Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli pakkomielteisestä ihastumisesta?
27.12.2018 |
Tämä on jo todella uuvuttavaa. Olen ollut useamman vuoden ihastunut samaan ihmiseen. Kyseinen ihminen on tehnyt minulle useamman kerran erittäin selväksi ettei ole kiinnostunut. Silti vain ajattelen häntä. En pysty keskittymään mihinkään muuhun. Olen yrittänyt luoda uusia suhteita, mutta aina mietin vain tätä yhtä.
Auttakaa minua, ennen kuin sekoa ihan kokonaan.
Kommentit (110)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet sängyssä?
Ollaan muutaman kerran. Toisaalta kaduttaa, mutta toisaalta ei. Elämäni onnellisimmasta hetkestä seurasi elämäni hirveintä aikaa.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
No kuinka vähästä sen lähestymiskiellon voi sitten saada? Minun käsittääkseni sitä ei ihan pienestä anneta. Varsinkaan, jos on ollut tällaista epämääräistä säätöä. Eiköhän polkisitkin vain kehota selvittämään tilanne keskenään. Vai oli tuo sinun teksti jotain tarkempaakin asiantuntijuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
Mutta miksi tässä olisi kyse vainoamisesta? Kun kyse on kahdesta toisensa tuntevasta ihmisestä jotka on ollut hyvissä puheväleissä, siihen vaaditaan jotain todella poikkeuksellista, että toinen syyllistyisi vainoamiseen ilman että toinen käskee kertaakaan lopettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
No kuinka vähästä sen lähestymiskiellon voi sitten saada? Minun käsittääkseni sitä ei ihan pienestä anneta. Varsinkaan, jos on ollut tällaista epämääräistä säätöä. Eiköhän polkisitkin vain kehota selvittämään tilanne keskenään. Vai oli tuo sinun teksti jotain tarkempaakin asiantuntijuutta?
Olen saanut laajennetun lähestymiskiellon kahdesti. Viestejä oli noin 20-30 parin kuukauden aikana, puhelinsoittoja ja työpaikalle seurailua muutaman kerran. Meillä ei ollut mitään säätöä ja suhdetta, mutta ei se säätäminen vaikuta asiaan, ellei olla naimisissa niin että joitakin yhteydenottoja voi sillä perustella, kun arvioidaan näyttöä. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä olin, toisessa en ollut, meni suullisena edellisen jatkoksi.
No ette ole tosissanne? Näiden juttujen perusteella minäkin haluaisin hakea teille lähestymiskieltoa, vaikka en edes tiedä keitä olette. Uhrejanne käy sääliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
No kuinka vähästä sen lähestymiskiellon voi sitten saada? Minun käsittääkseni sitä ei ihan pienestä anneta. Varsinkaan, jos on ollut tällaista epämääräistä säätöä. Eiköhän polkisitkin vain kehota selvittämään tilanne keskenään. Vai oli tuo sinun teksti jotain tarkempaakin asiantuntijuutta?
Olen saanut laajennetun lähestymiskiellon kahdesti. Viestejä oli noin 20-30 parin kuukauden aikana, puhelinsoittoja ja työpaikalle seurailua muutaman kerran. Meillä ei ollut mitään säätöä ja suhdetta, mutta ei se säätäminen vaikuta asiaan, ellei olla naimisissa niin että joitakin yhteydenottoja voi sillä perustella, kun arvioidaan näyttöä. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä olin, toisessa en ollut, meni suullisena edellisen jatkoksi.
No tässä onkin ollut kyse jo rankemmasta stalkkaamisesta. Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Tässä minun tilanteessa ei kumminkaan ole kyse ihan samasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
No kuinka vähästä sen lähestymiskiellon voi sitten saada? Minun käsittääkseni sitä ei ihan pienestä anneta. Varsinkaan, jos on ollut tällaista epämääräistä säätöä. Eiköhän polkisitkin vain kehota selvittämään tilanne keskenään. Vai oli tuo sinun teksti jotain tarkempaakin asiantuntijuutta?
