Aloitan ranskalaisen naisen elämäntyylin.

Onkohan ranskalaisen elämäntyylin aloittaja jo hiukan sammuskellut. Tottumattomalle äkkinäistä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aloin kolme vuotta sitten kutistamaan ruokavaliotani. Karsin kaikkia turhuuksia pois ja aloin syömään max. kolme kertaa päivässä. Sitten kaksi. Sitten yksi. Lopulta se ei ollutkaan niin tarkkaa syödä ihan joka päivä. Nääntyneessä mielessäni näin itsessäni aina vain parantamisen varaa, vaikka oikeasti näytin siltä, että voisin mennä helposti katki.

Voin nyt näin terveenä neuvoa, ettei kannata leikkiä liikaa ruoalla. Vaikka luisena näytinkin varmasti naisten syömisestä kiihkoavien ääliöiden mielestä paljon paremmalta, voin paljon paremmin nyt normaalipainoisena ja muutaman (iik!) vatsamakkaran omaavana.

Tämäkös laihuutta kitiseviä ihmisiä ärsyttää :D

Mä luulen tai itse asiassa tiedän, että nälkäisenä on pinna tosi kiree ja ilme kopee.

Jos pariisilaisnaiset ovat aina nälkiintyneitä, ymmärrän nyt miksi niin monet pitävät heitä ns. kylminä. Nälissään on ihan oikeasti kylmä olo.

Säännöllinen ateriarytmi kyllä heijastuu hyvänä olona. Mut ehkä tupakka ja kahvi pitää kylläisenä - en oo koskaan kokeillut.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ranskalaisen elämäntyylin aloittaja jo hiukan sammuskellut. Tottumattomalle äkkinäistä.

Blogia väsäämässä....??

Kerrothan ap, mikä tän blogin nimeksi tulee! Merci :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä kyseli miten ranskalaiset kasvattavat lapsiaan, aiheesta on kirjoitettu sen niminen kirja kuin kuinka kasvattaa bebe. Siitä selviää miksi ranskalainen lapsi ei nirsoile ruokapöydässäkään vaan jo kolme neljävuotiaana osaa hienosti maistaa kaikkia ruokalajeja ja istua rauhassa ruokapöydässä.

Niin ja ranskalaisille opetetaan pöytätavat kotona, ja vasta sitten kun hallitsevat lapsina ruokailivälineiden käytön ja paikoillaan istumisen ilman mitään iPadeja ja vastaavaa, niin heidät viedään ravintolaan muiden ihmisten keskelle. Ennen tuota lapsi ei vanhempien mielestä ole "julkiravintolakelpoinen" jos riskinä on että häiritsee muita asiakkaita tai perheitä käytöksellään.

Jos ranskalainen lapsi kinuaa vanhemmiltaan että haluaisi kovasti sitä taikka tätä ruokaa kotona, niin joutuu pienestä saakka myös osallistumaan sen kyseisen ruuan valmistukseen. Yleensä toinen vanhemmista käy kaupassa hakemassa ruokatarpeet, lapsia ei viedä ruokakauppaan metelöimään ja vaatimaan kuten Suomessa. Suomessa koko perhe menee markettiin ja tekevät siitä koko perheen huvireissun. Lapset juoksee miten sattuu, repii hyllyistä tavaraa, juoksee ja törmäilee toisten ostoskärryihin, rääkyvät jos eivät saa jotain haluamaamsa. Huutavat jos jokin ruoka on heidän mielestä pahaa, sitten koko perhe joutuu syödä sitä mitä lapsi vaatii. Joten ei ihme että nykylasten käytöstä paheksutaan Suomessa.

Ranskassa tuollainen ei tulisi kuuloonkaan. Ranskassa lapset tulevat muun elämän mukana, heitä ei palvota eikä siellä vaadita että lasten pitäisi päästä joka paikkaan.

Jos ranskalainen lapsi pitää liikaa meteliä jossain tai käyttäytyy asiattomasti niin tuntemattomat aikuiset saattavat huomauttaa vanhemmilleen lapsen kasvatuksesta ja tämä on Ranskassa suuri häpeä jos joku pääsee tekemään noin. Siksi lapset pyritään kasvattamaan kunnolla ettei koko perheen tarvitse hävetä lapsen takia, eikä niiden huonoa käytöstä sallita kuten Suomessa tehdään.

Olen seurustellut kahden ranskalaisen miehen kanssa, ja olivat hyviä kokkaamaan eli he olivat oppineet tuon lapsesta saakka. Eivät koskaan sanoneet millekään ruualle hyi tai etteivät siedä, sillä olivat oppineet maistelemaan eri ruokia pienestä pitäen. Ihailtavaa kasvatusta mielestäni.

