikään katsoa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kahdeksan kahdeksan