Olen saanut laajennetun lähestymiskiellon kahdesti. Viestejä oli noin 20-30 parin kuukauden aikana, puhelinsoittoja ja työpaikalle seurailua muutaman kerran. Meillä ei ollut mitään säätöä ja suhdetta, mutta ei se säätäminen vaikuta asiaan, ellei olla naimisissa niin että joitakin yhteydenottoja voi sillä perustella, kun arvioidaan näyttöä. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä olin, toisessa en ollut, meni suullisena edellisen jatkoksi.
Miksi tämä ihminen alkoi käyttäytymään noin? Miten te tunsitte ennestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
No kuinka vähästä sen lähestymiskiellon voi sitten saada? Minun käsittääkseni sitä ei ihan pienestä anneta. Varsinkaan, jos on ollut tällaista epämääräistä säätöä. Eiköhän polkisitkin vain kehota selvittämään tilanne keskenään. Vai oli tuo sinun teksti jotain tarkempaakin asiantuntijuutta?
Olen saanut laajennetun lähestymiskiellon kahdesti. Viestejä oli noin 20-30 parin kuukauden aikana, puhelinsoittoja ja työpaikalle seurailua muutaman kerran. Meillä ei ollut mitään säätöä ja suhdetta, mutta ei se säätäminen vaikuta asiaan, ellei olla naimisissa niin että joitakin yhteydenottoja voi sillä perustella, kun arvioidaan näyttöä. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä olin, toisessa en ollut, meni suullisena edellisen jatkoksi.
Miksi tämä ihminen alkoi käyttäytymään noin? Miten te tunsitte ennestään?
Sairauden takia. En tuntenut häntä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
No kuinka vähästä sen lähestymiskiellon voi sitten saada? Minun käsittääkseni sitä ei ihan pienestä anneta. Varsinkaan, jos on ollut tällaista epämääräistä säätöä. Eiköhän polkisitkin vain kehota selvittämään tilanne keskenään. Vai oli tuo sinun teksti jotain tarkempaakin asiantuntijuutta?
Olen saanut laajennetun lähestymiskiellon kahdesti. Viestejä oli noin 20-30 parin kuukauden aikana, puhelinsoittoja ja työpaikalle seurailua muutaman kerran. Meillä ei ollut mitään säätöä ja suhdetta, mutta ei se säätäminen vaikuta asiaan, ellei olla naimisissa niin että joitakin yhteydenottoja voi sillä perustella, kun arvioidaan näyttöä. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä olin, toisessa en ollut, meni suullisena edellisen jatkoksi.
Miksi tämä ihminen alkoi käyttäytymään noin? Miten te tunsitte ennestään?
Sairauden takia. En tuntenut häntä ollenkaan.
Kai teillä nyt jokin kontakti oli toisiinne ollut. Vai kadullako hän vain lähti seuraamaan sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
No kuinka vähästä sen lähestymiskiellon voi sitten saada? Minun käsittääkseni sitä ei ihan pienestä anneta. Varsinkaan, jos on ollut tällaista epämääräistä säätöä. Eiköhän polkisitkin vain kehota selvittämään tilanne keskenään. Vai oli tuo sinun teksti jotain tarkempaakin asiantuntijuutta?
Olen saanut laajennetun lähestymiskiellon kahdesti. Viestejä oli noin 20-30 parin kuukauden aikana, puhelinsoittoja ja työpaikalle seurailua muutaman kerran. Meillä ei ollut mitään säätöä ja suhdetta, mutta ei se säätäminen vaikuta asiaan, ellei olla naimisissa niin että joitakin yhteydenottoja voi sillä perustella, kun arvioidaan näyttöä. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä olin, toisessa en ollut, meni suullisena edellisen jatkoksi.
Höpö höpö. Kyllä taustalla oleva säätäminen ja muu vaikuttaa asiaan, kun arvioidaan yhteydenottojen aiheellisuutta, häiritsevyyttä ja todennäköisyyttä sille että häirintä jatkuisi vakavana, jos lähestymiskieltoa ei määrätä. Yleensä on täysin kohtuutonta vaatia, että sellainen ihminen, jonka kanssa on aiemmin ollut hyvissä väleissä, lopettaisi kaiken yhteydenpidon seinään kun sitä kerran pyytää tai käskee tekemään niin. On ihan ymmärrettävää, että tällaisen vaatimuksen kohteeksi joutunut ihminen haluaa yrittää puhua asiat selviksi, katsoa olisiko toinen leppynyt ajan kanssa tai saisiko välejä jotenkin palautumaan.