Ranskassa asuneena olen aivan eri mieltä. En ole missään nähnyt niin huonosti käyttäytyviä lapsia kaupassa kuin siellä. Pelkäsin odottamani vauvan puolesta että joku vielä juoksee täysillä pää edellä mahaani päin.

Ja ihan aikuiset ihmiset on nyrpistäneet nenäänsä mun ruoille nyyttikesteissä. Ja aina tein siis sellaisia varmoja ruokia jotka Suomessa maistuu vastaavissa juhlissa. Näin myös kuinka 5 ja 6 vuotiaat eri perheistä söi juhlissa pelkästään kakkua kun eivät vanhempien suostuttelusta huolimatta suostuneet terveellisempää syömään. Ranskalainen kaverini pahoitteli että ranskalaiset ovat tosi ennakkoluuloisia uusia ruokia kohtaan ja tarjoutui opettamaan miten tehdään ranskalaista. Lapset myös poistui heti pöydästä kun olivat valmiita. Ei heitä pyydetty odottamaan että muutkin ovat.

Mutta toki ne ranskalaislapsetkäyttäytyy joissakin asioissa paremmin kuin suomalaiset. Jo 3 vuotiaat tulee antamaan poskisuudelmat kun mennään kylään ja vieraat saatetaan aina ovelle kun nämä pois lähtevät.

Hauskaa, kun oikein vakavissaan kirjoittaa kevyttä.

Minulle Saksassa taas sanottiin, että minulla on Kuhmagen, lehmänvatsa kun laitoin leivänpäälle vaikka mitä. Laitoin kinkkua, juustoa, ja jotain värikästä, minusta kuten Tanskalaiset hienot voileivät.

Ja kun ne saksalaiset sen yksinkertaisen loileivän syö haarukalla ja veitsellä.

Tässä tulee mieleen kun tv:stä näkee haarukan ja veitsen ja lusikan käyttöä, niin millaista näiden välineiden käyttö on Ranskassa.

Saksassa monet kauhoo ruuan suuhun. No jotkut kulttuurit syö sormilla kaiken.

Paras tapa on kaunis aterimien käyttö.

Oletin pelkän otsikon perusteella, että alat lyömään lapsiasi, laihdutat itsesi keinokonsteilla alipainoiseksi ja alat tupakoimaan, sallit miehellesi rakastajan ja täytät päiväsi leikkaamalla liikaa, tupeeraamalla tukkaa ja lipittämällä viiniä ulkona samalla kun lastenhoitaja hoitaa lapsesi.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, kun oikein vakavissaan kirjoittaa kevyttä.

Minulle Saksassa taas sanottiin, että minulla on Kuhmagen, lehmänvatsa kun laitoin leivänpäälle vaikka mitä. Laitoin kinkkua, juustoa, ja jotain värikästä, minusta kuten Tanskalaiset hienot voileivät.

Ja kun ne saksalaiset sen yksinkertaisen loileivän syö haarukalla ja veitsellä.

Tässä tulee mieleen kun tv:stä näkee haarukan ja veitsen ja lusikan käyttöä, niin millaista näiden välineiden käyttö on Ranskassa.

Saksassa monet kauhoo ruuan suuhun. No jotkut kulttuurit syö sormilla kaiken.

Paras tapa on kaunis aterimien käyttö.

Banaani ja omena pitäisi oikeaoppisesti suödä haarukalla ja veitsellä.

Tuntemani pariisitar entisöi perheensä keskiaikaista kivitaloa omin käsin. Purkaa moskat pois lekalla/taltalla/vasaralla ja rappaa

seinät hamppulaastilla.

Melkoiset stereotypiat ap:llä ja muilla.

Ei ne ranskalaiset syö terveellisesti! Syövät hyvin hillittyjä määriä ja eivät napostele, mutta ateriat ovat usein tyyliä vehnäleipää nutellalla sitten. Terveellisyys kaukana vaikka hoikkina pysyvät (kunnes pääsevät naimisiin). 

Niin ja tämä elämantapa, mistä täällä fantasioidaan on se trendikkään kaupunkilaisen stereotypia. Ihan samalla Helsingin arvokkaammilla alueilla ollaan laihoja. Tilastojen mukaan ylipainoisuus on Ranskassa suhteellisen yhtä yleistä kuin Suomessa. 

t. 210 

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani pariisitar entisöi perheensä keskiaikaista kivitaloa omin käsin. Purkaa moskat pois lekalla/taltalla/vasaralla ja rappaa

seinät hamppulaastilla.