Mitä läheisemmät välit ja pidempi yhteinen historia taustalla on, sitä sinnikkäämpää yhteydenpitoa katsotaan "läpi sormien".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
No kuinka vähästä sen lähestymiskiellon voi sitten saada? Minun käsittääkseni sitä ei ihan pienestä anneta. Varsinkaan, jos on ollut tällaista epämääräistä säätöä. Eiköhän polkisitkin vain kehota selvittämään tilanne keskenään. Vai oli tuo sinun teksti jotain tarkempaakin asiantuntijuutta?
Olen saanut laajennetun lähestymiskiellon kahdesti. Viestejä oli noin 20-30 parin kuukauden aikana, puhelinsoittoja ja työpaikalle seurailua muutaman kerran. Meillä ei ollut mitään säätöä ja suhdetta, mutta ei se säätäminen vaikuta asiaan, ellei olla naimisissa niin että joitakin yhteydenottoja voi sillä perustella, kun arvioidaan näyttöä. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä olin, toisessa en ollut, meni suullisena edellisen jatkoksi.
No tässä onkin ollut kyse jo rankemmasta stalkkaamisesta. Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Tässä minun tilanteessa ei kumminkaan ole kyse ihan samasta.
Ap
Ei millään pahalla, mutta se sinun ihastuksen kohteesi varmaan ajattelee asioista ihan eri lailla kuin sinä, koska ei vastaa viesteihisi ja ei ota sinuun yhteyttä. Melkein kaikkihan nämä stalkkaukset alkavat jostain tapailusta tai suhteesta tai sitten työpaikalla joku asiakas, työkaveri tai naapuri ihastuu ja alkaa vainota. Lain edessä ratkaisee, että onko yhteydenpito yksipuolista ja häiritsevää, ei se, että mitä se ihastunut itse ajattelee asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
No kuinka vähästä sen lähestymiskiellon voi sitten saada? Minun käsittääkseni sitä ei ihan pienestä anneta. Varsinkaan, jos on ollut tällaista epämääräistä säätöä. Eiköhän polkisitkin vain kehota selvittämään tilanne keskenään. Vai oli tuo sinun teksti jotain tarkempaakin asiantuntijuutta?
Olen saanut laajennetun lähestymiskiellon kahdesti. Viestejä oli noin 20-30 parin kuukauden aikana, puhelinsoittoja ja työpaikalle seurailua muutaman kerran. Meillä ei ollut mitään säätöä ja suhdetta, mutta ei se säätäminen vaikuta asiaan, ellei olla naimisissa niin että joitakin yhteydenottoja voi sillä perustella, kun arvioidaan näyttöä. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä olin, toisessa en ollut, meni suullisena edellisen jatkoksi.
Höpö höpö. Kyllä taustalla oleva säätäminen ja muu vaikuttaa asiaan, kun arvioidaan yhteydenottojen aiheellisuutta, häiritsevyyttä ja todennäköisyyttä sille että häirintä jatkuisi vakavana, jos lähestymiskieltoa ei määrätä. Yleensä on täysin kohtuutonta vaatia, että sellainen ihminen, jonka kanssa on aiemmin ollut hyvissä väleissä, lopettaisi kaiken yhteydenpidon seinään kun sitä kerran pyytää tai käskee tekemään niin. On ihan ymmärrettävää, että tällaisen vaatimuksen kohteeksi joutunut ihminen haluaa yrittää puhua asiat selviksi, katsoa olisiko toinen leppynyt ajan kanssa tai saisiko välejä jotenkin palautumaan.
Mitä läheisemmät välit ja pidempi yhteinen historia taustalla on, sitä sinnikkäämpää yhteydenpitoa katsotaan "läpi sormien".