Melkoiset stereotypiat ap:llä ja muilla.

Niin katsos stereotypiat yleensä johtuvat siitä, mitä kunkin joukon suurin massa usein tekee.

Se ei tietenkään poista sitä, etteikö seassa olisi hyvin monipuolisia yksilöitä. Vai väitätkö että sinulla tuttavastasi huolimatta tuli ensimmäisenä AP:n otsikosta mieleen , että AP takuuvarmasti ajattelee ryhtiä remppanaiseksi?

Niin, tuskin.

Olen minäkin suomalaisena törmännyt jos jonkinlaiseen stereotypiaan. Jos joku ulkomainen tuttavani kertoo viettäneensä kesäjuhlaa 'suomalaiseen tyyliin', tiedän takuuvarmasti mitä hän tarkoitti, vaikka itse henkilökohtaisesti en alkoholia käytä lainkaan.

Jos tuo kuvailemasi on "ranskalaisen naisen elämäntyyli " niin tietämättäni olen aina elänyt kuin "ranskalainen nainen".

Olen aina ajatellut, että Helena Lindgren ja Lenita Airisto elävät kuin stereotyyppiset pariisilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että Helena Lindgren ja Lenita Airisto elävät kuin stereotyyppiset pariisilaiset.

Tuskin, mutta Petäistö lienee jo lähempänä ;) 

Yksi hyvä piirre, minkä suomalaisetkin voisivat omaksua on suhtautuminen ikääntymiseen. Ei tarvitse tanttautua, jos ei halua. Ihan hyvin voit jatkaa samojen kauniiden vaatteiden käyttöä ja laittaa punan huuliin, vaikka niissä olisi jo ryppyjä. Ja mikäs onkaan sen arvokkaampi näky, kuin elämänkokemusta hankkinut tyylikäs lady :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että Helena Lindgren ja Lenita Airisto elävät kuin stereotyyppiset pariisilaiset.

Tuskin, mutta Petäistö lienee jo lähempänä ;) 

Miksi tuskin? Ruokailu, pukeutuminen ja ulkonäkö sopivat Pariisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että Helena Lindgren ja Lenita Airisto elävät kuin stereotyyppiset pariisilaiset.

Tuskin, mutta Petäistö lienee jo lähempänä ;) 

Miksi tuskin? Ruokailu, pukeutuminen ja ulkonäkö sopivat Pariisiin.

Eivät sovi mutta ovat juuri sellaiset mitä suomalaiset luulevat olevan "ranskalaistyylistä".  

ja muutenkin tuo stereotypia koskee vain hyvin pientä osaa ranskattaria, niitä vähän muita erikoisempia, taiteellisimpia yksilöitä, malleja ja näyttelijöïtä joiden elämä on kaukana tavallisen ranskattaren elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että Helena Lindgren ja Lenita Airisto elävät kuin stereotyyppiset pariisilaiset.

Tuskin, mutta Petäistö lienee jo lähempänä ;) 

Miksi tuskin? Ruokailu, pukeutuminen ja ulkonäkö sopivat Pariisiin.

Eivät sovi mutta ovat juuri sellaiset mitä suomalaiset luulevat olevan "ranskalaistyylistä".  

ja muutenkin tuo stereotypia koskee vain hyvin pientä osaa ranskattaria, niitä vähän muita erikoisempia, taiteellisimpia yksilöitä, malleja ja näyttelijöïtä joiden elämä on kaukana tavallisen ranskattaren elämästä.

No joo. Ranska on myös luokkayhteiskunta joten totta kai elämäntavat vaihtelevat paljon.

Koko ketju on täynnä stereotypioita.

Tuota noin.. Pari kertaa Pariisissa käyneenä voin todeta, että siellä on niitä hoikkia ja tyylikkäitä ranskalaisnaisia. MUTTA töiden vuoksi olen ollut tekemisissä n. 40 Ranskan maaseudulta olevan naisen kanssa ja voin sanoa, että he ovat kyllä aika erilaisia kuin pariisittaret. Pukeutuminen on samanlaista käytännöllistä kuin suominaisilla ja eivät ole mitään superhoikkia, ihan reippaasti ylipainoisiakin on.

Minulla on kaksi ranskalaista työkaveria. Toinen on todella hoikka ja mukava ranskatar ja toinen lihava äkäpussi. Ja tämä äkäpussi on ihan peestä.