En ole väittänyt olevani mikään lakimies, kerron vain mitä itselleni kerrottiin silloin kun tämä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
No kuinka vähästä sen lähestymiskiellon voi sitten saada? Minun käsittääkseni sitä ei ihan pienestä anneta. Varsinkaan, jos on ollut tällaista epämääräistä säätöä. Eiköhän polkisitkin vain kehota selvittämään tilanne keskenään. Vai oli tuo sinun teksti jotain tarkempaakin asiantuntijuutta?
Olen saanut laajennetun lähestymiskiellon kahdesti. Viestejä oli noin 20-30 parin kuukauden aikana, puhelinsoittoja ja työpaikalle seurailua muutaman kerran. Meillä ei ollut mitään säätöä ja suhdetta, mutta ei se säätäminen vaikuta asiaan, ellei olla naimisissa niin että joitakin yhteydenottoja voi sillä perustella, kun arvioidaan näyttöä. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä olin, toisessa en ollut, meni suullisena edellisen jatkoksi.
Höpö höpö. Kyllä taustalla oleva säätäminen ja muu vaikuttaa asiaan, kun arvioidaan yhteydenottojen aiheellisuutta, häiritsevyyttä ja todennäköisyyttä sille että häirintä jatkuisi vakavana, jos lähestymiskieltoa ei määrätä. Yleensä on täysin kohtuutonta vaatia, että sellainen ihminen, jonka kanssa on aiemmin ollut hyvissä väleissä, lopettaisi kaiken yhteydenpidon seinään kun sitä kerran pyytää tai käskee tekemään niin. On ihan ymmärrettävää, että tällaisen vaatimuksen kohteeksi joutunut ihminen haluaa yrittää puhua asiat selviksi, katsoa olisiko toinen leppynyt ajan kanssa tai saisiko välejä jotenkin palautumaan.
Mitä läheisemmät välit ja pidempi yhteinen historia taustalla on, sitä sinnikkäämpää yhteydenpitoa katsotaan "läpi sormien".
Varmasti tuttujen ollessa kyseessä vaikuttaa myös se, minkä sävyisiä yhteydenotot ovat: onko kohteliasta viestintää vai negatiivista ja painostavaa tai muuten vain liian usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet sängyssä?
Ollaan muutaman kerran. Toisaalta kaduttaa, mutta toisaalta ei. Elämäni onnellisimmasta hetkestä seurasi elämäni hirveintä aikaa.
Ap.
Miksi tätä kysyit?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
No kuinka vähästä sen lähestymiskiellon voi sitten saada? Minun käsittääkseni sitä ei ihan pienestä anneta. Varsinkaan, jos on ollut tällaista epämääräistä säätöä. Eiköhän polkisitkin vain kehota selvittämään tilanne keskenään. Vai oli tuo sinun teksti jotain tarkempaakin asiantuntijuutta?
Olen saanut laajennetun lähestymiskiellon kahdesti. Viestejä oli noin 20-30 parin kuukauden aikana, puhelinsoittoja ja työpaikalle seurailua muutaman kerran. Meillä ei ollut mitään säätöä ja suhdetta, mutta ei se säätäminen vaikuta asiaan, ellei olla naimisissa niin että joitakin yhteydenottoja voi sillä perustella, kun arvioidaan näyttöä. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä olin, toisessa en ollut, meni suullisena edellisen jatkoksi.
Höpö höpö. Kyllä taustalla oleva säätäminen ja muu vaikuttaa asiaan, kun arvioidaan yhteydenottojen aiheellisuutta, häiritsevyyttä ja todennäköisyyttä sille että häirintä jatkuisi vakavana, jos lähestymiskieltoa ei määrätä. Yleensä on täysin kohtuutonta vaatia, että sellainen ihminen, jonka kanssa on aiemmin ollut hyvissä väleissä, lopettaisi kaiken yhteydenpidon seinään kun sitä kerran pyytää tai käskee tekemään niin. On ihan ymmärrettävää, että tällaisen vaatimuksen kohteeksi joutunut ihminen haluaa yrittää puhua asiat selviksi, katsoa olisiko toinen leppynyt ajan kanssa tai saisiko välejä jotenkin palautumaan.
Mitä läheisemmät välit ja pidempi yhteinen historia taustalla on, sitä sinnikkäämpää yhteydenpitoa katsotaan "läpi sormien".
En ole väittänyt olevani mikään lakimies, kerron vain mitä itselleni kerrottiin silloin kun tämä tapahtui.
Ja senkö takia ei saisi sanoa, että esittämäsi väite ei pitänyt paikkaansa? Siis tämä: "ei se säätäminen vaikuta asiaan, ellei olla naimisissa niin että joitakin yhteydenottoja voi sillä perustella, kun arvioidaan näyttöä." Fakta kun on, että se säätäminen (samoin kuin kaikki muukin yhteinen tausta) vaikuttaa paljon siihen, kuinka helposti pitäisi tajuta jättää toinen rauhaan ja millaiset yhteydenotot katsotaan vakavaksi häirinnäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
No kuinka vähästä sen lähestymiskiellon voi sitten saada? Minun käsittääkseni sitä ei ihan pienestä anneta. Varsinkaan, jos on ollut tällaista epämääräistä säätöä. Eiköhän polkisitkin vain kehota selvittämään tilanne keskenään. Vai oli tuo sinun teksti jotain tarkempaakin asiantuntijuutta?
Olen saanut laajennetun lähestymiskiellon kahdesti. Viestejä oli noin 20-30 parin kuukauden aikana, puhelinsoittoja ja työpaikalle seurailua muutaman kerran. Meillä ei ollut mitään säätöä ja suhdetta, mutta ei se säätäminen vaikuta asiaan, ellei olla naimisissa niin että joitakin yhteydenottoja voi sillä perustella, kun arvioidaan näyttöä. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä olin, toisessa en ollut, meni suullisena edellisen jatkoksi.
No tässä onkin ollut kyse jo rankemmasta stalkkaamisesta. Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Tässä minun tilanteessa ei kumminkaan ole kyse ihan samasta.
Ap
Ei millään pahalla, mutta se sinun ihastuksen kohteesi varmaan ajattelee asioista ihan eri lailla kuin sinä, koska ei vastaa viesteihisi ja ei ota sinuun yhteyttä. Melkein kaikkihan nämä stalkkaukset alkavat jostain tapailusta tai suhteesta tai sitten työpaikalla joku asiakas, työkaveri tai naapuri ihastuu ja alkaa vainota. Lain edessä ratkaisee, että onko yhteydenpito yksipuolista ja häiritsevää, ei se, että mitä se ihastunut itse ajattelee asiasta.
Voi olla. Lähinnä sitä tarkoitin, ettei tilanne siinä mielessä sama, etten ole mitään 20 viestiä laittanut kuukaudessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa varmasti ihan sairaalta. Mitään pahaa en hänelle ikinä tahdo. Enkä minä itsellenikään tee, välillä vain epätoivo valtaa mielen. En ole ikinä ollut näin pakkomielteisestä rakastunut tai tehnyt mitään yhtä typeriä asioita. Järki tietää, mitä tehdä. En vaan toimi sen mukaan. Kukaan tuntemani ihminen ei varmasti uskoisi, miten sekaisin olen mennyt tästä ihmisestä. Hävettää ihan hirveästi. Välillä mietin, onko minusta tulossa joku psykopaatti. Tai olenko ihan oikesti sekoamassa.
Toisaalta ajattelen pienen ahdistuksen olevan oikein hänelle. Hän käyttäytyi todella julmasti minua kohtaan. Uskotteli hänellä olevan tunteita minua kohtaan ja hakeutui fyysisesti lähelle. Selvinpäin nauroi päin naamaa. Minkäänlaista katumusta en hänessä ole nähnyt.
Ap
Mitäs sen miehen pitäisi katua? Ehkä mies oli ensin ihastunut, mutta huomasi, että oletkin ihan muuta kuin ensin luuli. Ei sulla ole oikeutta vainota ketään sen perusteella, että sulle on flirtattu ja sitten pakitettu pois. Ajatusmaailmasi on ihan vinksallaan. Yleensä miehet on taipuvaisempia stalkkaamaan kuin naiset ja yrittävät pakottaa seurusteluun, kun kerran olet lähtenyt treffeille. Se on hyvä jos tajuat, että tuo on sairasta, ei normaalia. Hanki itselles apua ennen kun tulee lähestymiskielto.
Ei kai nyt mistään katsekontaktista tule lähestymiskieltoa? Tai siitä, että omassa kotonaan salaa haaveilee toisesta? Kovin dramaattisia syytöksiä täällä.
Kertoi lähettävänsä jatkuvasti viestejä joihin ihastus ei vastaa ja pyrkivänsä samoille paikoille, jolloin menee juttelemaan. Kestänyt vuosia. Se on stalkkausta. Ei se vain miehiä se laki koske.
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?
Ei vainoamisen kohteeksi joutuvan tarvitse yrittää saada vainoamista loppumaan, eihän lyöjääkään tarvitse pyytää lopettamaan lyömistä. Riittää, että säästää viestit, pitää kirjaa yhteydenpidosta ja vie ne poliisille. Lähärin saa jo huomattavasti pienemmistä yhteydenpidoista mitä tässä.
No kuinka vähästä sen lähestymiskiellon voi sitten saada? Minun käsittääkseni sitä ei ihan pienestä anneta. Varsinkaan, jos on ollut tällaista epämääräistä säätöä. Eiköhän polkisitkin vain kehota selvittämään tilanne keskenään. Vai oli tuo sinun teksti jotain tarkempaakin asiantuntijuutta?
Olen saanut laajennetun lähestymiskiellon kahdesti. Viestejä oli noin 20-30 parin kuukauden aikana, puhelinsoittoja ja työpaikalle seurailua muutaman kerran. Meillä ei ollut mitään säätöä ja suhdetta, mutta ei se säätäminen vaikuta asiaan, ellei olla naimisissa niin että joitakin yhteydenottoja voi sillä perustella, kun arvioidaan näyttöä. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä olin, toisessa en ollut, meni suullisena edellisen jatkoksi.
Höpö höpö. Kyllä taustalla oleva säätäminen ja muu vaikuttaa asiaan, kun arvioidaan yhteydenottojen aiheellisuutta, häiritsevyyttä ja todennäköisyyttä sille että häirintä jatkuisi vakavana, jos lähestymiskieltoa ei määrätä. Yleensä on täysin kohtuutonta vaatia, että sellainen ihminen, jonka kanssa on aiemmin ollut hyvissä väleissä, lopettaisi kaiken yhteydenpidon seinään kun sitä kerran pyytää tai käskee tekemään niin. On ihan ymmärrettävää, että tällaisen vaatimuksen kohteeksi joutunut ihminen haluaa yrittää puhua asiat selviksi, katsoa olisiko toinen leppynyt ajan kanssa tai saisiko välejä jotenkin palautumaan.
Mitä läheisemmät välit ja pidempi yhteinen historia taustalla on, sitä sinnikkäämpää yhteydenpitoa katsotaan "läpi sormien".
Varmasti tuttujen ollessa kyseessä vaikuttaa myös se, minkä sävyisiä yhteydenotot ovat: onko kohteliasta viestintää vai negatiivista ja painostavaa tai muuten vain liian usein.
Vaikuttaa toki, mutta riitely ja muut negatiiviset asiat kuuluu ihmissuhteisiin eikä kenelläkään ole oikeutta vaatia, että kaikki yhteydenotot olisi mukavia ja mieluisia. Siksi nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä läheisempi ihmissuhde on ollut ja mitä kauemmin se on jatkunut, sitä häiritsevämpää yhteydenpitoa katsotaan "läpi sormien".
Vainoaminen on tosiaan rikos, ja lähestymiskielto voidaan määrätä vaikkei minkään rikoksen kriteerit täyttyisi. Mutta miksi kukaan hakisi tällaisen takia lähestymiskieltoa, jos ei ensin selvästi käske lopettamaan yhteydenottoja ja muuta häiritsevää käytöstä? Ja miksi lähestymiskielto myönnettäisiin, jos sen hakija ei ole selvästi yrittänyt saada häiritsevää käytöstä loppumaan?